• Ei tuloksia

Aamurusko N:o 23 1899 · DIGI

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Aamurusko N:o 23 1899 · DIGI"

Copied!
4
0
0

Kokoteksti

(1)

Aamurusko.

U 023. Sortawalan Gwankelisen Kenran Lehtistä

lapsille.

U:a

33.

(2)

Aamnr«s««.

90

'Vitja pieuoiucn Leikkii iloiten

Pikku Mirri ulallansa.

Läksyt ensiksi

Ovpi kiltisti:

Nyt un wapnn puullistansa.

Mini kcpcest!

Syliin hyppäsi,

Lnnknteränn tarttui heti.

Hilja hymysuin 2t>i nyt nähdä kuiu Mirri lankaa irti weti.

Kissa leikkisä.

Tytön ystäwä,

illnpi hymin mielissänsä.

Leikki sujumi.

Ilu syttnypi

Tydämchen itsestänsä.

110

wiaton

Taiwnnu Inhjn un, Sitii

Junia!»

ei suiniaa.

Päiwäupnistceun Mun matkalta

110 suopi uutta woiiunll.

Lavscu miclchcn Isä tnimnincn

Kylroi ilon siemeniä, hyniy niuistona Paratiisista,

Miss' ei ollut lyyucliä.

N.

Anni Piiiwäpaistc ja Anni

Pilnnsiiii.

Eräässä

pienessä

talossa asuu kaksi

tyttöä.

Kummallakiu

ou

siniset silmät ja tnttuisel kutrit; sen

minä mannaan

tiedän, sillä usein

olen

katsonut noihin sinisiin silmiin

ja

usein simellyt heidän keltaisia kiharoitaan.

Kunipikiu tyttö-

nen on yhtä

suuri — setin

on marina;

sillä olen nähnyt

senkin, tuu

nuo pikku tytöt omat

nousseet

ivarpailleen ja

kurtistuneet pöytään

katsoakseen

mie-

läkö mudille

olisi jäänyt

pieninkään

palanen pannukakkua. Kunimcillakin tyttösellä on yhtä punaisetposket ja yhtä pyöreät

käsimarret,

kumpikin

heistä

on

myös

saman

ikäinen.

Mutta

sillehän

ne omat

kaksoisiu",

huudahtaa

marinaan

kärsimätön

pikku

Elli,

„tosku ne omat niin

toistensa

nä-

köisiä".

„Odotappa, Elli,

ja

kuuntele edel- leen. Kuka

sitte

on

sanonut,

että

he

omat aimau

toistensa näköisiä?

Oletko

koskaan

kuullut,

että

munhcmmat

un-

taisiivat kaksoisilleen saman

niinen?

Llieppas mielä

terran

päällekirjoitus;

ristimänimet omat sumut, mutta

suku-

nimet eimät ole.

Ei,

Elliseui,

jospa maa»

heidät

ker-

ran

näkisit,

niin et koskaan

möisi heitä sisarina

pitää, niin

erinäköisiä he

omat!

Kumpikin

tosin asuu samassa talossa,

jopu he

nukkumatkin

samassa muoteessa,

mutta et

heitä sieltä

koskaan

samalla

kertaa tapaa.

Jos

Anni Päimäpniste leikittelee

huoneessaan,

niin

etsit turhaan sieltä

Anni

Pilmisäätä; tahi

kun Anni

Pilmisää

pannaan

muoteesen,

niin ei

Anni

Päimäpllistetta

ole

missään

ta-

wattllwissn.

Mutta

merkillisintä

on

kumminkin

se,

että pöydässäkin aina is- tuu ylsi Anni

kerrallaan,

ja kuitenkin molenunlltkin lapset tulemat

sumalla

ker-

tun kylläiseksi.

He

jakamat tamallisesu

ruuan;

Anni

Pilmisää

syö

useimmiten hernerokan,

ja Anni

Päimäpniste

pan- nukakun. Knminankui käytöksessä on

erinomaisesti suuri

eroitus. Kuu

Auni Päimäpniste

on

herttaisin, iloisin,

ystä-

mällisin

ja

amuliaisin

tyttönen maail-

massa,

niin on

Anni Pilmisää sttämus-

toin aina

murisema,

torainen ja paha- tuulinen.

Minun

tuskin tarminnee

sa-

noa

teille,

lapset, ettäkaikki

ihmisei,

mar-

sinkin wllnhemmat

ju

siskot,

rakastamat

erinomaisesti

Anni

Päimäpllistetta,

mie- lellään leikkimät

hänen kanssaan

japitä-

mät

häntä hymin suloisenll,

mutta Anni

Pilmisäätä he

melkein pelkäämä!, pane-

(3)

AamurnsKa. 91

> mut

hänen usein

nurkkuun

seisomaan ja

an-

tamat

hänen siellä

yksin

seista

mörröttää.

Tässä

äskettäin juuri

he

tekimät

sillä

tumalla ja puhelimat

sitte

keskenään ai-

wun

kuin Anni

Pilmisäätä

ei

olisi

ole-

massakaan. Iht'äkkiä

alkoi

silloin

nur-

kasta kuuluu iloista nuurua.

Häm-

mästyneinä

klltsoimnt

kaikki sinnepäin ja

silloin kaksi

kirkasta

sinistä silmää

nauroi

sieltä heitä

mustaan, pikkunen

suu

hy-

myili ju

huudahdus

kuului:

„Isä, äiti,

onko Anni jo kiltti?"

„No,

mitäs Anni Päimäpniste

sitte nurkassa

tekee?"

sanoi isä

lewittäen

käsimurtensu,

ju

iloisena

juoksi Auni Päimäpaiste

isän

syliin

suu-

dellen rakasta

isäänsä.

No nyt

Elli,

Maija,

Liisu, Kutri,

Irjö ju te kaikki lapset, nyt te jo olette

huomanneet missä sukulaissuus-suhteessu

Anni Päimäpniste ju Anni

Pilmisää omat

toinen

toisiinsa!

Ettekö te kaikki

lapset

tahtoisi

olla kodin päimäpuis- teeiill?

Tuhdon

teitä

siihen

auttaa.

Salaisuus

on tämä:

Jesus sanoo :

Oppikuu

minusta,

että minä olen

simiä ju

nöyrä sydämestä".

Mult. 11, 29.

.«..^.

„Sano lesuKselle terweistii!"

Pieni

Martta tuuli

leikkitomerinsa oleman kuolemaisillaan. Hän

meni

heti

tomerin luo, istui täniäuMnoteenääreen

ju sanoi

:

Minne

sinä

menet?"

„Me-

nen

lesuksen lno", mustasi

kuolema lupsi.

Silloiu pikku

Martta

kumartui muoteeu yli, painoi

jäähymäissuudelman towerinsa

poskelle ja

sanoi: „Kun

tulet

lesuksen lno,

niin

sano hänelle terweisiä

minulta!"

Arabialainen

ja

hänen he Mosensa.

Arabialaisella on,

niinkuinte

tiedätte,

kauniimmat

hemoset maailmassa. He

pitäwllttin paljon

Heinosistaan

ja

kohte-

lemat niitä

hymin,

ju omat ne

herroihinsa hymin

kiinlyneel.

Eräällä

Arabialaisella

päälliköllä, nimeltä Abonel

Marah,

oli

erinomaisen

kuuuis

hemonen. Hän

oli hymin kiinty- nyt

tähän

eläimeen ja

kohteli sitä

mel-

kein tuin

perheen

jäsentä. Kun pääl- likkö kerran oli

sodassa Turkkilaisia

mastuun, joutui

hau hewosineen

man-

giksi.

Illalla hau mutasi käsistä

ju ja-

loista

sidottuna

lujilla

nuhkuhihnoilla turkkilaisen

majun

edessä. Huamainsu

tuska

piti hänen

malmeilla koko yön.

Joukko hemosill

oli köysillä

sidottuna siellä lähellä. Hän

tunli

siellä

omankin

hemosensa liirnmiitsen.

Kuinka mielellään

hän olisi

»vielä kerran

tahtonut

puhella

tälle

uskolliselle seuruujalleen!

Mutta

hänen

jäsenensä olimnt niin kowusti

sidotut,

että

hänen

oli

mahdoton

lumella.

Hän

koetti kuitenkin ryömiä

käsin

ju jaloin ju tuli

mihdoin

niinpit-

källe,

että saapui

hemosen

luo.

Hän puhui

uyt niin ruktaasii

sille

kuin ystä-

mälleen.

„Minuii

täytyy tullu orjaksi",

sanoi hän;

„niutta

sinnn

täytyyolla mu-

paa. Ju toiivon,

että pian pääset ko- tiimnie".

Silloin hemonen

puri poikki köyden, jolla oli ollut

sidottuna,

ju

seisoi

Mllpaanll.

„Mene

nyt",

sanoi isäntä.

Mutta kun uskollinen eläin näki

isän- tänsä haamoitettuna ja sidottuun muassa

makaamuu,

kumartui

se

ju nuuski

hauta.

Sitten

se

tarttui

hampuillaan

moimak- kllllsti nllhkamyöhön, nosti niin ylös

isännän

maasta ju

läksi

täyttä laukkaa

juoksemunn, mieden

hamuoitetun herransa

mukunaan. Wäsymättä

se riensi

eteen-

päin eikä

pysähtynyt

eunenkuiu oli juos-

sut

pitkät matkat

Arabialaisten

teltoille.

Siellä

se

laski alas kulliin

kuormansa Arabialaisen

mainio» ju lasten eteen.

Sen

tehtyä uskollinen eläin

itse

muipui kuolleena

maahan muhdottomustu

woi-

mllin ponnistuksesta.

Eikö tämä ole kaunis

esimerkki uskol- lisesta

ystämyydestä!

M

(4)

Aamurusko.

92

Pieni uros.

Eräässä

kaupuugissa

Zuksau

maalla

nähiiin

kerran melje» ju

sisnreu

leikki-

iväu ju kuultiin

samassa

äkillinen

huuto:

»Raimo

toiru, raimo koira".

Poika

uäti koiran tulemnu

suoraan ilseään

mastnan. Silloin

hän

ei

juossut

tie-

hensä,

maan otti päältään

takin,

kietoi

sen täsimartensa

ympäri, katsoi koiraan lujasti

silmiin sekä oMsi täsimartensa,

jolle takki oli kiedottuna. Koira

kurkusi kohti ju

koetti purra pojuu

täsimartta

takin läpi, kunues

tuusan

suupui puiknlle

ju

tappoi koiran.

Miksi

et

juossut tiehesi

koiraa pa-

toon?" kysyi yksi

miehistä. „Zenhän olisin

moiiiut

tehdä", sanoi

poika;

„mnllu

silloin olisi

koira

heti

lentänyt

pienen

sisareni

päälle ja tappanut

hauet".

Tämä oli totinen

siskuisrakkaus.

Kestäwäisyys wie perille.

Mylläri

tarmitsi

apulaisekseen pienen

pojun.

Hän

pani

ilmoituksen siitä sa-

nomalehteen

ja jo

seuraamana

päimänä

ilmestyi koko liuta poikia, jotka suuoi-

mut

olemansa hnlukkaitu

apulaiseksi ru- peamaan. Myllärillä oli muikea

mulitu,

ei

hän

luuieuul yhtä enempi kuin toista- kaa» pojista.

Hau keksi keinon, kutsui

taitki pojut pihalle, löi naulan

erääsen seinään, asetti

pojut määrätyn matkan päähän

seinästä,

uiuoi

turtuu heille

tä°

teeu ja

snuoi:

„Se, joka turtullu

osaa

naulaau, se suu

paikan". Kiitin

heitti muoroousu;

mutta ei yksikään

osuuuut.

„Tulkall uudelleen

hnonienun samaan

aikaan",

tehoitti

mylläri.

Mulin

seuruamaiiu

päimänäluli ni-

»oaslaa» yksi poika.

Ha»

tarttui

tnrtiiuin ju

tarkkasi heti

naulna».

Ihmetellen suuoi

mylläri:

»Kuinka

on

mahdollista,

että nyt niin bymin osasit?"

Kyynelsilmin kertoi poika:

„Me olemme

hymin köyhiä:

isä

on kuollut ju

miuuu pitäisi auttaa

äitiä, sen muoksi tahtoisin

niin mielelläni

saada

tämän

puitu». Kuu en eilen

osannut uuulaan,

uiiu

heti

totiin tultuani löin naulan

hul-

tuliilerimme seiuääu ju harjoittelinniin

tavu»

kiuiues

siihen osasin;

tänäuuinunn

»ousiu marhaiu

ylös ju harjoittelin taas, kiuiues täuue tulin".

Tämä puita

sai

paikan.

Monta muotia on

sittemmin kulunut,

puitu ou kasmaulit

mieheksi

ju on nyt

kelpo kauppias. Jumulnnpelko ju kestämäisyys olimat

hänen

menestyk-

sensä

perustuksena.

Kuolema lapsi.

Eräs

suurissa tuskissa määuteleiiuä, kuolemaisillaan

olema lapsi,

maikeui

äk- kiä ju oli aimuu

rauhlllliueu. „Oletko

kysyttiin

hänellä. „En ole",

ivastasi

lapsi, „,uutta miuä odotan hytvää paimenta, josta opettajammePy-

häkoulussa

kertoi.

Hän suuui,

että

Je-

sus

kamua

käsimarsillaau

pienet lapset

luiivaaseii".

Kysymyksiä.

Us,

t,

el, os,

mo,

i,

a,

s,

e,

li,

p,

f, mi, jo,

ie, p,

f, i, us,

totooiipuue väistä kirjaimista uimet

seuraamille:

Iksi Jaakobin

pojista.

Eräs tuomari

Israelissa.

Eräs apostoli.

Eräs apostolien opetuslapsi.

Eräs profem.

Näitten »imien alkukirjaimet miio-

dostamai yhde» luomnrin »ime» luuu-

hasia lestaiueutissn.

Hinta H penniä.

Viipurin Uusi Kirsnpaino, 1899.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Brändi voidaan määritellä hyvin monella tavalla. Jean-Noël Kapfererin mukaan brändi ei ole tuotteen nimi, vaan tuotteiden ja palveluiden ajurina toimiva visio. Hän nimittää visiota

Jokainen keräsi eri määrän pähkinöitä, mutta kaikki keräsivät vähintään yhden.. Anni keräsi vähiten,

Anni säger till Pietari: ”Jag känner inte till ditt tal”.. Pietari säger till Anni: ”Jag känner inte till

Anni Vanhalan väitöskirja Paikka ja asiakkuus on sisällöllisesti rikas ja sivumäärältäänkin laaja etnogra- fi nen tutkimus naisille tarkoitetusta

Ja vielä niin myöhään kuin 50-luvulla muistan, että tarkastaja Toivo Mäkisen Linnan koulurakennus 1910-luvulla. Opettaja Anni

Seminaarin ple- num-esitelmöitsijät olivat professori Bertil Holmlund Uppsalan yliopistosta ja ylijohtaja Anni Huhtala Valtion taloudellisesta tutkimus- keskuksesta..

Anni Huhtala, PhD., vs professori, Lapin Yli- opisto, nuorempi tutkija, Suomen akatemia Paavo Joensuu, VTM, pääsuunnittelija,

Tosin Tuula Hyyrön oli jätettävä väitöskirjastaan kokonaan pois Võrun seminaari ja Johannes Käisin työkoulu, mutta turhaan Anni ei tietojaan ja muistojaan kirjoittanut: