Aamurusko.
U 023. Sortawalan Gwankelisen Kenran Lehtistä
lapsille.U:a
33.Aamnr«s««.
90
'Vitja pieuoiucn Leikkii iloiten
Pikku Mirri ulallansa.
Läksyt ensiksi
Ovpi kiltisti:
Nyt un wapnn puullistansa.
Mini kcpcest!
Syliin hyppäsi,
Lnnknteränn tarttui heti.
Hilja hymysuin 2t>i nyt nähdä kuiu Mirri lankaa irti weti.
Kissa leikkisä.
Tytön ystäwä,
illnpi hymin mielissänsä.
Leikki sujumi.
Ilu syttnypi
Tydämchen itsestänsä.
110
wiatonTaiwnnu Inhjn un, Sitii
Junia!»
ei suiniaa.Päiwäupnistceun Mun matkalta
110 suopi uutta woiiunll.
Lavscu miclchcn Isä tnimnincn
Kylroi ilon siemeniä, hyniy niuistona Paratiisista,
Miss' ei ollut lyyucliä.
—
N.Anni Piiiwäpaistc ja Anni
Pilnnsiiii.
Eräässä
pienessätalossa asuu kaksi
tyttöä.
Kummallakiu
ousiniset silmät ja tnttuisel kutrit; sen
minä mannaantiedän, sillä usein
olenkatsonut noihin sinisiin silmiin
jausein simellyt heidän keltaisia kiharoitaan.
Kunipikiu tyttö-nen on yhtä
suuri — setin
on marina;sillä olen nähnyt
senkin, tuu
nuo pikku tytöt omatnousseet
ivarpailleen jakurtistuneet pöytään
katsoakseen
mie-läkö mudille
olisi jäänyt
pieninkäänpalanen pannukakkua. Kunimcillakin tyttösellä on yhtä punaisetposket ja yhtä pyöreät
käsimarret,
kumpikinheistä
onmyös
saman
ikäinen.„
Muttasillehän
ne omatkaksoisiu",
huudahtaa
marinaankärsimätön
pikkuElli,
„tosku ne omat niintoistensa
nä-köisiä".
„Odotappa, Elli,
ja
kuuntele edel- leen. Kukasitte
onsanonut,
ettähe
omat aimau
toistensa näköisiä?
Oletkokoskaan
kuullut,
ettämunhcmmat
un-taisiivat kaksoisilleen saman
niinen?Llieppas mielä
terran
päällekirjoitus;ristimänimet omat sumut, mutta
suku-
nimet eimät ole.
Ei,
Elliseui,
jospa maa»heidät
ker-ran
näkisit,
niin et koskaanmöisi heitä sisarina
pitää, niinerinäköisiä he
omat!Kumpikin
tosin asuu samassa talossa,
jopu he
nukkumatkinsamassa muoteessa,
mutta et
heitä sieltä
koskaansamalla
kertaa tapaa.
Jos
Anni Päimäpniste leikitteleehuoneessaan,
niinetsit turhaan sieltä
AnniPilmisäätä; tahi
kun AnniPilmisää
pannaanmuoteesen,
niin eiAnni
Päimäpllistetta
olemissään
ta-wattllwissn.
Muttamerkillisintä
onkumminkin
se,
että pöydässäkin aina is- tuu ylsi Annikerrallaan,
ja kuitenkin molenunlltkin lapset tulematsumalla
ker-tun kylläiseksi.
He
jakamat tamallisesuruuan;
AnniPilmisää
syöuseimmiten hernerokan,
ja AnniPäimäpniste
pan- nukakun. Knminankui käytöksessä onerinomaisesti suuri
eroitus. KuuAuni Päimäpniste
onherttaisin, iloisin,
ystä-mällisin
jaamuliaisin
tyttönen maail-massa,
niin onAnni Pilmisää sttämus-
toin aina
murisema,
torainen ja paha- tuulinen.Minun
tuskin tarminneesa-
noa
teille,
lapset, ettäkaikkiihmisei,
mar-sinkin wllnhemmat
jusiskot,
rakastamaterinomaisesti
AnniPäimäpllistetta,
mie- lellään leikkimäthänen kanssaan
japitä-mät
häntä hymin suloisenll,
mutta AnniPilmisäätä he
melkein pelkäämä!, pane-AamurnsKa. 91
> mut
hänen usein
nurkkuunseisomaan ja
an-tamat
hänen siellä
yksinseista
mörröttää.Tässä
äskettäin juurihe
tekimätsillä
tumalla ja puhelimat
sitte
keskenään ai-wun
kuin AnniPilmisäätä
eiolisi
ole-massakaan. Iht'äkkiä
alkoisilloin
nur-kasta kuuluu iloista nuurua.
Häm-
mästyneinä
klltsoimnt
kaikki sinnepäin jasilloin kaksi
kirkastasinistä silmää
nauroisieltä heitä
mustaan, pikkunensuu
hy-myili ju
huudahdus
kuului:„Isä, äiti,
onko Anni jo kiltti?"„No,
mitäs Anni Päimäpnistesitte nurkassa
tekee?"sanoi isä
lewittäenkäsimurtensu,
juiloisena
juoksi Auni Päimäpaiste
isän
syliinsuu-
dellen rakasta
isäänsä.
No nyt
Elli,
Maija,Liisu, Kutri,
Irjö ju te kaikki lapset, nyt te jo olettehuomanneet missä sukulaissuus-suhteessu
Anni Päimäpniste ju Anni
Pilmisää omat
toinentoisiinsa!
Ettekö te kaikkilapset
tahtoisi
olla kodin päimäpuis- teeiill?Tuhdon
teitäsiihen
auttaa.Salaisuus
on tämä:Jesus sanoo :
Oppikuu
minusta,
että minä olensimiä ju
nöyrä sydämestä".Mult. 11, 29.
.«..^.
—
„Sano lesuKselle terweistii!"
Pieni
Martta tuulileikkitomerinsa oleman kuolemaisillaan. Hän
meniheti
tomerin luo, istui täniäuMnoteenääreen
ju sanoi
:„
Minnesinä
menet?"— „Me-
nen
lesuksen lno", mustasi
kuolema lupsi.Silloiu pikku
Martta
kumartui muoteeu yli, painoijäähymäissuudelman towerinsa
poskelle ja
sanoi: „Kun
tuletlesuksen lno,
niinsano hänelle terweisiä
minulta!"Arabialainen
jahänen he Mosensa.
Arabialaisella on,
niinkuintetiedätte,
kauniimmat
hemoset maailmassa. He
pitäwllttin paljon
Heinosistaan
jakohte-
lemat niitä
hymin,
ju omat neherroihinsa hymin
kiinlyneel.Eräällä
Arabialaisella
päälliköllä, nimeltä AbonelMarah,
olierinomaisen
kuuuis
hemonen. Hän
oli hymin kiinty- nyttähän
eläimeen jakohteli sitä
mel-kein tuin
perheen
jäsentä. Kun pääl- likkö kerran olisodassa Turkkilaisia
mastuun, joutui
hau hewosineen
man-giksi.
Illalla hau mutasi käsistä
ju ja-loista
sidottuna
lujillanuhkuhihnoilla turkkilaisen
majunedessä. Huamainsu
tuska
piti hänen
malmeilla koko yön.Joukko hemosill
oli köysilläsidottuna siellä lähellä. Hän
tunlisiellä
omankinhemosensa liirnmiitsen.
Kuinka mielelläänhän olisi
»vielä kerrantahtonut
puhellatälle
uskolliselle seuruujalleen!
Mutta
hänen
jäsenensä olimnt niin kowustisidotut,
ettähänen
olimahdoton
lumella.
Hän
koetti kuitenkin ryömiäkäsin
ju jaloin ju tulimihdoin
niinpit-källe,
että saapuihemosen
luo.Hän puhui
uyt niin ruktaasiisille
kuin ystä-mälleen.
„Minuii
täytyy tullu orjaksi",sanoi hän;
„niuttasinnn
täytyyolla mu-paa. Ju toiivon,
että pian pääset ko- tiimnie".Silloin hemonen
puri poikki köyden, jolla oli ollutsidottuna,
juseisoi
Mllpaanll.
„Mene
nyt",sanoi isäntä.
Mutta kun uskollinen eläin näki
isän- tänsä haamoitettuna ja sidottuun muassa
makaamuu,
kumartuise
ju nuuskihauta.
Sitten
se
tarttuihampuillaan
moimak- kllllsti nllhkamyöhön, nosti niin ylösisännän
maasta juläksi
täyttä laukkaajuoksemunn, mieden
hamuoitetun herransa
mukunaan. Wäsymättä
se riensi
eteen-päin eikä
pysähtynyt
eunenkuiu oli juos-sut
pitkät matkatArabialaisten
teltoille.Siellä
se
laski alas kulliinkuormansa Arabialaisen
mainio» ju lasten eteen.Sen
tehtyä uskollinen eläinitse
muipui kuolleenamaahan muhdottomustu
woi-mllin ponnistuksesta.
Eikö tämä ole kaunis
esimerkki uskol- lisesta
ystämyydestä!M
Aamurusko.
92
Pieni uros.
Eräässä
kaupuugissaZuksau
maallanähiiin
kerran melje» jusisnreu
leikki-iväu ju kuultiin
samassa
äkillinenhuuto:
»Raimo
toiru, raimo koira".Poika
uäti koiran tulemnu
suoraan ilseään
mastnan. Silloin
hän
eijuossut
tie-hensä,
maan otti päältääntakin,
kietoisen täsimartensa
ympäri, katsoi koiraan lujastisilmiin sekä oMsi täsimartensa,
jolle takki oli kiedottuna. Koirakurkusi kohti ju
koetti purra pojuutäsimartta
takin läpi, kunues
tuusan
suupui puiknlleju
tappoi koiran.„ Miksi
etjuossut tiehesi
koiraa pa-toon?" kysyi yksi
miehistä. „Zenhän olisin
moiiiuttehdä", sanoi
poika;„mnllu
silloin olisi
koiraheti
lentänytpienen
sisareni
päälle ja tappanuthauet".
Tämä oli totinen
siskuisrakkaus.
Kestäwäisyys wie perille.
Mylläri
tarmitsi
apulaisekseen pienenpojun.
Hän
paniilmoituksen siitä sa-
nomalehteen
ja joseuraamana
päimänäilmestyi koko liuta poikia, jotka suuoi-
mut
olemansa hnlukkaitu
apulaiseksi ru- peamaan. Myllärillä oli muikeamulitu,
eihän
luuieuul yhtä enempi kuin toista- kaa» pojista.Hau keksi keinon, kutsui
taitki pojut pihalle, löi naulan
erääsen seinään, asetti
pojut määrätyn matkan päähänseinästä,
uiuoiturtuu heille
tä°teeu ja
snuoi:
„Se, joka turtulluosaa
naulaau, se suu
paikan". Kiitinheitti muoroousu;
mutta ei yksikäänosuuuut.
„Tulkall uudelleen
hnonienun samaan
aikaan",
tehoitti
mylläri.Mulin
seuruamaiiu
päimänäluli ni-»oaslaa» yksi poika.
Ha»
tarttuitnrtiiuin ju
tarkkasi heti
naulna».Ihmetellen suuoi
mylläri:»Kuinka
on
mahdollista,
että nyt niin bymin osasit?"Kyynelsilmin kertoi poika:
„Me olemme
hymin köyhiä:isä
on kuollut jumiuuu pitäisi auttaa
äitiä, sen muoksi tahtoisin
niin mielellänisaada
tämänpuitu». Kuu en eilen
osannut uuulaan,
uiiu
heti
totiin tultuani löin naulanhul-
tuliilerimme seiuääu ju harjoittelinniin
tavu»
kiuiuessiihen osasin;
tänäuuinunn»ousiu marhaiu
ylös ju harjoittelin taas, kiuiues täuue tulin".Tämä puita
sai
paikan.Monta muotia on
sittemmin kulunut,
puitu ou kasmaulit
mieheksi
ju on nytkelpo kauppias. Jumulnnpelko ju kestämäisyys olimat
hänen
menestyk-sensä
perustuksena.Kuolema lapsi.
Eräs
suurissa tuskissa määuteleiiuä, kuolemaisillaan
olema lapsi,maikeui
äk- kiä ju oli aimuurauhlllliueu. „Oletko
kysyttiin
hänellä. „En ole",
— ivastasi
lapsi, „,uutta miuä odotan hytvää paimenta, josta opettajammePy-häkoulussa
kertoi.Hän suuui,
ettäJe-
sus
kamuakäsimarsillaau
pienet lapsetluiivaaseii".
Kysymyksiä.
Us,
t,el, os,
mo,i,
a,s,
e,li,
p,f, mi, jo,
ie, p,f, i, us,
totooiipuue väistä kirjaimista uimetseuraamille:
Iksi Jaakobin
pojista.Eräs tuomari
Israelissa.
Eräs apostoli.
Eräs apostolien opetuslapsi.
Eräs profem.
Näitten »imien alkukirjaimet miio-
dostamai yhde» luomnrin »ime» luuu-
hasia lestaiueutissn.
Hinta H penniä.
Viipurin Uusi Kirsnpaino, 1899.