Aamurusko N:o 15 1897 · DIGI

Aamurusko.

r. 15 Sortawalan Gwanlelllen Seuran LehiiN» lavNlle. <«N7.

Aamurusko.

58

»'

Osoita minulle tie.

Mlull'

^{osoita, oi Jumala,}

Tie, jotatulee täydn, Sun »eumottas en kotoa

Mä eksymäinen löydä.

Mun jalkani Sajohdata, Ne tielle sille ^saata, loll' ^{ei moi} maaro kohdata;

Oi Herra, lastas auta!

Jos yksin jään mä kulkemaa», En^kotimaata löydä;

Mun raukan eksyksissä maan Kormessa täytyy käydä.

Siis tartu,Herra,^käteeni, Mua luokses kotiin saata, Pois ^{poista kaikki} hätäni

.herm,lastasauta!

.^^A.

Kast ^auvaan!

(Tähän kuiva).

Emanteliumin

suloisin

^{puoli on}

se,

että

sen

moimn moipi

iodelliseSti

^pelastaa

taittein heikoimmat

ja symimpäcintin langenneet

ihmisei

ja aniaa niille ian-

kaikkisen

elämän toimon. Tämä on

to- dellakin

hymä

sanoma heille.

Mutta on

suuri

^erehdys

tun ihmi- set

luulemat eli kuivaamat

itsetseeu,

että kristillisyys on

olemassa

^heittoja

henkiä

marten, on hymä kyllä

naisille

^{ja lap-}

sille, mutta

että

mahmat

^ja

rohkeat

^eimäi

sitä tarmiise.

Ne, jotta näin armelemat, eimät

tunne iiseään ^eitä asiain mahaa- kaan.

Kun

Wupahiaja

puhuu toimesta

ja työstä

Jumalan maliatunnassa,

niin

Hän

^muun

muassa ^{lausuu: „jota}

^kä-

tensä

auraan laskee ja

katsoo ^taakse,

^ei

hän

^ole

mahdollinen Jumalan

^waltatun-

taan."

Oletko sinä,

^jota tätä

luet, tullut huomanneeksi, kuinka

tärkeä ja

usein

maimaloinen työ

auralla

kyntäminen on

maanmiljelijälle? Ia

^{tämä työ menee}

todellakin sangen hiiaasti

^eteenpäin.

1

Kaita

mato amarnlla ummella,

jossa kenties myös on juuria ja kiiviä, näyt- tää

sangen

»vähäpätöiseltä ja toimotio- inalta,

sillä manhti, jolla se ^tehdään,

^{ei ole}

suinkaan

pikaista laatua. Nykyajan

her- mostuneet

ja

kärsimättömät ^ihmiset,

^tot-

tuneet

kuin

he ^omat

pikajunalla aja- maan,

tahioisimai samalla manhdilla

ajaa

tanuaan

mnltatunlnan, jopa tai-

maasen

^asti,

^mntta

^ei

se

^{käy. Huonoja}

jälkiä tulee,

jollei kyntäjä matamasti pidä auraa, yhtä

tasaisesti ^molemmilla käsillä

^ja

^katsoen,

ci oikeaan eikä

mnsem-

paan,

mutta suoraan

^{eteenpäin wa'on}

loppuun asti. Woi kuinka tämä maatii tärsimällisyyiiii ja testämyyttä!

Tätä teslämyyttä kyntäessä

se

^oli-

kin,

jota Wapahiaja piti

silmällä,

kun

Hän lausui

yllämainiiui

sanat.

^Siinä

on

se ominaisuus, tahtoi Hän sanoa,

joka on tarpeen

jokaisella, jota tahtoo

menestyä ja edistyä iaiiuaan

»valiakun-

nassa.

^{Se oli}

^{olemassa niillä miehillä,}

jotta repimiit taion nuti jn lastimnt

sai-

raan ystämänsä alas

lesntscn

^eteen,

niin myös

naisella, jota

joutou läpi

tun-

keutui ^esille

^ajatellen:

^tun

^ainoastaan

saisin

^kostea

hänen mantteensa

liepeeseen,

samoten Nartiineuksella,

^jota

huusi siiä

enemmän,

tuta

_enemmän

hiiniä

^käsket-

tiin maitenemaan.

Tätä

ominaisuutta

tiitti Wapahiaja

merlnutsissn

^tniliistn

helmestä

^{jn nnr-}

ieesin pellossa, jonka takia muuan mies möi kaikki mitä

hänellä

^oli

saadakseen

ne

omakseen; mcrtnuksessn

^{yslämäsiä,}

jota

keskiyöllä tolkutti omea, kunnes

sai,

miia

hän ^tarmitsi,

ja leskestä,

joka tuo-

marille ei

antanut rauhaa, ennenkuin

iiimä auttoi

häntä. In

piiinmnsioin:

Wapahiaja

maliiii,

cii'ci iätä testä- myyttä ollut

sillä miehellä, ^joka

^aitoi

tornia rakentaa, eitä Lot'in

mainiolla, jota katsoi taakseen kaipauksella

Sodo- maan,

jota hänen

oli iäyiynyi

jättää.

Ratas

lukija! Tuurimmai moilot

mnnilmnssn

^moiietnnn

jumnlanmllltnklin-

nassa. ^„Mies,

^jota

hillitsee tieltänsä.

Aamurusko.

⁵⁹

oii parempi kuin

se, ^jota

malloitlaa kau- pungin." Suurimmat urhotyöt

sanka-

rien eimät »vielä ole mitään

itsensä

^ivoit-

tamisen

rinnalla. Moni

sankari

^{on nöy-}

ryyttänyt

kuninkaita

jn

kansoja,

waan ei ole

jaksanut

moittaa ja nöyryyttää omaa

itseään. ^Miamiini,

oleito laske-

nut kätesi

^nurnnn

^tnittn

^ei?

Rohteueito

punnita tätä

asiaa? Katso eteesi!

^Wal-

wo!

Pidä

^kiinni

Herrasta!

^Täällä

tcirmitaan

Jumalan

^woimcm.

„lokll katsoo ^taakse,

^ci

h an

ole

mahdollinen Jumalan

,ual

t

a

t

_un

t

a an."

Ei miesten

moima.

Ei »niesien moima Kelpaa

Jumalalle,

Hemosten

^uljuus

Kaiktiiualtiaalle,

>tniikimnltiaalle;

Hän

^armons'

suo

^maan

Hartaast'

^anomalle.

Kiiitätäät Herraa,

Kiiitätiiät

Herraa!

Jaakko,

»»rljoollinen laiwapoika.

>

Orpo,

kahdentoista

muotias poika otettiin

laimapojaksi

laimaan,

jonka

piii purjehtia Limerpooliin. Oli ialmi, ^ja

laimassll malliisi se

^{paha tapa}

^jakaa

miinaa

merimiehille.

^Silloin

^he

^kotoon-

tuimat keulaan pitämään oikein lystiä

lasien ääressä. Sellaisessa tilaisuudessa lähetettiin laatto asialle

^{keulaan. Mie-}

het

^pyysiivät

häntä

^juomaan

^kanssaan;

multa

hän

kieltäytyi.

Silloin he ^alkoi- mat

nauraa, pilkata ja

kiroilla häntä.

He

^vitimiit

sellaisia ^melua,

^{ettäkapteeni,}

loka itse

piii »näkemistä juomista, tuli

katsomaan

^mitä

siellä

^{oli. Kun}

hän huomasi,

miten

asiat ^olimai, sanoi hän:

„Poika, sinun

^tiiyiyy

olla käskyille

kuu- liainen tällä

laimallll,

ymmärräthän

sinä.

Juo

miina!"

„Aittlltaa

»niinille

anieeksi,

kapteeni, mutta minä ^en ivoi juoda miinan."

„Inck," sanoi

kapleeni yhdelle iimtro- seista,

„ota

tämä köyden pötkii ja pieksä

sillä

itsepäistä poikanulikkna niinkomasti tnin moit.

Tahdon osottaa ^hänelle,

^että

täällä täytyy totella."

Jack ^icti,

ⁿⁱⁱⁿ tuin taptceni kiiski.

Jankko

rnukkn kesti

urhoollisesti

^tämän

ruoskimisen.

^Kun

se

^oli

^ohitse, osoitti

kapteeni

taas miinalasin

^ja

sanoi:

^„Kns

nyt, juo!"

„Olkna

hywii jn nnlntnll minulle^nn-

! teeksi,

kapteeni, mutta minä en ivoimil- lään

muotoa

nauttia miiuaa,"

sanoi Jaakko

^rukoillen.

Nyt kapteeni

suuttui. ^„No," sanoi ^hän,

„sinii sant

^mennä ylös mastoon ilman

illallisia

ja olla

siellä

^{koto yön. Eiku-}

kaan

saa

olla tottelematon minun käs- kylleni."

laatto seisoi hetken

^»viipyen

^maston

juurella. Näytti uiin pimeällä ja

hir-

miiiäivllltä

siellä

ylhäällä, eikä

hän

^ol-

lut tottnnut tiipeämäänkiiiin. Mutta ylös

hän

^meni

rohkealla

sydämmellä.

Kun tnptceni oli mennyt, toimitti

ensinilnäinen

perämies, jotn piii

Ina- tosta,

iviltin ja muutamia lnimatorp- pujll

sinne

^ylös,

sillä hnn

pelkäsi, eitä poika,

kuolisi siellä

^{miluun ja}

^nälkään;

myöskin puhui

hän

muutamia ystämäl-

lisiä

^ja

tehoittamia

^sanoja

hänelle.

lp-

Warhain seuraamana

^{nnmunn oli}

kapteeni kannella.

Hän

^meni

^maston

luo ja

huusi: ^„Hnlloh,

poikn, tule alas silmänräpäyksessä." Muttn ei tuknnn

liikkunut

eikä

mnstnnnut. M'i ^miehistä

lähetettiin

^ylös

häntä

noulamaau, ja

hau

löysi poikaparan niin

milusiuueena,

eitä

hän

ei moinui liikkua eitä puhua.

Hän

^otti

hänet

syliinsä ja

kantoi hänet

kannelle. Sitten toi

hän hänet ^kajuut- taan

ja pani

hänet

^tulen ääreen, että

hän mirkoaisi. ^Sillä

^aitaa

kansi ^tnp-

teeni »viiniä

lasiin

^{jn pani}

sen

^pöydälle

hänen eteensä.

^Kun

laatto saattoi

^liik-

kua

niin paljon, että

hän

^moi

seista

^ja-

Aamurusko.

60

loillaan,

snnoi

kapteeni,

osoittaen lasia:

„Katso

nyt, juo ^nyi paikalla tämä."

„Antllkaa anteeksi,

kapteeni,"

huudahti

poika, „minä kuolen mieluummin kuin juon

sen,

^{oi, älkää}

_suuttuko

^minuun,

tnptccni,

minä kerron

teille, miksi

^en

moi

siiä iehdä.

Olin mnnhempnni ainoa

lapsi.

Me

asuimme

^pienessä

hauskassa tumassa

^ja olimme hymin

onnellisin

^yh-

dessä.

^Mnttn

sitten

^rupesi

isii

^juomaan

ja taitti muuttui.

Huonekalumme

^myy-

tiin miinan edestä. Meidän täytyi jät- tää pieni

hausta

^{tupamme ja}

asua

eräällä

minnillä ; ja

isä

^tuoli

mihdoiu kapakassa. Tämä musersi

äitini sydam- men. Ennenkuin

hän

^kuoli,

^kutsui hän

minut

muoieelleen

ja

sauoi: ^„laatto,

^poi-

kani,

sinä

tiedät, kuinka paljon juoppous on

matsannt setä isällesi

^{että minulle.}

Tahdothan kohdata

^minut

taimaassn?

Lnpnn minulle

sentähden, ennenkuin

kuo-

len, juhlallisesti tässä Jumalan ^edessä, ettet sinä

ⁿⁱⁱⁿ kauan tuin elät, milloin- kaan opi maistamaan

juomntiamia

juo- mia."

Silloin

nostin kiiicni

Jumalan

^piio-

leen ja lupasin maknmnsii,

etten

mil-

lointnnn sitä tekisi. Tnhiooko

^knpteeni

nyi, eitä niinä rikon

sen

lupnlikscn, jonka olen

antanut kuolemalle äidilleni?"

Nyt ei kapteeni moinui

itseään

^pi-

dättää.

Hiin

^{itki kuin}

^lapsi,

^{otti pojan}

syliinsä ja

sanoi: ^„En,

^en,pieni

urhooni.

Pidä

lupauksesi, ja

Jumala siuuaikoou sinua siiiii. Jos

^joku

^tällä

^laimalla

mielä

^pyytää, että

sinun

pitäisi juoda

hänen ^kanssaan,

^{niin anna minun}

saada

se

^{tietää, niin}

^he

^eimät

^{tee siiä}

^ennä."

JuinKa ^Kaksi miestä »voitti sotajoukon.

K

Kahta

lähetyssaarnaajaa ivastaan iuli

terran iso

joukko hurjin pnknuoitn.

Miten

saattoimat

^nämä

kntsi

^{edes yrit-}

tääkään mnsiustnn noita satoja?

He

polmistuiivnt jn riitoiliivni, että

Hcrrn

piiäisi

kurissa

^tuon

sotaisan

^joukon.

Hir- muisella sotahuudolla

hyöktasimät paka-

nat

lähetyssaarnaajia

tohti

^{ja muodos-}

tuvat

piirin

heidän

ympärilleen. Mutta ättiä niinkuin käskystä tastimat

he aseen- sa maahan.

Silloin läheiyssllllrnaajat alkoimat puhua

heille lesuksesta, syn-

tisten »vapahtajasta, ja pakanat

tuunte-

limat

mielellään

tätä puhetta. Näin

kahdeu miehen

rukous moitti

kokonaisen

sotajoukoin

Lapset, rukous on

semmoinen ase,

jota lapsetti!» moimat ja jota

heidän ^tu-

lee täyttää.

Kymmenen ystäwiiii.

Jospa minulla

olisi

hymiä ysiämiii, jotka

nuiiaisimllt

minua elämän läpi!"

huokaili haukotellen

^laista

Jaakko.

^„Hy-

»viii ystämiii!

Onhan sinulla

^kynnnc-

nen hymää ystiimäii,"

sanoi ^setä,

^joka

kuuli

Jaakon huokauksen. ^„Miia

^mielä!

ei

minulla

ole niin

monta

ystämiiä ja nekin, joita

minulla

on, omat köyhiä niinkuiu tirkourotat, eimät

he

^{moi mi-}

nua auttaa."

—

^„LastepaS

sormesi!"

kehoitti setä. Jaakko katseli

^mahmojn

käsiään

^jn

sanoi hiiaasti: ^„Niin, onhan minulla

kymmenen

sormea." — ^„Sitle

älä koskaan malita, ettei

sinulla

^{ole ys-}

tämiii, jotta

lluttaisimat sinua

^{läpi elä-}

män. Koeta

ensin, kuinka

nämä ystä- iviit

sinua

^{moimat auttaa,} ennenkuin ru- peat muita ystämiii

etsimään."

Aolme sääntöä täksi väimäksi.

Älii tee ^mitään, jota et

tahtoisi ^tehdä, tun lesus

^tulee.

Älä mene

mihinkään,

jossa et

tahtoisi

olla,

tun lesus

^tulee.

Älä

sano

mitään, jota et

tahtoisi sano-

tuksi,

kun

l esu

^{8 tulee.}

Hinta³Penniä.

.^ Zortamalankirjapainossa, 1897.