Aamurusko.
zi:o
14. SortawalanGwankelisen
SeuranLehtisiä
lapsille. 1897Aamurusko.
54
ZalliKaat lasten tulla minun tyköni.
Hrnnkuljit, löerrainine, tään päällä maan, Pelastaakscsi luo meitä.
Et halmiks
katsonut
lapsiakaan, Waan luoksesi helmahan turmaisaanSinäkutsuit, siunaten heitä.
Kun laps' olin heikko ja woiinaton, Myös mun
sa
johelmahas
suljit,Kämit kasteessa kanssani liitlohon Iamu» kilpenä, tunuana taistelohon, Elon teili' aina kanssani kuljit.
Mäkuulumi kutsumus armoinen, Ei tiellä
se
puis amutonta:Ken lapsen lailla luo
lesuksen
Waankäy,
saa
kuulla: senkaltaisten O» taimahan maltakunta!Isoisä ja yänen Hlaamattunsa.
iTähän kuiva).
„MiSlii se iulec, ratas isoisä,
ettäsinä et
koskaan »väsy lnkemnsin Nnnmntinn?Mitä
sinä sitte
teet,tnn
oletsen
lop-puun lukenut?"
„Silloin
alantnns
alusta,Mooseksen ensimmäisestä
kirjasia ja lnen uudelleen läpirattaan
Nanmattuni.—
En tiedä-kään
tuintn
moneen kertaan jo olensen
läpi lukenut."
„Wnan silloinhnit osnnt sen melkein
nlton! >llin mmii olen yhden tirjnn lutenilt läpi,
silloin
lnenmielelläni
jo-inkin uuttn, jn
mnnhnn
panen pois."„Mutin,
poitani, Naainattu ei lule»uauhatsi
tostaan!Niinkuin
aamuau-rinko aina on
uusi
ja raitis ilma ainaiermeellinen,
»iinInmalnn
pyhäsana
aina
antaa sielulle
nutia mirmoitusta!"„Sento iuuoffi sinä, isoisä,
Nnamai- iua aina uudelleen luet?".„luuri sev muoksi.
Kuinka minä ra- kastansinuu
latins?Jotn
päimä miuäajattelen
siiä." Ps.
119, 97.„Mintä
lumun olet,isoisä,
iiinään lutenuiraamatustasi?"
„Luin
tänään yhden psalmin ja juuritun
tulithuoneesen
ajattelintuota
lau-setta: „Mmii
pidän sydämmessiinisinun fanas,
eiienminärikkoisi sivua
ivastaan."Ps.
119, 11.„Mitci silloiil
ajaiielii,isoisä?"
„Mmii
ajattelin: Taina on paras kirja— sinun sanasi
minunJumalani.
— Tahdon
sydämmeeni kätkeäsinun sn-
nnsi,
eilen minä syntiätekisi."
„Minkätähden
pidät Nnnmattun par- haimpana kirjana?"„Sen muoksi,
lapseni, että Naamatuusana
onJumnlnn sanan.
Seramitsee
miniin
sieluani. Woisin
ennemmin olla ilman leipää tui» ,lman tätä ramintoasielulleni. Ilman
Nacnnatnn malteutta eimiisaintaan ihininen
»voi löytää tai- maan tietä,mutta
pienilapsitill
moi Naanialunmaltendessa linnalan amulla
»vaeltaa oitcata tietä."
„Puhu miiiiille, isoisä,
ivielä enein-miinNaamaiusla."
„Inmnlan snnn
on sydammen peili.Siinä peilissä näen minä sydämmeni njniutsei jn
hnlut
jnse
peiliosoittnn
miilulle ue synnit, jottn
minussn
oivnt.Ia
nyi lapseni, moiiehkä
minilllesanon,
mikä on pnrns säilytyspaikka
iälle
rak-kaalle
kirjalle".„Eano se itse, ratas isoisä!"
„Niin, siilii asiasta
onmonta
inieli-pideltii.
Tunsin miehen,
jota säilyttiNaamattunsn lukitussn kirstussn,
jostahän
ciottanut silii
koskaanesille. —
Eräs simisiynyt nainen pani Naamal-
iunsa
pöydälle »vierasten snojaan ja")iaai!!at»n päälle
hiin asetti
monia ko-rutansista tirsan,
joitn ci tcntäänsaa-
nut kostea.
— Pieniä
poitna, jonka nimen entnhdo
mninitn, pyysiterrnn hänen äitinsä
lukemaan lumun Nnnmn-tnstn; muttn
Nnamaltna ei löyty- nyt mistään!— Vlissiihiin se
oli?—
Pitkän etsimisen
perästä löydettiinse
pölysenii eräästä nurkasta särjettyjen leikkikalujen alta.
Missä sinä
siiilytiilNaamattuasi
?",?-
Aamurusko.
55i" 1.
„Nakas isoisä,
minä säilytän Raa- mattuaniisän
pöytälaatikossa, jostasen
joka aamu
heti saan esille."
„Se
on hymci, lapseni. Waan tun- netko myöskinmihin
nekalliit,
ijäisettotuudet oivat kätkettämät, joita
tuo
kir- jasisältää?
Reumonsinua ensiksikin
kätkemään ne
muistiisi.
Kokoa näin»vähitellen itsellesi iankaikkisen
elämäntamaroitll, uiin
sinnlle
aikaa myötenko-koontuu rikas »varasto. Waan kätke
Jumalan sana
sydämmeesi; eimissään
ole
se
niin »varmasti tallella kuinsy- oämmessäsi.
Sydämlnessäsi onInma-
lnn
sana sinua
hyödyttälvä enemmän kuin kaikki maailman kulta ja hopea.—
Olen lukenut
kertomuksen kuninkaasta,
joka luki Raamatun neljätoistakertaa
läpi alusta loppuun;
se
ei ollutmähäi-
nen
asia, »varsinkin
kun Raamattu oli ui- noastaan käsinkirjoitettuna, eikä »vielä painettuna,niinkuin
nyt. Olen myös- kin kuullutmiehestä,
jokaosasi
jokaisenlanseen Uudessa Testamentissa
ulkoa.Nämä marinaan
rakastuvat Jumalan
sanaa
ja kätkimötsanan
sydämmcensä.Waan taidat jo kokonaan »väsyä
isoisän
puheisin?"
„En,
rakasisoisä!
Kuulenmielelläni,
mitätahdot sanoa."
„Niinpä kuule
sitte, minkäiiihden Ju-
malan
sana
juuri oii sydämmcc». kätkct- iä»vä.—
Te onsen muoksi,
kuten psal- mistasanoo: „elten
minäJumalala
ivastaan syntiä
ickisi."
Naamattasanoo
meille kuinka pcljättiimii synti on ja kuinka
Jumala
syntiämihna.
Te il-moittaa
meille,
ettälesus
on tullutmaailmaan pelastamaan meitä synnistä, ja että
Hän
on kuollut ristillä mcidii»sominnokscmmc. Jos
»ne nämä innknik-tisci
totuudcl mnstnnnoiammc sydiim- mcemmc, niin ne myöskin uninttnivnt elämäiinnc.Jos
mc lunlcmmc, ettäJumnlnn snnn
on meillernkns,
maankuitenkin icennne syntiä
lumalata
ivas-taan, niin me petämme
itseämme."
„Nnkns isoisä,
minäkintahdon ahke-
rasti
llitea
Naamattuajoka
päimä."„Riin
oikein!Pidä
kiinni hymästäpäätöksestäsi, maan rukoile myöskin
Her-
raa, että
Hän antaisi sinulle
pyhänHen-
kensä, että
lukisit Hänen sanaansa
ian-kaikkiseksi autuudeksesi! — Jos
kuningasTamidinkin täytyi rukoilla:
„Nwaa
mi- nunsilmäni,
että minänäkisin ihmeitä sinun laissasi!" —
kuinka tarpeellinen onmeille
rukous, ettäHerra »valaisisi
meitä!
„Mitä
enemmän meJumalan,
sanaa
luemme,sitä rakkaammaksi
onse
meille tulema
—
mitä enemmän mesitä
rakastamme,sitä
kuuliaisempia mesille
olemme. Tämä on ainoa tie »vii-sauteen
jahurskauteen tässä elämässä
ja
autuuteen iankaikkisessa elämässä."
Multainen aivnin.
H
iluda minna, niin miii ii iahdo
nkiliilla si»»ajnt
nh-
don i liiioitia a
sinu
l l esn v -
r i n ja moimnll i
s
innsio
it
nniit ä tiiin ei
sinä
ii cdii tiiiinJer.
33, 3.„Hnudn
minun!"snnoo Herrn. „Awut-
ses huuda
minuahiidiissiis,
niin minätahdon auttaa sinun."
Sensni
erästöyhä lestikin kokea mitä
Herraa huuta-
minen maitnttaa. Kylmänä ja pimeänä
marrastuun
aamnnn tuotiinsanoma,
eitä
hänen
rakastettumiehc»sii
oli kaa-tunut taistelussa. Tolsia se»
jälteentnli talon
isiinlä sisään
jn mnatihiincltii hnoncen
hyyryn. Lesti puhuihäuclle hiiolisiann
jn rukoili, ettähän olisi
kiir-simnllincn
kunhänen nyt
täytyi linkkinnsnitn.
Viiittn toivnsydniiiinincn miesuhkasi höncl hcitlnii
uloskndulle,
joshiiil
eisäännöllisesti mnksnisi mnokrnnnsn.
>l»n leski jiii yksinään, nitoi
hiin
itkeä.Siiloin tuli pieni
»viisimuolins
Mariahänen luokseen
jnsnuoi: „Eitö Juiiiala
ole hymin rikas?"
—
„>t!iinkn niin, lnp-scni? — „Eitö hii»
woi pitiinhiioltn
meistä?" ,Ityliii marinaan."
—
„)io,
miksi
itketsittc
äiti?" Enkö minälix
Aamurusko
56
.5 moi mennä rukoilemaan
häneltä
»vuok-raa?"
Pienokainen lasteusi silloin
pol-milleen
äitinsä
wiereen ja rukoili:»Nä- tas Jumala, sinä
oletottanut
meiltäisän,
jaisäntä sanoo,
ettähän heittää
meidät
kadulle,
jaäidillä
ei olerahaa.
Tahdotto
olla hymä jaantaa
»neille pie- nen talon ilman hyyryii?" Sittesanoi hän iloisesti
äidilleen:„Älii
nyt itke.lesus
pitäämurheen
meistä."Ia ajatelkaamme,
että tämän köyhän äidin ei kahteenkymmeneenwuoteen tar-
minnutmaksaa »vuokraa.
Muutamatkristilliset
ystiimiit antoimcittodellakin hänelle
pienentalon,
jossahän sai asua.
Oyn?ä poika.
Köyhä koulupoika,
jolla
oli paikkahou-
sunpolmessa,
sai tomeriltaan siitä
liitä-minen
„Pnitkahousu."
„Mitsi sinä
oiaimastaan sellaisen
liitnnimen?"
sanoi
toinenkoulupojista.
„Los olisin sinun sijassasi, kostaisin seit- semän
kertaa."Köyhä poika
mastasi: „ethcin luulle,
että minä hiipeen paikkaani. Olen väin- mastoinkiitollinen
ja iloinen,tun
äitipitää minut
eheissä maatteissc»! Pidän
puittani
suuressa armossa hänen täh- tensä."
Tällä pojalla oli oikea
rohkeus.
Kuinka
pikkuAannu
oppiläksynsä.
5
„Katsokaa", sanoi pittu Hannu, „nyt
minä olen oppinut läksyni paljon pitem- min tuintawlllliseSti.
Kun tulinkotia
koulusta ja
katselin läksyjäni,
näytlimätne niin
»vaikeilta,
ettäheti sanoin :
Seon
mahdotonta,
että moisin oppia neniin»vähässä
ajassa tuinminulla
on niitä marten! Mutiasilloin
muistin, miia pyhäkonlu opettajani oliopettanut meille
Danielista ja
hänen
kolmesta ystämäs-tään. Silloin ajattelin, että jos
se aut-
toi
heitä,
ettähe rutoilimat,
niinse
»voisi auttaa
minuakin.Ia silloin
ru-koilin,
ettäJumala auttaisi
minualäk-
syissäni,
setä
eitäHän antaisi minulle
hyiuän muistin. Sitten aloin lukea ja opin läksyni puolessa ajassa
tuin
tamal-lisesti.
Oppi-isämme
Luther
olikokenut samaa
tuin
pittuHannu
jasanoi:
„hywästirukoiltu on puoleksi opittu."
Kysymyksiä Kaamatusta.
Kuningas
Israelissa.
Profeta.
Uksi emantelista.
Profeta.
Msi
pakanakansa.Tuomari Israelissa.
Alkukirjaimet
näissä muodostamat
suuren
kuninkaan nimen. Minkä?1.
Missä
paikassaraamatussa
pu-hutaan ensi kerran
talonpojista?2.
Missä
luodoista?3.
Hauta
elää,haudattu elää. Ju-
malan
tahtoa
tekemät molemmat?4.
Kuta
on malittanutkruununsa menettämisestä,
maitta ei kruunuakos-
kaan ollut kantanut?
5.
Kuta
oteiiiin ivastaansuudel- milla
ja kyynelillä,tun
pelkäsiitkua
ja toraa?6.
Kuita
repimcitarmahtamaisuu-
desta
kattoon
reijan?Ulkoa
opittamalause:
Kuitti teidän
murheenne
pantaathänen
päällensä,sillä ha» Pitää
»nnr-heeu
teistä. 1Piet.
5, 7.Hinta2Penniä.
Sortamala» kirjapainossa,i, 1897.