Aamurusko N:o 14 1897 · DIGI

Aamurusko.

zi:o

^{14. Sortawalan}

Gwankelisen

^Seuran

Lehtisiä

^{lapsille. 1897}

Aamurusko.

54

ZalliKaat lasten tulla minun tyköni.

Hrnnkuljit, löerrainine, tään päällä maan, Pelastaakscsi ^{luo meitä.}

Et halmiks

katsonut

lapsiakaan, Waan luoksesi helmahan turmaisaan

Sinäkutsuit, siunaten heitä.

Kun laps' ^olin heikko ja woiinaton, Myös mun

sa

^jo

helmahas

^suljit,

Kämit kasteessa kanssani liitlohon Ia^mu» kilpenä, tunuana taistelohon, Elon teili' ^aina kanssani ^kuljit.

Mä^kuulumi kutsumus ^armoinen, Ei tiellä

se

^{puis amutonta:}

Ken lapsen lailla luo

lesuksen

Waankäy,

saa

^kuulla: senkaltaisten O» taimahan ^maltakunta!

Isoisä ^{ja yänen} Hlaamattunsa.

iTähän ^kuiva).

„MiSlii se iulec, ratas isoisä,

että

sinä et

koskaan »väsy lnkemnsin Nnnmntinn?

Mitä

sinä sitte

^teet,

^tnn

^olet

sen

^lop-

puun lukenut?"

„Silloin

alan

tnns

^alusta,

Mooseksen ensimmäisestä

kirjasia ja lnen uudelleen läpi

rattaan

Nanmattuni.

—

^{En tiedä-}

kään

tuintn

moneen kertaan jo olen

sen

läpi lukenut."

„Wnan silloinhnit osnnt sen ^melkein

nlton! >llin mmii olen yhden tirjnn lutenilt läpi,

silloin

^lnen

^mielelläni

^jo-

inkin uuttn, jn

mnnhnn

panen pois."

„Mutin,

poitani, Naainattu ei lule

»uauhatsi

^tostaan!

^Niinkuin

^aamuau-

rinko aina on

uusi

ja raitis ilma aina

iermeellinen,

»iin

Inmalnn

^pyhä

sana

aina

antaa sielulle

nutia mirmoitusta!"

„Sento iuuoffi sinä, isoisä,

Nnamai- iua aina uudelleen luet?"

.„luuri sev muoksi.

Kuinka minä ra- kastan

sinuu

^latins?

Jotn

^{päimä miuä}

ajattelen

siiä." Ps.

^{119, 97.}

„Mintä

lumun olet,

isoisä,

iiinään lutenui

raamatustasi?"

„Luin

tänään yhden psalmin ja juuri

tun

tulit

huoneesen

^ajattelin

^tuota

^lau-

setta: ^„Mmii

pidän sydämmessiini

sinun fanas,

^eiienminä

rikkoisi sivua

ivastaan."

Ps.

^{119, 11.}

„Mitci silloiil

^ajaiielii,

isoisä?"

„Mmii

ajattelin: Taina on paras kirja

— sinun sanasi

^minun

Jumalani.

— ^Tahdon

sydämmeeni kätkeä

sinun sn-

nnsi,

eilen minä syntiä

tekisi."

„Minkätähden

pidät Nnnmattun par- haimpana kirjana?"

„Sen muoksi,

lapseni, että Naamatuu

sana

^on

Jumnlnn sanan.

^Se

ramitsee

miniin

sieluani. Woisin

ennemmin olla ilman leipää tui» ^,lman tätä ramintoa

sielulleni. Ilman

Nacnnatnn malteutta ei

miisaintaan ihininen

»voi löytää tai- maan tietä,

mutta

pieni

lapsitill

moi Naanialun

maltendessa linnalan ^amulla

»vaeltaa oitcata tietä."

„Puhu miiiiille, isoisä,

ivielä enein-

miinNaamaiusla."

„Inmnlan snnn

on sydammen peili.

Siinä peilissä näen minä sydämmeni njniutsei jn

hnlut

^jn

se

^peili

osoittnn

miilulle ue synnit, jottn

minussn

^oivnt.

Ia

^nyi lapseni, moii

ehkä

^minillle

sanon,

mikä on pnrns säilytyspaikka

iälle

rak-

kaalle

kirjalle".

„Eano se ^itse, ratas isoisä!"

„Niin, siilii asiasta

^on

^monta

^inieli-

pideltii.

Tunsin ^miehen,

jota säilytti

Naamattunsn lukitussn ^kirstussn,

^josta

hän

^ci

^ottanut silii

^koskaan

esille. —

Eräs simisiynyt nainen pani Naamal-

iunsa

^{pöydälle »vierasten snojaan ja}

")iaai!!at»n päälle

hiin asetti

^{monia ko-}

rutansista tirsan,

^{joitn ci tcntään}

saa-

nut kostea.

— Pieniä

poitna, jonka nimen en

tnhdo

mninitn, pyysi

terrnn hänen äitinsä

lukemaan lumun Nnnmn-

tnstn; muttn

Nnamaltna ei löyty- nyt mistään!

— Vlissiihiin se

^oli?

—

Pitkän etsimisen

^{perästä löydettiin}

se

pölysenii eräästä nurkasta särjettyjen leikkikalujen alta.

Missä sinä

^siiilytiil

Naamattuasi

^?"

,?-

Aamurusko.

⁵⁵

i" 1.

„Nakas isoisä,

minä säilytän Raa- mattuani

isän

pöytälaatikossa, josta

sen

joka aamu

heti saan esille."

„Se

on hymci, lapseni. Waan tun- netko myöskin

mihin

^ne

^kalliit,

^ijäiset

totuudet oivat kätkettämät, joita

tuo

kir- ja

sisältää?

^Reumon

sinua ensiksikin

kätkemään ne

muistiisi.

^{Kokoa näin}

»vähitellen itsellesi iankaikkisen

^elämän

tamaroitll, uiin

sinnlle

^{aikaa myötenko-}

koontuu rikas »varasto. Waan kätke

Jumalan sana

sydämmeesi; ei

missään

ole

se

ⁿⁱⁱⁿ »varmasti tallella kuin

sy- oämmessäsi.

Sydämlnessäsi on

Inma-

lnn

sana sinua

hyödyttälvä enemmän kuin kaikki maailman kulta ja hopea.

—

Olen lukenut

kertomuksen kuninkaasta,

joka luki Raamatun neljätoista

kertaa

läpi alusta loppuun;

se

^{ei ollut}

mähäi-

nen

asia, »varsinkin

kun Raamattu oli ui- noastaan käsinkirjoitettuna, eikä »vielä painettuna,

niinkuin

^nyt. Olen myös- kin kuullut

miehestä,

joka

osasi

^jokaisen

lanseen Uudessa Testamentissa

^ulkoa.

Nämä marinaan

rakastuvat Jumalan

sanaa

ja kätkimöt

sanan

sydämmcensä.

Waan taidat jo kokonaan »väsyä

isoisän

puheisin?"

„En,

rakas

isoisä!

^Kuulen

mielelläni,

mitä

tahdot sanoa."

„Niinpä kuule

sitte, minkäiiihden ^Ju-

malan

sana

^{juuri oii} sydämmcc». kätkct- iä»vä.

—

^{Te on}

sen ^muoksi,

kuten psal- mista

sanoo: ^„elten

^minä

Jumalala

ivastaan syntiä

ickisi."

^Naamatta

sanoo

meille kuinka pcljättiimii synti on ja kuinka

Jumala

^syntiä

mihna.

^{Te il-}

moittaa

meille,

että

lesus

^{on tullut}

maailmaan pelastamaan meitä synnistä, ja että

Hän

on kuollut ristillä mcidii»

sominnokscmmc. ^Jos

^»ne nämä innknik-

tisci

totuudcl mnstnnnoiammc sydiim- mcemmc, niin ne myöskin uninttnivnt elämäiinnc.

Jos

mc lunlcmmc, että

Jumnlnn snnn

^{on meille}

^rnkns,

^maan

kuitenkin icennne syntiä

lumalata

^ivas-

taan, niin me petämme

itseämme."

„Nnkns isoisä,

minäkin

tahdon ahke-

rasti

llitea

Naamattua

joka

päimä."

„Riin

oikein!

Pidä

^{kiinni hymästä}

päätöksestäsi, maan rukoile myöskin

Her-

raa, että

Hän antaisi sinulle

^pyhän

Hen-

kensä, että

lukisit Hänen sanaansa

^ian-

kaikkiseksi autuudeksesi! — Jos

^kuningas

Tamidinkin täytyi rukoilla:

„Nwaa

mi- nun

silmäni,

että minä

näkisin ihmeitä sinun laissasi!" —

kuinka tarpeellinen on

meille

^rukous, että

Herra »valaisisi

meitä!

„Mitä

enemmän me

Jumalan,

sanaa

^luemme,

sitä rakkaammaksi

^on

se

meille tulema

—

^{mitä enemmän me}

sitä

rakastamme,

sitä

kuuliaisempia me

sille

^olemme. Tämä on ainoa tie »vii-

sauteen

^ja

hurskauteen tässä elämässä

ja

autuuteen iankaikkisessa elämässä."

Multainen ^aivnin.

H

iluda minna, niin miii ii ia

hdo

^nkiliilla si»»ajn

t

n

h-

don i liiioitia a

sinu

l l ^e

sn ^v -

r i n ja moimnll i

s

ⁱⁿ

nsio

ⁱ

^t

ⁿ

niit ä tiiin ei

sinä

^{ii cdii tiiiin}

Jer.

^{33, 3.}

„Hnudn

minun!"

snnoo Herrn. ^„Awut-

ses huuda

^minua

hiidiissiis,

niin minä

tahdon ^auttaa sinun."

^Sen

sni

^eräs

töyhä lestikin kokea mitä

Herraa huuta-

minen maitnttaa. Kylmänä ja pimeänä

marrastuun

aamnnn tuotiin

sanoma,

eitä

hänen

^rakastettu

miehc»sii

^{oli kaa-}

tunut taistelussa. Tolsia se»

^jälteen

tnli talon

isiinlä sisään

^{jn mnati}

hiincltii hnoncen

hyyryn. Lesti puhui

häuclle hiiolisiann

jn rukoili, että

hän olisi

^kiir-

simnllincn

^kun

hänen ^nyt

^{täytyi linkki}

nnsnitn.

Viiittn toivnsydniiiinincn mies

uhkasi höncl hcitlnii

^ulos

^kndulle,

^jos

hiiil

^ei

säännöllisesti mnksnisi mnokrnnnsn.

>l»n leski jiii yksinään, nitoi

hiin

^itkeä.

Siiloin tuli pieni

»viisimuolins

^Maria

hänen luokseen

^jn

^{snuoi: „Eitö} Juiiiala

ole hymin rikas?"

—

„>t!iinkn niin, lnp-

scni? — ^„Eitö hii»

^{woi pitiin}

hiioltn

meistä?" ,Ityliii marinaan."

—

„)io,

miksi

^itket

sittc

äiti?" Enkö minä

lix

Aamurusko

56

.5 moi mennä rukoilemaan

häneltä

^»vuok-

raa?"

Pienokainen lasteusi silloin

^pol-

milleen

äitinsä

wiereen ja rukoili:

»Nä- tas Jumala, sinä

^olet

^ottanut

^meiltä

isän,

ja

isäntä sanoo,

että

hän heittää

meidät

kadulle,

ja

äidillä

ei ole

rahaa.

Tahdotto

olla hymä ja

antaa

»neille pie- nen talon ilman hyyryii?" Sitte

sanoi hän iloisesti

^äidilleen:

^„Älii

^{nyt itke.}

lesus

^pitää

murheen

meistä."

Ia ajatelkaamme,

että tämän köyhän äidin ei kahteenkymmeneen

wuoteen tar-

minnut

maksaa ^»vuokraa.

^Muutamat

kristilliset

ystiimiit antoimcit

todellakin hänelle

^pienen

^talon,

^jossa

hän sai asua.

Oyn?ä poika.

Köyhä koulupoika,

jolla

oli paikka

hou-

sunpolmessa,

sai tomeriltaan siitä

liitä-

minen

„Pnitkahousu."

„Mitsi sinä

^oiai

^mastaan sellaisen

liitnnimen?"

sanoi

^toinen

koulupojista.

„Los olisin sinun ^sijassasi, kostaisin seit- semän

kertaa."

Köyhä poika

mastasi: „ethcin luulle,

että minä hiipeen paikkaani. Olen väin- mastoin

kiitollinen

ja iloinen,

tun

^äiti

pitää minut

eheissä maatteissc»! Pidän

puittani

suuressa armossa hänen täh- tensä."

Tällä pojalla oli oikea

rohkeus.

Kuinka

^pikku

Aannu

^oppi

läksynsä.

5

„Katsokaa", sanoi pittu Hannu, „nyt

minä olen oppinut läksyni paljon pitem- min tuin

tawlllliseSti.

^{Kun tulin}

^kotia

koulusta ja

katselin ^läksyjäni,

^näytlimät

ne niin

»vaikeilta,

että

heti sanoin :

^Se

on

mahdotonta,

että moisin oppia neniin

»vähässä

ajassa tuin

minulla

on niitä marten! Mutia

silloin

muistin, miia pyhäkonlu opettajani oli

opettanut meille

Danielista ja

hänen

^{kolmesta ystämäs-}

tään. Silloin ajattelin, että jos

se ^aut-

toi

heitä,

että

he rutoilimat,

niin

se

»voisi ^auttaa

^minuakin.

Ia silloin

^ru-

koilin,

että

Jumala auttaisi

^minua

^läk-

syissäni,

setä

^eitä

Hän antaisi ^minulle

hyiuän muistin. Sitten aloin lukea ja opin läksyni puolessa ajassa

tuin

tamal-

lisesti.

Oppi-isämme

Luther

^oli

^kokenut samaa

tuin

pittu

Hannu

^ja

sanoi:

^„hywästi

rukoiltu on puoleksi opittu."

Kysymyksiä Kaamatusta.

Kuningas

Israelissa.

Profeta.

Uksi emantelista.

Profeta.

Msi

pakanakansa.

Tuomari Israelissa.

Alkukirjaimet

näissä muodostamat

suuren

kuninkaan nimen. Minkä?

1.

Missä

^paikassa

raamatussa

^pu-

hutaan ensi ^kerran

talonpojista?

2.

Missä

^luodoista?

3.

Hauta

^elää,

haudattu elää. Ju-

malan

tahtoa

tekemät molemmat?

4.

Kuta

on malittanut

kruununsa menettämisestä,

maitta ei kruunua

kos-

kaan ollut kantanut?

5.

Kuta

oteiiiin ivastaan

suudel- milla

ja kyynelillä,

tun

pelkäsi

itkua

ja toraa?

6.

Kuita

^repimcit

armahtamaisuu-

desta

kattoon

^reijan?

Ulkoa

opittama

lause:

Kuitti teidän

murheenne

^pantaat

hänen

päällensä,

sillä ha» Pitää

^»nnr-

heeu

teistä. 1

Piet.

^{5, 7.}

Hinta2Penniä.

Sortamala» kirjapainossa,i, 1897.