Aamurusko N:o 19 1897 · DIGI

Aamurusko.

U:c>

^{19. Sortawalan}

Gwankelisen

^Seuran

Lehtisiä

^lapsille. 1897.

> Aamurusko.

74

hapset niityllä.

(Tähän tuma).

Aiityllcn,

niityllen Lapsetrientää riemuiten!

Siell' _on heinä heilumainen, Kuktllkumpu kaunokainen, Leikkitanner mieluinen.

Mieluinen, mieluinen Siell' on olla lapsien, Lyödä leikit,keikat heittää, Toisiansa heiniin^peittää, Puetella tuttihin!

Kuttihin, kuttihin Kesä ^{pukeenurmetkin!}

Laillakukkasien ^lapset Loistelemat, tultahapset Hajeillansa heiluen.

Heiluen, heiluen Lailla niityn perhosen!

Mlä,taiwllllnsiintämässä, Lintuset on liitämässä,

Alla lapset riemuitsee.

Riemuitsee, riemuitsee, Silmä miaton säihkyilee!

—

Kerran leikit ^loppuu lasten, Mutta mtiisto riemukasten Aikain heill' un silloinkin.

—

Silloinkin, silloinkin Kun

saa

murhe mielihi»!

Lapsi-tulta! Leiki _lasna, Niemuellos onnetasna, MuistainLitujaa taimahan!

Taimahan,

taimahan

Tietä täälläkulkijan Läpi käydä taisteloista

Täytyy. Mutta manrat poistaa

Herrn ^{tieltänöyrien.}

Nöyrien, nöyrien Tulee olla ^kaikkien.

Ollos nöyrä leiktilöissä!

Nöyrä myöskin tosi-töissä!

Niin ootsuuri, onnekas!

I. ^{E. Wil.}

<MtM>—

AuolemanKallio.

Noin 50 muotia

siiten

^{puhkesi ilmi}

toma

moino kristityttä ivastaan rikkaalla ja

hedelmällisellä

^Madagaskar

^saarella,

ja

monta

oli niiiä, joita

sniivnt

ⁿⁿⁱⁿⁿ

henkensä lesuksen tähden.

Eräänä päimänä oli

suuri

^epiijuma-

lain juhla mieictty pääknupiimnssn.

Mann ylimykset, knningntar etupäässä, olimat

siinä

^olleet

^mukana;

^mutta

he

kaipasimai

sumia

joukkoa

homikansaa

^ja

heidän

pnlmelijoitaan.

Kohta

^kerrot-

tiin kuningattarelle, että ^{ne, joiden} oli pelätty kääntyneen kristinuskoon, ^nyi julkisesii

osoiiiimai,

ettii

he ^tatsoimai

ylen maan epäjumalat ja epäjumalan-

!

palmeluksen jn eiiei ytsitääu

heisiä

^tii-

!

^män juhlnn nitnna ollut

uhrnamnssn sodan

jumnlnn nlttnrilln.

Knitti tämä

suuiuiii

tomiu tiiningn-

tnrtn

^jn

hän

antoi käskyn, että kaikki nämä

miehet

^{ja moimot}

mangittaisiin

ja

mietäisiiii ^jyrkälle

kalliolle kaupiingin

!

ulkopuolelle, jossa moui pahautekijä oli

saavut surmansa.

Korkeilla

hymiihuudoilla ^ja

melulla

otti

juhlima joukko

käskyä ivastaan.

Ia

! silloin läksi ^liikkeelle

^koko

kansan

^joukko,

epäjumnlnnpnpit

etunenässä

kantaen kau-

histamaa

cpäjumnlankumnnusn.

Kuolemnnk n ll iol ln oli 14 mnngitttin, jn

heidän

joukossnnn pieni

Hnmnio,

^tl ivuoiins poikn.

Hän

^oli

hurS-

!

^kaalin,

korkensutuiseltn

äidillään oppinut rntnstlliunnu

lesusta,

ja

häntä

^{ei moiiu}

patoiiiaa

uhrnnmann epäjumnlille,

maitta

hänen isänsä

^{kiisti ja}

^{rukoili häntä;}

uskollisesti seurasi hän äitinsä

^rinnalla

mestmispaitalle.

Nämä

miehet

ja »vaimot olimat eri

kansanluokista, heidän ikänsä »vaihteli

20 j« ⁶⁰ »vuoden

»välillä;

^mnttll sydäm- mellinen rakkaus yhdisti

heitä,

^maikka

he

^eiivät

useiu

uskaltaneet kokoontua ru-

koukseen

ja lauluun. Nyt

heidät

^talu-

lettiin yksitellen

kallion äärimmäiselle reunalle,

jossa

hirmuinen symyys

^amaan-

tui, täynnä terämiä huippuja, joita meri mielä punasi. Ennenkuin

heidät, silmät sidottuina, heitettiin

alas, kysyttiin

heiltä

mielä

kerran, tahtoisimatto he

^kieltää

Kristuksen

^{opin ja}

uhrata

^maan

suurelle

Aamurusko.

⁷⁵

epäjumalalle; mutta

kun

he

lujasti py- syimät kiinni

uskossaan ^lesukseen, hei-

tettiin

he armahtamatta

syiuyyteen.

Hamaio

^ja

hauen äitinsä säästettiin miiincisiksi; hän

oli ollut yksi kuningat- taren

homiuaisia,

ja uskottiin, että ^kun

hän näkisi

kaikkien toisten

hirmuisen

^lo-

pun,

hänet »voitaisiin ^saada

pelastamaan poikansa ja oman

elämänsä

kieltämällä Vapahtajansa. Kuningatar antoi eri- tyisesti

teriuehtiä häntä

^ja

sanoa,

että

hän otettaisiin takaisin kuninkaalliseen

palatsiin, jos

hän

nyt »vaan palaisi ta-

kaisin

maan jumalien uskoon. Mutta kaikki

houkutukset

^olimat

turhat.

^Kor-

kealla ja

selmalla ^äänellä,

^{täynnä pyhää}

»uaka»vuutta,kehoitti hän miestänsä

^jakaik-

kia

kokoontuneita

luopumaan epäjuma- lista ja palmelemaan ainoaa totista

Ju-

malaa ja

Hänen Poikaansa leusta

Kristusta. Moni sydän tuli

liikutetuksi hänen

puheestaan, ja kun

hän

^kumar-

tui

alas

ja

suuteli ^lastansa,

^{joku oli}

kietonut

kätensä

äidin kaulan ympäri, kuului säälimäisyyden ja paheksumisen supina

kansanjoukosta; mutta

ei kukaan uskaltanut

nostaa kättänsä heitä

^puolus-

tamaan.

Vielä

lisätäkseen hänen

^kar-

simistaan,

päätettiin »yt,että^poikasyös-

täisiin ensin hänen silmiensä ^edessä,

jotta

koetettaisiin

äidin rakkauden kautta

järtahyttää hänen

päätöstään.

Rohkea- mielisenä

^{tuli nyt 9 »vuotias}

Hamaio esiin; häneltäkin

kysyttiin, eikö

hän tah- toisi

kirota kristittyjen jumalaa,niin

hä-

nen ei

tariuitsisi

^kuolla. Mutta kään- tyen

surmaajiensa

ja kansanjoukon puo- leen,

ivastasi hän: ^„Enkö tahtoisi

^kuolla

Vapahtajan edestä,

joka antoi

henkensä

kuolemaan minun ja

kaikkein

teidän edes- tänne?"

Ia

^äidilleen

sanoi hän: ^„älä

itke,

äiti;

minä

sanon lesukselle,

että

sinä

^tulet

kohta

^{perässä; ja niin}

hän

epäjumalan pappien

melutessa heitettiin

alas kalliolta. Äiti parka oli maipunut voimilleen ja rukoili

hartaan rukouksen

koko

kansansa ^edestä, sen

kuniugattaren ja

miehensä ^edestä,

^että

Jumala

^malai-

sisi ^heitä,

^että

Hän

ainoastaan on oikea

Jumala,

ja

antaisi heille anteeksi

^nämä

hirmuiset

synnit, jotka

he

^{nyt sydäm-}

mensä sokeudessa ^tekemät; sen

^jälkeen

hän rohkeasti

^meni mestaajain eteen, jotka raa'usti iivaten ^repimät »vaatteet

hänen

ruumiiltaan ja syöksiiuät

hauet

alas jyrkänteeltä.

Tuuri kansanjoukko palasi kaupun-

kiin; »nuttu

„hy!vä"

huudot

ja melu eiivät olleet niinäänekkäitä kuin

menomatkalla.

Marttyrien rohkeamielisyys ja »voimalli- nen todistus oli

saattanut

monen ajat- telemaan, ja

itse

kuningatar ei ollutenää

iloisin hoivissaan.

Kristinusko on

siitä saakka

^paljon

edistynyt

Madagaskarilla,

ja ylhäällä

kuolemanknlliolla seisoo

^nyt

kristillinen

kirkko,

joku on rakennettu niiden marttyrien

muistoksi,

jotka

siellä omat uhranneet elämänsälesuksen tähden.

Niin on marttyrien meri

Madagaska- rillakin ollut ihana siemen Jumalan

maltakunnalle.

Kunnia olkoon

Juma-

lalle!

Odota Aerraa ^{ja tee uskolli-} sesti ^työtäsi.

Kutt

Amerikassa

kerrau pidettiin lain- säätäjäin

kokousta,

niin

äkillinen

pimeys peitti maan. Silloin

kauhea

^peljästys

käsitti

kaikki läsnäolijat. Muutamat

huiidahtimat: ^„Herra

^tulee

^tuomiolle,

^men-

nään kotiin!" Silloin eräs

kokouksen

enin kunnioitettuja jäseuiä,

herra

^Adams,

sanoi: ^„los Herra ^{nyt tulee,}

ⁿⁱⁱⁿ

tah-

too

hän nähdä ^jokaisen uskollisesti seiso-

man paikallaan

omassa hänelle

^usko-

tussa

^{työssään. Minä}

^{ehdotan senmuoksi,}

että me jatkamme keskusteluamme."

Niin,

Herra Jesus

^palajaa

^todella-

kin kerran näkymäisessä

muodossa,

ei köyhänä ja

alhaisena,

kuten

ensimmäi- sellä ^kerralla,

^{»vaan koko maailman}

kuninkaana ja tuomarina

„suurella

?"

l».

Aamurusko.

76

.^

>

huudolla

ja ylimmäisen enkelin

aa- !

ncllä,

ja

lumalau pasuualla." il

^Tim.

4, 16». Aikaa emme me tiedä mar-

inaan. Muita meidän ^täytyy olla

am-

na malmi i^t, »valivoa ja

rukoilla.

Jos

^me

seuraamme uskollisesti lesusta

ja tunnoklaasti teemme »vel-

mollisuutemme,

jos me

sydämmellisessä rakkaudessa tahdomme

palmella ja ^aud

taa lähimmäistämme, silloin

me odo-

tamme oikealla lamalla

tuota suurta

^«äi-

mää.

Jos sitte Herra

tulee odottamatta joko

knuniassaan tahi

kuoleman kautta

noutaa

meidät täältä, niin

hän

^odottaa

löytämänsä meidät paikoillamme

siinä toimessa,

johon

hän

^{on meidät}

kutsunut.

Mutta jos

hän

^tapaa meidät uneliaina ja näkee, ettäolemme laiminlyöneet

teh-

tainamme, niin

se

^ei

suinkaan häntä

miellyttäisi. Sen

mnoksi sanoo hän

^meil-

lekin

samaa

kuin opetuslapsilleeu öljy-

mäellä: „Wlllwokaa!"

Eräältä Herran palmelijalta

^kysyt- tiin kerran, mitä

hän ^tekisi,

^jos

hän

^tie-

täisi kuolemansa huomisiltana.

^„Oi",

mustasi ^hän, „samaa

^mitä

^muutenkin

olen

aikonut.

Minä

saarnaisin

^tänään

ja

panisin sitte ^lemolle. Huomenna ^kä- misin

^muutamien

sairaitten

^lnona,

söisin

ja

toimisin, uskoisin sitte sieluni

^{ja ruu-}

miini

Herran

^{käteen ja}

paneutuisin taa-

sen ^leivolle Heralakseni Herrani

^luona

taimaissa."

Papin apulainen.

„Et usko

mikä minua tänään ^erin-

omaisesti

^cmttoi

saarnatesscmi," sanoi

nuori pappi ystcimälleen.

„Mikci

niin", kysyi ystcimä?

„Se

oli erään pienen tytön tark-

kaamaisuus.

^Niin,

hän

^{kuunteli niin}

tarkkaan,

katse

kiinnitettynä minuun,

ikäänkuin olisi tahtouut

painaa jok'ainoan

sanan

sydämmeensä.

Ia se

oli minulle

suureksi amuffi

^ja

kehoitukseksi".

Huomatkaa

^{tämä, te} pikku lukijat ja

tehkää samoin!

Pappi puhuu

teillekin

>

ja

hän

^puhuu

siitä lesuksesta,

joka on

sanonut: ^„2allikaa

lasten tulla »uinun tyköni ja älkää kieltäkö

heitä, sillä sen-

kaltaisten on

Jumalan

»valtakunta."

Hlaamatnllinen

^Kysymys.

Knka on tämä

henkilö?

!. Hän

pakeni nuorena syntymämaal- taan.

2.

Ia

kuoli korkealla ijällä myöskin

»vieraalla maalla.

3.

Hän

^rukoili

Jumalaa ^mapautta-

maan yhtä

hänen läheisimmistä sukulai- sistansa

^ankarasta

rangaistuksesta,

ja tuli

kuulluksi.

1. Neljä eri kertaa oli

hän

^mää-

rässä ^tulla surmatuksi,

ja kerran rukoili

hän itsekin saada kuolla; mutta hänen henkensä säästettiin

kuitenkin joka kerta.

5.

Hänen isänsä, äitinsä,

meljensä,

sisarensa, appensa

ja

kahden

^poikansani-

met

mauittaan

Raamatussa,

maikka eri paikoissa.

6.

Mi edellämainituista henkilöistä sanoi hänelle: ^„ei

ole hymä mitä

sinä

teet", ja antoi

hänelle

^{neumon, jota}

^hän

seurasi.

7. Eräs toinen

heistä sai Jumalalta

käskyn mennä

häntä

ivastaan korpeen, ja kun

hän kohtasi ^hänen,

^antoi

hän hänen suuta.

8.

Jumala sanoi ^hänestä,

^että

hän näkee Herran

personallisesti.

9.

Hän

puolusti muutamia maimoja

eräässä tilaisuudessa

^{ja auttoi}

heitä sit-

ten työssä.

10.

Hän ^„sai

elämän puheen meille

alttaaksensa."

11.

Vapahtaja sanoi: ^„Minusta

on

hän

kirjoittanut."

Vastattaessa ^omat

mainittaivat myös ne Naamatunpllikat, joita

kussakin koh- dassa tarkoitetaan.

Hinta ³Penniä.

Surtamalan kirjapainossa, ^1897,