Nimestä miestä, sarvesta
■ ■ •• ••
haikaa
Ei nimi miestä pahenna ellei mies ni- meä, sanotaan. Samaa koskee myös paikannimiä. Ilmari Kosonen johdatte- lee meitä taas paikannimien arvoituk
siin omalla kärkevällä tyylillään, joka herätti kynämiehet ainakin paikallis
lehden palstoilla. Hyvä, niin. Puhetta maailmaan mahtuu ja kunnon pöy- himinen paljastaa usein mielenkiin
toisiakin asioita vaikka kaikki sanottu ei paikkaansa pitäisikään. Edellisellä kerralla Kosonen selitti laukaalaiset paikannimet balttisanastolla, nyt on on pohjana ruotsinkielinen sanasto.
Itselläni ei ole erityistä kantaa näihin kahteen sanaan.
Vuonna 2009 Kuusaassa kotiseutujuh
lassa kerroin sanan ” kuusa” tarkoitta
van pientä närettä, mutta tuon tiedon poimin verkosta juhlan alla. Viittaus nopeaan virtauspaikkaan kuulostaa ihan uskottavalta, siihen voisiko al
kuperä olla sitten ruotsinkielessä en
ota kantaa. Itse kallistun edelleen ns.
” vatjalaisteoriaan” , jonka mukaan Laukaassa ja Vatjan välillä on paljon vatjalaista nimistöä. Tuolle välillehän Kymen Kuusankoskikin sijoittuu. Lau
kaan Kuusan kylästähän tuo loppu ’a’
putosi kun tänne saatiin Kuusan rau
tatieasema. Venäjän maalla ei voinut olla kahta saman nimistä asemaa ja yksi Kuusaan asema oli jo Vatjan Lau
kaassa eli Lugassa. Huomattavasti us
kottavammalta kuulostaa Pellosniemen nimen selitys. Pikainen tarkastus Suo
men paikannimikartoilla osoitti, että suunnilleen kaikkien tämän nimisten paikkojen läheisyydessä todella sijaitsi jonkinlainen mäki vaikka paikka olisi
ollut suomaata.
Tämän kirjoittajaa kiinnostaa tällä het
kellä nimen Vuontee alkuperä. Suo
messa on muitakin saman nimisiä paik
koja ja kaikkialla kyseessä on kapea kääntyvä virta. Voisiko suomenkielessä olla ollut esimerkiksi sana "vuonne” , joka tarkoittaisi tällaista? Ainakin Poh- jois-Suomesta löytyy yksi Vuonne ni
minen talo Vuonteenkosken partaalta.
Teksti: Jorma Kyppö
Kuusa
tarkoittaa
koskilaaksoa, oitti
” vesipaikkaa”
Laukaan vuolaan kosken Kuusaan ni
mi on ruotsinkieltä ja kosken vieres
sä olevien Oitinlammen ja Oitinmä- en nimen alku Oit- taas on vanhaa suomenkieltä sanana oit tarkoittaen
’ojantapaista vesikokoomusta’. Suo
messa julkaistiin kyllä v. 2007 paksu Suomalainen paikannimikirja. Siinä mainitaan kyllä noin 10.000 merkit
tävämpää paikannimeä. Niistä noin 4.700 nimelle on yritetty antaa jonkin
lainen etymologinen selitys, siis selitys nimen historiasta, sen kielestä ja nimen sanaston merkityksestä. Mutta tuossa 100 kirjoittajan kokoamassa kirjassa on tavattoman paljon virheitä. Vaikka kirjoittajista osa on päätoimisia nimis
tön tutkijoita, selitykset ovat suurelta osin vääriä ja virheellisiä.
Tutkijat eivät näy tuntevan kieliä, ei
vät tunne Suomen asutushistoriaa ja luonnon käytön historian tuntemus-
Laukaan Joulu 11
kin noille urbaaneilla professoreilla on niin ja näin. Vaikka kirjoittajat kyl
lä tietävät, että maankolkkamme oli kiinteä osa Ruotsin valtakuntaa ruot
salaisten miehitettyä maankolkkam
me jo 1200-luvulla, eivät kirjoittajat ymmärrä, että täällä on kautta maan vahva kerros ruotsinkielistä paikanni
miä, sekä kyläpaikoilla että aivan erä
m aan paikoilla.
Ruotsalaisherrat kun tekivät karttojaan ja veroluetteloltaan ja merkkasivat nii
hin torppia ja luonnonpaikkoja kielel
lään, jäi tuota perua tuo sanastoker- ros olemaan vielä nytkin. Laukaassa on Saarijärven ja Viitasaaren vesirei
tin alapuolella vuolas Kuusaankoski Kuusan kylässä, kuten peruskarttoihin on väärin kirjoitettu. Laukaan nimiä Kuusa ja Kuusaa- tuossa paikannimi- kirjassa ei edes mainita, niin huono on kirja. Haapajärven järvennimestä Kuusaanjärvi ja kylännimestä Kuusas prof. Alpo Räisänen kirjoittaa selityk
sen, että maakirjoissa v. 1567 nimellä Kusisto mainittu kylännimi tulee puu- lajinnimestä kuusi eli ’kuusas, kuusa’ . Olen metsäalan mies enkä koskaan ole kuullut tuollaisia sanoja kuusipuun ni
mityksenä, ne ovat professorin omaa keksintöä, joita kielitaidottomalla Räi
säsellä selityksissään on paljon. K ou
volaan liitetyn Kuusankosken nyt vää
rin kirjoitetusta nimestä varhaisimmat merkinnät ovat vuodelta 1733 Kusan käskij ja Kusaniemi koskij 1749. O i
kea nimi on Kuusaa ja Kuusaannie- mi. Paikannimikirjassa L.Lehikoinen selittää nimen alkuperäisen genetiivi- muodon Kuusaan alkuperäksi samoin 'kuusipuuta’ tarkoittavaa sanaa kuusas ja selittää, että nimen perusteena on ollut kosken partaalla ollut kuusikko tai yksinäinen kuusipuu.
Olen töissäni joutunut liikkumaan mo
lemmilla koskilla. Kyllä joku kuusikin kasvaa koskenrannassa, mutta muuten maa on kivistä soramaata ja männyn maata ja männiköt vallitsevat. Jos sa
na kuusas olisi tarkoittanut kuusipuu
ta, niin koskien nimet olisivat kaikki Kuusaskoski. Mutta kun eivät ole. M i
tä sitten tuo sana kuusa sitten on, jos ei ole kuusipuu? Vastaus löytyy ruot
sinkielen maastopaikkasanastosta. Jo 1800-luvulla tehdyissä sanastoissa esi
tetään sana kjusa, kjus, joka tarkoittaa 'joenlaakso, järven pitkä kapea lahti’.
Ruotsissa on luetteloitu lähes 100 kpl tuonnimisiä paikannimiä juuri tuol
laisissa paikoin.
Norjassa sana on m uodossa kjoss, kjos.
J a siitä on tullut sana kossa tarkoitta
en uittopurojen tukeista tehtyjä o h jaimia. Ja Suomessa on Kuusamos
sa Kusianjärvi, joka tosiaan on järvi, jossa on hyvin pitkät lahdet moneen suuntaan. Kittilän Raattamassa on Kuusanniva. Ristiinassa on kaksikin Kuusalahtea. Kun ruotsalainen sana on otettuja otetaan suomalaiseen sanas
toon lainasanana, sen alun konsonan
teista toinen putoaa pois ja siksi sana kjusa on saanut muodon Kusa, Kuusa.
Ja kun on otettu tuollainen lainasana paikannimeen, se saa vielä loppuun
sa yhden - a: n suomalaisittain ja siksi nimi on sitten Kuusaa. Niin Haapa
järven järven nimessä, Laukaassa ni
menä Kuusaa ja nimenä Kuusaa alun perin myös Kouvolan naapurissa. Ja Kuuskoskien nimissä. O n vahvat pe
rusteet pitää noita koski-ja vesipaik
kojen nimiä niminä, joita ruotsalais
herrat ovat antaneet sanana kjus jo 1200-ja 1300-luvulla tärkeille lohi-ja myllykoskilleen. Läpi Keski-Suomen ja Kymenlaakson on muutenkin ketju ruotsalaisperäisiä paikannimiä. Paikan
nimikirjassa on yritetty selittää useita Oitti-paikannimiä, myös Hausjärven kirkonkylän Oitin nimeä. Mutta arvel
len vain, että niissä on takana henki- lönimi Oitti. Laukaan Kuusaassa on Oitinlampi ja sen takana korkea O i- tinmäki. Kaikkien Suomen Oit-nimien ja myös sukunimen Oittinen takana on Suomen ja Viron maastosanastos- sa esiintyvä sana oit, oitti.
Virossa niitä on enemmän kuin Suo
messa. Virolaiset nimistöntutkijat an
tavat sanalle oit selityksen ’ojantapai- nen vesikokoomus, lampi tai suo’ . Suo
messa sana ei esiinny soiden nimissä,
vaan nimenomaan lähteiden, puro
jen ja lampien, muttei järvien nimis
sä. Vanhat paikannimet ovat tarkkoja ja kertovat paljon. Mutta ei pidä us
koa kieliä, maastosanastoa ja maan
käyttöä niin heikosti tuntevien profes
sorien selityksiä paikannimistä, vaan on etsittävä paremmat selitykset niin Kuusaa-nimille kuin muillekin.
Teksti: Ilmari Kosonen, konsultti ja metsän
hoitaja
Lauhaan Joulu l i
