S I S Ä L L Y S .
K a l l i a l a n s e u r a k u n n a n k e s k i a i k a i s e t k i r k o n t i l i t (vv. 1469—1524).
K i r j . H e i k k i O j a n s u u 1 V a n h a S a t a k u n t a l a i n e n O s a k u n t a y l i o p i s t o n s i i r r y t t y ä H e l s i n k i i n .
K i r j . J a l m a r i J a a k k o l a . 47 H a v e r i n k a i v o k s e n h i s t o r i i k k i a . K i r j . E . S . T o m u l a 6 6
K y r ö s j ä r v e n n y k y i n e n j a entinen o t a k s u t t u v e s i v ä y l ä . K i r j .
Otto V ä n n i 70 A n t e r o W a r e l i u s s a n o m a l e h t i m i e h e n ä . K i r j . N i i l o I k o l a 8 5
E n t i s e n U l v i l a n p i t ä j ä n m a a t i l a t I I . K i r j . N i i l o J . A v e l l a n 106 P o r m e s t a r i - j a v a l t i o p ä i v ä m i e s r e t t e l ö i t ä R a u m a l l a 1660-luvun
a l k u p u o l i s k o l l a . K i r j . J a l m a r i J a a k k o l a 177 J u h a n n u k s e n vietto K a n k a a n p ä ä n V i h t i l ä j ä r v e l l ä . K i r j . A n t t o
L a i h o . . . 192 S a t a k u n n a n r y i j y t . K i r j . E m i l C e d e r c r e u t z 199
S A T A K U N T A
K O T I S E U T U T U T K I M U K S I A . III
JULKAISSUT
S A T A K U N T A L A I N E N O S A K U N T A
S A T A K U N T A
KOTISEUTUTUTKIMUKSIA III
TOINEN PAINOS
*
JULKAISSUT
S A T A K U N T A L A I N E N O S A K U N T A
TYRVÄÄN KIRJAPAINO O.Y V A M M A L A 1928
H e i k k i O j a n s u u .
Kallialan seurakunnan keskiaikaiset kirkontilit
( v v . 1 4 6 9 - 1 5 2 4 ) .
K i e l e l l i s i ä y . m . h u o m i o i t a j a n i m i l u e t t e l o . Omistetaan Professori E. N. Setälälle 27. II. 1914:n
johdosta.
E s i l a u s e e k s i .
Tälläkin vaatimattomalla tutkimuksella on esihistoriansa. V. 1895 syksyllä kirjoitin tutkielman „Kallialan Seurakunnan kirkontilit 1469—1524 kielelliseltä puolelta". (Säilytetään käsikirjoituksena Suomen seminaarin kirjastossa, Biblioteca seminariorum'issa.) Teh- tävän olin saanut opettajaltani, prof. E. N. Setälältä, suomen kielen ja kirjallisuuden laudatur-arvosanaa varten (n. s. laudatur-kirjoitus).
Kun sitten kesällä 1899 tutustuin rovasti Antero Warelius vainajaan ja hän kehoitti minua täydentämään ja uudestaan julkaisemaan hänen kirjansa „Kertomus Tyrvään pitäjästä 1853", ajattelin että voisin, tietysti kyllä vain osittain, käyttää tuon monessa suhteessa puutteellisen esikoistutkielmani tuloksia siihen. Wareliuksen virkeä ja huvittava esitys kaipaisi kyllä täydentelyä ja tasoittelua, mutta en uskalla enää itse ajatella pystyväni tai edes ennättävänikään hänen työtään jatkamaan. Tahdon kuitenkin tässä lausua julki, että uusi tutkimukseni on syntynyt osittain Wareliuksen muiston ja ansioitten elvyttämiseksi, joten samalla kun pyydän s a a d a omis- taa sen kunnioitetulle opettajalleni, prof. E. N. Setälälle, haluaisin sillä kunnioittaa suuren kotipitäjäläiseni, Antero Wareliuksen, muistoa.
Kallialan Seurakunnan kirkontilit käsittävät nykyään 44 pitkää ja kapeaa (n. 30 ja 11 sm) lehteä, verhona rikkinäiset ruskeat nahkakannet. Niinkuin lehdet nyt ovat yhteen liitetyt, on alussa
2 H e i k k i O j a n s u u
vähän syrjää jäljellä 4, keskellä ja lopussa 1 lehdestä, joten lehtien lukumäärä on ennen ollut ainakin 50. Viiden viimeisen lehden oikeanpuoleiset alareunat ovat rikkinäiset, 30:nnen lehden alaosa on leikattu p o i s ; 3 ensimmäisen säilyneen lehden reunat ovat myös rikkinäiset. Kirjan kohtalosta minulla on seuraavat tiedot. J.
Oskar I. Rancken ja Antero Varelius löysivät sen v. 1851 kesällä Tyrvään vanhasta kirkosta eräästä pohjoisen seinän komerosta,
„lukkarinpenkin" kohdalta kuorista; Rancken, Sastamala 1888, Vaasa, 26 s. Kertomuksessaan Tyrvään pitäjästä Warelius eri ker- toja viittaa tähän asiakirjaan ja saamme tietää, että se silloin on ollut hänen hallussaan; lähdeluettelossa (2 s.) se on 5:n kohdalla.
Warelius on lahjoittanut teoksen Suomalaisen Kirjallisuuden Seu- ralle, jonka leimasin on tilikirjan lopussa. Viimeksi se on joutunut, ei ole tiedossani miten ja milloin, Suomen Valtioarkiston omaisuu- deksi; v. 1888 Rancken mainitsee sitä Valtioarkistossa säilytettävän.
Vrt. myös Hausen, Bidrag tili Finlands Historia I, 2, III.
Harras vanhain, etupäässä keskiaikaisten asiapaperiemme jul- kaisija Reinhold Hausen on v. 1883 painattanut nämä tilit nimellä
„Kyrkoräkenskap för Kalliala (Tyrvis) socken i Satakunta 1469—
1524" sarjaan Bidrag tili Finlands Historia I, 2, ss. 357—420. (Koko niteen hinta on 3 mk. 75 p.)
Hausenin julkaisu on toimitettu sekä huolella että taidolla.
Kun julkaisija ei nähtävästi ollenkaan osaa suomea ja varsin vailli- naisesti tuntee vanhan Tyrvään paikannimistöä, on häneltä sentään päässyt pujahtamaan muutamia pahoja virheitä; milloin jokin nimi on epäselvästi kirjoitettu, niin että sen voi lukea useammalla tavalla, hän useinkin on erehtynyt. Luettelen tässä pahimmat huomaamani virheet.
363 s . 12 r. alh. vihattula, pitää olla vihatttula (tavattu: tt-t) 367 , 2 „ ylh. kaupi, „ „ kampi
368 , 16 , alh. vehayltu, „ „ vehayttu 369 , 13 „ „ tarlilazjn, pitää olla tartilayn 371 , 5 „ ylh. letö, todennäk. lekö (= Liekosaari)
» » 9 „ alh. recus roxemoy, pitää olla recus roxemon 372 , 13 n „ cauppamies, pitää olla cauppames 374 , 6 „ ylh. kykkyläynen, „ „ kykkylaeynen
» > 8 „ „ oxeiaesthe, „ „ oxeioesthe 8 „ alh. kawpircpoyca laeski, „ „ kawpmpoyarc laeski 377 ,
» > 9 „
14 „ ylh. sorila, „ „ soynila
„ sorila, „ „ sonila 377 ,
» > 9 „
14 „ ylh. sorila, „ „ soynila
„ sorila, „ „ sonila 9 „ alh. täky, „ „ kaky (lue käki)
»> > 3 „ ylh. mekka, „ „ m e s k a : (= meskala) 378 , H „ „ (oik.) matinen, „ „ mottmerc
» * 12 „ „ (vas.) ylettu, „ „ yletty 15 „ „ huiska, „ „ huiskoy 21 „ alh. percho, „ „ parcho 382 , 9 „ ylh. tyrffuesti, „ „ tyrffueste
K a l l i a l a n s e u r a k u n n a n k e s k i a i k a i s e t kirkontilit.
Edelleen olen en kertoja lukenut j:n, missä Hausenilla on i, j. n. e. — mutta en katso tarpeelliseksi tässä korjata kaikkia kohtia;
esityksessäni noudatan omaa lukutapaani. Luetteloon, joka on hakemistona teoksen lopussa, on lisäksi jäänyt useita virheitä ja epätasaisuuksia.1 — Vielä pahemmin kuin Hausen on toisinaan ereh- tynyt Antero Warelius siitä luonnollisesta syystä, ettei ole oikein ymmärtänyt keskiajan vaikealukuista kirjoitusta. Hänellä on pitäjän- kertomuksensa 161 s. Vankimussaari (p. o. Vankimusjärvi), Sotiainen (p. o. Sontiainen), Housunpää (p. o. Housupää), Satisuu (p. o. Vati- suu, Fatisuu), Prasiainen (p. o. Pursiainen), Ossoi (p. o. Uossoi, Uosso), 140 s. Hiitehenoja (p. o. Huutehenoja!) 183 s. Magen (p. o.
M a a k a : Maagha), Hikinen (p. o. Hykäinen). Kaarle Knuutin- pojan tuomiossa v. 1466 esiintyvän nimen Hoponpoyca (lue Hopunpoika) Warelius on lukenut Hope(e)npoyca ja saanut siitä Hopeen (= Hopea) ristinimeksi j. n. e.
Lienee muuten paikallaan tässä parilla sanalla tehdä selvää tilien kirjaimista ja merkintälyhennyksistä. Vain harva kirjain on
1) N i i n p ä on Hoppu- ja H oipoi-nimiä p i d e t t y s a m a n a t a i t o i s a a l t a Poussasta tehty Ponsa, Posa ja Poussa, Pohjaisesta Pohjainen ja —
Poinenen, Liuhasta Liuha ja Liva, Luontoseppä on — Lontusäppä (sie!) j . n . e.
382 f. 15 r. ylh. reyuoldh, pitää olla neyuoldh (== neuoyldh) 384 „ 1 n „ ænoys, „ „ equoys
386 „ 10 „ alh. somalaynen, „ „ somalaynen
„ „ 8 » „ lævki, „ „ læwki 387 „ 8 » „ syoin, „
ylh. kronni, „ „ syoni (= soyni) 388 „ 15 » „ syoin, „
ylh. kronni, „ „ kanni
„ 5 » „ olettu, „ „ ølettu
„ 15 „ „ ejnoyst, „ equoyst 389 „ 13 „ hawkoi, „ „ hawka
n „ 4 „ alh. rsetaieerfui, „ „ raetaiaerffui
390 4 „ ylh pereneynen, „ „ penneynen t. pennzneynen (pro pen- 392 alh. perenien, „ nieynen)
392 „ 2 „ alh. perenien, „ „ pennien (= penniän, penniäinen) 393 „ 10 » „ kylne, „ „ kylue (lue Kylvää)
396 „ 9 » „ hopaniemist, „ „ hapamemist = hapanemist (Haapaniemestä) 396 „ 7 „ „ poynenen, „ „ poyanen (lue Pohjanen)
401 „ 17 „ ylh. veli, „ „ villi
403 „ 8 » „ venaelae, luult., „ „ vmaelae (ehkä = Humala) 406 „ 1 „ ,, penikala, „ „ peukala
407 „ 11 „ alh. kailiala, „ „ kallialia
410 „ 1 ja 2 „ ylh wemma, „ „ wennia (lue Vänniä) 411 „ 12 » alh, könsä, „ „ kønsä
413 „ 16 „ ylh. kaupi, „ „ Kampi (lue Kamppi) 416 „ 3 „ „ Vankinisiäruj, „ „ Vankimusiäruj
416 „ 4 „ alh. Töruiss, „ „ Tøruiss, Hausenin siirtämä eri riville 416 „ 8 „ „ lukious, ,, „ lukirues (lue Luukirves)
418 „ 1 „ „ Ingeri, „ „ Vngeri
„ „ 3 „ ylh. kickerila, luult., ,, „ kickeraelae
„ „ 10 » „ pinanen, „ ,, piranen 419 „ 14 » alh. ponssa, „ „ poussa
419 „ 7 „ „ Vankinisiaruj, „ „ Vankimusiaruj (tai V—iäruj)
„ „ 15 » ,, samaiochi, „ „ sammaniochi
3
4 H e i k k i O j a n s u u
tarkoin samanlainen kuin nykyinen, vaikka niiden sukulaisuus useimmiten onkin ilmeinen. Kirjapainovaikeuksien (tai paremminkin painokulujen) vuoksi en t ä s s ä voi esittää miltä ne ovat näyttäneet, mutta muutamista lyhennyksistä en malta olla puhumatta. n ja m
kirjaimia osoitetaan usein sanan alkua e d e m p ä n ä ääntiön päälle vedetyllä viivalla; niinpä m e l a n ē ī on s a m a kuin melannemi (lue Mielaanniemi), kaldilāyn = kaltilainen, kanj = Kanni. J o s kir
jain tai u s e a m p i a on merkitty rivin yläreunaan, niin se osoittaa, että jokin tai joitakin kirjaimia on jätetty p o i s ; esim. pianē = Pira
nen, rawtak i = Rautajoki, s°alainē = Suomalainen, k ā n jc a = Kanninpoika, c a u p ī pc a = Kaupinpoika, k o m e ° = K o m e r o , s o m a " = Suomalainen, v a c on = Vakoinen, s o n d i an = Sontiainen, p o i al n (poyI n) = Pohjalainen, kikke = Kikkerä, s a t i9 = Satimus j. n. e. S a m o i n k a k s o i s p i s t e osoittaa yhden tai u s e a m p i a kirjaimia jätetyn p o i s : esim. i æ r : — iæra, m e s k a : = meskala, k a r : = ka
roli. Luettelon Kaarinimi voisi olla karoli, edellyttämällä, että kaksoispiste on j o k o unohtunut tai myöhemmin kulunut p o i s . Risti
nimet on melkein säännöllisesti lyhennetty. Niinpä g e g ynnä siihen liittyvät haarukat = G r e g o r i u s , hēn = Henrik, l a ū = Laurentius j. n. e.1) Tällainen kirjoitus muistuttaa jo vähän pikakirjoitusta eikä äkkiouto siitä tule juuri hullua hurskaammaksi. Lukemista vaikeut
t a a m y ö s usein s e , että kirjaimet ovat kuluneet (niinpä on ä:tä o s o t t a v a pilkku usein hivunut p o i s ) . Suurennuslasikaan, jota on käytettävä vähän p ä ä s t ä , ei aina auta. Asiantuntijat voivatkin hämäristä kohdista usein olla eri mieliä.
Kun tilit k o s k e v a t 55 vuotta (1469—1524), on luonnollista etteivät ne ole lähteneet yhden miehen k ä d e s t ä ; sen voi muuten p ä ä t t ä ä eri käsialoistakin ja oikeinkirjoituksen erilaisuuksista. Jo Warelius on huomauttanut, että 1524 v:n tilit on kirjoittanut kirkko
herra Mathias ( „ R o g a t a per me dominum mathiam anno domini, mdxxiiij", Hausenin julkaisu 415 s.). M. m. lehtien 13, 16, 19, 29, 4 1 , 44 ensi ja 13 ja 17 jälkisivulta alkaa uusi käsiala.
I.
E r i ä ä n t e i d e n m e r k i n t ä .
Koulunkäymätön ei ilman eri o p a s t u s t a p y s t y lukemaan tilien suomalaisia nimiä ja s a n o j a , eipä se ole aina ilman muuta selvä oppineillekaan. Lähempi selvittely on t ä s s ä kohden paikallaan.
1) E r i l a i s i a l y h e n n y k s i ä o s o i t a n H a u s e n i n t a p a a n v i n o i l l a ( k u r s i i v i ) k i r j a i m i l l a , j o t e n t a r k k a a v a i n e n l u k i j a s a a t t a a s u u n n i l l e e n a r v a t a t a i m i e l e s s ä ä n k u v a i l l a m i l l a i s e l t a a l k u t e k s t i n ä y t t ä ä . — V a s t a i s e e n T y r v ä ä n p i t ä j ä n k e r t o m u k s e e n o n t i e t y s t i h a n k i t t a v a j o s t a k i n t i l i k i r j a n s i v u s t a j ä l j e n n ö s .
K a l l i a l a n s e u r a k u n n a n k e s k i a i k a i s e t k i r k o n t i l i t Lyhyet vokaalit.
a.
a:n merkkinä on säännöllisesti käytetty a-kirjainta; esim.:
antilast, harsu, ianackala, kahimala, kalliala, meskala j. n. e. J o s k u s on a:n merkkinä e; esim. kimpe (kahdesti) = Kimppa, kiwse, roxe- mala (= Ruoksamala). Huomattakoon erikseen kylännimi Kiima- järvi, jossa toisen tavun a on säännöllisesti merkitty joko ae:l!a tai e:lla, s. o. ä:n merkeillä: kimaejaerwj, kymeiaerffui j. n. e .l) ; mahdolli- sesti myös de vmaelae = Humala (Humaloja).
o.
o:n merkkinä on o-kirjain; esim. oyansw, hollo, horko, ewosta, komero j. n. e. Toisinaan sitä merkitään u:n merkeillä, v:llä ja u:lla, esim. vskura = Oskura, rohuhauta = Ruohohauta, londu- saeppae = Luontoseppä, pondulayrcen == Pontolainen, Pungalaittu (on oleva Pungalaitiu, lue Punkalaitio).
u.
u:n merkkinä on eri kirjaimia: u, v, w; esim. tuiu, gudmundila, pungalayttu, susj, swsj, huru, metunen, harsu, harsw, pehw, kattilus, j. n. e. Sanan ensimäisenä äänteenä u on aina merkitty v:llä (V:llä): vluila, Vlvinkylse, vngerj. Toisinaan on u:n merkkinä o- kirjain; esim. homaliston = Humaliston, hoppo (6 kertaa), hoppu (9 kertaa), piwro (8 kertaa, u-muotoja 4 kertaa), koywo (kahdesti) = Koivu y. m. Ei ole siis tehty tarkkaa eroa o- ja u-äänteiden välillä.
Yhden kerran u on kirjoitettu y:lläkin: Hymalaby, joka luult. = nyk. Humaloja.
a.
ä:n merkkinä on tavallisesti ae (oikeastaan ä, ae) joskus ä, mutta varsin usein myös e sekä sanan ensi tavua edempänä a; esim.
haetilae, haerme, hermä, ysentae, venniae, nendoy (lue Näntöi), nän- t ö y ; vluinkyla, tyrweia (lue Tyrväjä), kyluaeia, leynialae y. m. Yksi- näisiä ovat kirjoitustavat jaruenpae = Järvenpää, kymaeiarwy = Kiimajärvi. — Huomattakoon että Agricolan kirjoitustapa on tässä kohden samanlainen kuin tilien. Aivan yksinäinen on kirjoitustapa tyruendia (lue Tyrväntä).
1) V r t . m u u t e n t ä s s ä s u h t e e s s a sell. k i r j o i t u s t a p a a k u i n J s e r t o — J a r t t u T y r v ä ä 1439, T u r u n T u o m i o k i r k o n M u s t a k . 476, s. 369-
5
6 H e i k k i O j a n s u u . ö.
ö:tä on merkitty o:llä (ö:llä), edempänä ensi tavua myös o:11a;
esim. køckøy (lue Kökköi), kønsä, kyrolaynen (myös kyrølæynen).
ü.
ü:tä on merkitty eri tavoin: y:llä (Hausenin y, joskus ij, on tileissä, y, y, ÿ, ý), ö:llä sanan ensi tavua edempänä u:lla ja w:llä (kerran j:llä); esim. ysmi, ysme, kylwäyä, kyndæyæ, kyrolaynen, kørolaynen (vieläpä kijrijlæynen, oik. kÿrÿlæynen, korolaynen ja — køyrolaynen!); væwj = vävy. Mainittakoon erikseen yletty-nimi;
yletty, ylettu, ylettw, olettu; torwæn = Tyrvään, Toruiss; huom.
myös kyhkonen = Kyhkynen.
e.
e:tä on merkitty tavallisesti e:llä, mutta joskus myös æ:llä — e:n ja ä:n välillä ei ole aina tehty merkinnässä eroa. ( V r t taaskin Agricolan kieltä)! Esim. eskelinpoyca, kesti, seliilth y.m.; gæsti, kætturi, kættoy (jollei ole luettava Kättyri, Kättöi), de læmpila (luult. Lempilä = Lempäälä), læski, s æ p p e (kerran, tav. s e p p æ ) .
i.
i:n merkkeinä käytetään i:tä (tavallisesti), j:tä ja y:tä; esim.:
ingj, ynginpoyka, ynna. ysentæ, ysoy (lue i s o i = i s o ) , ki pioki, læwki, lewky (lue Läykki), skinnari, orinemist, yti, yty, yttj, ysmi, ysmj j. n, e. Parisen kertaa i on merkitty ii:llä: ostii, luult. = Öysti.
Kahden konsonantin välissä on säännöllisesti merkitty i. Toisinaan on i sanan toisessa tavussa merkitty e:n merkeillä: e:llä ja (kah- desti) æ j : l l ä ; esim.: hasse, kanne, wille, ysme, ysmæ.
P i t k ä t vokaalit.
Saatamme sanoa, ettei tileissä ole tehty eroa pitkien ja lyhyiden vokaalien merkinnällä: pitkät merkitään aivan samoin kuin lyhyet- kin. Mainittakoon vain seuraavat esimerkit: arni, hapamemist, jamalast, kar ( = k a a r i ) , pawi, pasj, vehmast; fatisu, vtenoya, hute- henoia, kukala ( = K u u k k a l a ) , sutari, surisylmæ, swrisilmæ, mw- raia, mvraia, muraya, Vsikyla; housupae, lupae, tyrwae, tyrffuest, vae- renswpælto (=Veräänsuupelto); p y ; yffwar, jokinytty, kymæiarwy, kimæiærwest, kykast, kikast, lydzoila, lizoy, risicka. Yksinäisinä poikkeuksina voi mainita kirjoitustavat: vutenoya (Hausen lukee vntenoya) = Huuteenoja Seliilth (ehkä Seljilt, ei Seliilt), kahdesti,
K a l l i a l a n s e u r a k u n n a n k e s k i a i k a i s e t k i r k o n t i l i t . 7 ja Ryypä. 1500-luvun kirjakielessä on pitkät vokaalit varsin usein
merkitty kahdella kirjaimella, Huom. vielä leyko, leykost (-= Leik- kuu, Leikkuust) sekä jaera (kolmasti), iaer = iara, jara (lue J a a r a ) ;
vrt. mitä lyhyestä a:sta esitimme.
Diftongit (kaksoisääntiöt).
a. i-loppuiset.
Jälkimmäinen komponentti on säännöllisesti merkitty i:llä tai y.llä. Seuraavia seikkoja sopii huomauttaa. ai:tä ja öi:tä merkitään sanan ensi tavua edempänä myös ay:lla, ai:lla, oy:lla, oi:lla; esim.: paelainen, kyrolaynen, kørolaynen (ay 9 kertaa, aey 3 kertaa), nendoy (lue Näntöi) kahdesti, øy 4 kertaa, ui-diftongi on merkitty uy:lla, ui:lla, wi:lla, uwi:lla (kerran), esim.: tuyna, tuina, twina , tuwina, metuynen. — Aivan yksinäisiä ovat kirjoitus- tavat: rosmala = Roismala, sonila (lue Soinila), husko (lue Huisko) ja hvttfs (lue ~ Huittis = Huittinen); kenties myös toske = Tuisku.
b. u- ja y(ü)-loppuiset.
u-loppuisten diftongien jälkikomponenttia (puolikasta) on mer- kitty tav. w:llä tai u:lla, harvoin v:llä, esim. hawka, hauka, kawkoy, kaukoy, kavkoy, kiwsa, lovsaialda, houhalainen, tewku, teuku, tevkv, peukala, piwru, piuru. Kolmasti se on jätetty merkitsemättä:
kapi ( = Kauppi), losa ( = Lousaa,) p o s a (Poussa). Huom. myös tiaukulast (kerran = teukkulast). äy-diftongi (vain yhdessä nimessä esiintyvä) on merkitty aew:llä, ew:llä, aey:llä, aeij:llä, äy:llä: laewki, lewky, laeyki, laeijckj, läyckj. — öy:stä. on esimerkki: øwsti, myös ostii, ristinimenä osti ( Ö y s t i ) .
Samantapaista merkintää voimme osoittaa Agricolalta.
c. uo-y yö-, ie-diftongit.
Nämä diftongit on säännöllisesti merkitty o:lla, ø:llä (ö:llä) ja e:llä; esim. o s s o ( = Uosso), houari ( = H u o v a r i ) , londoseppae (Luontoseppä), rohuhauta ( = Ruohohauta), roxemala (= Ruoksa*
mala), Rodzila (= nyk. Ruotsila), vaehaesosari ( = Vähäsuosaari), somalaynen, Rymaevorj ( = Rymävuori), lorj, løri, löry, löri ( = Lyöri), lekosari ( = L i e k o s a a r i ) , Melahannemj ( = Mielahanniemi), sauinemj (Saviniemi), kaupames ( = Kauppamies) j. n. e. Kaksi kertaa vain on poikkeavasti kirjoitettu: køøsti (lue Kyösti, ristinimi), kaupa- mies. Todennäköiseltä tuntuu, että tyrvääläinen ääntäminen 1400- luvun lopulla on ollut sellainen, että näiden diftongien jälkikompo-
8 H e i k k i O j a n s u u .
nentit ovat olleet jotenkin selviä o, ö, eäänteitä, ei leveitä a:ta, a:tä muistuttavia äänteitä, niinkuin nykyisin on laita, siis luonto — ei luanto, Lyöri — ei L y ä r i , Liekosaari — ei L i a k o s a a r i , kauppa
mies — ei k a u p p a m i ä s . Että diftongien edelliset y h d y s o s a t ovat olleet jo 1200 ja 1300luvuilla selviä u ja iäänteitä, sen voimme p ä ä t t ä ä sellaisista Turun Tuomiokirkon Mustankirjan kir
joitustavoista kuin L u n d a == Luonto (Maskusta) v. 1232, 5 s., ye de O n c a l a = Yö O n k k a a l a s t a v. 1340 (Pälkäne), 61 s.
K o n s o n a n t i t . Lyhyet k. p, t (g. b, d ) .
Lyhyen km merkkinä käytetään tavallisesti k:ta, m y ö s , verraten harvoin ja ainoastaan a:n, o:n, u:n edellä, c:tä, ch:ta ja ηäänteen jäljessä g:tä (myös k : t a ) ; esim. kaymala, cahymalast, Kalliala, Cal
lialas, callilakorff, ekola, hykeyrcen, ikoila. Vain kahdesti on kirjoi
tettu ηkyhtymä nk:llä: Vankimusiäruj, iaruj (v. 1524). muuten ng:llä, esim. ingj. vngerj, langinen, pungalayttu, hemingi. — H u o m . kagi (kerran) = k ä k i ; p a r c h o = P a r k o , oxijochen, sammamochi. (Vain 3 chtapausta, ch epäilemättä ruotsalaisen ortografian mukaan.) Vrt.
a l e m p a n a tm merkintää.
Lyhyen p:n merkkinä käytetään p : t ä : p a s j ( = P a a s i ) , pehw, hoypoi, køpil, tapio, t a p s i , laempila (lue Lempilä == L e m p ä ä l ä ) — mutta l a m b o (= ruots. landbo), ainoat esimerkit mp:stä. Omituinen on kirjoitustapa biuru ja N u b a l a (molemmat esiintyvät kerran v. 1524).
Lyhyen t:n merkkinä käytetään t:tä, toisinaan — epäilemättä ruotsalaisen oikeinkirjoituksen vaikutuksesta — th:ta, n:n ja l:n jäljessä m y ö s d:tä (t:n ohella); esim. tala, tapio, haetilaest, kutala.
Kerran, v. 1524, on t:n a s e m e s t a kirjoitettu d: R o h a u d a , j o s H a u s e nin lukutapa on oikea (vrt. Nubala). H u o m . thala ( = Tala) eri k e r t , vathisu, vethkuri, tyrffwesth, lydszolasth, rawkosth (rawkost) y . m . ;
— ysentae, antilast (myös andila), kyndaeya, londoseppae, p o n d o , sondinen (myös sontya" = sontyaynen), nendoy (kerran näntøy 1524), gudmundila; samoin kaldilaynen, kaltinen, lovsaialda, mutta pelto, k o s k e p a l t a (luettava k o s k e n p ä ä l t ä ) , vieläpä koskinpaelthae, oyalth.
b~, d, gäänteet ovat v a r m a a n olleet tuntemattomat T y r v ä ä n murteessa 1400luvulla, niinkuin ne ovat vielä nykyisinkin.1) Tilien
1) Nimi Haunia — 10 kertaa kirjoitettu tähän ääntämiseen viit
t a a v a s t i — kahdesti kirjoitettu H a g n i a , kerran H a g n i a n (omanto).
g voi p e r u s t u a ääntämiseen ( K a a r l e K n u u t i n p o j a n tuomiossa Lieko
saaren omistamisesta v. 1468 on kirjoitettu h a g n a ) ; nimi lienee, niin
K a l l i a l a n s e u r a k u n n a n k e s k i a i k a i s e t k i r k o n t i l i t . 9 kirjoittajat ovat sentään melkoisen usein käyttäneet b, d, gkirjai
mia ruotsalaisperäisissä nimissä ja (kenties itse näissä nimissä ään
täneetkin puheäänelliset b, d, g ä ä n t e e t ) ; b:n, d:n, g:n ohella tava
taan m y ö s p ja kkirjaimia o s o i t t a m a s s a kansanmiehen ääntämistä.
Esim. bucke, b w c k e , vain kerran p u c k i1) ; gudmundila, gunnari, gaest, g e s t , gaesti, gesti (myös kesti, kesth), g o b l e (kahdesti, muuten: kopel, kopil), g ö s t h (køsti, k ø ø s t i ) ; d:stä on vain yksi esimerkki, j o s s a aina on d d , d: riddar, ridder, riddari, ridari, ridar j. n. e. ( K a n s a n ään
tämys on epäilemättä ollut: ritari.) H u o m a t t a v a on että saman
tapaista merkintää käytetään vierasperäisissä nimissä yleensä keski
ajan lähteissä ja varsin tavallisesti m y ö s melkein k o k o ruotsin
a i k a i s e s s a kirjallisuudessamme — selvä todistus toisaalta ruotsin kielen ylivallasta, toisaalta oikeinkirjoitusperiaatteiden horjuvaisuu
d e s t a . K s . m y ö s alempana f:n ja s:n käsittelyä (sk, sp, st, sv sanan a l u s s a ) .
Kahdennetut kk, tt, pp; ζζ
kk on merkitty k:lla (tavallisin merkintä pitkän tavuaineksen, j o s k u s korottoman tavun j ä l j e s s ä ) , kk:lla ja (varsinkin tilien loppu
puolella) ck:lla; esim. vakkalaynen, kikkera, kickerae, k o k k o y , k o c k o y , ianackala, risicka; kika, kicka ( = Kiikka), kukala (Kuukkala), hawka (myös hawkka, haucka), leyko, leyku ( = Leikkuu), teuku, tewku, teukku, laewki (myös ck:lla), p o u c k a , roicka (lopumpana tilejä), k a r k o ( = K a r k k u ) , korki, sarkj ( m y ö s s a r c k j ) , vinki, Vinkilae ( m y ö s vincki);
viliakala.
tt on merkitty t:llä (tav. pitkän tavuaineksen jäljessä), tt:llä, tth:lla ( k e r r a n ) ; esim.: skyttae, kattilus, mottinen, kaetturi, vihattula (kerran vihatwlast, viatulast), yletty (kerran yletthu), yti, yty, yttj ( = Yytti tai kenties ennemmin Ytti — senniminen talo on Huitti
s i s s a —, joten t ä s s ä tt olisi lyhyen tavuaineksen jäljessä merkitty tiliä, mikä on hyvin harvinainen merkintä (kuitenkin p—galaittu, jollei se ole kirjoitusvirhe, p. o. pgalaitiu, lue Punkalaitio), hultiaynen ( = Hulttiainen t . Huittinen), iartu.
pp on merkitty p:llä (tav. pitkän tavuaineksen j ä l j e s s ä ) , pp:llä;
esim. p a p p j , seppae, k a w p a m e s , k a u p a m e s , c a u p p a m e s (kerran), k a u p j , kaupi, kimpe ( = K i m p p a ) kampi, nirpi (= N i r p p i ) ; tilien viimeisellä sivulla R y y p ä , Hausenin R y p p ä .
k u i n R . S a x e n o n h u o m a u t t a n u t , = m u i n a i s r u o t s i n H a g n e . L o p p u a o n s u o m a l a i s t a j o h t o a i n e s t a : H a u n i ~ H a u n i a , v r t . M a u r i l a ~ M a u
r i a l a , V ä n n i ~ V ä n n i ä y . m .
1) N y k y i n e n P r u s i e s i i n t y y t i l e i s s ä m u o d o s s a a m b r o s i u s .
10 H e i k k i O j a n s u u .
Huvittava on kahdennettujen kk:n, tt:n, ppm merkintä pitkän tavuaineksen j ä l j e s s ä ; tällöin n ä m ä äänteet nykyisinkin vielä ovat jonkin verran lyhyemmät kuin lyhyen tavuaineksen jäljessä olles
s a a n . Toisaalta on tietysti pidettävä mielessä samanaikaisen ruotsa
laisen oikeinkirjoituksen vaikutus, jonka jälkiä n ä e m m e runsaasti vanhimpain kirjailijaimme oikeinkirjoituksessa.
Niissä s a n o i s s a , m i s s ä T y r v ä ä n vanha sukupolvi ja suurin o s a nuorempaakin käyttää tt:tä kirjakielisen ts:n vastineena, on vielä 1800luvun alussa ollut jonkinlainen sokalakielisen s:ää muistuttava täänne, jota tieteellisissä tutkimuksissa merkitään ζ:llä, kahdennet
un a ζζ:llä. Warelius mainitsee tästä äänteestä (pitäjänkertomus, s. 109—110) näin: „Muutamain ijällisten suusta olen kuullut sen . . . omituisen äänimurteen, jota . . . yleisesti käytetään Alisatakunnassa, vaikkei kirjakielessä ole sillä yksinäistä kirjainta (sitä v a s t a a ts
kirjakielessä, ja t ä s s ä s o p i n e e se merkittää z:llä). T ä m ä n vanhuut
tain kukaties varsin tavallisen äänimurteen sialla s a n o v a t nyt kaikki nuoret ja enin puoli vanhojakin tt; esim. katton, vattaani, harvoin kazon v a z a a n i (kirjakielessä: katson, v a t s a a n i ) . " Niinkuin E. N. S e t ä l ä on Y h t e i s s u o m a l a i s e s s a Äännehistoriassaan ratkaise
vasti osoittanut, on ^äänteen sijalla tällöin ennen ollut T y r v ä ä s s ä k i n ζζ: m e ζ ζ ä , m e ζ ζ ä n , m e ζ ζ ä s t ä j. n. e. Miten t ä m ä ζζ on Kallialan kir
kontileissä merkitty? Sillä on monta merkkiä: z, dz, d s z , d h z : lizoy (lue Liiζdoi), lydzoila ( = nyk. Liittola, kirjain Liitsola, Punkalai
tumen kyliä), rodzila (= nyk. Ruotsila), rendzo, lydszolasth, lydhzoila;
tavallisin merkintä on dz, jota monet vanhat kirjailijammekin käyttävät, lizoymerkintä on siinä kohden huvittava, että ss:kin on kerran samoin z:llä merkitty nimessä o z o y (lue Uossoi). tsm merk
kinä on tileissä ts, tts, tzs nimessä M a t s k a p ; k s . nimiluett. 37 s.
m, n, η, l, r.
Näiden konsonanttien (kerakkeiden) merkinnästä ei ole mai
nittava muuta erikoista, kuin että m:ää ja n:ää varsin usein osoite
taan rivin yläpuolelle vedetyllä viivalla, ηäännettä osoitetaan n:llä, kahdennettua ( j o k a ehkä esiintyy y h d e s s ä s a n a s s a ) ng:llä. Esimerk
kejä ks. ed. 6 s. ja nimiluett. 31 s. Tilien lopulla on sananalkuista Z:ää osoitettu ll:llä; esim. lleynialae.
(δ, γ, h, s, f.
Nykyisin on T y r v ä ä n murteessa yleiskielen dm a s e m a s s a r, esim.: orottaa, mahroton. Wareliuksen aikana asianlaita vielä oli osittain toinen. H ä n s a n o o Tyrvään k e r t o m u k s e s s a a n : „d kuuluu useain, enimmiten vanhain ihmisten s u u s s a niinkuin se suomen
K a l l i a l a n s e u r a k u n n a n k e s k i a i k a i s e t k i r k o n t i l i t . 11 kielen omituinen äänimurre, j o k a Huittisissa ja k o k o Alisata
kunnassa on tavallinen; mutta toiset ääntävät sen niinkt in r . . T ä s t ä äänteestä on tileissä vain yksi esimerkki: terffwahaudhan pelto v. 1517. dh tarkoittaa varmaan rakoäännettä δ:tä.
S a n a s s a e q u o s t (myös equoyst, e q u o y s ) qu voisi tarkoittaa y:ta, samoin gh = γ nimissä m a g h a , vargh(i), v a r g ( i ) ; ks. 17 s.
h on suomenkielessä tavun l o p u s s a ollessaan huomattavasti toi
senlainen (paljon v o i m a k k a a m p i ) äänne kuin sanan ja tavun alussa.
J ä l k i m m ä i s e s s ä k o h d a s s a se on merkitty h:lla, mutta m y ö s usein jätetty merkitsemättä; esim. harsu, h a s s j , hawka, hykeynen (kerran ykaenen), hutenoya ( m y ö s : de vtenoya, de vntenoya, p. o. vutenoya), de vmaelae, luult. — de humala; kahymala, kahimala (mutta m y ö s kaymala, kay
malast), vaehae J a c o , vihattu, vihattula (myös viattula, viattulast, via
tulast, yht. 11 k e r t a a ) , liwha, liuha (mutta m y ö s liffwa, lywanpoyka, vieläpä liwffari), rohohauta, rohonhauta, rohuhauta (mutta useammin rohauta, r o h a v t a ) , Vanhakylä (kahdesti v a n a ) , karhu, karhw (mutta m y ö s karw, kolmasti), Melannemj, melannemj (lue Mielahanniemi), vehmast (luult. = V e h m a h a s t a ) . — Tavun l o p u s s a olevan hm merkintä on kahdenlainen sen mukaan, s e u r a a k o puheäänetön vai puheäänelli
nen kerake. Edellisessä t a p a u k s e s s a h merkitään samoinkuin k, esim.: vakto ( = Vahto, raeffuilucta (lue Reviluhta); hkyhtymä on kirjoitettu kk:lla, ck:lla, hk:lla: kykkylaeynen, kyckylaeyn, kyhkysen.
Puheäänellisen äänteen edellä se on jätetty merkitsemättä tai mer
kitty h:lla, esim. poyaynerc ( = Pohjainen), poialaynere ( = Pohjalainen), yhteensä 9 kertaa, toisaalta pohianen, pohialaynen, yhteensä 14 k e r t a a ; samoin v e m a s , vemast, V e m o , v e m a y s (yht. 8 k e r t a a ) , veh
m a s s , vehmast (kahdesti), vehemas, vehemast, v e h a m a s (luult. oleva v e h e m a s ) , yht. 6 kertaa, h on epäilemättä näissä t a p a u k s i s s a ollut puheäänellinen ja sitä on yritetty merkitä he:llä. Vai olisiko t ä s s ä 1400luvulla ollut väliääntiö, niinkuin vielä murteittain on l a i t a ?
s:ää tileissä merkitään pitkällä f:llä, muuten paitsi sanan l o p u s s a , jolloin käytetään lyhyttä s:ää. T ä m ä n erikoisuuden olemme jättää neet merkitsemättä. Kahdennettua s s : ä ä merkitään ff:llä, mutta m y ö s (pitkän tavuaineksen jäljessä) f:llä, kerran z:lla. Esimerkkejä eri t a p a u k s i s t a : swsi, p a s j , koskenpae; h a s s j , iassilasth, p o u s s a , p o s a ( = P o u s s a ) , o s s o , o s s o y , o z o y (lue U o s s o i ) .
H u o m a t t a k o o n erikseen yhtymät sk, sp, st, jotka esiintyvät vieraskielisissä nimissä, mutta murteessa varmaan on äännetty k:na, t:nä, p : n ä ; esim. s k i n n a i , skinarla (nyk. Kinnala < Kinnarla), s k o n a , skyttae, spannjpae, stormj, stormila ( m y ö s tormilast, varmaan kansankielen mukaisesti). — swenilast (kerran) on luult, = Soinilast.
12 H e i k k i O j a n s u u .
ks on merkitty x:llä: roxemala, Roxemoy j.n.e.; kerran rox- samoy.
f on merkitty f:llä; esim. fatisu, finki, fynne. Kansankielen ääntäminen on ollut v, niinkuin tilien kirjoitustavat: vathisu, vinki, Vinkilae, vaterj ( = ruots. fadder?, äännetään nyk. Vareri). Van- hoissa kirkonkirjoissa Fadder ja Fader.
j ja v.
im ja jm merkinnässä ei ole mitään eroa, niinkuin sellaiset kirjoitustavat kuin kilpiiokj, kilpjjokj, iara, jara j. n. e. osoittavat;
tavalliset merkit ovat i ja j, harvinaisempi y.
v:tä merkitään paitsi veliä, joka sanan alussa on hyvin yleinen, myös w:lla ja ffw:lla, ffu:lla: vakto, Vanhakylä, vaewj ( = vävy), vaennj, wennj, terffwahaudhan, korffwa lauri, rseffuilucta, vlffui (kerran, muuten u, kerran v), tyrffuest, tyrffueste, kerran tyrffwesth, tyrffuende (2 k., muuten u ja w). Huom. Koivinen = Koivuinen.
Olemme ottaneet oikeinkirjoituksen monen mielestä ehkä liian- kin perinpohjaisesti. Mutta siihen on omat syynsä. Suomalaiset esikirjalliset lähteemme ovat ylen niukat ja esiagricolaisesta oikein- kirjoituksesta emme tiedä muuta, kuin mitä näistä paikannimi- rippeistä voimme päätellä. Niiden huolellinen käsittely on siis kyllä paikallaan — niin, olisipa ollut syytä ottaa se vieläkin perusteelli- semmin kuin olen tehnyt.
II.
M u u t a m i a p i i r t e i t ä T y r v ä ä n s e u t u j e n m u r t e e s t a e n n e n j a n y t .
Nekin niukat tiedot, joita meillä on 1400- ja 1500-lukujen esi- kirjakielisissä lähteissämme kielen äänneasusta, ovat riittävät eräiden kielen äännerakennetta koskevien huomioiden tekoon. Jo Antero Warelius on tästä lähteestä jonkin verran ammentanut; ks. hänen pitäjänkertomustaan, 182—3 siv.
i-loppuiset k a k s o i s ä ä n t i ö t korottomissa tavuissa*
Nykyisin sanotaan Tyrväässä anto = antoi, antasin = antaisin, punanen — punainen j. n. e., t. s. /-loppuisen kaksoisääntiön i on kadonnut korottomasta tavusta. Sivukorollisessa se useimmiten on (äännelaillisesi) säilyneenä. Warelius on, pitäjänkert. 110 s., huo-
K a l l i a l a n s e u r a k u n n a n k e s k i a i k a i s e t k i r k o n t i l i t . 13 mauttanut sellaisista valaisevista äännesuhteista kuin: sunnunta, mutta sunnuntaina ( y k s i k k ö ) , p ä ä s i ä s , mutta p ä ä s i ä i n e n . S a m a n tapainen on vanhan polven pohjoispuolella Rautavettä käyttämä R u a k s a m o , mutta R u a k s a m o i l l a , Ita, Ile. H u o m . m y ö s ei, mutta ette, mutte, vaikke (= ettei, muttei, vaikkei) y. m.; toi puhu ( = toi, tuo puhui), mutta: eiko to plikka p u h u ? S a m o i n : ei surjkan, mutta suiηkin j. n. e.
i on korottomassakin t a v u s s a ollut vielä yleisesti säilyneenä 1400luvulla, niinkuin voimme p ä ä t t ä ä seuraavista tilien nimistä.
1. oi, öiloppuiset nimet: h o y p o y , horkoy, horoy, huiskoy, ikoila, y s o y (— iso), kalloy, k a n g o y , k a w k o y , kawkoila, keykoy, ketoylla (lue K e t o i l a ) , kaettoy, k o c k o y , k ø c k ø y , lasoy, lizoy, lydzoila, N e w o y , naendoy, p o l p o y , rawkoy, R o x e m o y , recoy r o x m a ( l u e : Rekoi R u o k s a m a ) , s a r k o y , sarcoyla, siwkoy, S o u k o y , o s s o y , aerøy.
T o i s a a l t a on huomattava, että s a m a t nimet toisinaan esiintyvät i:ttöminäkin: horko, huisko, kallo, k a w k o , kaukola, k o k k o , lydszo
lasth, newo, r a w k o , sarkola, siwko, o s s o . H u o m a t t a v a on edelleen, että muutamista todennäköisesti eilisistä tapauksista ei k o s k a a n käytetä i:tä: hollo, Lummoioki, p o n d o , rukko, tarolaynen, J a c o (lue J a a k o = J a a k o i , J a k o b ) . O s a nimistä lie alunpitäenkin ollut z:ttömiä;
sellaisina pidän s e u r a a v i a : Humalisto (homaliston nittu), k o s k e l o ( ? ) , kusto ( j o s < Kuusisto), c o m e r o , l a m b o , lekosari, londoseppae, m a s k o (esiintyy kyllä m. m. m u o d o s s a m a s k o y , mutta näkyy tilien kirjoi
tustavoista päättäen s a a d u n r u o t s a l a i s e s t a : m a t s k a p = r u o k a k a a p p i ) , peukala ( = Peukalo), pungalayttu, rohohauta, tapio, v a k t o . N ä m ä eri nimityypit (idliset ja z:ttömät) näyttävät syistä, joihin en mieli t ä s s ä y h t e y d e s s ä puuttua, jo varhain sekaantuneen toisiinsa.
2. inennimet: ekois, equeynen ( p . o. equoynen), hollayn, koivi
nen, kutaynen, metuynen, p o y a y n e n ( = Pohjainen), pondaynen, pae
lainen, raukoynen, sarcoynen, taloynen, tauraynen rikaysis, tiaynen, vakkaynen, v a k o y n e n . Huomattavan usein on i jätetty merkitse
m ä t t ä : koiwunen, kyhkysen, kyhkønen, kaemanen, metunen (tav.), piranen, pohianen. Myöhäsyntyinen zkaksoisääntiö on säännölli
sesti merkitty, esim.: v e m a y s (lue Vehmais < Vehmainen < Veh
mahinen), hykeynen (lue Hykäinen, luult. << Hykäjäinen). Toisinaan on sentään tällöinkin i jätetty merkitsemättä, vaikka voimme pitää todistettuna asiana, että i on tällaisissa t a p a u k s i s s a 1400luvulla n.k.
nytkin ollut säilyneenä, esim. ykaenen, h y k e s s e n p o y k a (= Hykäi
nen, H y k ä i s e n p o i k a ) , tyrffuenen (jollei tyrffuenj. H u o m a t t a k o o n m y ö s sellaiset yksinäiset kirjoitustavat kuin hvttzs (= Huittinen), rosmala, koltian (on oleva kaltian, luult. = Kaltiainen); näissä i on
14 H e i k k i O j a n s u u .
jäänyt pää- ja sivukorollisessa tavussa merkitsemättä, vaikka se tällöin on ollut paljon selvemmin äännetty kuin korottomassa tavussa.
Se seikka, että i useimmiten on korottomissa tavuissa mer- kittynä vielä 1500- ja 1600-luvun lähteissä, tekee epäilemättömäksi, että i vielä Kallialan kirkontilien aikaan (1400-luvulla) on Tyrväässä ja sen naapuripitäjissä ollut yleisesti säilyneenä. Saatamme siis väittää, että silloiset tyrvääläiset ovat käyttäneet sellaisia muotoja kuin sanoi, puhui, kysyi, sanoisin, puhuisin, kysyisin, punainen, onnetoin, vieläpä isoi, kukkoi, enoi, kolmaiste, kirjoittaa j. n. e.
Myöhempien lähteiden avulla voimme edelleen osoittaa, että i on korottomasta tavusta 1600-luvulla kadonnut, pää- ja sivu- korollisessa tavussa sen sijaan säilynyt. Epäilemätöntä edelleen on, että korottomien tavujen i-loppuisten kaksoisääntiöiden jälkiosat ovat jo 1400-luvulla olleet jotenkin heikosti äännettyjä. Tähän tulokseen tulemme, mitä Tyrvään seutuihin tulee, juuri Kallialan kirkontilien tarkastelusta.
Saatamme lopuksi vielä lausua sen ajatuksen, että diftongien loppuäänteet ovat olleet lähempänä i:tä u:ta, y:tä kuin e:tä, o:ta, ö:tä, koskapa ei niitä koskaan osoiteta näiden jälkimmäisten äänteiden merkeillä; huom. esim. taura, tauraynen (ei taoraenen).
Ääntiöiden heitto sanan lopusta.
Nykyään äännetään esim. Tyrvääsä, Tyrväästä, Kaistilla, Kais- tilta niin, että loppuääntiö on säilyneenä. Tuntuu siltä kuin asian- laita 1400-luvulla olisi ollut toisin.
Ääntiön kadosta voi esittää seuraavat esimerkit: meskal, cal- lilakorff, oxnemist, oxnenist, kar, ross, swick, køpel, køpil, rid(d)ar, yffwar; antilast, equost, eosth, equoyst, gudmwndilast, hapamemist, leynilaest, orinemist, haetilaest, jamalast, iasselasth, iassilasth, kay- malast, kallelast, kallilast, kallast, kaukulast, kimaeiaerwest, kykast, kykasth, kikast, koskenpaest, rauoyast, leykost, lydszolasth, marti- last, meskalast, meskaelast, roysmalast, nupalast, de naeristh, oxne- mist, oxenemist, soynilast, rawkost, raukost, Raukosth, rawtaiokist, rautawast, rautawst, roxmalast, roxemalast, sarkulast, swenilast, tormilast, tiaukwlast (= teukkulasta), tyruest, tyrffuest, tyrffwesth, wehmast, wehemast, wemast, viattulast, vihatwlast, wiliakalast;
ekois:, kykas, leycos, leykus, ravkos, rikaysis, de newyos (sic!); gud- mundil, gudmundil: seliilth (kahdesti), neyuoldh, newoyoldh, newold, oyalth, roximaldh, Roxemalth. — Loppuvokaalit ovat paikallissijoissa
K a l l i a l a n s e u r a k u n n a n k e s k i a i k a i s e t k i r k o n t i l i t .
säilyneinä s e u r a a v i s s a e s i m e r k e i s s ä : ewosta, oxeioesthe, tyrffueste, vihattulastha, koskinpaeltae, k o s k e p a l t a , neuolta, de lovsaialda.
Tilien lukuisat loppulyhennykset v o i d a a n selittää eri tavoin.
Ensiksikin on otaksuttavissa, että T y r v ä ä n murre vielä 1400luvulla on ollut t ä s s ä kohden erilaista kuin nykyisin: loppuääntiöt ovat olleet sisäisistä ja ulkoisista paikallissijoista kadonneina. Nykyi
set loppuääntiölliset m u o d o t olisi silloin pidettävä lainoina T a m pereen seudun murteista käsin, sillä V a r s i n a i s s u o m e s s a h a n ovat lyhyet (loppuääntiöttömät) m u o d o t vallalla. T o i s a a l t a s a a t t a a ajatella, että papit, jotka ovat näitä nimiä kirjoitelleet, ovat olleet kotoisin loppuheittoalueelta tai T u r u s s a (kouluaikanaan) tottuneet tällaisiin muotoihin. Tietysti Turun seudun kieli jo ennen A g r i c o l a n aikaa on ollut jonkinlaisen yleiskielen a s e m a s s a . O n p a o l e m a s s a kolmaskin mahdollisuus: murteen jotenkin heikosti äännetyt loppu
vokaalit olisi jätetty merkitsemättä. Viimeksi esitettyä ajatusta tukee s e , että sisävokaalikin eri kertoja on jätetty merkitsemättä n i m e s s ä R u o k s a m a ( l a ) : roxma, roxmala, roxmalast. H u o m . m y ö s skinarla, oskurla.
A s t e v a i h t e l u s u h t e e t .
Astevaihtelusuhteet ovat todennäköisesti 1400luvun loppu
puolella olleet jotenkin samanlaiset kuin nykyisinkin, vaikka niistä onkin niin niukasti esimerkkejä, että väitettämme on vaikea todis
taa. Jonkinlaiseen γäänteeseen voisi viitata qu nimessä e q u o s t (kahdesti), equoyst, equeynen (p. o. equoynen), e q u o l a n e n , mutta qu v o i d a a n selittää m y ö s käänteen merkiksi, jolloin t ä m ä nimi olisi luettava: ekost (vrt. esim. oxijochen, rawtaiokist, orinemist y. m.).
Nykyinen taivutussuhde E k o ~ E v o s t a kuvastuu jo tilien kirjoitus
tavoista: ekola, e w o s t a (kerran), m y ö s eosth. N i m e s s ä m a g h a g h varmaan tarkoittaa y:ta, vrt. E g h o s a b y , E g h o s a v. 1426 (Musta
kirja n:o 4 2 0 ) . — Tilien seliith, nimestä Selki, v o i d a a n lukea j o k o seliilt tai seljilt. Jälkimmäinen lukutapa tuntuu todennäköisemmältä siitä syystä, että pitkää ääntiötä on muuten vain aniharvoin kah
della merkillä kirjoitettu. — H a u s e n , Finlands Medeltidsurkun
der 747, 312 s., v. 1366 on mainittu T y r v ä ä s t ä huvittava nimi Aytoymaeienpae (lue: A i t t o i m ä j e m p ä ä ) . — Muuten viittaamme aste
vaihtelusta Wareliuksen esitykseen: main. tutk. s. 111—113.
Toinen seikka vaatii t ä s s ä tähdellepanemista: heikkoasteisuus (alkuperäisen) iloppuisen kaksoisääntiön y h t e y d e s s ä , j o k a näyttää, paikannimistä päättäen, olevan T y r v ä ä n murteen v a n h o j a perinnäis
15
16 H e i k k i O j a n s u u .
piirteitä. Vanhalla polvella ainakin ovat vielä esim. orvo ja kar- varien (ennen orvoi ja kärväinen) tavallisia, samoin paikannimet:
J a a k o l a , Luukola, Mikola, Orvola (< Jaakolla, Luukoila, Mikoila, Orvoila). Tileissäkin on esimerkki vaehae J a c o (lue Vähä-Jaako(i);
mutta sen lisäksi useita muita: hoypoy (nyk. Hoipo, om. Hoipon), horkoy (nyk. Horko, Horkon), ikoila (nyk. Ikola, vrt. Sääksmäen Ikkala), kalloy (nyk. Kallo; vrt. tilien kaltinen), keykoy (myöh.
Keikko?, vrt. Keikkala, kylä Kalvolassa), metuynen (vrt. Hauhon kert. v. 1478 nimi Mettäi, lue Mettoi; Metuinen on ehkä kansan- etymologisesti liittynyt vanhaan metu sanaan, merk. 'mesi'), rawkoy, raukoy, rawkost (= nyk. vanhan polven Rauko, om. Raukon; vrt.
sanaa raukka, tai nimeä Parko, vanh. maakirj.parkoij ja parka), sarcoy, sarcoynen, sarcoyla (vrt. Vesilahden Sarkki, til. sarckj), siwkoy, sivkoy (nyk. Siuko, Siukon), Soukoy (nyk. Souko, om. Soukon, vrt.
soukka), vacoynen (vrt. vakkaynen, vakkalaynen). Viimeksimainitun nimen johdosta sopii huomauttaa myös Kiikka- ja Kiikois-nimien suhdetta (Kiikka ~ Kiikoinen), — Toisaalta on tileissä kockoy, køckøy ( = nyk. Kokko, Kökkö), rucko, rukko. — Tyrvään murre näyttää ainakin ennen 1400-lukua kuuluneen siihen alueeseen, jolla sanotaan annoi, anno, (— antoi), annaisin, annasin (= antaisin) j.n.e., mutta Tampereen seudun murteet näkyvät siihen myöhemmin huo- mattavasti vaikuttaneen ja niinpä on heikosta asteesta z-lopp.
kaksoisääntiön yhteydessä enää vain hyvin vähän jälkiä.
Vähän h-suhteista.
Kun h on varsin usein, niink. edellisestä osasta näimme, jätetty kirjoittamatta, on meidän vaikea; esimerkkien niukkuudelta suuria päätellä.
Kahta seikkaa huomautettakoon.
1. Nimi Kaihmala, niinkuin vanhat tyrvääläiset säännöllisesti ääntävät, on epäilemättä ennen äännetty, niinkuin se vieläkin kir- joitetaan, Kahimala. Tähän ääntämiseen viittaavat myös tilit : cahymalast, kahimala, kahymala. Huom. myös kahymoy.
2. Sellaiset sanat kuin varkaat, sairaat, kylään, tultiin ovat ennen kuuluneet varkahat, sairahat, kylähän, tultihin. Niin ne kuu- luvat vielä alueittain pohjoisissa murteissamme ja h-muotoja vil- jeltiin runsaasti myös vanhassa kirjakielessämme. (Varsinkin A g - ricola niitä käytti.) Keskiaikaiset asiapaperit ja etupäässä juuri Kallialan seurakunnan kirkontilit osoittavat A-muotoja vielä 1400- luvulla Tyrväänkin seuduilla käytetyn. Tilien kirjoitustavoista ovat
K a l l i a l a n s e u r a k u n n a n k e s k i a i k a i s e t k i r k o n t i l i t . 17 seuraavat kaksi todistusvoimaisia: de hutehenoia (lue Huutehenoja1) v. 1500, Melahannemj v. 1524. h:ttomia muotoja on tosin runsaammin:
vtenoya, hutenoya, vntenoya (epäilemättä vutenoya), melannemj ja vehmast, vehemast, vemast, vemays; mutta todennäköisesti on h näissä ä ä n n e t t y , vaikka se on jätetty merkitsemättä. — Muista todistavista h tapauksista, mitä keskiajan asiapapereissa löytyy, sopii vain huomauttaa v. 1366 Tyrväästä mainittua Kwiwakanga- hannenae (lue Kuivakankahannenä), Hausen, F. M.—U. 747, 312 s.
Varmana on siis joka tapauksessa pidettävä, että Tyrvään murre vielä 1400-luvulla on, mitä h-suhteisiin tulee, ollut samalla kannalla, millä vielä ovat m. m. useat pohjalaismurteet ja karjalan kieli.
Y h t y m ä r l T y r v ä ä n s e u d u n p a i k a n n i m i s s ä .
Siinä kantakielessä, josta suomi on lähtöisin, n. s. alkusuomessa, ei ollut rl-yhtymää. Se on kotiintunut kieleemme vasta Suomessa saaduista lainoista ja täällä muodostuneista paikannimistä. Kun Kallialan seurakm tileissä on kolme tähän kuuluvaa esimerkkiä: ski- narla v. 1516, oskurla, oskurla, niin otan tämänkin ilmiön puheeksi.
rl-yhtymä on esiintynyt paitsi Kinnarla-nimessä, myös Ritaria- (tilien riddar, ridari, ridari j.n.e.) Unkerla- ja Kikkerlä-(tiilien Kicke- rilä, kykkaeraela) nimessä. Kansankielessä nämä nimet ovat viimeis- tään 1800-luvun alusta kuuluneet Kikkelä, Kinnala, Ritala, Unkela.2)
Milloin r on kadonnut nimistä Kinnarla, Kikkeliä, Ritaria, ei voi varmuudella sanoa. V:n 1500 seuduilla rl on murteessa ollut, v. 1800 seuduissa ei enää. Näiden vuosien välissä r siis on kadonnut.
Tarkemman ajanmäärän voimme ehkä s a a d a hykkerlä-nimestä, jonka Wareliuskin, epäilemättä kirjojen mukaan, mainitsee tässä muodossa. T ä m ä nimi tuskin alkujaan kuuluu puheenalaiseen ryh- mään; huom. tilien hykaeiae, hykaeyla hykeynen j. n. e. Kansan- kielen nykyinen ääntämys on — omituista kyllä — H y k k ö ; odot- taisi H y k ö (ehkä kk tässä onkin myöhäsyntyinen). Ajatukseni mukaan on r tähän nimeen tullut kirjallista tietä vasta senjälkeen, kun r on nimistä Ritaria, Kinnarla, Kikkerlä (Oskurla?) kansankielestä kadonnut, mutta kirjoissa säilytetty. Joku kirjoittaja on silloin
1) Wa,relius on, n.k. n ä k e e h ä n e n p i t ä j ä n k e r t o m u k s e s t a a n 140, 182 s., l u k e n u t t ä m ä n n i m e n h i i t e h e n o j a ; h ä n a r v e l e e t ä s t ä s y n t y n e e n hiit- ten. M u o t o e i ole m o n i k o n v a a n y k s i k ö n o m a n t o ; H a u s e n o n epäile- m ä t t ä l u k e n u t n i m e n oikein.
2) K a a r l e - n i m e s s ä r o n s ä i l y n y t p ä ä k o r o l l i s e n t a v u n j ä l j e s s ä . S a - t a k u n n a n m u r t e i d e n m ä ä l y (— r u o t s i n m ä r l a ) on e p ä i l e m ä t t ä jo ruot- s a l a i s e l l a t a h o l l a k a d o t t a n u t r : n s ä . K s . O . F . H u l t m a n . D e Ö s t s v e n s k a D i a l e k t e r n a § 7, 3, s. 78—79.
2
18
luullut p a r a n t a v a n s a Hykkö(Hykkölä)nimeä panemalla siihenkin r:n. Itse a s i a s s a ei muutos ole kummempi kuin s e , että vanhasta S a m m a n j o e s t a (tileissä vielä sammaniochi) on tehty — Sammaljoki.
Hyckerlä esiintyy ainakin jo v:n 1693 kirkonkirjoissa, r olisi tämän mukaan kadonnut viimeistään 1600luvulla.
a j a > a a ( = ā ) , ä j ä > ä ä ( = ä ) vanhassa Tyrvään murteessa.
Mikä mahti onkaan kirjoitetulla sanalla — olipa se sitten osunut oikeaan tai iskenyt harhaan! S a a t a m m e esim. o s o t t a a , että sellaiset nimimuodot kuin L o u s a a , K y l v ä ä ovat kehittyneet jo 1400luvulla, mutta kirjat ovat säilyttäneet vielä varhemmat L o u s a j a ja K y l v ä j ä m u o d o t 1900luvulle asti. Pieni maaseutulehti, T y r v ä ä n S a n o m a t , on ottanut urakalle Tyrväänimen ulkoisten paikallissijain viljelyn, mikä ei vanhastaan ole p i t ä j ä s s ä ollut k ä y t ä n n ö s s ä paitsi s u o m e a enemmän tai vähemmän puutteellisesti o s a a v a n herrasväen tai jon
kun heitä jäljittelevän nuorukaisen p u h e e s s a — k a h d e s s a vuosi
k y m m e n e s s ä se on istuttanut tämän kielivirheen huomattavaan o s a a n n u o r e m p a a sukupolvea, useihin vanhempiinkin.
Niin. Tyrvääläiset paikannimet L o u s a a , Vataa, L u m m a a , Kyl
v ä ä (Kiikassa) esiintyvät kirjoissa a s u s s a L o u s a j a , V a l a j a , L u m m a j a , K y l v ä j ä ; mutta vanha T y r v ä j ä ,1) ennen kylän, nyt pitäjännimi, on ollut uudenaikaisempi ja kulkee a s u s s a T y r v ä ä .
Kallialan tileissä esiintyvät eri tyypit sekaisin.
1. aja, ä j ä m u o t o j a : hykseiae (lue H y k ä j ä ) . kykien (luult.
kirj.virhe = H y k ä j ä n , vrt. kyndia = K y n t ä j ä ) ; — kyluaeia, kyluaeiae, kylffwaeya; — kyndia, kyndaeiae; — tyrwaeias, t y r w e y a ; — lousaia, lovvsaja, lovsaialda j. n. e.
2. a, ä m u o t o j a : hykse (lue H y k ä ä ) , hykeynen (lue Hykäinen, aiemmin kai H y k ä j ä i n e n ) ; — kylue (lue K y l v ä ä ) ; — tyrwae, tyruse, tyrffueste, tyrffwesth, tyruest (lue Tyrvää, T y r v ä ä s t ) ; — lousa, lowsa, losa (yht. 5 k e r t , lue L o u s a a ) . Erittäin huvittava on nimi vaerensupselto (lue Veräänsuupelto = Veräjänsuupelto).
T y r v ä ä on epäilemättä aiemmin kuulunut siihen alueeseen, j o s s a j säännöllisesti (äännelaillisesi) on toisen ja kolmannen tavun rajalla ääntiöiden välistä kadonnut, niin että esim. v e r ä j ä > verää, k ä r ä j ä > k ä r ä ä on suoritettu. Sellaista aluetta on ainakin ennen
1) T ä m ä n v a n h e m m a n n i m i m u o d o n o l e n i t s e k i n k u u l l u t v . 1895 v a n h a l t a s u k u p o l v e l t a L a v i a s s a . Y r j ö K o s k i n e n v i l j e l e e t ä t ä m u o t o a K e r t o m u k s e s s a a n H ä m e e n k y r ö n p i t ä j ä s t ä s i v 82, 83 ( s i v . 81 — T y r v ä ä l l ä ! ) ; W a r e l i u s , p i t ä j ä n k e r t o m u s 5 s., n i m e ä ä T y r v ä ä n eli T y r v ä j ä n p i t ä j ä ( V r t . m y ö s 119 s.: „ M u u t a m i s s a n i m i k k o v a r t a l o i s s a k i n s u p i s t u u a m ( ä j ä ) : v a i n a a , T y r v ä ä " . )
H e i k k i O j a n s u u
K a l l i a l a n s e u r a k u n n a n k e s k i a i k a i s e t k i r k o n t i l i t .
ollut esim. Kokemäki lähimpine rajapitäjineen (»härräät meni ver- räästä orraalle ja siittä mentiin kohta kärrääseen", matkii euralainen kokemäkeläistä, ks. Nestor Järvinen, Om några dialekt-egenheter i Satakunta, Suomi 1853, 301 s.). Kun Tyrväässä nykyisin sanotaan veräjä ja k ä r ä j ä — ei verää ja kärää, niinkuin tilien vaerenswpelto- nimen nojalla olemme oikeutetut päättämään ennen sanotuksi —, niin saatamme sanoa, että pohjanpuoliset murteet, joissa j tällöin on säilynyt, ovat Tyrvään murteeseen vaikuttaneet. Osittain j:ttömät muodot toisaalta ovat tunkeutuneet kirjakieleenkin. Niinpä
vanhassa kirjakielessämme vielä (esim. Agricolalla) oli muodot elä- jäin, avajan, sysäjän j. n. e., mutta niiden sijaan tulivat eläin,
avaan, sysään j. n. e., jotka nyt ovat kirjakielessä yksinomaisia.1) Muutamia erikoisuuksia huomautettakoon vielä tässä yhteydessä.
Rautajoki kulkee kansankielessä tavallisesti muodossa Rautee.
Tekisi mieli otaksua, että tämä muoto on kehittynyt joko aiemmasta Rautjoki — (Rautjoesta . . . > Rauteesta) tai Rautoja-muodosta, joka ainakin kerran esiintyy tileissä. Äänteelliset vaikeudet pakottavat kuitenkin luopumaan tästä, itsessään likeisestä, otaksumasta. Luu- lisin, että Rautee on selitettävä syntyneen samoin kuin Karkun Selkee, jonka vastineena tileissämme on seliilt, palautuva nimen- töön Selki Viimeksimainitun rinnalla on oletetettava olleen Selkiä (vrt. Vänni ~ Vänniä, J ä r v i ~ Järviä, Maurila ~ Mauriala j. n. e., Tyrvään ja Huittisten nimiä); tästä on syntynyt Selkee. Toden- näköisesti on Rautajoki-nimen rinnalla ollut Rautia (isännän ni- m e n ä ? ) ; siitä on tullut Rautee. — Nykyiset L u m m a a ja S a m m a a eivät näytä, ainakaan viimeksimainittu, syntyneen suorastaan van- hemmista L u m m a j a ja S a m m a j a ; niiden vanhimmat kirjalliset muodot kuuluvat: Lummoioki, sammaniochi.2) aa-muodot näkyvät syntyneen Valaa-, Lousaa-, Tyrvää-nimien mallin mukaan.
Tilit antavat hyvin niukasti aihetta muiden kielellisten huo- mioiden tekoon kuin tässä esitettyjen. — Paikallissijain käyttö on erikoisen huvittava. Kun se melkein täydellisesti on samanlainen kuin nykyisessä kansankielessä, voimme päättää että kirjoittajat,
1) Sen, m i t ä t ä s s ä olen e s i t t ä n y t a j a > a a , ä j ä ä ä ä ä n n e k e h i - t y k s e s t ä , olen jo a i e m m i n j u l k a i s s u t V i r i t t ä j ä s s ä v 1910: T y r v ä ä n ja K a l l i a l a n n i m i s t ä .
2) T ä m ä k y l ä o n s a a n u t n i m e n s ä s a m a n n i m i s e s t ä j o e s t a , j o n k a a l i p ä ä s s ä H u i t t i s i s s a , o n S a m p u - n i m i n e n k y l ä ; j o e n k u r k k u a W a r e - lius, p i t ä j ä n k e r t . s. 9, t i e t ä ä n i m i t e t t ä v ä n S a m m a n s u u k s i ja j o k e e n las- kee k a a k o s t a p ä i n S a m m a k k a j ä r v i . S a m m a n j o k i - n i m e n a l k u o s a s s a piilee kenties v a n h a s a m m a k o n n i m i t y s . V r t . W a r e l i u s , p i t ä j ä n k e r t . 9 - 1 0 s.
19
20 H e i k k i O j a n s u u .
papit, ovat jotenkin hyvin hallinneet paikkakunnan murretta. — Pieniä lisiä voi myös saada kahden tai useamman kerakkeen esiin- tymisestä sanan alussa. (Huom. Ambrosius = nyk. Prusi, toisaalta lukkari; eri kert. = muinaisruotsin klukkare, recoy, kenties = G r e g o - rius j. n. e.) — Vähiin ovat huomioni tilien nimistön äänneasusta sulaneet. Mutta sekin vähä on parempi kuin vallan ilman: joita- kin lisäpiirtosia kielemme kehityshistoriaan.
III.
T y r v ä ä n s e u t u j e n v a n h a s t a ( 1 4 0 0 - l u v u n ) p a i k a n - n i m i s t ö s t ä .
Vanhimmat paikannimet on annettu paikan laadun tai ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Sellaisia luonnonnimiä on Kallialan tileissä: Oja, Vehmas, (nyk. Vehmaa), Paasi, Järvenpää, Koskenpää,
Ojansuu; Ruohohauta, Kiimajärvi, Oksijoki, Haapaniemi, Oksaniemi, Saviniemi, Rymävuori (jossa rymän merkityksenä luult. on „ruma").
Viljelysnimen luontoisia ovat Rautajärvi (jollei se ole värinimiä), Tokkijärvi ( = nyk. Tottijärvi, Vesilahden kappeli), Kilpijoki, Rauta- joki, Oriniemi. Sammanjoki-, Kiikanoja- ja Mielaanniemi-nimien
edellisenä osana on todennäköisesti vanha henkilönnimi ( S a m p a , Kiikka, Mielas), joten nämä nimet kuuluvat myös viljelysnimiin.
Viljelysnimiä ovat luonnollisesti myös kaikki niityn ja pellon nimet, joita tileissä esiintyy: Jokiniittu, Reviluhta1), Kallilankorva, Vähä- suosaari; Tervahaudan pelto, Veräjänsuupelto.
Hyvin varhain, jo ennenkuin suomalaiset siirtyivät tähän maa- han — mikä alkoi ainakin v:n 300 seud. j. Kr. s. —, olivat ihmis- nimet ruvenneet muuttumaan asuinpaikkaan nimiksi joko sillä tavoin, että ihmisnimeen liitettiin asuinpaikkaa osottava -la tai että ihmisnimi ilman muuta muuttui asuinnimeksi. Kallialan tilien nimistössä tavataan melkoinen määrä nimiä, jotka alkuperäisesti ovat olleet ihmisnimiä. Sellaisia ovat lintujen tai muiden „luonto- kappalten" nimet: Haukka, Kokko (== Kotka), Koskelo, Kyh- ky{i)nen, Käki, Metuinen (merk. Metso), Pyy, Sotka, Tiainen,
Tittiä (= tiitti, merk. tiainen); Karhu, Susi, Pukki, Taura (kenties sukua alkuhärkää merkinneen tarvas-sanan kanssa; vrt. mitä äännesuhteeseen tulee kiuru ja kirviäinen < *kirviainen?), Son- tiainen. Jonkinlaisia ominaisuus- tai haukkumanimiä ovat alun- pitäen olleet nimet: Housupää, Luupää, Pannipää (Spannipää),
1) E i ole m a h d o t o n t a , että t ä m ä n i m i olisi m u o d o s t u n u t l a u - s e e s t a : R e v i l u h t a ! V r t . K a a k k o i s - H ä m e e n k e s k i a i k a i s e n t u o m i o k i r - j a n n i m e ä K a s t a p e r s e !
K a l l i a l a n s e u r a k u n n a n k e s k i a i k a i s e t k i r k o n t i l i t ,
Vatisuu, Suurisilmä, Korvalauri (toinen: Lohilauri) Isoi Johan, Vähä-Jaako, Hoikka, Peukala, Kikkerä (merk. heilahteleva, vai- keasti tasapainoaan pitävä, varsinkin veneestä = kiikkerä, vrt. myös nimeä Kuukka, merk. ontuva), Poukka, Liuha, Nirppi (= nirsu, huono syömään), Laiha, Hoppu; Luukirves, jonka kylätoverina vielä Kustaa Vaasan maakirjoissa on — Rautasääri j. n. e.
Huvittavan ryhmänsä muodostavat toisaalta muutamat ruotsa- laiset, toisaalta eri ammattien ja toimien nimet. Edellisistä sopii tässä erittäin mainita: Finkki (ruots. Finke), Finni (r. Finne), Mat- skap (merk. ruokakaappi!), Ulvi (ruots. Ulf), Stormi, Stormila (ruots.
Storm). Ne osottavat ruotsalaisia mahtimiehiä jo 1300- ja 1400- luvulla Tyrväässäkin asuneen. Ammmattien ja toimien nimiä ovat seuraavat: Kauppamies, Kesti, Kylväjä, Kyntäjä, Lukkari, Pappi, Luontoseppä (viittaa siihen, että S e p p ä jo ennen on ollut asuin- nimenä), Muuraaja, Mylläri, Ritari, {S)kinnari, {S)kyttä, Suutari.
— Huom. vielä erikseen Ruotsila, Suomalainen, Kyröläinen, jotka eivät kaivanne sen pitempiä selontekoja.
Melkoinen o s a Kallialan seurakunnan nimistöstä on alkumerki- tykseltään hämärä eikä tämä ehkä ole oikea paikka niiden selvittely- yrityksiin.
Hyvin mielenkiintoisiin ajatuksiin johtaa monien r i n n a k - k a i s m u o t o j e n esiintyminen Kallialan tileissä. Mainittakoon tässä peräkkäin eri nimet rinnakkaismuotoineen (aakkosjärjestyk- sessä) : Eko (eosth), Ekola, Ekoinen, Eko lainen; Hoipoi, Hoipalain(en) ; Hollo, Hollain{en); Hykäinen, Hykäjä (Hykää), Hykäilä; Häti, Hätilä;
Inki, Inkilä; Kaari, Kääriäinen; Ka hi moi, Kahimala; Kalliola, Kallela (luettava: Kalleela?), Kalilla; Kallinen, Kahilainen; Kau- koi, Kaukola (tarkoittavat luultav. eri nimiä); Kettoi, Ketturi; Kikkeri, Kikkerä, Kikkerilä, Kikkerälä; Koivu, Koivuinen; Komero, Komerola;
Koskelo, Koskeloinen; Katainen, Kutala, Kutalainen; Kyhkynen, KyhkyIäinen; Kärä, Käröi, Karonen (jollei: Kerä, Keroi, Keronen);
Leinilä, Leiniälä; Liitsoi, Liitsoila; Liuha, Liuhari, Liuhala; Matskap, Maskoi; Neva, Nevo(i); Oskura, Oskurala, Oskurla; Paasi, Paasia, Paasiainen; Penni, Penninen, Penniäinen; Pohjainen, Pohjalainen (= nyk. Pohjala); Ponto, Pontainen, Pontolainen; Pursi, Pursiainen;
Raukoi, Raukoinen; Rautajoki, Rautava, Rautoja; Ruoksamoi, Ruok- sama, Ruoksamala; Sarkoi, Sarkoinen, Sarkoila ( k y l ä ) ; Skinnari, Skinnaria-, Soini, Soinila; Sontiainen, Sontinen; Stormi, Stormila;
Taloinen, Tarolainen; Tartti, Tarttilainen; Taura,Taurainen;Teukku, Teukkula; Tyrväjä (Tyrvää), Tyrväinen, Tyrväntä; Ulvi, Ulvinkylä, Ulvila; Vakkainen, Vakkalainen; Vehmas, Vehmainen; Vetkuri, Vet-
21
22 H e i k k i O j a n s u u .
kura; Vihattu, Vihattula; Vinkki, Vinkkilä; Vanni, Vänniä. S a - malla huomautettakoon, osittain edellämainittujenkin nimien ohella esiintyviä lukuisia -poika-nimiä: Eskelinpoika; Gunnari, Gunnarin- poika; Hykäsenpoika (vrt. e d . ) ; Inginpoika (vrt. e d . ) ; Känni, Kannin- poika; Kauppi, Kaupinpoika; Kiusa, Kiusanpoika; Liuhanpoika (vrt. e d . ) ; Pappi, Papinpoika; Soininpoika, (vrt. e d . ) ; Teininpoika (nyk. Teinilä); Vetkurinpoika (vrt. ed.); Äijänpoika (nyk. Äijälä).
Näistä nimistä voi tehdä muutamia varmoja huomioita, -la- loppu osottaa asuinpaikkaa, niinkuin voi päättää siitäkin, että nimen edellä on usein latinan de tai että se esiintyy elatiivissa (sisäeron- n o s s a ) . J o s talon- (kylän-)nimi on la-loppuinen, on henkilönnimenä se, mitä jää jäljelle, kun la erotetaan, tai on la-aineksen a s e m a s s a joko inen tai lainen; joskus on suhde: Kahimala ~ Kahimoi (sa-
moin on käsitettävä Ruoksamala, ~ Ruoksamoi) 1), taikkapa tava-
taan kahdenlaisia (kolmenlaisia) henkilönnimiä ilman että itse pai- kalla on erikoista nimeä: Pohjainen, Pohjalainen, Hollo, Hollainen, Ponto, Pontainen, Pontolainen. — Poika-nimet esiintyvät jotenkin säännöllisesti muiden henkilönnimien asemesta ja veroisina: Ingin- poika siis = Inki, Papinpoika = Pappi j- n. e.
1) T i l i e n Tyrväjä (Tyrvää) ja Tyrväntä lienee k ä s i t e t t ä v ä sa- m a l l a t a v a l l a : edellinen o n e h k ä a l u n p i t ä e n ollutkin a s u k k a a n n i m i , j ä l k i m m ä i n e n p a i k a n (vrt. m u u t e n k a p p e l i n n i m e ä Tyrväntö, a i n a - k i n A k a a s s a k ä y t e t ä ä n m u o t o a Tyrväntä). L ö n n r o t i n s a n a k i r j a s s a tyrviä m e r k i t s e e : p o t k i a , t y r k ä t ä , t y ö n t ä ä ( „ s p a r k a , k n u f f a, s k u f f a " ) . Tyrväjä v o i s i j o h d o l t a a n olla s a m a n t a p a i n e n k u i n tilien Kylväjä, Kyntäjä, Muuraaja n i m e t ja m e r k i t ä t y r k k i j ä ä , p o t k i j a a . P u h e e n - t a p a antaa Tyrvään jokapäiväistä (merk, p o t k i a , t y r k k i ä , t u u p p i a t o i s t a ) s o p i s i v a r s i n h y v i n itse n i m e n t ä s s ä o l e t e t t u u n a l k u m e r k i - t y k s e e n . T ä t ä s e l i t y s t ä v a s t u s t a a k u i t e n k i n se, että Tyrvää e s i i n t y y s i s ä i s i s s ä , (ei u l k o i s i s s a ) p a i k a l l i s s i j o i s s a . V r t . Kylväjällä, Lousa- jalla, Pirasella, Sarkosella, Raukolla, Ruoksamolla j. n. e. ( v a n h o j a henkilön n i m i ä ) ; m u t t a Rautajoessa, Kalliolassa, Evossa, Illossa ( v a n h o j a p a i k a n n i m i ä ) — j o i t a k i n p o i k k e u k s i a t ä s t ä y l e i s e s t ä suh- t e e s t a v o i s e n t ä ä n o s o t t a a . — T i l i e n Tyrväntä e s i i n t y y ensi k e r t a a v. 1455: Capelle T ø r f f w e n d e , M u s t a k i r j a , 456 s. — k e n t i e s ei s e n t ä ä n T y r v ä ä t ä v a a n T y r v ä n t ö ä t a r k o i t t a v a n a .
R u o t s a l a i n e n Tyrvis-muoto e s i i n t y y ensi k e r t a a v. 1466 K a a r l e K n u u t i n p o j a n t u o m i o s s a L i e k o s a a r e n o m i s t a m i s e s t a : i t y r f f v i s b y , i t y r f f v i s ( k y l ä s t ä ) . S e n s u h d e s u o m a l a i s e e n n i m e e n on k ä s i t e t t y niin, että s u o m a l a i n e n n i m i m u o t o olisi a l u n p i t ä e n ollut Tyrväs ( e s i i n t y y k i r j a l l i s u u d e s s a a i n a k i n R e n v a l l i n s a n a k i r j a s s a ) . T ä m ä k ä s i t y s o n h y l ä t t ä v ä . N i m e n v i e l ä 1400-luvulla e s i i n t y v ä t l ä h t ö m u o - dot o v a t Tyrväjä ( j o s t a Tyrvää) ja Tyrväntä. T o d e n n ä k ö i s e s t i on n ä i d e n r i n n a l l a k u i t e n k i n ollut m y ö s tyrväjäinen (tyrväinen), j o k a ( j : t t ö m ä n ä ) t a v a t a a n K a l l i a l a n s e u r a k u n n a n k i r k o n t i l e i s s ä k y l ä n a s u k a s t a o s o t t a m a s s a . T o d e n n ä k ö i s e s t i Tyrvis-muoto on saatu (ly- h e n t ä m ä l l ä ) j u u r i v i i m e k s i m a i n i t u s t a m u o d o s t a (vrt. e s i m . Hvittis, Jockis = Huittinen, Jokioinen, m u t t a Vånå. Vanaja, Vanaa).
