P e n t t i E s k o l a : Y l ä - S a t a k u n n a n kallioperusta j a
Ylöjärven k u p a r i m a l m i 11 J a l m a r i J a a k k o l a : Mikael Agricola j a Satakunta 3 5
V i l j o A l a n e n : K y r ö n k a n k a a n v a n h a talvitie 5 7 T o i v o K a u k o r a n t a : Wanochius — a f Wanoch-suvun
tyrvääläisestä alkuperästä ja sukunimen synnystä 81 L. I. K a u k a m a a : Valtiopäivämies Gabriel Antinpojan
kirje vuodelta 1766 111 T o i v o T u n t u r i : Isak Näähä, hengellinen isä j a johtaja 116
A i l i N u r m i n e n : Porin lentoaseman tuuliolot sekä
näkyväisyys ja sumu 138 E i n o N i k k i 1 ä : Satakuntalainen haapio sekä sen aikai-
sempi levinneisyys Suomessa 164 N i i l o V a l o n e n : Yläsatakuntalaisia sanoja anastavien
elinkeinojen alalta 175 P e r t t i V i r t a r a n t a : Kauvatsa — Äetsä 191
H e l m i V i r t a r a n t a : Yrjö Koskisen H ä m e e n k y r ö n
pitäjänkertomuksen kielestä 200 M a u n o J o k i p i i : Ikaalisten kirkkovenelaitoksesta . . . . 249
S A T A K U N T A
KOTISEUTUTUTKIMUKSIA
X I I I
J U L K A I S S U T
S A T A K U N T A L A I N E N O S A K U N T A
W E R N E R S Ö D E R S T R Ö M O S A K E Y H T I Ö
T o i m i t u s k u n t a :
P E K K A KATARA, S A K A R I MATTILA, N I I L O V A L O N E N E I N O N I K K I L Ä , t o i m i t u s s i h t e e r i
V A M M A L A 1 9 4 6 T Y R V Ä Ä N K I R J A P A I N O
O Y
mälle vaalijalle, Kunniainspehtorilleen professori
J. J. Mikkolalle
hänen 80~vuotispäivänään 6 päivänä heinäkuuta 1946
Satakuntalainen Osakunta
h a l u a v a t t ä t e n ilmaista syvän kunnioituksensa ja kiitollisuuten- sa Osakunnan Kunniainspehtori professori J. J. Mikkolalle ja Kunniainspehtoritar rouva Maila Mikkolalle heidän merkkipäi- vinään 6. 7. 46 ja 17. 10. 46.
P e n t t i Aalto A. R. Cederberg Arvi Aaltonen Päivi Cederberg J. E. Aalto-Setälä Emil Cedercreutz Esteri A a r n e Aino Ellilä Yrjö A a r n e K. J. Ellilä Eino J. Ahla Liisa Ellilä
Lempi Ahla Risto Elo
Mervi Ahla Toini Elo
Heikki Ahti E. V. Elovaara Voitto Ala-Kiikonen Erik Erämetsä Martti Alanen A a r n e Eskola
Viljo Alanen Helvi Eskola
Eila Alava Mandi Eskola
K. O- Alho P e n t t i Eskola Maija Alho P ä i v ä t ä r Eskola Inkeri Anttila Kirsti Gallen-Kallela
Sulo Anttila Väisänen
K. A. Aukee A r m a Haapanen Abbe Bäckman Toivo H a a p a n e n Eeva Bäckman V. A. Haila
Heikki Bäckman Hillevi H a k k a r a i n e n
J o u n i Hakkarainen Rakel Harkola N. J. Heikkilä Hanna Helomaa Ilmari Helomaa A r t t u r i Hellemaa Evi-Maija Hellemaa Väinö Hirsjärvi Salome Hollo Irma Honkavaara J u h a n i Honkavaara Erkki Horelli Leeni Horelli Väinö Horelli Heikki Hosia A n n a Huhtala Kalle Huhtala Inkeri Hupli K u r t Ignatius Toini Ikonen Arvo Inkilä J a l m a r i Jaakkola Filip J a a t i n e n M a r t t a J a a t i n e n Heikki Jokela A. E. Jokipii Arvo J u n n i l a Kaija J u n n i l a T u u r e J u n n i l a Altti J ä r v i n e n Tauno Kaartotie Wilhelm Kaipainen
Erkki Kaitila H a r r y Kaitila Martta Kaitila Anton Kajala Arvo Kajakari
Sirkka-Liisa Kajakari Anna-Liisa Karikoski Irene Karsikko Jussi Karsikko Rauni Karsikko Liisi K a t a r a P e k k a K a t a r a L. I. K a u k a m a a Laina K a u k o r a n t a Toivo K a u k o r a n t a V . V · K a u k o v a a r a Kalle Kauppi Rauha Kauppi Heimo Ketola Untamo Kivi Väinö Kivi Bruno Kivikoski P. A. Kiviniemi Aleksi Kuitti Kyllikki Kuusisto Taneli Kuusisto Annaliisa Kytömaa Ensio Kytömaa Alli L a a n t e r ä Akseli L a a n t e r ä Tauno Laes Armas Lassila
Kaarlo Lassila Armo Nokkala M a r t t a Lassila Satu Nuotio A a r r e Lauha Aili N u r m i n e n Mirjam L a u h a Ilta Ojansuu Rakel L a u h a Päivikki Ojansuu Niilo Lehmuskoski K a t r i Oksanen Saima Leikkonen Veikko Oksanen J a l m a r i Leivo Mary Olki Edwin Linkomies W. Fr. Ollonqvist
Vera Linkomies Liisa Orko
A a r r e L i n t u r i Risto Orko
Arvo Linturi Elias Paalanen
A a r r e Loimaranta Esteri P a a l a n e n Sakari Loimaranta Arvo Paloheimo Suoma Loimaranta-Airila Maikki P a r v e n t o Olavi Lounasmeri Greta P e n t t i Birger Luntiala J a l m a r i P e n t t i Hanna-Liisa Lähteenmäki Olavi Pertilä Bruno Malmio Oiva P e n t t i L a u r a Malmio Antero Piha
Sakari Mattila Helmeri Piha
Heikki M e u r m a n Antti Prusi Otto M e u r m a n H a n n a R a n t a n e n
Bror Mikkelä Sirkka Reiniaho
Esteri Mikkola Aaro Ritala
L. A. Mäkelä Mauri Roukkula
Urho Niemistö H a r r i R u u t u Aarno Niini Mirja R u u t u Risto Niini K. A. R y d m a n
Sylvi Niini Eeva Ryti
Eino Nikkilä Gerda Ryti
Onni Nikula Risto Ryti
Lauri Räike
Kaarlo Saarenheimo Maiju Saarenheimo Mikko Saarenheimo Tyyne Saarenheimo Kustaa-Risto Salminen J a a k k o Salokangas K e r t t u Salokangas K e r t t u S a n t a v i r t a Alli S a u r a m o Matti S a u r a m o Kyllikki Selinheimo Allari Seppä
Onni Seppä Viva Seppä Esko Setälä Helmiriitta Setälä Vilho Setälä
Martta Sevio Veikko Sevio Yrjö Sipi Erkki E. Soini Aili Soivio Atso Soivio Eeva Sorri
Esko Suomalainen Paavo Suomalainen Sanni Suomalainen Set Suomalainen Siiri Suomalainen Vihtori Suomalainen H a n n u Teräs
K. N. Teräsmaa Kaarlo Tiisala Antti Tolvi Esko Tolvi Marja Tolvi Eero Tommila E. S. Tomula Verna Tomula Hannes Torpo Toivo T u n t u r i Oiva Tuominen Olli Tuominen A a r r e Tuompo Tyyni Tuulio Eeva V a a h t o r a n t a
S. J. Wahl Paavo Wahlroos Niilo Valonen
Sakari Varhee Erkki Varpela Jussi Varpela Arvo Vartia Niini Vartia Helvi Vasara K e r t t u Vasara Risto Vasara Mirjam Vesanen Alli Wiherheimo Onni Wiherheimo Salme Wiherheimo Toivo Wiherheimo H. J. Viherjuuri
Irmeli Viherjuuri Matti Viherjuuri J o r m a Virkkala Kaisa Virkkala Kalevi Virkkala Pauli Viro Voitto Viro Helmi V i r t a r a n t a
P e r t t i V i r t a r a n t a K e r t t u Vitikkala P e k k a K· J. Vitikkala P e k k a V. Vitikkala Eino Vuorela A. O. Väisänen Matti Ytti
Y l ä - S a t a k u n n a n k a l l i o p e r u s t a j a Y l ö j ä r v e n k u p a r i m a l m i .
Johdanto.
Satakunta-julkaisuissa on k e r r a n ennen kosketeltu S a t a k u n - nan kallioperustaa, nimittäin Ala-Satakunnan.1) Savilakeuk- sien pohjana o n j o t u n i l a i s t a h i e k k a k i v e ä . Tämä on maankuoren vajoamisen johdosta täällä säilynyt miltei alku- peräisissä laakeissa kerrosasennoissaan ja muuttumattomassa asussaan, niin että alkuperäisen hiekan jyväset hyvin näkyvät.
Ylä-Satakuntaan ulottuu poikki läntisen Suomen aina P ä i - jänteestä saakka käyvä b o t n i a l a i s t e n m u o d o s t u - m a i n jakso, jossa niinikään o n hyvin säilyneitä kerrostuneita kivilajeja, vaikka t ä m ä jakso k u u l u u v a n h a a n peruskallioon.
Sen k e r r o s t u m a t ovat muinaisissa vuorijonoissa poimuttaneita ja kivilajit graniittien lävistämiä. Botnialaiset muodostumat, varsinkin Näsijärven k a h d e n puolen, ovatkin j u u r i tästä tulleet geologimaailmassa kuuluisiksi, jopa siinä määrässä, etteivät pe- ruskalliogeologit missään maassa tai maanosassa pidä koulutus- taan täydellisenä ennenkuin ovat käyneet näkemässä eräät Ylö- järven, Suodenniemen ja La vian sekä Teiskon ja Aitolahden kalliot. Tämä mielenkiinto on puhtaasti tieteellistä. Nuo kalliot
*) P E N T T I E S K O L A , A l a - S a t a k u n n a n k a l l i o p e r u s t a . S a t a k u n t a V.
1925. , -
ovat aivan tavallisia kivilajeja, ja niiden erikoisuus on vain siinä, että niiden r a k e n n e ja kokoomus todistaa olosuhteiden niiden syntyessä olleen samanlaiset kuin ne vielä t ä n ä päivänä näillä main ovat.
Botnialaisten muodostumien tutkijoina toimineet geologit eivät olleet etsineet näiltä seuduilta kallisarvoisia metalleja e i - vätkä s a t t u m a l t a k a a n löytäneet sellaisia. Niinpä oli totuttu p i - t ä m ä ä n Tampereen ympäristöä malminetsinnän kannalta toivot- tomana seutuna. Odottamatta löydetään sitten Ylöjärven Taka- maalta, Parosten Kaitajärven rannalta, e r ä ä n maanviljelijän l ä h e t t ä m ä n n ä y t t e e n aiheuttamassa malminetsinnässä k u p a r i - malmia, ja sinne syntyy kaivos. Pian senjälkeen v a n h a H a v e - rin rautakaivos Viljakkalassa otetaan uudelleen tutkittavaksi, ja sieltäkin löydetään u u t t a malmia, m u t t a ei rautamalmia, vaan k u l t a - ja kuparimalmia. Tällä haavaa on v a n h a n S a t a k u n n a n m a a k u n n a n alueella käynnissä kaksi kaivosta.
Nämä löydöt ovat yhdellä iskulla tehneet Y l ä - S a t a k u n n a n käytännöllis-geologisen t u t k i m u k s e n tyyssijaksi. Joka kesä siellä nykyisin kulkee geologeja kallioita koputtelemassa. Myös tieteellis-geologinen puoli on otettu uudestaan ja uudenaikaisten menetelmien mukaisesti käsiteltäväksi, sillä uudenaikainen m a l - minetsintä edellyttää alueen kivimuodostumien syntytapojen mahdollisimman täydellistä tuntemista. Niinpä on tässäkin lyhyessä esityksessä aluksi kerrottava, millaisia v a n h a n Ylä- S a t a k u n n a n kallioperän muodostumain kivilajit ovat ja mitä niiden synnystä tiedetään.
Ylä-Satakunnan geologia.
Maailmankuulu geologimme J. J. Sederholm (1863—1934) antoi Näsijärven k a h d e n puolen olevien seutujen kivimuodostu- mille nimen botnialaiset muodostumat ja käytti niiden tutki-
miseen elämänsä p a r h a a t vuodet. Vuonna 1899 ilmestyi h ä n e n nuoruutensa suurteos,2) jolla on tieteelliseksi tutkimukseksi h a r - vinaisen innoituksen leima, ja vuonna 1931 n ä k i päivänvalon viimeinen h ä n e n itse loppuun saattamansa, Suodenniemen ja Lavian muodostumia käsittelevä tutkimus,3) jossa tavallaan vie- dään päätökseen ne todistelut, jotka 34 vuotta aikaisemmin oli ensi k e r r a n esitetty. Näiden rajapyykkien välillä on pitkä sarja tutkimuksia ja väittelyä Lavian, Näsijärven rannikoiden ja m u i - den botnialaisten alueiden geologiasta.
Ennen Sederholmia oli Suomessa ollut peruskalliosta val- lalla sellainen v a n h a käsitys, että sen kivilajit olisivat syntyneet nykyaikaisista peräti poikkeavissa olosuhteissa ja aikana, jolloin maanpinta vielä oli k u u m a . Sellaisten kivilajien kuin meillä ylen yleisten gneissien oletettiin kiteytyneen alkuajan merien kuumista vesistä höyryjen kyllästämän raskaan i l m a k e h ä n p a i - neessa. Sederholm oli t u l l u t kosketukseen englantilaisen Lyel- lin k o u l u k u n n a n kanssa, joka geologian tutkimisessa lähti ak- tualistisesta periaatteesta. Lyell oli l a u s u n u t t ä m ä n periaatteen sanoilla: »Nykyisyys on entisyyden avain». Vanhoja kivimuo- dostumia v e r r a t a a n sellaisiin muodostumiin, joiden nykypäivinä n ä h d ä ä n syntyvän silmiemme edessä, ja koetellaan, voisivatko v a n h a t kivilajit olla samoin syntyneitä.
Sederholm menetteli näin ja tapasi ensin Kalvolassa vanhoja tulivuorenkiviä, joissa m u u t t u n e e n eli metamorfisen asun t a k a a saattoi tuntea samoja rakennepiirteitä kuin nykyaikaisissa tuli- vuorenkivissä. Sederholm nimitti noita rakenteita palimpsesti- rakenteisiksi, v e r r a t e n niitä vanhoihin kirjoituksiin, jotka on
2) J . J . S E D E R H O L M : » Ü b e r e i n e a r c h ä i s c h e S e d i m e n t f o r m a t i o n i n s ü d w e s t l i c h e m F i n n l a n d » . B u l l e t i n d e l a C o m m i s s i o n g é o l o g i q u e d e F i n - l a n d e N : o 6, 1899.
3) J . J . S E D E R H O L M : »On t h e S u b - B o t h n i a n U n c o n f o r m i t y a n d o n A r c h a e a n R o c k s F o r m e d b y S e c u l a r W e a t h e r i n g » . S a m a s a r j a N : o 95, 1931.
Kuva 1. Veittijärven konglomeraattia Ylöjärvellä.
raavittu pois, jotta kallista papyrusta tai pergamenttia on voitu käyttää uudelleen kirjoittamiseen, m u t t a jotka k u m m i n k i n vielä kuultavat u u d e n kirjoituksen alta ja voidaan lukea. Samoin kuin palimpsestiset kirjoitukset ovat olleet vanhanajan historian t u t - kimisessa tärkeinä lähteinä, samoin on maapallon vanhimmista kivilajeista u u d e m m a n metamorfisen asun läpi voitu löytää v a n - hempia rakennuspiirteitä, jotka valaisevat maapallon v a n h i m - pien geologisten aikojen t a p a h t u m i a ja olosuhteita.
Näsijärven k a h d e n puolen Sederholm tapasi metamorfisia kerrostuneita kivilajeja, joiden alkuperäinen luonne on hyvin helposti jopa maallikonkin todettavissa. Katsokaamme kuvaa Ylöjärven Veittijärven konglomeraatista! Se m u i s t u t t a a t ä y - dellisesti nykyaikaista soraleikkausta jossakin sorakuopan sei- nässä. Karkeista kivimukuloista muodostuneiden kerrosten
kanssa siinä vuorottelevat hienommat hiekkaiset kerrokset. K u - va eroaa sorakerroksen kuvasta vain siinä suhteessa, että tässä kerrokset ovat pystyissä asennoissa; k u v a näyttäisi luonnolli- semmalta, jos se pantaisiin kumoon. Tuollaista a l k u a a n vaaka- suorien kerrosten p y s t y y n kääntymistä t a v a t a a n kaikkialla n y - kyaikaisissa vuorijonoissa, k u t e n Alpeissa. Vuorijonoille omi- naista onkin j u u r i se, että kerrostumat, alkuaan merenpohjalle syntyneet, ovat poimuttuneet ja useinkin p y s t y y n kääntyneet.
Vaakasuorasta poikkeava ja p o i m u t t u n u t kerrosasento on ensim- mäinen m e r k k i siitä, että jollakin seudulla, joskin se n y t saattaa olla alava ja v e r r a t e n tasainen, k u t e n T a m p e r e e n seutu, on m u i - noin kohonnut vuorijono.
Toisessa suhteessa, mitä ei kuvasta näy, Veittijärven konglo- m e r a a t t i eroaa nykyaikaisesta sorasta siinä, että se on kovaa kiveä, soran m u k u l a t ja nokareet lujasti y h t e e n iskostuneet.
Tämä on metamorfoosin ja uudesti kiteytymisen ansio.
Mutta konglomeraatti on epäilemättä k e r r a n s y n t y n y t sorana aivan samalla tavalla kuin n y k y a i k a n a n ä e m m e vierinkivisoraa syntyvän jossakin kosken uomassa, missä vesi vierittelee, hioo ja pyöristää kivimukuloita ja lajittelee e r i suuruiset hiekkajyväset erilleen. Tällainen konglomeraatti jo todistaa kiistämättömästi, että sen syntyessä on ollut virtaavia vesiä, samanlaisia kuin n y - kyajan purot ja virrat.
Konglomeraattikallioita on h y v i n monessa paikassa Ylöjär- vellä. Teiskossa niitä on varsinkin Hormistonlahden seudulla.
Niiden m u k u l a t ovat enimmäkseen tulivuorenkiviä, jotka näillä seuduin ovat kokonaisina kallioinakin yleisiä, ja joista kohta p u - h u m m e enemmän.
Suodenniemellä ja Laviassa sen sijaan t a v a t a a n sellaisia konglomeraatteja, joiden m u k u l a t ovat graniittia. Koska g r a - niitti on syvällä m a a n p i n n a n alla k i t e y t y n y t kivilaji, tarjoaa tällainen konglomeraatti todisteen siitä, että jo peruskallion syn-
Kuva 2. Lustosavikiveä Ylöjärven Possilasta. Luonnollinen koko.
tyaikoina maanpinta on paikoin k u l u n u t niin syvälle, että g r a - niitteja on paljastunut pintaan. Sittemmin ne vuorijonon poi- mutuksessa ovat uudelleen p u s e r t u n e e t syvälle vuorijonon j u u - riin, ja siellä ne ovat tulleet uudelleen kosketukseen sulan gra- n i i t t i m a g m a n kanssa, ja n y t n ä h d ä ä n graniittien lävistävän gra- niittimukuloista muodostunutta konglomeraattia, siis sellaista kiveä, joka nykyasussaan on s y n t y n y t m a a n pinnalla.
Veittijärven konglomeraatissa on välikerroksina hiekasta s y n t y n y t t ä kiveä. Metamorfoosi on sen täydellisesti uudelleen kiteyttänyt, niin että kivi n y t m u i s t u t t a a graniittia, vaikka hiek- kakivimäisestä rakenteesta on reliktisiä piirteitä säilynyt. Kivi sisältää etupäässä kvartsia ja maasälpää, aivan k u t e n Ala-Sata- k u n n a n jotunilainen hiekkakivi. Sellaista sanotaan a r k o o s i - h i e k k a k i v e k s i . Sen metamorfiselle muunnokselle o n a r k o o s i g n e i s s i , sopiva nimi, koska siinä on gneisseille omi- naista yhdensuuntaisrakennetta ja myös mineraaliainekset ovat samat kuin gneissin.
Toisin seuduin on arkoosigneissejä laajemmillekin aloille le- vinneinä. Semmoinen paikka on Maurin talon luona Suonie- mellä. Talon v a n h a kivinavetta on t e h t y tästä kivestä. Navetan
Kuva 3. Nykyaikaista lustosavea. Luonnollinen koko.
seinässä näkyy r a k e n n e hyvin. Siinä on omituisesti toisiaan leikkaavia kerroksia hyvin selvinä. Tämä taas on aktualistinen piirre, ja sen syntytapa on selvä nykyaikaisissa muodostumissa.
Sitä n ä h d ä ä n nimittäin syntyvän jokien ja purojen suistoissa:
kerrokset viettävät alavirtaan, ja uusia kerroksia syntyy alem- pien päälle tasaisemmin. Tätä kerroksellisuuden lajia sanotaan- kin v i r t a k e r r o k s e 1 l i s u u d e k s i . Siitä näkyy samoin kuin kohta kuvattavasta lustosavesta, k u m p i puoli alkuaan on ollut pohjana ja k u m p i päälläpäin.
E n e m m ä n kuin konglomeraatteja ja arkoosigneissejä on bot- nialaisissa muodostumissa muinaisia s a v i k i v i ä . Niissä il- m e n e e saven laatu yhä vielä kemiallisesta kokoomuksesta, jos- kus myös rakenteesta, joka saattaa olla täysin samanlainen k u i n nykyaikaisen kerrallisen saven eli lustosaven. Ehkä kaikkein p a r h a a n a esimerkkinä tällaisesta esitti jo Sederholm Ylöjärven
2
Possilan läheltä t a v a t u n lustosavikiven (kuva 2). Katsomme sen rinnalla nykyaikaista lustosavea (kuva 3). Alhaalta ylös- päin jokaisen luston pohjalla oleva vaaleampi ja k a r k e a m p i h i e - tainen aines vaihettuu t u m m e m m a k s i hienoksi saveksi. Täl- laista kerrostumaa n ä h d ä ä n nykyaikana s y n t y v ä n veteen j ä ä t i - köitten läheisyydessä. Sen syntyä on erityisesti t u t k i t t u esim.
Bodenjärvellä Sveitsissä. Jaksottainen kerroksellisuus j o h t u u vuodenaikojen vaihtelusta: Keväällä ja kesällä jäätiköstä virtaa paljon sulavettä. Se tuo m u k a n a a n runsaasti lietettä ja hietaa, joka heti laskee pohjaan. Talvella jää kattaa veden, ja sula- vesivirrat ehtyvät. Uutta lietettä ei tule, e n t i n e n laskeutuu vähitellen pohjaan y h ä hienompana, kunnes uusi kevät tuo u u d e n hietakerroksen. Lustosaven synty edellyttää siis veden jäätymistä talvella, ja t ä m ä merkitsee botnialaiseen aikaan n ä h - den sitä, e t t ä ilmasto on ollut nykyisen kaltainen tai pikemmin vähän kylmempi. Varsinaisia jäätikön merkkejä ei botnialai- sissa muodostumissa tavata.
Lustosavikiviä on hyvin laajalti koko botnialaisten muodos- tumien alueella, varsinkin Aitolahdella, Ylöjärvellä, Pirkkalassa ja Viljakkalassa.
Lustosedimenteistä n ä k y y pystyy n kääntyneissäkin k e r r o k - sissa heti, k u m p i puoli on alkuaan ollut pohjana. Se on t i e t e n - kin se puoli, mistä uusi lusto k a r k e a n a alkaa (katso kuvia 2 ja 3). Näsijärven itärannoilla Sederholm huomasi, että lustosavi- kivien pohja aina on eteläänpäin, ja päätteli siitä, että koko Bot- nialaisen muodostumasarjan pohjapuoli on etelässä, ja edelleen, että niin ollen T a m p e r e e n etelänpuolisen seudun kallioperä yleensä on v a n h e m p a a kuin botnialaiset muodostumat, koska se on näiden pohjana. Viimemainittu johtopäätös on k u m m i n k i n sittemmin h u o m a t t u paikkansa pitämättömäksi, k u t e n t u o n n e m - pana kerrotaan. Kesällä 1945 Ylöjärvellä t e h d y t havainnot osoittivat, ettei lustosavikivien pohjapuolikaan aina ole eteläs-
Kuva 4. Hiilipussien poikkileikkauksia Aitolahden Hirviniemeltä otetun savikivinäytteen pinnassa.
säpäin. Poikkeukset vanhasta säännöstä johtuvat siitä, että ker- rokset ovat poimuttuneet monenkertaisesti.
Näsijärven itärannikolla Aitoniemen ja Hirviniemen seu- duissa lustosavikivissä on t a v a t t u elävien olioiden jäännöksiä.
Ne ovat hiilipusseja. Kallionpinnassa ne esiintyvät pitkulaisina t u m m i n a renkaina (kuva 4). Se paikka Hirviniemen r a n t a k a l - lioilla, missä niitä on p a r h a i t e n näkyvissä, on n y t rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Luultavimpana on pidetty, e t t ä ne oli- sivat leväkasvien jäännöksiä. Joka tapauksessa ne lienevät koko maapallon vanhimpia tunnettuja elimellisiä jäännöksiä.
Niiden ikä on todella kunnioitettava, sillä urani-lyijymenetel- mällä tehdyt määräykset Suomen kallioperästä osoittavat yli t u h a n n e n miljoonaa vuotta. Sederholm antoi tuolle kivettymä- muodolle nimen Corycium enigmaticum, mikä suomeksi olisi j o - takin semmoista kuin »arvoituksellinen pussi».
Konglomeraatti- ja savikiviosaston pohjoispuolella ja jo näi- den kera vuorotellenkin ovat Ylöjärvellä ja Teiskossa muinai-
set tulivuorenkivet vallalla. Ne ovat osaksi oikeita laavakiviä, osaksi muinaista tulivuorentuhkaa, n y t kovettuneena, uudesti kiteytyneenä ja perinpohjaisesti metamorfoituneena. Tulivuo- renkivet ovat epäilemättä botnialaisten muodostumien r u n s a i m - pana osana, ja kuten jo mainittiin, m y ö s konglomeraattien m u - kulat ovat valta-osaltaan näitä. Onpa myös savikivien ainek- sissa tavattavissa paljon sellaisia kidelajeja, joiden laatu viittaa vulkaaniseen, tuliperäiseen alkusyntyyn. Läntisin h y v i n säily- n y t botnialainen alue on Kankaanpäässä. Siellä kivilajit ovat suurimmaksi osaksi metamorfisia tulivuorenkiviä.
Kaikki edellämainitut kivilajit ovat maanpinnalla alkunsa saaneita. Mutta botnialaisen vuorijonon poimutuksessa ne ovat painuneet vuorijonon juurissa niin syvälle, että vastassa on ollut sulaa graniittimagmaa. Graniittialueita on n y t botnialaisten muodostumien alueilla runsaasti, ja vielä e n e m m ä n botnialaisen vyöhykkeen k a h d e n puolen. Pohjoispuolella leviää laaja Kes- ki-Suomen graniittialue, joka ulottuu pohjoisessa Isojoelle, K a r s t u l a a n ja Pihtiputaalle saakka, idässä lähelle Savon rataa.
Nämä totesi jo Sederholm botnialaisia muodostumia n u o r e m - miksi eli p o s t b o t n i a l a i s i k s i . Rajan seutuvilla o n m o - nin paikoin graniitti t u n k e u t u n u t botnialaisten kivien sisään ja itse saanut sulaan magmaansa kappaleita siitä. Niitä on n y t g r a - niitissa lukemattomina murskaleina, sulkeumina, k u t e n näkyy esim. Auneensillan luona Teiskossa, botnialaisten kerrostumien rajalla.
Kerrostuneiden kivimuodostumien uskoi Sederholm etelässä lepäävän alkuperäisellä alustallaan, koska lustosavikivien pohja- puoli on eteläänpäin, k u t e n edellä kerrottiin. H ä n piti myös eteläpuolella vastaan tulevia graniitteja botnialaista muodostu- m a a vanhempina eli p r e b o t n i a 1 a i s i n a . Eero Mäkinen osoitti v. 1914, ensinnä Paali järvellä, Teiskon ja Oriveden raja- mailla, että eteläpuoleisetkin graniitit lävistävät botnialaisia
liuskeita ja ovat niitä nuorempia. Sederholmin täytyi täällä ja vähitellen myös muualla, Orivedellä, Aitolahden rannoilla, Siu- ron aseman seudussa jne., myöntää asian näin olevan, m u t t a h ä n etsi innokkaasti prebotnialaisia graniittejaan, koska, kuten h ä n sanoi, jokaisella sedimenttimuodostumalla t ä y t y y olla pohja, jonka päälle ne ovat kerrostuneet. »Minä kysyn», h ä n sanoi, »missä on pohja, y h t ä itsepintaisesti kuin ranskalainen kysyy: Ou est la femme!» Lopulta etsitty graniittipohja n ä y t t i - kin löytyvän, k u n sittemmin talvisodassa k a a t u n u t etevä geo- logimme Erkki Mikkola Suodenniemeltä löysi selviä pohjamuo- dostumia, m m . konglomeraatteja, joissa m u k u l a t ovat graniit- tia. Tosin n ä m ä k ä ä n eivät ole oikeita pohjakonglomeraatteja, vaan pikemmin muodostuman sisäisiä konglomeraatteja. Toi- sia, ehkä vielä todistusvoimaisempia pohjamuodostumia ovat Lavian kirkonkylässä ja sen pohjoispuolella sekä Kourajärven itäpuolella Suodenniemellä t a v a t u t ns. rapautumisbreksiat. Nii- den luonteesta on harvinaisen k a u a n ja kiivaasti väitelty, m u t t a lopulta Sederholm sai voiton, k u n Mikkola löysi uusia todisteita siitä, että ne ovat pitkäaikaisen pintarapautumisen tuotteita.
Joka tapauksessa kaikki suurina alueina esiintyvät graniitit botnialaisten muodostumain eteläpuolellakin lävistävät näitä ja ovat siis postbotnialaisia. Sieltä alkaen s u u r i m m a n osan Etelä- Suomea muodostaa laaja seoskivien eli migmatiittien alue, jossa graniitit ovat suurina ja pieninä massoina t u n k e u t u n e e t alkupe- räisten pintakivien sisään ja enimmäkseen metamorfoineet ne niin, että alkuperäinen laatu on vain harvoin selvitettävissä.
K u m m i n k i n on ilmeistä, että alkuperäiset tulivuorenkivet t ä ä l - läkin ovat levinneimpiä. Hämeenlinnan seuduilta länteen ja länsilounaaseen päin saattaa samaa tulivuorenkivien jaksoa seu- rata läpi Kalvolan, Tammelan, Jokioisten, Ypäjän ja Loimaan aina Pöytyälle ja Yläneelle saakka.
Itse botnialaisen vyöhykkeen leviämisalueen ja sen l ä h i m m ä t ympäristöt esitämme k a r t t a k u v a n a pääasiassa Sederholmin v.
1905 julkaiseman geologisen k a r t t a l e h d e n m u k a a n (kuva 5).
Tämä k a r t t a on tehty t u t k i m u s t e n varhaisella asteella ja on osittain puutteellinen. P a r a i k a a suoritetaan u u t t a geologista kartoitusta. T ä m ä t u l e e monessa yksityiskohdassa t ä y d e n t ä - m ä ä n kuvaa, m u t t a ei m u u t t a m a a n sen yleispiirteitä sellaisina kuin ne pienessä mittakaavassa näkyvät.
V a n h a n Y l ä - S a t a k u n n a n geologian tutkimuksella on ollut varsin h u o m a t t a v a merkitys koko maapallon v a n h i m m a n geo- logisen historian selvittämisessä. Täällä nimittäin ensi k e r r a n tuli todistetuksi ja varmennetuksi se käsitys, että yli miljardin vuoden aikana, niin k a u a s taaksepäin kuin yleensä geologian katse yltää, olosuhteet ovat vaihdelleet vain samoissa rajoissa kuin myöhäisimpinä aikoina, viimeisen s u u r e n j ä ä k a u d e n edellä ja jälkeen. Ei saada m i t ä ä n todisteita maapallon tulikuumasta nuoruudenajasta. Myöhemmin on samaan tulokseen tultu muilla peruskallioalueilla y m p ä r i maailman.
Fysiikallisesti on täysin ymmärrettävissä, että näin t ä y t y y - kin olla. Selvityksen tästä on ansiokkaalla, sekä geologien että fyysikkojen piireissä tunnustetulla tavalla esittänyt Risto Niini.4) Sen m u k a a n lämpötila maapallon pintakerroksessa ale- nee nopeasti niin k a u a n kuin t ä m ä on k u u m a . Mutta sitten k u n lämpötila on a l e n t u n u t niin pitkälle, että vesi on tiivisty- nyt nestemuotoon, ei p i n n a n lämpötila enää m u u t u tiettyyn suuntaan, vaan vaihtelee jotenkin ahtaissa rajoissa.
4) R I S T O N I I N I : »Die K o n d e n s a t i o n d e s W a s s e r d a m p f e s b e i d e r A b k ü h l u n g d e s E r b a l l s » . S u o m a l a i s e n T i e d e a k a t e m i a n T o i m i t u k s i a , s a r j a A, n i d . X X X I V , N : o 8, 1932.
n kallioperusta ja Ylöjärven kuparimalmi 23
Kuva 5. Keski-Satakunnan kallioperäkartta,
Ylöjärven malmien löytöhistoria.
Botnialaisten muodostumien asema Etelä-Suomen seoskivi- alueen ja Keski-Suomen laajan graniittialueen välissä on sellai- nen, että j u u r i siinä kivilajit ovat voineet p a r h a i t e n säilyä a l k u - peräisellään. Ne ovat suurina paketteina painuneet graniitti- magmaa vastaan ja paikoin m u r t u n e e t , niin että pintasyntyiset kivimuodostumat n y t ovat saarekkeina graniittien sisässä ja päinvastoin graniittia on pyöreähköinä alueina metamorfisten pintasyntyisten kivilajien ympäröimänä, m u t t a graniitit eivät ole t u n k e u t u n e e t joka rakoon, k u t e n etelämpänä.
Sen laatuisissa muuttumattomissa kerrostuneissa kivissä samoinkuin tulivuorenkivissä ei malmeja yleensä tavata. K u n n ä m ä kivet ovat niin hyvin säilyneet, niin ei Sederholmin eikä h ä n e n aikalaistensa mieleen tullut, että niistä saattaisi malmeja löytyä.
V. 1937 maanviljelijä Kalle Leppänen T a k a m a a n kylästä Ylöjärveltä lähetti Geologiselle tutkimuslaitokselle Helsinkiin näytteen kalliosta louhimastaan kivestä, joka sisälsi rikkikiisua.
Löytö aiheutti t a r k e m p a a tutkimusta. Geologit paljastivat rik- kikiisupitoisen vyöhykkeen laakson rinteessä J ä r v e n p ä ä n talon luona. Malmipitoinen kivi k u u l u u tulivuorenkivien vyöhykkee- seen, m u t t a on erikoisella tavalla m u u t t u n u t kiille- ja kvartsi- rikkaaksi liuskeeksi, ns. s e r i s i i t t i k v a r t s i i t i k s i . Siinä on mineraaliaineksina vain kvartsia ja hienosuomuista kiillettä, serisiittiä. Samanlaista kiveä on aikaisemmin t a v a t t u kiisumal- mien sivukivenä Itä-Suomesta, Keski-Pohjanmaalta ja monin paikoin Amerikasta ja muista maista. J ä r v e n p ä ä n rikkikiisu- rnalmi oli k u m m i n k i n liian heikkoa kelvatakseen käytäntöön.
K u t e n tavallista malminetsinnässä, etsittiin malmeja myös irtolohkareista, arvellen, että malmeja saattoi lähiseudulla olla muuallakin kuin J ä r v e n p ä ä n luona. Jos nimittäin löydetään
malmia irtokivissä, niin voidaan lähteä etsimään sen emäkal- liota noudattamalla menetelmiä, jotka ensi k e r r a n käytännössä kehitettiin O u t o k u m m u n m a l m i n etsinnässä v. 1908—1910. Sa- moin voidaan minkä tahansa erikoislaatuisen ja t u n n e t t a v a n kiven emäkallio löytää. Menetelmä perustuu seuraavaan:
Irtokivet on Suomessa nykyisille paikoilleen kuljettanut mannerjäätikkö jääkaudella. Etelä-Suomessa on m a n n e r j ä ä - tikkö liikkunut yli m a a n luoteesta kaakkoon, ja j o n k u n i r t o - kiven emäkalliota lähdetään sen vuoksi etsimään luoteesta k ä - sin. Mutta j ä ä n m u i n a i n e n liikuntosuunta on saattanut vaih- della paikallisten tekijäin ansiosta, ja se on sen vuoksi kullakin seudulla t a r k e m m i n m ä ä r ä t t ä v ä uurteista, joita jää on siihen t a r t t u n e i d e n kivien avulla piirtänyt kallion pintaan. Useimmi- ten irtokivet ovat emäkalliosta lähtien hajaantuneet, niin että niiden löytöpaikat k a r t a l l e merkittyinä muodostavat viuhkan muotoisen kuvion, ns. lohkareviuhkan eli lohkarevastan, ja e m ä - kallio eli m a l m i n p u h k e a m a on v i u h k a n kärjessä.
Sellaisen l o h k a r e v i u h k a n olemassaolo todettiin myös J ä r - venpään rikkikiisupaikasta lähtien. M u t t a n. 6 km päässä siitä löysi silloinen ylioppilas O. Turtiainen v. 1937 Kilpijoen talon läheltä, J ä r v e n p ä ä n lohkareviuhkan läntiseltä sivustalta k u p a r i - malmilohkareen. Paitsi että malmimineraali oli toinen, oli loh- k a r e m u u t e n k i n niin toisenlaista kiveä, että heti saattoi arvata sen lähteneen toisesta malmipaikasta. E n n e n pitkää osoittau- tuikin, että kuparimalmilohkare k u u l u i toisen lohkareviuhkan itäiseen sivustaan, ja t ä m ä n emäkallio löydettiin Parosten Kaita- j ä r v e n itärannalta Ylöjärven Takamaalta, noin 5 km. päässä Järvenpäästä.
Uutta malmilöytöä tutkittiin ensin Geologisen tutkimuslai- toksen toimesta. Paljastettiin m a l m i osittain siirtämällä m a a kallion päältä kokonaan ja osittain tekemällä malmialueen poik- ki kanavia eli monttuja kallioon saakka. Tehtiin myös paljon
timanttikairauksia. K u n t ä m ä ensimmäinen inventointi oli vie- n y t siihen tulokseen, että kaivostyö tutkijain mielestä n ä y t t i mahdolliselta, luovutettiin malmipaikka Outokumpu Oy:lle, jonka oli m ä ä r ä alottaa siinä kaivostyö. Koska Tutkimuslai- toksen inventointi ei ollut kylliksi tarkkaa, oli Outokumpu Oy:n vielä täydennettävä kairauksia melkoisesti e n n e n k u i n kaivoksen perustamiseen uskallettiin r y h t y ä . Se t a p a h t u i v. 1941.
Parosten Kaitajärven r a n n a l l e rakennettiin malminrikastus- tehdas ja tarpeelliset asuinrakennukset, ruokala ja konttorira- kennus, sekä tehtiin noin y h d e n kilometrin pituinen m a a n t i e Ylöjärven—Viljakkalan tielle. Kaivos ja tehdas tulivat k ä y n - tiin v. 1943. Aluksi otettiin malmia suorastaan kallion p i n - nasta, avolouhoksesta, joka jo on tullut p a r i s e n k y m m e n e n m e t r i n syvyiseksi, sitemmin siirryttiin myös maanalaiseen louhintaan, ja n y k y ä ä n on kaivoksessa jo »periä ajettu», k u t e n kaivosmiesten sanonta kuuluu, erinäisiä satoja metrejä.
Kaivoksessa louhintalaukaukset k u m a h t e l e v a t säännöllisin väli- ajoin joka päivä, ja tehdas ryskää lakkaamatta. Ylöjärven t a k a - maalle on tullut elämää ja touhua. Minkälaista on sitten se malmi, josta metallia saadaan?
Parosten Kaitajärven kuparimalmi.
Metalliaineet ovat Ylöjärvellä pesiytyneet tulivuorenkiveen.
Ympäristössä tätä on monta muunnosta. On laavakiveä eli por- fyyriä, jossa punaiset maasälpärakeet n ä k y v ä t pinnassa sormen- pään kokoisina, on jotenkin tasalaatuista tuffikiveä eli m u i n a i s - ta tulivuorentuhkaa kovettuneena, ja on, aivan m a l m i n vieressä u u d e n tien varrella, vulkaanista agglomeraattia, n y r k i n kokoi- sista ja suuremmista, k e r r a n aikoinaan ilmaan viskautuneista ja purkausaukon reunalle kasautuneista irrallisista heitteleistä syntynyttä kiveä. Tämä on itse asiassa hyvin samanlaista kiveä
kuin Veittijärven konglomeraatti, jossa myös on »tulivuoren- pommeja» mukuloina, m u t t a täällä eivät nuo m u k u l a t ole y h t ä pyöristyneitä, siis virroissa vierineitä. Jo tässä agglomeraatti- kivessä näkee malmirakeita. M u t t a i h a n vieressä on tasalaatui- n e n kivi m u u t t u n u t vallan toisenlaiseksi. Vaihettumisesta ja välimuodoista näkee päivän selvästi, mitä tuolle kivelle on k e r - r a n t a p a h t u n u t , k u n malmi on t u l l u t valmiiseen kiveen, epige- neettisesti, kuten malmigeologien sanonta kuuluu.
Ilmeisesti kaasumuodossa on jostakin, arvattavasti altapäin t u n k e u t u n u t aineita, jotka ovat särkeneet kiven ja m u h e n t a n e e t murskaleet, u u t t a n e e t ja vieneet siitä pois aineita, m u t t a tuoneet toisia aineita saman v e r r a n tilalle, niin ettei kiven tilavuus n ä y t ä m u u t t u n e e n . Pois on m e n n y t kiven tavallisten mineraalien al- kuaineita, joita maasälvät, kiilteet ja sarvivälke sisältävät, k u - ten kalsiumia, natriumia, kaliumia, magnesiumia, ja sijaan on tullut ensinnäkin paljon piihappoa. S ä r k y n e e n kiven m u r s k a - leet ovat siten m u u t t u n e e t reunoiltaan alkaen jotenkin p u h - taaksi kvartsiksi. Särkyneet murskaleet ovat taas iskostuneet yhteen toisilla, kaasuina tulleilla aineilla, joissa on ollut rautaa, arseenia, kuparia, rikkiä, m u t t a osa saattaa olla kiven omista aineksista peräisin, kuten alumini, ja r a u t a osittain. Varmasti kaasumuodossa on tullut runsaasti boorihappoa. Tämä sisältyy nyt r a u t a - ja aluminirikkaaseen pikimustaan silikaattimineraa- liin, jonka nimi o n t u r m a l i i n i , j a joka o n Ylöjärven kupa- rimalmin luultavasti runsain, joka tapauksessa luonteenomaisin mineraaliaines. Se tekee murskaleiden välisen iskoksen t u m - manväriseksi.
S ä r k y n y t t ä ja yhteen iskostuneista murskaleista koostunut kivi o n nimeltään b r e k s i a . Ylöjärven m a l m i o n siis p ä ä - asiassa turmaliinimassan iskostamaa breksiaa. Malmin r e u n a - osissa on sellaista breksiaa, missä ei m u u t a ole kuin reunoiltaan kvartsiutuneita, m u t t a sisältä paikoin jopa asussaan säilyneitä
tuffikiven tai porfyriitin kappaleita ja niiden välissä mustaa turmaliini-iskosta.
Mutta suurimmassa osassa on iskoksessa paitsi turmaliinia myös k u p a r i k i i s u a , k u p a r i n j a r a u d a n rikkiyhdistystä, j a a r s e e n i k i i s u a , arseenin j a r a u d a n rikkiyhdistystä. Edel- linen on väriltään v i h e r t ä v ä n messinginkeltainen, t ä m ä n k a i - voksen arvomineraali. Arseenikiisu taas on tinanvalkea, v a h - vasti metallikiiltoinen kova aine, jota iskettäessä t u n t u u kynsi- laukkaa muistuttava arsenikin haju.
Kuparikiisun m ä ä r ä vaihtelee suuresti ja sen m u k a a n m a l - m i n kuparipitoisuus. Vaikka p u h d a s kuparikiisu, ollen kokoo- mukseltaan kaavan C u F e S2 m u k a a n tarkoin m ä ä r ä t t y , sisältää 34.6 % kuparia, niin ei Ylöjärven kaivoksesta saatu r a a k a m a l m i sisällä tätä arvometallia enempää kuin y h d e n prosentin v e r r a n . Vuonna 1945 nostettiin kaivoksesta 92.412 tonnia malmia, jonka keskimääräinen kuparipitoisuus oli 0.81 prosenttia.
Rikastustehtaassa m a l m i rikastetaan vaahdottamalla. Se j a u h e t a a n pölymäisen hienoksi ja sekoitetaan veteen, mihin on lisätty tiettyjä kemikaaleja, joilla on se ominaisuus, että ne v e - tävät kuparikiisuhiukkasia nesteen pinnalle. Seokseen p u h a l - letaan ilmaa, niin että se tulee vaahtomaiseksi, ja ilmakuplien pintaan t a r t t u v a t kuparikiisuhiukkaset nousten vaahdotusken- noissa pinnalle, mistä ne kuoritaan pois. Malmin kuparipitoi- suus saadaan näin nousemaan jopa 25:en prosenttiin. Rikaste kuivataan ja viedään sitten O u t o k u m m u n kuparitehtaalle H a r - javaltaan, missä se sulatetaan ja k u p a r i erotetaan r a a k a k u p a - rina. Sieltä se menee Porin metallitehtaaseen elektrolyytti- sesti puhdistettavaksi ja edelleen jalostettavaksi.
Arseeni on kaivosmiehille pikemmin harmiksi kuin h y ö - dyksi. Siitä valmistetaan kyllä arsenikkia lääketarkoituksiin ja p u u t a r h o j e n kasvituholaistorjuntaan, m u t t a näillä tuotteilla ei
ole läheskään niin paljon menekkiä kuin niitä olisi saatavissa arseenikiisupitoisista malmeista. Siellä, missä sitä tulee paljon, ei arsenikkia ole myöskään hyvä heittää ulos, sillä se m y r k y t t ä ä m a a t ja vedet. Niinpä Bolidenin k u p a r i - ja kultakaivoksesta Pohjois-Ruotsista saadaan niin paljon arsenikkia metallisulatti- mossa »myrkkyjauhona», että sitä ei uskalla heittää Pohjanlah- teen, vaan se p a n n a a n talteen, vaikka sitä ei toistaiseksi voida m i h i n k ä ä n käyttää. On p i t ä n y t r a k e n t a a suuria makasiineja toinen toisensa viereen, ja näihin on Rönnskärille, Bolidenin m a l m i n sulattopaikalle Pohjanlahden rannalle, jo k e r t y n y t sa- toja tuhansia tonneja arsenikkia.
Ylöjärven malmista arseenikiisu saadaan vaahdotuksessa h y - vin erotetuksi ja menee hylkykasoihin arseenikiisuna, joka ei ole vaarallista. Toivoa sopii, e t t ä tälle aineelle meillä saadaan myös käytäntöä. Sitä onkin jo kokeiltu.
Hylkykasoihin m e n e e myös turmaliini, mihin runsas boori- happomäärä sisältyy. T ä m ä on turmaliinissa perin liukenemat- tomassa muodossa, eikä vielä missään maailmassa ole keksitty keinoa saada tämänlaisesta mineraalista boorihappoa k a n n a t t a - vasti erotetuksi.
Turmaliini on m u u t e n yleinen mineraali karkeakiteisissä pegmatiiteissa, joista louhitaan maasälpää, kvartsia ja kiillettä, k u t e n Eräjärvellä, mikä seutu myös k u u l u u botnialaiseen j a k - soon. Se on niissä hyvin suurina kiteinä, k u n sen sijaan Ylö- j ä r v e n malmibreksiassa turmaliinikiteet ovat vallan pieniä sau- voja.
Turmaliinipitoinen kupariarseenimalmi on melko harvinais- ta. Sen sijaan turmaliini on vallan yleistä tinamalmeissa. Näissä tinaa on tinaoksidina eli tinakivenä, m u t t a joskus on seassa myös kuparikiisua ja muita rikkiyhdistyksiä. Sivukiven kvartsiutu- minen on niinikään tinamalmeissa yleinen ilmiö. Niinpä on Ylö- j ä r v e n malmissa niin paljon tinamalmeista muistuttavia piirtei-
tä, että sitä voisi luonnehtia sanonnalla »tinaton tinamalmi».
Luonnollisesti on tinaa siitä etsitty kemiallisilla ja spektrografi- silla analyyseillä, m u t t a vain vähäisiä jälkiä on tavattu.
Sen sijaan on Ylöjärven kaivoksesta löydetty, toistaiseksi vain mineralogisena harvinaisuutena, s c h e e l i i t t i nimistä wolframimineraalia, kalsiumwolframaattia, C a W O4. Ensi k e r - r a n tapasimme täältä geologian ylioppilaiden retkeilyllä kevääl- lä 1945 oudonnäköisiä t u m m i a kiteitä turmaliinin ja kuparikii- sun seassa. K u n näiden kiteiden valontaittokyky ja m u u t kide- optiset ominaisuudet määrättiin, selvisi, että aine oli scheeliittiä.
Myöhemmin on kaivoksesta myös löydetty kauniita valkoisia scheeliittikiteitä, jommoisina t ä m ä mineraali tavallisesti esiintyy.
Sitä ja toista wolframimineraalia wolframiittia on monin pai- koin t a v a t t u tämänlaisista mineraaliseurueista, usein yhdessä tinamalmin kanssa. Wolframi olisi erittäin arvokas, hienoihin erikoisteräksiin ja sähkölamppuihin käytetty metalli. Pahaksi onneksi eivät tähänastiset tutkimukset anna v a r m u u t t a sille toivolle, että tätä harvinaista alkuainetta Ylöjärveltä olisi löy- dettävissä taloudellisesti merkitsevissä määrin, m u t t a tätä t u t - kimusta jatketaan. Sen vuoksi pantiin kaivos kesäkuun alusta 1946 toistaiseksi seisomaan, kunnes wolframikysymys saadaan ratkaistuksi ja t ä m ä n metallin erottaminen selvitetyksi, jotta ei malmiin sisältyvä wolframi m e n e hukkaan, k u t e n t ä h ä n asti.
Toiveet t ä m ä n metallin saannista ovat viimeisissä kokeissa li- sääntyneet.
Kaivoksen läheltä olemme lisäksi tavanneet vähäisenä ko- koumana mangaanigranaattia. Tämä sisältää m a n g a a n i m e t a l - lia. Senkin esiintyminen täällä näyttäisi olevan yhteydessä malminmuodostuksen kanssa. Kupariarseenimalmi ei k u m m i n - kaan sisällä sanottavasti mangaania. Ylöjärven turmaliininkin osoitti analyysi tavalliseksi rautaturmaliiniksi.
Esimerkkeinä mineraalien kokoomuksesta p a n e m m e t ä h ä n
Turmaliini Mangaani- granaatti'
S i 02 35.96 37.12
T i 03 1.10 jälk.
A 1203 27.47 21.70
F e203 5.51 2.04
FeO 9.69 18.52
MnO 0.04 13.04
MgO 4.66 0.22
CaO 1.36 6.88
N a20 2.27
—
K20 0.07
—
B203 9.61
—
H20 2.04 0.12
99.78 99.64
Parosten Kaitajärven m a l m i n löytö todisti ensi kerran, että botnialaisissakin muodostumissa saattaa olla malmeja. M a l m i - geologien yleinen käsitys malmien synnystä on se, että m a l m i e n harvinaiset, maankuoressa keskimäärin vain hivenmäärissä esiintyvät metallit ovat e r k a a n t u n e e t magmoista, sulista kivi- aineista, ja tavallisimmin graniittimagmoista. Etsitään sen vuok- si malmien lähiympäristöstä jotakin graniittia tai m u u t a mag- makiveä, joka saattaisi olla malmintuoja. Ylöjärvellä ei m u i t a sellaisia ole kuin postbotnialaisia graniitteja, joista s u u r i m m a t esiintyvät n ä k y v ä t k a r t a l l a m m e (kuva 5). Parosten Kaitajärven välittömässä läheisyydessä ei graniitteja ole näkyvissä, m u t t a varsin mahdollisesti jokin graniittimassa piilee syvemmällä m a l m i n alla. Ylöspäin nimittäin metalleja kuljettavat k a a s u t maankuoressa aina pyrkivät.
Parosten Kaitajärven turmaliinin ja mangaanigranaatin ana- lyysit, jotka on t e h n y t O. von K n o r r i n g :
Ylöjärven kaivoksen ympäristön malmit.
Senjälkeen k u n Parosten Kaitajärveltä oli löydetty malmia, kiintyi luonnollisesti huomio uudelleen myös J ä r v e n p ä ä n m a l - miin. Sieltä löydettiinkin rikkikiisun lisäksi pienissä m ä ä r i n useiden hivenalkuaineiden kidelajeja. Useat analyysit antoivat h i u k a n kultaa, lisäksi esiintyivät siellä alkuaineet sinkki, k u p a - ri, antimoni, telluri. Ikävä kyllä ei kultaa eikä m u i t a k a a n m e - talleja ole t a v a t t u niin paljon, että esiintymällä olisi m i t ä ä n käytännöllistä merkitystä. Kultaa m u u t e n on jo Suomestakin tavattu niin monesta paikasta, ettei se hivenmäärissä suinkaan ole harvinainen alkuaine, eikä semmoisilla löydöillä ole talou- dellista arvoa.
Mielenkiintoista on se, että J ä r v e n p ä ä n esiintymän alkuai- neet ovat miltei kaikki järjestään toisia kuin Parosten Kaitajär- ven. Turmaliiniutumista ja kvartsibreksioitumista on pienissä m ä ä r i n kyllä havaittu m u u a l l a k i n Ylöjärvellä, m u t t a ei J ä r v e n - päässä. Sen sijaan J ä r v e n p ä ä n vyöhykkeelle erittäin luonteen- omaisena piirteenä on kivien vahva liuskeutuminen ja m u u t t u - m i n e n serisiittikvartsiitiksi.
Kovin k a u k a n a Ylöjärveltä ei ole myöskään Haverin kaivos Viljakkalassa. Tämä eroaa m a l m i e n esiintymistavan ja geoke- miallisen luonteen puolesta suuresti sekä J ä r v e n p ä ä n että P a r o s - ten Kaitajärven esiintymistä. Paikalta löydettiin r a u t a m a l m i a jo 1700-luvun alkupuolella ja sitä yriteltiin louhia eri otteisiin Ruotsinvallan aikana jälkeen 1738 ja sitten 1800-luvun keski- vaiheilla. R a u t a m a l m i on magnetiittia ja esiintyy tummassa emäksisessä kivessä, amfiboliitissa, joka lähinnä on tulivuoren- k i v e n kaltaista. Mutta rautakaivoksena Haveri ei koskaan ot-
t a n u t menestyäkseen.
V. 1935 Vuoksenniska Oy. vuorineuvos B. Grönblomin joh- dolla aloitti uudelleen tutkimustyöt Haverin v a n h a n kaivoksen
seutuvilla. Keväällä 1939 r y h d y t t i i n kaivoskuilun tekoon, ja samalla tehtiin runsaasti timanttikairauksia. Silloin selvisi vih- doin, että t u m m a amfiboliitti sisältää myös kuparikiisua ja että kiven kultapitoisuus on monin paikoin siksi runsas, e t t ä sitä voidaan käyttää semmoisenaan kultamalmina. Mainitut kolme metallia, rauta, k u p a r i ja kulta, esiintyvät kaivoksessa lähek- käin, vaan ei kaikki samaan kiveen rikastuneina. Kulta ja k u - pari seuraavat suurin piirtein toisiaan. Kultaa on siksi r u n - saasti, että suurin osa m a l m i n arvosta t ä h ä n asti on sisältynyt siihen. Myös hopeaa on huomattavasti; se seuraa selvästi k u - paria.
Viidentenä metallina on Haverista t a v a t t u kobolttia. Tätäkin on erikoisessa mineraalissa, kobolttikiisussa, jota n y t ensikerran löydettiin Suomen kamarasta.
Haverin m a l m i ei ole turmaliinipitoista eikä sillä tavoin breksiamaista kuin Parosten Kaitajärven, ei liioin liuskeista eikä serisiittikvartsiittista, k u t e n J ä r v e n p ä ä n , vaan m a l m i m i n e - raalirakeet ovat piroteltuina tai pikkusuonien risteilevänä v e r k - kona tavallisessa tummassa kivessä, jota ei maallikko ulkonäön perusteella useinkaan voisi lainkaan malmiksi tuntea.
Todennäköisesti Haverin m a l m i n syntytapakin on jonkin v e r r a n toinen kuin Ylöjärven malmien. Vaikka nimittäin sekin on breksian kaltaista, ei ole k u m m i n k a a n täällä lainkaan ilmeis- tä, että malmi olisi koko kiveen n ä h d e n epigeneettistä eli m y ö - h e m m i n paikalleen k u l k e u t u n u t t a , mikä seikka varsinkin P a - rosten Kaitajärvellä ja myös Järvenpäässä on niin ilmeinen, vaan se saattaa olla amfiboliittista itsestään e r k a u t u n u t t a .
Joka tapauksessa kolmen laadulleen ja synnylleen erilaisen malmin peräkkäinen löytö todistaa, että S a t a k u n n a n k i n alueella saattaa piillä malmiaarteita maankamarassa. N y t olemassa ole-
3
vat kaivokset ovat v a n h a n m a a k u n t a m m e ensimmäiset, m u t t a toivottavasti ja todennäköisesti eivät viimeiset. Ylöjärvellä on myös saatu uusia esimerkkejä siitä, miten tärkeää on, että m a a - seudun asukkaat panevat huomiota kiviin ja lähettävät sellai- sista näytteitä asiantuntijoiden tutkittavaksi.
M i k a e l A g r i c o l a j a S a t a k u n t a .
Hiukan vanhaa lähde- ja rajahistoriaa.
Satakunta VI:ssa julkaisi Aarno Maliniemi n.s. Codex f.
d. K a l m a r i n m u k a a n kiintoisan S a t a k u n n a n eteläisiä aluesuh- teita koskevan rajaluettelon.1) Mainittu rajaluettelo h e r ä t t ä ä erikoista huomiota sekä sen lähteen kannalta, johon se sisältyy, että omalta asialliselta sisällykseltään.
I.
Kyseisen rajaluettelon lähdekirja, jota aikaisemman säilytys- paikkansa m u k a a n on nimitetty Kalmarin kopiokirjaksi — Co- d e x f. d. K a l m a r — ja joka vast'ikään — tosin ilman liit- teitä — on julkaistu juhlallisena facsimilepainoksena,2) on ilmei- sesti Ruotsi-Suomessa alansa taiteellisin jälkimaailmalle säily- nyt tuote. Se onkin osaksi t ä m ä n johdosta, osaksi alkuperänsä vuoksi j o u t u n u t tavallista monipuolisemman mielenkiinnon ja tutkimuksen kohteeksi.
') A. M A L I N : S a t a k u n t a l a i s i a a s i a k i r j o j a 1500- ja 1600-luvuilta.
S a t a k u n t a V I .
2) C o r p u s C o d i c u m S u e c i c o r u m m e d i i a e v i I : .Lex c o m m u n i s r e g n i S u e c i a e v e t u s t i o r . I t s e t e k s t i on p a i n e t t u n i m e l l ä : Codex B 172 Bibl.
Reg. Holm. I l m e s t y n y t v. 1943 E i n a r M u n k s g a a r d i n k u s t a n n u k s e l l a . V r t . t a r k k a a k u v a u s t a k o p i o k i r j a s t a A . M A L I N : D e r H e i l i g e n k a l e n d e r F i n n - l a n d s 107—110.
Jo kopiokirjan pääosassa, joka sisältää taiteellisin värillisin alkukirjaimin koristellun tekstin Uplannin lain kirkkokaaresta ja M a u n u Eerikinpojan maanlaista, esiintyy kuvituksen k a n - nalta katsoen yleisten aiheiden ohella erikoisesineitä ja työtilan- teita, joille ainakin toistaiseksi on todettu uskollisimmat vasti- neet Länsi-Suomen vanhanaikaisilla kulttuurialueilla.3) Tällai- set kopioitsijan realistisimmat itsenäisimmät ja kokemusperäi- simmät havainnot samoin kuin se tosiasia, että kirjan kansia vastaan liitetyt paperilehdet viittaavat selvästi meidän m a a - hamme, kallistavat — n i m e n o m a a n ylimalkaisten tyyli- y.m.
v e r t a i l u j e n4) rinnalla — kirjan syntyaluetta etsittäessä vaa'an Suomen puolelle. Tuntuisipa sellainen yhteensattuma, että ko- piokirjaan on j o u t u n u t toisaalta niin perin harvinainen lähde kuin edellä mainittu, Satakuntaa koskeva rajaluettelo ja toi- saalta yhtä harvinainen n.s. v ä ä r e n n e t y n P ä h k i n ä s a a r e n r a u h a kirjan m u k a i n e n rajaluettelo, rajoittavan kirjan käytön 1550- luvulla julkisen e l ä m ä m m e keskuspaikkaan T u r k u u n ja vieläpä t ä m ä n valtiollisen elämän ja kirjallisen kopiointityön p ä ä m a - jaan: T u r u n tuomiokirkkoon. Onpa tutkimus eräiden havainto- jen perusteella päässyt vielä askeleen pitemmällekin. V e r r a t - t u a a n Mikael Agricolan kirjeiden käsialaa siihen, joka esiintyy erään Hogenskild Bielkelle k u u l u n e e n lääketieteellisen teoksen kansista ratkotussa Kristuksen kärsimisen historiassa, Passio Christi, samoin kuin eräässä Upsalan yliopiston messukäsikir-
3) V r t . t ä h ä n n ä h d e n G. G R O T E N F E L T : L a n d t b r u k e t i F i n l a n d un- d e r m e d e l t i d e n . F i n l a n d s k u l t u r h i s i t o r i a . M e d e l t i d e n s . 4 9 j a K . V I L - K U N A : V a r h a r »Codex f . d . K a l m a r » u t a r b e t a t s ? K u l t u r h i s t o r i s k å r s - b o k 1933 s. 7 ja s e u r .
4) N i i n p ä l i e n e e k i e l e l l i s e s t i v a i k e a t a t o d e t a , m i k ä k o p i o k i r j a s s a o n k o p o i t s i j a n , m i k ä h ä n e n a l k u t e k s t i n s ä » m u r r e t t a » . M y ö s k i r j a n y l e i s e n t a r u - j a m o t i i v i - k i e l e n j a »tyylin» r a j o i t t u m i n e n U p l a n t i i n o n m e l k o t y ö - l ä ä s t i t o d i s t e t t a v i s s a . V r t . N . B Ä C K M A N : S t u d i e r i o u t g i v n a f o r n s v e n s - k a h a n d s k r i f t e r . S a m l i n g a r , u t g i v n a a v S v e n s k a F o r n s k r i f t - S ä l l s k a p e t , h .
151 s. 106 ja s e u r . H. C O R N E L L : f a c s i m i l e n e s i p u h e .
joituksessa sekä Anna Hogenskildille omistetussa Olaus P e t r i n kronikan v. 1552 tehdyssä kopiossa, johtuu ruotsalainen tutkija, kirjastonhoitaja O. Walde päätelmään, että myös monet kopio- kirjan Cod. f. d. K a l m a r alku- ja loppuliitteisiin tehdyt m e r - kinnät ovat lähteneet Agricolan kynästä.5)
II.
Siihen katsoen, että käsialasta t e h d y t t a r k i m m a t k i n havain- not jäävät — kuten O. Walde itse myöntää — pakostakin vain v a k u u t t a v a n todennäköisyyden asteelle, on m a i n i t u n kopiokir- jan lähdeaineksella h u o m a t t a v a vahvistava tai heikentävä m e r - kitys arvioitaessa sen suhdetta Mikael Agricolaan. Ja erikoinen todistusarvo on tällöin nimenomaan sellaisella harvinaisella ja kronologisestikin herkällä todistusmateriaalilla, jonka kopiokir- jaan sisältyvät r a j a l u e t t e l o t muodostavat. Yleisvaiku- telmaksi mainittujen rajalähteiden tarkastelusta jääkin, että ne tukevat voimakkaasti kopiokirjan Codex f.d. K a l m a r ja Mikael Agricolan välistä yhteyttä.
L u k u u n o t t a m a t t a v ä ä r e n n e t y n P ä h k i n ä s a a r e n r a u h a k i r j a n synnyssä tärkeätä J a a k k o Teittiä,6) on Mikael Agricola ainoa varmasti todettava t u r k u l a i n e n henkilö, jonka on — Venäjällä v. 1557 käyneen rauhanneuvottelijakunnan jäsenenä — t ä y t y - nyt tutustua n.s. v ä ä r e n n e t y n Pähkinäsaaren rauhakirjan raja- linjaan ja jolle on tällaisessa uskotun asemassa 7) t a r j o u t u n u t tilaisuus sen muistiinmerkintään.
5) O . W A L D E : E n s v e n s k b o k s a m l a r e f r å n V a s a t i d e n , U p p s a l a U n i - v e r s i t e t s B i b l i o t e k s M i n n e s k r i f t 1621—1921 s. 236 ja s e u r .
6) V r t . t u t k i m u s t a m m e : S u o m e n m u i n a i s e t v a l t a r a j a t v u o t e e n 1323 s. 138.
7) E r ä ä n l a i s e e n u l k o p o l i i t t i s e e n a s e n t e e s e e n v i i t t a a j o r a j a l u e t t e l o n r u b r i i k k i : M e t h e i n t e r F i n l a n d i a n i e t R u t h e n i a m .
Samoin on Agricola ainoa henkilö, joka 1550-luvulla on v a r - masti j o u t u n u t selvittelemään edellä mainittua Satakuntaa kos- kevaa rajalinjaa.
Kerrottuaan, miten v. 1552 oli syntynyt katkera riita Mes- tilän ja Hinnerjoen kylien välillä, ilmoittaa näet Kokemäen k a r - t a n o n vouti M a u n u Henrikinpoika L a u t k a n k a r e v. 1578 a n t a - massaan todistuksessa, että maisteri Mikael Agricola oli a n t a n u t kirjoittaa muistiin »rajat kylien, pitäjän ja k i h l a k u n n a n välil- lä».8) K u n h ä n samassa todistuksessa mainitsee kopioineensa T u r u n tuomiokirkon Mustaan kirjaan k u u l u n e e n vuonna 1511 käydyn A l a - S a t a k u n n a n rajan (A)8) ja laamanni Henrik K l a u n - poika Horn v. 1578 ilmoittaa Maunu Henrikinpojan todistukses- ta saaneensa edellistä täydellisemmän, niin ikään Mustasta kir- jasta kopioidun rajalinjan (B),9) niin ovat mainitut rajalähteet ilmeisesti vuoden 1552 seutuihin voineet tulla t ä h ä n k i r k k o m - me viralliseen kopiokirjaan — tai oikeammin sen jälkimaail- malta hävinneeseen jatkoon, »Codex Agricolaan»1 0) — vain piis- p a n v i r a n hoitajan Mikael Agricolan toimesta. K u n ei ketään toista A l a - S a t a k u n n a n kihlakuntarajan selvittäjää vuosien
1511 ja 1578 väliltä tunneta, niin kuvastanee myös kopiokirjan Cod. f. d. K a l m a r rajalinja (C) Mikael Agricolan rajaselvittely- rupeamaa, jopa — k u t e n jo O. Walde o l e t t a a1 1) — todennäköi- sesti hänen asiallista ja selvää käsialaansa.
Mikäli esitetyt lähdehavainnot m y ö n n e t ä ä n oikeaan osuneik- si, aukoo k u v a t t u S a t a k u n t a a koskeva rajaluettelosikermä kiin- toisan kulttuurihistoriallisen rajalinjan Agricolan aikaisen kir- jallisen kopiointityömme historiaan. Mainitun rajaluettelosi-
8) V r t . t u t k i m u s t a m m e V a n h i m m a t h i s t o r i a l l i s e t k o p i o k i r j a m m e s. 17 ja s e u r . s e k ä f a c s i m i l e l i i t e t t ä I a, b ja c t e o k s e n l o p u s s a .
9) V r t . j u u r i m a i n . t u t k . , f a c s i m i l e l i i t e I I .
1 0) V r t . v i i m . m a i n . t u t k . s. 226 ja s e u r .
1 1) O. W A L D E : ed. m a i n . t u t k . s. 241.
k e r m a n kopiointi-ilmoitusten perusteella täytyy näet olettaa, että Mikael Agricola, joka ilmeisesti on katkaissut ja sidotta-
nut 1 2) meille säilyneen n.s, T u r u n tuomiokirjan Mustan kirjan,
on tällä toimenpiteellään saanut aikaan epäilemättä korvaama- tonta 1500-luvun alkupuolen lähdeainesta sisältäneen »Mustan kirjan» jatko-osan, »Codex Agricolan». Harvinaisen, v ä ä r e n - nettyä Pähkinäsaaren r a u h a n rajalinjaa koskevan muistiinmer- kinnän ohella liittää Satakuntaa koskeva rajaluettelo Agricolan mahdollisimman kiinteään y h t e y t e e n myös sen kopiokirjan kanssa, jolle melkoisen tilapäisestä syystä t ä h ä n asti on annettu nimi Codex f. d. Kalmar.
III.
Yhtä kiintoisaa kieltä kuin edellä käsitellyt lähdesuhteet p u - h u v a t Agricolan rajankäynnistä itse r a j a 1 u e t t e 1 o j e n r i n n a s t u k s e t .
» M u s t a k i r j a . » C o d . f . d . K a l m a r .
1 2) V r t . t u t k . V a n h i m m a t h i s t o r i a l l i s e t k o p i o k i r j a m m e s. 228. M y ö s s e tosiasia, e t t ä A g r i c o l a o n t o i m i t t a n u t u u d e n s i s ä l l y s l u e t t e l o n m e i l l e s ä i l y n e e s t ä M u s t a s t a k i r j a s t a , l i i t t y y e l i m e l l i s e s t i h ä n e n t e h t ä v ä ä n s ä M u s - t a n k i r j a n a l k u o s a n » p ä ä t t ä j ä n ä » j a M u s t a n k i r j a n j a t k o - o s a n » a l u l l e p a - n i j a n a » .
A. B. C.
Juka karin Luoto Jukacarin luåtå Juka karin Luothå Susikarist
Olki Luåtå Olkiluothån
Ruskian Oijan Wuori Rust oian våren oia niemen
Karhunkorbi Carhun korpi Kari Korbi Lijden Lawiakari Lutan Lackar Lyden Lattari
Turaierffuisten kylen mäki
Esitetyt r a j a l i n j a t1 6) osoittavat vuodesta 1511 — s.o. rajalin- jasta A — lähtien j a t k u v a a rajapaikkojen tarkistumista siten, että rajalinja B, joka on päässyt viralliseen Mustaan kirjaan, edustaa jonkinlaista keskivertoa rajalinjan A:n ja C:n välillä.
Myös rajalinjojen luonne käy rinnastuksesta ilmeiseksi.
Luettelo A edustaa vanhinta ja kirjallisinta, luettelo C nuorinta ja rikasvivahteisinta rajalinjaa.
1 3) V r t . e s i t e t t y y n r a j a l i n j a a n n ä h d e n t u t k i m u k s e m m e V a n h i m m a t h i s t o r i a l l i s e t k o p i o k i r j a m m e l o p p u u n l i i t t y v i ä f a c s i m i l e j ä I a, b ja c.
1 4) V r t . t ä t ä r a j a l i n j a a ed. m a i n . t u t k . , facsimile I I .
1 5) V r t . r a j a l i n j a n n i m i ä t e k s t i k u v a s s a .
1 6) R i n n a s t a m m e t ä s s ä y h t e y d e s s ä r a j a l i n j a t , k o s k a n e s a a t t a v a t k i i n - n o s t a a S a t a k u n n a n l u k i j o i t a . O l i s i m m e n i i n i k ä ä n kiitollisia, j o s s a i s i m - m e r a j a s e u d u i l l a m a h d o l l i s e s t i v i e l ä e l ä v i ä p e r i m ä t i e t o j a n i m e t y i s t ä r a j a - p a i k o i s t a . V r t . t u t k . V a n h i m m a t h i s t o r i a l l i s e t k o p i o k i r j a m m e ss. 28—29.
Lauka käden waha Laucka kädhan Waha Lautha kodan vaha Pirtin kari
Petaisten Portan Petäist(en) porthan Petästen portan
suo swå Swå
Lefwenjarven kallio Lawajerfwen Callio
Somen kijlpi Hango Iani Hango Paiu Caulacon oia Kalakon oja Kaulacoinoja Hangå paijw Vähä Lambi Vaha niemi up med åån till
Nummenwarsi Nummen Warsi Nummen varten Peräjärfwen wuori Päräjerfwen Wuorj Perä ierffuen
våren 15) Puràkoski
Haganristi
Kuhan kuono 13) Kauhan kuonå 14 )
1. Agricolan (?) rajalinjaluonnos. Cod. f. d. Kalmar.
T u k h o l m a n k u n i n k a a l l i n e n kirjasto.
Aineksiltaan on rajalinja C kiintoisin.
K u t e n esim. muodoltaan outo Kari korbi, jonka vieressä t u h - r a a n t u n u t alku- ja heikosti piirretty jälkiliite Lambi viittaavat epäselvään tai turmeltuneeseen alkulähteeseen, tai y h t ä luon- nottomalta vaikuttava Lyden Lattari osoittavat,1 7) perustuu tä- mä rajaluettelo — nimenomaan niiltä kohdilta, joista on aikai- semmin todettavia tietoja — ilmeiseen kirjalliseen lähteeseen.
Paljoa kiintoisampia ovat kuitenkin luettelon mainitsevat uudet välirajakohdat. Lisäyksinä esiintyvä nimisarja Susikarist—
Olkiluothån, Rust oian våren—oja niemen Turaierifuisten k y - len mäki, P i r t i n kari, Somen kijlpi, Vaha niemi, johon l u e t t e - lon lopulla liittyy sanonta N u m m e n v a r t e n — P e r ä ierffen vä- ren, osoittautuu sekä n i m i - että taivutusmuodoiltaankin k a u t - taaltaan verekseksi ja kansanomaiseksi. Kokonaisuudessaan vai- kuttaakin rajaluettelo Agricolan luonnokselta, johon h ä n on m e r k i n n y t rajapaikkoja osaksi aikaisemmasta luettelosta osaksi niiden »Jumalaa pelkääväisten ikämiesten» suusta, joiden kanssa edellä mainittu vuoden 1578 todistekirje mainitsee h ä n e n n e u - votelleen Cod. f. d. K a l m a r i n rajalinja C kuvastaisi näin raja- neuvottelujen lähtökohtaa. Tätä kyseisen rajalinjan ohjelmal- lista ja viimeistelemätöntä luonnetta todistanee tavallaan sekin, että Agricola on m e r k i n n y t sen omaan kopiokirjaansa m u t t a j ä t - t ä n y t sen viemättä h i i p p a k u n n a n viralliseen kopiokirjaan: Mus- t a a n kirjaan.
, Erikoista huomiota herättää, että käsitelty rajalinja C p ä ä t - t y y P e r ä j ä r v e n vuoreen rajalinjojen A:n ja B:n ulottuessa K u - hankuonoon asti. Mutta t ä h ä n k i n on luonnollinen selitys.
Kopiokirjaan Cod. f. d. K a l m a r on näet kopioitu toinenkin rajalinja, jota huolimatta siitä, että se on m e r k i t t y e r i paikkaan, täytyy pitää elimellisenä jatkona käsitellylle rajalinjalle. Se
1 7) V r t . n ä i h i n n ä h d e n t e k s t i i n o t e t t u a k u v a a .
esittää Y 1 ä n e e n, Ylädheboor, rajat alkaen P e r ä u o r i (Perä- järvenvuori)-nimisestä rajakohdasta Kuhankuonoon,1 8) johon edellä luetellut A ja B rajalinjat päättyivät ja j a t k u u täältä edelleen luettelemalla s u u r e n joukon Yläneen ympärysrajoja.
K u t e n rajalinja C vaikuttaa Yläneenkin rajojen määrittely esi- työltä A l a - S a t a k u n n a n kihlakuntarajaa koskevia neuvotteluja varten.
IV.
Varsinaisten neuvottelujen pohjana olevat esityöt ovat e r i - koisen kiintoisia sen vuoksi, että myös niiden perusteella aikaan- saatu lopullinen s o p i m u s o n säilynyt jälkimaailmalle.
Kopioituaan Mustasta kirjasta A l a - S a t a k u n n a n kihlakuntaa koskevat rajakohdat ilmoittaa M a u n u Henrikinpoika L a u t k a n - k a r e nimenomaan, että Agricolan johtamissa neuvotteluissa »Ju- malaa pelkääväiset ikämiehet olivat, niistä päässeet yksimieli- syyteen ja kristillisesti sopineet».1 9) K u n edellä lueteltu raja- linja B edustaa myöhäisintä tuomiokirkon viralliseen kopio- kirjaan — s.o. Mustaan kirjaan — otettua rajalinjaa, täytyy meidän siinä nähdä Agricolan aikaansaaman rajasopimuksen lopputulos.
Helposti saattaakin todeta, e t t ä mainitussa rajalinjassa i l m e - nee sekä kielellisesti että paikalliseen asiantuntemukseen n ä h - den Agricolalta edellytettävää tottumusta ja arvostelukykyä.
Niinpä osoittavat perusteelliset oikaisut esim. nimissä Rus- kian Orjan Wuori, C a r h u n korpi, L u t a n Lackar ja Hango Paiu, että tarkistus on sekä kielellistä asua että paikallisia oloja y m - m ä r t ä e n suoritettu. Näistä esimerkeistä p ä ä t t ä e n on Mikael Agricola yhteisymmärryksessä A l a - S a t a k u n n a n kihlakunnan
1 8) V a n h i m m a t h i s t o r i a l l i s e t k o p i o k i r j a m m e s. 33.
1 9) . . . s o m t h e gl. ooh g u d f r u c h t i g e å l d e r m ä n h a f w a ö f v e r e e n s w a r i t o c h C h r i s t e l i g a f ö r l i j k a t . V a n h i m m a t h i s t o r i a l l i s e t k o p i o k i r j a m m e . L i i t e I a, b j a c.
»ikämiesten» kanssa a n t a n u t lopullisen kielellisen asun 2 0) m a i - nitun rajaluettelon nimistölle. Käsiteltävänä oleva rajanimistö muodostaakin täten eräänlaisen kiintoisan kielellisen m o n u m e n - tin Agricolasta satakuntalaisella maaperällä.
Vieläkin lujemmin kiinnittää Agricolan muiston S a t a k u n n a n m a a p e r ä ä n h ä n e n lopullisesti vakiinnuttamansa rajalinja, joka
— sikäli kuin se on vielä todettavissa — ansainnee sekä A g r i - colan että S a t a k u n n a n kannalta lyhyen selvittelyn.
Suurinta huomiota herättää, että useimmat neuvottelujen pohjana olleeseen rajaluonnokseen — sellaisena kuin sitä raja- linja C edustaa — päässeet nimet ovat lopullisessa sopimuk- sessa pudonneet pois. K u t e n helposti voi todeta, ovat riitapuo- lien ehdottamista nimistä vain Olkiluoto ja Ruskian ojan vuori saaneet lopullisen hyväksymisen. Sitä vastoin sivuutetaan raja- linjan alkutaipaleella Susikari, Oia niemi, Turaierffuisten k y - lien mäki ja P i r t i n kari. S u u r i n erimielisyys vallitsee kuitenkin Hinnerjoen kohdalla, jossa rajariita kävi kiihkeimpänä ja jossa ei ainoakaan uusi rajapaikkaehdotus saavuttanut sopimuspuo- lien kannatusta. Vaikka m a i n i t u t nimet eivät virallisesti pääs- seetkään rajalinjaan,2 1) ansaitsevat ne niistä, jotka ovat säily- neet jälkimaailmalle, joka tapauksessa huomiota seuraavien virallisella rajalinjalla todettavien harvojen rajapaikkojen vä- listen taipaleiden tulkinnassa.
V.
R a j a l i n j a n aloittaa vuoden 1578 todistekirjeen ylimalkai- sen ilmoituksen m u k a a n J u k a k a r i n l u o t o »merestä R a u m a n
2 0) L u o n n o l l i s e s t i o n v a i k e a t a t o d e t a , o n k o m o n i n k e r t a i s i s s a j ä l j e n - n ö k s i s s ä esim. n i m e t L a u c k a ( = L a u t h a ? ) k å d h a n W a h a j a K a u h a n k u o n å s ä i l y n e e t A g r i c o l a n niille a n t a m a s s a aidossa k i e l i a s u s s a .
2 1) T ä m ä a s i a n l a i t a s e l i t t ä n e e , e t t ä e r ä ä t n i i s t ä e i v ä t l i e n e m y ö h e m - m i s t ä k a r t o i s t a k a a n t o d e t t a v i s s a .
