Hefata-koulu · DIGI

Keijo Jaakola

HEFATA.KOULU

Huittisten lukuisista

oppilaitoksista

kuurojenkoulu rHefata> kuuluu

^yar-

maankin vähiten tunnettuihin.

Koska sen toiminnan alkamisesta tulee näinä päivinä kuluneeksi sata vuotta, on aika

tutustua siihen hieman

ldhemminkin.

Joulukuun 20. päivänä

1853 syntyi Turun yläalkeiskoulun silloisen rehtorin O.F. Ingeliuksen perheeseen tytär, joka sai nimekseen Helena. Syntymäkaupun- gissaan

Helena sitten aikanaan

kävi

koulua, joskin

sairaaloisuus vaikeutti koulunkäyntiä. Hänen kuulonsakin oli

jonkinverran heikentynyt

lapsena sai- rastetun

taudin

seurauksena. Jo nuore-

na

Helena

suunnitteli

opettajan uraa,

mutta välillä näytti siltä, että

heikko terveys muodostuisi esteeksi suunnitel- man toteuttamiselle.

Helena Luoma.

Pappien virkavuosi vaihtui

ennen aina vappuna,

ja niinpä

vappuna 1868

O.F. ^Ingelius otti

vastaan Huittisten kirkkoherran

viran, mihin

hänet

oli

^jo kaksi vuotta aikaisemmin

valittu.

Näin Huittisista

tuli

Helena Ingeliuksen ko- tipaikk a 23 vuoden ajaksi.

Ehkä oma

heikkokuuloisuuskin oli

yksi tekijä, jonka vuoksi

Helena-tyttä- ressä vähitellen

kehittyi ajatus

ryhtyä kuurojen opettajaksi.

Tuolloin oli

^Suo-

messa

neljä kuurojenkoulua:

Turussa

ja

Kuopiossa suomenkieliset sekä Por- voossa

ja

Pietarsaaressa ruotsinkieliset.

Koko vuoden 1882 ajan

Helena-neiti perehtyi kuurojen opetukseen Porvoon

ja Turun

kouluissa.

Alunperin

hänen tarkoituksensa

ei ollut

perustaa varsi- naista koulua, vaan

lähinnä

antaa val- mistavaa opetusta

varsinaisiin

kuuro- jenkouluihin

oppilaiksi

aikoville. Tam- mikuussa 1883 sitten

Huittisten

pappi- laan saapui Helenan ensimmäinen op-

pilas,

urjalalainen Johanna Näppinen.

IJ'$K*'

^{-tr^.} i--r"'

^:i

^q;;rI

å ii j..^

Nopeasti

oppilaiden

mdfuå" kasvoi, ja toukokuussa

heitä oli jo

12. Tämä oli

jo niin paljon, että

varsinaisen koulun perustaminen

tuli

aiheelliseksi. Niinpä saman vuoden syksyllä oppilaitos viral- lisesti

aloitti

toimintansa Hefata-koulun nimellä.

Nimi

perustuu

tietenkin

Raa-

matun

tapahtumaan, jossa Jeesus pa- ransi kuuron. Koulu

toimi

aluksi

kirk-

koherran

pappilan

piharakennuksessa, myöhemmin Hannulan talossa,

joka

oli samalla

tontilla

missä myöhemmin oli seuratalo Karhula. Vielä kolmaskin toi- mipaikka koululla

oli,

mutta sen sijain-

tia

en ole onnistunut saamaan selville.

:å{t; _'-?,rryt ^{.:

.*, ."f. ,,ii;,,i-f, , -.r*ul[i-t

Hefata-koulun ensimmdiset oppilaat opettajineen. Sohvalla istumassa Helena Luo- ffi&r Anna Vainio

ja

Ernesti Luoma.

HEFS"T.A.-Kil$tII:{

*F

YII.ITÅISIÅ KIJ{INOSfYKKIÅ

^VÅRTEIE.

N

Taimitturrut

}iELENA INGELIUS.

k. *.-i{i{ .* i -"qå:l^ ^q:!i.;.pl*^ (9...o-*-

T0R,TOSSSÅ,

lTs,ter Förltrsträn'irr birj*pefu rrssä' t&i.

Hefata-koulun kukin kurssi

kesti

noin kolme vuotta.

Keskeisiä oppiai-

neita olivat viittomakielen

opiskelun

ohella äidinkieli, uskonto ja

erilaiset käytännön

taidot, varsinkin

^käsityöt.

Rippikoulu sisältyi

kurssiin

, ja

^kukin

kurssi päättyi oppilaiden

konfirmaa-

tioon. Oppilaat olivat kotoisin

ympäri

maata,

enimmäkseen

kuitenkin

lähi- seuduilta.

Mitään

oppilasasuntolaa ei tietenk ddn

ollut,

vaan oppilaat

oli

ma-

joitettu

ympäristön

taloihin.

Oppitun-

nit

kestivät usein

koko

päivän

, ja

^va-

paahetkiä

vietettiin

usein yhdessä pap-

pilan

lähellä Loimijoessa olevassa saa-

ressa,

joka

_sen vuoksi sai

nimen

>He- lenan saari>. Tämä

nimi onkin

säilynyt meidän päiviimme asti.

Aivan aluksi Helena Ingelius

hoiti yksin koko opetustyön, mutta pian hän

sai kaksikin apulaista.

Tammikuussa 1884

tuli

^rovasti Ingeliuksen apulaisek- si vastavalmistunut pappi E.J.K. Grön- roos,

joka

tosin

pian

suomensi nimen- sä Luomaksi. Hän innostui heti Hefata- koulusta

ja

oman työnsä ohella toimi

siellä

opettaj

ana. Aivan

alkuvuosina opettajakuntaan

liittyl

myös Anna Vai-

nio,

huittislaisen kelloseppä Ekholmin tytär.

Paitsi että Hefata-koulu

oli

maamme ensimmäinen maaseudulle perustettu kuurojenkoulu se

oli

aikoinaan ainoa,

johon otettiin

oppilaaksi myös tavalli- sen kouluiän

jo

ohittaneita kuuroja. Al- kuvuosina oppilaat

olivatkin kovin

eri-

ikäisiä,

kansakouluikäisistä

lähes

50- vuotiaisiin. Myöhemmin

koulu

erikois-

tui

^{yksinom aan}

^aikuisten

kouluttami- seen,

nuoret pyrkijät ohjattiin

muihin

kuurojenkouluihin. Oppilaita oli

^sa-

manaikaisesti keskimäärin vaiaat kak-

sikymmentä,

ja niiden

yhdeksän vuo- den aikana,

jotka koulu toimi Huitti-

sissa, sen

kävi läpi

^yhteensä

56

oppi- lasta. Koska sopivia oppikirjoja ei

juuri ollut,

Helena Ingelius

joutui

paneutu-

maan oppikirjantekoonkin.

Vuonna 1889 ilmestyi hänen omalla kustannuk- sellaan julkaisema erityisesti kuuroille

tarkoitettu

^uskonnon

oppikirja.

Vuo- desta 1885 alkaen hänen koulunsa sai pientä valtionapua.

Vappuna 1890 pastori Luoma siirtyi

Hauhon

kappalaiseksi.

Hetken

näytti siltä

kuin

hän joutuisi lopettamaan toi- mintansa

kuurojen

opettaj

ana.

Mutta

toisin kävi.

Kesäkuussa 1891 Helena Ingelius

ja

E.J.K. Luoma

vihittiin

avio-

liittoon

^kesken

dän. Sen vuoden

lop-

puun

Helena-rouva

vielä jatkoi

kou- luaan Huittisissa,

mutta heti

lukukau-

den

päätyttyä

jouluksi hänkin

siirtyi Hauholle.

Jo

^seuraav

ana vuonna

He- fata-koulu

toimi

taas entiseen tapaan, mutta

nyt

Hauholla. Siellä

koulu

tosin

toimi vain pari vuotta, sillä

syksyllä 1894

aloitti

toimintansa

valtion

omis-

tama

Jryäskylän kuuromykkäinkoulu,

ja pastori

Luomasta

tuli

sen ^johtaja,

Helena Luomasta opettaja.

Myöskin

Anna Vainio kuului uuden

laitoksen opettajakuntaan,

joten

Jyväskylän kou-

lua voi pitää tavallaan

Hefata-koulun työn jatkajana.

Jryäskylän

kuuromykkäinkoulusta muodostuikin

paikka,

^jossa

niin

Hele-

na kuin

Ernesti Luomakin työskenteli- vät eläkkeelle siirtymiseensä asti. Mut-

ta

heidän työnsä

kuurojen hryäksi

ei

rajoittunut vain koulun piiriin.

E.J.K.

Luoma, joka sittemmin sai

rovastin- arvon,

toimi

oman työnsä ohella vuosia

kuurojen

matkapappina.

Helena

taas

edisti monin tavoin kuurojen

käsityö-

taitoa ja piti mm.

J1ruäskylässä kuto- moa, jossa _useat

kuurot

saivat työpai- kan koulusta päästyään.

Helena Luoma

kuoli tammikuun

10.

päivänä 1924

ja

hänen miehensä kuusi vuotta myöhemmin. Mutta heidän työn-

sä elää: onhan nykyinen

Jryäskylän kuulovikaistenkoulu suoraa

jatkoa

hei- dän uraauurtavalle toiminnalleen.