'Merja yliaja
päätin, että tahdon viihtyä. Vien oman iloni, onneni kanssani minne sitten joutunenkin.”
Vuonna 1892 Eliel Waren nimitet
tiin Saarijärven piirilääkäriksi. Piirilää
kärinä hänen tehtäviinsä kuului yleisen terveyden- ja sairaanhoidon valvomi
nen alueellaan. Hän hoiti myös alueen
sa potilaita, sillä varsinaisen toimensa ohella piirilääkärit harjoittivat aina praktiikkaa. Eliel Waren toimi myös kunnanlääkärinä vuosina 1900-1906.
Warenit asettuivat aluksi asumaan Mannilan päärakennusta vastapäätä si
jainneeseen taloon, jossa Eliel aloitti vastaanottonsa. Uusi kaunis koti paloi Herajär\>en koillisrannalle kohosi
yli sata vuotta sitten komea sääty läistalo. Moni muistaa vielä saman rakennuksen, tosin jonkin verran muodoltaan muuttuneena, tornitto- mana ja siniseksi maalattuna.
Vuonna 2001 talo purettiin ja siir
rettiin muualle, mutta muistot sen aikanaan rakentaneista ja siinä eläneistä ihmisistä elävät yhä paik
kakunnalla. Talon rakennutti piiri- lääkäri Eliel Waren, joka asui siinä Elina-rouvansa, viiden poikansa ja kasvattityttärensä kanssa vuosina 1895-1906.
HIV
„ 1 / I/ ElSaarijärvelle arenin perhe syksyllä muutti 1892 Keuruulta, jossa Eliel Waren oli toiminut kunnanlääkärinä. Elielille Keuruu oli tuttu paikka, sillä hänen isänsä oli ollut siellä kirkkoherrana. Elina-rouva oli hieno kaupunkilaisnuorikko tullessaan Keuruulle ja myöhemmin Saarijärvelle, ja maalaiselämä oli hänelle jokseen
kin vierasta. Elina on itse myöhemmin muistellut, miten vanhat tädit surkutte- livat hänen kohtaloaan: ”'Lapsi parka, joudut noin nuorena ihan sydänmaa
han. Helsingin lapsi, miten semmoinen voisi siellä viihtyä?’ Mutta minäpä
3 4
maan tasalle tammikuussa 1893. Tuli
palon jälkeen perhe muutti väliaikai
seen kotiin Heralaan, kunnes oma talo Koivumäki valmistui 1895 Herajärven koillisrannalle.
T y ö t ä s u o m e n k i e l e n , k a n s a n s i v i s t y k s e n j a v ä h ä v ä k i s t e n h y v ä k s i
Koivumäki oli vieraanvarainen ja läm
min koti, jossa sekä rikkaat että köyhät otettiin vastaan yhtä ystävällisesti.
Koivumäestä muodostui myös Saari
järven kulttuurielämän keskus, jonne paikkakunnan silloinen sivistyneistö kokoontui, ja jonne helsinkiläiset kesä- vieraat toivat tuulahduksia "suuresta maailmasta”. Huomattavin vierailu lie
nee ollut Elinan isän, tiede- ja valtio
miehen, senaattori Ignatiuksen vierailu vuonna 1893, kun perhe vielä asui He
ralassa. Tämä suomalaisuuden ja maan valtiollisten oikeuksien puolesta taiste
leva mies oli tuttu saarijärveläisillekin, koska he kävivät esittämässä hänelle laulutervehdyksen.
Perheen kotikielenä oli suomi, ja muutenkin kodissa harrastettiin suo
menkielisiä sivistyksellisiä ja yhteis
kunnallisia pyrintöjä; Lapset pantiin suomenkielisiin kouluihin, ja vaalittiin suomen kielen puhtautta. Elina on ku
vannut kasvamistaan suomenkieliseksi seuraavasti: "Suomalainen ooppera, suomalainen teatteri, suomalaiset kou
lut ja suomen kieli, kas siinä se ilma
piiri, missä kasvoin ja vartuin. Ja vaik
kakin vanhempani olivat lähteneet ruotsalaisista kodeista, oli isäni tahto, että lasten kotikieli olisi suomi.” Eliel puolestaan oli jo nuorena opiskelles
saan Helsingissä yhtenä kahdestatoista perustamassa suomalaista lääkäriseu- raa Duodecimia vuonna 1881 sekä mu
kana Ylioppilaskunnan Laulajissa ja kansanvalistustoiminnassa.
Warenit asuivat Saarijärvellä voi
makkaiden venäläistämispyrkimysten, sortovuosien, aikana. Sekä Eliel että Elina tiedostivat syvällisesti, että yh
teiskunnan voimat oli koottava yhteen puolustamaan kansallista olemassa
oloa. Elina on kirjoittanut ihanteistaan:
”Kotini pitäisi olla avoinna kaikille.
Oli pyrittävä lähentämään eri kansan
luokkia toisiinsa. Kunkin meistä oli kykynsä ja voimansa mukaan uhrattava aikaansa yhteisten yritysten ja paikka
kuntansa hyväksi, kokoomalla voimat iltamien, ompeluseurojen, lukuiltojen
ym. yhteistilaisuuksien toimeenpa
noon.” Elina myös toteutti ihanteensa.
Hänen aloitteestaan Saarijärvelle pe
rustettiin mm. ompeluseura ja sairas- apurahasto vähäväkisten auttamiseksi.
Warenit sijoittivat rahastoon runsaasti omiakin varoja. Eliel oli jo Keuruulla saanut aikaan sairaalan ja ryhtyi hank
kimaan sitä myös Saarijärvelle. Vuo
den 1900 alussa Saarijärvellä avattiin uusi 12-paikkainen kunnansairaala val
tion määrärahan turvin. Erilaisten hankkeiden rahoittamiseksi järjestet
tiin juhlia ja arpajaisia, joiden toimeen
panevana voimana ja sieluna oli Elina Waren. Elina oli usein aloitteentekijä ja sai muut innostumaan aatteistaan.
Hän toimi innokkaasti myös naisasia
liikkeessä. Vuonna 1899 Saarijärvelle perustettiin Suomen Naisyhdistyksen paikallisosasto. Toisen naisasiayhdis- tyksen, Naisasialiitto Unionin kierto
kirjeen johdosta Saarijärvellä pidettiin myös yleinen naiskokous marraskuun lopulla 1905 Elina Warenin kutsusta.
Warenit vaikuttivat monin tavoin asuinpaikkansa elämään ja oloihin.
Arvo Koskinen kirjoitti Sampo-lehdes- sä 8.11.1951, että 'Vielä nytkin 50 vuoden takaa muistelevat elossa olevat vanhukset heidän ystävällisyyttään ja vieraanvaraisuuttaan sekä huolenpitoa köyhistä ihmisistä”. Saarijärveläiset ymmärsivät antaa arvoa Warenien uh
rautuvalle työlle. Parikymmentä vuotta sen jälkeen, kun Warenit olivat jo muuttaneet pois paikkakunnalta, Eli
nan ja Elielin kuoltua, perustettiin Saa
rijärven yhteiskouluun heidän muis
tonsa kunnioittamiseksi Elina ja Eliel Warenin stipendirahasto sekä Elina Warenin sairasapurahasto.
K u l t t u u r i h a r r a s t u k s i a
Perheen aktiivisen toiminnan ansiosta Saarijärven kulttuurielämä vilkastui.
Elina oli heti Saarijärvelle tultuaan pe
rustanut naiskuoron. Warenit vaikutti
vat merkittävästi myös kirkonkylän nuorisoseuran perustamiseen, ja vastuu vuodesta 1880 järjestettyjen kansan
juhlien valmisteluista ja ohjelmasta siirtyi heille. Eliel ja Elina olivat Hel
singissä asuessaan oppineet tuntemaan teatterin vaikutuksen ja Saarijärvelle tultuaan he loivat perinteet näyttämö- työlle. Nuorena tyttönä Elina oli ha
lunnut mennä näyttelijäksi Suomalai
seen Teatteriin, mutta vanhemmat eivät suostuneet. Saarijärvellä hän sai toteut
taa haaveensa. Warenien Matti-poika on myöhemmin kirjoittanut: "Saarijär
ven nuorisoseura oli äitini innoittama
na vilkas kuin kevätpuro, kaikenlaiset juhlatilaisuudet ja iltamat milloin min
kin asian hyväksi puheineen, esitelmi
neen - joita isäni usein piti, kuorolau- luineen, joita äitini johti - ja näytelmä- kappaleineen, joita äitini ohjasi, näy
tellen itse pääosiakin, seurasivat toinen toistaan." Yleisön joukossa ja esiinty
mässä oli myös paikkakunnan kesävie
raita. Mm. kesällä 1901 taidemaalari Wilho Sjöström näytteli Minna Cant
hin Murtovarkaus-näytelmässä ja maa
lasi kulisseja Matorannassa esitettä
vään näytelmään. Hän vieraili - ja Mat
ti Warenin mukaan taisi jonkin aikaa asuakin - Warenin perheessä Koivu- mäessä. Sjöström toimi epäilemättä myös esikuvana Matille, josta tuli myöhemmin taidemaalari ja Suomen Kansallisteatterin pitkäaikainen lavas
taja.
Elielillä oli lääkärintoimensa ohel
la monenlaisia harrastuksia. Perheen Matti-poika pääsi lapsena seuraamaan, kun Eliel teki lavasteita: "Kulissien maalaajana toimi isäni, joka oli taitava piirtäjä ja maalari, vaikkei kerinnyt tätä hänen monista harrastuksistaan paljoa
kaan harjoittaa. Tunsin itseni varsin yl
peäksi, kun esim. Saarijärven Mato- rannan kesänäyttämön salaperäisiin si
suksiin minä sain tulla päinvastoin kuin muut uteliaat pojat, ja katsoa kuinka siellä touhuttiin, naamioitiin, kulisseja asetettiin. Se oli minulle koko teatterin tenhomaailma. Sainpa ottaa pensselin käteenikin ja yrittää tehdä isäni apuna kulissikoivuihin mustia täpliä.”
M a t t i j a m u u t l a p s e t
Warenien tullessa Saarijärvelle per
heessä oli jo kaksi lasta, vuonna 1888 syntynyt Erkki ja vuonna 1891 synty
nyt Matti. Saarijärvellä syntyivät Harry 1893, Paavo 1897 ja Toivo 1903. Per
heeseen kuului lisäksi Elielin veljen orvoksi jäänyt Katri-tytär. Koivumäen pihapiirissä ja ympäristössä riitti lap
sille monenlaista puuhaa. Pihalla pelat
tiin krokettia ja tennistä, voimisteltiin rekeillä tai renkaissa, jotka Eliel oli laittanut ”rokettiplaanin" taakse tai kii
kuttiin suuressa kiikussa. Matti Waren on myöhemmin muistellut kuinka
"kirkkaassa Herajärvessä uitiin myö- täänsä ja vanhojen tätien varoituksia
35
niin tiheistä uimamatkoista ei otettu huomioon. Ihana oli samoin aamulla lykätä vene vesille ja mennä onki
maan. Jos sitten sai parikymmentä pientä ahventa ja särkeä, oli saalis meistä varsin tyydyttävä”.
Kotona lapsille järjestettiin omia te
atterinäytöksiä, joita kylän lapsetkin seurasivat. Matti Waren on muistellut:
Tso huopa oli verhona, ja äiti esitti kaikenlaisia huvittavia henkilöitä, ja me lapset olimme innoissamme. Varjo
kuviakin näytettiin, nimittäin alussa vain käsillä muodostettavia varjoja kynttilän valossa, myöhemmin Laterna magica -kuviakin. Hauskimpia esityk
siä oli isän ja varsinkin äidin 'peruna- teatteri’, ehkäpä Allers Familj journaFin mallien mukaan, jossa peru- nanenäiset fantastiset nuket kengän- nappisilmineen, sukkapuikkokeihäi- neen elävöittivät Pyramuksen ja Tisben murhenäytelmän. Ja että leijona oli il- lusoorinen, siitä vastasi kyllä isä, ja äiti tekstistä ja nukkien liikkeistä.”
Lapset saivat alkeisopetuksen koto
naan. Suoma Palmqvist on kertonut, että Wareneille laitettiin kotikoulu, jota hänkin sisarensa kanssa kävi. Silloin koulussa oli viisi oppilasta, joita opetti Helsingistä tullut Ruusa Mindel. Jatko-
opintoja varten poikien piti mennä Helsinkiin Suomalaiseen Normaalily
seoon. Helsingissä pojat asuivat Elielin äidin ”ruustinna-mummin” ja ainoan sisaren, senaatin puhtaaksikirjoittajat- taren Lydi Warenin hoivissa heidän yh
teisessä kodissaan. Koulumatka Saari
järveltä oli pitkä. Jälleennäkemisen riemu oli suuri, kun perheen vanhem
mat pojat Erkki, Matti ja Harry harvoin lomilla pääsivät kotiin. Matti Waren on myöhemmin kuvannut näitä koulumat
kojaan: ”Ja niin alkoivat pitkät, mutta viehättävät koulumatkat Saarijärveltä Myllymäen asemalle, milloin kärryillä, milloin reellä. Tuo 58 kilometrin taival vei 10 tuntia, sitten vielä kokonainen yö junassa kolmannen luokan istu- mavaunussa, johon Haapamäeltä tal
vella saattoi tulla humalaisia markki- navieraita vaunu täyteen.”
S a a r i j ä r v e l t ä S a l o o n
Eliel suunnitteli muuttoa etelämpään lasten koulunkäynnin takia. Hän haki ja sai Salon piirilääkärin paikan syk
syllä 1906. Alkutalvesta 1907 perhe muutti Saloon, jonka maisemat tuntui
vat ankeilta Saarijärven ihanien järvi
maisemien jälkeen. Elina kirjoitti 10 vuotta Saloon muuttonsa jälkeen:
”Kun tätivainajani sai kuulla, että me menisimme Saloon, sanoi hän sää
livällä äänellä: 'No nyt teidät siirretään paratiisin yrttitarhasta erämaan hiek
kaan.’ Ja todellakin, kuivalta, kolkolta ja epärunolliselta tuntui ensimmäinen kesä meillä Salossa ... mutainen jokiko korvaisi meille Keski-Suomen järvien kirkkauden ja jokunen koivuko siellä täällä entisen kotimäen tuuhean, tuok
suvan koivikon.” Matti Waren on myö
hemmin muistellut perheen lähtöä:
"Saarijärvellä pidettiin liikuttavat jää- hyväisjuhlat, joihin opettaja Onni Jout
sen oli säveltänyt kauniin laulun. Koko Saarijärvi, voi sanoa, oli sydämestään mukana, ja vieläkin, vuosien takaa, muistelevat ’Warenien aikaa’ jonkin
laisena henkisen kevään aikana.”
*
Lähteenä on käytetty pääasiassa Matti Warenin tyttären, Anneli Waren-Bran- dersin kotiarkistossa säilyneitä Matti Warenin omaelämäkerrallisia kirjoi- tuksiaja Klaus Wariksen 5.9. 1987 päi
vättyä kirjoitusta "Eliel ja Elina Ware- nin häistä pian 100 vuotta”.
36
