Harri Tapper
‘Meidän perft&
M / un olin noin seitsemän vuo- dc n ikänen, isämme Vihto- Ml \ ri järjesti lapsilleen Kengän-
■ l ^ p iirto k ilp ailu n .
Mark^suUfinitteli, että hän piirtää hiihtomonon. Monossa on rantti, mi
hin siteet kiinnitetään. Monossa on kieli. Ei kaikissa kengissä ole kieltä.
Nauhoja on solmittaviksi, ja takana on lenkki, mistä kenkä sormella vedetään jalkaan. Mono on urheilujalkine. Kil
pailun järjestäjä on urheilumies. Vai
kutan tuomariin.
Itse olin ratkaissut kääntövarsipiek- sun hyväksi. Siinä on ylivoimaisesti enempi nahkaa kuin muissa kengissä.
Nahka tuoksuu. Vihtori on hyvähais- toinen ihminen. Salskeat miehet aste
levat näillä jalkineilla, Hermannin Toi
vo ja Nurmelan Niilo. He pitävät käsiä takataskuissaan ja viskelevät kenkiä ulos ja eteen.
Äiti tuli siihen selittämään, että olisi kannattanut valita naisten sirinkapatii- ni. Siinä on kenkäin kenkä. Ensiksikin se on lakeerinahkaa, siinä on napakka pohja ja napakka korko. Nilkoissa nah
ka on ohuempaa, joten ne retkuvat kuin hansikkaat ennen kuin kengät nyitään naisten säihkyviin koipiin. Nauhoja on nilkoista aina polviin asti, ja kauan saa viskellä nyöriä oikeaan ja vasempaan.
Naisen tukka hulmahtelee silloin.
Yrjö sanoi riittailevansa jatsarin. Ja- tsari on miesten juhlakenkä ja sekin on puleerattua nahkaa. Nilkoissa on kur
tut taiteltuina kuin haitaripelin palkeet.
Kengät suorastaan narahtelevat, kun hurmurismies astelee seuratalon lat
tiaa.
Isä ilmoitti ajan päättyneen ja ko
kosi teokset. Hetken niitä silmäiltyään hän nosti yhden näkyville ja julisti:
- Kain on voittanut piirtämällään töppösellä. Töppönen on rattoinen ken
kä. Sillä on oma luonne niin kuin sian porsaalla on oma luonne. Tämän lisäk
si Kain ei ole töhrännyt ja tuhlannut viivaa.
Kain itsekin sanoi:
- Yhdellä viivalla vetäisin töppösen.
Näin olimme tulleet perehtyneek
si kenkätietouteen. Suutarioppi ei oli
si meille vierasta. Uusilla kilpailuilla Vihtori tutustutti meidät erilaisiin säi
liin, kuten sumuun ja hallaan - Saari
järven Paavon pitäjässä se toki tuli tun
tea. Veistoakin harrastettiin: Veistäkää Runonlausuja! Marko voitti ottelun, vaikka tulikin kananlihalle lausuntaa kuunnellessaan. Minä voitin Hiljai
suuden. Teos tuli kuuluksikin. Katsojat hölisivät ja hälisivät. Mitä hiljaisuutta sellainen enää on?
V i h t o r i n a k a t e m i a n o p i s s a
Me emme tienneet harrastavamme tai
detta. Käsitimme toimet vain pitkä- sivuisen päivän virkistyksiksi. Vasta Tapperien Taideseuraa perustettaessa eli viisitoista vuotta sitten isän koulu
tusjärjestelmä nimettiin Vihtorin aka
temiaksi. Kain on tunnustanut: M is
sään muussa Suomen taidekoulussa en ole oppinut niin paljon kuin opin koto
na ennen.
Ylimääräisesti Vihtori perehdytti
meidät myös kertomataiteeseen, sillä hän oli yksi niistä kymmenestä mesta- rikertojasta, joita kylässämme oli. Vih
tori perehdytti meidät myös lauluun, sillä hän lauloi aina.
Vanhana miehenä Vihtori kokosi meidät, jotta yhdessä muokkaisimme laulunäytelmäksi hänen vanhan aiheen
sa. R om anssiäiti, mikä on: romanssi ro- maaniäidistä. Yrjöstä tuli käsikirjoitta
ja. Mitä hänen muuta tarvitsi kuin kir
jasi järjestykseen isän nimeämät laulut.
Isä itse lähti mukaan asettuen Musta- lais-Waldemariksi. Eräässä laulussa on tällainen katkelma:
Sen illan muistan aina, läpi koko elämän,
se ilta mulle hyvä kallis on.
Mainittujen taitojen lisäksi Vihtori opet
ti meille pienviljelyä ja tukinuittoa. Hän sanoi, että kaikki työ tulee tehdä Hotel
ien. Uitossa hän oikein näytti esimerk
kiä pomppien puiden yli ja tieltä.
Aino loukuttaa pellavaa Juholan saunan edessä syksyllä 1975. Kuva: M aire Hyvönen.
Ä i t i
Ollessamme pieniä Vihtori sanoi meil
le kerran: Teidän äitinne tulee p a rem m ista perheistä.Sitten hän selosti, että äiti on kirkolta ja vaatturimestari Timo Virran, eli entisen Timotheus Köhlströ- min tytär.
Vaikka äidin tarvitsi uudessa kodis
saan, Juholassa, vähän opetella, hän kuitenkin omaksui ne toimet, mitä hä
nelle pienviljelijän vaimona lankesi.
Hän innostui niistä. Kirkolta hän toi mukanaan ompelukoneen ja fingerpo- rin. Kummassakin meillä pennuilla oli ihmettelemistä. Hän toi ryykkiraudat ja ryykkirautain luodit sekä vetelän mit
tanauhan. Miesten käyttämä mitta on kova, keltainen ja nivelille taiteltava.
Äiti toi muutamia periaatteitakin, hän sanoi: Työ tulee tehdä sen viim eisim pään silaukseen asti.
Äiti oli myhäilevä. Hän saattoi teh
dä ennenkuulumatonta, kuten maalata pihlajanoksia pahville ja niille lintu
ja ja värkätä lauseen sen alle: H erra p alkitse äidin vaivat tai Kullan muis
to m ielessä on tiekin hauska aivan.Ja:
Oi vapaus, kuule kutsua, sua itkevät o rv o t huokaa. Hän valmisti siis huo
neentauluja. 1936 Aino iski puukkon
sa koivuun ja nyhräsi lehmän ja lähetti sen Suomen kuvalehden kansanveisto- kilpailuun ja sai lehmän teoksista otet
tuun ryhmäkuvaan. Kilpailulautakunta laittoi arvostelunkin ja se meidän hä
märässä tuvassamme luettiin ääneen.
Marko varsinkin luki. koska hän halusi näyttää sen, että hallitsi lukemisen tai
don: Pahasemmat kersat eivät osaa ta
vata sen vertaa, että lukisivat äidin val
tiovallan taholta saamaa tunnustusta.
Äiti veisti lehmiä parisenkymmen
tä ja niistä jokunen on vielä tallessa.
Äidin veistoharrastus vaikutti sen, että hänestä tuli esikuva Kainille. Kainilla oli kaksi esikuvaa, äiti ja Saarijärven Pajupurolla asuva kuvanveistäjä Han
nes Autere. Autereesta hän opintoret- ken jälkeen sanoi: Miten on m ahdol
lista, että sillä kylällä joku p itä ä va l
koista takkia, vaikka ei ole osuuskaup- p ia s. Kain ei matkinut kummankaan esikuvansa tyyliä. Muistan miten äiti kerran sanoi, että ketkään muut ihm iset tässä m aailm assa eivä t kehu ja kehu
ta itseään niin kauheasti kuin Tappe
rit. Hän kai vähän viittasi siihen, että hänen suvussaan on mestarivaatturi sentään ja siihenkin, että kehuttamista
ei tarvitse toimittaa ollenkaan, jos ole
muksissa muuten on vakautta.
Meille saapui kerjäläinen kerran.
Kerjäläistä hämmästyttyä ujostutti se, että äiti pyysi hänet pöytään ja aterioitsi hänen kanssaan. Tämän käytöksen seli
tys on löytynyt sukututkimuksen myötä paljon myöhemmin. On nimittäin käy
nyt ilmi se, että vaatturimestari Timot- heuksen isä Salomon Köhlström kuoli lavantautiin 30-vuotiaana nälkävuosien seurauksena, Timotheuksen ollessa sil
loin nelivuotias. Salomonin leski, Tii
na, joutui koville. Hänen papinkirjas- saan on ruotsinkielinen merkitä tigga- re ja suomenkielinen: kapikerjäläinen.
Timotheus on kerjännyt äitinsä kanssa pitäen kättä koukussa hokien:
Kuru kuru kuppiin, vaivasen vattiin.
Jos e t anna vaivaselle, et p ä ä se taivaselle.
K i r k o n r a k e n t a j a
Salomonin isä oli Kustaa ja hän toimi Roikolankosken myllärinä. Kustaan isä oli Juho, jalasjärveläinen torppari.
Juhon isä oli Salmooni Köhlström (su
vun ensimmäinen Salomon). Salmooni syntyi Jalasjärvellä 1746 ja kuoli Ilma
joella 1827. Hänestä on maininta: S al
mooni ei ollut piirustustaitoinen, sillä rippikoulun lisäksi hän ei saanut käy
d ä m itään muuta koulua. M utta sitä parem m at riitin git hänellä oli p ä ä s sään .
Salmooni Köhlströmin rakennutta
miksi mainitaan: Kurikan tapuli, Ah
laisten kirkko, Karvian kirkko, Jalas
järven kirkko. Karijoen kirkko, Hon- gojoen kirkko. Karijoen kirkkoa raken
nettiin Suomen sodan aikaan. Kasakat ratsastivat pihaan, keräsivät lastuja ja tuikkasivat kirkon tuleen. Kullaan tor
pan 12-vuotias Helena oli ennättänyt hypätä pensaaseen piiloon ja näki syty
tyksen. Kun kasakat olivat poistuneet, tyttö alkoi kengällään kantaa ojasta vettä lastukoon ja saikin tulen sammu
tetuksi. Siksi kirkkoa joskus kutsutaan Torpan tytön kirkoksi tai Helenan kir
koksi. Salmooni oli tytölle hyvin kii
tollinen.
Heikki Klemetti on arvioinut: Pidän Salm ooni Köhltröm ia Antti Hakolan m erkittävim pänä seuraajana koko E te
lä Pohjanm aalla.
En usko, että äitini olisi isoisänsä isoisän isän tarinan kuullut. Vai: oli
siko hänen olemuksensa kuitenkin jo-
12
Marko on kirjassaan Se kesä on mennyt antanut äidistään Ainosta täl
laisen arvion: Onkohan äiti koskaan p yytä n yt mitään itselleen. Ei koskaan mitään, ei apua, ei lepoa, ei kiitosta, ei palkintoa. En tiedä ketään toista ih
mistä, jo s ta voisin sanoa saman. P e sueessa oli neljä poikaa j a he kaikki rakastivat äitiä eikä kukaan ikinä sa nonut siitä sille yhdelläkään sanalla.
M utta äiti tiesi silti kaiken.
Keskustellessamme Kain arvioi ker
ran, että äiti ei tarvinnut mitään. Sil
lä oli kaikki. Ä iti eli luontaistaloutta.
Se haki m arjat m etsästä ja toi tullees- saan sienet. Äiti nyki nauriit ja porkka
nat m aasta, onki hauvit jo e sta , tappoi vasikan, keitti suopasaippuan, keritsi lam paat, loukutti pellavan . Takkavitak- sella äiti kantoi tuhannet honganoksat Tuulenpesän vuoren rintuuksesta.
V i h t o r i j a A i n o
Kirjoittaessani T u l v a -nimistä olen itse heitellyt ajatusta tähän tapaan:
Miten vanhempani eroavat toisis
ta a n Eläinten perusteella, isän eläin on hevonen, äidin lehmä. Markon eläin on sika.
Kammoisuuden perusteella: Aino pelkää ukkosta, Vihtori on korkeuskam- moinen, niin on m yös H arri.
Vihtorin a istit ovat valiot: Uittomie- henä hän vilkuilee tuulia, tuntee niiden voiman, oikut j a vihit. Vihtori nuuh
kii kukkia j a nostelee heiniä poskeaan vasten. Hän tuntee tupakin haisun ki-
tenkin ollut siitä tietoinen? Minua on ihmetyttänyt sellainenkin, että velje
ni Kainin tuotanto aivan oleellisesti muistuttaa Karvian vanhan kirkon jy
kevää olemusta.
A i n o n e i t a r v i n n u t k e h u t t a a t o i s i l l a i t s e ä ä n
Itse olen sukututkimuksen löydöstä riemuinnut. Sekä siitä, että se esitte
lee kirkonrakentajan että myöskin sii
tä, että se mainitsee kerjäläisen, isoisä
ni Timotheus Köhlströmin, Timothetus ei kuitenkaan koko ikäänsä pitänyt kät
tään koukussa, koska ammattikuntalai
tos pelasti hänet. Hän pääsi räätälin op
piin. Hänen käteensä ojennettiin neula
ja hänen käskettiin istua pöydälle. Aino ja Vihtori Kain Tapperin piirtäm inä. Työt omistaa M aire Hyvönen.
13
lom etrin p ä ä stä j a sanoo sen haisua hyväksi. Ainon hajuaisti on vinksahta
nut: Aino kuvaa lipeäkalan lemua lu
moavaksi.
Taivaaseen pääsy: Vihtori ajatte- lee, että sankariteoilla sinne mennään.
Oppi on kaukana luterilaisesta katsan
n osta, mutta lähellä katolisen kirkon alkuperäistä tulkintaa. Aino ajattelee, että sellaista asiaa kuin taivaaseen pä ä sy ei maan p ä ä llä suunnitella, tie
nata eikä ahnastella ollenkaan.
Aino ei ruikuta. Vihtori ruikuttaa, jo s siitä jonkun kanssa ottelu tulee. Vih
tori taitaa konstailun, Aino on suora.
Vihtori on tulinen, niin on Ainokin.
14
