Muistoja huittislaisesta viime vuosisadan elämänmenosta · DIGI

Hu htano laiset emtinncit Hi lda Kallio- korpi, Miina Nuttamciki (51/uin äiti) ja Maria Kärkäs.

Seurustelemme kotoisasti en- tisen

n

^purini Sylvi Riutta- mäen kanssa. Hän asuu Huit- tisten vanhainkodis sa omilla huonekaluilla varustetussa huoneessaan. Ympärillä kuk- kia

la valokuvia

^läheisiltä

s^atrrla. Sylvillä

on Lkä

_f o 88 vuotta, mutta nuorekkaa- na hän muistelee mielellään

elärrrää lap suudenko di s s aan Huhtamossa. Aiaruksen ^sii- vin tuntuu olevan äfuettömän mukava a pipahtaa nuoruu- denmaisemiin. Riuttamäes sä

oli kaikkiaan kahdeksan lasta, viisi qttutä ^ja kolme poikaa.

I(oti

oli tyypillinen lc":'aalars-

talo; peltoa, mets ää, karj^^.

Jylhän ^koulussa kdytiin kan- sakoulu, jossa opettajana toi- mi Frans Punovuori. Vaimo Aino Punovuori opetti ^käsi- töitä. Sylvi kertoo lempiainei- ta n koulussa olleen laulun, käsityöt _ia voimistelun. Rip- pikoulu kdytiin Lauttakyläs- sä, pastori LaurtJokinen oli Sylvin rippi-isä. Seurakunnas- sa

oli

siihen atkaan pappina myös rovasti Stenros. I(an- sakoulun ^jälkeen nuori Sylvi kävi Karkun emäntäkoulun.

Siihen

atkaan osallistuivat kaikki

nuoret

talon töihin, kukin oman jaksamisensa ja tarpeen muk

^art. Puhuimme kevdisestä karian laitumelle laskemisesta,

siitä

riemusta mikä vallitsi pitkän talven jäl- keen ulos päässeillä eläimillä.

Eläinten uloslaskun jälkeen

MUTSTOJA HUITISLAISESTA ^{Vl IME}

VUOSI SADAN ^{ELAMAN M ENOSTA}

pestiin navetta hohtavan puh- taaksi. Lehmät lypsettiin sii-

hen

arkaan joka talossa kä- sin. Maito laahdytettiin talvel-

la

ajetuilla _{!äLXä. Jdiden} ^säi- lyttäminen vaatikin varsinais -

ta

puuhaa;

valittuun

ttlaan tiivistettiin sahanpuruja, sit-

ten

ajettiin hevosilla ^joelle, josta sahattiin _Jaåstå kappa- leita. Nämä kuljetettiin ^sa- hanpuruilla vuorattuihin ti- loihin, monta kerrosta.

Vii-

meksi paksu kerros puruia - kelpasi siitä ott^avielä ^juhan- nuksen aikoihinkin maidoil- Ie jaahdykettä. Mattoa ei olisi ilman jaåhdytystä saatu pysy- mään ensiluokas sa. Maidon laarta ja karianhoitoa kdvi- vät tarka s tu s k a\akot ^s äännöl- lisesti valvomassa. Siihen ai- kaan maidot kulietettiin ^he- vospelillä Huhtamon ^kuo- rrnta-asemalle, josta kerma tuotiin Lauttakylän meij erille jalostettavaksi voiksi _{ja iuus-} toiksi. Monessa talossa oli

myös kuttuja, joiden maidosta

valmistettiin kotona ^juusto-

ja. Lailumelle kuttuia ei kui- tenkaan laskettu niiden ku- rillisuuden vuoksi. Juhannus, suven suuri juhla, oli ^Sylville

thanaa mui ^{s te} tt^v

^^. Tehtiin perusteellinen juhannussii- vous.

Tuotiin

vehreät koi- vut, joista tehtiin lehtimaiaia tuoksuvat vihdat ^j uhannus-

satrrt an. Juhannuksen viet- totavoista Sylvi kertoi Kärk- kaånjoella olevan Ojalan sil- lan olleen suosittu kohtaamis-

Sllui Nuttamcikt

paikka ia muisti hän kerran kdyneensä Huittisten Ripo- vuorellakin. Juhannuksen tie-

noilla tehtiin

myös ^talviset vihdat kammion orsille kui- vumaan.

Juhannuksen jälkeisistä tapah- tumista suurempia olivat hei- nänkoriuu

ia

kesantoma n hoito. Hevosvetoisella niitto- koneella ja paikasta riippuen viikatteella kaadettiin ^heinä.

Sen annettiin olla jonkin ai- kaaluokona, sitten vasta nos- tettiin seipdille. Heinän kui- vuttua ^se korjattiin latoon he- vosvetoisilla tuuppareilla (oli eåänlainen reki pyörillä va- rustettuna) ^. Jokaisessa talos- sa oli aLfla kesantom a)johon kylvettiin ruis fa syysvehnä.

Ruis oli ensimmäiseksi leikat- tava vija. ^Se niitettiin viikat-

teella, _iossa oli viljan kokoo- jana härveliksi sanottu laite.

Muut viljat leikattiin itseluo- vuttav aLIa hevo svetois ella ^{ko -} neella. Tuppuripäivdt olivat suurta juhlaa. Väkeä oli pal-

iot.

^{Ruokaa oh, p^Iion ja hy-}

vää. Sauna lämpisi jokaisena tappuripäivdnä. Ihmiset pu- kivat saunan jälkeen puhtaat

v^

tteet påällensä ia olo oli väsynyt

i^

^{raukea. Vilia kui-} vattiin kuivurissa. Siitä m)ry-

tiin osa huittislaisiin kauppoi- hir, osa iåt ^oman talon aittoi- hin talouskdyttöön ja siemen- varaksi. Perunannostossa oli tapana mennä suurella iou- kolla pelloll e. Lajrteltiin hy- vät _ia pikkuperunat tat vral' liset. Kolhiintuneista _{ia pie-} nistä tehtiin kotona peruna- jauhoja. I(esemmällä

oli

_io

tehty talkku nai auhot ja kali a'

Huittisten

Joulu

⁶⁹

maltaat. I(arja otettiin taas si- säruokint^ nja syksyn ruska väritti kesäiset laitumet. Kesä

oli mennyt menoj a n.

Sitten alkoivat syyskynnöt.

Hevos

p^rlt

kulkivat kerran toisens a lalkeen pelto a päästä päåhån jättäen jälkeensä kiil- tävän kynnöksen. Salaoji tta- mattomilla pelloilla olivat oii- en reunat hankalia kynnettä- vtä. Päivä päivän jälkeen ku-

lui

kyntötöissä ennen kuin miesväki

voi

siirtyä sisätöi-

hin. "Nauriit

kuopp

^ n

^ja

muijat pirttiin,"

or

huittislai- nen sanant

^p^ mikonpäivän atkaan.

Naiset ottivat käsittelyyr-

Käsin fipyci ^{laitu m e l/a.}

sä lampaista keväällä kerityt villat. Otettiin karstat ia rukit kesätelolltaan ja alkoi ^tasai- nen

karstoi..

_ia

rukin

äänt.

Valmiit langat pestiin ennen kutomista.

Syksyll ä teurastettiin sika

ja/tai

mullikka, ennen

ior-

lua myös pikkuvasikka ala- doobia varten. Valmistettiin makka rorta _f a sylttyä. Teuras-

j ätteistä keitettiin sota-aikana saippu aa. Hyvrssä ajoin ennen

j oulua miehet siirsivd t karjalTe rehua ja myllyttivät jauhola.

Syksyllä leivottiin iso ^ha-

panleip ätarl<tna (tehtiin yleen- sä vain pmrkenaa vuodessa).

Leivistä syotiin osa tuoreena, osa laitettiin leipävartarsin or-

sille kuivum^ n. Ennen io.r- lua tehtiin suursiivous. Ruokia

laitettiin valmiiksi, että voi- tiin paremmin hiljenryä jou- luun. Joululahjat olivat ^käsi- töitä, vaatteita ja kudonnaisia.

Joulun ^sanoma oli lahjoja tär- keämpi. Joulukirkkoon ^men- tiin Sylvin lapsuudessa Alas- tarolle tar Lauttakylään. Huh- tamon kirkko a ei vielä silloin ollut. Jouluaattoa 1a f oulupar- vää vietettiin hiljaisesti oman perheen keskuudessa. Tuvas- sa oli omin käsin tehdyin ko- ristein somistettu joulukuu-

si, jonka ympärillä lapset leik- kivät. Joululaulut raikuiv^t l^

kaikilla oli joulumieli.

I{ala-

kin sai yhmaaräisen jouluan- noksensa. Tapaninpäivä oli vierailu paivå samoin tammi- kuinen nuutin paiva. Vierailul- la oli

t^pan

viedä tuliaisiksi joko omenia tat piparkakkuja.

I(uljettiin hevosella ja reessä

piti olla vahvat vällyt, että py- syttiin sulana. Joskus saattoi nuutipukkein a oIIa parikym- mentä nuorta kiertämässä k1'- laa.

Joulun ^jälkeen alkoivat härkä-

viikot ^ja rcrkäleivät, kuten sa- nonta kuului. Naiset laittoivat kanga spuihin matto^, lakana- kangas ta, jope- pukukankai- ta. Miehet veistivät kirves- v^rsL^, tekivät puuasti otta ja muita tarvekaluja. He aioivat

myös suomaille savea, savi- maille turvetta, kävivät metsä- töissä ja hoitivatka\alle ruo- kaa. Pääsiäisen lähetessä teu- rastettiin lammas. Se oli pe- rintein en pääsiäisruoka. Ko- tona tehry mämmi oli ^myös herkku , ^joka imellettiin isos- sa leivinuunissa. Sitä söi oma perhe ja

ta\ottiin

myös vie- raille. l{ananmunia keitettiin ja värlattiin ne sipulin kuoril- la. Pitk aperjantatt^ vietettiin hiljaisesti koton _, vierailuilla ei käyry. Pääsiäispäivät olivat sitten jo ilon päiviä, uskallet- tiin mennä n^apuriin _f a pitaa hauska a. Pääsiäiseen kuului- vat myös pääsiäiskeinut lop- sille.

Helluntai

oli

^{kevään juhla.}

Silloin oli ^tap

^n

^{sanoa että:}

'Jor ei ole herlaa helluntatna, ei ole koko kesänä". Helaval- keilla kohtasivat kylän nuo-

ret.

Huhtamolaisten

oli

ta-

p^n

^käydä I(ärkkaanioella, jossa sytytettiin helavalkeat Alastaron puoleiselle rannalle.

Näitä Sylvi Riuttamäen nuo- ruudenmuistoja oli ^mukava kuunnella.

Silloin oli

^arkaa

omalle perheell. _ia koko ky- lälle. I(otona opetettiin hy- ville tavoille ja kunnioitettiin toista ihmistä.

Liisa Vaahtera

70

Huit[isten _Joulu