Evakkotarinaa huittislaisesta talosta · DIGI

Evakkotarinaa

huittisl ^aisest a talost ^a

I(uusivuo sikymmentä muls - teluetäisyyttä

on

vie rähtänyt siitä, kun ensimmäinen evak- koreki talvisodan kynnyksel- Iä saapui

Huittisiin.

Se ohjat-

tiin

siirtoväen

huollosta Yli-

Matikkalaan. Siitä lähtien talo asutettiin ^j atkuvasti siirtovä- ellä ja muulla vieraalla väellä talvi- _1a iatkosodan ^l^n ^sekä

vielä

vähän

niiden

^jälkeen- kin.

Ättitähtö

evakkotaipaleelle

I(anneljtuv eläinen

Ville Nik-

kanen, yksi saman pitä1än yh- deksäs tä samannimisestä mie- hestä

lähti kuljett^m^ n

sai- rastavaimoa^n ja kolmea pik- kutytärtään turvaan, kun sota ndytti uhkaavan rajan pinnas-

sa I(arjalan kannaksella vuon- na 1,939. Marraskuisen päivän ehtoohämyss å

he

saapuiYat hevoskyydissä

kotini

pthaan vieqaan ensin perheensä hal- vaanfrineen

äidin

silloiseen

Huittisten

kunna nsarra laan, josta hänet siirrettiin siirtovä- en sair aalaan

I(uininkaisten

koululle. Perheen kolme poi- kaa

oli jo kutsutttr"armellan

harmaisiin" ^ja

nuorin

poika-

kin oli

apuhommissa "siellä jossakin".

I{arj

alarsr ee

n

pikkup o j a

t nimittivdt heu

"kalareeksi"

satukirjassa olleen saman nä- köisen kuvan perusteella. To- dellisuudessa reki

oli "lih^re- ki".

Siinä sisältä pellillä vuo- ratussa reessä teutastaja

oli

kulf ettanut lihoja myytdväksi Pietariin ^ja

Viipuriin

myytä- väksi.

Perheenisä

oli

suurikokoi- nen, vähäpuheinen ja aluksi vähän äreä.

Ei

hän lapsilleen- kaan

montaa

s^n^a

jutellut,

murahteli vain:

"Aläkääpäs

tytöt

rahåiörkö". Rähäi äköin-

ti päättyl kun hma

^sanoi

nuoremp^

ns^

Miti

^mue- tar-

koittaen: "Mötköä s^

^ha-

kata

kuka muilta töiltä ior- t^^".

Tottahan

heillå

patnei- ta oli, arvelimme _ia luulimme ymmärtävämme.

Perheenisä linnoitustöihin

I(ohtapuoleen Ville Nikka-

nenkin kutsuttiin linnoitustöi- hin _1a pikkutytöt jätettiin per- heemme

huollettaviksi kuin itsestään

selvyys. Nopeasti vilkkaat

rytöt

kotiutuivatkin.

Matkatavar^a

heillä oli

vain

pieni nyytti, joten Matikka-

lan emännän, meidän äitim- me tdytyr kutsua kotiompelif a valmi s tamaan tytöille vaihto - vaatetta ia lämmintä. Yapaa-

huolto toimitti

sentään

ior- luksi

vaatepaketin. Se sattui

si s ältäm ään minun lottana va-

p aahuollolle keräämäänt Y

tetta

mm.

sisareltani pienek-^^- si jaaneen kauniin villatakin, -lakin, käsineet ja muuta läm- mintä.

Joulu oli tytöille suuri elämys.

Maaliskuun alussa 13.3.1940 terveyssisar Saida Laaksonen lähti viemään Nikkasen

tytöt

Saloon evakkolasten lasten- kotiin, ("josta he mahdollises- ti pääsisivät sotalapsiksi Ruot- siin"). Lähtö

tuli

yllattaen, ty-

töt

suuttuivat, itkivät ja tulivat vähän vihamieli siksi.

I(ertul-

le,

pienimmälle annoin loh-

dutukseksi

kauniin posliini-

päisen nukkeni , jota

olin

säi- lyttäny

t

aarteenani ^lap suuden ajorsta asti.

Nikkasen miesväki tuli

meille lomillaan tuoden kave-

rinsakin. Muistan kun

isäni

kerran ruokapöydässä kysyi vLer^

lta

sotil aalta

mikä

eri- koinen sormus hänellä olt ja

oliko

^hän naimisissa:

"mikä

li., mistä lie mutkuttanut"

stm.

Mrie

vastasi.

"Mutkut- taminen"

kuulosti hullunku- riselta satakuntalaiseen

kor- va n\ joka oli tottunut

^suo- r^an ja selväån vastaukseen.

I(ulttuuriero. Nikkasen Heik-

ki

haavoittui sodassa kuolet-

tavasti. Aseveljet

kertoivat,

että kuljettaess

^

^nhäntä

^{p^}

^-

reilla turvaan Heikki vielä

vii-

meiseksi

lauloi: "Oi

H.erra jos

mä

matkamies

ma

n...".

Myös hänen velf ensä Armas

sai sankarikuoleman.

Vel- jeksistä vanhin

Yrjö,

tunnet-

tu

keihäänhetttälä,

ma

mme olympiaedus

t^l^ sekä

maa- ilmanmestari usean vuoden

ajan, säilyi sodassa hengissä samoin

kuin trrkki

veljessar- jan nuorin.

Lisää

evakkorekiä

Lähes samanaikaisesti

Nik- kasten

kanssa

meille

mää-

rättiin m^joitettavaksi I(ur-

p^t lJudeltakirkolta. Heitä

oli

suuri perhekunta.

Heillä oli

mukana n monta hevostu,

jo-

ten heidät sijoitettiin sivutilal- le Sinkalle, jonka isäni

oli

ai- emmin hankkinut huutokau- pasta. Siellä oli tilaa myös siir- toväen eläimille.

Pum pum pum...

Sodan

alkaessa

yllättäen

^ja viholli s koneiden p o mm

itta-

essa Helsinkiä ankarastr, osa kaupunkilaisia lähti etsimään turvaa maaseudulta.

Niinpä meillekin hakeutui

^sukulai-

sia ja tuttavia sotapakolaisina

joksikin

atkaa.

Muun

koette- lemuksen lisäksi silloin oli ko-

vat

pakkaset.

Heli,

helsinki- läisperheen nuori

tyttö

palel-

lutti

matkalla kasvonsa, kor- vaansa

ja

vatpaattsa.

Matka

Helsingistä Huittisiin kesti sii- hen arkaanvanhaa tietä hnja- autolla pysähdyksineen kuusi tuntia, puukaasuautolla kau- emmankin.

- Vihkiminen oli

sovittu muutaman päivän ku- luttua, mutta sulhanen ei enää päässyt lomalle. Morsian so-

vitti korvakoruja

vesikellu-

koilla oleviin korviinsa

_l^

hääkenl<tå paleltuneisiin ^j al-

koihinsa.

FIän

lähti

sotaa ja pommituksia uhmaten kuulu- tuspapereineen Huuhanmä- en upseerikerholle lahe ^saivat toisensa.

Sinkalle

lisää

väkeä

Uusikirkkolaisten lisäksi Sin-

kalle määrättiin

majoitetta- vaksi myös

l(esselit I{auko-

lasta. Heitä oli toistakymmen- tä henkeä.

I(urpat

hankkivat vakituiset asuinp atkat lähipi- tajista. I(esselit

ottivat luok-

seen kaukolalaiset naapurinsa P aavrlais en velj eks et perhei- neen, äiteineen seka

karjot-

neen. Fleistä

tuli meille pit-

käarkai simm

at

evakot.

Matti

Paavtlainen etsiskeli kyllä va- p arlta

markkinoilta

maattlaa,

mutta

sopivaa ei

löytynyt. -

I(esselin tyttäret Lind^

jaTW- ne menivät Riihimäen

^lasi- tehtaalle

töihin l^ ^he

^avioi-

tuivat sielläpäin myöhemmin.

"Teutori"

(Theodor)

Hilma-

vaimoineen siirtyi Huhkolan

muonamieheksi. Emil

per- heineen

muutti

myöhemmin Pohjois-Satakuntaan.

Kuormastokomppania Huittisissa

Tammi-helmikuun

vaihtees - sa 1940

Huittisiin

saapui 56:s kuormastokomppania odot- tamaan lähtökäskyä ^s otatoi- mialueelle. I(omp p^nla m^-

j oitettii

n

pääosin

Yli-Matik-

kalaan. P äfuakennuks en

pirtin

sekä pihapiirissä olevan renki- pirtin latti api nta- alat tåy ttyiv at lähes

kokon^

n makuutilois-

ta. Yanhempani kattoivat m^-

l2 Huit[isten

_Joulu

kuutilat

kauniisti laka nakan- gaspakoilla,

jotka oli

ostettu juuri ennen tekstiilien kortille

I outumista ^j a kangaspakko- jen katoamista kaupan hyllyil- tä.

- Kompp^nt^n

päällikkö

luutnantti

Nyber g

m^joitet- tiin

vierashuoneeseen.

Hän toi

meille myös nuoren rou- vansa ja ensiaskeleitaan otta- van

pienen

tyttärensä.

Heil-

le katettiin kahvit l^

^ruuat

päivittäin

ruokasalii

n. Lotat

muonittivat miehistön

n

ritaloss a. Aamukuud elta keit-^Pv- tiömme hellalla

oli

vähän ah- dasta, kun muutamat sotilaat olivat varustautuneet sotaan kahvi- eli korvikepannuineen

ja _tulivat

keittämään

^amlr- kahvtaan.

Valtiolla ei

ollut

sotilaspu- kuj a kuormas tokomppanialle eikä aseitak^^n.

Miehet har-

joittelivat halko olkapäällä so- tilas tai tojaan siviiliasui s s aan,

j otkut puolikengät ^j aloissaan.

Joukossa

oli myos

armeljan

j oukkoihin sopeutumattomia.

Stm O. yritti

herättäå

talon

karjakon

huomiota

heittele-

mäLLå

yöllä poikien

suksen-

sauvoja

yläkerrassa olevan karf akonk

^m^rrn ikkunapie-

liin

seinään

kiinni. Aamulla

meidän koulup ojan

piti

osal-

listua koulun hiihtoihin

^ja

suksensauvat olivat

katonta-

jassa! . . .. _]a

joku toinen

so- tamies saivat

r^ng

rstukseksi seistä asennossa tdysine pak- kauksineen pakkasessa kaksi tuntia. Purnausta kuului.

I(ompp^nu^n lähdetq^

maaliskuun alus sa

Yalamoa

evakuorma;

n ptttejå

alettiin siivota. Yllätys, yllätys: ^laka- napakoista oli vain vähan jål- jellä. Ne oli revitty lalkaÄteik- si. Tarpeen varmaan olivatkin sotatalvien

kovilla

pakkasil- Ial

Hieno sairaanhoitaja Nybergien lähdettyä

^meille mäfuättiin as umaan siirtoväen sataalaan kom ennetfu

viipu- rilainen ylihieno

sairaanhoi- taia

neiti Andelin. Hän

vaatt

palvelui^,

prysi viemään aa-

mukahvin

hänelle

sänklln,

että

hän heräisi,

^pesuvedet huoneeseen

it..

^{Hän ei}

^viih-

tynyt

pitkään siirtoväen

hoi-

totehtdvis sä paikallisten lää-

kintälottien

helpotukseksi.

Ministeri

Jalanrtrn rouva

soitti

myös useita kertoj a ja pyysi, että meille majoitettai- siin sisäministeri

Urho l(ek-

kosen

rouva

^ja lapset,

iotka

hän oli tuonut ystdvinään

Ki-

vnantaan. Meillähän oli jo jat- kuvasti täysmiehitys.

Majoitusmääräyksiä jatkui

SS

59:n kunnalliskodin

so- tasairaalaan määrätry Iääkäri

"täa" Tenhova ralyllersi meil- le "kimpsuine en l^ ^kampsui-

neen". Hän toi

mukana n

hopeansa ia

arvoesineensä

Helsingin pommituksia

p^-

koon

ja t^rYrtsi

niille lukolli-

sen komeron ja toisen kome-

fon

vaatteilleen. Maaseudul-

Ia

asuminen

l^ liikkuminen oli tri

Tenhovaaralle outoa.

Hän kantoi myos huolta siitä

miten

talonväfu, jota

oli niin

paljon, mahtuu kesällä yhden

omanapuun varjossa

viet-

tämään kahvihetkiä.

Ome- napuita oli enemmänkin, mut-

ta atkaa

kahvihetkien viet- tämiseen

puuttui.

Väkeä

ot,

mutta ryöväestä

oli koko

so-

dan

ajan huutava puute.

Ta-

lon rengit, omaaväkeä

jakak-

si

hevostakin olivat

saaneet komennukset sotaan. Ihme, että saatiin

työt

tehryä ja

vtl-

jan ym. elintarvikkeiden

luo-

vutu sm aåråyks et tdytettyä.

Flankintatoimistos sa

lot-

tatyössä ollessani kysyin

mi- hin

sarakkeeseen huittislaiset talolliset kuuluvat ^ja ihmette-

lin

suuria luovutusm ååråyk- siä. "Me oomme suurtilallisia,

parn^ se kalloosi", toimiston päällikkö

Kalle I(uiko

sanoi jämäkkään tyyliinsä.

Tri Tenhov aara vaihdettiin

meiltä Turun

saLraaflhoito-

koulun

neljåån oppilaaseen:

Suomela, Y rland, Helenius ^j a

Salmi, jotka komennettiin la- van tau tts arcaalaan h oita ^j ik s i,

kun

epidemia 1,942 puhkesi paikkakunnalla.

Asunto ha- luttiin

läheltä sa:lraalaa.

Hei-

dän kanssaan meillä oli haus-

kaa päivittäin.

Tapasimme vielä sotatoimialueellakin ko- mennuksella olles samme.

Pihanpiirissä

Sotilaiden lähdet rr1ä renkipir- tissä asuivat

Anna

Käkönen

ja hänen iloinen

"natonap- pulans

a" Hrlia l{arjalainen,

jonka mies Juho

oli

^sodassa.

Anna

hoiti

hevost^ n

jaHlja

sienesti

ja

marjasti ahkerasti evakkotoverinsa Liisa Nikka- sen kanssa. Liisa yöpyi usein

Flilian

luona. Lavantauti sai otteen Liisasta ja

uuvutti

hä- net ikiuneen. I(äkös en

l^I{ar-

jalaisten

siirrytq^

muualle rär- säläläiset Rappet ja Vesalaiset tulivat tilalle.

Siirtoväen sij oittamisessa

tarvittiin

^j oissakin tapauksis sa vtrka- apua, ^m eillä p åtnv as tai- sessa tapauksessa.

I(un I(u-

Kiriossq kerroloqn huittislqisislo lqpohlrmistq vuösilqfmmenien vuosllq[mmenlen olKqn(I oikqntl sqnoin sqnoln lq _io ^Kuvln.

Hintq i 55 mk huittisloisisto kiriqkoupoislq.

Huittisten Joulu oikqisempien vuosien iulkoisuio.

Tieduslelut Keiio Jqtlkolo puh. 568 l3l

HUITTISTEN KOTISEUTUYHDISTYS Sissäällämpiävvää

Huittisten Joulu

^{I 3}

ninkaisten koulun

johtokun-

ta päätti, että alakoulua pitåa iatkaa sodasta

huolimatta

^ja

koulutilojen

ollessa sotasai-

r aalana Ma ti kk alan re n kip ir

tti

sopi koululuokaksi. Räisälä- ldiset kieltdytyivät lähtemäs- tä pois, koska heillä

oli

tääI- Iä hyvä olla.

- I(oulunkdynti

pääsi kuitenkin ^jatkum _{aan ia}

pihanpiirissä oli taas vipi-

nää.

Väkeä vaihtui

Kun sotatoimet sallivat

ai-

nakin osan ka\alaisista

^{p^-} Iata ko ti s eudulle en P aavtlar- set ja Kesselit palasivat Kau- kolaan.

Kävin

tervehtimässä

heitä

ollessani lottakomen-

nuks ell a Laatokan rannikkop- rikaatin esikunnassa. Sain

lot-

tatoverini kans sa matkustus- luvan sinne.

Sinkalla asustiva

t

¹⁹

4143

myos pyhäiärveläiset Mari ^a ia Vdinö Pärssinen perheineen, samoin Kolehmaiset, Selinit, Huppuset enkä tuntenutkaan kaikkia olles sani lottakomen-

nuks ell a Kalalas ^s a. Pärs sinen ajelt komealla

oriilla

^ja

poik-

kesi usein asioim^

tt

puheli- mellamme. |os numero ei vas-

tannut

hän

piti pitkät

^yksin- puhelut: "HaLoo, haloo onko kellarissa... (Kellariin juostiin ilmahälyytyksen af aksi) ...vat nukutteks

työ

siellä...".

Kerran oli

syynä kaksi

to-

ral<kaa, että siirtolaiset mää-

rättiin meille.

Palkalla

ollut

isäntä

kertoi,

että pakaasien påålla hyppi kaksi

torakkaaia

siirtovden sij oittamisvuoro ^{s s} a

ollut

sampulaisisä ntä sanoi:

"N oi

pannaan Mattl<kaIaan, siellä on evakkoja ennestään-

kin".

Torakat hyppäsivätkin Sampuun ja meillä säästyttiin torakkasodalta.

Joutsenolaiset

^Pauliina

Mälkki

^ja

Aino

Pesonen lap- sineen sekä

Hilja Smith

^he- vosineen asuivat meillä 1,944 kevdtkesästä vuoden

loppu-

puolelle asti.

Sotasairaalan lottia Kunnalliskodin

sotasarra - Iaan

hoito-

^j a toimistotyohön muualta komennettu ja Lotna asui meillä Porista, Yampu- lasta, Kiikoisista, Punkalaitu- melta, Punkaharjulta, Repo- saaresta ia Karkusta.

Kaikki

eivdt olleet yhtäaikaa, os^ kui-

tenkin

sodan

loppuun

asti.

Evakoita jatkui

Evakot eivät loppuneet, vaik- ka sota ^pååttyi.

Viipurilaiset

Makkoset ja heidän jälkeensä

I(arviset

sekä viimeksi

Met-

sot asuivat piharakennukses- sa. Paavilaisetkin palasivat ta-

kaisin kunnes saivat

maan- hankintatilan ^s a kaukolalai s ten

si ^j oitu s kunna s ta Y rljakkala ^s ta.

Herrastuomari

Toivo

Paavi- lainen

toimi

kansanhuollossa ja emäntän s ä karjanhoito ko u - lun käyneenä pestautui meille karjakoksi. Heidän kanssaan ystdqrys

fatkui

^vanhempien eliniän.

lnkeriläisiä

Kun inkeriläisiä

sijoitet-

tiin,

osuivat

meille renkipir- tin

asukkaiksi Tobias ^ja Ma-

na Tolpp"

lastens a Juhan ^ja

Hilman

kanssa.

Heillä

ei

ol- lut juuri

mitään omaisuutta,

joten he ruokailivatkin

ta- lon ruokapöydässä.

"Hilim^"

oli

selvästi alikehittynyt

noin

1-vuotias,

mutta

tervehtyi ja

kehittyi kun

sai

kunnon

^ra-

vintoa ja hoitoa. Nykyään

hän

toimii

lääkännä Puolassa.

'Junni" oli

^hauska

nelivuo-

tias. Hänestä

on tullut

meri- kapteeni

Kuolaan.

Toisen

inkerildisperheen Pennosen

kolme

lasta olivat

silloin toisella

kymmenellä.

Amalia kåvi

täällä

rippikou-

lun.

Aino

oli vdhän nuorem-

pi

ja Jussi våhän vanhempi (alka p ro le taari-p

oliitikko

sii - hen atkaan).

Aino

tyttarineen

f a Amaha ovat paluumuutta-

jra. Yanhemm at ovat ^j o kuol- leet, mutta he ehtivdt kertoa rankasta Sip e rrart matkasta,

kun

heidät

oli luvattu

^viedä takaisin InkerLnma;

lle

1944.

Evakkoia

Helsi ngistäki n

Käpylän yhteiskoulukin oli

evakossa Lauttakylän yhteis- koulun tiloissa 1,944. Maiste-

rit

Flelle,

Heino ja Harvola

asuivat meillä. Siitä ajasta on hauskat muistot.

Selailles sani

kotini

vanho- ja vreraskirjo ja, ioka lehdeltä tihkuu sydämestä lähtevdä kii- tollisuutta ruokapöyd än antt- mista, kahvipöydän herkuista, vteraaflv ^{arai s} uude ^s ta, ys tdvdl- lisyyde stå ia kodinlämmöstä.

Ne

asiat

olivat

arvossa sota- atkana.

Mirla

Houi