Erkki Hänninen
Kirkkoherra Hugo Winter elää muistoissamme
H u g o W in te r oli k irk k o h e rra n a 1923— 1948.
Persoonallisuudet ovat poissa. Tämä usein käyttäm äni sanonta pätee ai
van erikoisen hyvin rovasti Winte- riin. Hänen tapansa elää, puhua ja toimia ovat edelleenkin saarijärve- läisten kertojien jutunjuurina, vaik
ka hänen kuolem astaan on kulunut jo yli 40 vuotta. Sallittanee siis m i
nunkin kertoa mielikuviani, m uisto
jani ja tietojani tästä hyvin erikoises
ta sielunpaimenesta, joka tunnettiin pappis- ja musiikkipiireissä yli maan.
Saarijärvellä on ollut onni saada pai- menikseen m erkittäviä persoonalli
suuksia 350 vuoden ajan, oli C alo
niuksia, Roschierejä, oli Stenius, Ly- beck, H irn, Lund ja Naukler ennen W interiä ja Lehtinen, Hovikoski ja Räsänen hänen jälkeensä. Hugo W inter nousee mielessäni poikkeuk
sellisen korkealle sijalle, vaikka en epäilekään juttu jen aiheita riittävän myös hänen jälkeensä paimenina toi
mineista ja toimivista. En aio kertoa Winteristä pappina, vaan pikemmin
kin miehenä, josta jäi kansan suuhun paljon tarinoita, niin toim ista kuin sanonnoistakin. Ovatko seuraavassa
kertom ani tarkalleen oikeita ja ju u ri niin tapahtuneita, sitä en voi va
kuuttaa. Sen kuitenkin tiedän ja tun
nen, että juuri kaskujen ja juttujen ansiosta W interin muisto parhaiten elää. Se elää kansan parissa kuvana hyväntahtoisesta, hartaasta seura
kunnan palvelijasta, jo nk a om asta
kin silmäkulm asta silloin tällöin pil
kahti huum orin siunattu väike.
Hugo Winter syntyi 3.7.1866 H ar
tolassa perheen vanhim pana poika
na. Hän oli jo nuoresta pitäen sydän- juuriaan myöden kiintynyt musiik
kiin ja vietti paljon ajastaan pianon ääressä ja konserteissa. Lahjakkaita olivat myös m uut sisarukset, joista mainittakoon kirjailija Maila Talvio.
Hugo suoritti ylioppilastutkinnon Jyväskylän Lyseon kouluttam ana 1885. Esittävää taiteilijaa ei Hugos
ta kuitenkaan tullut, vaan Viipurin M onrepoossa yo-kongressissa hän sai herätyksen, jok a johti hänet teo
logiseen tiedekuntaan. Papiksi hänet vihittiin 1890 ja paimenen tie johti Pyhäjärven, Hollolan, Hirvensalmen kautta kotipitäjän, Hartolan kirkko
herraksi 1915. Suomen vaikeina vuo
sina siellä syntyi kasvavia erimieli
syyksiä, jo tk a johtivat siihen, että W inter tuli Saarijärven kirkkoher
raksi 1923. Rovastin arvon hän sai 1929. Hugo W inter avioitui vanhoil
la päivillään nuoruuden ystävänsä Gerda von H artm annin (-77) kans
sa. Koko toimikautensa ajan Winter asui Kolkanlahden pappilassa. Hän kuoli, siihen aikaan poikkeuksellisen eläkesopimuksen tehneenä, Kolkan- lahdessa 23.4.1949.
Hugo W inter tuli tunnetuksi Saa
rijärvellä erityisesti m aailm anm at
kaajana. Hän oli varmuudella seura
kuntansa siihen aikaan eniten m at
kustanut jäsen. H arva lienee pysty
nyt nykyäänkään ylittäm ään hänen m atkakilom etriensä m äärää. Eri
koista oli myös kunkin m atkan aika
taulu, jo k a laadittiin ja jo ta nouda
tettiin samalla m inuutintarkalla täs
mällisyydellä, kuten hänen m uukin toimintansa ja elämänsä. Matkalleen m aailm anym päri lähtiessään hän il
moitti autonkuljettajalleen Rickhard Riedellille, milloin hänet tuli Suolah
den rautatieasem alta noutaa, ja
"saksalainen” , niinkuin kansa hän
tä kutsui, oli Fiat-autolla ajoissa pai
kalla. Täm ä 1920-luvun mallinen sedan-Fiat oli mielestäni varsin hie
no pikku auto samettiverhoiluineen ja tupsullisine ikkunaverhoineen.
Ennen talvisotaa rovasti osti uuden Chevroletin, jo k a siihen aikaan oli niitä harvoja hienoja virtaviivaisia au to ja Saarijärvellä. Apteekkarilla tosin oli Buick ja tohtorilla Chrysler, m utta taisivat he olla parem pituloi- siakin. Varsinaista autom atkailua ei kirkkoherram m e harrastanut, vaan hän turvautui yleisiin kulkuneuvoi
hin. Itse hän ei omistanut ajokorttia.
M atkoja maailman ympäri hän teki ainakin kaksi. Jo nuorena hän te
ki m atkan Venäjän ja Turkin kau t
ta Palestiinaan ja Egyptiin enonsa, professori Bonsdorffin kanssa. M at
kallaan v. 1896 hän tapasi toisenkin enonsa, kenraali Bonsdorffin, joka oli Länsi-Venäjän tykistöpäällikkö.
M erkittäviä sukulaisia, eikö totta?
Täm än m atkan selostuksessaan Win
ter eloisasti kuvaa Turkin sulttaanin ja haarem in vaimojen katselemista näköalapaikalta. Kukapa meistä on m oista nähnyt? K iertom atkallaan Välimerellä 1934 hän poikkeaa uu
delleen Istanbuliin, entiseen Kons
tantinopoliin ja toteaa suuren m uu
toksen. Naisia voi nyt tavata kadul
la peittäm ättöm in kasvoin! Kaupun
ki on eurooppalaistunut ja koiratkin, nuo entiset terveyspoliisit on kaduilta poistettu. ” Sic transit gloria m undi” , niin katoo mainen kunnia, lopettaa W inter m atkakertom uksensa.
Rovasti Hugo W inter ja kauppias Paavo Tirkkonen tekivät syyskuus
sa 1936 m atkan Ruotsin ja Saksan kautta Pariisiin ja Lontooseen. Täs
tä m atkasta piti Paavo Tirkkonen
24
tarkk aa päiväkirjaa, koska m atka, jolle W inter hänet kutsui, oli hänen ensimmäinen ulkom aanm atkansa.
Kirkkoherramme kielitaito oli varsin hyvä, lisäksi hänellä oli erinomaiset tiedot historiasta ja m aantiedosta.
Turvallista oli siis tällaisen miehen m ukana m atkustaa, varsinkin kun m atkaeväät oli varattu kotoa m u
kaan! W inter oli näet myös erittäin tarkka, jo p a nuuka elämän pikku m enojen suhteen myös matkoilla.
Ham purissa rovasti tosin kustansi kaupungin hienoim man hotellin yö
sijaksi, jo k a m aksoi 346,50 silloista Suomen m arkkaa. Juhlaa jatkui myös laivalla Bremenistä Lontoo
seen, sillä saksalainen Columbus- laiva oli sen ajan loistokkaim pia. Il
lalla he katselivat kun laivan hienos
to tanssi, rovastilla tosin oli Uusi Testamentti m ukanaan. Kun he oli
vat todenneet ihmisten kevytmieli
syyden, poikkeuksetta kaikilla hie- nostonaisilla viinilasi nenän alla ja paperossi suussa, he menivät nukku
m aan kello 10.00. Lontoo ei saanut kovinkaan hyvää arvosanaa m atka
laisten silmissä, jo tk a aivan selvästi arvostivat enemm än saksalaista jä r
jestystä ja toimintaa. Kävellen he tu
tustuivat kahtena päivänä Lontoon moniin nähtävyyksiin ja m atkaa ker
tyi lähes kolm ekym m entä kilomet
riä! Southam ptonissa nielaisi valta- merijätti Queen Mary heidät kitaan
sa. M atkalaiset kehuvat laivan hie
nouksia, m utta toteavat sen amerik
kalaistyyliseksi ja vähem m än hilli
tyksi kuin saksalaisalus oli ollut.
M atka jatkui sitten Cherbourgin kautta Pariisiin, josta he valitsivat jälleen hienon G rand H otel’in, vas
tapäätä O opperaa. M ajoitusta ei siis oltu tilattu m issään etukäteen, mikä lienee ollut sen ajan tapa.
Hienoissa hotelleissa asuminen oli W interin mielestä turvallista. Toi
saalta se kavensi m atkakassaa niin, että m atkalaiset näkivät suorastaan nälkää. R ahaa ei riittänyt aina edes yhteen ateriaan, toimeen piti tulla voileivillä ja hedelmillä! Taas nähtä
vyydet tutkittiin kävellen. Nousemi
nen Eiffeltorniin oli W interille tus
kien taival, hän näet pelkäsi korkei
ta paikkoja. Toisaalta hän ei halun
nut jääd ä eroon ystävästään Paavo Tirkkosesta ja sanoi lopulta: ” Kun kerran samalla matkalla ollaan ja jos kuollaan, niin yhdessä kuollaan.”
Hississä oli rovasti tarttu n u t m atka
toverinsa käsivarteen ja tuskassaan vapissut niin, ettei tah to nu t pystys
sä pysyä. Suurenm oinen näköala oli lopulta ylhäällä häivyttänyt pelon.
Pariisista m atka jatkui Kölnin, M ainzin ja Berliinin k autta kotiin
päin. Jum alanpalvelusta he seurasi- vat useimmiten katolisissa kirkoissa.
Saksassa he huom asivat jälleen jä r
jestyksen, kurin ja sotilaiden sekä lentokoneiden m erkittävän näkymi
sen. Koko m atka suoritettiin erin
omaisen täsmällisesti ja suunnitel
mallisesti. Aamulla kello 06.00 ylös, kahdeksalta tutustum iskohteisiin päiväksi ja illalla kello 09.00 nukku
m aan. Iltateekin jäi hotelleissa usein juom atta, koska ravintolassa oli tanssimusiikkia, josta W inter ei pi
tänyt. Edellä kerrottu lieneen ainoa, jossa ulkopuolinen on tarkastellut W interin tap aa m atkustaa ja siksi olen tapahtum ia näinkin paljon ku
vannut.
M aailm anym päri m atkallaan ja m uutoinkin rovasti kävi useampia kertoja Japanissa, hän teki myös erillisen m atkan Intiaan. Eräältä me
rim atkaltaan hän kertoi hivenen eri
koisella, m utta monelle vielä niin tu tulla ilmaisutavallaan: ” Kun minä m atkustin Am eriikkaan valtavan suurella onkapaatilla, nousi Atlantin oseaanilla suuri Jum alan myrsky, niin että paatin propelleerit löivät il
massa ty h jää.” Vielä ikämiehenä W inter teki lähes vuosittain m atko
ja Välimeren maihin ja Palestiinaan.
Näistä m atkoistaan hän myös luku- kinkereillä ja kotikutsuillaan mielel
lään kertoili om alla hauskalla taval
laan, nivoen kerrontaansa historian tapahtum ia kohdemaisissa ja pai
koissa.
Kerrotaan rovastin pitäessään ker
ran Kohm ulla lukukinkereitä lausu
neen näin: "R ak k aat seurakuntalai
set, minä haluaisin kertoa teille käyn
nistäni Pyhällä m aalla ja erityisesti Jerusalamissa. Sitä ennen tahtoisin kuitenkin tietää, onko joku teistä käynyt Jerusalem issa?” Siihen ai
kaan Kohmulle vievät tiet eivät to dellakaan olleet hyvät ja kylällä oli monia, jo tk a vain harvoin olivat käyneet edes kirkonkylässä. Tällöin lienee kirkkoherram m e silmissä ja suupielissä karehtinut pienoinen hy
my. Saarnansakin hän joskus aloitti ylläkerrottuun tapaan: ” Ne teistä, rakkaat kuulijat, jo tk a ovat kulke
neet Italiaan Simplon solan ja tu n
nelin kautta . . .” , joskus taas: ” Ne teistä, jo tk a olette nähneet Egyptin m aan ihmeelliset pyramiidit ja suu
ren sfinksin kuutam olla tiedät
te . . .” . Ehkäpä hän oli tosissaan
kin, m utta pilkallinen ei koskaan.
Lukukinkereistä tulkoon kerro
tuksi pari tapahtum aa vielä. Winter piti 1940-luvulla kinkereitä Summas- järven Haapaniemen talossa. Olin it
sekin m ukana. L ankkuja oli tavan
omaisesti kannettu tupaan pölkkyjen päälle penkeiksi. Kirkkoherra istui tuvan pöydän takana edessään suu
ret, senaikaiset kirkonkirjat avattui
na. Alkuun hän kävi läpi kinkeripii
rin väkiluettelon luetellen nimiä ja todeten paikallaolijat. Käytyään ni
met läpi hän kysyi etupenkissä istu
valta suutarim estari Virtaselta:
"S aanko kysyä, mikä se teidän ni
menne olikaan?” . " J u u ” , vastasi ai
na sanavalmis Virtanen. "K ato kir
jostasi ”
Samassa kinkeripiirissä Rahkosen talossa oli 1930-luvulla kesäkinkerit.
W inter oli tullut taloon liian aikai
sin, eikä halunnut astua tupaan en
nenkuin virallinen alkamisaika lähe
ni. H än käveli pihassa aika reippas- ta vauhtia edestakaisin kädet ristis
sä. Vanha, pitkäpartainen Eero Rin
tanen seurasi navetan luota aikansa rovastin levotonta menoa pihassa.
Lopulta hän meni luokse ja kysyi, ta
pansa m ukaan sinutellen: ” Hyyssiä- kös kahtelet, se on tuolla navetan peässä.”
R ippikoulupojat olivat usein ro
vastin murheen aiheena. H än valit- telikin toistamiseen sanoen: ” On se niin surullista, kun nuo rippikoulu- pojat polttavat paperrosia.” Toisaal
ta hän yritti palkita hyvin käyttäyty
viä ja läksynsä osaavia rippikoululai
sia. Siitä Toivo Rautiainen on ker
tonut minulle, kuinka hän oli v. 1935 yhdessä Tarm o M annin kanssa rip
pikoulussa Kolkanlahden pappilassa.
Pitkäm atkaiset oli m ajoitettu siihen aikaan Vanhainkotiin, jossa he myös saivat ateriat nykyisen Säätyläisko- timuseon tuvassa. Toivo kertoi ko
ko rippikouluajan yöpyneensä parin muun pojan kanssa Runebergin huo
neessa. Tarm o Manni oli ollut hyvin ahkera ja osaava oppilas. Kun hänel
lä vielä lisäksi oli erittäin hyvä ja ko
va virrenveisuuääni, niin ei ihme, et
tä W inter kutsui hänet useamman kerran omalle puolelleen palkinto- kahville. ” Toas saen vehnäskahvit,” >
25
oli Tarm o muille pojille leuhkinut ison naurun kera.
Kirkkoherram m e tapasi Tarm on toistamiseen Lanneveden maantiellä.
Mustaksi paahtunut näyttelijä oli Ee
ti Hännisen Rinteellä verhonnut it
sensä narulla ripustettuihin kahteen raparperinlehteen. Winter oli hevos
kyydillä matkalla Kojolaan. Tarmon tullessa vastaan oli rovasti hyvin kum m astuneena katsonut moista kulkijaa, olipa vielä kurkottunut kat
som aan taaksepäinkin. Kojolan A dolfina-em ännältä hän oli tiedus
tellut, että kuka m ahtoi olla se mus
ta, lähes alaston mies, joka kulki tiel
lä. Em äntä totesi sen varmasti olleen Tarm o M annin, sillä ei täälläpäin kukaan m uu niin roikottelisi. Kirk
koherra tähän: ” Ai se taiteilija! No nyt minä ym m ärrän, nyt minä ym
m ä rrä n .”
Hugo W interin täsmällisyyttä ja lausutun sanatarkkaa ym m ärtäm is
tä kuvaa piispa Eino Sormusen ker
tomus käynnistään Pylkönmäen seu
rakunnassa. Tapauksen hän kertoi Saarijärven seurakunnan kirkkohal- lintokunnalle, johon itsekin silloin kuului.
Kirkkoherram m e oli saanut kuul
la piispan vierailusta Pylkönmäelle ja niin hän oitis lähetti piispalle kirjeen:
” 01en saanut tietä, että korkea esi
mieheni kulkee halvan majani ohitse elokuussa. Olisiko m ahdollista, että korkea esimieheni voisi poiketa luok
seni lounaalle?” Piispa vastasi sen olevan mahdollista, kiitti kutsusta ja ilmoitti tulevansa sinä ja sinä päivä
nä kello 12.00. Pian tuli piispalle seu- raava kirje: "M inulla on ilo toivot
taa korkea esimieheni tervetulleeksi silloin ja silloin kello 12.00. Samalla saanen tiedustella, kuinka kauan esi
mieheni voi majassani viipyä?” Sor
munen varmisti kirjeellä tulonsa ja viipymisajakseen kaksi tuntia. Sor
munen kertoi odotelleensa autonkul
jettajansa kanssa pappilantien töy- rään alla niin, että auto kaartoi pap
pilan pihaan tasan kello 12.00. Sa
malla aukenivat pariovet ja rovasti ilmestyi rappusille hieroen ja pyöri- tellen hänelle tyypilliseen tapaansa käsiään ja lausui: ” On se siunattu asia, että minun korkea esimieheni on niin täsm ällinen!”
Niinpä käytiin lounaspöytään ja alkuruoan jälkeen rovasti kysyi, h a
luaisiko herra piispa kuulla hieman m usiikkia. Tietenkin piispa suostui
tietäen isännän rakkauden m usiik
kiin. Winter istuutui flyygelin ääreen ja niinpä siinä Bachin ja Beethove
nin parissa aikaa vierähti melkoises
ti. Lopulta W inter istahti takaisin pöytään, johon lämmin ruokakin he
ti tuotiin. Kun lautaset oli täy tetty jä ruokailu tuskin taas alkanut, otti W inter kellon taskustaan, katsoi ja nousi ylös sanoen: ” On se surullis
ta, että aika kuluu niin nopeasti ja korkean esimieheni pitää jo nyt läh
teä Pylkönmäelle. N äkem iin!” Piis
pa kertoi hyvin tietäneensä, että kirk
koherralle oli aivan turhaa ruveta se
littelemään. Että matkasuunnitelmaa voisi hivenen m uuttaakin, olisi ollut Winterille käsittäm ätöntä. Niinpä piispa tarttui ojennettuun käteen hy
västeli ja auto lähti Pylkönmäelle.
Rovastin täsmällisyys oli kovin hy
vin myös seurakuntalaisten tiedossa.
W interin järjestäessä kutsuja tapah
tui useasti, että kutsutut odottivat pappilan riihen takana suurella jo u kolla, ollakseen pihassa juuri kun ovet aukeavat. Kutsuilla ei sopinut viivytellä, kun pyydettiin ottam aan tarjottavaa. Rouvat saivat opetuksen kursailustaan kirkkoherran todetes
sa: ” Kun rouville ei näytä m aistu
van, niin herrat ovat hyvät ja o tta
vat!” Winterin opetukset vaikuttavat vieläkin Saarijärvellä. Esimerkiksi kokoukset alkavat lähes poikkeuk
setta hyvin täsmällisesti ilmoitettuna aikana.
Kirkkoherram m e avioituminen ansaitsee lyhyen tarkastelun. Winte- rillä oli pitkään om at näkemyksen
sä naisten johdonm ukaisuudesta ja päätöksenteosta. Ei siis ihme, että hän pysyi poikam iehenä vanhoille päiville. Kuitenkin hän tuli kirjoitta
neeksi nuoruutensa ystävälle Gerda von H aartm annille Kaliforniaan.
Kirjeessään hän kertoi kaipaavansa yksinäiseen pappilaansa keskustelu- toveria ja pyysi häntä tulem aan Kol- kanlahteen. Neiti von H aartm an kä
sitti kirjeen kosimakirjeeksi, tuli Kol- kanlahteen ja ennenpitkää kirkko
herramm e oli tosi pulassa. H än oli tiedustellutkin virkatalolautakunnan puheenjohtajalta Pauli Savoselta:
"T iedätkö rakas veli, kun se neiti von H aartm an tuli eräänä iltana mi
nun huoneeseeni kevyesti vaatetettu
na! M itähän hän oikein m ahtoi ta r
koittaa?”
Kun ennenpitkää seurakunnan naisväki alkoi supista siitä häpeästä,
että naim aton nainen asuu kirkko
herran pappilassa, oli ratkaisu teh
tävä. Pian kappalainen saattoi lukea saarnatuolista rovastin ja neiti von H aartm anin avioliittokuulutuksen.
Vieläkään seurakunnan naisväki ei ollut tyytyväinen, sillä tiedettiin, et
tä nuori aviopari pappilassa nukkui eri huoneissa. Tiedossani ei ole, kuinka jatkossa tapahtui. Aviopuo
lisot kuitenkin teitittelivät toisiaan m uitten läsnäollessa kohteliaaseen keskieurooppalaiseen tapaan. Rou
va Winter osallistui uutterasti seura
kunnalliseen toim intaan miehensä m ukana. H än oli erinom ainen seu- ranpitäjä ja hyvä emäntä Kolkannie
men pappilan lukuisilla kutsuilla.
Hugo W interin kuoleman jälkeen 1949 pidettiin Kolkanlahden pappi
lassa kodin tavaroiden huutokaup
pa. Surullinen tilaisuus, jossa kaunis koti hajosi sananmukaisesti taivaan tuuliin. Sukulaiset halusivat omansa ja heiluivat huutokaupassa kukkoi
na tunkiolla. Vain joitakin esineitä, lähinnä huonekaluja jäi Saarijärvel- le. Kirkkoherramme haudattiin H ar
tolaan.
Lähteitä:
P.G . Leikkonen: Saarijärven seura
kunnan vaiheita. 1930
H eikki Haavio: Rehtorin muistel
mat.
M atti Rautakorpi: Muistelmia rovas
ti Hugo Winteristä. Saarijärven Jo u
lu 1981.
Eetu H yväm äki: Hugo W inter lähi
kuvassa. Saarijärven Joulu 1981.
Paavo Tirkkonen: M atkapäiväkirja 1936.
H ugo Winter: Selamlik-juhla Kons
tantinopolissa. Sampo-lehti 1949.
26
