Nykyaikainen hinaaja Riuttasalmessa. Noin 20 v. sitten.
Lapsena olin joskus mukana kesänaikaan kirk
komatkalla. Silloin usein, varsinkin rippipyhinä, lähtö tapahtui jo lauantaina iltapäivällä, koska ripillekirjoitus oli lauantai-iltana kirkossa. Sen suoritti silloin kanttori August Viitala. Kaikki ri-
hylättiin viime vuoden puolella. Koska Kyyjärvi on eräs harvoista paikkakunnista, joka viime vuo
sien aikana on valtion toimesta saanut keskikou
lun, ei kunnan taholta kuitenkaan ole jääty odot
telemaan asioitten verkkaista kehitystä, vaan mo
nien tarmokkaitten miesten asioimisten kautta on päästy nyt sitten niin pitkälle, että hallituksen 4. 10. 1968 eduskunnalle antamassa tulo- ja me
noarvioesityksessä otettiin huomioon myös Kyy
järven keskikoulun rakentaminen. Ensi vuoden alusta lähtien on siis ehdotettu 400 000 mk ra- kennustöitten aloittamiseksi kokonaiskustannus
ten ollessa 720 000 mk. Kaikkien yhteisenä toivo
muksena onkin, että työt pääsisivät alkuun mah
dollisimman pian, ja tälläkin tavalla vältyttäisiin uhkaavalta talven työttömyydeltä, joka monien mielen jo on katkeroittanut. Opetustoiminnan kannalta on myös aivan välttämätöntä päästä mil
tei jo vuoden sisällä uusiin tiloihin. Lähivuosien tilastot osoittavat, että kouluun pyrkivien oppi
laiden lukumäärä pysyisi ennallaan. Viime vuoden osalta voidaan sanoa, että I luokan pääsykokeissa hyväksyttyjä oli enemmän kuin kouluun voitiin ottaa. Tämä taas antaa aiheen suunnitelmalle rin
nakkaisluokkien perustamiseksi, mikäli koulun pikainen rakentaminen on mahdollista.
Lähiviikot antanevat vastauksen tähänkin ky
symykseen. Tosiasia on kuitenkin se, että ilman sitä uutteruutta ja sitkeyttä, millä asioita on ajet
tu viime vuosina, ei olisi koskaan päästy niihin myönteisiin ratkaisuihin, jotka ovat Kyyjärven keskikoulun hyväksi koituneet.
Muistoja kirkko- matkoista
piile menijät eivät kuitenkaan lähteneet lauantai
na, vaan vasta sunnuntaiaamuna, sillä oli tapana, että vain joku henkilö kylältä meni ja kirjoitutti oman talon väen ja naapurinsa ripille. Muistan hyvin Hilda Aumasen, joka otti tämän tehtävän suorittaakseen. Pyytämättäkin hän kirjoitutti lähi
naapurinsa, josta kuitenkin heti ilmoitti asian
omaisille, että saavat mennä silloin kuin tahtovat.
Ei ollut sitten enää huolta ripille kirjoittamisesta.
Keskivahankalaiset Kaijanmäkeä, Piiparia ja Pitkälehtoa myöten kuljetettiin samassa roikassa.
Kirkkoon kun lähdettiin, niin naiset nostivat ha
meen helmat vyötäröisille ja ottivat kengät käteen ja eväsnyytin toiseen. Kävellen tultiin Matilaiselle, josta edelleen Miinan talon pihan sivu riihen luokse ja siitä laivarantaan. Siellä oltiin aamusella hyvissä ajoin, ja voitiin seurata laivan kulkua Laikalta ja Perälästä asti. Laivan lähestyessä Mati
laisen rantaa se alkoi puhaltaa pilliin kovalla äänellä. Se juhlisti tunnelmaa erinomaisesti.
Poikaset olisivat halunneet mennä itse laivaan, jossa toisessa osastossa keskellä lattiaa jyskytti suuri pysty höyrykone ja penkit olivat seinän vie
ressä. Mutta tavallisesti itse laiva, johon mahtui useita kymmeniä henkilöitä, tapasi olla jo Matilai
selle tullessaan niin täynnä, että sieltä lähtevät saivat mennä roomuun, jota laiva hinasi perässään.
Se oli niin suuri, että muistelisin siihen mahtu
neen enemmän kuin laivaan. Laituri oli rakennet
tu niin pitkälle järveen, että laiva ja roomu voivat siihen hyvin uida.
Laiva uida hyrskytteli sitten Tapulinlahden rantaan, jossa lasti purkautui laiturille. Rannassa vielä peseydyttiin, pantiin kengät jalkaan ja men
tiin kirkkoon.
Erikoisesti jäivät mieleen ne matkat, jolloin jo lauantaina mentiin kirkolle. Yöpymispaikka oli tavallisimmin Kivikolla, Väinölässä ja Juudin tu
valla. Pyhäaamuna vanhemmat ihmiset nousivat varhain ylös ja menivät rantaan pesulle, josta sit- 10
Näin elettiin
sata vuotta sitten
Tämän vuoden hallansävyttämä ja maamme eräillä alueilla oikukas kesä tuo mieleen ajatuksen, että luonto viettää eräänlaista 100-vuotispäivää.
1860-luku oli näillä alueilla ja erikoisesti laajalti Pohjanmaalla luonnonolosuhteiden vuoksi suurta turmiota tuottava. Halla seuraamuksineen tiesi silloin eläneille suurta kärsimystä, jopa kuolemaa.
Ajat ovat nyt niistä päivistä paljon muuttuneet.
Kuitenkin yhä eletään sään armoilla. Sen tuntevat tänä vuonna erikoisesti Lapin ja yleensä pohjoisen asukkaat. Myös näillä tienoilla on moni viljelijä tuntenut kuka enemmän kuka vähemmän hallan jäisen käden kouraisun.
1860-luvun perättäiset hallavuodet olivat maamme kehitykselle ja asukkaille raskaita vuosia.
Useassa tapauksessa halla tiesi nälkää, puutteen- alaisuutta, kerjäläislaumoja, tauteja ja sen mu
kaista kuolemaa. Kun esim. Kivijärven silloisessa pitäjässä kuolleiden luku vuosittain saattoi nor
maalioloissa nousta korkeintaan sadaksi, kuoli
ten kokoontuivat kirkon aitoviereen tapaamaan tuttaviaan ja kuulemaan toisen kylän asioita. Hy
vä istumapaikka oli kirkon aidan vieressä oleva ojanpenkka. Siinä istuivat parrakkaat miehet rin
nakkain ja vastakkain kertoellen kuulumisia ja muistojaan, kunnes kirkonkellot kutsuivat sanan- kuuloon.
Kirkonmenojen päätyttyä saattoi jäädä vielä aikaa tuttavien hyvästelemiseen ennen laivaran- taan menoa. Sitten eväskassit ja nyytit kortteeri- paikasta ja sankarihauta-alueen poikki — josta tie silloin kulki — Väinölään ja siitä rantaan, jossa laiva jo odotti viedäkseen meidät takaisin Matilai
selle. Siellä syötiin loppuja eväitä ja kävellen taas tultiin kotiin.
E i n o A h o n e n
1868 kivijärveläisiä 462. Sen aikuisen yhteiskun
nan taloudenhoito kohdistui huomattavalta osalta siihen, millä tavalla selvittäisiin hallan tuomista vaurioista. Valtiovalta yritti olla mukana aineelli
sesti avustaen, mutta pääasiallisesti vähäisin neu
voin ja opetuksin. Kun pettu oli jo tuttua jokapäi
väistä leipää, neuvottiin millä tavalla tulee valmis
taa hätäleipää jäkälistä, heinistä ja vastaavista.
Kun selailee Kivijärven seurakunnanl860-lu- vun pöytäkirjoja, niin niiden pääasiallinen sisältö on sen tapaista kuin seuraavat lainaukset osoitta
vat: ”Siihen huonoon vuosituloon nähden kuin tänäkin vuonna tässä seurakunnassa saatiin, valit
tiin Herra Kruununnimismies E. A. Damften asiamieheksi seurakunnan puolesta pyytämään ar
moa korkealta Esivallalta, että ne kruunun elo ve
lat kuin tähän seurakuntaan on annettu saisivat jäädä maksamatta toiseen vuoteen.” Tämä oli pöytäkirjasta lokakuun 23 p:ltä 1865. Jälleen 9. 12. 1865 pöytäkirjasta ilmenee, että halla on taas vieraillut vieden rukiin kokonaan ja ohrasta
kaan paljon tule, niin että "tietämistä on mitenkä tästä uutiseen mennään ja varoja ei ole ollenkaan velkoja maksaa, pakottaa tämä yleinen köyhyys seurakuntalaisia vieläkin rukoilemaan korkealta Esivallalta armoa, että kruunun antamat elo velat saisivat olla toiseen vuoteen maksamatta. Edus- mieheksi tätä pyyntiä toimeenpanemaan valittiin kirkkoherra K. G. Dahlgren.” Näin kertoo pöytä
kirja maaliskuun 11 p:ltä 1867: ”Nykyään kun elo varat seurakunnassa ovat niin vähäiset, että harvat sen asukkaat omillansa toimeentulevat syö- misenkään puolesta ja rahan puute on niin suuri, ettei monikaan mies saa markan asiata suoritetuk
si, päätettiin tässä kokouksessa, jossa seurakunta
laisia joka haaralta kyllin oli koolla, korkealta ar
molliselta Esivallalta, joka aina ennenkin on köy
hyyttämme isällisesti säälinyt, suurimmassa ala
maisuudessa pyytää vapautta ensitulevan syys
kuun loppuun asti sekä kruunun jyvälainain että verorahain maksamisesta . . . ”
Puute huipentuu v. 1867 ja saavuttaa huippun
sa 1868. Pöytäkirjassa 22. 9. 1867 puhutaan jo
kaisen seurakuntalaisen velvollisuudesta ”näinä kovina koettelemuksen ja kurituksen aikoina, joi
na Herra maalta ja kansalta on poisottanut siu
nauksensa jyvissä ja ytimissä, hengensä elatuksek
si kohtaavana neljän aikana koota, niin paljon kuin mahdollista on, kaikenlaisia elatus- ja hätä- leipäaineita, jonka tarkoituksen ja tarpeellisen keinon edistämiseksi Esivalta on toimittanut ja lähettänyt seurakuntiin jaettavaksi erityisiä kir- jaisia, joissa neuvotaan näitä leipäaineita kokoa
maan ja valmistamaan.”
Että hätä todella oli suuri, sitä osoittaa Kivijär- 11
