Me tulemme taas · DIGI

Me ^{tulemme taas}

Astumme julkisuuden valokei-

laan

pitkasta aikaa yhtenäisenä joukkona. _Käymme

tällä

tavoin

Huittisten Joulun sivuille.

Me tulemme taas!

Kuvan ottamisesta

on

vieräh- tänyt aikaa hiukan

yli

neljäkym- menettä vuotta. Olemme Kulman pappilan pihamaalla 1950-luvun alkupuolella. Ihan virallinen rip- pikoulukuvahan tällainen ei ole.

Kuvattavilla ei ole päällaän juhla- leninkejä, ei sylissään ihania kuk- kia. Olemme vain tuntien välillä asettuneet kuvaan., mutta monta- kaan päivää

ei voi olla

^jaljella,

kunnes joukkomme asettuu kun- t2

nianarvoisen

Huittisten

kirkon etupenkkeihin. Juhlapäivä odot- taa.

Huomaan olevani

kuvan

lai- dassa solmio kaulassani.

En

ole vielä ennättänyt teologisessa kehi- tyksessäni siihen, mikä alkoi olla tavanomaista Vampulan kaudel- lani, että rakkaudesta paimenen- virkaa kohtaan käytin pyhät arjet mustaa paitaa

ja

papinkaulusta.

Vieressäni on monien huittislais- ten tuntema tirehtööri Eeli Matias Paavola. Hän

oli

omiin suorituk- siinsa nähden tinkimätön ja vaa-

tiva ja _nautti

kunnioitusta niin rippikoulul aisten kuin kirkkokuo-

rolaisten

ja

kaikkien muidenkin silmissä. Eelin

ja

_hänen Sylvinsä

haudalla on hyvä

pysähtyä ja hiljentyä.

Kyllä

on paljon rippikoululai- sia! Huittisten Joulun arvoisa Lu-

kija

laskenee

heidän

lukumää- ränsä. Se on helppo ("kelvä") teh- tävä, kun ovat jarjestäytyneet nel- jaan selvään riviin.Nykyajan rip- pikouluun joukosta saisi ainakin kaksi luokkaa.

Tyttöjä kaikki, noin viisitoista- kesäisiä. Kun katselen silloin kay-

tössä ollutta

Kirkkokäsiki rjaa, huomaan

että

kaavan mukaan rippikoululaisia puhutellaan kol-

3

)Fi

ffi

'-a,'

i:l r*'X'

1, - ^.. *i+l

mesti "rakkaat lapset!". Tässä rak- kaat lapset hymyilevät

kohti

ka- meran linssia

-

^ja myöskin kohti omaa tulevaisuuttaan he kukin.

On onnellista ajatella, että ku-

van kaikki tytöt ovat

aikanaan saaneet Pyhan Kasteen sakramen- tin. Vanhemmat ja kummit silloin kantoivat lapsensa herkin mielin Vapahtajan sydämelle. Kuinka raamatullinen

ja

syvästi kristil- linen toimitus se onkaan!

Milloin

on

tullut

lahdetyksi epäuskon ja kukaties epätoivon tielle, Kasteen

armoliitto on ollut

kutsumassa takaisin alkuperäiseen jumalayh-

teyteen. Pidämme

rakkaana Kastettamme.

Hetken päästä

siis tätä

fyttö- joukkoa odo ttaajuhlapäivä : ensin

konfirmaatio, sitten

ehtoollis- messu.

En

muuten

pidä

sanasta

rippi

tässä yhteydessä, sillä rippi on jotakin _muuta (nimittäin syn- tien tunnustaminen Jumalalle sie-

lunpaimenen

kuullen ja

sitten julistettava anteeksiantamus Isän

ja

Pojan

ja

Pyhän Hengen ni- meen). Konfirmaatio

on

nuorten siunaaminen

ja

vahvistaminen elämään Kristuksen sotilaina.

Jokainen ehtoollisjumalanpal- velus

eli

messu

on kuin

^joulu.

Beetlehemissähän jouluyönä _ih- misten maailmaan

syntyi

suuri Vapauttaja. Kirkossa,

kun

pappi lukee ehtoollisen Asetussanat, lei- pään ja

viiniin

"syntyy" _{sama Jee-} sus Kristus.

On sydämgmme majatalo, porttimme auki tulla sun.

Käy huoneeseemme Hengen palo, kohtaamme sinut, Kaivafun.

Tässä on

rippikoululuok-

kamme.

Mitä

vaiheita olemme kokeneet sitten 1950-luvun? Onko

ollut ilon ja

pettymyksen kyyne- leita? Monikoon siirryny elåmän ja kuoleman rajan tuolle puolelle?

Montakohan lasta tällä tSrttöjou- kolla on yhteensä? Mummoja on joukossa varmasti! Montako las- tenlasta?

Rippikouluruusut

ovat

kuih- tuneet, mutta Jumalan sanomaton armo ja rakkaus vihannoi ja tuok- suu suloiselta. Tänäänkin, joulua odotellessamme.

Me tulemme taas!

Eino Lehtis aar'

t3