(<platri ^ a v v e v
Muori Manni
Tarmo M anni 30.7.1921-24.9.1999.
Kuva vuodelta 1945.
armo on itse kertonut, millaista oli silloin kotona, kun hän vielä eli vanhempiensa Emman ja Jussin ja sisarustensa kanssa.
Hän oli hyvin laiha lapsi, ja tohtori Järvinen yritti tain
nuttaa häntä kehottamalla ka
lanmaksan juontiin. Hermos
tuksissaan isä särki pullon.
'Te syötte minut lupiin’ (tyh
jiin).
- Vapuksi pojat saivat lippalakin. ’Se oli kaupasta ostettu, oikea ja oma.’ Kesän tulo tiesi sitäkin, että lapset muuttivat luontoon asumaan.
He kaivoivat multapenkkaan reikiä niin kuin pääskyset ja saivat hyvät pesät. Ne muis
tuttivat perunakuoppia ja pe
sissä oli laudoista katto.
Tarmo on kertonut, mi
ten hän muiden köyhien las
ten kanssa näytteli lähteen kannella. Lehtosammakko oli mieluinen näyteltävä. Ru
pisammakko pyrki määräile- mään.
- Tarmo juoksi juhan- nuskokon hiilien yli ja sen jälkeen hänen oli pakko seis
tä kauan lammessa. Tässä kertomuksensa kohdassa Tar
mo esiintyy jo omana henki
lönään, jonkinlaisena toljakkeena, mutta uljaana.
- Lapset oppivat työtä pienestä pi
täen. Pajun kuoriminen eli parkin ke
ruu oli tavallista. Parkkikerppuja ke
räytyi tienvarteen ja niitä myytiin Hy
töselle kirkolle ja joskus Jyväskylään asti. He kalastivat matosongella kaik
ki, mutta keväällä sai verkoilla rutosti lahnaa, jos vain etelätuuli puhalsi.
Koulun äitienpäiväjuhlassa Tarmo kuuli Alapihan Rauhan laulavan Meri
kannon ’0 i kiitos sä luojani armolli
nen’.
- 13-vuotiaana koulu keskeytyi, kun isä vei pojan työmieheksi Solja- laan eli Jalmari Iso-Aholan taloon. Tar
mo oli lapsenpiikana, hoiti Heli-tyttä- ren kolmivuotiaaksi asti. Hän syötti hevoset, siat ja lampaat, oli miesten kanssa heinäpellolla ja oppi emännän kanssa leipomaan. He tekivät mm.
Suojeluskuntalaisten pipareita (S-kir- jaimen muotoisia). Soljalassa ei ollut koskaan ruuasta puutetta ja Soljalainen oli sivistynyt mies. Soljalasta käsin Tarmo kävi rippikoulun ja ripille hän sai oman puvun. Se oli tumma. 'Kerta
kaikkiaan minä olin hieno silloin.’
- Tarmon sisar Saara oli palveluk
sessa Vanhalla Hännisellä Lannevedel
lä. Sisar puhui Tarmoa sinne kesätyö- läiseksi. Tarmo oli 16-vuotias, kun hän
lähti. Lannevesi oli vallan ih
meellinen paikka. Sähkövalo ja kumipyöräkärryt! Tarmo muisteli, miten hänestä oli upeata, kun sai lähteä mylly- kuormaa ajamaan kumipyö- räkärryillä Saarijärven kir
kolle asti.
Vanha Hänninen oli vireä mies, hän loisti näyttämöllä ja oli taitava lausuja. Syksyl
lä Tarmo lähti Sampolan har
rastuksiin mukaan, mutta hä
nen oli kuljettava sinne uu
desta työpaikastaan Ylä-Mä- kelän talosta, 7 kilometrin päästä. Matka lyheni, kun hän seuraavaksi talveksi pää
si Leppälän taloon. Leppälän talon lapsilla oli samalla kir
jaimella alkavat nimet: Mirja, Meri, Maila, Markku, Matti ja Mauno.
’Kun minä nuoruusvuo
siani ajattelen ja jaksottelen, niin ensin oli lapsuus, aika Jussi Mannin mökissä. Pa
kollisten kuvioiden alainen, jossainhan jokaisen on kas
vettava. Sitten oli Soljalan aika, joka oli juhlaa. Nyt tuli tämä Leppälän aika, joka myös oli juhlaa. Leppälä mi
nulle oli koti.’
- Tarmo oli musikaali
nen. Hän on kertonut kuulleensa Beet- hoovenin viidennen sinfonian kaupan seinän läpi ja ymmärtäneensä sen heti.
Hän vertasi sinfoniaa sateeseen. Tarmo pääsi varamieheksi Lännen Poikiin, ensin rumpaliksi ja sitten laulamaan
kin. Yhtye kiersi maakuntaa. Yksi lau
lu meni saksaksi: Ich danze mit Dir in den Himmel hinein.
- Tarmo oli kuvittamassa ensim
mäistä Sampo-lehteä. Se lähetettiin rintamalle. Sodan aikana Tarmo itse ei ottanut asetta.
- Oli mukava, kun Maire Hyvösen laatimaan muistokirjoitukseen oli löy
detty kuva Tarmosta siltä ajalta, kun hän oli renkinä. Rengit palvelivat isän-
25
tätalojaan eikä heillä omaa maata ollut. Useimmat rengit olivat kuitenkin huolettomia ja velikultia.
Tarmokin kertoo hullun
kurisista tempauksista sil
tä ajalta, kun hän oli Van
hassa Hännisessä. Vierail
lessaan myöhemmin näyt
telijänä vankilassa Tarmo matki Lanneveden kylän halki potkurilla kulkevaa akkaa niin taitavasti, että pakkanen pomppasi katso
jan mieleen ja samalla sen kylän avaruus. Myös sen aikaisen elämän jalous muistui.
- Lannevedellä Tarmo elävöitti lausuntaesitys- tään suolahapon höyryillä.
Elämässä tuleekin olla tai
katemppua. Tämä näytös vaikutti osaltaan siihen, että Tarmo kutsuttiin teat
terikoulun pääsykokeeseen. Sekin vai
kutti, kun Helvi Jukarainen pyysi Tar
mon mukaan Etelä-Hämeen nuoriso
seurojen kiertueelle. Näytelmä oli Leistelän "Minä ja ministeri.’ Leppälän talo antoi rengilleen vapaata ministerin tehtävien hoitamiseksi.
- Näitä tapahtumia en itse ole näh
nyt. Olen niistä vain kuullut ja myö
hemmin lukenut teoksesta 'Minä Man
ni.' Se on mainio kirja.
Tapasin Tarmon ensimmäisen ker
ran, kun hän Saarijär
ven uudella urheiluken
tällä lausui runoa.
Muistan huolen lausu
jaa häiritsevästä mehi
läisestä. Mies oli vaale
assa puvussa ja hän vaikutti perin rennolta.
Hänellä ei ollut kassia, ei minkäänlaista kanta
musta mukanaan.
- Nyt pitäisi kuva
ta Tarmo Mannin koko laaja tuotanto. Mutta il
man luetteloakin me muistamme hänen sy
kähdyttävät esityksen
sä, ennen kaikkea näyt
tämöllä, mutta myös elokuvissa ja televisi
ossa.
- Saarijärvellä pis- täytyessään Tarmo esiintyi hulvattomana hauskuttajana. Hän tuli rohevasti esiin ja tuntui puhuvan niitä näitä. Jotkut pahastuivat, kun hän ei käyttäytynyt niin kuin hänen tunnus
tettuna näyttelijänä ja professorismie- henä edellytettiin esiintyvän. Itse käsi
tin hänen palanneen lapsuuteensa, sel
laiseksi, mikä oli ollut, kun eli Kalma- rissa ja hänelle vedettiin maito lehmän tissistä suoraan suuhun, tai hän muut
tui Leppälän talon vellirengiksi taas.
Käsitän Tarmon aina nuoreksi, ja nytkin hän on nuori.
\
