£<plazzi ^T/ri/i/x r
Marko Tapio kirjoitti myllyssä
irjailija Marko Tapio asui perheineen Her- nesalmen myllyllä kesinä 1963-67.
Hän kirjoitti myllys
sä. Näinä vuosina ovat ilmestyneet nämä teokset:
1963: Enkeli lensi ohi 1964: Se kesä on mennyt
Kolmetoista mehiläistä 1965: näytelmä: Hattuni ripustan
naulalles
Lahden kaupunginteatterin kesänäyttämöllä
Tässä yhteydessä mainitsen, että Tarmo Manni oli aiemmin näytellyt Agitaattorin osan Markon näytelmässä Keltainen lippu. He olivat hyvät ystä
vät.
1966: Pellervo -lehdessä alkaa ilmes
tyä jatkokertomus... Tarina vii
destä kilometristä.
1967: Arktinen Hysteria I
Näissä teoksissa on vaikutteita ja
joitakin selviä merkintöjä Markon myllyllä asumisen ajasta.
Myllyrakennuksen toiseen kerrokseen paljastetaan tänään laatta, joka mainit
see Markon asumisvuodet. Laatassa on tällainen kirjoitus:
'H änestä tuntui aivan vakuuttavasti siltä kuin kellot,
jo illa aikaa täällä m itataan, olisivat toisenlaiset
j a kävelisivät hitaam m in kuin jo s s a kin m uualla. ’
Lause sopii levähtävälle matkusta
jalle.
Meillä oli kodissamme Juholassa musiikkia, koska isämme Vihtori lau
loi paljon. Hän lauloi mielensä tunnel
man mukaan ja työnsä innoitukseksi.
Vihtori tunsi kansanlauluja ja piirileik
kilauluja, työväenlauluja, Jääkärin lau
lun, juomalauluja, hengellisiä sävel
miä, mustalaislauluja ja iskelmiä.
Vihtori lauloi ilman soitinta. Sä
vellyksiksi voidaan lukea koiralle teh
dyt puhuttelut ja lehmille suunnitellut kutsuhuudot.
Uitoissa oli ennen Rumana Musta
laisena tunnettu mies. Hänestä on lau
se: se mies lauloi aina. Vihtoriin sovel
tuu sama lause.
Perheessämme oli toinenkin muu
sikko. Marko. Hänellä oli Royal Stan
dard -merkkinen viisirivinen haitari.
Markolla ei ollut soiton opettajaa, mut
ta hän opiskeli itse jonkin Haitarikou- lu-oppaan mukaan. Hän kävi kirkon
kylän iltamissa, ei tanssimassa, vaan kuuntelemassa haitarinsoiton taitajia.
Palattuaan kerran tällaiselta reissulta hän kuvasi sitä, miten soittajilla oli kannatinremmeissään myös selän yli kulkeva poikittainen nahkatuki. Marko kutsuttiin joihinkin nurkkatansseihin soittajaksi. Hän jännitti niitä esiintymi
siä.
Marraskuussa 1946 Marko kutsui meidät kaikki tupaan ja sanoi: Esitän
Veljekset H arri ja Kain Tapper ja Marko Tapion muistolaatta.
54
nyt teille itse säveltämäni ja sanoitta
mani tangon: Kesän kukkaset kuolee.
Marko pyihki hikeytyneitä sormiaan, sitten hän soitti kappaleen.
Markon sävellys on saanut kaksi arvostelua. Ensimmäisen hän sai heti kuultuamme sen. Olimme niin äimisty
neitä, että emme älynneet osoittaa suo
siota. Keskustelimme tangosta, mutta keskenämme, emme Markon kanssa.
Pidimme sävellystä huonona. Minusta sanoituksessa oli kuitenkin ansionsa, koska niissä mainittiin: ‘Pilvet siivin särkkynein lentää.’ Se on tarkka luon
nonkuvaus, mutta samalla vertaus.
Ajattele sitä. Hän viittaa siihen, että rakkaus särkee siipemme.
Matti Ekman on taitavasti sovitta
nut kappaleen. Hän ja laulaja Päivi Vi- rolainen-Kalpio esittivät kappaleen Keski-Suomen Kirjailijatalolla vuosi sitten. Sitä seurasi toinen arvostelu.
Kanttori Vilho Kekkonen tuli luokseni ja sanoi: Veljesi Markon on täytynyt
olla tavattoman musikaalinen mies.
Kanttori Kekkonen on hyvin ystä
vällinen ja huumorintajuinen ihminen.
Ystävällisyys valitsee sanoja.
Harri Tapperin puhe veljensä M arko Tapion muistolaatan paljastustilaisuudessa
Hernesalmen m yllyllä 30.7.2000.
f
JCesän kukkaset kuolee
tem po di tango
Pilvet siivin särkynein lentää Kylm ää häm y himmeä hyytää
Kuolee kesän kukkaset syyssateeseen Tuskaa tuuli yön hyräilee
Yksinäisyys seuranani vierelläin Käteen tarttuu, kuiskaa hiljaa näin:
- Tuutii siellä kukkia yö syksyinen Laulaa tuuli. Kuuletko sen?
13.11.1946 Joska
(Marko kutsui itseään Joosepiksi, mistä Joska on lyhennys)
