Hermannin ja Tildan tarina
Hermanni ja Tilda 1940-luvulla
S f um pilta Junno Poiko- m f sen kaksi nuorinta poi- f m y kaa Elias ja Kalle m eni
vät K im ingin rau ta
ruukkiin rengiksi talorahoja hankki
maan, kuten he asian myöhemmin ilmaisivat. Joka tapauksessa he osti
vat talon suurena nälkävuotena 1868, Konttilan Vastingilta. Talo saattoi olla hyvin halpa, koska oli jo kolmas peräkkäinen nälkävuosi ja talossa ilmeisesti verovelkaa.
Veljekset toivat tullessaan emän
niksi sisarukset Humpin Korppisel- ta. Lapsia alkoi syntyä. Puolet lap
sista kuoli pieninä. Molemmille jäi eloon aikuisiksi saakka kolme poi
kaa. Elias kuoli keuhkokuumeeseen 48-vuotiaana vuonna 1888, mutta Kalle eli 84-vuotiaaksi.
Kallen emäntä Anna Loviisa pai
nosti m iestään luovuttam aan hei
dän osuutensa talosta vanhimmalle pojalleen Matille tämän aikuistuttua 1890-luvulla. N uorem m at pojat Herman ja Vertti saivat 800 kulta- markkaa, hevosen ja lehmän. Rahal
la olisi saanut ostetuksi jonkinlai
sen torpan. Vertti lähti Amerikkaan M assachusettsin M aynardiin kan
kaita kutomaan heti 18 vuotta täy
tettyään, eikä enää koskaan palan
nut Suomeen. Toki hän sukulaisil
leen kirjoitteli.
Hermannin elämän ratkaisevaksi tekijäksi muodostui Erkki Piispasen perheen m uuttam inen Saarijärven Kalmarista takaisin suvun syntysi
joille N uorenm äkeen, parin kilo
metrin päähän Konttilasta. Piispas
ten vanhin tytär Tilda oli Herman
nin ikäinen. Yhteiset kansakoulu- matkat Karstulan kirkolle yhdistivät heidät rakastuneeksi pariksi. "Ka- hentoesta vanhasta myö on riijattu", he sanoivat vielä 60 vuotta m yö
hemmin.
Kymmenen vuotta Nuorenmäes- sä asuttuaan Piispasen Erkki muutti takaisin Kalmariin, kun isänsä alkoi tehdä kuolemaa. Perittävää om ai
suutta oli paljon. Ehkä Erkki uskot- teli samalla pääsevänsä eroon tyhjä- taskuksi luokittelemastaan vävynte- keleestä. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan nuoret riiustelivat entistä tii
viimmin ja alkoivat puhua naim i
siinmenosta. Sehän ei sopinut Erkin mielestä ollenkaan. M uutaman kul- tamarkan omistajasta ei hänelle vä
vyä tulisi, kun itsellä oli omistukses
saan pitkä rivi taloja ja torppia.
Nuoret eivät jääneet neuvotto
miksi. Päätettiin karata Amerikkaan.
Hermannin rahoista jäisi piletin li
säksi vielä pesämunaksikin. Kaikes
sa hiljaisuudessa nuoret lähtivät aja
maan hevosella kohti Myllymäkeä tarkoituksenaan jatkaa sieltä junalla Hankoon kohti Am erikkaa. Tieto nuorenparin lähdöstä vuoti kuiten
kin Erkin korviin. Kiireesti hän val
jasti parhaan hevosensa ja tavoitti nuoret jollakin lossilla. Ei matka sii
hen katkennut kummaltakaan osa
puolelta, koska neuvotteluratkaisua ei löytynyt. Peräkkäin ajettiin Mylly- mäelle saakka. Siellä oli Erkin annet
tava periksi, kun nuoret alkoivat nousta junaan. 19-vuotiaat nuoret saivat naimaluvan. Häät pidettiin 14.6.1901.
Vuotta myöhemmin Kalmarin ta
lossa syntyi 41-vuotiaalle Erkki Piis
26
paselle ensim m äinen lapsenlapsi Aini. Kalmarin Piispasista sanotaan, että he eivät ole sukurakkaita ja iso
jen korviensa vuoksi heitä nim itel
tiin Korvasiksi. Erkille lienee jäänyt jonkinlaista hyvityksen tarvetta, sil
lä hän toki antoi tyttärelleen maata, mutta om istustensa etänurkasta Möly tien varresta neljän kilometrin päästä. Tässä entisessä torpassa Lie
peessä oli viitisen hehtaaria kivistä peltoa ja läntti kasvavaa m ännik
köä. Vävy ei päässyt "m ehtiä myö- mään".
Hermannilla ja Tildalla kuitenkin rakkautta riitti, perhe lisääntyi parin vuoden välein. Lisämaahankin riitti rahaa. Herman osti lähellä olevan torpan, josta tulipalo oli vienyt tu
van. Aina silloin tällöin Herm an kävi myös synnyinkodissaan Kont- tilassa, jonka veli M atti oli menettä
nyt vieraisiin käsiin lähtien etsi
mään onneaan Amerikasta. Maalis
kuulla 1917 Herman meni ostamaan kauransiem entä Konttilasta M atti Ruunaniemeltä.
Matti rupesi kauppaamaan Her
mannille koko taloa ja ihan vakavis
saan. Hinnasta vaan ei tahtonut syntyä sopua. Lopulta Matin emän
tä asettui Hermannin puolelle ja sai m iehensä tin k im ään hinnasta.
Kauppahinnaksi tuli 35.000 m ark
kaa. Velkaa Herman joutui tietysti tekemään ostettuaan yli sadan heh
taarin maatilan. Aika oli kuitenkin Herm annin puolella, sillä m aail
mansodan aiheuttama inflaatio ly
hensi velkaa markan arvon pudot
tua kym m eneen penniin entiseen verrattuna.
Tyytyväisin takaisinmuuttaja oli Hermannin isä Kalle, joka oli muut
tanut poikansa luokse Konttilan jou
duttua vieraiden isäntien käsiin.
Kalle näki taas raivaamiensa pelto
jen kasvavan viljaa omalle väelle.
Mieluista oli jälleen riihtä lämmittää ja aitoja korjata. Niissä askareissa Kalle viihtyi syytinkiläisenä elä
mänsä viimeisiin vuosiin saakka.
Taisto Poikonen
Viimeisenä sotakesänä 1944 Hermannin ja Tildan kolmen sukupolven perheessä oli vain naisia ja lap
sia miesten ollessa sotimassa.
