Saarijärveläisvaikutteita Marko Tapion romaaneissa

(1)

Sinikka M ykkänen

M arko Tapion tuotanto käsittää kym m enen teosta: Lasinen pyykkilau

ta v. 1952, N ovelleja v. 1954, A apo H eiskasen viikatetanssi v. 1956, Kort- tipelisatu v. 1958, Terassi v. 1962, E n keli lensi ohi v. 1964, V uoden 1939 ensilumi (I osa tetralogiasta A rktinen hysteria) v. 1967, Sano todella rakas

ta tk o m inua (A rktisen hysterian II osa) v. 1968. Lisäksi on joitakin pai

nam attom ia näytelm iä. K irjoitukseni on m ukailtu pro gradu -työstäni vuo

delta 1969. Keskityn tässä vain tosiasi

oihin, jo tk a ovat olleet M arko Tapion luovan työn taustana.

Suurin osa tuotannosta häm m ästyt

tävän pieniä yksityiskohtia m yöten si

jo ittuu saarijärveläiseen ym päristöön.

M arko T apio piti itseään saari järveläi- senä, ihm isenä ja kirjailijana m onella tavalla. H än oli kovin kiintynyt koti

seutunsa ihmisiin ja paikkoihin. Kiin

tymys oli suurem paa kuin norm aali rakkaus lapsuuden kotiseutuun.

M arko T apion kirjalliset kyvyt h uo

m attiin v. 1948, jolloin hän voitti en sim mäisen palkinnon Saarijärven kir- jallisuuskerhon järjestäm än kirjoitus

kilpailun novellillaan H ukkareissu.

Novelli kuvasi kahden syrjäkylän po

ja n m atkaa kirkonkylän kirjallisuus- kerhoon. Siinä kuvastunevat M arko T apperin alkutunnelm at Saarijärven kir j allisuuskerhosta.

E sikoisrom aanista Lasinen pyykki- lauta piti alkuaan tulla novelli. R o

m aani on kertom us nuorukaisen mie- histym isestä ja hänen suhtautum ises

taan neljään naistyyppiin. Naiset kir

jassa ovat roolihahm oja, täsmällisten nim ien puuttum inenkin viittaa siihen.

K irjan ym päristö on m ukailtu sopivak

si kehykseksi pääasialle. Lasisella pyykkilaudalla on kaksi konkreettista lähtökohtaa: kirjailijan veljen paluu sotaväestä keskellä kesää talvivaatteis

sa ja syntym äkodin ym päristö tarkasti k arttaan vietynä. Pojan koti on M ar

ko Tapion syntym äkoti, sellaisena kuin se oli ennen uuden rakentam is

ta, nähtynä joen toiselta puolen. N ä

kyä on sydänm aalaistettu ja sävytetty kirjan sisällyksen m ukaan.

A a p o Heiskasen viikatetanssissa olennaista kirjailijan m ielestä on kri

tiikki valheellisuutta vastaan. Kirjan päähenkilö H eiskanen pakenee ja pel

k ää kaikkea ristiriitaista, heikkoher

m oista, teennäistä, ns. m odernin elä- m äntuskan asennetta. M utta A apo H eiskanen jo u tu u taisteluun ja lopul

ta voittaa sen vahingoittam atta it

seään. H än näyttelee viikatetanssin, jo k a on "sanoinkuvaam attom an te en näinen ja luonnoton” . V iikatetanssin ym päristö paikallistuu yksityiskohtai

sesti Saarijärvelle. M arko Tapio k er

toi kuljeskelleensa rom aanin syntyai

koihin kirjan tapahtum apaikoilla, eri

koisesti hautausm aalla ruum ishuo

neen ym pärillä eläytym ässä ja te k e

m ässä m uistiinpanoja. A apo H eiska

sen viikatetanssi esitetään Saarijärven kirkonkylässä ja sen ympäristössä.

C artierin kartanon esikuvina ovat ol

leet H erala ja M annila, varsinkin H e rala. M itään varsinaisia henkilövasti- neita kirjassa ei ole Jäppäpoikaa lu

k uunottam atta. Joitakin kirjailijan nä

kem iä tapauksia on kirjassa esim. ro ta n hukuttam inen, seikkailu uistimen siiman kanssa yms. Saarijärveläinen ym päristö on rom aanissa vain näyttä

m önä tai kulissina. Pääasia on kuvata nuorukaisen kriisi.

Korttipelisadun keskeinen aihe on rohkeus, rohkea usko eläm ään. P a

don m urtam isen konkreettinen lähtö

k ohta on P arantalan kosken padon m urtum inen v. 1957. Päätapahtum a- paikat ovat Saarijärvellä: K alam aja on kirjailijan kotim aisem assa ja Ku- konhiekan tanssilava on kuvattu sellai

sena, kuin se oli ennen uuden raken

tam ista.

” Silm ärom aanissa” Se kesä on m en

n yt kirjailija kuvaa m uuttam atta ke

säänsä Saarijärvellä. "K aikki perus

tu u todellisuuteen. Jokainen ihminen on tai on ollut olem assa, jokainen repliikki on lausuttu. K irja on luotu m uistilehtiö kädessä ja käytetty kir

joittam isvaiheessa eräänlaista asiain luettelointim enetelm ää, tapahtum are- kisteriä.”

M arko Tapio keräsi aineistoa ro

m aanisarjaansa A rktinen hysteria var

te n kym m enisen vuotta. T arkoitukse

na oli luoda neliosainen rom aanisarja.

Kaksi osaa ilmestyi: V uoden 1939 en

silumi ja Sano todella rakastatko m i

nua. Kaksi viim eistä osaa jäi ilm esty

m ättä, kirjailijan voim at loppuivat kesken. Suurin osa vuoden 1939 ensi

lum en aineistosta on isän kertom aa.

Isän ja pojan haastattelua on viety suoraan kirjaan esim. s. 202 ja s.

241— 242 (A H I). Toinen k erto ja on nim eltään K arhinen. H äneltä on saa

tu apua jo rom aania Se kesä on m en

nyt varten. K irjailija kertoi, että hä

nellä oli valtavat m äärät muistiinpano- lappuja ja m agnetofoninauhoja. Työ oli vaatinut paljon tapahtum apaikkoi

hin tutustum ista ja eläytym istä asioi

hin. "J a korostan vielä, että minun onkin etsittävä käsiini täm ä ihmisten käyttäytym isen kaava, ei m itään m uu

ta. Tarkalla historiallisella todenm u

kaisuudella ei ole niin väliä ja se saat

taa heittääkin, varsinkin oloja kuvaa

vilta osiltaan ja jo h tu u siitä, että ihmi

set, joiden kanssa olen puhunut, ovat u n o h ta n ee t” (A H I, s. 90).

M arko Tapio ei pidä kirjasarjaansa historiallisena, vaan pelkästään taiteel

lisena: "A u te n ttin en aines on m ukana sen täh d en , että pysyttäisiin tiukasti todellisuuden kuvassa. Tarkoitus on kuvittaa term i arktinen hysteria, oma taudinkuva, tu n te m a tta asiaa.”

A rktisessa hysteriassa on tavallaan kaksi päätapahtum aym päristöä. V oi

m alaitostyöm aa on U uraisten puolella parinkym m enen kilom etrin päässä kir

jailijan kotikylästä. Työm aa on sama P arantalan voim alaitos, jo ta on kuvat

tu K orttipelisadussa. T ärkein ta p ah tu m apaikka ajatustasolla muistikuvissa on M arko T apperin isoisän Jannen toim intaym päristö. Janne on kuvattu aluksi mylläriksi. Jannella (= M arko T apperin isoisällä) ei ole ollut myllyä,

(2)

I

vaan Jannen apella. Mylly on sijoitet

tu kirjailijan kotikosken viereen. Täl

laista myllyä ei Pajupurolla ole. Pääta- pahtum aym päristönä ovat H ännilä ja P ajupuro. K irkonkylällä liikutaan myös jonkin verran. Kaikki paikat, ta

lot ja to rp at ovat olem assa samoin kuin kirjassa. K allinjärvi on vain ku

vattu sijainniltaan erilaiseksi kuin luonnossa. Y m päristö on siis siirretty kirjaan sellaisenaan. W astinki ja Pla- taan ovat taloista rom aanissa tärkeim m ät, torpista K ataam äki ja Tyski.

W astinki tark o ittaa R oikolan taloa ja P lataan N urm elaa, joka on R oikolan koskien toisella rannalla vastapäätä R oikolaa. Tässä yhteydessä on koros

tettav a, että W astinki ja Plataan ovat h ae ttu ja nimiä. V astaavan nimiset henkilöt kirjassa eivät vastaa todelli

suutta sellaisenaan.

R om aanissa on kuvattu kaksi vas

takkaista m aailm aa: toisaalta rikkai

den talollisten, toisaalta köyhien to rp parien eläm ä. Talolliseksi ja suureksi m aanom istajaksi kohoaa myllärin ja torpparin poika Vikki (Vihtori) B jö rk - harry. Vikin poika H arry on kirjan kertoja. H arryyn M arko Tapio on p an n u t jonkin verran itseään. Isä, V ihtori T apper, on taas ollut lähtö

kohta V ikin kuvaukselle. Janne, Juho T ap p er, on siirretty sellaisenaaan kir

jaan . H iltu eli Tilda M iina M atintytär V ikm an oli V ihtori T apperin m ielestä hänen äitinsä sellaisena kuin hän to dellisuudessa oli. Tilda M iina kuoli luonnollisen kuolem an, toisin kuin kirjassa. M uillekin Jannen rom aanissa

mainituille sukulaisille löytyvät vasti

neet. H enkilö vastineista löytyivät ta r

kat tiedot kirkonkirjoista 68 ihmises

tä, täm ä on enem m istö kirjan henki

löistä. Loput olivat kulkijoita tms.

M arko Tapio kertoi myös, että suu

rim m alla osalla V uoden 1939 ensilu

m en henkilöistä on täsm ällinen vasti

ne. E nem m istö ihmisistä on kirjassa om alla nim ellään. Joidenkin vastinei

den nimi kirjassa on toinen sen tä h den, että näillä ihmisillä on rom aanis

sa teetetty sellaista, m itä todellisuu

dessa ei ole tapahtunut. Tällaisia ni

m iä B jörkharryjen lisäksi ovat esim er

kiksi K aarlo V äriin, joka on "h aettu nim i” , sekä W astinki ja Plataan.

V uoden 1939 ensilum essa käsitel

lään v. 1918 kansalaissodan ta p ah tu mia Saarijärvellä. Jo tk u t kriitikot ovat käsittäneet vuoden 1918 ta p ah tu m at ja niiden syyt pääasiaksi rom aa

nissa. Näin ei ole. Y htä tärk eä asia on esim erkiksi voim alaitostyöm aan lakko ja sen syyt. M arko Tapio selit

tää tapahtum at yksilöstä ja perheestä käsin. K irjailija esittää kaunan ja vä

kivaltaisuuksien syyksi köyhien ja rik

kaiden välisen kuilun.

T utkin Saarijärven vuoden 1918 ta pahtum ia Valtion- ja Työväenarkiston lähteiden pohjalta. V alkoisten puolel

ta kertom uksen oli laatinut Karl Bran- der (12.10.1918 laadittu pitäjän ylei

sen sotahistorian kaavake). Karl Bran- der oli Saarijärven hoitoalueen m et

sänhoitaja ja sisällissodan aikana 5.

alueen ja Saarijärven suojeluskunnan päällikkö. Punaisten puolelta vastaa

vanlaisen kertom uksen oli kirjoittanut Niilo R utanen.

Historiallisia asiavirheitä M arko T a

pion V uoden 1939 ensilumessa ei ju u ri ole: P uterin järven jäällä pidettiin kokousta todellisuudessa kuukausi myöhem m in kuin kirjassa kerrotaan.

M arko Tapio ei mainitse rom aanissa, että K ataam äen Akseli oli karannut Työväentalon vankilasta. (Suojelus

kunta käytti vankilana silloista Työvä

enyhdistyksen taloa.) K arannutta tul

tiin kotoa hakem aan ja A ino T appe

rin kertom an m ukaan hänet am m ut

tiin, koska hän yritti karata kyydistä.

M uuten kuolintapa ja siihen liittyvät seikat pitävät paikkansa. Myös Tyskin Vilhon kuolem a on kuvattu todenm u

kaisesti. Kolmas punainen m urhattiin Kokkolassa. V ankilassa kuoli viisi ja yksi heikkouteen vankilasta päästy

ään. K arl B randerin m ukaan vankien lukum äärä vaihteli 30:sta 110:een. Nii

lo R utanen kertoo, että Saarijärvellä vangittiin kaikkiaan 147 kansalaisso

dan yhteydessä. M olem pien kertojien kuvaus vastapuolesta on propakandis- tista ja liiottelevaa.

Y hteenvetona voi todeta, että M ar

ko T apion rom aanien henkilöhahm ot ovat yleensä itsenäisiä. Tällä tarkoi

tan sitä, että vaikka olisikin ollut jo n kinlainen alkusysäys kirjaa suunnitel

taessa, m uodostuu tästä rom aanin syn

tyvaiheessa 'kirjailijan om a m ies’. Sen sijaan ihmiset ovat enim m äkseen tu tussa saarijärveläisessä ym päristössä.

M arko Tapio sanoi sam an näin: "A i

hehan on loppujen lopuksi tärkein, kaikkihan riippuu siitä. M inun aihee

ni eivät h erää om asta ym päristöstä, vaikka niin saattaisi luulla. Ns. kan

sankuvaus ei m inua suurestikaan kiin

nosta, m utta sijoitan aiheeni teknilli

sistä syistä ym päristöön, jonka parhai

ten hallitsen.” "Jokaisen on hallittava se m ateriaali, josta kirjoittaa. M inä tunnen Saarijärven läpikotaisin, siten voin keskittyä parem m in kirjojen var

sinaiseen aiheeseen. M itä suurempi ai

he m inulla on käsiteltävänä, sitä laa

jem m in ja syvemmin se ankkuroituu Saarijärveen. Saarijärvellä on minulle m onin tavoin huom attava merkitys.

Se on m inun syntym äseutuni ja koti

seutuni, lähtökohta ja vertailukohta kaikkeen niin kirjallisella kuin muilla

kin eläm äni aloilla. Kiintym ykseni sen ihmisiin ja paikkoihin on m elkein sai

raalloista. Erikoisen m erkityksellisenä pidän kotiani, jossa ei milloinkaan ole vallinnut tavanom ainen ajatustapa, olen siellä saanut tehdä- m itä haluan ja m iten haluan. Näkyyhän se kirjois

ta n i.”

_ . Matti Sjögren

l apperien sauna

9