Muistelmia rovasti Hugo Winteristä · DIGI

Matti Rautakorpi:

M uistelmia rovasti Hugo Winteristä

M onet saarijärveläiset m uistavat ro ­ vasti H ugo W interin, joka virassaan oli seurakuntalaistensa syvästi kun­

nioittam a, aivan erikoinen persoonal­

lisuus. K aiken kunnioituksen ja ar­

vostuksen ohella hänen toim iaan ja toim intaansa suurella m ielenkiinnolla seurattiin. Ja on luonnollista, että täl­

laisesta henkilöstä ja hänen edesotta­

m uksistaan pitäjäläisten keskuudessa varsin paljon puhuttiin, joissa keskus­

teluissa kaiken vakavuuden ohella m ielellään koetettiin löytää joitakin huvittaviakin asioita, sillä rovasti W in­

te r oli persoonallisuus, joka monella tavalla tuli esille toim innoissaan, ja yleensä eläm änasenteissaan. V iras­

saan seurakuntansa esipaim enena hän ennenkaikkea tahtoi olla seurakunnan H erralle vastuussa kaikista tekem isis­

tään. K aikkivaltiaan Jum alan edessä hän oli sanom attom an nöyrä, joka kaikessa hänen julistuksessaan tuli esille. H än tahtoi aina korostaa to ­ tu u tta, kuinka pieni ihm inen on Jum a­

lansa edessä, jo k a kaikessa suuruudes­

saan ja pyhyydessään on kuitenkin laupias ja arm ahtava Isä. Nöyrästi hän halusi tästä asiasta seurakuntalai- silleen puhua ja opettaa. Sana nöy­

ryys tuli hänen julistuksessaan ja tk u ­ vasti esille. Lukuisat seurakuntalai- sem m e, jo tk a hänet hyvin tunsivat, m uistelevat häntä rakkaudella ja sy­

vää kunnioitusta ja kiitollisuutta tu n ­ tien.

”

S Ä N T IL L IN E N ”

L uonteeltaan rovasti W inter oli en­

n enkaikkea joka suhteessa täsmälli­

nen, itse hän olisi sanonut "säntilli­

n e n ” . M yöhästym isiä hän ei suvain­

nut. Pappilassa pidetyt vieraskutsut- kin alkoivat aina täsm älleen sovittuun aikaan.

T ulkoon tässä m ainituksi T am pe­

reen hiippakunnan,' johonka S aarijär­

ven seurakunta näihin aikoihin kuu­

lui, piispa L ehtosen ensi vierailu Saa­

rijärven kirkkoherran pappilassa. Piis­

pa itse kertoi, että hän oli jo aikai­

sem m in kuullut rovastim m e täsmälli­

syydestä, niin että hän järjesti m at­

kansa sillä tavalla, että se osuisi tar­

kalleen sille minuutille, kuin oli rovas­

tin kanssa sovittu. Noin puoli kilom et­

riä ennen pappilaa hän pysähtyi joksi­

kin aikaa, ettei tulisi perille liian ai­

kaisin, ja sitten, kun hän tuli pappilan pihaan, niin rovasti oli rappusilla kel­

lo kourassaan ottam assa vastaan kor­

keaa vierastaan, ja sanoi ensi sanoik­

seen, että kyllä herra piispa on säntil­

linen. V arm aankin täm ä tapaus huvit­

ti piispaa.

□ □ □

E h k ä vakuuttavin kuvaus rovasti W interin täsm ällisyydestä on seuraava tapaus. N uoruudestaan lähtien rovas­

tim m e oli m atkustellut harvinaisen paljon eri puolilla m aapalloam m e, m m. kaksi kertaa m aapallon ympäri, jo k a sen aikaisilla kulkuneuvoilla ei ollut m ikään pikku juttu. Ensim m äi­

siä vuosia täällä virassa ollessani hän läksi toiselle m aailm anym pärim atkal- leen. T o ttu n een a pitkien m atkojen suunnittelijana hän osasi laskea m at­

kansa kestoajan niin tarkkaan, että hän kyytim iestään m atkalle lähtiessä hyvästellessään sanoi m inuutilleen ajan jolloinka häntä saa tulla T irkko­

sen kulm asta hakem aan. M atka oli turistim atka, ja rovastim m e sanoi, e t­

tä hän oli sillä kertaa ainoa m atkusta­

ja laivan ensimmäisessä luokassa, ja näinollen laivan kapteeni koetti kai­

kessa nou d attaa täm än arvokkaan m atkustajan toivom uksia.

E räässäkin tapauksessa, kun saavut­

tiin kuvauksensa m ukaan hänen m ie­

lestään m aailm an kauneim paan koh­

teeseen, Trinidan saarille, niin m el­

kein kaikki m atkustajat olisivat halun­

n ee t viipyä saarella pitem pään, kuin m itä laivan aikatauluun oli m erkitty.

Laivan kapteeni olisi suostunut m at­

kustajien pyyntöön, jos kaikki m at­

kustajat olisivat yksimielisiä tässä asi­

assa. Niin sitten kapteeni ensim m äi­

seksi kääntyi arvokkaim m an m atkus­

tajansa rovasti W interin puoleen, tie­

dustellen hänen m ielipidettään tässä asiassa. Silloin rovastim m e vastasi hä­

nelle, että ei se m itenkään sovi eikä ole m ahdollista, sillä siinä tapauksessa hän ei ehtisi Saarijärvelle sovittuun ai­

kaan, ja niin m atkaa jatkettiin aika­

taulun m ukaan.

M onta kulkuneuvoa hän joutui pit­

källä m atkallaan senkin jälkeen vaih­

tam aan, m utta itse m atkatavaroistaan huolehtiessaan hän ei m istään junasta myöhästynyt, ja hänen om a suunnitel­

m ansa toteutui prikulleen, ja hän oli T irkkosen kulmassa m aanantaiaam u­

na kello 8.00, jossa rovastin saksalais­

syntyinen palvelija Riedell jo oli hän­

tä odottam assa. Näin saavuttiin kotiin Matti Rautakorpi

16

K olkanniem en pappilaan m äärämi- nuutilla, ja ilo oli suuri onnistuneesta m aailm anym pärim atkasta.

□ □ □

T uo äärim m äisen tarkka kellon ajasta kiinni pitäm inen oli meille toi­

sille virassa olijoille erinom aisen m iel­

lyttävä asia, sillä koskaan ei tarvinnut turhaan odottaa tilaisuuksien alkam is­

ta. M elko hyvin seurakuntalaisem m e- kin tähän täsm ällisyyteen tottuivat ja sopeutuivat, vaikka joskus esim. hau­

tauksessa saattoi käydä niinkin, että jo k u lähiom ainen tilaisuuden alusta myöhästyikin.

”S E L L A IS IA O V A T N A IS E T ”

K erran hän oli erään tätinsä kanssa m atkoilla E telä-E uroopan maissa, jol- loinka oli saavuttu Italiaan suurelle rautatieasem alle, josta m onia junia oli lähdössä eri suuntiin, m onet hyvin­

kin pitkiin m atkoihin. Tällä kertaa ro­

vastim m e ja hänen seuralaisensa m at­

ka piti suuntautua kohti Itävaltaa, ja asem alla seisoi m onta kaukojunaa.

Siinä tädin kanssa tuli erim ielisyyttä junasta, jolla olisi lähdettävä. Rovasti oli toisen ja täti toisen junan kannal­

la. Lopuksi m atkatavarat vietiin tädin eh dottam aan junaan, ja pian juna läh­

ti vieden m atkatavarat m ennessään, m atkustajien jäädessä asem alle, jossa todettiin, että rovasti oli ollut oikeas­

sa, ja nyt m atkatavarat m enivät vää­

rässä junassa. Ei ollut m uuta keinoa kuin sähköttää seuraavalle asemalle ja pyytää, että m atkatavarat o tettai­

siin junasta asem alle talteen, ja rovas­

ti tulee ne sieltä hakem aan. Näin sit­

ten tehtiinkin, ja m atkan teko viiväs­

tyi aika tavalla.

T ätä kertoessaan rovastim m e to te­

si, että näin ym m ärtäm ättöm iä ovat naiset.

M onia kom m elluksia hän tätiensä kanssa m atkustaessaan oli kokenut.

E rä än toisen tätinsä kanssa hän k er­

rankin oli ollut käym ässä Porissa, jos­

sa oli eri puolilla kaupunkia kum pai­

sellakin toim itettavia asioita, ja rovas­

ti oli ehdottanut, että sovittaisiin joku m äärätty kohta, jossa tavattaisiin ko­

tiin lähdettäessä. Täti oli kuitenkin si­

tä m ieltä, että Pori on niin pieni kau­

punki, että kyllä siellä aina toisensa

M A A IL M A N M A T K A A JA

Rovasti W inter oli eläm änsä aikana tehnyt paljon pitkiä m atkoja. Edellä jo kerroin hänen m aapallonym päri- m atkoistaan. Täm än lisäksi hän oli useam m an kerran käynyt Japanissa, joskus erillinen m atka Intiaan. A m eri­

kassa hän oli käynyt lukuisia kertoja.

V ielä vanhoilla päivillään m elkein jo ­ ka vuosi hän teki m atkoja mm. V äli­

m eren m aihin, ja Palestiina oli hänel­

le tu ttu a aluetta.

V ielä yli seitsem änkym m entäviisi- vuotiaana hän teki m atkan Brasiliaan.

N äillä m atkoillaan hän valppaana huom ioi m itä moninaisim pia asioita ja k oetti tutustua erikoisiin nähtävyyk­

siin. H änellä oli varsin hyvä kielitaito, jo te n k a oli mahdollisuus keskustella ja ottaa selvää asioista vieraillakin kie­

lillä. H änen m aapallon tuntem uksen­

sa oli niin laaja, että professori Leivis­

k ä, joka vuosisadan alussa toim itti uu­

den m aantieteen oppikirjan, tuntien rovastim m e laajat tiedot näistä asiois­

ta , kutsui rovastin luokseen ja pyysi h än tä tekem ään korjauksia niihin op ­ pikirjan kohtiin, jo tk a hän havaitsi virheellisiksi. Tästä käynnistään pro­

fessori Leiviskän luona rovasti sanoi, e ttä niin nöyrä tiedem ies oli täm ä pro­

fessori, että tällaisen m aaseutupasto-

rin antam ien neuvojen m ukaan te h ­ tiin m onia korjauksia oppikirjaan.

N Ö Y R Ä

Rovasti W inter omisti vuosisadan alussa mm. H artolassa suuren Koski- pään kartanon, jo k a oli perintötila.

K artanon pinta-ala oli tuhansia heh­

ta areja , jonka kartanon hän sitten m yöhem m in möi arvionsa m ukaan ai­

van polkuhintaan. T ästä huonosta kaupastaan hän vain totesi, että on hyvä asia, kun ei ihmisellä olekaan liian paljon tätä m aallista m am m o­

naa, sillä on suuri vaara olla rikas.

U sein om istam isen halu vain kasvaa, ja mieli kiintyy tähän maalliseen tava­

raan. Silloin tärkein asia, suhde T ai­

vaalliseen Isään unohtuu, ja kadotuk­

sen vaara on edessä. H än tahtoi ottaa asian siltä kannalta, että Jum ala hy­

vyydessään hoiti asiat niin, että hän ei päässyt liian paljon om istam aan tätä m aallista m am m onaa.

M A A N V IL J E L IJ Ä

O ltuaan useita vuosia H artolan kirkkoherrana hän haki ja tuli valituk­

si Saarijärven kirkkoherraksi. Täällä hän sai haltuunsa suuren K olkannie­

m en pappilan, jossa oli laajat viljelys­

m aa-alueet osana hänen kirkkoherran palkastaan. Aluksi hän koetti itse vil­

jellä ja hoitaa tu o ta suurta virkataloa, m utta huvittuneena hän itse kertoi, kuinka huono m aanviljelijä hän oli ol­

lut.

T unnetusti hän oli saksalaisten ihai­

lija ja siitä kai osaksi johtuen otti ti- lanhoitajakseen saksalaisen pehtorin, joksi hän nimitti tilanhoitajaansa.

P ehtori sitten hankki työväen, joka osaksi oli varsin kansainvälistä. Suu­

rin osa työväestä oli kuitenkin saari- järveläisiä, m utta m ukana oli yksi ve­

näläinenkin, josta hän mainitsi pehto­

rin k ertoneen, että täm ä aterioides- saan syö lusikalla voita. Työväkeä oli aika joukko, niin että esim. voita jo u ­ duttiin ostam aan lisää kaupasta, kos­

ka om a k arja ei pystynyt tuottam aan m aitotaloustuotteita kulutukseen tar­

vittavaa m äärää.

T yöteho rovastin m ielestä oli hei- konlainen. H einänkorjuun aikana ro­

vasti itse läksi ottam aan selvää siitä, kuinka työ sujui. E rä än ä esim erkkinä havainnostaan hän kertoi, että kun ajettiin heiniä pellolta latoon, niin ai­

H ugo W inter

tap aa ja löytää. L oppujen lopuksi kä­

vikin kuitenkin sillä tavalla, että toi­

siaan ei tavattu, ja kum painenkin jo u tu i lähtem ään paluum atkalleen eri aikoina. Jälleen rovasti totesi, että sel­

laisia ovat naiset.

17

na yhtä hevosta kohden oli kaksi m iestä, ja kuorm an tekoon kului ai­

kaa 15 m inuuttia. Ladossa oli kolme m iestä, jo tk a panivat kuorm an latoon viidessä minuutissa. K uorm a kaad et­

tiin aina ladon eteen, josta latom iehet panivat heinät sitten latoon. A ikaa kului siis latom iehiltä kolme kertaa vähem m än kuin kuorm an tekijöiltä.

Rovasti ihm etteli latom iehille tätä jä r­

jestelm ää, m utta he sanoivat, että la- tom iesten työ on niin kovaa ja kuu­

m aa hom m aa, että kyllä välillä täytyy saada aina tuon verran levätä, kuin tuo tehtävien ero oli.

Järjestely työmailla oli rovastin m ie­

lestä pehtorin hom m aa, eikä hän sii­

hen sen kum m em m in puuttunut. Kun tuli viljan puintiaika, tarvittiin tähän työhön paljon väkeä, ja eräänä puinti- päivänä rovasti itsekin m eni tarkkaile­

m aan työn sujum ista. Pehtori kehotti h än tä ottam aan hangon käteensä ja nostam aan eloa syöttöpöydälle, ja kun puim akone oli varsin suurikokoi­

nen, oli rovastilla kova kiire, että pui­

m urin kitaan riitti syöttäm istä. Täten hänellä ei ollut paljoakaan m ahdolli­

suutta tarkkailla m uiden työntekoa.

H än jo utui itse kokem aan, kuinka ko­

vaa hom m aa täm ä viljan puinti on, ei­

k ä hän halunnut sen koom m in pu u t­

tu a koko puintihom m aan.

M aanviljelyksestään hän tuli siihen tulokseen, että se tu o ttaa hänelle pelkkää tappiota, ja niin pari vuotta tä tä kokeiltuaan hän vuokrasi pappi­

lan viljelysmaat. E ttä hän pääsi eroon m aanviljelyksestä, niin vuokraaja sai viljellä virkataloa kaksi vuotta ilman m inkäänlaista vuokran m aksua. T ä­

m än lisäksi vuokraaja sai ostaa suu­

ren m aanviljelyskoneiston ja kalus­

to n , sekä suuren karjan m elko edulli­

seen hintaan, että hän pääsi m aanvil­

jelyksessä hyvään alkuun.

O len näistä asioista uskaltanut k e r­

to a sen takia, että rovasti itse on hu ­ vittuneena m inulle ja m onelle m uulle­

kin k ertonut m aanviljelyksestään, jos­

ta hän kärsi kahden vuoden aikana m elkoisen tappion, m utta täm änkin o petuksen hän piti itselleen tarpeelli­

seksi opetukseksi, eikä hän tappios­

taan kantan u t surua.

R ovasti W inter osasi o tta a asiat re a ­ listisesti epäonnistum isten ja vastoin- käym istenkin sattuessa. Pohjim m al­

taan hän syvästi ymmärsi huum orin piristävän vaikutuksen ihmisten kes­

kuudessa. H än katseli suuressa m ää­

rin asioita huum orin valossa. M onista

asioista hän m ielellään laski leikkiä viisaalla ja huvittavalla tavalla.

K IN K E R E IL L Ä

K un lähes kaksikym m entä vuotta hänen kanssaan kiersim m e p itäjää he­

voskyydissä esim. kinkeriaikoina, ol­

tiin aina silloin m atkoilla ja poissa ko­

to a sillä tavalla, että m aanantaiaam u­

na lähdettiin ja perjantai-iltana tultiin kotiin. Jokaisella tällaisella kierroksel­

la oli om a viehätyksensä. Saimme yö­

pyä seurakuntalaistem m e viihtyisissä kodeissa.

Erikoisesti m uistan rattoisat iltahet­

k et häm ärissä pirteissä ja kam areissa.

M eidän kirkonm iesten seurana m el­

kein aina oli talon lähinaapureita ja sukulaisia. K eskustelu useim m iten oli vapaata, ja vanha rovastim m e haus­

kalla tavalla piti huolen siitä, että ju t­

tu a riitti. Silloin kun m uilla vierailla sattui olem aan vähem m än k e rro tta­

vaa, niin rovastim m e kertoi m atkois­

ta an ja havainnoistaan eri puolilta m aapalloa.

H auskasti hän kertoi, kun m entiin laivalla päiväntasaajan yli. Täm ä oli sellainen tapahtum a, joka aiheutti hil­

p eä ä ilonpitoa m atkustajien keskuu­

dessa laivalla. Y leensä tarkkailtiin, millä tavalla laiva tärähtää, kun päi­

v äntasaaja ylitetään. K ukaan ei kui­

tenkaan nähnyt eikä kuullut m itään erikoista sillä hetkellä, kun täm ä koh­

de sivuutettiin. H ilpeän mielialan ai­

heuttam ana täm äkin tarkkailu oli vail­

la m itään todellisuuspohjaa. Rovas­

tim m e kertoi, että hän sivumennen huom ioi täm än kaiken ilonpidon. H ä­

nellä oli kuitenkin seurassaan ryhmä m atkustajia, joidenka kanssa melkein jo k a ilta pidettiin iltahartaus. Täm ä päiväntasaajankin ylitys antoi syvästi aihetta kiittää Jum alaa siitä, että hän oli suojellut ja varjellut tällä pitkällä m atkalla kaikista vaaroista.

M U S IIK IN H A R R A S T A J A

K onsertteja K olkanniem en pappi­

lassa oli lukuisia, ja niissä esiintyi m aam m e kuuluisim pia pianotaiteilijoi­

ta. Mm. K urd W alden m onena kesä­

nä, sekä E rnst Linko, Selim Palm ­ gren, rouva K ilpinen, joka m iehensä säveltäjä Y rjö Kilpisen kanssa eräänä kesänä vieraili K olkanniem en pappi­

lassa. Myöskin professori H eikki K le­

m etti ainakin kerran vieraili rovastin pappilassa.

Kun rovasti W inter täytti 75 vuotta, oli pianotaiteilija Timo M ikkilä luvan­

n u t käydä rovastiam m e tervehtim ässä ja antam assa pianokonsertin hänen pappilassaan. K un hän ei saanutkaan m atkaansa tänne järjestym ään, niin hän järjesti Sibelius A katem ian pie­

nem pään konserttisaliin rovastillem ­ m e pianokonsertin, jo ta täm ä suurella ihastuksella kuunteli, ja oli taiteilija syvästi kiitollinen tästä hänen harvi­

naisesta huom aavaisuudestaan.

N uoruudessaan rovasti oli asettanut pääm ääräkseen pianotaiteilijan uran.

H än oli pienestä lapsesta alkaen in­

nokkaasti harrastanut pianon soittoa.

H artolan rovastin poikana hänellä oli hyvä m ahdollisuus siihen, sillä kodissa oli piano ja hänen äitinsä kykeni oh ­ jaam aan varsin pitkälle poikansa pia­

nonsoiton opetusta. Vielä ylioppi­

laaksi tultuaankin hänen harrastuksen­

sa varsinkin pianonsoiton alalla jatkui suuren innostuksen siivittäm änä. H än oli oppiaineissaan päässyt jo niin pit­

källe, että pystyi soittam aan vaativaa klassillista m usiikkia, siis pianom usiik­

kia, esittäen huom attavalla taidolla mm. B ethovenin vaikeim piakin so­

n aatteja. B ethoven ja Bach olivat h ä­

nen suurin ihastuksensa, ja suurella h artaudella hän aina kuunteli erikoi­

sesti Bachin urkum usiikkia.

M usiikin harrastus oli rovastim m e eläm än rikkautena koko hänen elä­

m änsä ajan. Vielä vanhuuden päivi­

nään hän nousi joka aam u kello 5— 6 m aissa, ja pani uunit läm piäm ään, ja rupesi pianon ääressä tekem ään sor- m iharjoituksiaan.

K IR J A L L IS U U T T A

Teologista kirjallisuutta hän sanoi lukevansa m elko paljon sekä myöskin saksankielistä klassista kirjallisuutta.

T äm än kirjallisuuden laadun valinnas­

sa hän oli erittäin kriittinen.

E h k ä on paikallaan m ainita hänen sisarestaan, jo k a oli kirjailija ja erit­

täin arvostettu tällä alalla. K uiten­

kaan täm ä sisarensa kirjallinen tu o tan ­ to ei rovastiam m e suurem m asti kiin­

nostanut, sillä hän sanoi, että Mailan kirjallinen tu o tan to liihoittelee niin korkealla ih anteitten ja epätodellisten haaveiden m aailm assa, että se ei vas­

ta a hänen henkisen m inänsä tarpeita, eikä hän voi niistä ihanteista saada si­

18

Eetu H yväm äki

HUGO WINTER LÄHIKUVASSA

tä henkistä ravintoa, jo ta hän kaipaa sielunsa virkistykseksi.

P A P P IL A S S A

S eurakuntansa esipaim enen te h tä­

vissä ja musiikin harrastuksen ohella m atkustam inen oli ehkä kolm anneksi tärkein asia ja viittaa hänen syvään kiinnostukseensa ja historiaan, jo tka olivat hänelle aina m ielenkiinnon koh­

tein a lukem attom illa m atkoillaan.

K olkanniem en pappilassa pidetyissä ti­

laisuuksissa saatiin kuulla paljon h ä­

nen esitelm iään näistä asioista, joita hän esitti m ielenkiintoisella ja havain­

nollisella tavalla. Esillä oli silloin k art­

to ja eri puolilta m aapalloam m e, joi­

denka avulla hän koetti saada esityk­

sensä helppotajuisiksi ja ym m ärrettä­

viksi.

M ielenkiinnolla näitä hänen esitel­

m iään aina kuunneltiin, ja paljon näi­

tä asioita on jälkeenkinpäin m uisteltu niiden seurakuntalaistem m e keskuu­

dessa, jo tk a näitä saivat kuulla ja näh­

dä. H eitä oli hyvin paljon ja kaikista piireistä. Täytyy sanoa, että jokaista seurakuntalaista, jonka hän havaitsi harrastavan toim intaa ja m ukanaoloa seurakunnan toim innoissa, hän tahtoi huom ioida kutsum alla heitä kaikkia ti­

laisuuksiin, jo ita hänen pappilassaan pidettiin.

□ □ □

H än usein näissä tilaisuuksissa esitti laulettavaksi hengellistä laulua, jossa mm. sanottiin, että siellä iäisyydessä p elastettujen kiitosvirsi kaikuu valta­

vana kuin suurten vetten pauhina. T ä­

hän virteen ja uskom aansa taivaalli­

seen, ihanan musiikin iäisesti kestä­

vään iloon ja rauhaan on vanha rovas­

tim m e päässyt.

M .R-pi

Rovasti W interiä tunnutaan m uistet­

tavan jatkuvasti. Ei ainoastaan siellä kotipitäjässä, vaan ym päri m aata. A i­

van tuntem attom at papit tai papinles- ket, m onet vanhat o p ettajat tai ni­

m ekkäät kansalaiset saattavat ruveta kyselem ään kaikenlaista om ien kuule­

m iensa lisäksi, kun vain tietävät, että keskustelukum ppani sattuu olemaan vanhoja saarijärveläisiä.

L ukem attom ia ovat ne kaskut ja ju ­ tu t, jo ita tästä originellista persoonas­

ta m uistetaan, ja onkin pelättävissä, että kunnioitetun kulttuurihenkilön to ­ dellinen m uotokuva m uuntuu vain sar­

jaksi enem m än tai vähem m än tosipe- räisiä hupijutelm ia.

T o tta on, että arvoisa rovasti jäi suurim m alle osalle seurakuntalaisiaan- kin vain pitkänä, laihana, tuim an-tuti- sevana ukkona m ieleen kinkeripöy- dän tai saarnastuolin reunan takaa.

H änen tiukka säntillisyytensä ja järk ­ kym ättöm ät tapansa kyllä tunnettiin kaikkialla, m utta m uu onkin jo sitten pelkkää legendaa.

H ugo W inter syntyi kulttuuripiirei- hin. H änen isänsä, m ustakulm ainen ja poikaansa pitem pi H artolan karta- nopitäjän pastori, m uistetaan siitäkin, että pitäjällä ei löytynyt tarpeeksi pit­

kää sänkyä, vaan pastori kinkerim at- koillaan vedätti laitarekensä väentu- paan ja nukkui siinä taljoillaan ja nah- kasissaan. H än kuoli jo nuorena äkilli­

seen sydänkohtaukseen, ja kun hänen leskensä, joka oli syntyisin tunnetusta B onsdorfien suvusta, oli viettänyt ar- m ovuotensa pappilassa, oli edessä m uutto tuntem attom aan viiden vilk­

kaan ja vasta kouluaan aloittelevan lapsen kanssa. Sukulaisten avulla kui­

tenkin ostettiin H artolan takam ailta N upurin torppa; siinä tosin oli koko­

naista 3 000 ha m aata ja välttävä

asuinrakennus. Tilaa hoitam aan o te t­

tiin saksalainen pehtoori, ja tilalle ra­

kennettiin kuuluisa iso navetta aivan uudella tekniikalla: m uottien väliin poljettiin sulaa savea, sideaineena k a­

nervan varsia.

T äältä käsin alkoi toim ekas rouva kouluttaa lapsiaan. H ugo, vanhin po­

jista, jo k a oli m usikaalinen ihmelapsi, lähti Jyväksylän lyseoon, M aila, josta myöhem m in tuli kuuluisa kirjailija M aila Talvio, sukulaisten luo Helsin­

kiin ja m uut m ikä m innekin. Toisesta pojasta tuli m erikapteeni, joka myös oli kirjailija, ja nim ellä E rkki W est julkaisi m eri- ja seikkailurom aaneja.

Yksi tytöistä opiskeli m aalausta: hä­

nen töitään olivat ne Kolkanniem en pappilan seiniltä m uistetut venäläisen m erim aalarin Aivazovskin suuret jä l­

jennökset, joista toista Elisabet-syste- ri niin m akaaberilla tavalla yritti myy­

dä rovastin jälkeisessä u nohtum atto­

m assa huutokaupassa: ” M inä voin sa­

noa teille, kun te kuitenkaan ette ym­

m ärrä, että näm ä kehyksetkin ovat ar­

voltaan 25.000 m arkkaa” . . . Toisen taulun oli rovasti jo aiemm in lahjoitta­

nut ystävälleen Paavo Tirkkoselle, jo ­ ka oli (rovastin ystävien salaisten jä r­

jestelyjen m ukaan) auttanut pappilan talo u tta vaikeina säännöstelyvuosina.

Elisabetilla oli kirjakauppa Lahdessa ja yhdestä tyttärestä tuli Koskipään kartanon värikäs rouva. H änet m uiste­

taan ehkä G erden-B oism an -nimise­

nä, röyhelöihin ja volankeihin p u ettu ­ na perhosena mustiin puetun ja arvok­

kaan M aila Talvion rinnalla W interin kuuluisista kutsuista tai "iltam ista”

Saarijärvelläkin.

K oululaisena, eritoten lomilla, Hugi-veli M aila Talvion m ukaan soit- teli lakkaam atta skaaloja ja harjoitel­

m ia Pietarista tuodulla flyygelillä. Ja

19