l\i(iMtinna Winter,
l^gllmnnieinen fiäkkilinUi
‘t&a Hakkarainen
' / irkkoherra Hugo Winter piirsi Saarijärven kamaraan unohtu-
j f f mattomat jälkensä. Hänen puhetyylinsä, käsien hieromisensa ja
■
ksäntillisyytensä muistetaan elävästi. Nuukakin hän oli, sillä hän käytti safhai/vihertäväksi kulunutta susiturkkiaan ja samaa karvalakkia koko ikänsä.
Nöyrästä ja vilpittömästä sananpalvelijasta ja aristokraattirovastista on kirjoitettu paljon, mutta minne on unohtunut ruustinna Gerda Winter?
Kuka hän oli, mistä hän tuli ja mihin meni puolisonsa kuoleman jälkeen?
Millaista oli hänen elämänsä Kolkanniemen pappilassa vuosina 1929- 49?
Nämä kysymykset eivät ole jättäneet minua rauhaan sen jälkeen, kun istuin ”ratsumestari ” Toivo Kallion jalkojen juuressa Mahlulla. Haastat
telun tiimoilta kirjoitin Saarijärven Jouluun 1998. Topi olikin enemmän oikeassa kuin moni luuli.
Seuraavan kerran Gerda Winter alkoi vaivata ajatuksiani kesällä 2001, kun oikoluin Pyhäjärven rannalla Martti Lappalaisen käsikirjoitusta hä
nen kirjaansa Vain tavallinen maalaispastori. Ihmettelin, miten on mah
dollista, että rouva Winteristä ei löytynyt Saarijärveltä kohtuullisella vai
valla yhtään valokuvaa julkaistavaksi.
Kun sitten Winterien ystäväperheeseen kuulunut Annikki Multamäki os.
Mäkinen lähetti minulle kuvan ruustinnasta, olin pakahtua onnesta. Kuin
ka herttaisen viehättävä ruustinna olikaan 32-vuotiaana neiti-ihmisenä!
Tämä kirjoitus on henkilökohtainen yritykseni piirtää Gerda Winteristä edes jonkinlainen muotokuva. Kolkanniemen häkkilintu perustuu henkilö- haastatteluihin ja muuhun materiaaliin, josta on lähdeluettelo lopussa.
Asiavirheitä voi esiintyä, ne annettakoon anteeksi. Tein yllättäviäkin löy
töjä Gerda Winteristä, joka jäi pahemman kerran puolisonsa varjoon.
Tämä kirjoitus auttakoon meitä ymmärtämään myös Winteriä hieman uu
desta näkökulmasta.
Qerda m n ‘Ifaartrnan 1 8 7 7 - 1 9 6 3
T u l l i e s i m i e h e n t y t ä r H a n g o s t a
Gerda von Haartman syntyi Hangossa 8.9.1877. Hänen isänsä oli tulliesimies Frans von Haartman (1831-1900) ja äitinsä Paulina Haartman os. Bergman (1838-? ). Perheeseen kuuluivat lisäksi Frans Mikael, Alphons Bertil ja Gurli -sisar, jonka kanssa Gerdalla näyttää olleen lämpivät välit. Avioiduttuaan
Gurli sai sukunimekseen Dromberg.
Frans-isän kuoleman jälkeen vuonna 1900 von Haartmannien perhe muutti todennäköisesti Tammisaaresta Kar- jaalle.
Maija Kuuselan mukaan Gerda von Haartman oli sukua sille Lauri Gabriel von Haartmannille, joka mainitaan Suomen historiassa Suomen siirtyessä Ruotsilta Venäjälle. Lauri Gabriel "jär
jesteli Suomen asioita”. Von Haart
mannien äidinkieli oli ruotsi ja Saari
järvelle muutettuaankin Gerda oli "hy
vin ruotsalainen”.
V e n ä j ä n h o v i n k a u t t a K a l i f o r n i a a n
Eräiden tietojen mukaan Gerda von Haartman olisi nuoruudessaan ollut kuuluisa kansainvälinen laulajatar. Va
litettavasti en ole löytänyt tähän viit- taavia dokumentteja. Sen sijaan tiede
tään, että hän matkusteli maailmalla paljon. Niinhän teki hänen tuleva avio- miehensäkin maailmanmatkaajaro- vasti Hugo Winter.
Maija Mäkinen kertoo, että sekä kirkkoherra että ruustinna olivat eri
koisia persoonia. Ruustinna oli kuului
sa kaunotar, joka oli ollut Venäjän ho
vissa. Hänen sulhasensa (huom! ei siis Winter) kuului aikoinaan keisarinnan henkivartiostoon niin kuin Manner
heimkin aikoinaan, "siihen kun otettiin kaikkein komeimmat”. Kun sulhanen sitten haavoittui Venäjällä, niin Gerda hoiti hänet hautaan asti ja hoiti sen jäl
keen vielä vanhan äitinsäkin.
Kun molemmat vanhemmat olivat kuolleet Gerda oli vapaa suunnittele
maan omaa elämäänsä. Maija Mäkinen kertoo, että Gerda lähtikin sisarensa Gurli Drombergin kanssa Amerikkaan ansaitsemaan rahaa, jotta he voisivat kouluttaa Gurlin lapset. Sisarukset toi
mivat muun muassa kotiopettajina.
Amerikassa Winter todennäköisesti ta
pasi heidät maailmanympärysmatkal
laan.
Opettaja Maija Kuuselalle ruustinna on kertonut Amerikan matkastaan yk
sityiskohtaisesti ja avomielisesti. Ger
da von Haartman oli ollut Amerikassa öljymiljonäärin perheessä kamarineiti- nä. Hänen tehtäviinsä kuului hoitaa muuan muassa rouvan vaatevarastoa.
Rouvalla oli pukuja niin paljon, että niiden lukumäärää ei voinut edes tie
tää, ei myöskään kenkien määrää.
Käyttämättömiäkin pukuja oli paljon.
Loppujen lopuksi pukuja poltettiin ja uusia ostettiin tilalle.
Viehättävä, kaunis j a tyylikäs G erda von H aartm an 32 -vuotiaana eli vuonna 1909.
K uvan lähetti Annikki M ultam äki Seinäjoelta.
Miljonäärin rouvan lähtiessä ky
lään, visiiteille ja juhliin, Gerda auttoi pukeutumisessa ja napittamisessa.
Korsetti piti vetää kiinni ja kaikki piti laittaa oikein fiiniksi. Ja sitten, kun kaikki oli valmista, miljonäärin hyvin laitettu rouva otti lasin viiniä niin, että posket tulivat punaisiksi.
G e r d a j a H u g o - n u o r u u d e n y s t ä v i ä
Gerda von Haartmannin muutto Saari
järvelle Helsingin pohjoisesta ruotsa
laisesta seurakunnasta on päivätty 5.12.1929. Saarijärvelle muutto ja avioliitto aloittivat hänen elämässään uuden ajanjakson.
Muutto syrjäiseen Kolkanniemen pappilaan ei voinut kuitenkaan olla sattuman sanelema juttu! Maija Mäki
sen mukaan Gerda ja Hugo olivat jo lapsuudenaikaisia ystäviä. Maija Kuu
sela kertoo, että he olivat jopa vähän sukulaisiakin. Rovastilla oli äitinsä ja äidinäitinsä suurennettu valokuva sei
nällä. Ruustinna oli näyttänyt taulua Maija Kuuselalle ja sanonut, että tämä rovastin mummo on "mamman sisko”.
Toisin sanoen: Hugon äiti Malvina Winter ja Gerda olivat serkkuja eli si
sarusten lapsia.
Hugon puolelta ystävyys kehittyi lopulta niin syväksi, että hän olisi ollut valmis ottamaan Gerdan omakseen, mutta suomeksi sanottuna saikin "ruk
kaset'’. Maija Kuusela muistelee ruus
tinnan kertoneen, että "hän (Hugo) olis tahtonu minut nuorena, mutta minä en hänestä huolinut.”
M a l v i n a n t i l a l l e G e r d a
Hugon ja Gerdan tiet kulkivat nuoruus
vuosien jälkeen erilleen. Hugo toimi pappina Lahdessa, Hartolassa ja Saari
järvellä. Gerda päätyi Kaliforniaan.
Väistämättä tulee mieleen, oliko ni- men-omaan Malvina-äiti esteenä Ger
dan ja Hugon suhteen kehittymiselle?
Oliko Winterin suhde omaan äitiinsä niin kiinteä, että hänen viereltään ei löytynyt enää tilaa toiselle naiselle?
Diakonialle syttynyt Hugo kantoi huolta vuonna 1890 leskeksi jääneestä äidistään viimeisen päälle. Arno For
sius mainitsee, että vakinaisen papin paikan saatuaan nuori Winter oli toivo
nut saavansa äitinsä asumaan luok
seen. Tämä toteutuikin vuonna 1894.
Siitä lähtien Malvina-äiti asui poikansa luona kuolemaansa asti eli yhteensä 32 vuotta.
Winterin 80-vuotispäivien yhtey
dessä vuonna 1946 Sampo-lehti kir
joittaa: "Rovasti Winterin pappilako- din emäntänä oli vuosikymmenien ajan hänen suuresti rakastama äitinsä, os. von Bonsdorff. Vasta äidin kuoltua solmi rovasti Winter täällä Saarijärvel
lä ollessaan avioliiton Gärda o.s. von Hartmannin kanssa.”
Hugon ja Gerdan "tarinassa” Malvi- na- äidin kuolema vuonna 1926 mer
kitsi käännettä. Winter ehti tekemään surutyötä noin kolme vuotta, kunnes löysi uudelleen nuoruudenihastuksen- sa Kaliforniasta. Äidin kuolemasta ai
heutunut tyhjiö täyttyi vähitellen, kun pappilan portit aukenivat Winterin elämän toiselle merkittävälle naiselle,
Gerda von Haartmannille.
Gerdan "löytyminen" ei ollut yllä
tys, sillä kirjeenvaihdosta päätellen Winter tuskin oli päässyt missään vai
heessa irti nuoruusvuosiensa ihastuk
sestaan ja rakkaudestaan. Winterin elä
män kolmas merkittävä nainen oli hä
nen sisarensa, kirjailija Maila Talvio.
Ei voi olla sattuma, että maail- manmatkaaj aro vastin matkakohteena vuonna 1929 oli Yhdysvallat ja Länsi- Intian saaret. Vielä samana vuonna Gerda von Haartman nimittäin muutti Kolkanniemen pappilaan.
S e u r a p i i r i n e i d i k s i v a i a v i o p u o l i s o k s i ?
Malvina Winterin kuollessa Gerda von Haartman lähestyi jo viittäkymmentä.
5
On luonnollista, että hän pohdiskeli Kaliforniassa, kaukana kotimaastaan, miten viettäisi loppuelämänsä.
Maija Kuusela muistelee: ”Kun Malvina Winter, rovastin äiti kuoli 1926, niin tämä rovasti rupes tunte
maan itsensä hyvin yksinäiseks ja kir
jotti tälle Gerda von Haartmannille, että eikö se tulis tänne hänen luokseen.
Ja tietysti, kyllä se kirjotti varmaan avioliittotarkoituksessa, että tulisitko minun luokseni, kertoi ruustinna. Sit
ten hän (ruustinna) kauan mietti ja vii
mein vastasi, että no kun siellä on suuri ja hyvä koti, ja me tunnemme toisem
me, niin kyllä minä tulen. Ja sitten hän lähti sieltä Kaliforniasta kimpsuineen ja kampsuineen, suoraan Saarijärven
pappilaan tulemaan.”
Mietittyään pitkään Gerda von Haartman jätti siis Amerikan mante
reen 52-vuotiaana ja lähti nuoruuden ystävänsä elämänkumppaniksi Saari
järvelle.
On mielenkiintoista lukea Saarijär
ven yhteiskoulun rehtorin (vv. 1926- 1945) Heikki Haavion muistelmia Winteristä ja hänen avioliittoaikeis- taan. "Vaikka olinkin rovasti Winterin hyvä ystävä, en malta olla kertomatta
vielä hänen avioliitostaan. Hän oli pinttynyt vanhapoika, joka hiukan pel
käsi naisia. Mutta hänellä oli viiden
kymmenen vuodentakainen nuoruuden tuttava, Gerda v. Haartman, joka oli mm. ollut Venäjän keisarillisessa ho
vissa hovineitona, mutta joka nyt asui Kaliforniassa. Rovasti arveli, että hän voisi viettää vanhuutensa päivät kes
kustellen nuoruudenystävänsä kanssa yksinäisessä pappilassa. Siinä mielessä hän kirjoitti Kaliforniaan ja ehdotti, että neiti v. Haartman saapuisi Saari
järvelle ja he keskustelisivat entisistä ajoista. Gerda v. Haartman saapuikin, mutta oli käsittänyt rovastin kirjeen kosimakirjeeksi, mitä se ei suinkaan ollut. Rovasti oli pahemmassa kuin pu
lassa.”
Jos Haaviota on uskominen, niin myös Gerda v. Haartman oli nyt pulas
sa. Hänellä on takanaan Venäjän keisa
rillinen hovi ja Kalifornian vuodet.
Muutto Amerikasta Kolkanniemeen oli hyppy tuntemattomaan. Mitä hän mah
toikaan ajatella, kun hänelle, keski- ikäiselle viehättävälle naiselle ilmeni, että kirkkoherra halusikin hänet vain vanhuusvuosiensa ratoksi keskustele
maan entisistä ajoista pappilansa suu
rissa saleissa?
Joutuiko Gerda von Haartman siis väärinkäsityksen vuoksi Winterin "an
saan”, josta hän olisi vielä Jyväskylän asemalla päässyt pois ? Mutta vain teo
riassa, sillä asiat olivat edenneet jo liian pitkälle. Ja mikä on totuus kir
jeenvaihdosta? Kirjoittiko Winter to
della kosimakirjeen, vai tulkitsiko Ger
da Winterin visiittikutsun kosimakir
jeeksi? Joka tapauksessa hän muuttaa Saarijärven salomaille runebergiläisiin maisemiin.
H u g o e i t u l l u t k a a n v a s t a a n !
Winterin säntillisyydestä riittää juttuja loputtomiin. Mutta hänkin myöhästyi ja hänen myöhästymisensä huomattiin.
Mutta varsin erikoinen oli Gerda von Haartmannin saapuminen Jyväskylään ja Saarijärvelle. Kaliforniasta Jyväsky
läänhän on suhteellisen pitkä ja vaival
loinen matka.
Winter oli lupautunut olemaan Jy
väskylän asemalla vastassa. Pitkästä matkasta väsynyt Gerda-neiti olisi var
masti ollut ikionnellinen, jos hänen sulhasensa Hugo olisi pitänyt lupauk
sensa. Mutta Winter ei tullutkaan vas
taan. Hänelle tuli este.
Maija Kuuselan haastattelu on kut- kuttelevan mielenkiintoista luettavaa.
Se herättää myös monia kysymyksiä säntillisen kirkkoherran asenteista ja vaikuttimista.
”Ja sitten (Gerda Winter) naureskel
len jutteli minulle, että kun hän tulee Jyväskylän asemalle, niin joku mies, se ei ole Hugo, katsoo häntä, vaikka hän menee minne tahansa. Aina se vaan katsoo ja katsoo hänen tavaroitaan, mutta Hugoa ei näy missään. Rovasti oli kirjottanut, että hän tulee vastaan, mutta Jyväskylän asemalla ei olekaan Hugo Winteriä. Rovastille oli tullut joku este niin, että hän ei päässyt.
Ja minä (Maija Kuusela) muistan, kun Winter tuli tuohon koululle, minun luokseni soittamaan Jyväskylän ase
malle, olisikohan se nyt ollut se edelli
nen päivä, kun ruustinnan piti tulla.
Hän ei voinut soittaa kotoansa, kun siellä olisivat muut kuulleet. Se käveli koululle ja pyysi, että saako hän soittaa Jyväskylän asemalle. Niin hän sitten soitti ja puhu siinä meidän kaikkien kuullen asemapäällikölle, tai asema- miehelle, että sinne tulee sillä ja sillä junalla yks semmonen 50- vuotias nei
ti. Winter taisi sanoa tarkan iän, koitti kuvata ulkonäköä ja sanoi hänellä ole
van paljon tavaroita, ja että hän on tu
lossa Saarijärven pappilaan tänne mi
nun luokseni. Ja hän sano, että minä olen Hugo Winter Saarijärveltä ja että minun piti olla häntä vastassa, mutta nyt minulle tuli semmonen este, että minä en sinne pääse. Sanokaa hänelle niin, että hän ottaa sieltä taksin ja ajaa Saarijärven pappilaan.
Ruustinna kertoi sitten jälkeenpäin, että silloin, kun Hugo ei ollutkaan siel
lä asemalla vastassa, hän ajatteli lähte
vänsä takaisin! Minä lähden heti tästä paikasta takaisin tavaroineni, kun hän ei tullut vastaan vaikka lupasi, ruustin
na kertoi. Pappilassa vastaanotto oli kuitenkin hyvä ja sydämellinen. Kun sitten oli kulunut muutama päivä, niin rovasti soitti meille koululle ja sanoi, että tulkaa nyt kirkko väärtti ja rouva Kuusela, tulkaa minun luonani käy
mään. Minulla on täällä vieras. Hän ei sanonut, kuka siellä oli. No mehän tie
tysti mentiin sinne. Rovasti tuli vastaan eteisessä, käveli sieltä salista, ja tämä vieras käveli hieman jälempänä. Ro
vasti tervehti meitä ensin ja sitten ku
marsi ja sano, että tässä on minun su
kulaiseni neiti von Haartman.”
K a p p a l a i n e n l u k e e k u u l u t u k s e t
Kirkkoherra Winteriä yksitoista vuotta nuoremman ja viehättävän naisen muuttaminen arvostettuun Kolkannie- men pappilaan ei voinut jäädä seura
kuntalaisilta huomaamatta.
Heikki Haavio kirjoittaa: "Pitäjällä alkoi kierrellä huhuja, jotka saapuivat rovastinkin korviin. Muistan kuin eili
sen päivän, kun maantiellä Anttonin Hilta pysäytti minut ja sanoi: - Onko johtaja kuullut, että seurakunnassa val
litsee häpeä? - Mikä niin? - No eikö johtaja ole kuullut, että rovastilla on naimaton nainen pappilassaan? Kun seuraavana pyhänä olimme kirkossa ja rovasti oli saarnannut, saarnastuoliin kaikkien ihmeeksi nousikin kappalai
nen ja luki juhlallisesti, että pitäjän ro
vasti ja neiti v. Haartman aikoivat ah
kerasti avioliittoon.”
Maija Kuusela muistelee kirkkoher
ran avioliittohanketta: "Olikohan se seuraava pyhä, kun myö ollaan kotona, tuossa koululla, ja pappilan vuokraaja Kaarlo Mattila-vainaja tuli kirkosta, ja poikkes meille siihen koululle ja sano, että ette usko kun Winteriä kuulutet
tiin... Myö hämmästyttiin niin että.
Minä muistan, kun minä istualtaan ihan poukkosin seisomaan; eihän tämä nyt voi olla totta. Ku rovasti oi silloin 63 -vuotias.”
G e r d a n j a H u g o n ” t a h d o n ” H e l s i n g i s s ä
Gerda von Haartman ja Hugo Winter vihittiin avioliittoon Helsingissä 3.12.1929. Vihkimisen toimitti Maila Talvion kotona Laaksolassa Karl Richard von Bonsdorff. Paikalla olivat lisäksi ainakin Winterin sisaret ja veli.
Von Haartmannien puolelta ei ketään ollut tiettävästi paikalla.
Winterin tyhjiö ja nuoruudenhaave täyttyi, eivätkä pappilan seinät enää kumisseet tyhjyyttään. Kolkanniemen pappilassa alkoi muutenkin uusi aika
kausi, sillä samana vuonna 1929 myös Winterin pehtoori Richard Riedel sol
mi avioliiton ja toi nuorikkonsa Kol- kanniemeen. Kirkkoherran elämää mo
tivoi varmasti myös vuoden 1930 kirk- koremontti.
Gerda von Haartmannille avioliitto originellin rovastin kanssa oli luulta
vasti suurempi elämänmuutos kuin hän saattoi etukäteen kuvitellakaan. Yhtäk
kiä hän huomaakin olevansa Kolkan
niemen pappilassa kirkkoherra Winte- rin puolisona ja löytää itsensä ruustin
nan roolista.
Maija Mäkinen muistelee ruustin
nan kertoneen, että ”he olivat pitäneet Hugo Winteriä vähän semmosena omi
tuisena. Ja kuvitella, että nyt minä olen naimisissa Hugo Winterin kanssa! En ois voinu ikinä ajatellakaan mitään sel
laista.” Ruustinna oli kuitenkin jatka
nut, että "hänellä on nyt oikein hyvä olla. Hänellä on turvattu vanhuus. Elä
mänsä hän oli elänyt jo aikaisemmin."
Toisin sanoen, "elettyään elämänsä jo aikaisemmin” Gerda von Haartman menee naimisiin rovastin kanssa, jota Haavio luonnehtii: ”Hugo Winter oli hyvä ihminen ja pappi. Mutta hän kuu
lui ehdottomasti viime vuosisadalle (1800-luvulle) erikoisine mielipitei
neen ja tapoineen. Hän oli vilpittömin ihminen, jonka olen tavannut.”
V i h i l l e - m u t t a m i k s i ?
Olivatpa avioliiton perimmäiset motii
vit mitkä tahansa, on vaikea kuvitella, että kirkkoherran asemassa oleva Win
ter olisi voinut elää seurakunnan virka
talossa avoliitossa siihen maailman-ai- kaan.
Seurakuntalaiset seurasivat pappilan väen elämää ja painostusta avioliiton solmimiseen luultavasti ilmeni. Martti Lappalaisella on tieto, että jopa piispa Eino Sormunen olisi kehottanut Hugoa ja Gerdaa hoitamaan asian kuntoon ja menemään vihille.
Lappalainen analysoi mielestäni Hugo Winterin avioliittomotiiveja ai
van oikein. "Eräs jokaisen pojan vahti on oma äiti, eikä Hugon äiti Malviina tehnyt varmaan poikkeusta tässä suh
teessa... Runebergiläisen filosofian kasvattina Hugo kunnioitti suuresti äi
tiään; ei ainoastaan nuoruusvuosinaan, vaan ruustinnan viime päiviin asti.
Voinemme ounastella, että pastori Winter halusi aviosäätyyn jo kymme
niä vuosia ennen Saarijärvelle saapu
mistaan... Niinpä hän sitten lopulta saattoi seurata Biblian säännöstä äitin
sä poismenon ja säädyllisen suruajan jälkeen... Kenties tietäen henkilökemi
an mahdolliset törmäykset miniän ja Malviinaäidin välillä Hugo tarkoituk
sella pysyi poikamiehenä myöhäisiin elinvuosiinsa.”
Avoimia kysymyksiä jää kuitenkin paljon, kun tarkastellaan asiaa Gerda von Haartmannin näkökulmasta. Tie
7
tomme hänestä ovat vähäiset ja haja
naisia.
Jyväskylän asemalla Gerda oli elä
mänsä suuressa taitekohdassa. Siinä hän itse asiassa sinetöi tulevaisuutensa ja valitsi Winterin aviopuolisokseen ja vanhuusvuosiensa turvaksi. Taksilla oli vain yksi osoite: Kolkanniemen pappi
la.
Mutta koska hän oli sivistynyt, hie
no ja viehättävä nainen parhaassa kes- ki-iässä, hän ei voinut ajatellakaan seu- rapiirineidin roolia pappilassa mennei
tä muistellen, puhumattakaan siitä, että hän ja kirkkoherra Winter olisivat elä
neet sen ajan kieltä käyttäen "susipari
na”.
Helena Reipas muistelee: ” Winter olis tuonut hänet tänne vaan seuranei- dikseen ilman vihkimistä. Se ois tuo
nut vaan, mutta eihän pappilaan oikein sopinut sellainen systeemi. Tämä ruus
tinna ei siihen suostunut. Heidät täytyi vihkiä.”
Hugo ja Gerda Winterin avioliitto kesti kirkkoherran kuolemaan saakka.
Seuraavassa joululehdessä onkin tar
koitukseni käsitellä Gerda Winterin Saarijärven vuosia ja myös hänen vii
meisiä elinvuosiaan Helsingissä. Sii
hen tarvitsen kuitenkin Wintereitä lä
hellä olleiden seurakuntalaisten apua.
S u k i i t i a i i l a a n
- m u t t a e i s a m a a n
H u g o W inter siirtyi toivomaansa iäisyysle- poon Saarijärvellä Kolkanniemen pappilas
sa 23.4.1949. Hänet siunattiin Saarijärven kirkossa 29.4.1949 kätkettiin haudan lepoon Hartolan hautausmaalla seuraavana päivä
nä.
Mutta mitä tapahtui Kolkanniemen Häkki
linnulle, kun pappilan valtiasta ei enää ol
lutkaan? Gerda Winter muutti pappilassa p i
detyn huutokaupan jälkeen noin 72 -vuotiaa
na Helsinkiin, jossa hän asui kuolemaansa, 20.1.1963 asti.
Sekä Gerda että Hugo saivat viimeisen le
posijansa sukuhaudoistaan. Kumpikin pala
sivat omiensa tykö vietettyään kaksi vuosi
kymmentä yhdessä Saarijärven salomailla.
K i r j a l l i s e t l ä h t e e t :
Haavio, Heikki, Rehtorin muistelmat, Porvoo 1968.
Kuusela, Maija, Rovasti Winter ja hä
nen puolisonsa. Haastattelu 1979.
Saarijärven museon arkisto/
16.12.1987 litteroitu haastattelu.
Lappalainen, Martti, Vain tavallinen maalaispastori, Saarijärvi 2001.
Mäkinen, Maija; Winteriä käsittelevä haastattelu 28.3.1980. Saarijärven museon arkisto/ litteroitu 7.1.1988.
Saarijärven Joulu / Hugo Winteriä kos
kevat muistelmat.
