Talkootarina
vuosisadan takaa
Vuonna 1910 valmistunut Karstulan Nuorisoseuran talo oli aikanaan vilkkaassa käytössä. Kuva on maatalousnäyttelystä v. 1920.
änä vuonna Kirkko vuo
relle Karstulan lions- klubien talkoovoimin nostattama upea hir
sinen näkötorni on viimeisin näyte siitä, millaisia ihmeitä talkoovoimin voidaan saada aikaan. Muista viime vuosien vapaaehtoistöiden saavu
tuksista mainittakoon esimerkkeinä vain ampuma viikko rakennuksineen sekä ravirata. Sota- ja sen jälkeiset vuodet olivat niin täällä kuin koko Suomessakin varsinaisia talkoovuo- sia. Niistäkin ajoista voitaisiin kertoa nykyajan ihmisille uskomattomilta tuntuvia tarinoita.
Tässä kertomuksessa mennään kui-tenkin lähes sata vuotta taakse
päin, vuoteen 1910. Silloin Karstu
laan rakennettiin Nuorisoseuran talo pääosin velkarahalla ja talkootöillä.
Tästä kertovat nuorisoseuran pöytä
kirjat vuosilta 1909-1925.
Karstulan Nuorisoseuran toi
mintakertomuksessa vuodelta 1909 todettiin seuran toiminnan olleen hiljaista. Suurimmaksi syyksi siihen mainittiin oman toimitilan puute.
Niinpä jo vuoden 1910 ensimmäi
sessä johtokunnan kokouksessa 20.
helmikuuta ylioppilas Armi Vekara esitti oman toimitalon rakentamista.
Hän esitti, että seura ostaisi puusep
pä V. Rantasen omistama Kovapaik- kanimisen tilan.
Johtokunta oli samaa mieltä ja päätti, että "heti ryhdyttäisiin alusta
viin toimenpiteisiin mainitun paikan os
ton suhteen." Kaupan järjestämiseksi nimettiin toimikunta, johon valittiin Tyyne Poikola, Aino Hokkanen, Konsta Heino, Armi Vekara ja Oiva Huhtanen.
Toimikunta ei aikaillut. Jo 13.3.
hyväksyttiin em. tontin osto. Kaup
pahinta oli 700 mk. Sitä varten seura otti velkaa, jonka kauppias Konsta Heino oli neuvotellut. Kuukautta myöhemmin Heino valtuutettiin neuvottelemaan rakennuslainasta.
Rahaa päätettiin kerätä myös arpa- jaisilla.
Rakennusuunnitelma hyväksyt
tiin 8.5.1910. Rakentamisen aikatau
lu määrättiin kireäksi: "Rakennustoi
mikunnalle annettiin rajaton valtuus toimia niin, että rakennus valmistuu ensi syksynä." Lähes samaan tapaan sai rahastonhoitaja Konsta Heino täydet valtuudet tarvittavien velka
kirjojen ja kiinnitysten hoitamiseksi.
Kesä olikin sitten kiireistä aikaa.
Mutta tuloksiakin tuli ja rakennus nousi vauhdilla. Jo syyskuun 11. pnä voitiin päättää, että talon avajaisjuh
la pidetään 6.11. Juhlan ohjelmaakin alettiin kaavailla saman tien. Juh
lapuhujaksi päätettiin pyytää agr.
E.Vekara. Eemil Poikola lupautui pitämään avajaispuheen. Hän lupa
si hankkia tilaisuuteen myös juhlaru
non. Laulua päätettiin pyytää Kars
tulan lauluseuralta. Esitettävän näy- telmäkappaleen valintaan nimettiin erillinen toimikunta.
Lokakuun 25. päivän kokoukses
sa ohjelma sai jo lopulliset raaminsa, kun Karstulan Torvisoittokuntakin saatiin esiintyjien joukkoon: "Oh
jelman suoritus vihkimäjuhlaa varten muovailtiin seuraavaan järjestykseen:
Torvisoittoa, tervehdyspuhe, soittoa, runo, soittoa, kertomus seuran toiminta
ajalta, soittoa, voimistelua, soittoa, voi
mistelua "pyramiideja", näytöskappale
"Kumar-rusmatka" ja lopuksi tanssia."
Lieneeköhän lauluseura ollut esty
nyt, koska musiikillinen osuus nä
kyy olleen kokonaan soittokunnan vastuulla.
Samassa kokouksessa valittiin myös ravintolatoimikunta ja koris- telutoimikunta. Samoin päätettiin juhlan pääsymaksuista: Viisi ensim mäistä penkkiriviä 1 markka, muut penkkirivit ja parveke 75 penniä ja seisomapaikat 50 penniä.
Juhla pidettiin aikataulun mu
kaan. Sen onnistumisesta ei m yö
hemmissä pöytäkirjoissa ole mitään mainintaa. Sen sijaan 20.11. jaettiin kiitoksia. Voimisteluseuralle annet
tiin lupa pitää iltamansa uudella talolla ilmaiseksi. Kiitettiin taloa lahjoituksin tukeneita yrityksiä K.
Finnilää kattokruunun ja Lassila &
Tikanojaa esiripun hankkimisesta sekä kaikkia rahaa keräykseen lah
joittaneita henkilöitä.
Rakennusvuoden 1910 vuosiker- to-muksessa kerrotaan vuoden tu
lojen olleen yhteensä 1.858,54 mk ja menojen yht.16.530,10mk. Rakennus
6
oli maksanut 14.772 mk ja sen kalusto 1.735 mk. Seuralle jäi tältä vuodelta velkoja 9.782, 05 mk.
Tässä yhteydessä lienee paikal
laan mainita niiden henkilöiden ni
met, jotka olivat olleet tämän rohke
an hankkeen takana. Seuran virkai
lijoina olivat toimineet esimiehenä Eemil Poikola, kirjurina Oiva Huh
tanen ja rahastonhoitajana Konsta Heino. Muun johtokunnan olivat muodostaneet L. Jokisaari, Miili Oi
kari, Tyyne Poikola, Aino Hokkanen, J.V.Rantanen, J.Kinnunen, Alb. Oika
ri ja Armas VVekara.
Oman toimitalon valmistuminen piristikin seuran toimintaa, Viiden
toista vuoden kuluttua v. 1925 oltiin kuitenkin jälleen vaikeassa tilantees
sa. Toiminta hiipui ja jäsenmäärä väheni. Apeus kuvastui ao.vuoden toimintakerto-muksestakin:
"Seuramme XXXI toimintavuosi on loppuun kulunut. Näin uuden toiminta vuoden alkaessa sitä ajatellaan tulevaa toiminta kautta, mutta eipä jätetä un
holaan mennyttäkään vuotta. Nyt vuo
sikertomuksen muodossa me kuljemme muistojen.. mailla, mietimme mitä olem
me tehneet, kuinka paljon on tulosta tullut.
Kun viime vuonna vuosikokoukses
sa seuran entinen johtokunta kokonaan halusi erota toimestaan ja erosikin, paitsi kauppias Heino, joka jäi uskolliseksi ta
louden hoitajaksi, josta kiitos ja kumua hänelle.
Vaikealta tuntui ensinnä saada esi
mies seuralle. Moni ehkä jo ajatteli, mi
tähän tästä30 ajast'ajan lapsesta tulee?
Nukkuuko seura ijäksi vai herääkö se ja koettaa saavuttaa miehuuden kukoistuk
sen. Kun sitten saimme suurilla pyyn- nöilläesimieheksihartaannuorisoseuran ystävän neiti Mieskosen, niin oli ensi as
kel toipumiseen turvattu. Valittiin uusi johtokunta, johon kuuluivat neidit Han
na Mieskonen esimiehenä, Aino Orelma sihteerinä, Inez Rosenlund, Lyyli Sa- ranen, Ester Hällström varasihteerinä sekä herrat K. Heino taloudenhoitajana, A.Jäntti, A.Väinölä ja A. Rosenlund.
Alettiin toimia seuramme heräämiseksi tai ainakin pelastaa se uhkaavasta tal
viunestaan. "
Vuosikokous pidettiin poikkeuk
sellisesti jo lokakuussa. Johtokunnan vaihtaminen ei kuitenkaan enää aut
tanut, vaan se joutui antautumaan pakon edessä. Jo samassa kuussa, 23.11., se joutui kirjoittamaan koko
uspöytäkirjaan seuraavan pykälän:
"Tulevan joulukuun 3-4-5 päivinä luovutetaan seurantalo suojeluskunnan käytettäväksi ilman maksua. ”
Sekään ei enää seuraa pelastanut.
Vielä 12.12. oli pidetty johtokunnan tynkäkokous. Siinä päätettiin joulu
juhlan, uudenvuoden vastaanotta- jaisten ja loppiaisjuhlan järjestäm is
estä. Pidettiinkö juhlat vai ei, sitä ei tiedetä, sillä tämän jälkeen ei enää ole tehty ainuttakaan pöytäkirjaa. Toim
inta lieneekin hiipunut käytännössä kokonaan. Karstulan historiakirjassa mainitaan, että 13.4.1930 talo myytiin suojeluskunnalle, joka otti vastatak
seen myös seuran velat.
Talon loppu oli traaginen. Se paloi pian em. kaupan jälkeen. Palossa sai surmansa silloisen talonmiehen koko perhe. Siitä alkoi kutenkin toin
en talkootarina, kun palaneen talon tilalle nousi pikavauhtia uusi upea suojeluskuntatalo, nykyinen Suoja.
Mutta se onkin sitten eri tarina.
Pöytäkirjoja lukiessa kiinnittyy huomio Konsta Heinon aktiiviseen panokseen. Hän oli nuorisoseuran toiminnassa mukana ainakin koko jakson 1910-1925, miltä ajalta tämän artikkelin pöytäkirjat ovat. Hän oli myöhemmin aktiivinen toi-mija myös suojeluskunnassa. Hän jätti jälkeensä mittavan omaisuuden, jota nyt Konsta ja Irene Heinon säätiö hallinnoi karstusten hyväksi. Heino olisi itseoikeutettu Karstulan Kopes, jos sellainen arvonimi voitaisiin pos
tuumisti osoittaa.
Kalevi H eikkinen
Talon surullinen loppu vuonna 1930. Jo seuraavana vuonna sen paikalla kohosi Karstulan Suojeluskunnan upea rakennus.
7
