Aluepolitiikkatoimikunnan ehdotukset ja niistä saatu palaute näkymä

TERRA 99;2, 1981

Aluepolitiikkatoimikunnan ehdotukset ja _niistä saatu

^palaute MATTI SIPPOLA

S isciasioi n tn i n is teri ö, A I uepol i i I t i n en r,¡sast o

Aluepolitiikkatoimikunnan tehtävânri oli selvit- tää aluepoliittisten säädösten uudistamista ja alu- eellisen seurannan kehittämismahdollisuuksia valtionhallinnossa arvioimalla tapahtunutta ja odotettavissa olevaa kehitystä. Kansliapäällikkö Juhani Perttusen johtama toimikunta jatti mie- tintönsä helmikuun lopussa 1986.

Toimikunnalla oli käytettävissäán tai se teetti useita selvityksiä aluepolitiikasta ja aluepoliittis- ten toimenpiteiden vaikutuksista. Niiden ^perus- teella toimikunta tuli siihen tulokseen, että alu- eellisen kehityksen suunta oli viime aikoina vas- tannut kohtalaisen hyvin tavoitteita. Aluepolitii- kalle asetettuja perustavoitteita ei nähty tarpeel- Iisiksi muuttaa. Kuitenkin

oli

käynyt selväksi, että viime aikaisessa kehityksessä on sellaisia piir- teitä, joiden _mukaan aluepolitiikka ei enâä pure entiseen tapaan. Yritysten investointien tukemi- sella ja julkisten investointien suuntaamisella vai- kutetaan tulevaisuudessa entistä vähemmän alu- eelliseen kehitykseen. Muutokseen vastaaminen edellyttää aluepolitiikalta panostamista tietotai- toon

ja

alueiden erilaisten kehitt¿imistarpeiden huomioon ottamista.

Aluepolitiikkatoimikunnan mietinnön ensim- mäisenä osana on laaja katsaus aluepolitiikan ke- hitykseen ja _{trimän hetken} tilaan. Se voisi käydä vaikkapa aluepolitiikan oppikirjasta. Mietinnös- sâ on selostettu sekä aluepoliittiset erityistoimen- piteet että kaikki ne julkisen vallan toimenpiteet,

joilla

toimikunta katsoi olevan aluepoliittista merkitystâ.

Mietinnön johdannossa mäâriteltiin ja _tâsmen- nettiin eräitten aiheeseen liittyvien käsitteiden si- sältöá seuraavasti:

-

Aluepolitiikalla toimikunta tarkoittaa kaik- kea sitä julkisen vallan toimintaa, jolla pyri- tâän tasoittamaan alueiden kehittyneisyys- eroja ja kehittämâän eri alueita niiden omien mahdollisuuksien pohjalta.

-

Kehitysaluepolitiikka tarkoittaa niitä aluepo- liittisia erityistoimia, joita kohdistetaan ke-

hitysalueiksi rajatuille alueille eli nykyisen aluejaon

I, II ^ja III

-perusvyöhykkeelle.

-

Alueellisella kehittämispolitiikalla toimikunta tarkoittaa alue- ja paikallistasolla tapahtuvaa

Artikkeli perusruu XXI maantieteen päivillä Joensuussa 8.

ll.

^{1986 pidettyyn} esitelmäãn.

Katsauksia

-

Översikter ¹³³

oman alueensa aktiivista kehittämistâ ja kes-

kushallinnon tãtä tukevaa toimintaa.

Uudistamisen periaatteita

Aluepolitiikkatoimikunta

pyrki

tarkastele- maan aluepolitiikan uudistamistarvetta pitkällä tâhtäimellä. Se rajasi aluepolitiikan tarkastelunsa ensi sijassa elinkeinopolitiikan tarpeita silmällä pitäen. Tällöin lähinnä sosiaali- ja terveys- sekä kulttuuripalvelut jáivät kokonaan tarkastelun ul- kopuolelle ja väestön elinolosuhteiden paranta- minen tulee esille vain muutamissa yhteyksissä.

Uudistamisen keskeisiä periaatteita ovat

-

nykyistâ parempien edellytysten luominen yri- tysten uusiutumiselle,

-

aluepoliittisen rahoituksen vaikuttavuuden li- säâminen,

-

toimenpiteiden alueellinen vaihtelu erityistar- peiden mukaan,

-

tukitoiminnan ja rahoitusjärjestelmien yksin- kertaistaminen ja

-

alueellisen omatoimisuuden edistäminen.

Ehdotusten pääpiirteet

Aluepolitiikkatoimikunnan ehdotukset voi- daan jakaa neljäân pääryhmäân:

1)

yrityksiä tukevan julkisen palvelutoiminnan

ja

perusrakenteen kehittäminen,

2)

alueellinen kehittämispolitiikka ja sitä tuke- van toiminnan kehittäminen,

3)

yritystoiminnan aluepoliittiset rahoitustoi- menpiteet ja

4)

maaseutupolitiikka.

Näiden ryhmien välillä on monia yhtymäkoh- tia ja samoja asioita on käsitelty useammassa eri kohtaa. Lisäksi on tarkasteltu erityisaluepolitii- kan kehittämistä ja aluejakokysymyksiä erikseen.

Yrityksiä tukevan palvelutoiminnan kehittämi-

sessä painotetaan innovaatioiden syntyä, tekno- logian siirtoa tasapainoisesti koko maahan ja mahdollisuuksia käynnistää uutta yritystoimin- taa. Toiminnan kehittâmisessä on kiinnitettävä huomiota itse palveluihin, toiminnan kâynnistä- misen organisaattoreihin sekä palvelujen valitta-

jiin,

tuottajiin, rahoittajiin

ja

yritysten kykyyn käyttää palveluja. Tähân liittyy eri yksiköiden _vä- lisen tiedonsiirtoverkoston kehittäminen. Yritys-

Sippola, Matti (1987). Aluepolitiikkatoimikunnan ehdotukset ja niistä saatu palaute. Terra 99:2, 133–136.

© 2020 kirjoittaja. Kirjoitus on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0) -lisenssillä.

I34

Katsauksia

-

^Oversikter

ten palvelutoiminnan keskeisinä yksikköinä toi- mikunta näki korkeakoulut ja muut oppilaitok-

set. Oppilaitosten ja yrittäjien yhteyksiä pyritään lisäâmä¿in molemminpuoliseksi hyödyksi.

Yrityspalvelutoimintaan liittyvän perusraken- teen keskeinen osa on teleliikenteen toiminta.

Tästâ syystä kiinnitettiin erityistä huomiota te- lelaitoksen televerkon kehittämiseen ja siihen liit- tyvien palvelujen tarjonnan tehostamiseen. Etäi- syyden haittavaikutuksien vähentâmiseksi esitet-

tiin kaukopuhelutariffien alentamisen aientamis- ta posti- ja telelaitoksen omiin suunnitelmiin näh- den. Tavoitteena on niiden saattaminen vähitel- len läänitaksan tasolle.

Alueellisen kehittämispolitiikan tarkoituksena on luoda edellytyksiä alueelliselle omatoimisuu- delle. Jotta tämä toteutuisi myös omaehtoisesti, toimikunta

ei

lähtenyt tarkemmin mâärittele- mäân, kuinka tämän tulisi tapahtua ja mitä sen

tulisi sisaltää, vaan rajoittui tarkastelemaan lâ- hinnä hallinnon uudistamistarpeita. Tãssä tarkoi- tuksessa se esitti, ettã:

-

^{tehtäviä ja} päätösvaltaa siirretään keskushal- linnosta aluehallintoon,

-

kehitetäân aluehallinnon viranomaisten yh- teistyötä,

-

aluehallinnossa itsenäisesti päâtettâviâ mää- rãrahoja lisâtâän,

-

suunnittelujärjestelmiã uudistetaan asteittain,

-

kuntien elinkeinopolitiikkaa vahvistetaan.

Keskeistä tâssä toiminnassa tulisi olemaan lää-

ninsuunnittelun kehittäminen

koko

^läänin

toiminta- ja taloussuunnitteluksi ja _{sen kytkey-} tyminen vuotuiseen valtion budjettiin. Samoin merkittävää tulisi olemaan lääninrahan laajen- taminen.

Yritystoiminnan aluepoliittista rahoitusta kos- kevilla esityksillâ on pyritty rahoitusorganisaa- tioiden selkeyttämiseen sekä kohdistamaan tuki yritysten tietotaito -tason kohottamiseen ja _vä-

hentämään yleisiä tukia. Yleisistä tuista tulisi siir- tyã entistä valikoivampiin tukiin kohdistaen eri- tyistä painoa yrityksen alkuvaiheen vaikeuksiin.

Avustuksia tulisi myöntää pääasiassa vain sellai- sille yrityksille ja sellaisilla alueilla, missä riskit ovat suurimmat. Muutoin tulisi päâpaino siirtää lainoitukseen.

Tältä pohjalta toimikunta esitti:

-

^KERAn toimialueen laajentamista koko maa- han, jolloin kehitysalueiden osuus rahoituk-

sesta tulisi määritellä vuosittain sijoitussuun- nitelman yhteydessä.

-

Investointi- ja käynnistysavustuksia vähenne- täãn kolmannen perusvyöhykkeen ja _neljän- nen perusvyöhykkeen tukialueiden tavan- omaisilta hankkeilta

ja

lisätään vastaavasti

TERRA 99:2, 1987

KERAn lainoitusta. Avustuksia myönnettäi- siin edelleen uutta teknologiaa käyttöön ot- taviin, teollisuuden rakennetta uudistaviin etenkin aloittavien tai uudelle tuotantoalalle suuntautuvien yritysten hankkeisiin.

-

Kuljetustuen ja veronhuojennusten aluepoliit- tinen tarkoituksenmukaisuus tulisi selvittää ja muuttaa niitä vastaamaan paremmin aluepo- litiikan tavoitteira.

-

Työnantajan sosiaaliturvamaksun alentamis- ta tulisi kokeilla ensimmäiseliâ perusvyohyk- keellã ja toisen perusvyöhykkeen A-tukialu- eilla.

Maaseutupolitiikan tulisi aluepolitiikkatoimi- kunnan mielestä olla kiinteâ osa aluepolitiikkaa ja määritellä sille omat tavoitteet ja keinot. Täl- tâ osin toimikunnan ehdotukset koskivat maa- seutuun kohdistuvan tutkimuksen ja _koulutuk-

sen kehittâmistä ja maaseudun kehittämistoimin- nan järjestämistä paikallistasolla. Toimikunra esitti:

-

Maaseututieteiden opetuksen tehostamista korkeakouluissa ja maaseututieteiden laitok-

sen perustamista johonkin kehitysalueen kor- keakouluun.

-

Liitännâiselinkeinojen neuvonnan ja yrittämi- sen opetusta maatalousoppilaitoksiin ja _maa-

seut uopist on perustamista.

-

^Maaseudun kehittâmistoiminnat tulisi järjes- taä paikallistasolla 5euraavasli:

l)

^{kuntien on} huolehdittava kehimâmissuun-

nittelusta

esimerkiksi kuntaprojektin muodossa,

2)

yrittäjäkoulutusta ja maaseuruelinkeino- jen _neuvontaa tulisi tehostaa kunnissa ja

neuvontajärjesr öissä.

3)

^maaseudun pienyritystoiminnan tukijär- jestelmiä tulisi selkeyttää,

4)

viranomaisten yhteistyötä

on

lisättâvâ kaikilla tasoilla ja huolehdittava maaseu-

dun rahoitusosuudesta eri tukimuodois-

sa, erityisesti läänin kehittämisrahan yh- teydessä.

Lisäksi toimikunta tarkasteli eräitä maaseudun kehitykseen liittyviä yksityiskohtia, kuten maa- talouden alueellista tukijârjestelmäâ, ^metsäta- loussuunnittelua ja palvelujen saatavuutta haja- asutusalueilla.

Erityisaluemenettelyâ aluepolitiikkatoimikunta esitti kehitettâväksi siten, ettâ kullakin erityis- alueella tulee soveltaa paikkakunnalle tarkoituk- senmukaisia ja valikoituja toimenpiteitâ. Erityis- alueiden määräämiskäytäntöä

tulisi

muuttaa siten, että ne määrättãisiin päâsâäntöisesti vuo- deksi kerrallaan ja vain erityisestä syystä pitem- mäksi aikaa.

TERRA 99:2, 1987

Rahoitusta koskevat toimikunnan esitykset edellyttâvät myös aluejakojen muutoksia. ^Nämä tulisi toteuttaa muutosten kanssa samanaikai- sesti.

Aluepolitiikkatoimikunnan esifysten toteufuminen

Sisäasiainministeriö pyysi aluepolitiikkatoimt- kunnan mietinnöstä lausunnot noin 80 viran- omaiselta, etujärjestöltä, tutkimuslaitokselta ja korkeakoululta sekä lisãksi kaikilta seutukaava- liitoilta ja maakuntaliitoilta. Lausuntojen ^yleisil- me oli mietinnölle myönteinen. Lähinnä sellai- set organisaatiot ja alueet, jotka olivat menettä- mâssä jotakin, vastustivat niitä, mutta kaikki muu¡ kantaa ottaneet olivat ehdotuksille myön- teisiä. Esimerkiksi Valtion teknillisen tutkimus- keskuksen Espoossa sijaitseva johto ei halunnut perustettavaksi uusia laboratorioita. Investoin- tirahaston ja Valtiontakauslaitoksen lakkautta- misehdotusta vastustettiin melko laajasti. Kehi- tysalueilla suhtauduttiin varauksellisesti kaikkiin tuen supistamisehdotuksiin. Kaikkein ristiriitai- sin suhtautuminen oli sosiaaliturvamaksun por- rastamiseen, jota laajasti vastustettiin, mutta ke- hitysalueella haluttiin ehdotettua voimakkaam- pana. Yleisesti voidaan sanoa, ettâ suhtautumi- nen ehdotuksiin oli hyvin pitkälle odotusten mu- kainen.

Monet ehdotukset ovat toteutumassa jo _valti-

on vuoden 1987 budjetin mukana. Opetusminis- teriön hallinnonalalla ovat korkeakoulut saamas- sa lisää palvelutoiminnan määrärahoja. Myös muille oppilaitoksille

ja

ammattikouluille tulee yrityspalvelumäärärahoja, mutta ne jakautuvat pieninä murusina viiteen ryhmään opetusminis- teriössä noudatetun käytännon mukaan. Valti- on teknillisen tutkimuskeskuksen toimintaa laa- jennetaan erityisesti päãkaupunkiseudun ulko-

puolisissa toimintayksiköissâ. Sen sijaan uusia la- boratorioita ei esitetâ perustettavaksi, vaan Lap- peenrantaan

ja

Jyvåiskyläân tulee lähivuosina vastaavat laboratorioiden jaostot. Kotimaan kau- kopuhelutaksoja alennetaan 20 prosentin sijas- ta vain kahdeksalla prosentilla, 1. 1. 1987 lukien.

Läânin kehittämisrahajârjestelmää esitetään laajennettavaksi aluepolitiikkatoimikunnan esit-

tâmân kolmen läänin sijasta kaikkiin ^maamme läãneihin. Mãârârahan käyttöperusteisiin on kui- tenkin tulossa muutosta niin, että pienyritystoi- minnan tuki on siirtymässä ammattiviranomais- ten hoidettavaksi. Maatalouspiirien käyttöön on tulossa uusi tukijãrjestelmä maatilojen ja muun alkutuotannon pienimuotoisille liitánnãiselinkei- noille. Muun pienyritystoiminnan tukemisen siir-

Katsauksia

-

Oversikter ¹³⁵

támisestä teollisuuspiirien myönnettäväksi on laa- dittu esitys, jota koskevat pâätökset tehdãän val- tioneuvostossa

ja

eduskunnassa myöhemmin.

Näin ollen läânin kehittámisraha jää päãasiassa erilaisten projektitoiminnan ja muiden alueellis- ten kehittämishenkkeiden tukitoiminnaksi.

Kehitysaluerahasto ulottaa vuonna 1987 toi- mintansa koko Kymen läänin alueelle. Tämà merkitsee kuitenkin vain vajaan kymmenen kun- nan tuloa sen toiminnan piiriin, koska KERA on jo toiminut neljännen perusvyöhykkeen tukialu- eilla. Muista KERAn toimialueen laajennuksis- ta ei ole tehty pä¿itöksiä, mutta todennäköistä on, että se laajenee lãhivuosina ainakin Satakunnassa

ja

mahdollisesti Pirkanmaalla.

Muilta osin toimikunnan esitykset voivat to- teutua myös laajempien mâärârahojen puitteis- sa, mutta useimmat vaativat vielâ jatkovalmis- telua. Esimerkiksi Vaasan korkeakoulun tekni- sen opetuksen aloittamiseksi voidaan ryhtyä tä- hän viittaavan budjettilausuman perusteella. Sa-

moin on toteutumassa monia páâtösvallan siir- toa koskevia ehdotuksia.

Maaseutupolitiikan osalta toimenpiteiden to- teutuminen on ensi sijassa kuntien käsissâ. Val- tion tuki näihin asioihin on vähittäin laajenemas- sa ja selkiytymâssä. Maaseututieteiden laitosta on eräissä lausunnoissa pidetty tarpeettomana ja pa- rempana vaihtoehtona esitetty maaseudun tutki- muksen koordinointia kaikissa korkeakouluissa.

Tâllä hetkellâ näyttäisi siltä, että Joensuun kor- keakoululla ja _sen yhteydessâ toimivalla Karja- lan tutkimuslaitoksella on hyvät edellytykset li- sätâ panostusta

ja

monipuolistaa maaseututut- kimustaan.

Saatujen lausuntojen

ja

_käydyn keskustelun perusteella näyttää siltä, ettã eräãt asiat ovat jää- mässä iäisyyskysymyksiksi. Tällaisia ovat ehdo- tettujen rahoitusorganisaatioiden lakkauttaminen

ja

sosiaaliturvamaksun alueellinen porrastami- nen. Viime mainitun yli näyttävät menevân sotu- maksun muunlaiset porrastamisvaatimukset.

Investointi- ja käynnistysavustusten muutok-

sia kolmannella perusvyöhykkeellä ja neljännen perusvyöhykkeen tukialueilla valmistellaan vuo- den 1987 aikana. Aluepolitiikkatoimikunnan eh- dotukset merkitsevãt toisaalta tuen supistumis- ta, toisaalta tuen kohoamista. Nykyisiä kolman- nen perusvyöhykkeen tukia on yrittäjien taholta pidettykin vähämerkityksellisinä.

Samanaikaisesti käynnistetâãn vyöhykejaon tarkistamisselvitys. Alueellista kehittyneisyyttä koskeva tutkimus on juuri käynnistymässä ja val- mistuu, kunhan väestölaskennan tiedot saadaan

kaikki

käyttöön. Samanaikaisesti selvitellâân myös erityisaluepolitiikan jatkamista ja kehitta-

136

Katsauksia

-

^Översikter

mistä. Kaikkien tähãn asti nimettyjen erityisalu- eiden määrãaika päättyy vuoden 1987 lopussa.

Työryhmä selvittelee kuntien ongelmia ja mah-

dollisuuksia määritellä toimenpiteet kunkin alueen tarpeiden mukaan.

Jatkotoimet alue-

ja

maantieteen kannalta Uudistuva aluepolitiikka tarjoaa mahdolli- suuksia myös maantieteilijöiden osallistumiselle.

Maantieteilijät ja aluetieteilijät ovat tâhänkin asti

merkittävästi tuoneet esille alueellisia ongelmia ja laatineet alueellisen kehittyneisyyden mittarei- ta. Nytkin kâynnistyvä alueellisen kehittyneisyy- den selvitys tehdään Tampereen yliopiston alue- tieteen laitoksen kanssa. Kehittyneisyys on kui- tenkin niin moniulotteinen asia, että muidenkin tahojen tutkimukset ovat tervetulleita.

Alueellinen kehittämistoiminta tarjoaa uusia mahdollisuuksia myös aluetieteilijöille. Kuntien

ja

muiden alueiden kehittämisprojektien osana tarvitaan perusselvityksiä. Erityisesti tulisi selvit- tää alueiden omat potentiaaliset kehittämisresurs-

sit

ja

-mahdollisuudet. Usein niissä tarvitaan enemmänkin uusia ajatusmalleja ja uudenlaisia yhdistelmiâ kuin pelkkiä numerotietojen esille tuomista. Kylätoiminnan laajeneminen on ^yksi

TERRA 99:2, ^198'7 esimerkki siitâ, miten aluetieteilijät ovat voineet olla myös tiedonvälittäjiä.

Maaseudun tutkimus on ollut yksi maantietei- lijöitten ominta aluetta. Esitetyissä maaseututie- teiden laitoksen perustamisessa

ja

maaseudun tutkimuksen koordinoinnissa tulee maantieteen laitosten olla mukana. Yhteensovittavan näke- myksensä vuoksi ne voisivat soveltua hyvinkin maaseutututkimuksen koordinointiyksiköksi.

Maaseudusta tarvitaan sekä perus- että sovelta- vaa tutkimusta. Jopa maaseudun määrittelystä on erilaisia käsityksiä riippuen näkökulmasta.

Kehittämistoimenpiteiden soveltamisessa tarvit- taneenkin erilaisia rajauksia toimenpiteiden mu- kaan. Maaseudun kehittämistoimikunta esitti ti- lastotuotannossa maaseudun määrittelyksi haja- asutusalueet

ja

alle 500 asukkaan taajamat.

Aluepolitiikan vaikutuksista tarvitaan myös li-

sää tutkimusta. Esimerkiksi siitä, millaisia vyö- hykerajan muutokset ovat olleet kyseisille alueille verrattuna muihin kuntiin, ei meillä ole täsmäl- listä tietoa. Myös teollisuuskeskusten ympäris- töön heijastavista vaikutuksista saadut tiedot ovat hieman ristiriitaisia.

Tutkittavaa kyll¿i riittää, mutta siihen osoite-

tut varat ovat olleet kovin ^vähäisiâ.