Piirros: Ville Heimala
TILAKOHTAINEN YMPÄRISTÖNEUVONTA
TEHO- JA TEHO PLUS -HANKKEIDEN AIKANA JA SIITÄ SAATU PALAUTE
Eriika Lundström Satu Puustinen
TEHO Plus -hankkeen raportti
2/2013
SISÄLLYS
1. Johdanto 2
2. Tilakäynnit 3
2.1 TEHO-hankkeen aikana tehdyt tilakäynnit 3
2.2 TEHO Plus -hankkeen aikana tehdyt tilakäynnit 9
2.3 Syventävä neuvonta 13
2.4 Tilaneuvonta ilman TEHO Plus -tilakäyntiä 14
3. Tilojen antama palaute hankkeesta 16
3.1 TEHO-tilojen antama palaute hankkeesta 16
3.2 TEHO Plus -tilojen antama palaute hankkeesta 17
4. Yhteenveto 19
LIITTEET 21
1. JOHDANTO
TEHO -hanke eli Tehoa maatalouden vesiensuojeluun -hanke käynnistyi vuonna 2008. Lounaissuomalaisten viljelijöiden kanssa yhteistyössä haettiin keinoja vesiensuojelun tehostamiseksi tiloilla. TEHO -hanketta jatkoi vuona 2011 TEHO Plus -hanke, joka laajensi näkökulmaa luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutos- asioihin. Samaan aikaan TEHO -hankkeen viitoittamalla tiellä käynnistyi monia muitakin vastaavanlaisia hankkeita ympäri Suomea.
TEHO- ja TEHO Plus -hankkeiden yksi tärkeimmistä tehtävistä oli toimia neuvovana ja ohjaavana kanavana viljelijöiden ja viranomaisten välillä. Tilaneuvontakäyntien aikana saatiin yhteys viljelijöihin, vietiin ympäristö- tietoa tiloille ja kerättiin tietoa viljelijöiden kokemuksista. Hankkeeseen kuuluvia tiloja myös haastateltiin erik- seen. Tilaneuvontaa saivat hankkeen kaikki 175 tilaa.
Tilakäyntien aikana käydyt keskustelut toivat monelle viljelijälle uutta tietoa. Useimmat kokivat keskustelut ylipäätään tärkeiksi ja omia käsityksiä vahvistaneiksi. Neuvonta on kiistatta yksi tehokkaimmista keinoista viedä tietoa ja käytännön kokemuksia eteenpäin. On tärkeää kerätä palautetta paitsi hankkeista ja myös ympäristönsuojelutoimenpiteistä, joita tiloja on neuvottu tekemään. Kun käytännön ongelmat tuodaan esille, niihin voidaan löytää ratkaisuja.
Tähän raporttiin on koottu kokemuksia ja palautetta tilakäynneistä sekä haastattelujen tulokset. TEHO - hankkeen ja myöhemmin TEHO Plus -hankkeen aikana tehdyt tilakäynnit poikkesivat sisällöltään hieman toisistaan. Sen vuoksi niistä on tässä raportissa omat lukunsa.
Vuoropuhelua viljelijöiden ja viranomaisten sekä tutkijoiden välillä tulee jatkaa maatalouden ja ympäristön- suojelun kehittämisessä. Tietokoneen edessä istuessa käytäntö helposti unohtuu ja siksi jatkuva tietojen vaihto viljelijöiden, neuvojien ja viranomaisten välillä on tärkeää.
3
2. TILAKÄYNNIT
2.1 TEHO-hankkeen aikana tehdyt tilakäynnit
Neuvontakäynnillä käytiin läpi tilojen vesiensuojelun nykytilaa sekä tuotiin esille kehittämistarpeita ja keinoja hyvän tilanteen ylläpitämiseksi. Lisäksi arvioitiin maan fysikaalisia ja biologisia ominaisuuksia. Tilakäyntien perusteella tiloille laadittiin ympäristökäsikirja sekä ehdotettiin vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä.
Aikaisemmin tilalla tehdyt toimet nostettiin esille, mutta ehdotettiin myös uusia toimenpiteitä toteutettavaksi.
Toimenpide-ehdotukset, 1–6 kpl tilaa kohden, koskivat pääasiassa ravinteiden käyttöä, kasvipeitteisyyttä, maan rakennetta ja haitallisia aineita. Toimenpiteiksi ehdotettiin muun muassa viljelykasvivalikoiman moni- puolistamista, öljysäiliöiden vuotojen estämistä, lannan syyslevityksen sekä syyskynnön välttämistä, ravinne- taseiden hyödyntämistä sekä suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen perustamista.
Tilat, joille ehdotettiin erityistukisopimuksia, saivat lisäksi hankkeelta erityistukineuvontaa ja -suunnitteluapua. Suurella osalla tiloista toimenpiteitä oli tehty jo ennen hanketta.
TEHO-tilojen antama palaute neuvonnasta
TEHO-hankkeessa mukana olevilta tiloilta (jäljempänä TEHO-tilat) pyydettiin palautetta neuvonnasta puhe- limitse. Haastattelut tekivät hankkeen suunnittelija Eriika Lundström sekä ostopalveluna maatalousyrittäjä Ilona Kojo. Haastattelujen tarkoituksena oli selvittää, miten TEHO-tilat ovat suhtautuneet hankkeen aikana (2008―2011) annettuihin ympäristöneuvoihin, niiden toteutukseen ja toimivuuteen käytännössä.
Haastateltaviksi valittiin ne tilat (73), joilta ei ollut saatu lohkokirjanpitotietoja, ja jonka vuoksi tiloille ei ollut tehty tilakäyntiä TEHO Plus -hankkeen aikana. Haastatelluille tiloille oli tehty 1–2 neuvontakäyntiä TEHO- hankkeen aikana. Aikaa tilakäynnistä haastatteluun oli kulunut noin 2–3 vuotta.
Tiloille tarjottiin hankkeen lopussa myös mahdollisuutta syventävään neuvontaan kuivatus-, energia-, maan rakenne- ja luonnon monimuotoisuus -asioihin ja porttitaseeseen liittyen. Myös TEHO Plus -hankkeeseen mukaan tulleille tiloille tarjottiin tätä syventävää neuvontaa. Syventävästä neuvonnasta on kerrottu luvussa 2.3.
Haastattelussa tiloille esitettiin seitsemän kysymystä tilaneuvontaan liittyen. Vastanneiden määrä vaihteli 50:n ja 71:n välillä kysymystä kohti.
Kysymys 1. Onko tilalla tehty hankkeen neuvojan ehdottamia toimenpiteitä?
Monelle viljelijälle ehdotettiin useampia toimenpiteitä. (Tilakäynneillä ehdotettuja toimenpiteitä liitteenä 1.) Vastanneista 83 % ilmoitti toteuttaneensa ainakin yhden ehdotetun toimenpiteen. Monet tilat olivat kuitenkin jo ennen hanketta tehneet paljon ympäristötoimia kuten perustaneet suojavyöhykkeitä tai lisänneet muuten talviaikaista kasvipeitteisyyttä.
Kysymys 2. Miksi toimenpiteitä on tehty tai jätetty tekemättä?
Ympäristöasiat painoivat toimenpiteiden toteutuksessa, mutta käytännön mahdollisuudet ja taloudelliset sei- kat kuitenkin koettiin yleisesti tärkeämmiksi. Vastauksissa todettiin muun muassa:
”Lannoituskulut pienentyneet kolmanneksella, kun on siirrytty lähitilan (hieman yli 10 km matkaa) lietteeseen.”
”Kevennetty muokkaus on parantanut maan rakennetta ja vähentänyt työtä.”
Suojavyöhykkeiden ja muiden erityistukien kohdalla viljelijät kokivat TEHO-hankkeen neuvojan olleen ratkai- sevassa asemassa sopimuksen käynnistämisessä. Ajanpuute koettiin haasteelliseksi. Viljelijöiltä itseltään ei tahtonut löytyä riittävästi aikaa erityistukiehtojen selvittämiseen.
Kuva 1. Syyt (kpl) hankkeen neuvojan ehdottaman toimenpiteen toteuttamiselle.
Vastaajista 12 eli 17 % ilmoitti, ettei ollut toteuttanut ollenkaan hankkeen suosittelemia toimenpiteitä.
Useimmat vastanneista olivat tehneet kuitenkin toimenpiteitä jo aiemmin ja yhdelle tilalle ei ollut tästä syystä ehdotettukaan uusia toimenpiteitä tehtäväksi.
Syyksi tekemättä jättämiselle mainittiin useimmiten käytäntö ja toimenpiteen sopimattomuus tilalle. Tämä nousi esiin varsinkin tekemättä jätettyjen suojavyöhykkeiden kohdalla: niittokaluston ja suojavyöhykeheinää rehunaan käyttävien kotieläintilojen puuttuminen tekivät suojavyöhykkeiden hoidon liian hankalaksi. Myös taloudelliset syyt ja ajanpuute vähensivät mielenkiintoa toimenpiteisiin. Esimerkiksi ravinnetaseet ja kerääjä- kasvit olisivat vaatineet perehtymistä.
Paperitöiden lisääntymisen uhka vähensi mielenkiintoa esimerkiksi juuri erityistukia kohtaan. Muina lähinnä yksittäisinä syinä mainittiin toimenpiteen tuntuminen turhalta, sanktioiden uhka ja viljelyn jatkumisen epä- varmuus lähinnä eläkkeelle siirtymisen takia.
Syiksi tekemättä jättämiselle mainittiin muun muassa:
”Kalkitus tuntuu liian kalliilta viljan hintaan nähden.”
0 5 10 15 20 25 30 35
1=Käytäntö ja
toimivuus tilalla 2=Taloudelliset syyt 3=Ympäristö 4=Hankkeen apu 5=Maan rakenne
Syitä toimenpiteiden tekemiselle
5
”Syysviljat eivät ole tilan pelloilla menestyneet, ja nurmen lisääminen viljelykiertoon on hankalaa kasvinviljelytilalla.”
”Lumo-alueen laiduntaminen ei lainalampailla nyt onnistu, kun ilveksiä on niin paljon.”
”Kevätkyntöön ei ole käytännössä mahdollisuutta siirtyä.”
Kuva 2. Syyt (kpl) sille, miksi hankkeen neuvojan toimenpide-ehdotusta ei ollut toteutettu.
Kysymys 3. Kokemuksia ehdotetuista toimenpiteistä
Kokemuksia toimenpiteistä kerättiin vapaamuotoisilla vastauksilla, joita saatiin 22 kpl (vastaukset liitteenä 2).
Viljelijöiden kokemukset toimenpiteistä vaihtelivat eri toimenpiteiden välillä. Pienestä vastausmäärästä johtu- en kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei voida tehdä.
Hyvinä toimina koettiin muun muassa maan rakenteen parantaminen karjanlannalla, typensitojakasveilla, kevennetyllä muokkauksella ja luonnonhoitopelloilla; viljelyn helpottuminen lohkon rajojen suoristamisella esimerkiksi suojavyöhykkeillä ja taloudelliset säästöt typpilannoitusta tarkentamalla ja typpilannoituksen ja- kamisella. Luonnonhoitopellot koettiin tiloilla helppoina käytännön toimina. Sopivien siemenseosten puute ja mahdollisten rikkakasvien leviäminen nähtiin luonnonhoitopeltojen heikkouksina. Yksi viljelijä mainitsi maan
0 5 10 15 20 25 30
Syitä toimenpiteiden tekemättä jättämiselle
rakenteen parantamisen olevan tärkeää myös sen vuoksi, että tila pyritään jättämään mahdollisimman hy- vässä kunnossa jatkajalle.
”Jokirannoilla ja huonoilla pelloilla LHP on käytännössä helpompi kuin suojavyöhyke eikä tarvitse uusia lohkoja perustaa. Samalla poistuvat torjunta-ainerajoitusten aiheuttamat pään- vaivat. Ongelmana luonnonhoitopelloilla on hyvien siemenseosten saaminen. ”
”Hyvät kokemukset typpilannoituksen tarkentamisesta ja jakamisesta. Hyvät sadot ja sääs- töä lannoitekustannuksissa.”
”Perunapelloilla käytetty kerääjäkasvina sinappia, hyvä juttu. Toki paljon lisätyötä, mutta pa- rantaa selvästi maan rakennetta ja tietysti kerää ravinteita.”
Suojavyöhykkeistä kokemukset olivat hyviä, mikäli tilalla tai sen läheisyydessä oli suojavyöhykeheinää hyö- dyntäviä kotieläimiä. Ne, jotka saivat suojavyöhykenurmen hyödynnettyä rehuna, varsinkin omille eläimille, kokivat suojavyöhykkeiden olevan taloudellisesti kannattavia ja helppoja tilalla toteuttaa. Yksi kotieläintila mainitsi sadon vähenemisen vanhemman suojavyöhykkeen huonona puolena.
”Tyytyväinen, toimii kotieläintilalla hyvin. Perustaminen suoraan ilman suojaviljaa onnistui hyvin ja satoakin tulee yllättävän paljon.”
Monilla kasvinviljelytiloilla kokemukset suojavyöhykkeistä olivat huonoja ja osa aikoi jättää sopimuksen uu- simatta sopimuskauden päättyessä. Kasvinviljelytiloilla haasteeksi koettiin niittojätteen korjuu ja sen loppusi- joitus. Niittojätettä oli jouduttu ajamaan myös metsään pois pellon laidalta. Luonnonhoitopellot koettiin usein kasvintuotantotiloilla mielekkäämpänä vaihtoehtona verrattuna suojavyöhykkeisiin. Yksi tila mainitsi kerääjä- kasvikokeilunsa epäonnistuneen ja moni kaipasi aiheesta lisää käytännön esimerkkejä muilta viljelijöiltä.
”Suojavyöhykkeen korjuuvelvoite äärimmäisen hankala. Karjatilat eivät ole kiinnostuneita pienistä aloista. Sopimuskauden jälkeen muutetaan ehkä LHP:ksi.”
”Kosteikkoa suunniteltiin ja sen perustaminen olisi kiinnostanut. Asia kaatui tiukkoihin vaati- muksiin kosteikon ja valuma-alueen koosta. Kohdekohtainen jousto voisi olla tarpeen. Tilalle on perustettu myös yksi uusi suojavyöhyke, viime syksyn märkyydessä osa heinästä jäi kor- jaamatta pois sotkemisvaurioiden välttämiseksi. Omaa korjuukalustoa ei ole.”
Kysymys 4. Palautetta tilakäynnistä
Tilakäynnistä viljelijöillä oli pääosin myönteistä sanottavaa. Muutama viljelijä koki tilakäynnin ja neuvojan kanssa käydyn keskustelun turhaksi. Puolet vastanneista koki tilakäynnin hyödyllisenä tilan toiminnan kan- nalta. Tärkeänä koettiin myös keskustelumahdollisuus ympäristöasioista asiantuntijan kanssa.
”Kaikki käynnit ovat olleet hyviä ja kiva on ollut jutella. Ulkopuolinen avaa silmät oman tilan asioihin.”
”Kiva keskustella asioista jonkun kanssa, ettei aina tarvitse yksin niitä pohdiskella. Toi uutta tietoa.”
Jonkin verran tilakäynteihin kaivattiin kokonaisvaltaisempaa otetta:
7 ”Ihan hyvä. Tuli uutta asiaa, mutta enemmän pitäisi lähteä kokonaistilanteesta eikä pelkäs- tään ympäristöstä.”
Kuva 3. Millaisena viljelijät kokivat tilakäynnin?
Kysymys 5. Olisitteko valmis maksamaan ympäristöneuvonnasta?
Vastanneista 57 % ei olisi valmis maksamaan pelkästään ympäristöasioihin keskittyvästä neuvonnasta.
Neuvontaan kaivattiin kokonaisvaltaisempaa otetta ja taloudellista näkökulmaa. Neuvonnasta pitää olla tilalle konkreettista hyötyä, jotta siitä kannattaa maksaa.
”Tuettu neuvonta voi sisältää rahastuksen riskin.”
Vastanneista 43 % olisi valmis maksamaan kohtuuhintaisesta ympäristöneuvonnasta. Hekin nostivat usein esille taloudellisten seikkojen huomioimisen.
”Kohtuuhintaisesta voisi maksaa, mutta etukäteen pitää kertoa, että maksaa. Ympäristöneu- vonta tuo uutta näkökulmaa ja kirkastaa omia ajatuksia, mutta talous pitää olla mukana.”
”Valmis maksamaan, jos neuvonta asiallista ja ammattimaista kattaen tuotannolliset asiat ja tukiasiat, silloin voi maksaa kohtuullisen osuuden.”
Neuvonnan maksullisuuteen muutama viljelijä kaipasi selkeyttä, ja kehitysehdotuskin asiaan tuli:
”Netissä voisi olla tarjolla palveluita, ’ostoskori’, jolla selkeä hinnoittelu.”
Kysymys 6. Tulisiko ympäristöneuvonnan olla omana erillisenä neuvontanaan vai läpileikkaavana muun neuvonnan ohessa?
Kysymyksellä haettiin mielipidettä siitä, tulisiko ympäristöneuvonnan olla oma erillinen neuvontakokonaisuu- tensa vai tulisiko ympäristöasiat hoitaa muun neuvonnan ohessa läpileikkaavana esimerkiksi viljelysuunnitte- lu- tai erityistukineuvonnan yhteydessä. Suurin osa, 70 % kysymykseen vastanneista, koki parempana mal-
0 5 10 15 20 25 30 35 40
Hyödyllinen tilan toiminnan
kannalta Hyvä keskusteluhetki
ympäristöasioista Turha
kpl
Tilakäynti
lin, jossa ympäristöasiat otetaan läpileikkaavana huomioon muun neuvonnan yhteydessä. Tämä nähtiin te- hokkaana ja aikaa säästävänä toimenpiteenä. Lisäksi tärkeänä nähtiin neuvonnan kokonaisvaltaisuus.
”Läpileikkaava neuvonta muun neuvonnan ohessa on helpompi tilata ja tehokkaampaa.”
Muutama nosti kuitenkin esille tilakäynnin rajallisuuden:
”Läpileikkaavana esimerkiksi Täydentävien ehtojen neuvonnan ohessa. Mutta viljelijän täy- tyy kohdentaa tärkeimmät asiat etukäteen, jotta tilakäynnillä löytyy nopeasti toimenpide jo- hon kannattaa panostaa. Pitää pystyä nopeasti poimimaan olennainen, muuten menee ai- kaa ja energiaa.”
Vastaajista 30 % oli sitä mieltä, että ympäristöneuvonnan tulisi olla omana erillisenä neuvontanaan. Muun neuvonnan ohessa tapahtuvan ympäristöneuvonnan koettiin helposti jäävän liian pinnalliseksi.
”Erillisenä neuvontana. Muun neuvonnan ohessa liian laaja ja monipuolinen kokonaisuus, ympäristöasiat unohtuvat.”
”Jos yhdistetään muuhun neuvontaan, taloudelliset asiat ajavat aina edelle.”
Erillisen neuvonnan vaarana nähtiin kuitenkin se, ettei se pysty tavoittamaan kaikkia viljelijöitä.
”Ehkä erillisenä neuvontana, silloin voi paremmin keskittyä asiaan, toisaalta silloin viljelijöitä tavoitetaan huonommin.”
Kuva 4. Pitäisikö ympäristöneuvonta olla omana vai läpileikkaavana?
Kysymys 7. Kiinnostaisiko teitä osallistua pienryhmäneuvontaan?
Suurin osa, 68 % kysymykseen vastanneista, piti pienryhmätoimintaa mielenkiintoisena, ja esille nousi myös tarve viritellä samassa yhteydessä naapuritoimintaa. Loput seitsemän vastaajaa, jotka eivät olleet pienryh-
0 5 10 15 20 25 30 35 40
Ympäristöneuvonta omana
neuvontakokonaisuutena Ympäristöasiat muun neuvonnan ohessa kpl
Ympäristöneuvonta omanaan vai läpileikkaavana
9 mäneuvonnasta kiinnostuneita, vetosivat ajan puutteeseen. Pienryhmäneuvonnan hyvinä puolina mainittiin muun muassa kokemusten vaihto ja vuorovaikutteisuus. Aiheina nostettiin esille:
- optimaalinen lannoitus (5) - kerääjä- ja aluskasvit (3)
- maan rakenne ja kuoppatesti (3) - lannan käyttö (2)
- uusi ympäristötuki -järjestelmä (2) - kosteikko (2)
- luomun keinot tavanomaisessa esimerkiksi kasvinsuojelu ja vuoroviljely (2)
Yksittäisinä ehdotuksina:
- IPM
- erikoiskasveista kokemuksia - hivenravinteet
- viljelysuunnitelmien ja tukipapereiden tekoa yhdessä neuvojan kanssa - kasvinsuojelu
- maan vesitalous
- pientareiden ja kaistojen hoito
Myös lähiviljelijöiden yhteisiin hankkeisiin, kuten kosteikkohankkeisiin, pienryhmätilaisuudet koettiin sopivak- si. Muutama viljelijä antoi tilaisuuksista yleisesti palautetta:
”Tilaisuuksien ohjelmat liian tiukkoja, enemmän aikaa vapaamuotoiselle keskustelulle ja pidemmät kahvitauot. Pitää myös viihtyä.”
”Enemmän esimerkiksi kompostointi- tai kosteikkopäiviä, jaloittelutarha ym. ratkaisuja.”
2.2 TEHO Plus -hankkeen aikana tehdyt tilakäynnit
Tilakäynnin valmistelu
TEHO Plus -hankkeen tilakäyntiä varten valmisteltiin etukäteen tilakohtainen materiaali, joka perustui tilojen lähettämiin vuosien 2007–2011 lohkokirjanpitotietoihin. Materiaali sisälsi kartta-aineiston, viljelykasvikohtai- set ravinnetaselaskelmat, lohkokohtaiset muistiinpanot ja viljelykasvilajijakauman. Lohko- ja kasvikohtaisten taseiden lisäksi tilat saivat peltotaselaskelman ja ylijäämätaseiden rahallisen arvon, joka laskettiin vuoden 2012 lannoitehinnoilla. Tiedot oli koottu taulukkoihin ja kaavioihin, joista viljelijät pääsivät vertailemaan omia tietojaan TEHO-tilojen keskiarvoihin.
Tilamateriaalin työstäminen TEHO Plus -hankkeen aikana oli työlästä ja hidasta. Lohkokirjanpitotiedot tallen- nettiin Excel-pohjalle yksitellen. Valmiin materiaalin kokoaminen oli puolestaan melko nopeaa. Materiaalin kokoamiseen kului aikaa 1–2 tuntia tilaa kohden.
Karttamateriaaliin kuului kolme erilaista karttaa: vesientilan osoittavat kartat, viiden vuoden typpitaseiden keskiarvon eri värein esittävät kartat ja peltojen kaltevuustiedon kertovat kartat, joissa oli mukana myös pel- tojen fosforin viljavuustieto ja voimassa olevat ja suositellut erityisympäristötukikohteet, jos sellaiset oli alu- eella inventoitu.
Tilakäynnin valmisteluun kuului olennaisena osana tutustuminen tilan tietoihin etukäteen materiaalin avulla ja joissain tapauksissa puhelimitse. Tilasta oli saatava ennen tilakäyntiä lisäksi selville vähintään seuraavat tiedot:
- Missä tila sijaitsee?
- Mikä on tilan tuotantosuunta ja kuinka laajamittaista tuotanto on?
- Onko tila luomu- vai tavanomaisessa viljelyssä?
- Onko tilalla eläimiä?
- Mitkä ovat pääviljelykasvit?
- Onko viljelyssä erikoiskasveja?
- Mikä on tilan pääsääntöinen viljelykierto?
- Mitä vesistöjä tilan läheisyydessä on ja mikä on vesientila?
- Onko tilan maille tehty yleissuunnitelmaa? Jos on, mitä ehdotuksia suunnitelma sisältää?
- Jos yleissuunnitelmaa ei ole tehty, mitä monimuotoisuuden kannalta tärkeitä asioita kartoista on näh- tävissä?
- Millaisia taseita tilalla on ja miten ne ovat selitettävissä?
- Mitkä ovat peltojen viljavuustiedot?
Edellä lueteltujen ennakkotietojen kartoittamiseen kului aikaa 2–3 tuntia/tila.
Tilakäynti
TEHO Plus -hankkeen tilakäynnit tehtiin vuonna 2013. Tilakäynnin aikana käytiin läpi tilakohtainen materiaa- li, jonka pohjalta syntyi keskustelua tilan ympäristökysymyksistä. Materiaalista on kerrottu edellä luvussa 2.2.1. Käynnin aikana tehtiin myös ympäristötesti ja tutustuttiin hankkeessa laadittuihin ravinnetase-, fosfori- ja lantalaskureihin tarpeen mukaan.
Usein tilakäynti TEHO Plus -hankkeessa mukana oleville tiloille (jäljempänä TEHO Plus-tilat) aloitettiin kar- toista. Kaltevuuskartoista tarkasteltiin lohkojen eroosioherkkyyttä, mahdollisia ongelmapaikkoja, esimerkiksi paikkoja, joissa vesi seisoo. Kartoista nähtiin myös lohkojen sijainnit, etäisyydet tilakeskuksesta ja viljelyn kannalta haasteelliset, esimerkiksi hankalakuvioiset lohkot. Karttojen avulla voitiin miettiä kulkua lohkolle ja lohkolla ja esimerkiksi pohtia kyntösuuntia.
Kartoista nähtiin myös suositellut ja voimassa olevat eritysympäristötukikohteet, jos alue oli inventoitu. Eri- tyisympäristötukikohteita, kuten mahdollisia suojavyöhykkeiden paikkoja ja luonnon monimuotoisuuden koh- teita, esimerkiksi saarekkeita tai peltojen ja metsien reunavyöhykkeitä voitiin löytää kartoista. Karttojen avulla voitiin löytää myös potentiaalisia luonnonhoitopeltojen paikkoja tai joissain tapauksissa miettiä lohkovaihtoja naapureiden kanssa.
Typpitase-kartoista nähtiin viiden vuoden keskiarvoiset typpitaseet lohkoittain. Tase-kartan avulla pystyttiin näkemään sekä typpilannoituksen kokonaistilanne että typen käytön kannalta ongelmalliset lohkot. Vastaa- via fosforitasekarttoja ei tehty, sillä tietojen esittäminen kartalla ei antanut ympäristön kannalta oikeaa kuvaa.
Fosforitaseiden tulkinnassa on tärkeää suhteuttaa taseluku maan viljavuusluokkaan.
Vesientila-karttojen avulla nähtiin lähivesien tila huonosta erinomaiseen. Usealla tilalla vesientila oli ennalta tiedossa. Karttoja voidaan pitää tilakäynnin kannalta välttämättöminä. Karttojen avulla päästään hyvin käsiksi tilan viljelytietoihin ja saadaan kokonaiskäsitys tilasta. Karttoja ei voida korvata esimerkiksi digikartoilla, sillä niissä eivät näy kaltevuudet. Joissain tapauksissa karttatiedot olivat vanhentuneita, sillä lohkon haltija oli vaihtunut tai tilalle oli tullut uusia lohkoja hallintaan. Ajantasainen portaali, josta kartat voi tulostaa, on neu- vonnan kannalta suotavaa.
11 Tilakäynnillä tehtiin hankkeessa laadittu Maatilan ympäristötesti, jossa on kysymyksiä sekä kasvi- että koti- eläintiloille. Testiä kehitettiin hankkeen aikana niin, että kysymyksiä karsittiin alkuperäisestä 69:stä 37:ään (enintään). Aluksi kotieläintiloille oli lisäksi oma erillinen testinsä. Pääosa tiloista täytti hankkeen aikana kehit- teillä olevan version testistä. Vain yksi tila täytti lopullisen version, Maatilan ympäristötestin. Halutessaan tilat saivat ympäristötestin etukäteen tutustuttavaksi sähköpostilla. Ympäristötesti sisälsi kysymyksiä ravinteiden käyttöön, maan rakenteeseen, peltojen vesitalouteen, luonnon monimuotoisuuteen, kasvipeitteisyyteen, eläimiin, tuotantorakennuksiin, energiaan ja jätehuoltoon liittyen.
Testiä tehtiin yleensä tilakäynnillä niin, että neuvoja tallensi vastaukset koneelle saman tien. Testi toimi siten, että se antoi toimenpide-ehdotukset heti jokaisen vastauksen jälkeen. Testin teon aikana tilan ympäristöky- symyksistä ja toimenpide-ehdotusten sopivuudesta tilalle päästiin keskustelemaan monipuolisesti. Ympäris- tötesti antoi lopuksi koosteen toimenpide-ehdotuksista. Tämä tuloste lähetettiin vielä myöhemmin osalle tiloista postitse muun palautteen mukana.
Tiloille laaditut ravinnetaseet aiheuttivat useimmiten eniten keskustelua tiloilla. Taseiden tulkinnassa käytet- tiin apuna Excel-pohjaista taulukkoa, jossa näkyivät kaikki taseisiin vaikuttavat asiat, kuten saavutettu sato- taso ja odotettu satotaso. Viljelijä pääsi vertailemaan omia taseitaan muiden TEHO- ja TEHO Plus-tilojen keskiarvoihin.
Taseissa talouspuolen tarkastelu herätti monet ajattelemaan konkreettisesti lannoitteiden käyttöä ja panos- ten ja sadon hyötysuhdetta. Lähes systemaattisesti kaikilla tiloilla suhtauduttiin taseisiin vakavasti ja luotta- vaisesti. Taseiden tulokset ja syyt suuntaan tai toiseen painottuvista tuloksista olivat yhdenmukaisia viljelijöi- den käsityksien kanssa.
Tilakäynnin aikana viljelijää opastettiin käyttämään hankkeessa laadittuja laskureita: ravinnetase-, fosfori- ja lantalaskuria. Osa oli tutustunut laskureihin jo ennalta. Laskurit löytyvät Internetistä hankkeen sivuilta osoit- teesta: www.ymparisto.fi/tehoplus.
Tilaneuvontakäynnin tavoitteena oli löytää ne asiat, joihin tilalla voidaan ensisijaisesti kiinnittää huomiota.
Nämä asiat havaittiin ensisijaisesti ympäristötestin tekemisen yhteydessä, mutta myös karttojen ja ravinne- taseiden tarkastelusta.
Tilakäyntiin käytetty aika oli melko lyhyt, noin 3–4 tuntia tilaa kohden. Sen vuoksi useat toimenpidesuosituk- sista annettiin tiloille jälkikäteen postitetussa tilapalautteessa (malli tilapalautteesta liitteenä 3.) Tilapalautteen tarkoituksena oli antaa tiloille tiivistetysti neuvoja siitä, miten tilan ympäristöasioita voi parantaa. Palaute oli 4-sivuinen A4-kokoinen vihko. Palautteessa huomio voitiin kiinnittää maan rakenteeseen, vesitalouteen, kerääjäkasvien käyttöön, viljelykiertoon, muokkaukseen, kasvipeitteisyyteen, ojitukseen, luonnonmukaiseen peruskuivatukseen, luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen, ravinteiden käyttöön, lannankäyttöön, työtekni- siin asioihin ja/tai energiaan. Annetut ohjeet vaihtelivat tilakohtaisesti. Neuvoissa pyrittiin tarkkuuteen ja koh- dentamiseen. Neuvot kohdistettiin tietyn nimiselle pellolle tai ohjeissa viitattiin tiettyyn paikkaan esimerkiksi tietyn joen rantaan ja tietyn pellon reunaan. Ulkoasussa pyrittiin selkeyteen ja helppolukuisuuteen.
Tilalle voitiin antaa myös ehdotuksia viljelykierron parantamisesta, typpilannoituksen jakamisesta, kasvipeit- teisyyden lisäämisestä, alus- tai kerääjäkasvien viljelystä, joidenkin peltolohkojen luonnonhoitopelloksi muut- tamisesta, monimuotoisuuskaistojen perustamisesta tai uusista ajoreiteistä lohkoille. Joillain tiloilla keskustel- tiin lannan vastaanotosta ja käytöstä, mahdollisuudesta laiduntaa muiden eläimiä omilla luonnonhoitokohteil- la ja luomu-tuotantoon siirtymisestä. Myös nämä keskustelut kirjattiin tilapalautteeseen.
Palautteeseen koottiin myös muutama asia lyhyesti otsikoilla: ”Mitä hyvää?” ja ”Mitä parannettavaa?” Tilalle annettiin myös laajemmin ja tarkemmin tietoa jostain tietystä, yhdestä tai kahdesta asiasta, jonka ajateltiin
olevan juuri kyseiselle tilalle se tärkein kohennettava asia. Tietolähteenä tilapalautteissa käytettiin paljon hankkeessa laadittua Maatilan ympäristökäsikirjaa, joka oli tosin tuolloin vielä työstettävänä.
TEHO Plus -hankkeen aikana tehtiin uusille tiloille vain yksi tilakäynti. Neuvojen ja toimenpide-ehdotusten toteuttamista ei päästy hankkeen aikana seuraamaan. Toimenpide-ehdotuksien toteuttamista kysyttiin tiloilta myöhemmin, mistä lisää jäljempänä.
Tilojen antama palaute neuvonnasta
TEHO Plus -tilat, vastasivat AMK-opiskelija Satu Paanasen opinnäytetyönä tekemään kyselyyn neuvonnas- ta. Kysymykset, joihin tilat vastasivat, tehtiin yhdessä hankkeen ja opiskelijan kanssa. Opinnäytetyön 14 kysymyksestä kahdeksan koski suoraan tilakäyntiä tai tilaneuvontaa (kysymykset 1–8 jäljempänä). Tämän luvun tiedot on koottu neuvojan hankkeenaikaisista kokemuksista ja Paanasen opinnäytetyöstä Tilakohtai- nen neuvonta ympäristönsuojelun edistäjänä (1). Suorat lainaukset opinnäytetyöstä on kursivoitu.
Kysymykset 1 a–c. Kuinka hyödyllisenä koit maatilan ympäristötestin, kartat, ravinnetaseet ja toimenpi- desuositukset?
Vastaukset jakautuivat asteikolla; ei yhtään hyödyllinen, jokseenkin hyödyllinen, ei hyödyllinen eikä hyödy- tön, hyödyllinen ja erittäin hyödyllinen; hieman eri materiaalin kesken. Suurin osa, 42–49 % vastaajista piti testiä, karttoja, ravinnetaseita ja toimenpidesuosituksia hyödyllisinä, hyödyttömiksi materiaalit ja toimenpi- desuositukset koki 0–3 % vastaajista. Erittäin hyödyllisiksi ne koki 0 % (ympäristötesti) – 15 % (kartat) vas- taajista.
Kysymykset 2 a–d tilakäynnin onnistumisesta ja tarpeellisuudesta
Kysymykseen, oliko annettu tieto ymmärrettävässä ja hyödynnettävässä muodossa, 62 % vastasi että paljon ja 24 % että erittäin paljon. Tieto koettiin siis hyvin käyttökelpoiseksi ja ymmärrettäväksi. Osioon kuului myös kysymys tiedon hyödyllisyydestä. Asteikolla; ei yhtään hyödyllinen, jonkin verran hyödyllinen, ei osaa sanoa, paljon ja erittäin paljon; vastaajista 42 % koki tiedon hyödylliseksi ja erittäin paljon hyödylliseksi sen koki 3 %.
Jokseenkin hyödylliseksi saamansa tiedon koki 23 % vastaajista. Kukaan vastaajista ei kokenut saamaansa tietoa hyödyttömäksi, mutta kolmannes vastaajista ei kallistunut kumpaankaan suuntaan.
Neuvojan näkökulmasta katsottuna osa tilakohtaisesta materiaalista vaati perusteellisen läpikäymisen viljeli- jöiden kanssa, jotta asiat tulivat ymmärretyksi. Varsinkin poikkeavat ravinnetaseet vaativat perusteluja ja syiden löytymistä. Tilakäynnin perusteellinen valmistelu on tässä mielessä tärkeää.
Kysymys 3. Oletko toteuttanut tai aiotko toteuttaa annettuja toimenpidesuosituksia?
Vastaajista 70 % oli toteuttanut tai aikoi toteuttaa annettuja toimenpidesuosituksia. Toteutettavista toimenpi- desuosituksista mainittiin erityisesti kerääjäkasvit, kevennetty muokkaus, talviaikainen kasvipeitteisyys, ra- vinnetaseiden tarkempi laskeminen sekä typpitaseiden huomiointi.
Kysymys 4 koski syventäviä neuvontaosioita. Syventävästä neuvonnasta enemmän luvussa 2.3.
Kysymykset 5 a–c koskivat tilakäynnin sisältöä.
Ajankäyttö sai lähes yksinomaan positiivista palautetta vastaajilta. Se oli vastaajien mielestä hyvin suunnitel- tua ja aikaa käytettiin tarpeeksi lähtötilanteen selvittämiseen sekä viljelijälle uusien asioiden kuten karttojen ja ravinnetaseiden selventämiseen. Maastokäyntien merkitys nostettiin esille monessa vastauksessa, sillä pöydän ääressä ja kartoilta katsoessa todellista tilannetta ei näe selvästi, lisäksi tilanne saattaa olla erilainen maastossa kuin kartalla.
13 Maastokäyntien haasteena voi olla ajankäyttö, koska kesäaikaan viljelijät ovat kiireisimpiä. Talvella taas on havaintojen tekeminen maastossa hankalaa.
Vastauksissa todettiin muun muassa:
”Sai keskustella asiantuntijoiden kanssa monipuolisesti tilan asioista ja jakaa mielipiteitä.”
”Toi esiin konkreettisia toimia.”
”Neuvonta oli erilaista kuin muualta saatu ja kaikki aika käytettiin hyödyllisesti ja napakasti hy- väksi.”
Neuvojan näkökulma asiaan on sama kuin tilojen. Maastossa tehty katselmus on tehokkaampi kuin tuvan pöydän ääressä tehty. Konkreettiset toimet löytyivät usein neuvojan kertoman esimerkin avulla esimerkiksi jonkun toisen tilan käytännöistä. Ratkaisut löytyivät keskustelemalla, eivät tuputtamalla. Parhaiten tehosi käytäntöön ja kokemukseen vetoava tieto, ei pelkästään teoria.
Myönteinen keskusteluilmapiiri ja ”pysyminen asiassa” vaikuttivat myös tilakäynnin tehokkuuteen. Tärkeää on myös esittää asiat varmasti ja luotettavasti. Jos itse ei usko siihen, mitä puhuu, ei voi neuvoa sitä uskot- tavasti toisille. Tilakäynnin aikana oli muistutettava itselleen, että kysymys on ympäristöneuvonnasta, vaikka asioita olisikin käsitelty kokonaisvaltaisesti. Neuvojan taitoa tuoda asia oikealla tavalla esille ei voi vähätellä.
Tämä asia olisi otettava huomioon ympäristöneuvojien koulutuksessa.
Kysymys 6. Tarvitaanko tilakäyntejä jatkossa?
Tiloista 91 % vastasi, että kyllä tarvitaan. Paanasen opinnäytetyössä todetaan, että tilakäyntejä pidettiin hy- vänä kanavana jakaa tietoa viljelijöille. Tilakäynneiltä saatavan tiedon toivottiin vaikuttavan myös toiseen suuntaan, kuten ympäristötukijärjestelmään.
Kysymys 7. Olisitko halukas maksamaan ympäristöneuvonnasta?
Vastaajista 71 % olisi valmis maksamaan ympäristöneuvonnasta. Suurin osa myönteisesti vastanneista ker- toi haluavansa maksaa suunnitteluavusta, mikäli siitä on konkreettista taloudellista, tuotannollista tai toimin- nallista hyötyä tilalle, ja jos apu tulee tarpeeseen. Vastauksissa siis korostui neuvonnan kokonaisvaltaisuus eli se, että ympäristöasiat kytketään tilan toimintaan luontevasti.
Kysymys 8. Pitäisikö ympäristötukirahoja käyttää ympäristöneuvontaan?
Vastaajista 56 % oli sitä mieltä, että ympäristötukirahoja voitaisiin käyttää ympäristötukineuvontaan. Kieltei- set vastaukset perusteltiin sillä, että ympäristöneuvontaan varatut rahat ovat pois niiltä, jotka eivät tarvitse neuvontaa tai joiden tila tai pellot eivät sijaitse riskialueilla.
2.3 Syventävä neuvonta
Tiloille tarjottiin neuvontakäynnin aikana mahdollisuutta saada syventävää neuvontaa ja laskelmia erillisistä aiheista, joita olivat: porttitaselaskenta (6 tilaa), maan rakenne -testi (24), luonnon monimuotoisuuskartoitus (10), kuivatustarvekartoitus (25) ja energiasuunnitelma (15). Ylivoimaisesti suosituimmaksi osoittautui kuiva- tustarvekartoitus. Porttitaselaskelman tilanneiden vähäisyys johtui kotieläintilojen pienestä määrästä. Syven- tävät neuvontaosiot ostettiin hankkeen ulkopuolelta lukuun ottamatta lumo-kartoitusta, jonka teki suunnittelija Eriika Lundström.
Sekä TEHO-hankkeen että TEHO Plus -hankkeen aikana tilat saivat myös erityistukineuvontaa ja - suunnitelmat. TEHO-hankkeen aikana erityistukineuvonta koski lähinnä vesiensuojeluun tähtääviä sopimus- tyyppejä kuten suojavyöhykkeiden perustamista, ravinnekuormituksen tehostettua vähentämistä ja kosteik- koja koskevia sopimustyyppejä.
Palautetta syventävästä neuvonnasta kysyttiin tilaneuvontaa TEHO Plus -hankkeen aikana saaneilta tiloilta Satu Paanasen opinnäytetyössä. Tiloilta kysyttiin, aikovatko ne hyödyntää tai ovatko ne jo hyödyntäneet syventävässä neuvontaosiossa annettuja ohjeita. Vastaajista 68 % aikoi tai oli jo hyödyntänyt annettuja oh- jeita.
2.4 Tilaneuvonta ilman TEHO Plus -tilakäyntiä
Osalle tiloista lähetettiin tilakohtainen materiaali postitse. Tilakäynti oli näille tiloille tehty TEHO-hankkeen aikana. Materiaali ja toimenpide-ehdotukset olivat muuten samat kuin tiloille, joille tehtiin tilakäynti, mutta palaute kirjoitettiin lyhyempänä. Näille tiloille lähetettiin palautekysely materiaalista. Kyselyn laativat Satu Puustinen ja Janne Heikkinen.
Niille tiloille (27 kpl), jotka olivat olleet mukana jo TEHO-hankkeen aikana, mutta eivät olleet toimittaneet uusia lohkokirjanpitotietoja, ei tehty uutta tilakäyntiä TEHO Plus -hankkeen aikana. Näille tiloille lähetettiin materiaali ja toimenpide-ehdotukset ainoastaan postitse. Materiaalista on kerrottu luvussa 2.2.1. Materiaalin yhteydessä lähetettiin tiloille palautekysely, jossa kysyttiin materiaalin hyödyllisyydestä. Kyselyyn vastasi 63
% tiloista.
Tiloilta kysyttiin millä tavalla hyödyllisiksi he kokivat saamansa materiaalin ja ohjeet: tilan talouden, ympäris- tönsuojelun, tilan toiminnan tai jonkun muun asian kannalta hyödyllisiksi vai kokivatko he materiaalin turhak- si? Viljelijät voivat valita vaihtoehdoista kaikki tai sitten ei mitään.
Vastausten perusteella koko materiaali koettiin hyödyllisimmäksi tilan toiminnan kannalta. Ravinnetaseet koettiin hyödyllisiksi myös tilan ympäristönsuojelun ja talouden kannalta. Muiksi hyödyiksi mainittiin muun muassa laskennan helpottuminen, mielenkiinnon herääminen ja myös tulevaisuuden tukiehdot (ks. kuva 5).
Materiaalia oli kommentoitu sanallisesti muun muassa seuraavasti:
”Antoi taas aiheen uudelleen miettiä asioita, vaikka ei mitään mullistavaa uutta tullutkaan.”
”On hienoa saada ulkopuolisia kommentteja.”
”Ravinnetase herätti huomaamaan ohran sopimattomuuden. Kauran, vehnän, rypsin ja nur- men kierrolla on päästy nyt parempiin satoihin ja lannoitteiden tehokkaampaan käyttöön.”
”Rypsillä ja rapsilla vaikea saada typpitase lähelle nollaa.”
”Kommentit tukivat olemassa olevaa tietämystäni ja olen niitä jo osin toteuttanutkin.”
”Kaivataan ohjeita siihen, miten saada panokset paremmin hyödyksi ja vähemmän hukkaan meneviä ravinteita.”
15 Kuva 5. Missä asioissa viljelijät kokivat saamansa materiaalin hyödylliseksi? Toiminnan, talouden, ympäris- tönsuojelun vai jonkun muun asian kannalta tai vai kokivatko he materiaalin turhaksi?
0 2 4 6 8 10 12 14 16
Materiaalin hyödyllisyys
Ravinnetaseet Kartat
Kommentit ja toimenpide- ehdotukset
3. TILOJEN ANTAMA PALAUTE HANKKEESTA
3.1 TEHO-tilojen antama palaute hankkeesta
TEHO-tiloilta pyydettiin palautetta hankkeesta puhelimitse samaan tapaan kuin neuvonnasta. (Liitteisiin 4 ja 5 on koottu vapaat sanat hankkeen tarpeellisuudesta ja ympäristöneuvonnasta.)
Kysymys 8. Palautetta hankkeesta
Pääosa vastaajista, 96 %, piti hanketta tarpeellisena. Hankkeen mainittiin olevan tarpeellinen myös jatkossa, varsinkin uuden ohjelmakauden alkaessa. Myös kehittämisehdotuksia tarjottiin.
”Tarpeellinen hanke, näin tietoa saadaan hyvin levitettyä. Viime aikoina hanke on mennyt lii- an kauas viljelijästä. Pitää olla käytännönläheisempää.”
”Jatkossakin tarpeellinen, jos kohderyhmäksi saadaan niitä tiloja, joissa ympäristöasioihin on kiinnitetty vähemmän huomiota. Hanke on vahvistanut vanhoja käsityksiä.”
Keskusteluissa nousi esille myös tiedottaminen ja hankkeen imagoarvo.
”Maaseudun Tulevaisuus on hyvä kanava saada hyviä esimerkkejä esille. Hankkeen malliti- loista, jotka ovat hankkeen nettisivuilla, kuulin nyt ensimmäisen kerran.”
”Jatkossakin olisi tarvetta. On avannut silmät ympäristöasioihin. Olen ollut tyytyväinen hank- keen esillä oloon: ympäristöhanke parantaa myös maaseudun imagoa.”
Muutama koki, että vaikka TEHO-hanke oli tarpeellinen, ympäristöhankkeita alkaa ylipäätään olla liikaa.
Ajanpuute oli monelle käytännön esteenä osallistumiselle hankkeen järjestämiin tilaisuuksiin.
”Ollut hyviä tapahtumia, mutta kiireiden takia ei harmi kyllä ole ehtinyt mukaan niihin juuri- kaan.”
Osa viljelijöistä ei ollut tyytyväisiä hankkeeseen. Talouspuolta ja kokonaisvaltaisempaa näkemystä kaivattiin hankkeeseen.
”Kaikki ei ole oikein kolahtanut omalle kohdalle. Enemmän tilalle sopivia järkeviä ratkaisuja.”
”Ei mitään uutta tuonut tilalle. Enemmän pitäisi olla talouspuolta.”
Kysymys 9. Onko hanke tuonut uusia näkökulmia?
Kysymykseen, onko hanke tuonut uusia näkökulmia, 61 % vastasi myöntävästi. Loput 39 % kokivat, ettei hanke ollut tuonut varsinaisesti mitään uutta asiaa tilalle. Useimmat näistä pitivät silti hanketta ja tilakäyntejä hyödyllisinä ja tarpeellisina. Keskustelun ulkopuolisen kanssa koettiin vahvistavan omia näkemyksiä ja ole- van antoisa. Mielenkiintoa herättivät muun muassa ravinnetaseet ja maan rakenne -testi.
”Oma osallistuminen hankkeeseen jäänyt heikoksi. Ravinnetaselaskelmat ovat hyödyllisiä ja herättivät ajatuksia.”
”Useimmat asiat turhia ja itsestään selviä.”
17 Kuva 6. Toiko hanke uusia näkökulmia?
3.2 TEHO Plus -tilojen antama palaute hankkeesta
TEHO Plus -tilat vastasivat Satu Paanasen tekemään kyselyyn hankkeesta samaan tapaan kuin neuvonnas- ta (luvussa 2.2.3). Kysymykset, joihin tilat vastasivat, tehtiin yhdessä hankkeen ja opiskelijan kanssa. Opin- näytetyön 14 kysymyksestä kuusi koski suoraan hanketta (kysymykset 10–14 jäljempänä). Kysymysten nu- merointi perustuu opinnäytetyössä olevaan numerointiin. Suorat lainaukset on kursivoitu.
Kysymys 10. Oletko käynyt hankkeen tilaisuuksissa?
Hankkeen tilaisuuksiin osallistuvien määrä oli 53 %, mitä voidaan pitää hyvänä tuloksena. Uuden tiedon lisäksi tilaisuudet koettiin myös hyvinä sosiaalisina tapahtumina, joiden aikana sai keskustella muiden viljeli- jöiden ja asiantuntijoiden kanssa. Jotkut vastaajat mainitsivat myös, että yleisesti tilaisuudet olisivat voineet olla käytännönläheisempiä eikä niin teoreettisia. Konkreettisten tulosten esittelyä erityisesti pellonpiennarpäi- villä pidettiin hyvänä ja antoisana.
Kysymys 11. Hankkeen tuottama materiaali
Uutta tietoa materiaalista koki saaneensa 88 % vastaajista. Parhaina tietolähteinä mainittiin julkaisut, koulu- tukset ja retket. Tietokanavana korostui Internet. Ylivoimaisesti useimmin vastauksissa mainittiin Internet, mutta koulutuksia ja tapahtumia arvostettiin myös paljon.
Kysymys 12. Oletko hankkeen vaikutuksesta muuttanut toimintaasi tilalla?
0 5 10 15 20 25 30 35 40
Hanke on tuonut uusia näkökulmia Hanke ei ole tuonut uusia näkökulmia
Uusien näkökulmien saaminen
Vastaajista 60 % sanoi muuttaneensa toimintaansa. Hanke vaikutti suhtautumiseen omaan lähiympäristöön.
Myös toiminnan pitkäjänteisyyttä oli ryhdytty ajattelemaan entistä enemmän. Osa vastaajista kertoi hankkeen vaikutuksesta ottaneensa käyttöön kerääjäkasvit, lisänneensä kasvipeitteisyyttä, vähentäneensä muokkaus- ta ja typpilannoitusta, paneutuneensa ravinnetaseisiin ja viljelykasveihin, perustaneensa suojavyöhykkeitä ja nurmialueita sekä kokeilleensa syväjuuristen kasvien viljelyä.
Kysymys 13. Oletko jakanut saamaasi tietoa?
Vastaajista 63 % sanoi jakaneensa tietoa muiden kanssa. Haastatteluissa esille tulleista aiheista puhutuim- mat olivat kerääjäkasvit sekä lannan käyttö ja separointi. Myös luomukäytännöt mainittiin.
Kysymys 14. Mitä olisit kaivannut lisää?
Ylivoimaisesti olisi kaivattu eniten tilakohtaista neuvontaa. Seuraavaksi eniten toivottiin pienryhmätoimintaa ja koulutusta. Mieluiten tehtäisiin vierailuja muille lähitiloille ja keskusteltaisiin asioista paikan päällä ja maas- tossa. Vastaus osoittaa, että sosiaaliset tavat tiedonvälityksessä ovat toivotuimpia.
19
4. YHTEENVETO
Haastatteluista kävi ilmi, että lähes kaikki TEHO- ja TEHO Plus -hankkeissa mukana olevat tilat ovat olleet jo pidempään kiinnostuneita maatalouden vaikutuksista lähiympäristöön eivätkä pelkästään hankkeen ansiosta.
Saatujen palautteiden perusteella suurin osa viljelijöistä oli kuitenkin tehnyt ainakin yhden hankkeen neuvo- jan suositteleman toimenpiteen. Ympäristöasiat painavat toimenpiteiden toteutuksessa, mutta niiden toteu- tettavuus ja taloudelliset seikat ratkaisevat. Monella tilalla on liian vähän aikaa toimenpiteisiin, perehtymiseen ja toteuttamiseen sekä hankkeen ja muiden järjestämiin koulutustilaisuuksiin osallistumiseen. Tämä kannat- taa huomioida tilaisuuksia suunniteltaessa.
Toimenpiteiden toteutettavuus näkyi myös kertyneistä kokemuksista. Hyviä kokemuksia oli saatu muun mu- assa typensitojakasveista, luonnonhoitopelloista, kevennetystä muokkauksesta, lannoituksen tarkentamises- ta ja jakamisesta. Toimenpiteet tuntuivat järkeviltä, sillä niistä koitui tiloille sekä ympäristöllistä että taloudel- lista hyötyä.
Kokemukset suojavyöhykkeistä olivat kotieläintiloilla hyviä. Sen sijaan kasvinviljelytiloilla niiden hoito koettiin haasteellisena. Varsinkin niittojätteen loppusijoitukseen kaivattiin käytännön ratkaisuja rehukäytön puuttues- sa. Kotieläintilojen väheneminen ja keskittyminen vaikuttaa paitsi suojavyöhykkeiden myös muiden nurmien määrään. Suojavyöhykkeitä voidaan vesiensuojelun kannalta korvata myös muulla kasvipeitteisyydellä, esi- merkiksi sängellä, syyskylvöisillä lajikkeilla tai suorakylvöllä. Sen sijaan peltojen ulkopuoliset alueet kuten perinnebiotooppien ja muiden luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden kohteiden ylläpitoon tarvitaan laiduntavia eläimiä. Niitolla on vaikea korvata usein epätasaisten ja hankalien alueiden laidunnusta. Lisäksi myös näillä kohteilla niittojätteen hyötykäyttö ilman eläimiä on hankalaa.
TEHO-hanke ja TEHO Plus -hanke koettiin tarpeellisina ja tilakäynneistä tuli pääosin myönteistä palautetta, vaikka uutta tietoa ei aina saatukaan. Keskustelu ulkopuolisen asiantuntijan kanssa nähtiin hedelmällisenä, omia kokemuksia vahvistavana ja päätöksiä tukevana. Viljelijät arvostavat keskustelua ja mielipiteiden vaih- toa toistensa ja alan asiantuntijoiden kanssa. Teoreettisen tiedon ohella halutaan enemmän konkreettisia neuvoja siitä, miten jotain tiettyä ongelmaa voisi lähteä ratkaisemaan. Palautteen mukaan tilakäyntejä kaivat- tiin jopa enemmän. Viljelijät näkivät hankkeen ja tilakäynnit myös tärkeinä kanavina viemään käytännön ko- kemuksia viranomaisille sekä parantamaan maatalouden imagoa. Tiedottamisessa Maaseudun Tulevaisuus mainittiin tehokkaana välineenä.
Tilaneuvontakäynti pohjautuu paljon tilakohtaisiin materiaaleihin, joita on pystyttävä hyödyntämään tarpeeksi tehokkaasti. Tilan tietoihin tutustuminen on ensiarvoisen tärkeää. Neuvojan pitkäkään työkokemus ei yksin riitä, vaan materiaalia on osattava tulkita ympäristösuojelun näkökulmasta ja tieto on osattava markkinoida tilalla hyvin. Neuvojalla on oltava tässä mielessä myös psykologista ”pelisilmää”. Neuvojakoulutus on tässä avainasemassa. Maatalouden ympäristövaikutuksiin liittyvää materiaalin tulisi olla myös nykyistä helpommin saatavilla. Tämä kävi myös ilmi palautteista.
Tärkeää on myös tilojen saama palaute. Lähetettyyn palautteeseen perehtyminen jää helposti pintapuolisek- si ja keskustellen annettu palaute voisi toimia paremmin. Palautteista kävi ilmi, että neuvonnan ja seurannan pitkäjänteisyys on erittäin tärkeää. Viljelijät motivoituvat ympäristötoimien toteuttamiseen paremmin, jos toi- mien vaikutusta pystytään seuraamaan pitkällä aikavälillä ja omien toimien tulokset näkyvät.
Useimmat viljelijät eivät ole valmiita maksamaan pelkästään ympäristöneuvonnasta, jonka hyötyjä on vaike- ampi perustella kuin vaikka tukineuvonnan. Haastatteluista tuli lisäksi ilmi, että vaikka yli 60 % vastanneista kertoi saaneensa jotain uutta näkökulmaa tai tietoa hankkeesta, vielä iso osa, melkein 40 % koki, että ei ollut saanut. Ympäristöön keskittyvän neuvonnan kustannustehokkuus ei tästä näkökulmasta katsottuna ollut
kovin hyvää. Tosin on huomioitava, että hankkeeseen kuuluvilla tiloilla ympäristöasioita oli mietitty jo ennen hanketta.
Suurin osa kannatti ympäristöasioiden lisäämistä läpileikkaavaksi muuhun neuvontaan. Tässä tosin nähtiin vaarana ympäristöasioiden pinnallisuus, mutta hyvänä puolena toisaalta tavoitettavuus. Neuvojan ammatti- taitoa vaaditaan siinä, että hän pystyy muiden asioiden lomasta poimimaan tilan oleelliset ympäristöasiat.
Viljelijän etukäteen tekemä ympäristökartoitus olisi hyvä työkalu tilakäyntiä varten. Näin viljelijällä on jo etu- käteen mielessään ne ympäristöasiat, joihin kannattaa keskusteluissa tarttua. Ilman etukäteen tehtävää kar- toitusta tilalle muun, esimerkiksi erityistukineuvonnan ohessa tehtävä ympäristöneuvonta, voi olla liian iso paketti toteutettavaksi yhdellä käynnillä.
Neuvojilta kaivattiin kokonaisvaltaista otetta tilan asioihin ja myös ratkaisuja käytännön haasteisiin:
”Neuvonta voisi olla enemmän avaimet käteen -paketteja. Esimerkiksi neuvoja hoitaa paitsi paperit myös esimerkiksi laiduntajan tai niittojäteratkaisun.”
Tämä vastaaja on eittämättä osunut asian ytimeen. Kokonaisvaltainen neuvontapaketti olisi varmasti teho- kas. Alueen tunteva neuvoja tuntee muut tilat ja voi löytää ratkaisuja esimerkiksi lannan käytölle ja suoja- vyöhykkeiden hoidolle. Neuvoja on tärkeässä roolissa muissakin yhteisissä hankkeissa.
Myös pienryhmäneuvonnalla, josta viljelijät olivat vastausten perusteella kiinnostuneita, voidaan helpottaa käytännön ratkaisujen löytymistä. Mielenkiintoisten ja konkreettisten aiheiden lisäksi alueellisissa pienryh- missä on mahdollisuus hoitaa yhteisiä ympäristöhankkeita, kuten laitumia ja kosteikkoja sekä pellon tai lan- nan vaihtoa. Toimenpiteistä kaivattuja käytännön kokemuksia on pienryhmissä helppo jakaa muille viljelijöil- le. Paitsi kokemusten vaihto, niin myös vuorovaikutteisuus, nähtiin pienryhmätoiminnan hyvinä puolina. Pien- ryhmäneuvonnan kuten koulutustenkin järjestämisen haasteena on saada tilaisuuksista niin houkuttelevia, että kiireiset viljelijät osallistuvat niihin riittävästi.
Kaikille tiloille vietävä ympäristöneuvonta on tehokas keino edistää ympäristönhoitoa ja auttaa viljelijöitä te- hokkaiden ratkaisujen toteuttamisessa. Sen lisäksi tulee tuotantorakenteen tukea ympäristötoimenpiteitä.
Kotieläimiä tarvitaan sekä nurmenviljelyn että monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Kotieläintuotannon keskit- tymisen seurauksena menetetään nurmenviljelyn tuomat ympäristöhyödyt laajoilta alueilta. Sekä ympäristö- tuki että investointituet ohjaavat tuotantorakennetta. Merkittävässä asemassa ovat markkinat ja kuluttajat, joihin pystytään vaikuttamaan tuotteiden markkinoinnilla ja brändäämisellä.
Aineistolähde:
Paananen, Satu. Tilakohtainen neuvonta maatilojen ympäristönsuojelun edistäjänä. Opinnäytetyö, Turun Ammattikorkeakoulu. 2013, Turku.
21
LIITTEET
:1) TEHO -hankkeen neuvojan tilalle antamia toimenpidesuosituksia
2) Millaisia kokemuksia teillä on ehdotetuista ympäristötoimenpiteistä? Vapaamuotoiset vastaukset 3) Malli tilapalautteesta
4) Vapaat sanat hankkeen tarpeellisuudesta 5) Vapaita sanoja ympäristöneuvonnasta
LIITE 1. TEHO -hankkeen neuvojan tilalle antamia toimenpidesuosituksia (soveltaen) Ravinnetaseiden tarkkailu
Öljysäiliöiden tarkastus
Kerääjäkasviheinän (esim. italianraiheinä) käyttö vilja- ja öljykasveilla Öljysäiliöille valuma-altaiden teko
Jaloittelutarhan valumavesien käsittely
Jaloittelutarhan valumavesien laadun seuranta
Lannan levitys alhaisen tai hyvän fosforiluokan lohkoille Lannan kompostointi tiiviillä alustalla
Kalkitus
Lannan vastaanottaminen Suojavyöhykkeen perustaminen Typensitoja- ja/tai palkokasvien viljely Syväjuuristen kasvien viljely
Optimaalinen laidunpaine joenrantalohkoilla Kevätkyntöön siirtyminen
Ravinnekuormituksen tehostettu vähentäminen –erityistukisopimus Suojakaistan leventäminen
Korkeiden fosforiluokkien lohkojen talviaikainen kasvipeitteisyys Lannan patterointi pysyvälle kiinteälle alustalle
Viljelyn monipuolistaminen Jätevesien käsittely Lantalan kattaminen
Lannan syyslevityksen välttäminen tai aikaistaminen Lannan luovutus
Kosteikkojen perustaminen
23 LIITE 2. Millaisia kokemuksia teillä on ehdotetuista ympäristötoimenpiteistä?
Vapaamuotoiset vastaukset:
”Kokemukset hyviä: Maa voi paremmin (mm. apila).”
”Kokemukset hyviä, helpotti viljelyä, hyvänmallinen lohko (suojavyöhyke).”
”Tyytyväinen, toimii (suojavyöhyke) kotieläintilalla hyvin. Perustaminen suoraan ilman suojaviljaa onnistui hyvin ja satoakin tulee yllättävän paljon.”
”Puna-apilaa lisätty, ehdottomasti hyvä juttu maan hyvinvoinnille.”
”Jokirannoilla ja huonoilla pelloilla LHP käytännössä helpompi kuin suojavyöhyke eikä tarvii uusia lohkoja perustaa. Samalla poistuu torjunta-aine -rajoitusten aiheuttamat päänvaivat. Ongelmana LH-pelloilla hyvien siemenseosten saaminen.”
”Suojavyöhykkeiden hoito mahdollista, kun naapurille menee rehuksi. Kun naapuri lopettaa loppuvat toden- näköisesti suojavyöhykkeetkin. Tosin helpottavat muun lohkon viljelyä.”
”Hyvin toimii. Naapurissa karjatila. Ilman suunnitelma-apua ei olisi suojavyöhykkeitä perustettu. Ja jos karjati- lallinen lopettaa, niin ei varmaan enää mahdollista.”
”Suojavyöhykkeet vanhoja, ei montaa rehupaalia tule. Hoito helppoa, kun karjatilan kanssa yhteistyötä.”
”Hyvät, kun kelit vaan hyvät lannan levitykselle. Karjan lanta parantaa selvästi maan rakennetta.”
”Investoinnit olivat kalliita, mutta hyvin toimii.”
”LHP on joustava, rikkaruohot pitäisi saada kuriin.”
”Hyvät kokemukset.”
”Hyvät kokemukset typpilannoituksen tarkentamisesta ja jakamisesta. Hyvät sadot ja säästöä lannoitekus- tannuksissa.”
”Kevennetty muokkaus on parantanut maan rakennetta ja vähentänyt työtä. Toisaalta kyntö ollut välttämätön rapsilohkoilla etanatuhojen vuoksi.”
”Typpilannoituksen jakamisesta hyviä kokemuksia kesältä -12. Tänä kesänä piti myös lisälannoittaa vielä oraille, mutta viljakasvusto kasvoi niin nopeasti, ettei haluttu enää sotkea. Silti tuli hyvä sato.”
”Viljan kylvön yhteydessä aluskasviksi laitettu puna-apilaa. Auttaa rikkakasvien hallinnassa ja kaappaa ra- vinteita syksyllä.”
”Öljysäiliöiden tarkastus ja osittainen uusiminen vaipallisiksi laskivat huomattavasti vakuutusmaksuja.”
”Luonnonhoitopeltoa on ollut ja maan rakenne hyvä sen jäljiltä.”
”Suojavyöhyke ollut hyvä toimenpide monella tapaa.”
”On ollut vähän ongelmia kun isoja lohkoja. Osittain mennyt rehuksi, mutta osa jouduttu viemään metsään.”
”Hankkeen tekemä lammen ruoppaussuunnitelma oli epärealistinen, konetyötä oli laskettu tarvittavan aivan liian vähän. Suunnitelmaa ei ole toteutettu, hoitovelvoitteeseen ei haluttu sitoutua. Päivätyöt hankaloittivat osallistumista ja paneutumista asioihin.”
” Huono juttu, että suojavyöhykkeiltäkin tippuu tuet (LFA ja tilatuki) pois ikärajan tultua täyteen.”
”SV:ssä korjuuvelvoite äärimmäisen hankala. Karjatilat eivät ole kiinnostuneita pienistä aloista. Sopimuskau- den jälkeen muuttaa ehkä LHP:ksi.”
”Hyvä juttu, mutta hankala toteuttaa ilman kotieläimiä. Viideksi vuodeksi sitoutuminen on aika kova vaatimus.
Läheinen tila korjannut osan lohkoista rehuksi. Jyrkemmillä oli alkuvuosina laidunnusta, ei enää ja hankala saada toisia eläimiä. Kun sopimuskausi umpeutuu, laittaa todennäköisesti LHP:ksi.”
”Kerääjäkasveja kokeiltu viljan jälkeen huonolla menestyksellä, tuli oraalle mutta kuoli sitten.”
”Sokerijuurikaslohkon päisteeseen kylvettiin nurmi yhtenä kesänä taloudelliset syyt kannustimena, mutta se sotkeentui märkänä syksynä niin pahasti, että oli kynnettävä. Nyt juurikas eri lohkolla, jossa nurmikasvusto ei niin tarpeellinen.”
”SV ja RTV: ensimmäisinä vuosina tuli mukavasti satoa, nyt heikentynyt.”
”Perunapelloilla käytetty kerääjäkasvina sinappia, hyvä juttu. Toki paljon lisätyötä, mutta parantaa selvästi maan rakennetta ja tietysti kerää ravinteita.”
”Viime kesän märkyys pilasi härkäpapusadon täysin, se jäi puimatta. Peltoon jäänyt kasvusto ei epäilyistä huolimatta aiheuttanut mitään vaikeuksia tämän kevään suorakylvössä.”
”Lehmän lietteen sijoittamisessa peltoon tulevat tallaantumishaitat helposti hyötyjä suuremmiksi.”
”Kalkitus kannattaa ehdottomasti, jotta saa kunnon sadon.”
”Jaettu lannoitus hyvä juttu. Kerralla annettuna menee hukkaan.”
”Suorakylvössä kevätkosteus säilyy paremmin, mutta olkien poisto ja hyödyntäminen helpottaisi hommaa.
Torjunta-aineita pitää toki käyttää.”
”Kyllä vaan aika kauas valuivat maat kaltevalla. Nyt suojavyöhyke hyvä. Myös suorakylvö hyvä.”
”Lannoituskulut pienentyneet kolmanneksella kun siirrytty lähitilan (hieman yli 10 km matkaa) lietteeseen.”
25 LIITE 3. Yhteenveto Tiina ja Teppo Testitilan tilakäynniltä 10.4.2013
www.ymparisto.fi/tehoplus
Lyhyt kuvaus tilasta ja tilakäynnistä
Tupalan tavanomaisella lypsykarjatilalla Tammijoella on viljelty vuosina 2007–2011 ohraa, kauraa kevätvehnää, rapsia ja säilörehunurmia. Tilalla on myös laitumia. Tila sijaitsee Tammijoen ja Kuusijo- en valuma-alueella.
Tilakäynnin aikana käytiin läpi tilan lohko- ja tilakohtaiset typpi- ja fosforitaseet, maatilan ympäristö- testi, kotieläintilan testi, tilan karttamateriaali – sis. P-luokat, typpitaseet, inventoidut erityisympäris- tötukikohteet ja lohkojen kaltevuudet ja vesientilan. Käynnin aikana keskusteltiin myös MTT:n ja TE- HO Plussan laatiman fosforilaskurin käytöstä, mahdollisesta luomuun siirtymisestä ja siihen liittyen typensitojakasvien viljelystä.
Mitä on tehty ja mitä voisi vielä tehdä?
Ravinteet
Tilan ravinnetaseet typen osalta ovat samaa tasoa kuin Teho-tiloilla keskimäärin. Tavan- omaisten Teho-tilojen typpitase oli laskennas- sa km. 22 kg N /ha, kun se on tilalla 21. Kui- tenkin esimerkiksi kauran, ohran ja vehnän typpitaseet ovat olleet tarkastelujakson aikana joinain vuosina hieman korkeat. Kannattaa miettiä etenkin ohran ja kauran typpilannoi- tusvaikutusta.
Keskimääräinen fosforitase on täsmälleen sama kuin se on Teho-tiloilla ollut keskimää- rin, eli – 3. Useiden kasvien fosforilannoitus on ollut varsin maltillista. Erityisesti näin on vehnän osalta ja lohkoilla, joilla viljavuusluok- ka on tyydyttävä. Fosforitaseet tulee suhteut- taa tulkinnassa maan viljavuusluokkaan, kor-
keiden P-luokkien lohkolla taseen tuleekin olla matala. Suurimman osan fosforista kasvit ottavat maan fosforireservistä. Kalkituksella edistetään fosforin käyttökelpoisuutta. Nauta- karjatilalla on tyypillisesti positiivinen fosforin porttitase (eli koko tilatason tase).
Fosforilaskurin avulla saadaan laskettua fos- forilannoituksen kannattavuutta, laskuri löytyy osoitteesta
Pientareet ja suojakaistat
Lohkoille Kallio II ja Kallio III on ELY:n yleis- suunnitelmassa suositeltu perustettavaksi suojavyöhyke. Jokiranta kannattaa joka tapa- uksessa pitää kasvipeitteisenä, etenkin, jos vesi nousee pellolle tulvan aikana, vaikka loh- koille ei perustaisikaan suojavyöhykettä.
•Tilakäynti 10.4.2013
•Ravinnetaseiden laskenta
•Nevontakäynnin teki Niina neuvoja
Toteutunut yhteistyö
•Lumokartoitus
•Porttitaselaskenta
Tuleva
yhteistyö
Kyntäminen rantaviivan suuntaisesti pienen- tää eroosiota huomattavasti verrattuna kyn- töön vesistöön päin. Kevätkyntö on syyskyn- töä parempi vaihtoehto eroosion kannalta.
Muokkauksen vähentäminen vähentää eroosiota ja näin erityisesti partikkelifosforin huuhtoumia. Typen kuormitukseen muokka- uksen vähentämisellä ei ole vaikutusta
Maan rakenne ja viljelykierto
Nurmen viljely ja monipuolinen viljelykierto parantavat maan rakennetta. Nurmiseoksissa kannattaa suosia syväjuurisia typensitojakas- veja esimerkiksi sinimailasta. Uuden kasvin viljelyä voi kokeilla aluksi pienellä alalla. Kan- nattaa huomioida, että lajikkeella voi olla suuri merkitys sadon onnistumisessa.
Nurmen viljelyn haasteena ovat kuitenkin ras- kaat koneet ja lannanlevitys. Maan tiivistymi- nen voi tapahtua maassa hyvinkin nopeasti, eloperäisen aineksen lisääminen taas näkyy maassa pitkään. Syvälle mennyt tiivistymä voi näkyä maassa kymmeniä vuosia. Liittymiä
kannattaa olla lohkolle useampi, jotta välttää turhaa ajoa.
Lohkot ovat pääosin savimaita. pH:t ovat osalla lohkoista melko alhaisia (alle 6,0). Kalki- tukseen kannattaa kiinnittää jatkuvasti huo- miota. Vilja viihtyy parhaiten maassa, jonka pH on luokassa hyvä. Etenkin kuivina vuosin happamuuden haitat kärjistyvät. Kaura on vaatimaton pH:n suhteen. Karjatilan on hyvä kalkita pellot magnesiumpitoisella kalkilla, esim. dolomiittikalkilla. Nurmilla kalkki vaikut- taa erityisesti laatuun. Nurmet tarvitsevat kalkkia myös sen vuoksi, että lannoitetyppi lisää happamoitumista.
Luonnon monimuotoisuus
Alueelle on tehty yleissuunnitelma, eli alueen mahdolliset erityisympäristötukikohteet on kartoitettu. Alueella on runsaasti potentiaalisia luonnon monimuotoisuus- ja perinnebiotoop- pikohteita. Hoito on kuitenkin haaste, sillä lohkot ovat maaston muodoltaan hyvin jyrkkiä ja sijaitsevat kaukana tilakeskuksesta.
27 VAALI METSÄSAAREKKEITA JA REUNAVYÖHYKKEITÄ
Metsäsaarekkeet ja peltoja ympäröivät reunavyöhykkeet ovat tärkeitä yksityiskohtia ja monimuotoisuuden lisääjiä viljelysmaisemassa. Reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet tarjoavat suojaa ja pesimäpaikkoja riista- eläimille, linnuille, pölyttäville hyönteisille ja tuholaisia syöville pedoille. Pienistä peltolohkoista koostuvassa peltomaisemassa reunavyöhykkeitä on suhteessa enemmän. Lajistoltaan monimuotoisimpia ovat aurinkoiset ja puoliavoimet reunavyöhykkeet, joilla on myös niittyjä. Tehdyssä tutkimuksessa runsaimmat perhos- ja mesipistiäiskannat painottuivat vielä jäljellä oleville niityille ja aurinkoisiin metsänreunoihin, erityisesti tuulen-
Tilan viljleykasvivalikoima ja viljelykierto on monipuolinen.
Typpi- ja fosforitaseet näyttävät hyviltä!
Lannoitusta kannattaa silti koko ajan tarkkailla
kustannussyistäkin! Pellon pH kannattaa pyrkiä pitämään hyvällä tasolla.
Tilalla ja läheisyydessä on paljon potentiaalisia
erityisympäristötukikohteita.
Näihin saatte hoito-ohjeita ja lisätietoa lumo-käynnillä.
Kasvipeitteisyys toteutuu helposti nurmilla.
Mitä hyvää?
Syväjuurisia kasveja ja voi suosia nurmiseoksissa mahdollisuuksien mukaan.
Typensitojakasveilla kuten sinimailasella on erittäin hyvä esikasviarvo.
Syysviljat ovat kevätviljoja syväjuurisempia ja ne käyttävät ravinteita kevätviljoja
tehokkaammin.
Kynnöstä sänkimuokkaukseen siirtyminen vähentää typpi- ja kiintoaineskuormitusta.
Mitä voisi
vielä
parantaa?
suojaisille paikoille, joissa oli runsaasti kukkivia mesikasveja ja monipuolista kasvillisuutta. Lisää: Elämää Pellossa – Suomen maatalousympäristön monimuotoisuus (Edita 2004). Maatalouden ympäristötuen vaikut- tavuuden seurantatutkimus (MYTVAS 3) – Väliraportti. (Aakkula, J. ym. 2010).
Reunojen ja saarekkeiden monimuotoisuutta lisäävät mm. avointen ja sulkeutuneempien ympäristöjen vaih- telu, lahopuut, monipuolinen kasvilajisto, pensaat ja lehtipuut. Avoin tai avoimia kohtia sisältävä reuna hyö- dyttää monipuolista aluskasvillisuutta ja edelleen hyönteislajistoa. Myös sulkeutunut mutta eri puu- ja pen- saslajeja kasvava kerroksellinen reuna voi olla monimuotoinen. Raivaukset ja puuston harvennukset ovat kohteiden perushoitoa. Lisää hoidosta: Metsäsaarekkeiden ja reunavyöhykkeiden hoito -kortista (http://www.mmm.fi/attachments/mavi/viljelijatuet/hakuoppaatjaohjeet/ymparistotuenneuvonnallisetoppaat/5u 9efLzYR/metsanreuna_fin_web.pdf)
•
Estä reunavyöhykkeiden ja saarekkeiden umpeenkasvu raivauksin. Kerää raivaustähteet alueilta pois ravinteiden ja maanpinnan varjostuksen vähentämiseksi.•
Säilytä reunavyöhykkeillä ja metsäsaarekkeilla monipuolinen puu- ja pensaslajisto, kuten jalot lehtipuut, kookkaat haavat, pajut, pihlajat, katajat ja marjovat pensaat.•
Vältä pellon reunojen metsittämistä havupuilla.•
Säästä vanhat lehtipuut sekä lahopuut.•
Reunavyöhykkeiden ja saarekkeiden monimuotoisuutta voidaan lisätä puuston raivausten lisäksi niitolla ja niittojätteen pois keräämisellä tai laidunnuksella. Joskus saattaa riittää vain joka toinen vuosi tapah- tuva niitto ja niittojätteen korjuu.•
Hyödynnä reunavyöhykkeet ja saarekkeet laitumena. Reunavyöhykkeisiin voi usein liittää muita alueita järkevän kokoisen laidunalueen saamiseksi.Peltojen ulkopuolella saattaa olla hyödyntämättömiä avoimia alueita kuten latojen ympäristöjä tai vanhoja viljelystä pois jääneitä peltoja, joita on hyvä säilyttää avoimina ja joiden monimuotoisuutta saadaan hoidolla lisättyä vaikka alueella ei kasvaisikaan huomionarvoisia kasvilajeja. Hoito voi olla niittoa tai varsinkin laa- jemmat alueet kannattaa hyödyntää laitumena. Myös paahteiset hiekkapaljastumat ja niiden ominaispiirteet tulee säilyttää, sillä ne ovat tärkeitä elinympäristöjä etenkin monille perhoslajeille. Näiden kohteiden kasvilli- suus on niukkaa ja maanpinta on monin paikoin näkyvissä. Lähde: Maatilan ympäristökäsikirja soveltaen.
29 LIITE 4. Vapaat sanat hankkeen tarpeellisuudesta
”Ollut hyviä tapahtumia, mutta kiireiden takia ei harmi kyllä ole ehtinyt mukaan niihin juurikaan.”
”Tarpeellinen hanke, pienillä panostuksilla saadaan varmasti paljon aikaiseksi. Ei tule mieleen mitään tur- haan.”
”Tyytyväinen TEHO -hankkeeseen. Ajatustenvaihto ja yhteydenpito ollut hyvää. Ei mitään turhaa.”
”Tyytyväinen hankkeeseen, varsinkin suojavyöhykeneuvontaan. Paljon kaikenlaista ollut. Tällaiselle hank- keelle tarvetta myös jatkossa ehkä jopa laajempana. Kokeilut olleet mielenkiintoisia, vaikka tulokset ovatkin olleet laihoja.”
”Tyytyväinen hankkeeseen, mutta turha byrokratia pitäisi saada pois.”
”Jatkossakin olisi tarvetta. On avannut silmät ympäristöasioihin. Ollut tyytyväinen hankkeen esillä oloon:
Ympäristöhanke parantaa myös maaseudun imagoa.”
”Ilman muuta tyytyväinen. Eliminoinut jopa virheitä. Itse ei ole harmi kyllä ehtinyt osallistumaan tilaisuuksiin.
Tarvetta jatkossakin: Kun asia esillä, niin mielessäkin.”
”Monipuolinen hanke. Tilaisuuksia on ollut, mutta ei aina ole ehtinyt. Itsekin pitää olla aktiivinen. Linkki tilata- solta viranomaisportaaseen.”
”Hanke on ollut hyvä, toivottavasti tulee jatkohanke että tulisi normaalejakin kesiä tarkastelujaksolle. TEHO hyvä, mutta ovatko kaikki vastaavat tarpeen? Materiaalia tulee liikaa.”
”Kaikki ei ole oikein kolahtanut omalle kohdalle. Enemmän tilalle sopivia järkeviä ratkaisuja.”
”Ei mitään uutta tuonut tilalle. Enemmän pitäisi olla talouspuolta.”
”Tarpeellinen, tietoa saadaan hyvin levitettyä. Viime aikoina mennyt liian kauas viljelijästä. Käytännön lähei- sempää. MT hyvä kanava saada hyviä esimerkkejä esille. Hankkeen mallitiloista kuuli ensimmäisen kerran.”
”Tarpeellinen. Muuten kyllä hankkeita alkaa olla vähän liiankin kanssa. Tilaisuuksiakin kamalasti. Byrokratian vähentämis -hanke olisi hyvä. Viranomaisten tavoitettavuus heikentynyt ja päätökset hidastuneet.”
”Tarpeellinen. TEHO oli parempi ja lähempänä viljelijää kuin TEHO Plus. Vanhatkin tilat olisi pitänyt muistaa.
JÄRKI-hankekin on ollut hyvä.”
”Tarpeellinen myös jatkossa. Varsinkin kun uusi ohjelmakausi ja kohdentaminen tulossa. Metsäpuoltakin olisi hyvä olla mukana.”
”Turha, ei lähtisi mukaan uudelleen. Isännän mielestä hankkeilla haetaan esiin ongelmia. Osa vapaaehtoisis- ta toimista muutetaan pakollisiksi, ja valvonnoissa takerrutaan pikkuseikkoihin.”
”Hanke oli byrokraattinen, palvelee muuta kuin viljelijän asiaa. Silti tyytyväinen, että lähti mukaan.”
”Tarpeellinen, varmuutta omiin ajatuksiin. Enemmän olisi saanut irti osallistumalla retkiin ym., mutta erilaisia viljelypäiviä ja muita menoja jo liikaa. Toisaalta osa hankkeen suosittelemista toimista on ammattimaisessa viljelyssä puuhastelua. Lopullisen arvosanan voi antaa vasta kun näkee tulevat ympäristötukiehdot.”
”Tarpeellinen. Hankkeen välittämä materiaali oli hyvää ja paikallisiin oloihin sopiva. Hanke ainakin saanut miettimään asioita.”
”Ympäristöasioista puhuttiin positiivisessa hengessä. Enemmän olisi saanut irti, jos olisi ollut aikaa osallistua reissuihin.”
”Tarpeellinen, paljon hyvää, viljelijälähtöinen tarkastelutapa, jalat maassa. Ravinnetaseet mielenkiintoisia, niitä on tullut seurattua jatkossakin. Karjanlannan vastaanotto on lisääntynyt, ei ehkä hankkeen ansiosta.”
”Kuoppatesti oli mielenkiintoinen.”
”Hanke oli tarpeellinen ja olisi jatkossakin, tyytyväinen, että lähti mukaan. Sikatalouden heikko kannattavuus passivoi, ei jaksa osallistua neuvontapäiviin.”
”Tarpeellinen hanke, ajan puute suurin este aktiivisemmalle osallistumiselle. Hanke herättänyt ajatuksia, mietitty vesistöasioita.”
”Hyvää materiaalia, maan laatutesti hyvä.”
”Varmaan tarpeellinen, mutta toimenpiteet eivät sopineet omalle tilalle.”
