Unohtumaton koti : Osa 1/2 · DIGI

Margit

H

^{erlevi -}

H

^arja

nohtumaton koti

Margit He rle vi ^-Ha rj a

Unohtumaton ^koti

Margit

Herlevi-Harja

\Jnohtumaton ^koti

Toimittanut TuulaBlåfield

Margit Herlevi-Harja Mäntsälä

Margit Herlevi-Harja Vuotavantie ³ 04600 Mäntsälä puh. 915-872 277

ISBN 952-90-4218-3

GummerusKirjapaino Oy Jyväskylä 1992

LeonieHerlevin kuvitusta Helvi-siskonkirjoittamaanKodinKuva- kirjaan, jonka tämä lahjoittikotiväelle naimisiinmennessään 1920.

7

Ensimmäinen luku

Nojaan sillan kaiteeseen ^ja katselen veden kulkua.

Tuossa^ylävirran puolella oli sillan keskimmäisen ar- kun kohdalla pieni saari. Siinä kukkivatmesiangervot, rantakukat jalemmikit. Rannan lähteitten vesi olikir- kasta kuin kristalli. Ja rinteessä lähteittenyläpuolella

punaseinäiset saunat lämpisivät lauantaisin. Niistä ensimmäisen eteiseen isä Lenno oli ^veistänyt oksan- tyngistä naulat vaatteille ja pyöreällä pöydällä oli ke- säisin tuoreita ^niittykukkia,kieloja, angervoja, kurjen- polvia.

Niin tuttu paikka. Mutta poissa ^on kukkiva saari, poissa kirkasvetiset lähteet ^japunaseinäiset saunat.

Ylhäällä mäellä seisova taitekattoinen talo ^on kui- tenkin vielä paikoillaan. Se ^on Mäntsälän ^Kartano,

Kartanon silta. Taustallasaunat.

8

unohtumaton lapsuudenkotini, jotajoskuson nimitet- ty myös Möllerhofiksi. Yli kaksi vuosisataa se on mäeltään katsellut alapuolellaan virtaavaajokea jasen takana leviävääkylää. Paljosta se voisi kertoa.

Siihen aikaan, 1700-luvulla, kun tätä uutta päära- kennusta sivusiipineen rakennettiin, maaherra Möl- lersvärd oli ajattanut puiston laidalla olevasta Rou-

vansuosta niin paljon maata, että sinne oli muodostu- nut järvi, jossavesilinnut viihtyivät ja pienet veneet

odottelivatsoutelijoita.Tuosta maa-aineksesta tehtiin päärakennuksen puutarhaa varten pari metriä korkea terassi, jonka pohjoisreunalle istutettiin mahtavarivi kuusia suojelemaan puutarhaa kylmiltä tuulilta. Te- rassin eteläpuolen kuuset oli leikattu ajan^{tavan mu-} kaan sateenvarjon muotoisiksi. Pohjoispuolella, kuu- sirivin takana oli puisto, jossakiemurtelevienkäytä- vien varrella oli peräti seitsemän huvihuonetta tai

paviljonkia, yhdessä niistä puinen ukko, joka ovea avattaessa kumarsi tulijalle.

Tässä talossa syntyi jakasvoi suloinen Ulla Möller- svärd, jonka seitsentoistavuotiaaseennuoruuteen ja viehkeyteen itse keisari ihastui Porvoon valtiopäivä- tanssiaisissa siinä määrin, että odottamatta suvaitsi ilmoittaa aikovansa armollisesti vierailla Mäntsälän Kartanossa palattuaan Turkuun tehtävältä matkal-

taan.

Tuota vanhaa historiaa muistellen mietin

Jokiran-

nan mäkeä noustessani miten kiire siinä tulikaanrou- va maaherrattarelle ja hänen palveluskunnalleen. Pi- dot oli viikossa saatavapystyyn, vaikka oli huhtikuu jakellarit alkoivattyhjentyä. Keisarilla oli niin suuri seurue, etteivät Möllerhofm astiatkaan riittäneet. On- neksi olihyviä naapureita. Frugårdin Nordenskiöldit

9 lupasivat lainata, vaikka eivät hyväksyneetkään täl-

laista vihollisen vastaanottoa. He olivat edelleen^us- kollisia Ruotsin kruunulle eivätkä luvanneet tullamu- kaan tähän ^juhlaan. Maaherra kuitenkin piti rauhaa niin kallisarvoisena, että ^sen saavuttamiseksi oli ^pa-

rasta sopeutua muuttuneisiin oloihin.

Kirjoittaessaan AleksanteriI:n matkoista Suomessa kirjailija Emil Nervander haastatteli äitiäni Sylvia Herleviä. Tämä kertoi hänelle lapsena kuulemiaan paikkakunnalla perimätietona säilyneitä muistoja noista ajoista.

Kelirikko oli pannuttien kovin huonoon kuntoon.

Astiat olikuljetettava veneellä jokea myöten, vaikka välillä oli pari koskipaikkaakin.

Ja sitten ruoka! Puiston järven kultakylkisiäruuta- noitakaan ei nyt jäänalta saanut, joesta toki saatiin kalaa. Nyt oli miesten lähdettävä metsälle. Sieltä saa- tiin komeita metsoja jateeriä, jotkapaistettiin herkul- lisiksi kolmijalkaisessa ^padassa tummaksi savutta- neen leivintuvan takan hiilloksella. Viimeiset^perunat käytettiin nyt imellettyyn perunalaatikkoon _jakiireel- lä pantiin makea kalja valumaan katajanhavujen ja

olkien lävitse suuressa yksipuisessa kuumassa. Puo- lukkaakylläoli vielä talon alla olevassa mainiossa kel- larissa ja vihreistä herukoista keitetty hillo täydensi lintupaistin maun. Vain muhennettu maito-ohdake puuttui, mistäpä sitä olisi huhtikuussa saanut. Kah- denkymmenenneljänmunankakkukypsyi jälkiruoak- si kannellisessavuoassa hiillokseen haudattunaja sai sekin hilloatäydennyksekseen. Vihdoin oli kaikki val- mista.

Ja tuolta Kirkkosillan takaa, Kartanon kujaapitkin korkea vieras saapui upeissa kuomuvaunuissaan ko-

10

meine seurueineen. Oli siinä monenlaista univormua ja titteliä. Maaherran olisi tehnyt mieli pyytää vie- railta nimikirjoituksia säilytettäviksiKartanon arkis- tossa, muttaei hän uskaltanut sellaisella vaivata. Hän kirjoitti itse luettelon vieraistaan.

Illallinen onnistui kaikista alkuvaikeuksista huoli- matta erinomaisestijatalon emäntäpiika oli ikionnel- linen, kun HänenMajesteettinsa oli erikoisesti kiittä- nyt hänen leipomiaan rinkeleitä.

Sitten alkoivat tanssiaiset suuressa salissa. 110 oli ylimmillään,vaikkavarmaan talonväen mieltä painoi epätietoisuus omien poikien kohtalosta. Heitä oli kak-

si vielä perääntyneen armeijanriveissä. Lisäksi maa- herran sisarenpoika oli Tampereella joutunutviholli-

sen vangiksi. Keisarille ei näistä murheista mainittu, jahän suvaitsi tanssia maaherrattaren kanssa javarsin usein viedämyös kauniin Ullan tanssin pyörteisiin.

Seuraavanyönkeisari vietti Mäntsälän Kartanossa.

Hän nukkuihyvin yksinkertaisessakoivupuisessa sän- gyssä, jokaaukivedettynä oli jokseenkinnelikulmai- nen, yhtä leveä kuin pitkäkin.

Aleksanteri I:n, uuden hallitsijan, vierailu Mäntsä- lässäpäättyi,_mutta ei hän Ullaa unohtanut. Tultuaan vähän vanhemmaksi Ulla sai kutsun Pietarin hoviin keisarinnan hovinaiseksi. Tämän vaiheen päätyttyä keisari olisi halunnut turvata Ullan tulevaisuuden,

mutta ei voinut sitä muuten tehdä kuin naittamalla hänet vanhalle kenraalilleen, jotta voi sitten antaa myötäjäiset.Tämä ei^varmaan ollutnuorentytön mie- leen, mutta eihän sellaisesta sopinutkieltäytyä, sanoi isä Möllersvärd. Niinpä valmisteltiin häitä ^jouluna

1813. Vihkiminen tapahtui Kartanon salissa ja heti sen jälkeen sattui jotain ennenkuulumatonta. Naa-

11 Keisarinsänky javanha keinutuoli.

mioitu mies ^ryösti morsiamen! Se avioliitto ^päättyi tähän. Koskaan ei varmasti tiedetty ryöstäjän henki-

löllisyyttä, mutta eiköhänse vain ollutveli,Carl Mag- nus Möllersvärd. Kuiskailtiin ^myös, että kenraalikin olisi ollut juonessa mukana, vaikka oli olevinaan ko- vin raivostunut tapahtuneesta. ^{Kenpä tietää,} vaikka itse hallitsijaolisi idean takana?

Vanhempien kuoltua Möllersvärdin sisarukset eivät enää^pystyneet viljelemään Mäntsälän Kartanoa. Po- jat olivat upseereita, eivät maanviljelijöitä. Ja eihän Ulla ^yksin voinut olla isäntänä. Raskain mielin he myivättalon huutokaupallavuonna 1833 jamuuttivat Porvooseen.

Kartanon elämänmeno^hiljeni.Uusiomistajaolima- jurivon Rancken, jonkaperhe oli alkuaankin pieni, ja

12

jokapian menetti ensin ainoan poikansa, sitten myös vaimonsa. Aluksimajurillaoli suuria suunnitelmia. Hä- nellekyllä vähännaureskeltiin, kun hän alkoi kaivattaa ojia suolle. Kuka nyt suota ojittaisi? Majuria pidettiin sentakia vähän hupsuna. Mutta^nyt,puolentoista vuosi- sadan kuluttuaMajurinsuokasvaa metsää.

Myöhemminvanhajasairas mieskääriytyi suruun- sa ja yksinäisyyteensä^tapaamatta ketään.

Majurin kuoleman jälkeen v. 1865 talon ostivat Lucina jaGustav Adolf Winqvist, äitini isovanhem-

mat. Näillä oli omistuksessaanHelsingin pitäjänHuo- palahden kylässä Fredriksberg-niminenmaatila, mut- ta aivan sen lähistölle rakennettiin näihin aikoihin rautatietä, jostaoli harmia maanviljelijälle.Janiin he

uskaltautuivat näin kauas pääkaupungista.

Nyttuli Mäntsälän Kartanon päärakennukseen eräitä muutoksia. Lucina-rouva tarvitsi uuden keittiösiiven koska hän leipoi jakirnusi voita lähettääkseen näitä tuotteitaHelsingintorillemyytäviksi. Gustav Adolfsiir-

si kirkon seinustalta siellä olleen rakennelman talon pääsisäänkäynnineteen muuttaen senlasikuistiksi. Täs- tä ei Lucina pitänyt, hänellä oli sellainenkäsitys, että kun se oli ollutmyösMöllersvärdien hautapaikka, sel- laisesta ei heillehyvääkoituisi. Sitten vielä heidän poi- kansa Karl Adolf rakennutti talon keskelle korotuksen

saadakseen alkuaan matalaan salihuoneeseen ^parem- manakustiikankorottamalla sitä usealla hirsikerroksel- la. Hänen tuleva vaimonsa harrasti laulua^jarakastunut nuorimies tahtoi antaa hänelle tähän hyvät mahdolli- suudet. Sylvia, minunäitini, ontämän Kuri Adolfin ja hänenAleksandra-vaimonsatytär.

Tässä asuntopihalla, mistä ^nyt Kartanoa ^katselen, on oikealla nelikulmainen^rakennus,

Jerikko.

^{Siellä on}

13 iso ^väentupa, missä miehet viettivät ruokatuntia. Sei-

niä kiertävät kiinteät^lavitsat, leveistä lankuista raken- netut tukevat penkit. Niiden lämpimälle puupinnalle oli mukavanostaapaljaatvarpaansajakuunnella har- taasti kun miehet kehuivat kukin oman nimikkohevo- sensa viisautta ^ja voimaa.

Jokainen

hevonen tuntui olevan talon tallin ^paras. Miehetjoskus

naureskelivat

sitä, että Oskarin tiedettiin panneen kiven ^ajohevo- sensa ^kenkään, niin ettei ^{se joutunutsotaan,} kun on- tui. Oskari väänsi sormella viiksiänsä ^ja sanoi, että älkäi puhu mitää.

Katselin samallakatto-orsilla kuivuvia puuaineksia, rekiäkö niistä tulee vai ^{jotain muuta.} Oman tunnel-

mansanekin tuvalleantavat. Vastapäätä, toisella^puo- len pihaa^{on joskus}ollut samanlainen^{rakennus, mutta} se on palanut kauan sitten. Nyt siinä paistatelevat päivää vastatervatut parireet.

Sitten on pihan toisella laidalla Alarakennus ^jasitä vastapäätä talli, jonkapäädyssä näkyytalon ruokakel- lo. Alarakennus^onsamaa^tyyliäkuin päärakennuskin,

taitekattoinen

1700-luvun^talo, entisenajan ”kavaljee- riflyygeli”. Se^onpunaiseksi maalattujavalkonurkkai-

nen, myös kuistin sievä kaide ^on valkoinen.

Jos haluaa katsoa päärakennusta hiukan korkeam- malta, on^noustava Aitanmäelle. Siinänyt on sevanha Pakari, missä keisaritanssiaisten herkut

valmistettiin.

Lattialankut ovat mahtavan leveitä, leivinuuni valta- van iso, leivinpöytäpitkä, kivimankeli raskas janur- kassa olevat käsikivet kertovat muinoinjauhamistaan uutisjauhoista.

Mutta mitäpä ^joskierrämme taloneteläpäädyn jakur- kistamme puutarhaan 'Törmääkin nurkalta”. Siinä ^on vihreäksi maalattu^tynnyri vesirännin alla. Siellä ^tynny-

14

rissa Henrik-veljenikerran vinkkipiiloota leikittäessäpii- lottelikauan eikäkukaan huomannut sieltäetsiä.

Tynnyrin ja syreenipensaanvälistäpääsemme puu- tarhaan. Kukkivatkohan siellänyt omenapuut valkoi- sena pilvenä, tuoksuvatko narsissit vai uneksivatko iirikset sinisiä uniaan?

Leikkivätkö pienimmät lapset hiekkakasalla? ^Aje- leeko jokuisommista pikkurattailla Keisarinkummun tiellä? Keinuuko joku”talonkeinussa”? Istuukomum-

muAleksandra verannallamarjoja perkaamassa?

Ei mutta nythän onkin lauantai-ilta, kirkonkellojen juhlavasointi kertoo juuri pyhänalkavan. Pihan hiek- ka on haravoitu ruutumalliin. Se ^on niin kaunis, etten

tohdi siihen astua. Palaan lasiverannan eteen.

Astun vanhallemyllynkivelle,sitten vielä jokukivi- porras ^ennen alaovea. Vielä on noustava muutamia portaita, ennenkuin olen lasiverannalla. Tämäon kul-

mikas katettu kuisti, valoisa viisine ikkunoineen ja ilmava suippenevine kattoineen. Tuossa laittelin kas- vejani kesäisin, tässä luin Välskärin kertomuksia,

tuossa on mainio iltakahvin juontipaikka,sillä täällä näkyy iltarusko kaikkein loistavimmillaan.

Kun tulen sisälle "tampuuriin”, ei olekaan yhtä valoisaa. Sinnetuo valoa vain kaksi kapeahkoa ikku- naa lasiverannallaja niiden ruudut ovat vanhaa, vi- hertävää lasia, olisivatkohan Sälinkään lasitehtaan tuotetta. Miten ovatkaan niin kauan ehjinä säilyneet.

Täälläon isotiilimuuri, isä Leanderin suunnittelema, jasen takana "kuuma komero” nerokkaine uunin hor- miin liitettyine tuuletussysteemeineen.

Jos ^menet oikealla olevasta ovesta, tulet isännän huoneeseen, siihen missä keisari kerran ^on yöpynyt.

Jos taas vasemmalle käännyt, olet makuuhuoneessa.

15 Mutta^suoraan eteenpäin_astuessatulet saliin. Siinä ^on

nyt tuo

musiikkihuoneeksi

^{korotettu sali, jonkakor-} keutta ^on yritetty häivyttää panemalla katonrajaa kiertämään maalattufriisi, missä

suomalainen

^sininen järvimaisemakylpee auringonpaisteessa

valkorunkoi-

setkoivut rannallaan. Siinä onmaalari kerrankin ^saa- nut toteuttaa itseään,ei oletarvinnut aina vain liimata tapettia seiniin. Katossa riippuvat vanhat ^kynttilä- kruunut ovat ^tarpeen sanelemanasaaneet muutaman

sähkölampunkin avuksi. Nurkassa on flyygeli ja sei-

Salin^peili

16

nustalla korkea trymoo-peili.

Salista päästään oikealle "valkoiseen kamariin” eli förmaakiin, vasemmalla taas on välikamari ja sen takana ruokasali ja keittiö. Ruokasalissa on pienen pieni hella, missä poltetaan parikymmensenttisiäkla- peja,kun äidillä on silityspäivä. Raudat kuumenevat

siinä. Muulloin pikku hella ^on pöytäliinan peitossa.

- Tuosta ruokasalista aukeaa myös ovi mummunka- mariin ja suuresta ikkunasta näkee puutarhaan. Kun tahdon mennä sinne, palaan saliin jaavaan lasiovet verannalle. Siellä eli perhe kesäänsä.

Tämä on se talo, jossa synnyin ja kasvoin. Siellä asui suuri onnellinen perhe.

Kunnes ^surut tulivat.

Toinen luku

17

Joka

puolella olijoulunodotusta. Mummun kouluko- dissa Porvoossa ^pojat, Henrik ja Heimo, laskivat päi- viä koulun loppumiseen ^jaloman alkuun. Leonie-sis- ko ompeli kasoittaintonttupukuja jakeijukaishamei-

ta, silläkaikki hänen pienet oppilaansa halusivatesiin- tyä joulujuhlassa.Ja Leonie eli Lonni, jokaeli ensim- mäistä lukukauttaan opettajana, oli yhtä innostunut kuin tontut jakeijukaisetkin.

Kulosaaressa Helvi ^ja Rafael olivat suunnitelleet, että koristaisivat pienen pappilansa ^ja sen alakerrok- sessa olevan kirkon niin juhlavaksikuin suinkin ja varautuisivat ^siihen, että uuden seurakunnan ^jäsenet saisivat huomata pappilan ovien olevan avoinna ^ja kynnyksen matalan kaikkien ^jouluvieraitten tulla.

Piparkakkujen leipominen vain kävi hitaanlaisesti, kunpuolitoistavuotiasAnn-Sofie aina tahtoi olla^mu- kana eikä ^se oikein äidin työtä jouduttanut. Vanhin veljeni Erik oli siirtynytPorvoosta Helsinkiin opinto- jaan jatkamaan.Täällä sainiin hyvää apua matemaa- tikkosisareltaHelviltä, ^saiasua siskon ja langonluona Kulosaaren pappilassa ja Helsingissäoli parhaat mah-

dollisuudetmyös musiikin opiskeluun. Koulusta tul- tuaan hänkin oli valmis auttamaan joulupuuhissa,

muttaHelvi sanoi, _ettäparas apuolisi, josErikottaisi hoitoonsa Ann-Sofien. Sehän kävi mainiosti, silläErik piti lapsista. Riemusta hihkuentyttörepi enoaankor- vista jahiuksista, jakun Erik silloinsanoi, että pien petohan sinä^olet,Ann-Sofie siitä lähtien kutsui Erikiä Pedoksi.

18

Entäs sitten kotona Mäntsälässä? Täällä olivat jo kinkut suolassa valtavassa tiinussa liha-aitassa. Niistä yksi ehtisi juuri jouluksisuolaantua sopivasti joulu- kinkuksi, muut saisivatjäädäodottamaanennen pää-

siäistä lämpiävän savusaunan tuoksuvaa katajansa- vua. Maitokamarissa olivat omassa suolaliemessään rullasyltyt ja prässisyltyt. Mustaa makkaraa oli jo maisteltukin. Minä odotin kiihkeästi päivää, jolloin piparkakut leivottaisiin, sillänyt oli saatuuusiamuot- teja, oli hauskan ukon lisäksi kana jakukkokin. Olin kahdeksanvuotias, japikkusiskolle, Ilse-Murulle, olin todellayrittänytselittää mitä^se jouluoikein oli. Mutta kun hän oli vain muutaman kuukauden sisarentytär- tään Ann-Sofieta vanhempi, ei hän minun kertomiani ymmärtänyt, hymyilivainiloisesti, näytti joulukuvas-

sa seisovaa pitkäkorvaista otusta jasanoi: aasi.

Tänään on Annanpäivä ja sentähden nyt pannaan kuivat kalat likoamaan saaviin keittiön ulkopors- tuaan. Siellä ne sitten haisevathyvän aikaa. Katselin uteliaana, kun vesiä vaihdettiinja kalojenväliinkyl- vettiin koivuntuhkaa.Kummallista, että siitä lopulta tulee jouluna^syötävääkalaa.

Juuri kun äiti oli niitälaittamassa, puhelin soi ja Porvoosta tulitieto, että Heimolle oli tullutvatsatauti,

joka ei parantunutkaan tavallisin keinoin. Sellainen vie nopeasti heikkoonkuntoon, sanoi äiti.

Äiti oli kovastihädissään, olisi tahtonutvälttämättä mennä Porvooseen Heimoa hoitamaan, ^mutta eihän kotiakaan voinut jättää eikä meitä pienimpiä, Ilse- Murua ja minua. Joka puolella olisi äidin ^pitänyt olla.

Heti illalla hän kirjoitti mummulle peläten sitäkin mitenmummu jaksaatämän koettelemuksen ^yli.Äiti

19 kovin toivoo ^saavansa sairaan ^pojan kotiin hoitaak-

seen häntä. Samalla hän muistuttaa, että ^pyykki olisi saatavakotiin, joulupyykkipestään viikolla.”En tah- do jaksaa ajatellatällaisiaasioita, mutta talousrattaan täytyypyöriä, vaikka axeleissa vinkuu^janatisee väliin niin ^{pahasti ja} vihlovasti.” Äiti kyselee loppuuko Leonien koulu yhtä aikaa kuin poikien. Hän kertoo myös, että keli on^{hyvä jakoti jovartoo tulijoita,kun-} han vain kaikki ^{muut pysyisivät} terveinä ^jaHeimo paranisi.

Mutta ei käynyt toiveitten mukaan. Heimo ^joutui jäämäänPorvooseen "sairashuoneelle”, ja juurikun joululomaalkoi,Leonie sairastui äkkiä ankaraan kuu- metautiin. Ei auttanut muu kuin että mummu mat- kusti Mäntsälään, hoiti siellä asiat jakotona olevien joulunvieton, ja äiti lähti Porvooseen Lonnia hoita- maan.

Äiti ^kirjoittaa Porvoosta: "Koeta rakkakin ^mam- mani meidän tähtemme säästää itseäsi. Ei meillä ole mitään hätää täällä. Heimo paranee suurin askelin.

Leonie on kyllä hyvin sairas ^japahinta on, ettei saa häntä ^{syömään, mutta} ehkä ruokahalu tulee ^{jos ja}kun kuume menee pois. Koettakaa saada itsellenne^hyvää ruokaa jahankkikaa mitä^puuttuu.

Jumala

^varjelkoon teitä kaikkia jakotiamme. Hän ottakoon vitsauksen, jokameilleon lähetetty, jopois ennenkuinuuvumme aivan. Syleilen ajatuksissani teitä kaikkia ^japienokai- siani molempia. Lonni lähettää terveisiä teille kai- kille.”

Helvi on tullut Mäntsälään auttaakseen mummua talouden hoitamisessa. Meillä ei^nyt ole edes kotiapu- laista, vain Edla Henriksson, edellisen voudin leski, yrittää hetkittäin auttaa keittiössä. Sylvian kirje jät-

20

kuu: "Pankaa väliin joulukuuseenvalkeata ja väliin kruunuun, että olisi oikein hauskaa, ja braasu salin uuniin päivällisen jälkeen janamuaski esille. Siunaten teitä Sylvinne.”

Seuraavassakirjeessä kerrotaan pelon vallassa, että isä ja Erik ovat juuriHeimon kanssa lääkärillä, ovat menneethevosella. Nyt ei tiedetä vielä pääseekö Hei- mo lähtemäänkotiin, hyvinheikko hän on. Sylviltä tulee kuitenkin paljon ohjeitasiitä mitä hänelle tulisi syöttää kotona. Hän toivoo pääsevänsä muutaman päivän ^perästä, kunhan lääkäri antaa luvan kuljettaa Leonien kotiin. Äidilläon kauhean ikävä pikku lapsia ja suru siitä miten mamma jaksaakaiken hoitaa. Ei hän kuitenkaan tässä hädässä mitäänvoi, onvain Hei- mon tähden niinkovinpelästynyt. ”Äläsuretaloudes- ta. Menköön herran nimessä kuinka vaan, kun ^vaan saatteruokaa, lämmintäjapuhtautta. Ja lapset, lapset, Jumala heitä varjelkoon ja sinua oma rakas, väsynyt mammani. Syleilerakkaita pienokaisia. Jumalaautta- koon meitä selviytymään.”

1923

Vielä

6. tammikuuta Helvi kirjoittaa äidille Porvoo- seen. Silloin hän iloitsee Heimon pääsystä sairaalasta jaLönnin alentuneesta kuumeesta. Helvi on nyt pa- lannut Mäntsälästä Kulosaareen ja rauhoittaa äitiä sanomalla, että kotonaon ruokaa yllinkyllin jahänon suunnitellut siellä eteenpäin moneksi päiväksi. Mum- mu kyllä tahtoi hommatakovin, mutta ei hän tuntu- nutkovasti surulliseltaja väsyneeltä. Mummu oliniin iloinen, kun Ann-Sofie siellä ollessa oppi ^sanomaan

21

"mummu”. Ilse-Murukin oli Helvin mielestä^kehitty- nyt,käveli sormistatukien, istui mielellään esimerkik- siRafaelin sylissäkuvia katsellen. Mutta Ann-Sofie ei olluttädilleen Ilse-Murulle oikeinmieleen,hän kun^on niinkovakourainen.

Henrikon nytviimeiselläluokalla, jasilloin lehtori Reinius ^tietysti pitää tapansa mukaan abiturienteille

preppauskurssit ylimääräisellä ajalla. Tähän kurssiin kuuluu valtava määrä hänen pitkän opettajauransa aikana kokoamiaanylioppilaskokeissa sattuneitavir- heitä. Tällä kurssilla kirjoitetaan erilaisia sääntöjä muistiin sellainen^luettelo, että oppilaan käsi ^on aivan kirjoittamisesta puutunut. Sitten tulee viimeinen

sääntö jase kuuluu: Älä takerru sääntöihin!

Tämä erinomainen kurssi pidettiin ^nyt joululomal- la, siihenkäytettiin viikko ennenkoulun alkamista 14.

tammikuuta 1923. Niinpä Hennin oli matkustettava yksin Porvooseen. Lehtori Reinius olikyllä sanonut, että kurssi tietysti oli vapaaehtoinen, mutta ”ilman sitäen voi mennä takuuseen laudaturista”.Nyt äiti ja Tonni olivat jo pääseet lähtemään sieltä kotiin, sa- moin Heimo. Huoneisto oli siistyhjä japoika saikäy- dä syömässä naapurissa. Koulun alkaessa mummu taaspalasi hoitamaan koulukotiaan jaHenniä. Tämä olinyt hänen viimeinen holhottinsa. Vanhemmat si- saruksetHelvi, Leonie jaErikolivat jo jättäneettutun yhteiskoulun. Mutta aina heillä oli muistossa ^mum- mun hellä huolenpito tuossa rakkaassa koulukodissa.

Tammikuun puolivälin jälkeenHelvi kertoileekir- jeessäänmiten Ann-Sofie on kovasti kehittynyt. Hän katselee mielelläänvalokuviajatunnistaa niistä omai- set. Heimon valkopukuista kuvaa hän erikoisestira- kastaa ja sanoo: ”Heimo vacker”. Helvi on ^muuten

22

huolissaan siitä, että lapsi puhuu sekaisin ^suomea ja ruotsia, mutta jokuon rauhoittanut ^häntä, sanonut,

ettei sitä tarvitse surra, hän kyllä pian oppii erotta-

maan kielet.

Oltuaantammikuun kotona toipumassa Heimo tah- too yrittää taaskoulunkäyntiä.Kaikki kyllä epäilevät miten hän jaksaisi.Mutta isä^on sitämieltä, _{että ellei} hän saa yrittää, hänen mielensä tulee pahaksi jase on vielä epäterveellisempää. Niinpä hän kuun vaihteessa tulee isän kanssa Kulosaaren kautta Porvooseen. Sa- moin Leonie olisi tahtonut palata virkaansa, mutta kun lääkäri ei antanut hänelle lupaa mennä työhön vielä helmikuun alusta, Lonni masentuneena kävi uudestaan makuulle.

Näissä vaikeissa olosuhteissa Hennikin alkaa ^jän- nittää viimeisen koulukevään vaikeuksia. Hänkintar- vitsisi nyt vanhempien läsnäoloa ja henkistä tukea

entistä enemmän.

Sylviakirjoittaataas äidilleen, että vaikka pienokai- set ovatvoineethyvin, mittaonniin täysi, ettävuotaa vähän väliä^yli, sillä voimat eivätriitä, ei riitä. "Odo- tan kevättä ja onnea, odotan rauhaa javoimia,odotan

nöyryyttä jaalistumista, muttavoi, _{miten olen} jäykkä jamahdoton kaikkeen. Vaikka lapset ovat niin surul- lisestasyystä olleetkotona, olen kumminkin ^tuntenut siitä jemmoistakiniloa.Työ japuuha heitä hoitaessa keventää sydämen kirvelystä, kun saa lujasti ottaa

kiinni taistelussa heidän terveydestään. Sitten se että ovat kotona, tekee huoneet henkeviksijakotoisiksi.”

Isä on käynyt Kulosaarella ja Ann-Sofie on heti oppinutsanomaan isoisä. Erik^{taas menee} sunnuntai- na Tuusulaan syyniin.

Siellä häntä onnistikin oikein^hyvin. Hän oli toivo-

23 nut pääsevänsä autojeukkoihin jaoli ainoa, jollelu-

vattiin pääsy sinne. Hän sailykkäystä vuoteen 1925.

Helmikuu on kokonaisuudessaan mahdottoman kylmä. Kartanon keittiössä ^on maalausremontti. ”Ei olisi oikein sopinutkaan, muttaLenno ottiheidät, kun tarvitsivattyötä”, kertoo äiti.

Kaikkien muiden surujen lisäksi vanhemmille ^on varmasti olluthyvinvaikeatase, että Ilse-Murun kehi- tys on hidasta. Vielä helmikuussa ^1923, lähes kaksi- vuotiaana, lapsi ei oikein hyvin kävele eikä ^paljon puhukaan. Samaan aikaanmuutamaakuukautta nuo- rempi Ann-Sofie liikkuu ketterästi japuhuu sujuvasti

jopakahta kieltä. Tottakai isovanhemmat iloitsevat tästä kehityksestä. Mutta paitsi murhetta aiheuttaa Ilse-Murun hidas kehitys myös ruumiillista ^tuskaa, sillä lapsi on painava kantaa ja äidin vatsanpeitteet ovat käyneet huonoiksi, niin että hänellä ^{on vatsas-}

saan suuren nyrkinkokoinenrevehtymä, joka^varmas- ti tuottaakipua taakkoja nostellessa. Helvi^yrittääkir- jeessään lohduttaa: ”Älä äiti kulta ^sure Ilse-Murua.

Häntä ei vaivaayhtään mikään muukuin vähän liian rauhallinenjatyytyväinenluonne, niin että hän ei kai-

paamitään muutoksiajasentähden hän ei opi. Parem- pi onkin niin, kuin että henkinenkehitys käy huimaa vauhtia jaruumis kituu.”

Maalaus keittiössä ^jatkuu, niin ettei pääse hake- maan tarpeita Porvooseen lähetettävään kuormaan.

Taitaakin ollaniin,_ettämunat javoi ovatkaupungissa halvempia kuin täällä maalla? Separaattorikin on ir- rotettu, ei voi saada kermaa. Mutta maitoa lähetetään

sitten enemmän. Kyllä tulee siistiä ja mukavan nä- köistä keittiössä. Aurinkoisen keltaista seinissäja ylä-

osassa kiertää iloinenfriisi, porkkanoita siinä.

Kesäillan tunnelmaa keittiössä.

Heimo yrittää sisukkaasti käydä koulua, vaikka kunto ei olehyvä. Lonnion vielä sairaslomallajakir-

joittaa, että Heimo saisi ^käyttää hänen työpöytäänsä 24

25 ja kirjahyllyään. Näitä tarvitaankin, sillä Heimo ^on

jouluksi saanut hartaasti toivomansa tekniikkakirjat, joitahän nyt ahkerasti tutkii.

Helvi on ollut kotona auttamassa lukusten valmis- tamisessa. Nämä koko kylän ruokapidothan olivat jokavuosi kevättalvellaKartanossa. Lonnikirjoittelee mummulle kertoen miten hauskaa oli, kun Helvi ja Ann-Sofie olivat täällä. Lapsi ^osaa jopuhua aivan sel- västi sekä^suomeaettä ruotsiajasanoo niinnätisti iso- äiti ja isoisä. Hän ^viihtyi niin hyvin, mutta itki hir- veästi kun piti lähteä. Lonni kertoo kirjoittaneensa keijukaisnäytelmän, johonoikeinmonetlapset ^pääse- vät mukaan. Hennin on sitten soitettava keijukais- tanssia heille. Mutta mistä ihmeestä saisiprinssin?

Kun meilläon ollut niin paljon sairautta, ^on Mänt- sälässä toimiva ”kapaloseura” ollut aivan toimimatta.

NytkuitenkinSylvia_{taas panee}pyörät pyörimään,sil- lä valmiina olleet pikku vaatteet on jo kaikki jaettu.

Kun lukuseton saatu läpi ja käräjien aikakin on ohi^- silloin tulee ainamajoitettaviavieraitataloon, julkisia majoitustilojakun ei paikkakunnalla juuriole ^- niin sitten järjestetäänKartanossa ompeluseura. Ja pian sen jälkeentoimintaa jatketaanPappilassa.

Tämä pappilassa pidettävä ompeluseura sattui las- kiaistiistaiksi. Jajuurisamana päivänä EliinaelrEnna,

jokaoli ollut vuosia mummun uskollinen apulainen Porvoon koulukodissa, oli aikonut kutsua äidin vie- railulle.Nythänsensijaantarttuukinkynään jakirjoit-

taa mummulle:

Rakas vanha emäntäni!

Sydämellinen tervehdys täältä^pienestä

kodistani.

Kii-

tos siitä

kauniista

^kirjeestä, jonka

ilokseni

sain. Täy-

26

dynhetipyytää anteeksi, että olen näin hauvan ^viivyt- tänyt kiitosta siitä. Onkyllä jokapäivä ollut

mielessä-

ni, että tänäin täydyn kirjoittaa, mutta aina vaan on jäänyt.En tiedä kun ihminen toisinaan on niin ^kovin

saamaton, ettei parhaammalla tahdollakaan kykene

täyttämään velvollisuuksiaan. Tänäin on laskiainen, on

oikein kaunis

ja

lämmin ilma.

Olin tänäinniin toi- vonut saavani^rouvan, PiiunjaIlse-Murun vieraikseni laskiaista ajamaan, mutta siellä onkin taas ompelu- seuraPappilassa. Sentähden^päätin, että nyt on sopiva päivä kirjoittaa. Tulisin niin mielellänijoskus siellä käymään, silläen tiedä miksi tuntuu kuin olisin osa siihen

kotiin.

Vaikka täällä onkin kaikki ^omaiseni, niinkuitenkin monasti kaipaan sinne. Se koti tulisen- tään minulle siinäyhdeksässävuodessa niinrakkaak- si. Aina unessani

olenkin siellä

askaroimassa. ^-Alkaa taaskohta kevään aurinkoisetpäivät. Toivon, että^rou- vakin taas virkistyisikevään tullessa. Sillä aurinkohan se on vanhan lohdutus. Sydämelliset terveiset ^mam- malta, papalta sekäSulolta, JaloltajaEnnalta.

Tämä helmikuu on ollut hiukan helpompaa aikaa.

Maaliskuun alussa Helvi kirjoittaa mummulle, että kaikki jovähitellen alkaa näyttää valoisammalta ja että hän haluaisi niin mielellään tulla Porvooseen mummuakatsomaan, mutta on paljon työtä, onyksi- tyisoppilaita, on autettava Erikiä koulutyössä, on joku Rafaelin tutkimustyö, jotaHelvi valmistelee painatus- kuntoon.

Hennille isosisko kirjoittaa rohkaisukirjeen, jossa vakuuttaa, ettei pojantarvitse jännittää,hän hallitsee kurssit varmasti, kun ei vain tee sitä virhettä, että käyttää yötkin lukemiseen jasitenväsyttää itsensä.

27 Mutta sitten tulee takaisku. Heimon tauti uusii entistä

ankarampana jalääkäri on sitä mieltä, että hänet on lähetettäväparantolaan. Noihinlaitoksiin, joitasanot- tiin parantoloiksi, mutta joissaeiparannuttu, ihmiset hädissään lähettivät sairaat omaisensa. Mutta niihin oli pitkät jonot.Suru oli suuri, ^mutta kaikkien ^täytyi vain koettaa^pysyärohkeina ja ajatella,että kerran ^täy-

tyy lohdutuksenjailonkin tulla.

Äition nythakenut Heimonkotiin Porvoosta. Hen- ni ^on raskain mielin käynyt tyhjentämässä Heimon pulpetin jasaanut hänen viimeiset, erinomaisesti on- nistuneet matematiikankokeensa kotiin tuotaviksi.

Maaliskuun 13. päivänä kirjoitetussa kirjeessä Syl- via kehoittaa äitiään: "Yritä, mamma, vahvistaa it- seäsi jotenkin. Olen niin levoton sinusta ^jatässä tais- telussa meidän kaikkien täytyy koettaa kestää. Ter- vehdä Henniä,

Jumala

olkoon hänen kanssaan.^Kunpa hän onnistuisi.

Jumala

vahvistakoonsinua,rakastettu äitini.

Sylvisi.”

Maaliskuuon tuonut kirkkaita keväisiä päiviä. Mutta kaikkien hermot ovat kireällä. Mummu on ruvennut ompelemaan Heimon rakkaille tekniikka-kirjoille suojakansiavihreästäkankaasta, mutta sydän on liian täynnä huolta, ajatukset pyörivät vain sairaanpojan luona. Mummu muistelee, että joulua ei ollutkaan.

Mitenkähän onpääsiäinen, onkohan enemmän toivoa kuin ^nyt?

Hennin päivät kuluvat opiskelussa. Mummu ^arve- lee, ettänyt on kylläonnellinen lukupäivä, kun^naapu- rin poika lähti Kerkkooseen eikä siis ole täällä lukuja

häiritsemässä. Vanha opettaja Aleksandra on pannut

28

merkille, että toinen luokkatoveri, Sundqvist, opiske- leetehokkaasti, muttatämä toinen vain ^jutteleeturhia eli ”skrääpiä”, kuten mummu sanoo. Henni on huo- lellisesti alleviivannutkirjan, jottaHeimo sieltä hel- posti _löytäisi pääasiat, kun hänen vuoronsa tulee.

Hyvä ^onsilloin tällöinkeskeyttääkin opiskelu. Keit- tiöstä tulee herkullisia tuoksuja, sillä kakku kypsyy uunissajapäivälliseksi on nakkikastikettaja uunijuus-

toa. Mutta voi, voi, jälleentuli J. istumaan Hennin huoneeseen jamummu arvaa, ettei luvuista enää tä- nään tule mitään.

Raskaan sairaanhoitotyönsälomassa äiti jaksaakir- joittaaHennillekin rohkaisun sanoja: "Täytyy voida uskoa onnistuvansa, täytyy voida luottaa

Jumalan

apuun, täytyy voida polvistua nöyränä ja pyytää ^apua jasiunausta, _tukea javoimaa silloin kun ei omin voi- min suoriudu. Ja usko se, rakas poikani, ^{nyt ja}aina, omin voimin emme suoriudu kunnialla ainoastakaan päivästä. Jos niillä vain varustettuna lähdemme suo-

riutumaan, saavuttaa tappio meidät.”

Kotona on käytävä ankaraa rukoustaistelua toisen lapsen puolesta. Lääkäri kehottaa etsimään ^apua sai- raalahoidosta Helsingissä, sillä Nummelaan ^on 50 ^jo- nossa ja Takaharjullevoi ^päästä aikaisintaankahdek- san viikon kuluttua. Sylvia kirjoittaa _taas äidilleen:

”01en pyytänyt^apua ja armoa,olen koettanut rukoilla Tapahtukoon Sinuntahtosi, muttarauhaa en vielä ole löytänyt, sydänhaavat vuotavat verta, verta. En mis- tään, mistäänsaa lohdutusta. Lapsi riistetään ^armotta,

suuri, kaunis toivoni. Ja Heimo lohduttaa minua ja puhuu niinkauniita asioita. Oi miten ihanaa olisi^saa- da pitää hänet, miten suloista, ^joskodissa olisi sellai- nenlapsi. Miksi, miksi ei hänparane?

Jumalan

^vitsaus

29 ei näy loppuvankaan. Olen pyytänyt voimia kestä-

mään tämän päivän, olenpyytänyt,että Jeesus sanoisi sanansa, jokaantaisi parantumista.

Jumalan

^kasvojen armahtavaa loistetta ^en vain näe enkä tunne Hänen rauhaansa vielä. Olen niin ^haparoiva taivaltaja ka-

pealla polulla, että ^peljästynristien jakoettelemusten suurta tulvaa.

Jumala

antaa niiden vuorena vyöryä ylitseni jaminä hukun niiden painosta. Rukoilkaa, jos vielä jaksatte.Jumala auttakoon. Sylvi.”

Kestääkseen ihmisen^on pakko vaikeuksien keskellä löytää edes ^jotain, mistä voi kiittää. Niinpä Sylvia pysähtyy ajattelemaan,että^onvielä paljonsuurempia suruja kuin sairaus ja kuolema, esimerkiksi silloin, kun lapset kulkevat kohti onnettomuutta syntiä ja pahaa tehden. Mutta voi kuinka hän olikaan toivonut saavansa nähdä lapsensa täysikasvuisina, terveinä, työhön kykenevinä ja onnellisina! Siksi oli niin vai- keata taipua ja ymmärtää Herran teitä. ”Mitä sanoi- sinkaan enää? Mua auta, Herra, mä toivon vaan, vaikkei ois toivoa ollenkaan. En ^päästä sinua, ennen- kuin minuakäyt siunaamaan..”

Maaliskuun 22. päivänä isä vie Heimon Helsinkiin sairaalaan. Päivä on hyvin raskas äidille, hän purkaa suruaan työhön, on siivonnut kotona perusteellisesti.

Mutta mummulletuona vaikeana päivänä lähetetystä kortista on jäänytosoitekin pois. Porvoo ^onkuitenkin silloin vielä niinpieni kaupunki, että tuohon korttiin on postissakirjoitettu osoite. On osattu arvatakenelle kortti on tarkoitettu, sillä ei siinä ollut edes nimeä, vain ^puhuttelu”älskade mamma”. Puhelinyhteydessä Heimon lääkärion osannut oikealla tavalla suhtautua hätääntyneeseen äitiin. Seuraavan päivän tiedonanto Porvooseen ^{on paljon} lohdullisempi. Lääkäri on vain

30

sanonut, että hän toivoo parasta, jaäititarttuu hädäs- sään tähänkin^pettävään oljenkorteen. Lääkäri, jonka nimeä ei edes mainita, ^on olluthyvinherttainen Hei- molle jahänen omaisilleen, jaäiti kirjoittaa:

”Jumala

meidät hänen luokseen lähetti.”

Pääsiäinenontulossa, muttamummujaHenniovat silloinPorvoossaylioppilastenttientakia. Äition mat-

kustanut Helsinkiin Heimoa katsomaan ja on huo- maavinaan, että poika on hiukan parempi kuin en- nen.

Mutta^samanapäivänä kirjoittaa Helvi mummulle:

"Ihmissilminnähtynähänei hänestä olepaljontoivoa,

mutta

Jumalalle

ei mikään ole mahdotonta. Hän oli eilen vähän parempi ja tohtori sanoi hoidon vähän vaikuttaneen, niin _{että ehkä}nytolisise ihme tapahtu- nut, että hänen tautinsa olisi vähän kääntynyt parem- paanpäin. Olisihan seniinkovin ihanaa meillemuille, joshän vielä paranisi, vaikkemme voikaan tietää tu- leeko Heimon elämä olemaanniin valoisaa jarikasta kuin miksi hänsen nytkuvailee mielessään. Sanotaan- han^runossa: Vad^härlig lottatt älska det största livet ter, att stråla i dess solblick och dö när skönst det ler.”

Heimo tuotiintaas kotiin hoidettavaksi.Koko ^per- he, ja tietysti etenkin äiti, koettavat täyttää hänen jokaisentoiveensa. Hänpyytääkaikkea niinvarovasti peläten väsyttävänsä jatuottavansa vaivaaja jokainen

palvelus saa palkakseen kiitollisen hymyn ja ihanan katseen. Kaikki palvelukset, ^joitasaammehänelle teh-

dä, ^sanoo äiti, tuottavat jonkinmoistailoa, lääkettä surulle.

Hennin kirjoitukset lähestyvät ja isä aikoo mennä Porvooseen muutamaksi päiväksi. Hänen turvallinen

31 olemuksensa rauhoittaa pahimmankin ramppikuu-

meenvallassa olevan ylioppilaskokelaan.

Helvi kirjoittaa kotoisesta elämänmenostaan Ku- losaaressa. Rafael ^on puoliksi sairas, lievää influen- saa, koulutunnit ja ylhäälläoleminen huonokuntoise- na tekevät hänetärtyisäksi. Erik on kiltti, mutta her- mostuu hänkin niinä tunteina, jolloin sisar panee hänet tekemään koulutöitä kotona. Musiikki olisi meidän Erikille niin paljon mieluisampaa ja tärke- ämpää. Ann-Sofie on mirrinen ja pelästyväinen ja riippuu äitinsä hameessaaamusta iltaan minne tämä sitten meneekin. Piispa oli kahvilla sunnuntaina ja samalla pari perhettä muita. Eilen oli lehtori Ro- senqvist päivällisellä. Helvi on pyrkinyt pitämään kiinni kotona käytetystä ruokalistasta, ^- keitto, ^pää- ruoka, jälkiruoka silloin kun on vieraita. Ja keit- tohan saadaan juhlallisemmaksisuurustamallase ka- nanmunalla ^ja kermalla. Ann-Sofie kuitenkin pitää enemmän tavallisesta arkisesta kalakeitosta. Niinpä kun hieno suurustettu kalaliemi nyt tuli pöytään, Ann-Sofie korotti äänensä ilmoittaakseen, _että

”meillä on kyllä parempaakin kalasoppaa, mutta sitä eianneta vieraille”.

Nytviikolla ^onKulosaaren pappilassa pyykki. Vii- me sunnuntaina oli myös Armas Lindgrenillä illallis- kutsut. ^Vappuna tulee vieraita, sekä matkustavaisia (Juvat) että kulosaarelaisia. "Ajatukseni _ovat näissä kaikissa”, Helvi jatkaa, ”mutta kun se vain on mah- dollista, ^pakenen ajatuksissani töistäni jahuudan Ju- malan puoleen, että Hän muistaisi, ettäsilloinkin, kun enehdi rukouksestani muodostaa sanoja, niin se mer-

kitsee, että Jumala olisi hyvä jaarmollinen, jos Hän tahtoisiottaa

minulta

^{kaikki ilot,} mitä Hänhyvyydes-

i

sään ^on minulle yksityisesti antanut, tämän hyvän levähdysajanAnn-Sofien syntymän jälkeen,ruumiini terveyden, ihmisten rakkauden ^jataiteelliset tulevai- suudensuunnitelmani, kun Hän vain antaisi minun pitää Heimon. Ja lisäksi, että ellei Hän kuitenkaan anna meidän häntä pitää, että Hän antaisi hänentun-

tea,että hän^nytjoonsuorittanutsuuren elämäntehtä- vän, jaettä Jumala herättäisi hänessä oikein suuren halun ^päästä Jumalan luo.

Minä olen taistellut niin äärettömästi päästäkseni pitämästä maallista elämää ihananajakuolemaa kau- heana hämäränä tapauksena, minuntäytyytehdä hau- dan takaiset asiat itselleni yhtä eläviksi kuin tämä maallinen elämä, samanlaiseksi, mutta paremmaksi.

Sillä josHeimon täytyy mennä meiltä, minun täytyy tietää, että hänen on hyvä, parempi kuin meidän.

Minä tahdon tavata hänet uudelleenlyhyen eron jäl- keen jaelää hänen lähellään iankaikkisesti.”

Helvi kertoo edelleen matkustavansa Porvooseen, koska huomasi isän sitä toivovan. Siellä hän kuitenkin auttaessaan Henniä joissakinvisaisemmissa laskuissa kokee kipeää kaipausta, kun Henni sattuu kysymään häneltä "niitäasioita, joitaviimeksi olinkyllin onnel- linen saadakseni selittää Heimolle ^-kesällä silloin^- ja minun ajatukseni ei tahdo jaksaa kosketella niitä asioita. Minätahtoisin, että matematiikka lukittaisiin kaikilta maailmankoulupojiltasiksiajaksikun Heimo makaa siellä voimatta ollamukana, hänjoka ajattelee suuremmin kuin muutajattelevat, käsittää syvemmin kuin muut käsittävät, hän, ainoa joka minun tietoi-

suudessanion niiden asioiden arvoinen, joita minut arvottomuudessani on pantu ihmisten lapsille opetta- 32 maan ^...

33

2 Unohtumaton koti

Mummu keppeineen. Helvi ja Heimo syventyneinämatematiik- kaan. Sylvia jaIlse-Muru, takana apulainen Irja.

Samaan aikaan Ville Briha ^kirjoittaa sisarelleen Aleksandralle pelästyneensä kovasti saadessaan Alek- sandran viimekirjeen. Käsiala oli^muuttunut,niin että Ville jaEdit luulivat Sannyn olevan sairas. Totesivat kuitenkin, että ^{nuo monet}raskaat surut varmaan vai- kuttivat siihenkin. Ville ^on ollut pääsiäisen aikaan Mäntsälässäkäymässä jakertoo sieltä, että Heimo itse on luottavajatoivorikas, mikä merkitseepaljon,mutta

Sylviltävaaditaan todellapaljon häntä hoitaessaan.

Hyvät naapurit olivat kuitenkin ajatuksin jateoin tukena. KalliolanFanny-emäntä oli hiljakkoinmenet- tänyt pienen poikansa jaosasi näinollen oikein lämpi- mästiottaa osaa Sylvian jaLeanderin ^suruun. Huhti- kuussa hän lähetti Heimoa varten hunajaa ja Sylvia

kiittää tästä kertoen miten lähimmäisten rakkauden- palvelut hyväilevätrauhoittavasti murheen alla.

34

Kotona aamut ovat iloisia, kun kuume on silloin alhainen, mutta iltaan mennessä se aina kohoaa. Hei- mon kasvoilla lepää kirkastunut ilme, äidin mielestä hän ^on niin suloisen näköinen, ettei tiedä miten sa- nansa asettaa, jotta ne olisivat hänelle kyllin hyvät.

Äiti tekee kaiken mitä ymmärtää ja mitä rakkaus ja väsymätön kärsivällisyys voi, sillä väsyä hän ei aio.

Heimo on äidin mielestä kuin ennen,ihan pieni lapsi hänen lähellään. Kevättä, kesää, aurinkoa, kuumaa hiekkaajaparantumista sairas odottaa. Jospa se kaik- ki saisi tulla!

Kevät on tänä^vuonna kovinkylmä. Maaliskuussa^on ollut lämmintä, niin _että maa on paljastunut. Mutta nythuhtikuun lopullaoraat ovat mustiajayöpakkaset ennustavat surua ja^köyhyyttä.

Mäntsälässä jakukaties muuallakin oli tuohon ai- kaan^tapana, että seurakuntalaisettulivat^vappunater- vehdyskäynnille pappilaan laulamaan Taas leivoset ilmassa, vaikka usein ^hampaat kalistenkin. Niinpä Kulosaarenkin pappilassa oli valmistauduttu otta-

maan vastaan seurakuntalaisia. Helvi oli siivonnut koko^talon,valkoiset matotkin hän olipessyt tätä ^var-

ten. Edellisenä päivänä tulivat nuo jomainitut mat- kustavaiset vieraat. Juvan perheellä oli mukanaan pie- niKlaus ja tietysti myösvähän isommatpojat

Juhani

jaMikko, eikä ^mennyt kovinkaankauan, ennenkuin talo olisen näköinen kuin ei sitä olisi koskaan siivottu.

Itku kurkussa Helvi^yritti siivota alakertaa uudestaan aamulla, mutta vieraitten tullessa puolen päivän ai- kaan yläkerta oli edelleen kaaosmaisessa tilassa. Vas- taanotto kuitenkin onnistui ja seurakuntalaiset saat-

toivat ollatyytyväisiä papinperheeseensä.

35 Kaikesta surusta huolimatta elämä kulkee ^eteenpäin.

Kaikki ovat sitämieltä, että Leonien ^{on hyvä} mennä mukaan ”kadettibaaleihin”, kun Kaino Oksanen ^on hänet sinne kutsunut. Tuleehansamanakeväänä^myös Helvin jaRafaelin promootion ^vuoro. Ystävämme ja

"hoviompelijamme” ^Fanny Viljanen tulee Kulosaa- reen ompelemaan promootiojuhlallisuuksiin tarvitta-

via pukuja jaHelvin päällystakkia.

Helluntaina Tonni ^on käynyt Helsingissä jakertoo sieltä tultuaan hauskasta matkastaan. Hän ^on ollut Helvin jaRafaelin kanssa teatterissa katsomassa "Via Gratiaa”. Ilmeisesti minäkin olen ^päässyt Helsinkiin mukaan, ^en kuitenkaan teatteriin. Mutta tuohon ai- kaan ^sisältyy minun ensimmäinen

kokemukseni

^elo- kuvista. OlinErikinkanssa katsomassa^Chaplininpoi- kaa. Niin, tietysti Erikin kanssa. Oliko ^se sisarusrak- kautta vaijohtuiko siitä, ettäErik erikoisesti piti ^lap- sista, mutta minut hän usein otti mukaan. Monet ker- rat olen kulkenut Järvenpäähänkin hänen ^pyöränsä tangolla istuen. Eikä hän suuttunut silloinkaan, kun minä sen traktorin otin. Meille oli tullut sellainen ihme, piikkipyöräinen jättiläinen, jaminä olin^yrittä- nyt tarkasti katsoa miten ^se pantiin käyntiin. Sitten kerran Erik ^{jättisen pihalle käymään ja}meni tallilta jotainhakemaan. Minun tilaisuuteni oli tullut. Kiipe- sin ylös, hypin tasajalkaa kytkimellä, väänsin jotain, lisäsin kaasua. Ja kas ^{kummaa, se} lähti liikkeelle.Ohja- sin pihan keskellä olevanpylvään ympäritukka hulmu-

ten jakovasti ylpeänä.Kunnes huomasin, etten tien- nytkäänkuinkavehje pysäytetään.

Jotenkin

^{sen vauhti} kuitenkin hiljeni,niin ettäErikpääsi hyppäämään^mu- kaan. Mutta silloin oli pihanurmikyllä kynnetty piikki-

pyörillä mustaksi. ^Ihme, ettei minua edes tukistettu.

36

Loimilla kuuluu olleen kadettibaaleissa ”10 kertaa hauskempaa kuin edellisellä kerralla”. Silloin kai ei mukavaa ollutkaan, koska missään ei ole tätä ennen tuotaedellistäkertaa mainittu.^-Kaino oli ihmeen tai- tava seuramies, jahän oli Lonnille antanut kutsukor- tin myös presidentinlinnaan upseeriksiylentämistilai- suuteen. Seuraavanailtana Kaino oli vieläkäynytKu- losaaressa kiitosvisiitillä. Ann-Sofie oli tietysti kiin-

nostunut hänen univormustaan ja hänelle selitettiin, että tämä herra, tämä Kaino Oksanen oli sotilas, sol- dat. ^Senjälkeen Ann-Sofie puhutteli häntä tittelillä

”daten Kainonen”.

Samalla kun Lonni palasi kotiin, tuli myös Helvi Mäntsälään Ann-Sofie mukanaan Heimoa katso- maan. Vaikka Heimo varmasti tiesi voimiensa päivä päivältä vähenevän, hänyritti jutellaomaisille valoi- sista tulevaisuudensuunnitelmista heidän taakkaansa keventääkseen. Äidille hänkertoi, että kun hän ei^nyt tänä kesänä ehkä ^jaksaisi osallistua töihin, niin _hän voisi kuitenkin viedä pellolle kahvia. Lönnin kanssa hän leikitteleeajatuksellamitenjärjestäisivättulevana syksynäPorvoon kodin elämänjasisustuksen.Nyt on nimittäin päätetty, ettei mummu enää jatka siellä,

vaanpääsee jolevähtämään kotiinomaankamariinsa.

Heimo suunnittelee, että Lönnin pitäisi maalata Por- voon huusholliin kahvikupit, joissa olisi sinistä tai- vasta, omenankukkia ja pääskysiä. Näin Lonni^tietysti tekeekin.

Toukokuun viimeinen päivä. Henrik saa ylioppilas- lakkinsa. Mutta kukaan omaisista ei voi olla siellä mukana. Gyllenbergin täti, Rafaelin äiti, tuo ruusut.

Mummu ei enääjaksalähteämukaan, koulullaonkor-

37 Henrik Herlevi

31.5.1923.

keat rappuset. Kotona on tilanne niin vaikea, ^ettei sieltä voida lähteä. Ja Helvillä^on juuri promootiojuh- lallisuuksiinkuuluvat päivälliset presidentin luona^sa- mana päivänä sekä seuraavana päivänä kello 11 pro- mootioyliopistolla. Mummullaon jokainenrakkaista mielessä, hän on kirjoittanut muistiin jopapromoo- tiojumalanpalveluksessa Nikolainkirkossa veisatut virret(ennen saamaa Totuuden henki ja^saaman jäl- keen Sun kätes Herra voimakkaan).

Mutta tänään on kuitenkin Henni, hänen viimeinen holhokkinsa ^Porvoossa, ehkä etualalla. Ylioppilaat

ovat lähteneet viettämään lakkiaisia ja^mummu istuu kotona seuraten heidän iloaan, syvästi tuntien, että

38

tämä on päätös hänen, isoäidin, elämäntyölle _tuossa niin paljonmerkinneessä koulukodissa. Siinä häntart- tuu kynään ja kirjoittaa tunnelmiaan kotiin lapsil-

leen;

Älskade, älskade Sylvi och Lenno

Sydämellisestitervehdin teitä. Kiitos

kaikesta huolen-

pidostanne. Olisin niinkovin mielelläni halunnut heti tullakotiin, sillä kalpaan tietysti teitä^kaikkia, mutta

koska enolepakannut kaikkea kuntoon enkä ollutkyl- lin tervenopeastijärjestääkseni^kaikkea, niin ajattelin, että minunonjäätäväoikein levätäksenija kylpeäkse- nitäällä. Se ^on minulleniin^helppoa täällä, kunkylpy- huoneon niin lähelläjavoin itse huolehtiakylvystä ja itsestäni. Niin minä oikein lepään.

En viivy kauan ^täällä, sillä silloinhanjäisikesä ly- hyeksi jakaikki ehtisi kukkia loppuun. Ja olen niin kiitollinen, kun Lenno on järjestänyt niin, että saan

myöhemmin hevosen vastaani.

Voimme kaikki olla onnellisia rakkaasta ylioppi- laastamme, jokatulee kotiin valkeassa puhtaassa la- kissaan. Eilisiltana, kun he olivat ulkona ylioppilasil- lassaan, _en voinut sammuttaa lamppuani ennenkuin hän oli luonani kotona. En aikaisemminkaankoskaan voinut ^{nukahtaa, vaan} odotin kunnes he tulivat kotiin jostakinkonventista tai muusta. Oli kuin olisin tahto-

nut nähdä^heidät, nuorakkaat, nähdä olivatko he iloi- sia vai jotenkin

alakuloisia.

Ja aina he kertoivat^pienis- täjasuuristaelämyksistään.

Niin, _en voinut sammuttaa lamppua, vaikka olin väsyneenä sen ääressä. Se oli kaipausta jakuitenkin iloa siitä, että hän oli ^ehtinyt ensimmäiseen määrän- päähän. Minun täytyi odottaa häntä, lasta, viimeisen

39

kerran

^kun

minulla

oli siihen tilaisuus. Lamppu tarjosi kiitollisena valonsa kotiinpalaavalle ja sieluni sisin lauloi. Näin valaiskoon kodin

valo

koko elämän läpi.

Niin, _nytsyötiin viimeinen atria

koulukodissamme.

Hyvästi ihana aika. Vaikka joskus tuntui sairauden

aikana

vaivaloiseltakin, niin silti kaipaa. He olivatja ovat niin ^rakkaat, niin ^rakkaat.

Iloitsen kovin Hennistä. Teille lausun

kaikille

^rak- kaimmat terveiseni. Silittelehiljaa, rakkaasti, lempeästi Heimo-kultaa. Sano, että toivon iloisinta hänelle ^ja meille kaikille. Jumalaon auttajamme, lohduttajamme ja parantajamme. Henni tulee vielä lisäksi kotiin tuo- maan lohdutuksen balsamia. Voikaa oikein ^hyvinrak- kaani kaikki. Antakoon Jumala voimia. Vahvistakoon loppuun asti meitä kaikkia. Terveisiä mummulta.

Muutaman päivän kuluttua isä lähtimummua hake- maan oikein juhlallisesti.Puolitoista vuosikymmentä Aleksandra-mummu oli huolehtinut Porvoossa tyttä- rensä lasten koulunkäynnistätehden ^sen kotoiseksi ja turvalliseksi. Nyt oli otettu esille kartanon vanhat sinipäällysteisetkuomuvaunut, koristettu nekukkasin jajopaAinojaLiisahevoset, talon^parasparivaljakko, oli saanutkukkakranssit juhlistaakseenmummunko- tiinpaluuta.

Näissä vanhoissa kirjeissä ei puhuta mitään tarkem- min promootiojuhlallisuuksista ilmeisesti sentähden, että ^tapausten kulkua ^on silloin kesäloman alkaessa kuvattu suusanallisestikotona. Mutta niin mieliinpai- nuva tällainen juhlatilaisuus on, että ^se vielä vuosi- kymmenien jälkeen palautuu yksityiskohdittain itse

mukanaolleiden mieleen. Rafaelin jälkeenjääneistä

40

papereista löytyi helmikuussa 1982 professori Heikki Räisäselle kirjoitettu kirje, jossatätä kuvataan. Anta- kaamme siis Rafaelin itse kertoa.

Hyväystävä

Parhaat kiitokseni kirjeestäsi. Harvoin on posti viime aikoina tuonut viestin, jokasiinä määrin on ^pannut muistoja liikkeelle...

Viime^promootionyhteydessäjossain yhteydessäsa- nottiin, että 1923FT ja ^TT järjestivätyhteisen ^pro- mootion. Tämä ei ollut aivantotta. Yhteistä olijuma- lanpalvelus promootioiden välillä, samoin salin koris- tus jamuut

ulkonaiset

seikat, mutta promootiotolivat aivan itsenäisiä toimituksia. Vaimonipromovoitiin

fi- losofian

maisteriksija itse toimin hänen seppeleensi- tojanaan. Siten jouduimme illalla päivällisille presi-

dentinlinnaan.

Seuraavan päivän ohjelma oli tiukka.

Promootio vei aikansa. Kirkkoon kuljin tietysti tohto- rien jonossa, samoin takaisin. Vasta ^sen jälkeen tuli teologien vuoro ^ja asettuminen uuteen kulkueeseen.

Kunniatohtorien rinnalla

ainakin minä tunsin itseni pikkupojaksi, olivathan ne kaikki tunnettuja henki-

löitä. Promotioajatus oli varmaan ainakin osaksi lähtöisin Aleksi Lehtosesta. ^Hän, Elis Gulin ja Max

v.Bonsdorff

^{anoivat sen} järjestämistä. Minulla oli systemaattisen teologian laudaturkirjoitus vielä kes- ken, sain siis lisensiaattipaperini ^vasta publiikissa 29.5., luultavasti tiedekunnan helpotukseksi, koska minulla oli^paremmat arvosanat kuin muilla vihittä- villä.

TT:n tohtoripäivälliset oli melko kankea tilaisuus.

Muistaakseni naisia ei ollutmukana, janiin ^sielläkin

tiedekunnan

opettajat jakunniatohtoritpuhuivatjame

41 nuoret kuuntelimme. Tilaisuutta henkilökohtaiseen

tutustumiseen ei ollut. Sitä antoisampi olipäivällinen, jonka FT:n tohtorit järjestivätpromoottorilleen, prof.

Waldemar Rumillejahänen vaimolleen Kaisaniemen ravintolassa (Sjösalongen). Se aloitettiin kesäkuun sunnuntaina kello 14, jayhdessäolo jatkuipuoliyöhön asti. Siinä

ehdittiin

juoda

kahvitkin

ja syödäillallinen.

Puheet olivat loistavia. Hans Ruin jaKai Donner eivät tyytyneet yhteen, vaanpitivät useampia. Linkomiehel- tä tiukattiin latinalaista oratiota. Hän oli ^synkkänä pari tuntia, _mutta tulihan sitten selväpiirteinen javain approbaturinkin suorittaneelle täysin ymmärrettävä puhe (ilman papereita). Yrjö Väisälä(primus) ei ollut ilmoittautunutpäivällisille. Mutta illemmalla^lähetys- tö kävi hänet noutamassa. Hän olijo^ripustanut

frak-

kinsa kesäpussiin, mutta esillese

oli

otettava, jasiihen pukeutuneena hänenkin oli esitettävä ajatuksi-

aan Kello kahdentoista aikaan yölläpromoot- tori lähti ^kotiinsa, me ^muut järjestyimme^pareittain kulkueeksi ja lähdimme laulaen kaupunkiin. Kaisa- niemessä laulettiin”Vi ^gåöverdaggstänkta berg, berg, berg”, Rautatientorilla oli vuorossa Vaasan ^marssi, jatkostaen olevarma, muttaRuneberginpatsaanym- pärillä veisattiin vedetyin miekoin Maammelaulu.

Yöllinen poliisi oli^saapunutpaikalle, kuunteli laulua tehden kunniaa ja virkkoi sitten: Mitäs herrasväki täällä tähän aikaan^yötä laulelee?” Muuan tohtoreista syleili häntä vakuuttaen: ”Suomen valtio on antanut meille nämämiekat, ja^mekäytämme niitä isänmaan hyväksi.^”Poliisi: ”Mutt eiks herrasväen nytolisjoaika lähteekotiin?” Me ^lähdimme, jotkutvielä Nachspieliä viettämään, vaimoni^jaminä kävellenyli Pitkänsillan, läpi Söörnäisten Kulosaaren pappilaan, johon v.t.kirk-

42

koherrafrakissa, miekkavyöllä, hattupäässäjavaimo vierelläsaapui hyvässäkunnossa kenenkään hätyyttä- mättä. Yö oli kaunis ja lämmin jakaupungin hiljai-

suus täydellinen.

Mutta ^en suosittelisi

sellaista

virkistävää vaellusta tämän^päiväntohtoreille. Kun viimeTT:npromootios- ta

lähdin

kävellen majapaikkaani, Helkahotelliin, toh- torihattupäässä, minuajoAleksillahätyytti mies, joka kaikkiin suomalaisiin runoilijoihin vedoten kerjäsi kymppiä. Jatkoin varmuuden vuoksi raitiovaunussa, mutta lyhyellä jalkamatkalla pysäkiltä hotelliin kor- jattiin jotain seinää, jayhtäkkiä yksi työmiehistä ^pu- risti onnitellenkättäni, luultavasti siinä uskossa, _että olin yksikunniatohtoreista.

Tuli naputeltua vähän tarpeettomiakin yksityiskoh- tia, mutta näin vanhoilla päivillä muistelmat herättä- vät toisia. Olin läsnä myös kun Tuomo Itkonen ^pro- movoitiin

teol.

kunniatohtoriksi. Hän kiinnosti ^minua eniten vaimonsa ansiosta. Rauha Itkonen oli nimittäin vaimoni Helvi Herlevin lapsuudenystäviä. He olivat suunnilleensamanikäisiä, jaRauha oli yksi morsius-

neidoista

käissämme elokuussa 1920. Hän

oli

^myös mukana näyttelemässä vaimoni kirjoittamaa _seura- näytelmää ”.Huutokauppa”, johon itse rakensin ja maalasin kulissit(paitsi taustamaalausta). Sitä^näytel- tiin sinä kesänä (1920) monessa kylässä. Olin nimit- täin mukana sekä kulissien asentajana ettäkuiskaaja- na, mikä oli helppo tehtävä, kun ajatuksen kulku ilmeisesti oli niin looginen, ettei kukaan näyttelijöistä kertaakaan tarvinnut^apuani.

Vaimoni olimatemaatikko, ^mutta hänellä oli kuol- lessaan,

uudenvuoden

^{aattona 1927,} romaanin käsi- kirjoitus melko valmiina ^... Mäntsälässä tietysti seu-