Viides luku

Syksy 1924

Kylläpä tuntui talohiljaiselta,kunsyksyntullen kaikki

taas lähtivät.Ensin lähti tohtoriHeimbiirgerpoikansa kanssa, ^sitten Gyllenbergit palasivat Kulosaareen.

Tänä syksynä Helvi oli ^suostunut ottamaan ^vastaan hänelle tarjotun opettajantoimen, vaikka hänellä nyt olikin kaksi pientä lasta, joistatoinen oli vain parin kuukauden ikäinen. Hänen teki niin mieli^päästä kou-lutyöhön. ”Joka kerran kun pääsen luokaneteen opet-tamaan matematiikkaa, minä kiitän

Jumalaa.

^Niin ihana tiede matematiikka^on,” sanoi Helvi.

Rafael jatkoi yliopistolla jatietystiKulosaaren kirk-koherrana. Henrik otti päivänsä täyteen luentoja ja laboratoriotöitäjaosallistui myös hieronta- ja sairas-voimistelukurssiin. Nyt ^varmaan saataisiin niin

mummun kuin äidinkin kipeät jalathierotuiksi ter-veiksi heti joululomalla.

Minäkin aloitin koulun Porvoossa. Tonni opetti pieniä alakoululaisiajapiti edelleen Rauhankatu 7:ssä yhteiskoululaisia täyshoidossa. Oli siellä sentään ^yksi aikuinenkin, yläkerran huoneessa asui Erkki

Waden-ström,Tonnin luokkatoverinKatri Valan veli. Viime-vuotiset asukkaat, Eira ja Tauri Paunu, joihin olin tutustunut keväälläpääsytutkinnossa ollessani, olivat muuttaneet toiselle paikkakunnalle ja alakerran poi-kien huoneessa asui nyt kaksi Erkkiä. Tyttöjen huo-neessa asuimme Tonni, Inkeri Varmavuori ja minä.

Salissa ei nukkunut ^kukaan, sitä hallitsi edelleen

79 Äitija isä ovat tulleet vierailullePorvoonkoulukotiin.

mummun taffelipiano. Rauha olityöpaikaltaan Kau-salastalöytänytLonnille apulaiseksi ^Lyydia Tähtisen, jostatulikin uskollinenystävä jatuki koko ajaksi, jon-ka koulukoti siellätoimi, javielä pitkiksi ^{ajoiksi sen}

jälkeenkinMäntsälässä. Keittiön vieressä oli^Lyydillä oma pieni huoneensa.

Eriktoi meidät Porvooseen autollaan. Äiti^jaisä oli-vat mukanasaattamassa, jakamalaltatuntui, kun auto taas kääntyi näkymättömiin viereisen

Jäntin

talon kulmasta. Olihan onneksi Lonni, mutta muuten oli kaikki vielä niin ^vierasta, vieraat opettajat, vieraat toverit, vieras kaupunki.

Syyskuunloppupuolella päästiin vielä kuitenkin ko-tonakäymään, sillä 21. syyskuuta oli isä^Lennon 60-vuotispäivä. Sitä varten oli saliin katettu suuri^pöytä, tai oikeastaan ^monta valkein liinoin ^peitettyä

pukki-80

pöytää U-kirjaimen muotoon asetettuina ja paljon vieraita tuli päivälliselle. Tietysti siellä oli koko jouk-ko kuivia puheita, joistaminä en muista yhtään mi-tään. Istuimme Ann-Sofien kanssa vintin rappusten alimmalla portaalla jakurkistelimme saliin. Noiden päivällisten yhteydessäkoin suuren pettymyksen. Oli tarjolla ihanan näköistä vaaleanpunaista hedelmää, jotahimoiten katselin. Mutta voi, seei maistunutkaan makealta. ^En minä siitä pitänytkään. Sanoivat sitä arbuusiksi. Mikä minua erikoisesti harmitti oli se,että Ann-Sofie, tuo pikku rääpäle, jokaei ollut edes koulu-lainen, niinkuin minä, hännäytti saaneen sitä ennen-kin jasöi mielellään, niinkuintottunut

maailmannai-nen ikään.

Toinen hassu asia noilla päivälliskutsuilla oli, että aivan viimeiseksi tuotiinpöytään juustoja,monia eri-laisia. Jayksi sortti oli pahentunutta, ihan homeessa.

Se haisikin pahalle. Sitä minä en ainakaan maistanut.

Mutta isot ihmisetovatkummallisia, ne sanoivat, että se oli äärettömän herkullista!

Erik ei lupauksesta huolimatta kuitenkaan päässyt au-tojeukkoihin. Hänet komennettiin Santahaminan

ll-mailukoulun toimituskomppaniaan. Aluksi hän oli pettynyt, mutta ilmailu, sehän saattoi olla vieläkin jännittävämpää!Äiti sensijaan pelästyi pahanpäiväi-sesti. Hänen mielestään ilmailuntäytyi merkitä var-maa kuolemaa hänen ^pojalleen. Taisi komppanian-päällikköä makeasti naurattaa, kun hän sai meidän äidiltä hellyttävän kirjeen, jossa tämä kertoi viime vuonna menettäneensä yhden pojistaan ja pyysi nyt,

että hänen esikoisestaan pidettäisi huolta, niin ettei häntä lähetettäisi tuollaisiin vaaran paikkoihin.

81 Komppanianpäällikkö kuitenkin vastasi ystävällisellä

kirjeelläpelokkaalle äidille.Ei olisi mahdollistajoutua lentämään, nuorella valtiolla ei vielä ollut antaa ko-neita harjoittelua varten.

Lokakuun alussaEriklähti. Poika oli^hyvin innostu-nuttästä uudesta vaiheesta. Ehkäjuurialttiutensa joh-dosta hän saa hetiystäviä päällystön joukosta, mm.

vääpeli onkovin ystävällinen hänelle. Mutta tässä on syytä ollavaruillaan, Erik pelkää, että^{pojat ovat} hä-nellekateellisia, eikä hän ehkä tämän takia saisi ystä-viä muiden alokkaiden parissa.

Innostuksestaan huolimatta hän ei voi olla kerto-matta niistäkurjista oloista, joissanuoren tasavallan asevelvollisten silloin oli tultava toimeen. Omia vaat-teitahan eisaanut ollenkaankäyttää, ja armeijan vaat-teet olivat risaisia ^ja likaisia. Käsineet olivat, paitsi rikkinäiset, myös eri paria, siis molemmat samaan käteen. Erik oli vähillä rahoillaan ostanut uudet, kun ei ilmankaan tulluttoimeen, mutta nuouudet käsineet oli heti häneltävarastettu.

Ruoka eituona köyhänäaikana kovinhyväävoinut olla, mutta josseolisi ollut puhdasta ^jakaikki muuten järjestyksessä,ei siitä olisi kukaan valittanut. ^Nyt kui-tenkin kasarmilla alkoi levitälavantauti, eikäse ollut-kaan mikäänihme, kun "pöydillä onrisaiset vahalii-narääppeetjanäiden vakstuukien alla kuhisee ^matoja.

Astiat on vain huuhtaistu kylmällä vedellä, joka on otettu juuri siitä kaivosta, jota epäillään tartunnan lähteeksi.”

Pojat kääntyivät pastorin puoleen ja näyttivät hä-nelle vahaliinan riekaleiden alla olevat madot. Saivat-kin ^tällöin sen verran apua, että vahaliinat revittiin pois,_mutta"pöytiäei siltipestykunnollisesti”. Näissä

82

oloissapojat,kenellä siihen vain suinkin oli mahdolli-suus,eivät ollenkaan uskaltaneetsyödä armeijan ruo-kaa. Erikille oli kotoa tullutkorppuja jauudessa soti-laskodissa hän söi puuroa niin paljon kuin kukkaro myötenantoi. Ruokahalu olisihyvä, mutta lavantauti pelottaa, eikä rahaakaan aina ole. "Täällä on ainoa vaihdos tavallisuudessase, että menee iltaisin sotilas-kotiin, eikä sinnekään aina voi mennä, sillä kun näkee

siellä toistenjuovankahvia ja syövän,niin tekee mieli itsekinostaa jotain,eikä sekäy aina päinsä.”

Hyvin varovasti, ei oikeastaan ollenkaan näy kir-jeissä rahanpyyntöjä. Häntietää, ettei sitä ole kotona-kaan helppoa saada näinä vaikeina aikoina, ja var-masti häntämuistetaan, milloinse vainon mahdollis-ta. ^-Muttakirjeitä, kirjoittakaa kirjeitä usein. Vaikka ei kirje olisi pitkä, se on niin mukava saada. Ei voi mitäänsille, ettätuntee kateutta, jostoisetsaavat ilta-huudon aikana postia jaitsejääilman. "Älkää pahas-tuko,^vaikkakerjäänkin aina,koettakaaymmärtää sel-laistakin, jokaelää näissä olosuhteissa.”

On siellä sentään joitakin harrastusmahdollisuuk-siakin. Pastori Hyvärinen, sotapappi, koettaa saada muodostetuksi alokkailleoman mieskuoronjahänon merkinnyt Erikin kuoron johtajaksi. Myöskin komp-paniassa Erik on määrätty opettamaan laulua.

Poikien terveydestä on pidetty sen verran huolta, että lokakuussa on ollutterveystarkastus, jossa todet-tiin, että Erikillä ei ole mitään vikaakeuhkoissa, yskä vain täytyy saada pois. Kun asevelvollisuutta^on kes-tänytreilut kaksiviikkoa, pojatpääsevät ensimmäistä kertaa saunaan.

Kotiväki elää tahoillaan omaa elämäänsä. Porvoosta

83 minäkirjoitan mummulle, että ”Lonni ^knyplää

laka-nanpitsiä, jossaon 44 sellasta pulikkaa, ^jollelaitetaan knypylää, niinkuin Lonni sanoo.”

Syntymäpäiväkineessään äidille 25.10. Helvi kertoo kiireisestä elämänrytmistäKulosaaressa.

Elämä on vainyhtä ainoata pukeutumista ^{ja kylään} menemistä. Se ei tahdo soveltua hänenlaiselleen, hän kun tahtoisi tehdä kunnollistatyötätaikka olla

lasten-sa kanssa. Koulu ^on oikeastaan rauhallisinta. Se ^on aina pieni hengähdys ^muun välissä. Eräänä päivänä Sirenin ^työmiehen perheessä on lapsi kuollut kramp-piin. Helvi oli auttamassavanhempia sairaan hoidos-sa yön aikana, ^mutta ei voinut enää ^jäädä, kun oli mentävä kouluun. Se koski häneen kovasti. Kun hän tuli ^koulusta, oli kaikki ^lopussa. "Olisin niin kovin mielelläni jotain syntymäpäiväksi äidille ^ommellut, ehkä vielä joskustulee enemmän aikaa. Rakas äiti, tule pian tänne!”

Marraskuun 18. päivänä on Santahaminassa sotilas-valapäivä. Sitäennen onErikollutsairaana, maannut viikon sairastuvallajaaika ^on tullut kovasti pitkäksi.

Nyt hän on taas terve, paitsi että ^yskä vain ei ole parantunut. Valantekotilaisuus muodostui juhlallisek-si. "Järjestyimme ensin kasarmin pihalle jasieltä sit-ten marssimme Papinlahden kentälle, jossaitse vala tehtiin. Kun komppania oli valmiina ^kentällä, otti luutn. RailioIlm.k:n johtajanvastaanpaljastettu

sape-likädessä jakun johtajaolitervehtinytkomppaniaa, asettui hänadjutanttinsa kanssa komppanian ^{eteen ja} heidän eteensätuli sitten kaksi pappia. Toimitus alkoi

"Jumala ompi linnamme” -virrellä ja senjälkeenpiti toinen papeista ^puheen.Kun puhe oli loppu,

paljasti-84

vat sotilaat päänsäjakohottaen oikean kätensä tekivät valan. Kun toimitus oli ohi, piti komppania pienen

paraadin, jonkaottivastaankoulun ^johtaja,kapteeni Opas. Koko iltapäivä oli sitten ^vapaata juhlan kun-niaksi.”

Pula-aika oli ankara koko Suomessa. Ei ainoastaan terveystilanneollutheikko, myösrahan ^puutevaivasi.

Marraskuussa^on jälleenHennilläsyntymäpäivä. Lon-ni on opettajanpalkastaan koko syksyn ajan ^pannut säästöön^{jotakin janyt} hän onnellisena lähettää kirje-lappusen: "Sydämellinen onnittelu Lonnilta. Tämä raha on tarkoitettuuuteen viuluun.”

Kotoa äiti kirjoittaa tahtovansa lähettää edes muu-tamalla rivillä onnittelut jaterveiset rakkaalle pojal-leen.

"Niin, ne ovat neonnittelut lämpimiä ja sydämestä tulleita ja tosia ja laajakantoisia huolimatta nolosta ulkoasustaan.

Jumala

selventäköön ^ne toivotukseni sinulle,kunnytitse olenniinväsynyt,että^{en jaksa}sitä oikein tehdä. Ei ole minulla ^lahjoja eikä rahaa millä niitäostaisin, mutta sille ei voi mitään. Josvoisin, ei lahjankauneudella olisi mittaa eikä määrää. Taivaalli-nen isä tehköön elämäsi ihanaksijarikkaaksi jasinut onnelliseksi ihmiseksi täällä hänen kauniissa maail-massaan.”

Raha ^onkovin tiukalla isäLennollakin, kun hän kuun lopulla kirjoittaa Hennille.

Rakas Henni.

Lähetän

tässä SMK 300:- että saat

maksetuksi

osa-kuntamaksun jatulet laatuun vähän aikaa.

Hieroma-85 kurssin suoritukseen^täytyy minun hommata rahat

jos-takin päin, ehkä saan

kohdakkoin

meijeriltäkin. On muuten niin tavattoman ahdas^raha-aika, ettei tahdo saada niitä mistään. Jos saisin metsäämyydyksi, niin tulisihan sitä sitten taas 2-3 vuotta laatuun. ^- Äidin jalat ovat kovin kipeät, ettei tahdo^päästä ensinkään liikkumaan,

eikä

saa yöllä

nukutuksi.

Hän samoin-kuin mummukin pyytävät ^sanomaan paljon terveisiä

sekä sinulle että kaikille muillekin. Terveisiä minulta-kin. Tulen muuten taas kohdakkoin Helsinkiin, kun enimmät kiireet menevät ohi.

Isäsi Henni on kirjoittanut kauniin kirjeen mummulle.

Tuota^kirjettä ei oletallella, mutta mummun vastaus-kirje kertoo siitä. Mummu tuntee itsensä suorastaan

ujoksi luettuaan siitäkirjeestä tyttärenpojankiitolliset ajatukset omasta mummustaan. Näin siihenmummu Aleksandra:

Vaikkakin

olet

kovin hyvä minulle, _et ainakaan noin ihanasti tarvitse minua arvostella. Tuntuahan ^kyllä ihanalta, kun lapsenlapset minua lempeydellään koh-televat, ja olen minä sydämessäni kiitollinen siitä.

Mutta tuntienomaa pienuuttaniJumalanijaihmisten edessä tuntui tuo, se sinun ^sanottusi, niin korkealta,

etten sitä voisi ansaita. Sydämessäni kätken ^sanasi, pyydän rakkaalta taivaalliselta isältäni anteeksi, kun en ole ollutsen lainen kun olisipitänyt olla.^Koetan, koetan Hänen armollaan olla kiltti jatyytyväinen sii-hen, minkä Hän on mulle määrännyt ilokseni ja pa-rannuksekseni.

86

Onkohan mummu tulossavanhaksi, _{kun hänen} suo-menkielensä ei olekaan enääyhtäkaunista jaluistavaa kuin ennen?

On vanhemmillevarmaan ^hyvin raskasta kuulla mil-laiset ovat olot Santahaminassa, kun eivät juuri mi-tenkään voi auttaa ja pojan oloja_parantaa.

Joka

kir-jeessä yritetään lähettää muutamamarkka, _mutta ra-haakuluu, sillä”En ymmärrä mitenkä voisin menoja-ni supistaa, sillä vatsanion nytsiksi huonossa kunnos-sa, etten voi juurinimeksikäänsyödä tätä valtion ruo-kaa. Aliupseerikasino on nyt ainoa paikka, jossavoi

saada hiukan kunnollisempaa ruokaa. Eihän sotilaan kylläkään kannata syödä ulkona, mutta muukaan ei auta, kun ^muu ruoka tulee aina ylös. Vatsakatarini pääsi niin pahaksi, kun en heti rasinnut ruveta syö-mään molempia aterioita ulkona”.

Saappaatkin ovatrikki janiidenkorjaamiseen me-nisitaasrahaa. Sitäpaitsi ne ovattulleet pieniksi, mut-ta ovat kuitenkin paremmat kuin valtion saappaat, jotka^syövät jalatrikki.

On sentään iloisiakin asioita ^joskus kerrottavana.

ItsenäisyysjuhlassaErikin johtamaalokkaiden kuoro on onnistunut niin hyvin, että ^majuri Vuori tuli eri-koisesti kiittämään Erikiä Ilmailuvoimien puolesta.

"Pojat sanoivat, että se oli ensimmäinen ^kerta, kun sellainen armonosoitus tuli siltä mieheltä jahän esiin-tyykin kyllä sangenmahtavasti. En tiedä mitenkä on-nistumme joulujuhlassa, sillä olenniin väsynyt, etten tahdo mitenkäänjaksaa.”

Kuorotyön lisäksi Erik on komennettu sairastuval-le,hän^on ensin vastaanotolla sanitäärinäjasitten aut-taa tulkkina aivan ruotsinkielistä tohtoria, joka ei

87 muuten selviä sairaspassitusten ^ja-raporttien

kirjoit-tamisesta, niiden kun tulee olla suomenkielisiä. Sitten on vielä hoidettava sairastuvan^varastoa, miehistäon puutetta, eikä siihen olesaatu erikoista miestä.

Erikei pääse ^jouluksikotiin, jouluaattonahanhänen onjohdettavakuoroaan. Toiveissa^{on väikkynyt} mah-dollisuus^päästäainakin joulunpyhinäkäymään, mut-ta nyt näyttää pahasti siltä, että koko ilmailuvoimille annetaan kotiarestia, kun jotkut pojat ovat juopotel-leet, joten syyttömätkin joutuvatkärsimään. ^Kirjeen lopussa kerrotaanvielä, että ”Kävin eilen Kulosaares-sakylpemässä jakun tulin sieltä, niin kylmetyin aika pahasti, kun täytyiodottaa laivaarannassa ^yli2tuntia, kun ^{se sumun} takia myöhästyi, jamatka sitten vielä

Santahaminaankesti yhtä kauan.”

Tässä joulunalla Sylvian on vielä kirjoitettava eräs kirje, joka”on aina yhtä vaikea”. Nyt on nimittäin Emmy Achte kuollut. Ainolle ^on kirjoitettava surun -valittelukirje.Tämä ^vainaja oli Aleksandra Brihan eli meidän mummun luokkatoveri ja Sylviallekin hyvin tuttu kouluajoilta, jolloin oli niin usein ollut Ainon kodissa sekäharjoittelemassa yhteisiä duettojakoulun

juhliinettä vain muuten ystävän luonakäymässä.

Kirje Hilkka-ystävältä kertoo, että hänet vihitään Carl Salmisen kanssa jouluaattona ja sydämellinen onnittelukirjelähtee Mäntsälästä. ^Sylviatoivottaa hä-nelle kaikkea hyvää, ^mutta takaa kuultaa myös kai-paus, kun rakas ystävä nyt on lähdössä niin kauas pois, aina Amerikkaan asti. Sieltä rivien välistä voi lukea;nyös toisenlaisesta kaipauksesta. Niin onnelli-nen kuin Sylvia onkin ollut avioliitossaan ja suuren perheensä keskellä, hän ^on täällä maaseudun

eristy-88

neisyydessä kaiken aikaa janonnutkosketusta muu-hun maailmaan.

Enhän ole

^{missäänmukana, en seuraa aikaani, en}

In document Unohtumaton koti : Osa 1/2 · DIGI (sivua 82-92)