Unohtumaton koti : Osa 2/2 · DIGI

Kymmenes luku

1927

Vuoden 1926 vaihtuessa uuteen olimme kaikki Kulo- saaressa viettämässä uutta vuotta Helvin jaRafaelin luona. Silloin sattuiniin, että kirkossa olikylmä, kaik- kien jalatpalelivat, jaHelvi, Sylvia jaLenno kylmettyi- vät pahasti. Tämä oli etenkin Helville kohtalokasta.

Sylvia yrittää keventää mieltään tekemällä käsitöi- tä. Sellaiseen hänellä ei pitkiin aikoihin ole ollut tilai- suutta eikä aikaa. Hän virkkaa Lennon ^jaomalle sän- gylleen päiväpeitteet, "lööstäkit”, kalastajalangasta.

Lenno on myös ilahuttanutSylviänsä ostamalla kaksi suurta mattoa, toisen saliin, toisen isännänhuonee- seen, eli "toiselle puolelle”, niinkuin meillä oli^tapana nimittää suuren vanhan talon etelänpuoleista ^päätä.

Äiti iloitseemyössiitä, _{että hän}nytvoi hiukankäyttää aikaavanhojen,ullakoltakoottujen huonekalujenkor- jaamiseen jasiirtelemiseen, siten että suunnilleensa- maan tyylisuuntaan kuuluvat esineet tulivat samaan huoneeseen. Huonekaluistaosa oli seurannut taloa jo Möllersvärdien ajoistaasti, osa oli peräisin Tuusulan Ruotsinkylästä, missä Gustav Adolf Winqvist oli viet- tänyt lapsuutensa, jotkut^varmaan olivat tulleet Fred- riksbergistä Helsinginpitäjän Huopalahden kylästä.

Mummun huoneessa kalustus olise, minkäkyläläiset olivat teettäneet ^puuseppä Henrikssonilla nuorelle opettajattarelleenEhnroosin koululle.^-Almanakkaan onkirjoitettu pitkä lista suunnitteillaolevista käsitöis- tä huhti-toukokuulle.

5 Unohtumaton koti

130

Kulosaarella Helvi jaRafael yrittävät saadaajatuk- sensa irrotetuiksi sairauksistajasuruista. Helvi kuvit- telee, että ^joshän voisi viettää kesän aurinkoisellaja lämpimällä Mäntyvaaranrinteellä kotona Mäntsäläs- sä, hänen terveytensä kenties palaisi. Omaiset olivat kevättalvella vakavasti suunnitelleet Helvin lähettä- mistä ulkomaille, ehkä Sveitsiin.

Mietittiinjokuka voisi lähteä hänen mukaansa, ja äiti pahoittelee, ettei ole ollut aikaa säilyttää koulu- ranskaansa. Mutta Helvi ei sitten tahdokaan ^lähteä, haluaa olla lastensa kanssa niin_{kauan kuin} se onmah- dollista.

Niinpä tulee huhtikuun 21. päivänä kirjoitettu kirje Rafaelilta. Siinä on hänen tekemänsä piirustukset ke-

säasuntoavarten, jokaolisi tarkoituspystyttää Mänty- vaaralle. Mökissäon kaksi huonettajapikkuinen keit- tiö sekä suuri kuisti.Lyhyt kun onSuomen suvi, pitäi- si rakennus saadavalmiiksi, elleinyt helluntaiksi, niin ainakin juhannukseksi.Varsin yllättävä aikataulu ai- kana, jolloin valmistaloista ja elementeistä ei vielä mitääntiedetty.Rafael eivarmaan ole^ennenrakenta- nut taloja.

Hän jatkaa kirjeessään: ”Tästä tulee Helville pelas- tus japaraneminen, tai sitten hänen viimeinen ilonsa.

Tulen ensi viikolla sopimaan rakentamisesta.”

Kaikki maatalouden kevättyöt olivat ^edessä, vuo- den ehkä kiireisin työruuhka. Onneksi oli tilalla raa- misaha. Mitäpä ei isä Lenno olisi tehnyt lapsensa tähden? Mäntyrinteelle ei ollut helppo ajaa puu- tavarakuorman ^kanssa, mutta rinteen alla olevalle tielle pääsi jasiitä isä kantoi laudatjapiirut selässään ylös rakannuspaikalle. Toukokuun yöt olivat valoi- sat.

131 Turussa vietetäänSnellmaninpäivänä 1927 Yliopis-

ton vihkiäisiä, mutta täällä jatkuukuumeinen raken- taminen. Ja mökki tuli kuin tulikin valmiiksi ^ennen juhannusta. Siellä vietettiin 14.7. Ann-Sofien 6-vuo- tispäivää.

Kesäkuun neljäntenä oli Kyllikin ja Hennin vih- kiäispäivä. Vihkiminen tapahtui Pornaisten kirkossa

ja jälkeenpäinmenimme Laukkosken koululle jatka- maan juhlaa. Helvikin oli mukanakirkossa, mutta ei jaksanutenää koululle. Illan kuluessa Jenny jaHenni pyhittivät hetken Erikin muistolle, Jenny lauloi ja Henni säesti.

Seuraavanapäivänä nuorella parilla olijotupaantu-

liaiset omaisille Norrkullassa. Yhtä juhlimista oli tämä kesäkuun alku. Kun olitaasvietettyLeanderin ja Sylvian hääpäivää kesäkuun kuudentena, meidät oli kutsuttu pappilaan häihin 11. päivänä. Siellä tavan mukaan tehtiin pitkä tervehtimiskierros, jossakukin mutisi nimensä. Kierroksen lopussaKyllikkihuomasi, että olikin esittäytynyt Leinoseksi, mutta ei hän ot- tanut minun hyvästä neuvostani vaarin ja lähtenyt

uudelle kierrokselle.

Elokuun loppupuolelle asti Gyllenbergit asuivat mö- killä, muttasitten tuli syksy auttamattomasti. Elokuun viimeisenä Helvi kirjoittaa Kulosaaresta äidille kiit- täen kaikesta kesän ajalta jamukaan saadusta ruoka- tavarasta. Hän yrittääkuvata, _että terveys mahdolli- sestion hiukan parempi, "sydän lyö 104-120, harvoin enemmän, ja kuume on alempi. Kuitenkin liiallinen tyroksiinin_tuotanto polttaakynttilää kahdestapäästä.

Tunnen itseni kovin heikoksi.”

Tässä heikkoudessaan hän kaipaa kovasti ^äitiä,

132

vointi ^on parempi silloin kun äiti voi olla hänen luo- naan. Syyskuunalussa hänkirjoittaa: "Äsken oli sinua niin ikävä, että ääntelin yksinäisyydessäni äiti, äiti, kuin pieni lapsi. Samalla kuulin Helgen albana leik- kiessään huutavan: Pian, ^pian tavarat pakettiin, auto tulee javie meidät isoäidille. ^- Silloin päätin ruveta kirjoittamaan ja muistin, että siihen ^on enää kuusi päivää, kunnes tulet.Kyllä minulla on silloin paljon sanottavaa. Paljon on ennättänyt tapahtua ja minä olen ehtinythuomata, ettei ihminen koskaan täydelli- sesti opi elämisen taitoa. Aina onuusia vaikeitaläksy- jä. Helge kertoi kestä kaikista pitää, ja siinä tulivat melkeinkaikki, jotkahän tuntee, ja lopuksi isoäidin apulaiset Hanna jaElsa jasetäti, jollaon polkupyörä.

Tämä onkai sairaanhoitajaAino Haakke siellä Mänt- sälässä.”

Silloin Helvin jaLönnin varhaisimmassa lapsuudessa oli isä istuttanut kaksi juhannuskoivuaKartanon ^puu- tarhan puolelle melko lähellekuistia, kahden puolen

portaita, toisen Helville, toisen Leonielle nimikko- puuksi, janämä olivattytöille hyvintärkeät. Nytkui- tenkinalkusyksynukkospuuska kaatoi Helvin koivus- ta, joka oli kaksihaarainen, toisen haaran. Mietittiin miten voisi asian hellävaraisesti Helville kertoa, ettei hänen tulisi kovin paha mieli. Silloin soi puhelin ja Rafael sielläsanoi, _{että Helvi}pyytää kysymäänkuinka pahoin se koivu vioittui. Sairas ihminen lienee her- kempi vastaanottamaan telepaattisesti tietoja.

Tähänliittyenkerron toisenkin tapauksen. Helvi oli lepäämässä omallavuoteellaan, kun hän näki makuu- huoneen oven aukeavan ja sisään tuli Eliinan poika Jalo. Tämä poika, jollaoli pienestä pitäen ollut soke-

133

ritauti, ei elänytkuin vähän yli kymmenvuotiaaksi ja oli tämän tapahtuessa joollut kuolleenausean vuoden ajan. Nyt Helvi näki hänen tulevan omaan huonee-

seensa jasiitä

Jalo

^jatkoikulkuaan lastenhuoneeseen.

Silloin Helvi huusinäylle: Kyllä minäymmärrän, että tulet minua ^hakemaan, mutta mitä sinä teet lasten- huoneessa?

Lokakuussa Helvion jovuodepotilas, _mutta yrittää vielä sieltä käsin johtaataloutta. Mielellään hän katse- lee lastensaleikkejä, vaikka ei enää jaksaniihin osal- listua. Tuossa nyt Helge on löytänyt isänsä kengät ja kuljetteleeniitälattialla^selittäen; ”Tässämenee Puuk- kojatässä tulee Pietilä...” Kai hän olisi marssittanut siinä koko ^teologisentiedekunnan, kaikki isänsä työ- toverit, jos kenkiä olisi ollut enemmän. Ann-Sofie istui leveällä ikkunalaudallajalupasi laulaa äidilleen surullisen laulun. Miksi surullisen, kysyi Helvi. Kun minä näen^sen sillä ^tavalla, olivastaus. Ja tällainen se laulu oli: Ulkona sataa jaihminen on unohtanutsa- teenvarjon kotiin.

Vaikea,kovin vaikeaon ollutjoulukirjeenkirjoitta- minen sinneKulosaaren kotiin. Täälläon ainakin nel- jäkonseptia sille, muttakolme niistäon jäänytkesken.

Täällä

vanhassa

kodissa 21.12.27.

Rakas lapseni, ^pieni Helvini.

Tahtoisin

kirjoittaa si-

nulle

joulukirjeen, toivottaa hyvää, siunattua, iloista juhlaa,kuten ennenkinjasitähän toivon kaikista har- taimmin täällä maailmassa tällä ^kertaa, että teille tulisi hyvä joulu, että joulunHerra toisi ^apua, lepoa, rauhaa jaterveyttä. On kumminkin niinraskas miele- ni, kun eitahdojouluntuntu saapua, kun etsinä, lap- seni saanut joulunaolla terve...

134

Rakkaat molemmat, Helvi,

Rafael

^japienokaiset. Mi-

nun on aivan mahdotonkirjoittaa joulukirjettätoivot-

taakseni

teillehyvää joulua. Olen aloittanutjousean, mutta en voi, _envoi. Miten voin sanoa: Hyvääjoulua, rakkaat lapset,

kun

^tiedän, ettäsuru jatuskajalohdu- ton taistelu

siellä

alinomaa vierailee. En ^ymmärrä, että tämä voi

olla mahdollista

juurijouluna ja siksi koetan vieläkin uskoa, että Helvi voi^{paremmin joulu-} na....

Ehkä tämä on vihdoin se, jokaon lähtenyt postiin.

Rakkaat lapset, Helvi ja

Rafael

^japienokaiset. Olen

alottanut

jomonta kertaa tätäkirjettä, se on niin, niin vaikea kirjoittaa. Minä ^en ymmärrä ensinkään mi- tään, sydämeni on raskas kuin lyijy, mutta koska en itse^{ymmärrä mitään,} heitän ^kaikki, kaikki Jumalan haltuunjahuostaan. Itsehän olen tuikikykenemätön mihinkään. Ja

koska

^{Herra on} luvannut pitää huolen meistä, vetoan Hänen lupaukseensa jarukoilen: anna nimesi tähden meillekin (se on teille ja meille) hyvä joulu.Annahyvärauhan jaonnen jailonjuhla.Juma- la, nyt on joulu, nytkivut jatuskat vaietkootjakään- tykööt terveydeksi jarauhaksi. Suokaa anteeksi, etten voi^paremminkirjoittaa. Kuitenkin tiedätte miten pal- jonteitä rakastan jamiten ^paljonteistä puhun Juma- lan kanssa. Jumala siunatkoon joulunne. Äiti, isä, Leonie jaPiiu

Helvi olitoivonut, että hänen lapsillaan kaikesta huo- limatta olisi onnellinen joulu,että heidän ei tarvitsisi kokea tätä ^joulua niin vaikeana kuin se oli kaikille muille. Pojat, Helge ja Yrjö, olivat liian pieniä, jot-

135 ta heille olisi jäänyt selviä muistikuvia, mutta Ann-

Sofiemuistaaylenpalttisen onnensasaamastaanBerit- nukesta, jokaoli oikean vauvan kokoinen jasillä oli oma sänkykin. Helvi oli makuulla, mutta koko ajan mukana joulukuusenäärellä.

Joulu

oli kaunis jahar- ras, mutta jotenkin hiljainen. Sellainenkuva siitä jäi

lapsen mieleen.

Millainen tämä joulusitten oli kotonaMäntsälässä, siitä Henrik kertoo näin:

Vuosi 1927 lähenee loppuaan. Mäntsälän kartanos- sa vietetään jouluaattoa. Mukana ovat Sylvia-äiti,

Leander-isä

sekä sisarukset^Leonie, Piiu eliMargit ja minä sekä nuori vaimoniKyllikki, jokaodottaa ensim- mäisen lapsemme syntymäämaaliskuussa.

Näiden

li- säksi osallistuvataaton viettoon sukulaismies Pellervo Riippa sekä talonkeittäjäLyydia Tähtinenjakotiapu-

lainen, meitäon siis^yhdeksän.

Käydessämme juhlapöytäänpalaa edellisen joulun murheellinen muisto mieliimme. Silloin osasimme odottaa Erik-veljemme lähestyvää kuolemaa muuta- mien kuukausien kuluttua. Nyt^onHelvi-siskon viimei- nen joulu.Hänen lähtönsä on lähempänä kuinErik- veljenviimejouluna.Helvillämmeon jäljelläehkä vain muutamia elinpäiviä. Tämä ahdistava ajatus täyttää sydämemme katsellessammekynttilöitä, jotkaHelvin lapsuuskodin joulupöydällä^palavat, ja me tiedämme, että^myösKulosaaren kodissaonjoulukynttilätsytytet- ty. -Ne^ovatjäähyväiskynttilöitä, eläviäliekkejä, jotka kertovat menneistä onnellisistajouluista.^- Onko lap- suutemme jouluilo mennyttä maailmaa? Ovatko ko- timme joulutvastaisuudessakin valmistautumista su- rujuhlaan? Tämä ahdistava ajatus täyttää mielemme

136

juhla-aterianaikana, se on sydämessämme veisates- sammejouluvirttävanhan kartanon salissa.

Kuitenkin

tahdomme salata _surumme,

koetamme

hymyillä^janäyttää iloisilta, sillä onhannytjoulu,ilon juhla. Ja onhan joukossammevielä yksi lapsi, Piiu- sisko, jolla jouluna on oikeus olla onnellinen, eikä

aikuisten

suru saa turmella lapsen jouluiloa. Mutta ajatuksemme siirtyvätyhäuudelleen Helvin sairasvuo- teen äärelle Kulosaaren pappilaan.

Perinteisesti on kotimme jouluohjelmaankuulunut Topeliuksenruno Joulukuusi, jonka lapsuudessamme aina Helvi lausui,

hänen

lapsuuskodista lähdettyään sen teki Leonie. ^- Nyt ^on meneilläänjo toinen joulu, jolloin ei kukaan

lausu

tuota kaunista runoa, jota muistellessammesiirrymmekuin ihanan illuusion val- lassa takaisinajassa, kauas lapsuudenjouluun jakuu-

lemme

Helvin silloin lausuvan:

Jajouluillaniloihin mä saatettihin sitten. Voi kuin- ka

siellä

riemuittiin, soi sävel laulajitten. Mä silloin muistin

kankahain

ja rastaan sekä oravain.^Ah, luulen että itkin.

Itkeväjoulukuusi. Onko se vainrunoilijan illuusio?

Onkohän sijoittanutrunoonsa nuoalakuloiset akordit

ilon

^{ja surun} vaikuttavana vastakohtana? ^- Mutta

todellakin

^- juurinyt, Helvin viimeisenäjouluname näemme

itkevän

joulukuusen edessämme, ^me näem- mesen sydämissämme... Meymmärrämme, että ih-

miselämässä

ilo jasuru

kuuluvat

yhteen.

Perinteisen Sylvian joululaulun surumielinen sävel soi jälleen

vanhassa

salissa. Se on soinut täällä aina joulua viettäessämme. Se kuuluu kotimme jouluun, myöstähän Helvin viimeiseen ^jouluun.

Tapailen pianon koskettimia etsien muita soitet-

137

tavaksi

sopivia, lapsuudessa laulettuja joululauluja, mutta minusta eiyksikään niistä sovi tämän illan^tun- nelmaan. On kuin niiden sanat ja sävel pakenisivat menneisyyteen. Eräs sävel alkaa kuitenkin soida ikäänkuin se olisi tarkoitettu laulettavaksi juuri tä- nään. Ja hartain mielinyhtyvätkaikki tähän vanhaan lauluun:

Maa on niin^kaunis, kirkasLuojan taivas, ihanaon

sielujentoiviotie. Maailman kauttakuljemme ^lauluin, taivasta kohden matka vie.

Me tunnemme: on onnellista, jos ^osaa odottaa ja uskoa, että tämän ajallisen

ahdistuksen

jälkeen tu-

lee ikuinen joulujuhla,jossaei ole^surua eikä tuskaa.

Kyyneltynein silmin me laulamme: Kiitävi ^aika, vie- rähtävät ^vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirk- kaana aina sielujen laulun taivainen sointu säilyy vaan.

Joululahjat jaetaanvaatimattomasti pienestä koris- ta, jokaon salinpöydällä. Siellä^{ovatmyösHelvin} vii- meisetjoululahjatvanhemmilleen.

Rakkaalle äidilleen Helvion kutonut viimeisillä voi- millaan violetin hartialiinan. ^-Lahjojen joukossa on myöspienirasia, jonkasisälläonkaksi kauluksennap- pia jajonkakäärepaperiin on kirjoitettu lämmin jou- lutervehdys omalle rakkaalle isälle Helviltä ja lisäksi säkeet tutusta

laulusta:

Kaikk’ on Hänen aikehensa tosionneks omillensa.

Liian suuri on Leander-isän mielenliikutus hänen voidakseen jatkaa yhteistä joulunviettoa.Kädessään pienirasia, jossa_{ovat nuo} kaksi kauluksennappia, ja käärepaperi joulutervehdyksineen hän poistuu salista javetäytyy vuoteeseensa. Hän haluaa aivanyksin sul- keutua suureen suruunsa.

138

Kuin lapsuuden onnellisia jouluja kaivaten katse- lemme hiljaisina

kaunista

kotiamme vielä hetken en- nenkuin jouluvalotsammuvat. Tuossa seisoo lapsuu- temme kehto, vanha keinutuoli, jostaHelvi on kirjoit-

tanut kauniinrunonsa:

Ohi vanhan keinutuolin

siellä vuodet

^vierii, ihmiskohtaloinenmaljaan monet

helmet

^kierii, vanhaan pintahansa tarttuu vaiheet vuosien, muistot ^monen polven riemuin taikka kyynelten.

Siinä äiti kerran lauloi lapsen ^unehen, siinä soivat kehtolaulut^siskoin, veljien.

Siinä monen monet leikit leikittihin oivat.

Joskus leikkiin loistehensajouluvalotloivat Jälleen tarttuu sen vanhaan pintaan eräs tositaru ih-

miskohtaloista. Helvi

on runossaan opettanut meidät kuulemaan vanhan keinutuolin tarinoivan. Emmekö voisijuuritänään kuulla^sen meidän kanssamme itke- vän, kanssamme rukoilevan?

Kynttilät sammuvat. Alakuloinen aattoiltaon päät- tymässä, jouluyöalkamassa Helvin lapsuudenkodissa, jonnehänen lämpimät ajatuksensatänäkin hänen vii-

meisenä^joulunaankohdistuvat.

Suureen suruun vaipuneena vaikenee vanha karta-

no, ja vuoteissaan talon asukkaat hiljentyvät iltaru- koukseen.

Sinä aikana, jolloin Helvin oli kypsytettävä itseään ajatukseen, että hänen ^{on jätettävä} lapsensa ja muut

omaisensa, että hänen lupaava elämänsä olijääväniin kovin lyhyeksi, hän on kiijoittanutpienelle paperila- pulle ajatelman, jokaehkä ei ole hänen omansa,koska

139 se on kirjoitettu ruotsiksi, mutta on varmaan hyvin

vastannut hänen silloisia^tuntojaan. ”Kunkärsin, kun tunnen miten kokonaisia kappaleita minusta hakataan irti jamurskataan, silloinsanon itselleni:Katso kuin- ka Jumala valmistaa minun sieluani jahaluaa tehdä

sen suuremmaksi jakauniimmaksi.Kiitos,

Jumalani!

Vuoden loppuun tultaessa hän on taistellut taiste- lunsa loppuun. Silloin hän sanoo saaneensa elämältä kolmekymmentä onnellista vuotta. Ja äidin rukous- kirjan merkintä vuoden 1927 viimeisenä päivänä on tällainen: ”Rakas Helvimme meni kotiin taivaaseen kello 3j.p.p. 1927. Hän sanoi: on niin hauskaa kuolla.

Jumala

^onhyvä. Armoaonkaikki.

Jumala

siunatkoon teitä.”

Sunnuntaina tammikuun 8. päivänä 1928 klo 2 olim- me kaikki kokoontuneet Kulosaaren kirkkoon, jonka seurakuntalaiset olivat koristaneet kukkasin ja kyntti- löin. Arkku oli siellä kukkasten keskellä. Kirkko oli täynnä seurakuntalaisia, luulenpa melkein, etteivät kaikki mahtuneet sisään, niin pitkä oli saattojoukko sitten haudalle mentäessä. Mahtoivatko pienet lapset täysin tajuta menetyksensäsuuruuden? Katselin miten pieni lihas kaiken aikaanykiRafaelin poskessa. Ruu- miinsiunausta hän eivarmaan olisi pystynyt itse toi- mittamaan, sen teki piispa Bonsdorff.

Seurakuntalaisista muodostettu kirkkokuoro lauloi useita lauluja.Lehtileike kertoo edelleen:

Satalukuisena ^oli omaisten, ystävien ja seurakunta-

laisten

^joukkosaapunut saattamaan rakastettua vai- najaa hänen viime matkalleen Kulosaaren uudelle

hautausmaalle.

Hautaa ^umpeen

luotaessa kuoro lauloi

140

vielä

^pari laulua. Hautakumpu peittyi seppeleistä _ja kukista. Seppeleitä laskettaessa puhui

tohtori

Aleksi Lehtonen jarouva Signe Stenbäck-Lönnberg ^lopetti pitkän,

kauniin

puheensa näin: Nähdessämme tällai-

sen rikkaan elämän

ikäänkuin kiitävän

ohitsemme vertaamme sitä tähdenlentoon tummalla iltataivaalla.

Silmänräpäykseksi me ihmislapset pysähdymme sitä

ihailemaan

ja^-tähtion kadonnut. Mutta vaikka kat- seemmeei voikaan seurata sen häipymistäavaruuteen, jäämieleemme kuitenkin muistojostakinihmeellises-

täjakauniista, jonka todistajina olemmesaaneet olla

nähdessämme

tuon säteilevän ilmiön

tulevan kirkkau-

den asunnoistajajälleen

kiirehtien

palaavan kotimail- leen.

141

Yhdestoista luku

1928

Jos tämän kertomuksen lopettaisi tähän, se olisi liian raskas.

Mutta ^{Sylvian ja}Leanderin tarina ei suinkaan vielä ole lopussa.

Ja

^hekyllä ansaitsevatsen,että saattelem-

ille heitä muistoissamme vielä tästä eteenkinpäin.

Kirjeitä ei enää ole paljon, asiat toimitetaan enim- mäkseen puhelimessa. Kuitenkin äidin uskollinen^ys- tävä Hilkka palautti meille lapsille ^vuonna 1952 kaik- ki Sylvian kirjoittamat kirjeet. Niiden sisältö kertoo paljonheidän elämästään jameidänkin.

Elämä ^jatkuiMäntsälän Kartanossa, lapsuudenko- dissani, niinkuin elämän tuleekin, säilyttäen mahdol- lisimmanpaljon vanhan kodin entisiä elämänmuoto- ja.

Vielä oli Leanderilla ja Sylvialla kolme lasta, jotka tarvitsivat heidän tukeaan. Leonie jatkoi mummun perinteitä Porvoossa pitäen koulukotia. Henrik aloit- teli maanviljelijän uraansa ja tarvitsi siinä kipeästi isän kokeneita neuvoja. Jaminä, Piiu eli Margit, olin vasta 13-vuotias,yhteiskoulussa neljännellä. Sitäpaitsi olivat ^nyt isovanhemmat entistäkin tärkeämpiä Gyl- lenberginlapsille Kulosaarella.

Kauniita sydämellisiä osanottokirjeitä tuli paljon Helvinlähdettyä. Nekertoivat, että Helvillä jahänen omaisillaan oli ystäviä. Mutta raatelevaa tuskaa ^ne eivät voineet poistaa äidin sydämestä. Näin hänkir-

joittaataas Hilkalle:

142

Olen niin erillänikaikistajakaikesta, lukuunottamat- tasitä^pientäyhteiskuntaa, jokatäällä minuaympäröi.

Heistä

kaikista

minun täytyy sanoa, että ^ovat hyviä, suloisia naapureita, jotka surun tullen ihan kantavat käsillään meitä. Jumala suokoon heille kaiken takai- sin moninkertaisin ^mitoin.

En ^jaksaponnistella

enkä suunnitella

enää. Eivät- hän entisetkään oletoteutuneet. Ja mitä ihanaa tielleni sattuijakotinionnen kirkasti, se otettiin pois. Tänään on mieleni synkkä jaraskas taas. Puuttuu alistuvai- suuden^{nöyrää mieltä,} en näe taaskaan armontähtein kirkkautta, niin on kunsurunpilvi onpaksu _jatumma.

Sydänparka ei enää

tahdo

jaksaa uskoa rakastavan Jumalanjohtoon.Oi miten useinteen syntiä,kun olen niin katkera. Kuitenkin

tiedän

toisin ^vuoroin, että tämä on rakkautta

taivaalliselta

isältäni. Usein on

myötäkäymisessä paljon vaikeampi muistaa keneltä kaikki hyvä tulee.

En näytä suruani vieraille. Se ^on liianpyhää, raja- tonta. Se yltyy suureksi valtavaksi kaipuuksi yksin ollessani, ja silloin se purkautuu jokokatkerina tus- kanhuutoina taiväsyneenäantaumuksena, jolloinhel-

littää

käsistään kaikki, jota on uneksinut, ^toivonut, rakastanut, kaiken, jotaonpitänyt pyrkimyksen arvoi-

sena, työn, ponnistuksen _jaahkeruuden kautta saavu- tettavana,

hellittää

-jaantaa masentuneena jatahdot- tomanakaikkensa. En

tiedä

miten sanoisin ^- onko se sillointylsyyttä tai

onko

sydän ^väsynytlämpenemiseen tai eikö ^se enää uskalla rakastaa mitään. Miten ^se uskaltaisikaan, kun ^kaikki, kaikki otetaan? Taistelles- sa

olen

niin usein vaikeroinut: miksi Jumala antoi sie-

lussamme

syttyä, kasvaa, liekkinä leimutasuurenrak- kauden omaisiimme?

143

En tunne halua tehdä mitään, en hoitaa^kotiani, en suunnitella sinne enkä tänne. Kenelle^siivoisin, kenelle ompelisin, kenelle kylväisin ja kastelisin? Kaikkihan on niin ^turhaa, lyhytaikaista, arvotonta.

Kenelle

^teki-

sin, kenelle suunnittelisin? Jos

uskaltaisin

^rakastaa niinkuintahtoisin, rajattomasti, epäitsekkäästi, kaikki antaen, niin rakkauden esine heti minulta otetaan.

Taivaiset, ihanimmatlahjat, kotini parhaat loistoesi- neet, timantit, tuoksuvat kevätkukkaset, lapseni, niitä

olen

saanut antaa jokuusi.

Kolme

^{on minullavielä, ja} heidät tietysti

tahtoisin

pitää. Aioin kirjoittaa ^VÄKI- SIN, mutta peljästyin tätä sanaa. Jumala varjelkoon minua sellaista sanomasta, tiedänhän, että se ^on Hän jayksin Hän, joka _antaa ja ^ottaa. Ja ^Hän, Jumala, antakoon armossaan minun nyt pitää mieheni, lapse- ni, miniäni, vävyni ja nuot kolme ^pientä orpolasta Kulosaaressa.

Samassa kirjeessä Sylvia vieläkertoo, että kun Helvi on seurakuntalaisten hartaasta pyynnöstä haudattu Kulosaaren hautausmaalle, kotikirkossa Mäntsälässä oli hautajaisiaseuraavana päivänä surujumalanpalve- lus. Ystävät olivat pukeneet kirkon surupukuun ja saapuneet sinne "kanssamme rukoilemaan apuataa-

kan kantamiseen javoimia tielle eteenpäin”. Lopuksi Sylvia kyselee Hilkan sisarusten Jalmarin, Tyyne Vuorenjuuren ja OlgaPoppiuksen vointia jahuomaa sitten itsekin miten hassua^onkysellä heistä Amerikan kautta, vaan ei ole jaksanut ylläpitää yhteyksiä täällä kotimaassa.

Kovin on äitiparan sydän tyhjiin ammennettu. Ja viimeinenkin pisara sieltä varmaan kaadettiin, kun Kulosaaresta tulitieto, että pieniYrjö olikestetynvat-

144

sainfluensan jälkeensairastunut aivokalvontulehduk- seen. Ei voinut tehdä muuta kuin odottaa.

Farmor Hulda Gyllenberg kyselee kirjeessään:

”Miksi Herra lähetti tämän pienen ^Yrjön tänne?

Kunpa voisimme uskoa näkemättä!^-Hänkertoo, että Rafael raukka ei tahdo voida nukkua. Hulda luulee poikansa surevan tekemällä niin levähtämättätyötä.

Kun puhuu hänelleHelvistä, hän vaikenee kuin muu-

ri. Onkuin tämä olisi hänelleniin pyhä alue,ettei hän voi puhua mitään mikä koskee Helviä. Farmor sanoo, että Ann-Sofie ^on niin _suloinen jakiltti.Kyllä täytyy sanoa,että heikkoudestaan^jasairaudestaan huolimat- ta Helvi kasvatti hyvinlapsensa.”

Sitten hän kertoo mitä Helvi oli puhunut hänelle pari päivää ennenkuolemaansa.

Hän sanoi mm.: Toivon että

kestäisi

hyvin kauan,

ennenkuin

lapset saavat uuden äidin, josse ollenkaan tapahtuu. Mutta^täti, minä ^tahdon, että minun lapseni kasvatetaan varmaotteisesti ja yksinkertaisesti. Luu- len, että joku omainen voi tulla heitä hoitamaan,

hehän

voivat^pitäätyönsä silti. Ymmärtääkö täti mitä minä tarkoitan? Sitten tahtoisin, että he kävisivät kou- lua

siellä

mihin kuuluvat.

Farmor pahoittelee sitä, etteikysynyt uudestaan sitä mitä ei aivanymmärtänyt. Ilmeisesti olikysymys sii- tä, että Helvi oli aikoinaan sopinut Rafaelin ^kanssa, että ^josHelvi pitää huolen siitä, että lapset oppivat puhumaan ruotsia, _nämä saavat sittenkäydä suoma- laista koulua. Helvi oli hoitanutosuutensa, muttaKu- losaaressa lapset kuitenkin joutuivatruotsinkieliseen kouluun.

145 Sylvia tunsi joantaneensa liianpaljon, tuntui kuin

ei enää uskaltaisi omistaa sitäkään mikä oli ^jäljellä.

Mutta Herra voitäyttää tyhjät astiat. Eikö vain olekin jonkinlainenaavistus kevään lupauksesta, kun äitikir- joittaa rukouskirjaansa maaliskuun yhdeksäntenä

1928: Pieni YrjöRafael saimennä taivaan kotiinkl.

1/2 5 a. Siellä ei orpouden tunne valtaaja sielläon jo rakas äitikin. 1/2 8 illallaKyllikin ja Hennin ensim-

mäinen poika tuli tänne maailmaan alkaakseen tämän vaikean polun.

Muutamaa päivää myöhemminhänelle aukesiRaa- matusta P5.71:20 ja hän kiijoitti senkin kirjaansa:

Sinä, jokaolet antanutmeidän kokea ^paljonahdistus- tajaonnettomuutta, sinä virvoitat meidät^jälleenhen- kiin, maan syvyyksistäsinä tuot meidät takaisin.

Eräänä kirkkaana kevättalven päivänä tulee Rauhalta kirje kuin auringonsäde jakevään tuoja. Siinä kerro- taan Lapin asukkaiden talvisista puuhista kesää var- ten, jäänsahausta, poronlihojenkuivatusta ym. Ja sit- ten onkutsu Inariin. Jo aikaisemminkin hän oli puhu- nut siitä, pannut asian ikäänkuin hautumaan ^janyt, perin rauhamaisella vauhdilla hän kuvailee millaista olisi sitten kun tulemme.

Sitten minä hiljaisestitoivon myösjoskus, ^lähempänä

kesää

^{saavani, niinkyllä tätiym.} tietävät mitä. Auton tärinää, töötö, tööt, jailoistaparkua erämaan pappilan pihalla jaautosta astuu ulosuljasharmaapäinen kalas-

taja ^vapoineenkintereillänsä ainakin kolme naisolen- toa,nuoria^kaikki, vaikkayksiheistäväittää olevansajo vanha, mutta eipäs olekaan. Mitä näenkään, hänellä- kin on vapakädessä, aikoo koskelle kalastamaan rak-

146

haan miehensärinnalla.Ei vieraskullat, kirkaisee^pap- pilan isäntä, ne jotkaeivät luule ^jaksavansakoskelle kävellä, voivat istua ^mun moottoriveneeseenijase vie INARILLE, laineitten

lauluun.

^{Juu, juu,}

silloin

kaikki naiset, nuokin kaksi ^nuorempaa, polkkatukkaiset ja retkeilyhousuiset, kipittävät venelaiturille japappilan

muori

kikuuttaa

veneeseen

nokista

"Kaisaa”^ym. erä- maan malliin. Tätähän kaikkea minähiljaisesti toivon, vaikkakin toiveeni tuppaa riehakaksi

riemuksi

pyrki- mään jo nyt, kun

vielä

jääpeittää Inarin. Rakkaita terveisiä meiltä kaikilta^kaikille,

kaikille

sinne.

Rauha

Hiljalleenoli isän mielessä joRauhan ensimmäisestä ehdotuksesta lähtien kypsynyt ajatus matkasta Lap- piin. Ennenkaikkea se tekisihyvää Sylville, veisiaja- tukset hetkeksi pois tavanmukaisilta radoiltaan ^suru- jenkeskeltä. MuttakylläLennonkin mielessäkangas- telivat ihanasti Lapin kirkkaat kalavedet jatunturien arktiset kasvit. Kasvitiede oliyhä säilynyt hänen har- rastuksenaan. Minäkin sain aina häneltä ^ongituksi valmiin nimen keräämilleni kasveille. Eikä kesäillan tunnelma kotipihalla olisi olluttäydellinen,ellei siellä olisi näkynyt muuatta harmaatukkaista kalastajaa jokolevittämässäverkkojaankuivumaan soopa-aitan seinustalleAitanmäellä tai keräämässä niitä puikkaril- le verkkojen laskuun lähdettäessä. Mutta ^nyt lähdet- täisiinkin lohenpyyntiin!

NiinpäkirjoitetaanRauhalle sitova lupaus, että ke- sällä tullaan. Ja ^Rauha, hän innostuu niinkuin vain Rauha osaa innostua. Yrjönpäivänä hän on saanut kirjeen jatarttuu heti kynään.

147 Rakkakin

täti!

^{Oh ja}oh pöh! _{Minä olen} niin ^iloinen,

että ihan puuskutan, enkä tiedä mitä

ensiksi

kirjoittai- sin. Niin justiin.Eläköön, huudan ihka

voimakkaasti

entisen

Rauha

Lönnroosin kirkuvalla suulla. Minun tekee mielenipomppia ja

hihkua

^{jarepäistäkotiväkeni}

vaatteet säpäleiksi pelkästä ilosta. Juoksin heti huu- taen keittiöön, jossa Veijaeli Svea

oli

laittamassa veri- lättyjä (ja Tuomoon valtuustossa), kun kirjeen olin lu- kenut. ^Tulkoon, tulkoonyhtä ihana kesä kuin on ollut tämä kevättalvikin. Aurinkoa ^ja lämpöä tulvanaan.

Höpsis, Inarin pappila on siksi

laakealla

^niemellä, etteivät sääsket yhtään haittaa,

tiedän

^{sen kokemuk-}

sesta. Aijaijajai. En käsitä mitä oikein kirjoittaisin näin kiihkomielisenä...

Seuraavana päivänä.

Kiihkomielisyys on ohi jarintani ^täyttää suloinen tie- toisuus^siitä, että tekaikki tulettejaettäte

kaikki

tah- dotte virkistyä. Se, että ihminen tahtoo ^{virkistyä, on} parhain asia maailmassa. Se on suloista

sielulle

ja ruumiille,

ennenkaikkea

sielulle, josta riippuu ruu-

miinkin hyvinvointijapäinvastoin. Ja^mehartaasti toi-

vomme, että^Lappi saisi

suloisen

suven, niinkuin oli viime

suvikin.

Minun koulunkäyntiäni ei äiti enää jaksanutseurata yhtä kiinteästi kuin oli tehnyt vanhempien sisarusten käydessä koulua. Lonni näyttää kuitenkin silloin täl- löinantaneenrauhoittaviaraportteja. Mutta partiolu- pauksen antopäivänä äition olluthengessämukana^ja kirjoittaa kauniissa kirjeessä hyviä elämänohjeita lo- pettaen kirjeen näin: Jos jokapäivä pyrit tuottamaan

148

iloa toisille, niin eikö olekin silloin syytä olla itsekin iloinen, iloita sydämen pohjasta. Siunatkoon Jumala lastani! Äitisi.

Äitienpäiväksi _Sylvia saakukkia. Rafael kirjoittaa:

Rakas isoäiti. Kun huomenna^on äitienpäivä jaHelvi ei enää voi näkyväisesti sinä päivänä äitiään muistel- la, lähetämmeAnn-Sofie, Helge jaminäkukkia, joita hän ei olisi lähettänyt, hän kun ei tarvinnut mitään erikoista päivää äitinsä jaomaistensa muistamiseen.

Hänen sydäntään he olivat alati lähellä.

Rafael on lähdössä opintomatkalle Keski-Eurooppaan jaisoäiti arvelee saavansa lapset siksi aikaa Mäntsä- lään. Toukokuun lopulla tulee ^kirje Kulosaarelta.

Malttamattomasti isoäiti repäisee kuoren auki jalu- kee. Mutta mitä? Ei voi olla totta! Hän lukee uudes- taan. Kyllä. Professori Ylppö on kieltänyt viemästä lapsia Mäntsälään. Tartuntaa peläten! Tämä tuntuu

todellakummalliselta, lapsillahan oli kotona Kulosaa- ressa olluthyvinkin suuret mahdollisuudet saada tar- tuntaa, ensin äiti, sittenYrjö. Mäntsälässätaaskaikki jäljellejääneetolivat terveitä. Mutta ^professoriYlppö- hän ei voinut sitä tietää.

Tämä oli kova isku isoäidille. Nyt häneltä otettai- siin Helvin lapsetkin. Kunpa Lenno pian tulisi pankis- ta! Hänen turvallinen läsnäolonsa rauhoittaisi jaaut- taisi tämänkin kokemuksen yli. Lenno tulikin, silitti Sylviantummaatukkaa, koskettihyväillenolkapäätä, ei heti sanonut mitään. Sylviakin jäi sanattomaksi.

Myöhemmin Lenno lohdutti sanomalla, että mehän olemme kuitenkinmenossaLappiin, jotensinä aikana lasten pitäisi muutenkin olla muualla.

Mutta farmor Huldaon vihainen.

149 Olen valvonut öitä. Minusta on niin kauhean sääli

Ann-Sofieta

^{ja Helgeä.} Näen alituiseen edessäni Hel- vin suuret kauniit ^silmät, kun hänpyytää:

hoida

mi-

nun lapsiani! Tämänjälkeen minäymmärränHelvin

sanat

minulle

päivää ennen hänen ^{lähtöään,} sanat, joitakukaan meistä ei silloinymmärtänyt: Täti, minä tahdon, että lapset saavat

olla siellä

mihinkuuluvat.- Eilen viimeksi sanoin

Rafaelille:

Et tiedä kuinka pal-

jonriistät ^heiltä, kun et anna heidän matkustaa sin- ne.- Itkenmyösusein^sitä, ettäsinä, Sylvi, jollaon niin suuri,rikas sydän, et saa antaarakkauttasi rakastetun

Helvisi

lapsille. Ja viimeksi mietinjasuren sitä, että meidän

Rafaelimme

^{on tullut niin} merkilliseksi. En ymmärrä häntä ollenkaan. Hän oliniin helläsydämi-

nen jahyvä ennen,pelkäsi pahoittaa mieltämme.

Jenny oli asettunut Kulosaaren pappilaan syksyllä 1927. Hän sanoi tahtovansa auttaa siellä, kun Helvi oli sairas. Hänen hermonsa kai kuitenkin olivatjoten- kin kireällä hänen menetettyään sulhasensa, sillä hän

aiheuttipaljon mielipahaa sekä Helville että puheli- mitsemyös Sylvialle. Mutta Rafaelia hän kohteli hy- vin ystävällisesti. Päivittäin Rafaelin tultua työstään Jennypiti tärkeänä, että mies sai terveellisen kävely- retken syksyisessä viimassa Jennyn seurassa. ^- Ja kuinka paljon Helvillä olisikaan ollut pohdittavaa miehensä kanssa! Kun vain Rafaelilla olisi ollut aikaa.

Helvihän tiesi oman aikansalyhyyden.

Äidille Helvi oli kertonut miten hän oli ikkunasta katsellut Rafaelin ja Jennyn etääntymistä. ^- Mitä hän olikaan lapsellisuudessaan luvannut Heimon sairas- taessa! Terveytensä, kirjalliset tulevaisuuden unel- mansa,koko ^onnensahän oli luvannutantaa, jossaisi

150

pitää pikku veljensä. Nyt hän oli^ne menettänyt. Mut- ta myös Heimon.

Jennyon jäänytHelvin kuoleman jälkeenkoko tal- veksi Kulosaarelle jafarmor Hulda arvelee hänellä

olevan siinä muitakin tarkoituksia kuin vain auttami- sen. Hulda-äidilläon sellainen^tunne, ettäJenny jolla- kin hypnoottisella tavalla sitoo hänen poikansa, ja nämä ikävät ^ajatuksetvaivaavat häntä päivin ja öin.

”En^tiedämitään, _nämäovat vain minunpahoja epäi- lyksiäni.” Hän ^panee mielessäänJennyntilillesenkin, ettei lapsia lähetetä Mäntsälään. Näinhän Jennylläon syy edelleenviipyätalossa. Rafaelin sisaretkaan eivät nyt tunne viihtyvänsä käydessään Kulosaaren pappi- lassa.

Sylvia onkyllä yrittänytrauhoittaa Huldaa sanoen, että olisi ^parasta ajatella, että tässä sentään on kysy- mys vain siitä, että kaksiyksin jäänyttä,rakkaimpansa menettänyttäihmistä jotenkinetsii tukea toisistaan.

Farmorin kirje jatkuu:

Pieni Ann-Sojle oli niin ^reipas ja suloinen, kun hän viimeksi oli Lönnin luona. Tulin niin iloiseksi, kun kysyessänikuka oliopettanut hänet katsomaan ^kelloa,

hän

niin varmasti vastasi: "mamma”. Aloin ^uskoa, että

hän

ajattelee enemmän kuin voisi luullakaan. Jos minä^{saan pitää} heitäjonkinaikaa kesällä Edesvikis- sä, niin ^saat uskoa, ettäpuhummepaljon heidän rak- kaasta äidistään. Kun hän vielä oli^täällä, oli meillä myös

Rafael.

^{Olimme niin rikkaita silloin, kun meillä}

oli Helvi,

Rafael

^{ja heidän} pienoisensa. Nyt näyttää kuin olisimme menettäneet heidät

kaikki.

^Minullaon niin monia kauniita muistoja

Helvistä.

^{Voi, jospa}

Ann-Sofiesta

^{tulisi yhtä} suloinen kuin ^äitinsä, yhtä

syvä ja lahjakas. ^- Sinä Sylvi yrität ^taipua Jumalan tahtoon. Vaaditaanpaljontaistelua ja tuskaa, ennen- kuin^pääsemmesiihen. Mutta tekaikki siellä Mäntsä-

lässä olette oppineet paljon

Jumalan

koulussa.

151 Kesäkuun lapset ovatKulosaaressa jaheinäkuussa he

pääsevät farmorin jafarfarin luo Edesvikiin. Farmor on ihastunut heidän tottelevaisuuteensa. Hän kertoo myös, että Ann-Soflen ^{ja Helgen} suhde toisiinsa on aivan ainutlaatuinen.

Joka

iltaAnn-Sofie pyytää luke- maan värssyt, jotka isoäiti on hänelle kirjoitta-

nut.”

^Kyllä Helvi olisiiloinen, jostietäisi kuinka kaik- ki pitävät hänen lapsistaan”.

Ann-Sofien syntymäpäivää vietettiin, tuli paperi- nukkeja, maalauskirjaväreineenjapensseleineen, pal- lo ja karamellejä. Mutta isoäidin pakettia piti odottaa tiistaihin, jolloinposti _vasta tuli. Yhä uudelleen ar- vailtiin mitä paketissa olisi. Ann-Sofie muisteli, että isoäidilläon tapana lähettää niin hauskoja tavaroita, kerran hän lähettiYrjölle sätkyukon.Kun paketti sit- ten tuli, siellä oli paita ja pöksyjä jakauniita^kortteja, lapsi painoi ne rintaansa vasten ja halusi saada ne kaikki vuoteeseen mukanaan illalla. Farmor ^ajattelee taas, että tyttö tuumailee ja tuntee enemmän kuin luullaankaan.- Farmor pelkää, että heidän esimerkilli- nen tottelevaisuutensa osittain johtuuheidän turvat-

tomuudestaan, kun ovat olleet vieraitten hoidossa.

Kuitenkin hän näkee heidän käytöksessään selvästi Helvin opetuksen tulokset ja ihmettelee yhä lasten kiltteyttä. "Kesken leikkinsä Helge lähtee Saran ^mu- kana nukkumattia katsomaan sanomatta sanaakaan vastaan. He^ovatniinerilaisiakuin muutlapset. Heillä on sopeutumiskykyä niinpieniä kuin ovatkin.”

152

Ann-Sofie ^{ja Helge}

saunarannan läh- teellä.

Rafaelilla on ollut matkansa aikana aikaa miettiä asioita tarkemmin ja kun hän nyt palaa lasten luo Edesvikiin, hän ^sanoo; ”Otan auton ja vien lapset Mäntsälään.” Ja farmor kertoo: ”Ann-Sofien syvää, kaunistakatsetta, kun hän kuuli tämän, en voi unoh- taa. Silloin huomasin, ja sanoin ^sen myösRafaelille, mikään ei voi korvata näille pienille Mäntsälää. Rak- kauden Mäntsälään he ovat ^saaneet jo äidinmaidos-

sa.”

Rafael on nytkovin huolissaanseuraavasta talvesta ja kotinsa hoidosta. Lonni kävi ankaran taistelun itsensä kanssa selvitelläkseenmikä olisi hänen velvol-

153 lisuutensa tässä. Jos oikein ymmärsin, yksin jäänyt

Rafael olisi toivonut konnistauutta pappilansa emän- tää ^pysyvästi, mutta tähän ei Lonni uskaltautunut, vaikka mitenpaljonrakastikin sisarensa lapsia. Silloin Rafaelin Sara-sisartekee uhrautuvan päätöksen, jättää

soitto-oppilaansa Porvoossa ja lähtee Kulosaareen hoitamaan veljensä taloutta ^jalapsia.

Näin

on hyvä.

Kaikki olivat Saralle kovin kiitollisia.

Heinäkuussa, kun lapset olivat Edesvikissä farmo- rin luona, toteutui sitten meidän Lapin matkamme.

Isä elätteli toiveita päästä käymään Petsamossa ^sa- malla. Sitä varten, niin Suomen aluetta kuin se olikin, tarvittiin passi. Passikuvat hymyilyttävät nyt niitä katsellessa. Lonni on leikannut kuvansa passistaan pois, _mutta Lennolle on liimattu paksu Anna Blom- bergilla_otettupahvikuva ja Sylviasta onmökin^veran- nalla otettu amatöörikuva, missä Helge istuu sylissä.

Minun passillani olisi voinut viedä vaikka hevosen, niin komeasti siinä on etualalla lämminverihevosen Virkun pää.

Olen ihan kuulevinani isän äänen,kun hän on ollut noita passeja nimismieheltä hakemassa. ”Minä nyt olen vain tällainen pieni mies, mutta minun naiseni ovat kyllä komeita.” Ja kuinkas kävikään, saimme melkoisia pituusmittoja henkilötietoihimme, äiti 170 cm, Piiu jopa 171, kun taas isälle oli merkitty vain 168. Tässä nyt oli naisväelle viitisen senttiä liikaa, tuollaista ansiotontaarvonnousua. Ja Lenno oli mel- koisesti alimitoitettu.

Niinsitten lähdettiin. Meillä oli kaksi makuuvaunu- hyttiä, jotkasaiyhteenoven avaamalla. Isä oliostanut pienen shakkipelin, matkalletarkoitetun, jossanappu- latpysyivät laudassakiinni junanheiluessakin. Meistä

154

ei kuitenkaan kenestäkään ollut hänelle tosi vastusta- jaksi, jäimmematiksi liian^pian.

Rovaniemelläyövyimme jalähdimme sittenaamu- varhaisella postiautolla kohden Ivaloa. Autopysähtyi tietyissä lapintaioissa, joissasaimme meille eksoottis- ta poronlihavoileipää jasen kanssa kahvia virkistyk- seksi. Illansuussa olimme Ivalossa ja isä soitti sieltä Inariin. ”No mitä Rauha sanoi,”kysyi äiti isän tulles- sa puhelimesta. "Sinne jäiriemusta kiljumaan”, oli vastaus. Loppumatkalla taksiautosta katsellen minua erikoisesti kummastuttivat tienvarren suopursut, joi- den kukinnot olivat suuria jakomeita kuin olisivat olleet valkeitaruusuja, eivät pieniä ruskehtaviaruppa- noita niinkuin täällä etelässä.

Perillä sitten retkeillään ja kalastellaan, kuljetaan suurella Inarilla moottoriveneellä, joka vie meidät Ukonsaareen. JoenjoeltaeliJuutuanjoelta, jokalaskee Inariin aivan pappilan luona, isä narraa kaloja kahla- ten saappaineen veteen asti.

Kävelimme kannaksen poikki ^- muistaakseni 13 km ^- Muddusjärvelle, äitikinkipeillä jaloillaan.Sieltä moottorivene haki meidät Riutulan lastenkotiin, mis- sä Rauha oli aluksi ollut kodin ^johtajana.Keskellä jär- veä moottoripysähtyi jalapinukko veneen ohjaimissa sanoi rauhallisesti: ”No, nyt se

Jahvetti

kuoli”. ^- Saa- tiinpa kuitenkin moottoritaaskäyntiin japerille pääs- tiin.

Monenlaista mukavaa ohjelmaa isäntä

väkemme

meille järjesti.Yritimmejopauida Inarissa, jonkavesi oli lähteenkirkastaja jäänkylmää javalkea hiekkaran- ta niin loiva, että oli juostava puolisen kilometriä, ennenkuin voi kastella itsensä.

Heinäkuun 15. päivänä oli Lapin kansan suurikirk-

155 kopyhä, jolloinpitkienkin taipaleiden takaa tuli lapin-

pukuisia saamelaisia. Usein matka oliniin pitkä, ettei sieltä voitu pieniä lapsia kirkolle kuljettaakaan eikä kirkkoherrakaan ehtinyt suuren lääninsä joka kolk- kaan talven ahkiokeleillä. Niinpä pappilaan ^tuona aamuna tuli yksinään noin kahdeksanvuotias pikku- mies, jokakatsoa napitti mustilla silmillään^{ja pyysi:}

”Kuuleha sä peppi, kasta sä minut Jouna Pieraks”. ^- Kirkossa oli vanhakanttori, minusta aivan Turunlin-

nantonttu-ukon näköinen.^Urkujaen muista siellä ol- leenkaan. Kanttorivanhus alkoi ^jokavirren alhaalta, veti sitten nuottiayhä ylemmäs, kunnes löysi sopivan alkusävelen, jasiitä sittenmuut yhtyivät lauluun. Ko- vinoli kaunis javärikäs tuo näytelmäkirkon ulkopuo- lellakin,kun kirkkokansa astelipyhäköstäulos.

Henni oli jätettykotiin hoitamaan isännyyttä mo- lemmissataloissa, Kartanossa jaNorrkullassa, jahän lähetti sieltä raportteja heinätöiden edistymisestä.

Työtä oli paljon, mutta olihan vanha Valpas, vouti, hänellä tukena.

On hauska todeta, että isä on osannut nauttia lo- mastaan, niin ettei hän turhaan ole kiirehtinyt kotiin.

Vielä heinäkuun 22. päivänä hänkirjoittaa Hennille:

Kiitoskirjeistäsi japuuhistasi. Oli hauskaa^kuulla, että ilmatovat olleet heinänteolle suotuisat. Maaruoistaon kaiken

mahdollisuuden

varalta kuitenkin pidettävä huolta, etteivätjääsateen alle. Seiväsruot eivät^sateesta suuriakaan välitä, kun ^pääsevät kerran laskeentu- maan. Jos näyttäätulevan luokoa liianpaljon, täytyy silloin keskeyttää niitto joksikinpäiväksi _{ja korjata} hajalla

olevat

seipäille sekä _maaruot latoon. Sitte saa taas jatkaa.

156

Olemme täällä oikein levähtäneet,

tehneet

^pieniä

retkiä

vaaroille, järvelle,Rintalan lastenkotiin,

kerän-

neet kasveja, tappaneet

sääskiä

jaminätietystikaloja.

Koskesta saa täällä hurjasti tammukoita ja karreja.

Taimenten nousuaika koskiin ei

ole

^{vielä alkanut,}

mutta siitä huolimatta olensaanut niitäkin^parikap- paletta, yhden isomman ja yhden ^pienemmän.

Elo- kuussa

vasta on niidenpyyntiaika.

Nyt on aika jokulunut pidemmälle kuin ajattelin

täällä

viipyä, mutta aijonkuitenkin Piiun

kanssa

pis- täytyä Petsamoa katsomassa, että saisimme

oikean

käsityksen tunturiseuduistamme. Täälläon vainjärviä japääasiallisesti metsää

kasvavia

vaaroja. Paljaslaki- sia tuntureita näkyy vain muutamia etäältä:^Otsamo, Luotsatunturi, Muotkatunturit,

Peldoaivinen

^ym.,

mutta läheltä ei niitä^pääse näkemään.

Toivon, että vieläjaksat vähän aikaa

valvoa siellä

Kartanonkin asioita.En tiedä vain kuinka rahasta laa-

tuun tulet, kun litviikkipäivä ehkä kerkeää ennen mi-

nun

tuloani.

^-Kuinka lienevätKoskisentyöt joutuneet.

Rahaa jätin

hänelle

^{500 mk} lähtiessäni. Jos hänelle sattuu rahan tarve ennen tuloani, voinet häntäjollain tavoin lohduttaa.

Sano paljon terveisiäKyllikille japikku Juhanille.

Me voimme täällä erinomaisen^hyvin.

Isä Isän haaveilemastaPetsamon^käynnistä ei kuitenkaan tullut mitään. Kesäkelillä ei sinne ollut minkäänlaisia yhteyksiä Inarista. Kyllähän isä ja minä olisimme

matkan tehneet postiveneissä ja jalkaisin,muttase oli- si sittenkinottanut liian paljon aikaa. Oli kuitenkin hauskaa todeta äskeisen kirjeen perusteella, että Len-

157 no oli todella rentoutunut ja pystynyt irtautumaan

arkisestaaherruksestaan, niinettä häntyönsi jopa”lit- viikkipäivän” ajatustensataka-alallejaheittitaas per-

honsa koskeen.

Tunturille mekuitenkin pääsimme kiipeämään, ni- mittäin Otsamolle. Muistan taivaltaneeni ohi tunturi- koivujen vyöhykkeen tunturipaljakalle, minne ^porot- kin olivat^paenneet sääskien tieltä.

Minun muistoissani^tuoLapin matka ^ontäynnäiloa ja yonkin yli ulottuvaa^valoa, mutta valokuvista pää- tellen ei ole ollut kovinkaan lämmintä ja kirjeissä sanotaankintuotakesää 1928"kesäksi, jotaei koskaan tullut”. Syksykin oli maanviljelijällevaikea, niinkuin niin usein näillä leveysasteilla on. Rauha kirjoittaa, että elokuun 6. päivänä on Inarissa alettu heinänteko.

Ei sada, muttakäsiä paleltaa jaInarimyrskyäävalko- harjaisena. Vieraitakäy puuttumatta, monet muutkin kuin ^me pitävät Inarin pappilaa matkansakohteena, tulee sekä tuttuja että ventovieraita, paikkakunnalla kun ei olemajataloa. Mutta pappilanpa ovet ovat aina kaikille avoinna.

Sinä syksynä täytin neljätoista. Silloin äiti Sylvia kir- joittiminulle syntymäpäiväkirjeen.

Rakas ^pieniPiiuni, nuorimpani!

Sinua siunaanjaonnittelen huomisenjohdosta.Kaik- kea hyvääjaihanaa sinulle toivon. Maallistakin^onnea

ja iloa, tasaista, kirkasta tietä, mutta ennen

kaikkea

muuta toivonsydämeesi jasieluusikirkkautta, suloista sopusointua jarauhaa ja voimakasta suojaavien sii- pientuntua, jotkasinut lämpimästi japehmoisesti kät- kevät kaikelta pahalta. Toivon nuorimmalleni ^myös

158

säteilevää hyvyyttä, jostariittää jaella

rakkautta

oi- keallejavasemmallejaerittäin elämän vähäosaisille.

Ellei

muuta ^satuolemaan, toivon että kokoat varastoo- si suloisia, iloisia,

lohduttavia

sanoja, joitasitten tar- vittaessa voit lausua, ja jos siihen joskus ei riittäisi aikaa, niiniloinensilmäys, hymyja^pään nyökkäys vie sanomansydämestä sydämeen.Hyviä^sanojaälä sääs- tä. Ota se alkavalle vuodelle ohjeeksi.

En päässytkään sinne päiväksesi, kuten olin aiko- nut, enkä voi sinulle^pöytääkoristaa. Leonie-sisko sen

tekee

jameiltä saadunlahjasi voitpanna illallapäälle- sijaHennin rahalla voit ^ostaa namusia. ^Neuvot, jotka vielä voin sinulleantaa, ne sinun^pitää ”ripustaa kau- laasija

kantaa

sydämelläsi”jatäyttää ne. Suurin syn- tymäpäivälahja onJumalan siunausjasitä omalle^pie- nelle tytölleen rukoilevat sekä isä että äiti.

Tämän vuoden aikana meidän vilkas äitimmenäyttää taas saaneen otteen elämästä. Hilkka saa oikein reip- paan joulukirjeen.Äiti kertoo ^nyt, että hänen aikansa kuluu kaikenmoiseenyhteishommaan, ompeluseuroi- hin,kotitalouteenjakäsitöihin, jotkanyt, kun hän^on niiden valmistamiseen saanut vähän aikaa, ovat hä- nen mielestään ihana ajanviete ja surujen karkoittaja.

Lenno on paljon poissa, päivät pankissa, illoin usein kokouksissa tai hoitamassa talon asioita. On myös paljon huolehdittavaa Porvoossa, liikeasioita, joissa Lenno ei ole kovinkaan onnistunut johtuensiitä, että

hänenhyvä sydämensäaina kehoittaa auttamaan toi- sia mäessä ^janiin hän ^jääusein itse tappiolle.

Yksin istuskellessaanSylvia mietiskelee elämää ja sen tarkoitustaja”se voi olla^hyvinmielenkiintoista”.

Nyt on meille saatu myös radio. Kyllä siitä on tavat-

159 toman paljoniloajavaihtelua.Ajatella,että ^{saa omas-}

sa huoneessaan nauttia vaikka ^YL;n konsertista ja monesta muusta ihanasta. ”Kun radioaika ^on käsillä,

avaan sen ruuvit ja läpät ja kuuntelen, jos siltä voi jotainrakentavaa saada. Ellei, suljen sen. Usein olen myös Porvoossa tyttöjeni luona ja joskus myös Hel- singissäHelvin lapsia jahautaa katsomassa.” Äiti ker- too, että Norrkullan lapset, Hennin perhe, voivat hy- vin. Heidän pikku

Juhaninsa

^on oikein lihavajamah- tava lapsi. Jumala suokoon vain, _että niin saisi jat- kua.

Joulukuunpuolivälissä on juuritullut talvi. Lunta ei vielä ole paljon, muttakun ”biililiikenne”ontasoitta- nut tiet, on hyvärekikeli. Koko kesän jakoko syksyn on satanuthirveästijamonessa suhteessasen johdosta tullut kato.

Sylvia odottaa kuuden päivän ^perästä Lonnia ja Piinajoululomallekotiin. Onniin hauskaa saada heis- tä seuraa, että äiti ^panee silloin pois kaikki työnsä ja aikoo viettääjouluakokosydämestään,hoitaa Lennoa jamolempia tyttöjään ja käydä naapureissa.

Isä tuli meitä hevosella hakemaan joululomalle.Por- voosta Mäntsälään lähdettäessä tie kulkeeaseman lä- hellä radan poikki, jakun sattui junatulemaan ^juuri kun siinäoltiin, se oli kauhistus maalla syntyneelle ja kasvaneelle hevoselle. Silloin isä nousi ^reestä, avasi turkkinsajaantoi Aino-hevosen piilottaa ^päänsäsinne kainaloon. Siellä oli turvallista ja junan mentyä oli oikein ilo taas juostakotia kohden.

Sen joulunAnn-Sofie ja Helge viettivät Mäntsälässä, niinkuin tämän jälkeenyleensäkaikki lomat. Minusta

5

oli tavattoman hauskaa joulunaluspäivinä vilautella tonttulakkia ikkunan takaa hämärän tultua. Ja joulu- tunnelma oli korkealla taas.

Edellisen joulunalla, vuosi sitten, Eliina oli ollut Kulosaaressa tekemässä Gyllenberginperheelle joulu-

valmisteluja. Hän oli kuitenkin jouluksi palannut omaankotiinsa. Helvi oli viimeisinä päivinään sano- nut tahtovansa, että Eliina saisi hänen talvitakkinsa.

Nyt, vuoden kuluttuaseolipantukauniiseen pakettiin jaEliina oli saanut sen joululahjaksi.

Tammikuun 12. päivänä 1929 Eliinakirjoittaa:

Herra Tohtori!

Pyydän lausuasydämmellisetterveisenija nöyränkii- toksen siitä

arvokkaasta

jahyvästä lahjasta, jonkajou- luna sain rakkaan Helvin muistona. Tulen muista- maan häntä aina saadessani nauttia hänen minulle antamastaan lämpöisestä palttoosta. Niin, en ^ymmär- rä

miksi

hän juuri minulle sen tahtoi antaa. Mutta

olimmehan lapsuuden ystävät, niin ^monet, monet lei-

kit

yhdessäleikimmejamonetsalaisuudet toisillemme

uskoimme.

Tulimme sitten aikuisiksijatiemme erosi- vat, jouduimme harvemmin tapaamaan toisiamme, mutta ystävyys ei silti väliltämme kadonnut. Vaikka hänen elämänsä kulki kohti korkeita päämääriä, oli

hän

^{minulle, halvalleystävälle,} aina ^{sama hymyilevä} ja

rakastava

Helvi. Tuli sitten^aika, että saimmetaas

olla

yhdessä. ^Niin, siitä^on juurivuosi kulunut. Mutta

silloin

ei elämä enäänhymyillyt meille, niinkuin lapsi- na ollessamme, vaan kuolemankylmä käsi

tahtoi

^vä-

kisin tulla

meitä eroittamaan. Olimme

sittekin

ystäviä,

sillä

ymmärsimmetoisiamme ehkä

vieläkin

^paremmin

kuin

ennen. Sillä pelkäsimme, _ettemme saisi kauvan

6 Unohtumaton koti

olla

yhdessä. Mutta hän oli liian ^hyvä olemaan täällä pahassa mailmassa,

sentähden

otettiin hänet pois. Ju-

mala tahtoi hänenPyhiensäjoukkoon. Siitä olenaina ollutpahoillani, ^etten voinut olla hänen luonaan niitä viimeisiä päiviä, ^mutta kun

minullakin

oli koti javel- vollisuudet, mutta sittekin olisin pitänyt olla, kun ne

vaan

olivat

niin muutamapäivä. Helvion täyttänyt sen

tehtävän, mikä meillä on vielä tekemää. Siunaan hä- nen muistoaan, silläse muisto^{on pyhä.}

Rakkaudella

^jakiitollisuudellaHelviäjahänen ^per- hettään muistava Eliina

Rafael oli tammikuun puolivälissä palannut ^Pohjois- maihin tekemällään matkalta. Tällä matkalla hän^tu- tustuiAugustaan. ^-Kohta matkalta tultuaan hän meni Elis Gulinin kanssa opetusministerin puheille pyytä- mään ^avustusta heidän aikomaansa Palestiinan ^mat- kaavarten syksypuolella.

Tammikuussa Sylvia jaLeander matkustivat Hy- vinkäälle katsomaan vanhaaystävää Alma Ståhlber- gia, jokaoli sairaana. Tuo sairaus olikin hänellevii- meinen, helmikuun lopulla K.J. Ståhlberg, hänen vel- jensä, kirjoitti jakertoi Alma-tädin kuolleen.

Rafael on nyt saanut nimityksen professorin vir- kaan ja huhtikuun 24. päivänä on tuo tärkeä päivä,

jolloinensinon virkaanastujaisesitelmä ja jolloinhän illalla toimeenpanee päivälliset tiedekunnan opettajil- le, lähimmille omaisille jamuutamille muilleystävil- le.

Minulle olisihyvinsuuriilo, josisoisä voisi siihen tilai- suuteen saapua. Olenhan aina saanut tuntea miten

suurella harrastuksellajaymmärtämyksellä isoisä on

162

opintojani ja kirjallista työtäniseurannut. Tosin tämä pienipäivälliskutsu ei mitenkään voi tulkita sitä kiitol- lisuuttajailoa, jotasen johdostatunnen, muttakuiten- kin sepyrkii

edes

^jollaintavoin ilmaisemaan näitä^tun- teitani. Tahtoisin

ikäänkuin

^koota yhteen kaikki ne

ihmiset, joillaon ollutmerkitystä elämäntyöni tähän- astiseensuorittamiseen, taijoidenparissa minun tulee sitä

tulevaisuudessa

suorittaa.En olemyöskään unoh- tanut

Helviä

jahänen osuuttaan

tieteelisessä

^kehityk- sessäni. Siitäkin syystä olisi minulle Isoisän mukana- olo arvokas.

Monin terveisin

Rafael

Päivälliset ovatRantahotellissa klo 7^Lp.

Farmor Hulda on myöskin selvilläsiitä, ettäAugus- tasta, tuostatoistaiseksituntemattomasta norjattares- ta, on tuleva Helvin työn jatkajaRafaelin vaimona.

Hulda kirjoittaa toukokuussa jakertoilee jälleen aja- tuksiaan entisistäjatoiveitaan tulevista.

Helvi ennättiniin paljon. ^Senköhän tähden hänentyö- päivänsä piti jäädä niin lyhyeksi? ^{Se perusta,} jonka hän ehti panna lastensa kasvatukselle, on tuottanut hedelmääjatuleetuottamaan sitä edelleenkin. Se mitä hänon ollutRafaelille, seei kuole koskaan. Mitä Helvi on

ollut

hänelle ja hänen tieteelleen, _sen hän sanoi avoimesti kaikille virkaanastujaispäivällisillään. Hä- nen sanansa Helvistä tuntuvat jääneen kuulijoiden

mieliin.

Piispatar sanoi minulle eräänä^päivänä:Ei

ole

monta miestä, jokavoi sanoa,että vaimon kritiikki ^on ollut^apunaheidän tieteessään. ^-Hän

ihmetteli

Helvin monipuolista lahjakkuutta. Sinä, Sylvi,

olet

onnellinen äiti, jolla on sellainen tytär. Mutta Jumalalta sait

163 hänet, jaHän otti hänet^takaisin, kun hän oli suoritta-

nut ^sen, minkä Jumala tahtoi hänen tekevän.

Sanoit kerran jotainsiihensuuntaan, että Helvi nyt on unohdettu, _mutta niin ei ole. Kuulin sivulta, kun

Rafael

^jaSarasuunnittelivat kukkia äitienpäiväksi. He menisivät kaikki haudalle ja lapset panisivat sinne kumpikin ruusuruukkunsa pikku

äidilleen.

Olen niin monta kertaa ollut pahoillani

Rafaelille.

Nyt kun sain puhella hänen ^kanssaan, kaduin paljoa mitä olin innoissani sanonut hänelle. Sinä jaLenno olette aina olleet niin rauhallisia hänen suhteensa ja nytymmärsin, ettäse on ollut oikeatapa. On niin vai- keata^ymmärtää omia lapsiaankin, joshe kulkevat eri teitä kuin mitä itsekäyttäisi.

Rafael

^{sanoimm.: ”Hel-}

viä ^en voi koskaan ^unohtaa, lapseni _{ovat osa} häntä, mutta se ei estä minua saamasta toista, joka jatkaa hänentyötään.^’’Edelleen hän sanoi:”En aio koskaan tehdä vertailuja, sitä mikä minulla ^{on ollut, en saa} takaisin, otankaiken nytkuten se tulee, vähän kerras- saan.^”Minusta

Rafael

^{puhui niin} viisaasti, javähitel- len aloinniinsääliä häntä. ^-Kuka tietää kuinka kaik- ki käy, emmehäntunne häntä, joka jatkaaHelvin^työ- tä. Jos hän ^on hyvä jaottaa tehtävänsä vastuuntuntoi- sesti, on hänelläkyllä täytettävänään niin suuri tehtä- vä, janiin ^vaikea, että minä en uskaltaisi sitäottaa.^”