1
E. A. A A LTIO
Honkalan tuvassa
i i
Vanhoja sukumuistoja M äntästä
K euruun H onkalan talon veljekset H annes, Aa
po ja Eemeli olivat lapsina ja nuorukaisina tar
koin korvin kuunnelleet äitinsä H edvigin ja m ui
den vanhem pien ihm isten kertom uksia sukutaloista Y lä-Häkkisestä ja M äntästä.
"P appila taloista paras ja sitten M änttä” oli Keuruulla ollut vanha sananparsi, jota veljekset usein toistivat. M änttä ei ollut pinta-alaltaan Vesi- K euruun suurin talo, m utta se oli ollut jo 1600- luvun lopulla postitalona, joten sen asuinraken
nukset olivat ilmeisesti tavallista komeamm at, kos
ka postitaloa käytettiin myös kestikievarina. Kun M äntän talo oli Kuoreveden ja Keurusselän väli
sellä kannaksella, kyydittiin siitä m atkam iehiä Keu- russelkää myöten K euruun kirkolle, kesäisin ve
neellä ja talvisin reellä. Samoin tehtiin kyytimat- koja K uoreveden puolelle. M äntästä olikin m inun
kin m uistini aikana aina näreillä v iitoitettu tie K eurusselkää myöten. Kirkkoon m entiin sekä K eu
ruulle että Kuorevedelle suurella kirkkoveneellä, jolloin usein jouduttiin kovaan kilpasoutuun tois
ten kirkkoveneiden kanssa. Niinpä M äntän rengit olivat vielä viime vuosisadan puolivälissä päivi- telleet, että "kyllähän sitä aina arkipäivinä pär
jää, m utta toista se on sunnuntaina, kun saa sou
taa niinkuin henkensä edestä” . M äntän viimeinen kirkkovene oli ollut 9-hankainen, m utta kun Keu- rulaiva alkoi kuljettaa väkeä kirkkoon v. 1885, jäi kirkkovene makaamaan M äntän rantaan ja m ätäni siellä, kuten H onkalan veljekset kertoivat ja myös
kin Isak Julin, kotoisin M äntästä. K un patruuna G.A. Serlachius itse kävi K euruun kirkossa, ” se istui aina ihte tyyrissä” (p iti perää). Emma Yli- pohja, Loilan isännän A nskan tytär kertoi k irjoitta
13
jalle, että kun "patruunan kaksi tytärtä istui isänsä edessä lähi tuhdolla ja kun niillä vielä oli kauniit päivänvarjot, niin se oli vasta korreeta” .
M uistitiedon m ukaan M äntän talon m ahtavin isäntä oli M arkus, joka kuoli v. 1808. H änestä H onkalan tuvassa usein ihaillen kerrottiin: ” Se oli niin suuri ja riski mies, että kun Keurusselkä jää
tyi ja kun se meni ja polki saappaansa korolla jää
tä, niin jos se kesti, sai huoletta lähteä ajamaan kirkolle.”
H onkalan veljekset tiesivät hyvin polveutuvansa M arkuksesta siten, että M arkuksen tyttärestä Hed- vigistä oli tullut Ylä-Häkkisen nuoren isännän Sa
muli Samulinpojan emäntä. H edvigin tytär, H ed vig oli taas jo u tu n u t emännäksi H onkalan taloon, jossa kuoli v. 1885.
Kirjoittaja on vanhoista tuom iokirjoista toden
nut, että M arkus p iti kovasti omaisuudestaan huol
ta ja riiteli varsinkin veljensä pojan Abraham Pät- tiniem en kanssa kalastuksesta M äntän koskessa ja lähivesillä. K un Pättiniem i oli erotettu M äntän kantatalosta, ei kalastusoikeuksista ja kaskenhak- kuusta sen mailla oltu erikoisesti selvillä. Kun M arkuksen poika Abraham meni naimisiin M än
tän maalla olevan Kivimäen torpan tyttären kanssa ja kun Kivimäki erotettiin omaksi taloksi, olisi luullut, että Markus-isännällä olisi ollut riitoja myöskin poikansa kanssa, m utta niitä ei näy kui
tenkaan olleen. Nykyinen Kivimäen isäntä M atti Kivimäki, jolla on huom attava osuus M äntän kan
tatalosta, voikin tänä vuonna todeta, että hänen sukunsa on isästä poikaan hallinnut Kivimäen mai
ta vuodesta 1572 lähtien eli 400 vuotta. Sanottuna vuonna sai Keuruskosken eräsija ensimmäisen u u d isa su k k aa n a Tuomas N iilonpojan Kangasalan Lei- pin kylästä. K un hänen kotitalonsa nim i oli Mäntsä, alettiin K euruskoskea eli Keurustaipaleen koskea sitten sanoa M äntsänkoskeksi ja myöhemmin Män- tänkoskeksi. Vanhassa M äntän suvussa on kuiten
kin säilynyt tieto, että M äntän talon ensimmäinen
uudisasukas olisi tullut Sääksmäeltä ja professori M auno Jokipii onkin Vanhan Ruoveden historiassa todennut, että Keuruskoski ym päristöineen oli jo keskiajalla ollut Sääksmäen pitäjän H elsun talon eräsija. K uulostaa m iltei uskom attom alta, että H onkalan veljekset tiesivät M äntän talon sydän
maita ennen sanotun H elsan korveksi ja että Ylä- H äkkisen maalla on H elsanvuori. Vuosisatojen m it
taan oli nimi H elsu m u u ttu n u t nim eksi Helsa.
M uistitieto säilyttää joskus ihmeellisesti vuosisa
tojen ajan paikkojen ja tapahtum ien m uiston. Jo
kipii mainitsee teoksessaan, että Jaakko H enrikin- poika (Sjundbyn sukaa) on ostanut kauppakirjalla 10.3.1569 "Sääksmäen Ritvalan kylän N ikkilän (ent. H elsu) Suur-Keuruulla sijaitsevan ja kolme m iehenosaa käsittävän H elsunmaa-nimisen erämaan 35 markalla äyrityisiä sekä kolm annen osan Keu
rustaipaleen koskesta, joka kuuluu H elsunm aahan” . Samalla Jaakko H enrikinpoika osti P ietari Pie- tarinpojalta Sääksmäen pitäjän V edentaan kylästä hänen vaimonsa osuuden H elsunm aasta 20 m ar
kalla äyrityisiä. H innoista päätellen on kysymyk
sessä ollut laaja eräsija. K olm en vuoden perästä eli 1572 on Tuomas N iilonpoika M äntsä m erkitty m anttaaliluetteloon H elsunm aan eräsijan haltijaksi.
H än sai sen ilm eisesti kuningas Kustaa W aasan v.
1542 antam an käskykirjeen perusteella asetuttuaan vakinaiseksi uudisasukkaaksi Keuruskoskelle. To
dennäköiseltä tu n tu u myös, että hän oli m ennyt naimisiin H elsun talon tyttären kanssa ja lähtenyt uudisasukkaaksi Keuruskoskelle, kun H elsun ta
losta ei sinne ollut lähtijää. Keski-Suomen asutus
historiasta tiedäm me, että huom attava osa häm ä
läisiä eräsijojen omistajia tai heidän lapsiaan aset
tui vakituisesti asumaan sukunsa vanhoille erä
alueille. T äten esim. Vesi-Keuru joutui etupääs
sä Sääksmäeltä tulleiden uudisasukkaiden haltuun.
Savolaisia uudisasukkaita sen sijaan asettui asu
m aan K euruun pohjois- ja itäosiin.
Aapo H onkala, jolla veljeksistä oli parhain muis
ti, kertoi, että M äntänkoski laski ennen vanhaan Kuoreveteen viitenä haarana ja että siinä oli viime vuosisadan alkupuolella ollut viisi myllyä. K un ruotsalainen taloustieteilijä U lrik Rudenschöld (T u ru n akatem ian professorin T orsten R :n poika) oli sen tutkijalautakunnan jäsen, jonka R uotsin halli
tus v. 1737 lähetti perehtym ään maamme oloihin ja jonka tuli antaa lausunto Suomen taloudellisesta tilasta, kävi Rudenschöld laajalla m atkallaan myös Ruovedellä, Kuorevedellä, M äntässä ja K euruun pappilassa. Rudenschöld k irjoitti m atkastaan laa
jan kuvauksen. Siinä hän mainitsee mm. käynnis
tään M äntässä ja kertoo koskessa silloin olleen vain yhden jalkamyllyn. M utta asutuksen kasvaessa li
sääntyi luonnollisesti myllyjen lukum äärä. Lisäksi jauhettiin käsikivillä jyviä m iltei joka talossa, ai
nakin niissä, joilla ei ollut osuutta myllyyn, ettei tarvinnut maksaa myllytullia.
K aikki H onkalan veljekset H annes, Aapo ja E e
meli tiesivät myös kertoa, että M äntän talossa oli aina ollut useita lapsia ja että M äntän sukua oli
14
m iltei jokaisessa V esi-Keuruun talossa. N iin kertoi
vat myös isäni ja setäni A bbe Andelin-Aaltio. M uis
tan itsekin lapsuusajalta K euruun kirkolla, kuinka kotonani kävi usein, varsinkin sunnuntaisin, vie
raita, joista isäni sanoi, että he ovat "m eidän van
haa M äntän sukua” . H e olivat m inun, pikkupojan, mielestä arvokkaan näköisiä ja tavallisesti suuri
kokoisia ihmisiä.
M äntän talo oli kosken itärannalla Kuoreveteen viettävällä rinteellä. Pättiniem i oli kauniilla Kuo
reveteen pistävällä niemellä. M olemmat talot ovat kokonaan hävinneet jouduttuaan G.A. Serlachius O y :n omistukseen. M äntän kannakselle on sitten vuosisadan m ittaan kohonnut upeita tehdasraken
nuksia ja kauniisti rakennettu yhdyskunta. M äntän talosta ovat myös jo m uistot häipyneet, vain pieni osa niistä on talletettu tähän kirjoitukseen.
Aapo H onkala
