• Ei tuloksia

Unton sotilasvirkatalo · DIGI

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Unton sotilasvirkatalo · DIGI"

Copied!
3
0
0

Kokoteksti

(1)

Unton sotilasrtrkatalo

Huittisten pitajässä oleva Kar- hiniemen Unton talo (7

ll2

mant-

taalia) mainitaan

jo

vuoden 1540

maakirjassa.

Talon

omistajana 1540- 1553

oli Matti Unto

ja

1554- 157

5 Esko

Heikinpoika.

Sitten talo joutui aatelisten hallin- taan ja

oli l58l-1686

rälssitilana

Horn-, Kurki- ja

Carpelan-su-

vuilla. Kaarle XI:n

reduktiossa Unton talo peruutettiin kruunulle ja siita

tuli

1695 Porin läänin ryk- mentin välskärin virkatalo

ja

1699 saman rykmentin everstiluutnan- tin komppanian luutnantin virka- talo. Taloa ovat viljelleet monet lampuodit (tilanhoitaj at).

Talon haltijoina 1700- luvulla ja

1800- luvun alussa on ollut kaksi- kymmentä upseeria (kapteenej a ia luutnantteja).

Näistä

mainitta- koon seuraavat:

Kapteeni Odert Johan Gripen- berg (1749-61).

Hän osti

sitten Ulvilasta Haistilan kartanon ja oli myös siellä Saaren sotilasvirkata- lon haltijana. Hänen Untolla syn-

tynyt poikansa Hans

Henrik kohosi Suomen sodassa kenraali- ryajuriksi

ja

mainitaan Runeber- gin runossa Adlercreutz kahdesti

('jo

vaipuu Gripenbergin miekka voittoinen" sekä "Gripenberg han Hämeen poikiansa tuo").

Kapteeni Otto Reinhold Kling- spor (1780). Hän

oli

myös Saaren virkatalon haltijana

ja

hänet tuo-

mittiin Anjalan liiton

miehenä viraltapantavaksi 1790.

Kapteeni Karl Johan

von

Konow (1302-06) ja

kapteeni Gustaf Konstantin

von

Kothen (1806-

l5). Heidät

mainitaan

Vänrikki Stoolin runossa Döbeln Juuttaalla ("Grönhagen miettii, kylmä

on von

Kothen, Schantz ärjyy vain, ja Konow kiroaa."

- -

Grönhagen oli Karhiniemen Kou- hin virkatalon haltijana sekä von Schantz

oli Porista ja

hänen isänsä

oli ollut

Ulvilassa Saaren virkatalon haltij ana).

56

Elsa (s. 1901 k. f990) ja Paavo (s. 1901 k. 1977) Unto talon pää- rakennuksen edessä 1950-luYul- la. Kuva: K. Vainio.

Suomen sodan jalkeen 'iaady-

tettiin"

ruotuväki,

vain

osa siita

kutsuttiin

palvelukseen Krimin sodan aikana. Kun asevelvollinen sotaväki perustettiin 1881, lakkau- tettiin ruotuväki lopullisesti.

Suomen sodan jalkeenkin Un-

ton

virkatalo

oli

kruunun omis-

tuksessa, mutta

vuokratilana.

Vuonna 1873 talon vuokraajaksi

tuli Kalle

Mustanen,

joka

otti sukunimekseen talon nimen Un- to. Hänen t5rttärensä oli Iida Unto,

sittemmin Vainio. Kalle

Unto

kuoli

1889

ja

hänen vaimonsa Anna Amanda oli kuollut

jo

1886.

Heilta

jai

seitsemän lasta,

ja

nyt perheen

vanhin lapsi

Vendla

solmi avioliiton Frans

Fredrik Martinantin (Unto) kanssa 1890.

Unton talo

tuli

15.10.1918 anne-

tun

maanlunastuslain nojalla Unton perheen omaksi.

Eräitä mainintoja

Unton talosta ja sen vaiheista Unton taloon

oli

1724 määrätty

laitettavaksi puutarha. Pian kui- tenkin todettiin, etteivät puut ja marjapensaat menestyneet hiek- kamullassa.

Silloin

lampuoti sai luvan kylvää ruista maahan. Puu- tarha, kooltaan 40 x 52 kyynärää,

kunnostettiin uudelleen

vasta

1770-luvulla. -

Meidän muis- timme aikana puutarha

oli hlvin

hoidettu

ja

rehevä.

Pitäjässä

oli

1750-luvun puoli- välissä vain yksi tuulimylly. Sen

oli

rakennuttanut kapteeni Odert Johan Gripenberg omaa tarvet- taan varten

Unton tilalle.

Tästä

tuulimyllyt

yleistyivät

niin,

että

niita

oli

1830- luvun puolivälissä jo yhdeksäntoista. Vampulassa oli

yksi ja

Kauvatsalla

kolme

ja

lopuista viidestätoista

oli

ainakin kolmetoista Huittisissa

ja

kaksi lienee ollut Keikyässä.

Monet puustelleja hallinneista sotilashenkilöistä asuivat virkata- loissaan. Poikkeuksena

oli

ehkä

vain Isokahari, josta

eversti- luutnantti nosti vain tulot

ja

asui toisessa virkatalossaan

eri

pita- jässä. Erityisesti Torkin, LJnton ja Tervaportin haltijat, mutta useat

muutkin

upseerit

ja

aliupseerit oliva uranuurtajia monella alalla.

Kun ruotujakoinen armeija Suomen sodan jälkeen 'jaadyet- tiin", saivat silloiset palkannautti- jat pitää oikeutensa kuolemaansa

asti. Sen jalkeen kruunu antoi vir- katalot vuokraajille.

Suurimmista virkataloista ke-

hittyi

todellisia herraskartanoita.

ne olivat

lampuoteineen, torp- pineen, rakennuksineen, maan- viljelys-

ja

metsänhoitomenetel- mineen

ja

herrasväen tapoineen sellaisia esikuvia tavalliselle ta- lonpojalle, että

ne

houkuttelivat

jaljittelemään niita. Ne

veivät kehitystä pitäjässä eteenpäin.

(2)

Karhiniemen Unton rakennuksia keskellä kanala (entinen talli) ja

1950-luvulla. Oikealla päärakennus, talli- ja navettarakennus.

Elsa

ja

Paavo Unton komioita

tyttäriä

f 950-luvulla, vasem-

malta

Aili,

Elina nyk. Kaaja ja Eila nyk. Suomela. Eilan poika

Kalle

isännöi nykyisin Unton kantatilaa. Kuva: K. Vainio.

Huittisten komein rakennus oli aina siihen asti,

kun

iso pappila

1723 rakennettiin, Unton sotilas- virkatalon päärakennus. Sen oli valskari Johan

Tanto

1690 teet-

tänyt omalla

kustannuksellaan.

Tämä herrasmies oli kaikin tavoin

suurellinen. Virkatalon

päära-

kennus oli 45 kyynärää pitka, l0r/z leveä

ja

sen korkeus

oli

17 hirsi- kerrosta. Se oli vuorattu laudoilla ulkoa

ja

sisälta. Talossa

oli

kaksi

ullakkoa, kaksi eteistä,

kaksi kamaria,

kaksi salia,

sauna ja pakaritupa. Itäisessä salissa oli kuusi ikkunaa. Salin yläpuolella

oli

lämmittamatön

tupa,

jossa

myos oli kuusi ikkunaa. Salia vas- tapäätä oli iso vierastup a, ja se oli siita erikoinen, että siinä

oli

kak- sinkertaiset

ikkunat

(harvinaiset vielä 1700-luvullakin). Rakennus oli uloslämpiävä.

Tämä rakennus oli

päära-

kennuksena vuoteen 17 41,

jolloin

rakennettin uusi. Sekään ei ollut

aivan

vähäinen. Honkatukeista tehty

"pytinki" oli

22r/z kyynärää

pitkä,

l2V+ leveä

ja

5Yz korkea.

Katto oli

tuohesta

ja

turpeesta.

Huoneita

oli

sali, kulmakamari, eteiskamari., keittiö, eteinen ja hol- vattu juomakellari muiden tilojen alapuolella. Kaikissa ikkunoissa oli kaksi ruutua ja kaksinkertaiset

Karhiniemen Unton päärakennus 1950-luvulla. Kuva: K. Vainio.

Karhiniemen Unton rakennuksia 1950-luvulla. Oikealla päärakennus, vasemmalla aikaisemmin tallina ollut kanala. Kuya: K. Vainio.

51

(3)

Näkymä Karhiniemen Unton pihasta Kokemäenjoelle. Vasemmalla vil- jan kuivausriihi, valm. 1932. Talon paja sijaitsi veräjästä hiukan vasem-

malle. Kuva: K. Vainio.

luukut, jotka yöksi käännettiin

sella

oli

matala kivijalka.

ikkunoiden eteen

ja kiinnitettiin

Rakennus

oli tehty niiden

pii- ruuveilla. Rakennus

oli maalattu

rustusten mukaan,

jotka

1730 oli punamultavärillä

ja rakennuk-

vahvistettu noudatettavaksi koko

valtakunnassa luutnantin virk ata- loja tehtäessä.

Päärakennuksen viihtyisyyttä parannettiin erottamalla raken- nus pystyaidalla muusta pihasta.

Päärakennuksen pihaan istutettin 28 pihlajaa pihan kaunistukseksi.

Talo pysyi hyväkuntoisena 1800-

luvun

alkupuolelle. Sen syrjäytti

1700- luvun lopulla tehtiin leivin- tuparakennus,

jota

suurennettiin rakentamalla sen toiseen päähän kaksi kamaria, eteinen

ja

sali. Ne olivat vierashuoneita.

Muistakin Huittisten sotilasvir- kataloista voitaisiin esi ttää vasta a- vanlainen kehityskertomus, mutta Karhiniemen

Unton

tasolle ne eivät komeudessaan täysin ylta-

neet.

Niilo

Halla-Seppälä Majuri

Lrihteitri:

Raimo Viikki: Suur-Huittisten Historia II, Launakyla 1973,

Kaarlo Wirilander: Suomen arrneiian upsee'

isto ja aliupseeristo I7 l8- /,810, Virkatalon haltijain luettelot, Helsinki /,953,

J. L. Runeberg: Vtinrikki Stoolin Tarinat, Paavo Caj anderin suomennos.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Savon ja Karjalan lääninhallituksen johdon väärinkäytökset ja niiden kitkeminen 1800-luvun

Karolina Kouvola valottaa artikkelissaan sitä, miten tietäjähahmot esitetään 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta

Kaksi vuotta Saaren kartanon oston jälkeen va- paaherra Richard Casimir de la Chapelle meni naimisiin naapurikylässä Linnaisten kartanossa vapaaherratar Elli (Elin Therese)

jalkamylly, mainitaan vuonna 1765, oli paikalla vielä 1800-luvun alussa, kuten edellä. Huhdan myllyt revittiin Saharinkosken

Kirja on hyvä kuvaus 1800-luvun lo- pun maalaiskylän elämästä, ia sillä on myös historiallista arvoa juuri siksi että se kuvaa tosioloja. Savelan toinen teos

Leino polki muutaman minuutin, mutta pyörä ei vain suostunut käynnistymään, silloin Leino totesi: ” Kuka ostaisi tästä pyörän, saisi

Lahden kartanon viljelyksiä järjesteltiin 1920-luvun alussa niin, että Ossian De Pontin nuorempi sisar Tuva de Pont (kansanomaisesti Tuuva-neiti, s. 1925 Helsingistä

Joku vuosi myöhemmin oli Aapo tullut Myllylän taloon ja esittänyt siellä Raam atun lehdelle kirjoittam ansa testam en tin jolla hän m ääräsi kuolem ansa jälkeen