Mäntsälän Saaren kartano : Osa 1/3 · DIGI

%

h.

%

MÄNTSÄLÄN

SAAREN

KARTANO

MÄNTSÄLÄN

SAAREN KARTANO

Toim. MarttiBlåfield ^& Terttu Heikkilä

Mäntsälän kunta 1990

Mäntsälän Saaren kartano -teoksen toimituskunnan^jäsenet:

HannuHeikkilä, puheenjohtaja Richard de la^Chapelle

Kerttu Hiipi Terttu Heikkilä Eine Munukka

Kaisa Laine (20.2.1989 saakka) Mikko Laakso (20.2.1989 lähtien) Martti Blåfield, sihteeri

Taitto: Sven-Olof Westerlund Kansikuva:

Saaren kartanonmäki ympäristöineen 1900-luvun alussa. Ylinnä keskellä päärakennus.

Edessä tulitikkutehdas, sen takana^navetta ja meijeri.Piirros on Saaren Tulitikkutehtaan kiijelomakkeesta, jokaon lähetettyvuonna 1907. Kärkölä-seura

Kirjan selässä oleva merkki:

Saarenkartanon merkki, jollateksti SAARI tai SAARIS merkittiin polttamalla esim. tuli- tikkujen pakkauslaatikoihin. Mäntsälän maatalous- japuutarhaoppilaitos

Kuvalähteenä oleva lyhennysMKKtarkoittaa Mäntsälän kunnan kuvakokoelmia.

Vanhojenvalokuvien reprokuvaus: Helsingin yliopistonkuvalaitos

Tekstinvalmistus; Magneettisesta tekstistä

Painaminenjasidonta: Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 1990

ISBN 951-95883-0-2

5

Sisällys

Hannu Heikkilä: Alkusanat 7

MarttiBlåfleld: Saaren kartanon vaiheita 9

MarttiBlåfield: ^Clas JakobSederholmin suunnitelmat peltoalan lisäämiseksi

Saarenkartanossa 1840-luvulla 93

Marita Ehnwall: Tivolin eli Ylikartanon rakennushistoriaa 101

Kerttu Hiipi: Mummuni lapsuudenkoti 107

Terttu Heikkilä: Saaren kartanon maataloudesta 111

Mikko Laakso: Saaren torppien lunastamiset 123

Richard de laChapelle: Tulitikkuteollisuus Mäntsälän Saarella 137

Henrik Schauman: Muistoja Saaren kartanosta 145

Irma Lounatvuori: Saaren kartanon päärakennus 153

Osmo Viljanen:Kun Saarella soi 161

MaijaVesterinen: Muutosten aika 165

Terttu Heikkilä: Saaren kartano vuosien 1935ja 1940 välisenä aikana 173 Hannu Heikkilä: Saaren kartano ammattioppilaitoksena vuodesta 1940 177

Vanhoja mittoja 183

Mäntsälän Saaren kartanoa koskevaa kirjallisuutta 184

Henkilöhakemisto 187

Aikadiagrammi takakansi

Ilmakuvassa vuodelta 1926 ovat Saaren kartanon vanha päärakennus, navetta jatalli.

Maantien oikealla puolella ovatkasvihuone jakanala. Valokuvassaon omiste, jonkaovat

Mitoittaneet

7

Alkusanat

Mäntsälän Saaren kartanon vaiheita selvit- tävän kirjan julkaisemisellaonkaksitausta- tekijää. Mäntsälän maatalous- ja ^puutar- haoppilaitoksen edeltäjä "Invalidisäätiön Työkeskus Saari” aloitti syksyllä 1940 toi- mintansa sotainvalidienammattioppilaitok- sena. Oppilaitoksen 50-vuotisjuhliin on ha- luttu koota yhtenäinenhistoria Saaren kar- tanon vaiheista oppilaitosta varhaisemmal- ta ajalta.

Toinen tekijä tämän kirjan valmistumi- seen on Mäntsälänpitäjän 400-vuotisjuhlis- sa vuonna 1985. Silloin Saarellakin kerättiin vanhojavalokuviakylän elämästä jalaadit- tiin historiallinen kuvaelma Saaren karta- nosta jatulitikkutehtaasta. Tärkeintäjuhla- vuodessa oli, että se lisäsi kiinnostusta ky- län ^menneeseen aikaan ja se, ^että silloin syntyi eläviä kontakteja Saaren kartanossa aiemmin eläneisiinsukuihin.

Saarenkartanoa koskevankirjan valmis- tumisessa on tärkeä rooli Mäntsälän kun- nalla, sillä kunnanhallitus ^päätti 18.7.1988,

ettäkuntaottaa vastatakseenkirjankustan- tamisen. Samalla kunnanhallitus asetti toi- mikunnankirjantoimittamista ^varten. Kir- jan toimituskuntaan ^ovat kuuluneet ^pu- heenjohtajana Hannu Heikkilä ja jäseninä Richard de laChapelle, Kerttu Hiipi edus-

taen Sederholm-sukua, Terttu Heikkilä, Eine Munukka,Kaisa Laine 20.2.1989 saak- ka, Mikko Laakso 20.2.1989 lähtienjaMartti Blåfield, joka on ollut ^myös toimikunnan sihteeri. Toimikunta^onpitänyt 14varsinais- ta kokousta, joissase aina ^on ollut täysilu- kuisena paikalla.

Toimikunnalla on ilo kiittääkaikkia, jot- kaovatantaneet tämän kirjan hyväksitieto- ja,muistelmia, valokuvia, piirroksia, kirjoi- tuksia tai ^muuten tukeneet sen tekemises- sä.

Mäntsälän Saarella toukokuussa 1990 Hannu Heikkilä

f

Kartanonmäki kuvattunaMäntsälänjoenrannalta 1900-luvun alussa. Saaren kartanon^pää- rakennus onvasemmassareunassa mäellenousevantien kohdalla.Kylän varhaisinasutus

onilmeisesti ollutjuuritäällä. Kuva on otettuKitusten ^mäenrinteeltä jaMäntsälän)oki on etualallapensaittenreunustamana. MKK 9002:59

9

Martti Blåfield

Saaren kartanon vaiheita

Saaren kylä ^on Mäntsälän pohjoisosassa Uudellamaalla jaon ollut vanhastaan Hä- meen eteläisimpiä kyliä. Maasto on lievästi kumpuilevaa, metsäistä ^ja soista aluetta ja Mäntsälän)oki halkaisee kylän etelä-poh- joissuunnassa. Nykyisin kylän halki^menee samassa suunnassa myös kaksi tietä.Kylän keskusta on Saaren kartanon ympärillä ja

siellä on ollut myös kylän vanhin asutus.

Saaren kartanossa toimiinykyisin Mäntsä- län maatalous-^japuutarhaoppilaitos.

Talonpoikainen Rantasaari eli Saaren ^kylä

Hämeen vanhimman vuonna 1539 laaditun maakirjanmukaan Saarenkylä,eli vanhalta nimeltäänRautasaari, kuului Tennilän hal- lintopitäjänSattialan neljänneskuntaan.Se liitettiin kirkollisesti Mäntsälän seurakun- taan 1600-luvun alkupuolella, mutta siihen asti kyläläisten kirkkona oli ollut Hollolan kirkko. Hallinnollisesti Saari liitettiin Mänt-

säläänvasta 1825.

Kylässä oli 1539^vainkaksi tilallista:Mik- ko Olavinpoika jaHemminki Olavinpoika.

Ajan mittaankylän tilaluku vakiintui nel- jäksi,kun kumpikin edellä mainittu tila oli

jakaantunut kahtia. Vuonna 1570 alkanut sotakausi vaikutti ^myös Saaren kylän elä- mään, sillä 1607 maakirjan mukaan kylän kolmesta tilasta kaksi oli ollut autiona eli veronmaksukyvyttömänä viisi vuotta ja yksi tila peräti 13 vuotta. Kylä läänitettiin pari kertaa tilapäisesti, ^mutta 1620-luvulta lähtientilojen verotmäärättiinarmeijanali- päällystönpalkkoihin.

1600-luvulla Saaren neljä kantatilaa oli- vat: kahteen osaan jaettuPerhe sekäYllylä jaSihvola.Kolme ensimmäistä olivat kruu- nuntiloja^javain Sihvola oli sukuoikeustila.

1600-luvunlopulla Perhe määrättiinratsuti- laksi.

Saaren taloista ^myös Perhe oli ainakin vuodesta 1549 alkaen talonpoikaisomistuk- sessa. Vanhin nimeltä tunnettu talonpoika oli Niilo Olavinpoika, joka isännöi tilaa 1549—1552. Tästä eteenpäin isäntinä näyt- tää pitkään olleen nimien perusteella edelli- sen talonpojan poika: Antti Niilonpoika (1555 —1572), Yrjänä Antinpoika (1573^—

i ^585),

Vuonna 1667 käsiteltiin Hollolankäräjillä perinnönjakoa koskevaa todistusta. Matti Sihvonpoika, jokailmeisesti oli Saaren Sih- volan omistaja, pyysi todistusta 20 vuotta

aikaisemmin tapahtuneesta sisarensa lunas-

tainisesta pois tilalta. Käräjien todistuksen mukaan Matti oli maksanut sisarelleen he- vosen, lehmän, kaksi lammasta, tynnyrin viljaa, kirveen, viikatteen, ^{sirpin ja}hopea- taalarin; tämä oli ilmeisen suuri maksu ^pe- rintöosuudesta. Oikeudenkäynninkuluessa Matti Sihvonpoikakertoi, ettätuli olituhon- nut koko ^kylän 15 ^vuotta aikaisemmin eli noin ^vuonna 1650; näin tämä koko kylää kohdannut onnettomuuskin jäi aikakirjoi- hin.

Vuonna 1678 Perhe-tilan omistajaksi on merkitty ^nimismies Israel Willandt. Tilan omistus oli siirtynyt talonpojilta säätyläisil- le.

Saaren ratsutila ja vaihtuvat omistajat

Määräjakois- ja verojärjestelyissä 1680-lu- vulla Perhe määrättiin Ylisen Hollolan komppanian ratsutilaksin:o28.Ratsutilojen perustaminen 1600-luvun lopulla oli^osaku- ningasKaarleXl:nalulle panemaaarmeijan uudelleenjärjestelyä. Ratsutila eli rustholli oli verovelvollinen tila, jonka haltijan oli ylläpidettävä armeijanratsumiestäjavarus- tettava hänen käyttöönsä hevonen. Vastik- keeksi tilan omistaja sai laskea hyväkseen tilalta kruunulle kuuluvat verot kokonaan tai osaksi. Perhe-ratsutilasta muodostui ai- kanaan ^ns. Saaren kartano.

Nimismies Israel Willandtista ^ja hänen ajastaanPerhe-tilanomistajana on vainhy- vin niukastitietoja. Vuonna 1680 hänpyysi käräjiltä lausuntoa tilan kunnosta. Lauta- kunta ^{jakäräjäväki} todistivat sen niittyjen, metsienjakalavesien olevan kovin vähäiset ja viljelystenkärsivän vuosittainsuurta va- hinkoa hallasta. Halla olikin sinä ^vuonna aiheuttanutpahan kadon. Lisäksi tila oli ol- lut autiona eli veronmaksukyvyttömänä ja koko ^kylä tuhoutunut tulipalossa joitakin vuosia aikaisemmin.

Kurt Antell sanoo Saaren kartanoa kos- kevassa artikkelissaan, että edellämainitun todistuksen reunukseen on jokureduktio- komitean virkamies kirjoittanut: "Ilmeinen valhe, joka sotii kuninkaallisen komission

edessäannettuatodistusta vastaan.” Komis- sion omien muistiinpanojenmukaan tila oli kohtalainen, ^{pellot savimaata,} mutta saatu lannoituksellahyviksi, niityt melko hyviä, metsä ^samoin, vaikka jonkinverran mäki- nen, kuitenkin kelvollista kaskimetsää ja melkohyvää tervasmetsää;kalaaonkotitar- peeksi, mylly samoin, humalatarha ^puut- tuu, mutta pieni maa on varattu pellava- ja

hamppumaaksi. Kylän kolmella tilalla ^sa- notaan reunusmuistiinpanossa olleen yh- teensäyhdeksän tynnyrinalan kylvö, niitty- jenlaskettiin antavan 12parmasta heinää.

Vuonna 1690 tilanäyttää siirtyneenalku- jaan skotlantilaista aatelissukua olleen Sa- muel Udnien omistukseen. Hänestä tilan omistajanatiedetään vielä vähemmän kuin Willandtista, mutta käräjäpöytäkirjatkerto- vat, että Samuel Udnieotti Saarella yhteen naapuriensa kanssa, jotka "omavaltaisesti”

olivatantaneet^kaljansarikkoa hänenkalas- tusvälineensä viisi pitkää ^jahyvää verk- koa jotka hän arvioi 10 hopeataalarin arvoisiksi. Samuel Udnien vaimo oli Anna Catharina Falck. Falckien sukua^onpidetty kovin väkivaltaisena eikä se olekaan aihee- ton arvio, sillä Anna-rouvaa syytettiin siitä, että hän oli potkuillaan aiheuttanut erään paimenpojankuoleman Saarella, kun ^tämä oli vaatinut paimenpalkkaansa. Anna Falc- kin veli Carl Falck survaisi juhannuspäivä-

nä1695 tai 1696 Turussa miekan aseistamat- toman lankonsa Samuel Udnien ^rintaan, jokakuoli siihen paikkaan. Samuel Udniel- lajaAnna Catharina Falckilla olitytärHele- na Christina, jokakastettiin Saarella huhti- kuussa 1692.

Saaren kartanon vanhan päärakennuksen sali jaD.K. ^von Ehrenstrahlin öljymaalaus Kaarle XLsta. Valok. Eric Sundström 1920-

luvulla.MKK 8903:58

11

Udnie-suvun aatelisvaakuna.MKK9002:56

Saaren rustholli vaihtoi omistajaa varsin usein 1600-luvun lopulla. Samuel Udnie oli heinäkuussa 1691 siis muutamaa vuotta ennen väkivaltaista kuolemaansa myy- nyt Saaren ratsutilan 300 kuparitaalarilla Hämeen jalkaväkirykmentinkapteeniluut- nantti JohanDidrik ^vonEssenille(värikuva aatelisvaakunastaja -sinetistä ^{s. 000), joka} omisti silloin ^myös Temniemen kartanon Orimattilassa melkolyhyen matkan päässä Saarelta. Kaupan sisällöstä ^syntyi epäsel- vyyttä javon Essen veti asiankäräjienrat- kaistavaksi. Oikeus päätti, ^että koska tilalla ei ollut minkäänlaistasukuoikeutta, ⁿⁱⁱⁿ oli katsottava, että kauppa oli voimassa. Vuo-

sienkuluessa JohanDidrik^vonEssen koho- si rykmentinmajoitusmestariksi jakaptee- niksi, mutta marraskuussa 1700 hän kaatui Suuren Pohjan sodan ensimmäisissä Bal- tiassa ^käydyissä taisteluissa Riian lähellä.

Johan Didrik von Essenin vaimo oli Maria Christina Brakel ^(kuollut Kärkölässä 1747) ja heidän lapsistaan useimmat ^syntyivät Orimattilassa.

Petter Fischer rusthollin

•

•• i •• ••

isäntänä

Talvikäräjillä 1697 ^samaan aikaanmaas- sa vallitsi erittäin paha nälänhätä Uuden- maan jaHämeen lääninratsuväkirykmen- tin majoitusmestari Petter Fischer esiintyy Saaren rusthollin omistajana ja kyläläisten edustajana eräässä rajariidassa. Petter Fi- scher oli ollutjovuodesta 1693 tilan osak- kaana. Hän ^viljeliaikaisemminmaata ”Säc- kijärvellä”, ^jonkaAntell tulkitsee Mäntsä- län Sääksjärveksi. Petter Fischer oli ehkä sukua edelliselle omistajalle Johan Didrik vonEssenille, jonkapoika Reinhold(1688^— 1764) oli naimisissa Margareta Fischerin (synt. noin 1680) kanssa. Heille syntyi Ori- mattilassa 1725 ^kaksoset, mutta äiti kuoli lapsivuoteeseen. PojanCarl Henrikin jälke- läisiä eli vielä 1800-luvulla torppareina Ori-

mattilassajaAskolassa.

Petter Fischeristä tuli^senFischerin suku- haarankantaisä, jokasata vuotta ^{piti isän-} nyyttä Saarella. Petter tai Peter Fischer ei kuitenkaan itse ^ryhtynyt tilaa pitämään, vaan hän teki sopimuksen marraskuussa

1693 ^{sen viljelystä}Eerik Matinpoika -nimi-

sen miehen kanssa. Asiakirjojenperusteella on ilmeistä, ettäjoltakinedelliseltä omista- jalta jokoJohan Didrik^von Esseniltä tai Samuel Udnielta oli jäänyt verorästejä, joita ^ei kuitenkaan enääryhdytty karhua- maan ratsutilan uudelta omistajalta, sillä Perhe oli kiistaton kruununtila.

Petter Fischerillä oli selvää halua^vauras- tuttaarustholliaanjapitää huoltasen eduis- ta, sillä vuoden 1698 kesäkäräjillä hän oli

asettamassa^{kieltojaSaarenkylän} itsellisten ja syytinkiläistenkaskeamiselle, jokasilloi-

13 Ruotsin ^kuningas Kaarle XII vaikutti tuntuvasti Saaren kartanon isäntäväkeen. Johan Didrik von Essen kaatui Kaarle ^XII;n aloittaman Suuren Pohjan sodan ensimmäisissä taisteluissa^vuonna 1700. Petter Fischer kuoli sotavankeudessa Tobolskissa 1712. Kamari- palvelijaErik Sederholm joutui vangiksi Pultavan taistelussa 1709 ja^{päästyään} sotavan- keudesta asettui Suomeen; hän oli Carl Albrecht Sederholmin isoisä. Carl Julius de la

Chapellepalveli kapteenina KaarleXlLta; hän oli Richard Casimir de la^Chapellenisoisän isoisän isä. Itse Kaarle XII ratsasti puoli vuosisataa Saaren kartanon seinälläD.K. von Ehrenstrahlinmaalauksessa; oikealla^on hänen ^isänsäKaarle XI uuden päärakennuksen salissa. Valok. Aarne Pietinen 1935. MKK 8811:7

senkornetin mielestä teki omavaltaisuudel- laan vahinkoa kruunun maalle. Oikeus kiel- si kaskeamisen vuoden 1664 metsäasetuk- sen perusteella. Seuraavilla käräjillä ^Petter Fischervalitti,että^talonpojatolivat hävittä- neet kaskeamisella jatervanpoltolla erään hyvän hirsimetsän. Tällainen laiton ^met- sänkäyttötietenkin kiellettiin.

Epäsäätyisenä miehenä Petter Fischerin sotilasura ei ^johtanutkovin korkealle. Hä- nestätulimajoitusmestari jo^vuonna 1677,ja sitten hänet ylennettiin ensin kornetiksi ^ja

vuonna 1704 yliluutnantiksi. Hän joutui 1.7.1709vangiksiPultavan taistelun^jälkeen PerevolotsknassaEtelä-Venäjällä, jossaku- ningas Kaarle XILn johtama sotajoukko kärsi murskaavan^tappionvenäläisille. Pet- terFischeriä pidettiin vankina eri paikoissa ja viimeksi Tobolskissa Länsi-Siperiassa, jossahän kuoli 20.1.1712.

Petter FischerinKristina-tyttärenpuoliso rykmentinmajoitusmestari Valentin Ros-

sier (synt. noin ¹⁶⁷²⁾ oli Petter Fischerin tavoin ^{joutunutvangiksi}Pultavan taistelus-

sa 1709 ja ollut sotavankeudessa ^myös To- bolskissa. Valentin Rossier palasi Suomeen viimeistäänvuonna 1722, sillä silloinsyntyi Rossierin jaKristina Fischerin vanhin poika Johan. Saarella Valentin Rossiermyöskuo- li (1737), vaikka hän välillä asui ^mm. Pai- miossa.

Isoviha ja Saaren ”varaton”

rustholli

Petter Fischerin kuoltua Saaren ratsutila siirtyi hänen leskensä Anna Maria Schult- zin omistukseen. Isonvihan alkaessa oli Saaren kylässä vähän väkeä. Vuonna 1711 asui rusthollissa vain Olof- eli Olavi-nimi- nen edusmies ja yksi lampuoti eli vuokrati- lallinen.Yllylän lampuoti jahänen vaimon- saolivat molemmat kuolleetruttoon, mutta taloa hoiti heidän poikansa. Sihvolan olivat talonpojat hyljänneet, mutta sitä hoitivat heidän lapsensa.

Vuonna 1719 Saaren rustholli luokiteltiin veroluettelossa veronmaksukyvyttömäksi.

Petter Fischerin lesken Anna Maria Schult- zin vaiheista ei ole kovin täsmällisiätietoja, mutta hän palasi Saarelle viimeistään 1719, jolloinhän otti^vastaan Saaren 'Varattoman rusthollin”. Raskain vaihe hänen elämäs- sään kului Siperiassa. Sieltä palanneiden vankien luettelossa mainitaan Saarenkyläs- tä Anna Maria Schultz, Mikko Yllölä (eli Yllylä), Johan Sihvola ja Erik Hunkula.

Neljän ^vangin palaaminen kylään merkit- see sitä, ettäisonvihan ankeimpina vuosina

1713—1715on Saaren vähästä väestä viety monta vankia. On mahdollista, että Saaren kartanon rouva on ollut miehensä kuole- man jälkeen juuri Tobolskissa, sillä siellä olivat jo aikaisemmin ^mainittu Valentin Rossier jaAnna Maria Schultzin tytärKris-

tina Fischer.

Rusthollin peltoihin saatiinvuonna 1719 kylvetyksi 24 kappaa ^ruista, kahdeksan

Saarenkartanon pihamaalla ^onpuinenristi, jossa onuseitavuosilukuja.Varhaisin vuosi- luku on 1713,jokalienee ristin pystyttämis- vuosi juuriisonvihan alla. Muut ristiin mer- kitytvuodet tarkoittanevat^niitävuosia, jol- loin lahonnut risti on korvattu uudella. Ris- tin synnystä^ei olevarmaa tietoa, mutta pe- rimätiedon mukaan sen kohdalle on hau- dattu kaksi ruotsalaista Porvoon taisteluissa haavoittunutta jasittemmin kuollutta soti- lasta. Kerrotaan myös, että paikalle olisikin haudattu korkea-arvoinen venäläinen ^up-

seeri. Erään tarinan mukaan^ristiolisi pysty- tettyviime vuosisadallakartanohenkeen^so- pivana. Peruskallion vieressä oleva risti

saattaa kuitenkin olla Tobolskissa 1712 kuolleelle Petter Fischerille jamuille sota- vankeudessa kuolleillekyläläisillepystytet- ty muistoristi.Erilaisista tiedoista huolimat- ta tämä tuntemattoman sotilaan muisto- merkki välittää viestin isonvihan ^synkistä vaiheista. Valok. Aarne Pietinen 1935.MKK

8811:30

15 kappaa ohraa jaseitsemän kappaa kauraa, molemmat pojat joutuivatkauppiaina oles- vetojuhtina oli yksi hevonen jakaksi här-

kää, navetassa oli kolme ^lehmää, viisi lam- masta ja yksi vuohi sekä kaksi sikaa. Ylly- lässä oli kaksi vetohärkää ja likipitäen sa- man verran karjaa kuin rusthollissakin.

Isonvihan^{ajalta on}Saarella muistomerk- kinä kartanon pihassa tuntemattoman soti- laan yksinkertainen ^puinen muistoristi, jo- hon kaiverretuista vuosiluvuista vanhin ^on

1713. Se onilmeisestiristinpystjhtämisvuo- si jamuut vuosiluvut tarkoittavat niitävuo- sia, jolloinlahonnut risti on uusittu.

Rustholli laajenee

Perheen ratsutilaan liitettiinjo 1700-luvun alussa Mattila-niminen naapuritila. Se oli alunperin ollut luultavasti Perheen toinen puolikas, jotavuodesta 1614 lähtien oli kut- suttu Matti Yijönpojantilaksi. Saaren kaksi muutatilaaYllylä jaSihvola määrättiinrat- sutilan aputiloiksi. ^Aputilojentehtävänä oli maksaa tietyt veronsa ratsutilan hyväksi.

Isonvihanjälkeenratsutilan silloinen omis- tajaCarlFischerkäyttietuosto-oikeuttaanja osti 1730-luvun lopulla ^Yllylän aputilan kruunulta perinnöksi ja^se liitettiinrusthol- liin. Sihvola oli vankka sukuoikeustila, eikä ilmeisesti ollut edes ostettavissa. Sihvolassa oli myös kestikievari.

Saaren rustholli käsitti Mattilan ^jaYlly- län siihen liittämisenjälkeenperäti 3/4 koko Saarenkylän maista. Aikojenkuluessa Saa- ren ratsutilaa alettiin kutsua Saaren karta-

noksi, vaikkeiserälssimaata ollutkaan.

Anna Maria Schultzin jälkeentuli Saaren rusthollin omistajaksi 1728 hänen poikansa Carl Fischer, jokaasettui^asumaan Saarelle jakuoli siellä 1752. Carl Fischerin kuoleman jälkeenrusthollin perivät hänen leskensä Maria Schröder (1709 —1776) sekä lapset Otto Wilhelm (1730 —1795), Carl Johan ja Anna Elisabet.Henkikirjatosoittavatlesken vastanneen tämän jälkeenrusthollista, sillä

kelemaan paljonmuualla.Loppujenlopuk- si koko ratsutila joutui isonjaonaikana^noin vuonna 1788 kokonaan kauppias Otto Wil- helm Fischerin haltuun. Hänen äitinsä näyttää kuitenkin hoitaneen isännyyttä ti- lalla^ainakuolemaansa saakka.

Saaren ^isojako 1786—1788

Isojako aloitettiin Saaren kylässä kesällä 1786 jasen toimitti maanmittari Timoteus Winter. Perhe-ratsutilan omistivat tuolloin kauppiaat Otto Wilhelm jaCarl Johan Fi- scher, ^joiden omistukseen on merkitty myös erikseen ratsutilana mainittu Yllylä.

Sihvolan perintötilan omistivat talolliset Juho Juhonpoika ja Heikki Sihvonpoika.

Sihvola jaettiinnyt virallisesti kahdeksi ti- laksiviljelijöittensäkesken. Sihvola jäi Ju- holle jaHeikki Sihvonpojalle tullut puoli- kas ^sai uuden nimen ^Sipilä tai Sipi, joka tunnustettiin^myös perintötilaksi.

Maanmittarin laskujen mukaan kylässä oli 521 tynnyrinalaa liikamaata. Siitä ^muo- dostettiinkruununuudistila, jokasai nimen Jerusalem. Sen manttaaliluvuksi määrättiin

1/3. Jerusalemin maiksi^mitattiin isossajaos- sa kylästä luoteinen osa; Vähä-Matjärvi kuului Jerusalemille, jonka raja lähti Palo-

mäensuonitäreunastaKaukalammin^rajalta ja ^{meni suoraan} Niemenkylään Levannon rajalle saakka. Sinne Saarenjoenvarrelleon merkittyJerusalemin ainoa pelto, ^jonkani- menä on "Nurkan Levot” (isojakokartassa n:o 143).

Tilojen tonttimaat, siis rakennusten pai- kat, olivat aivan lähekkäin^kylänkeskustas- sa Mertien, siitä Viljamaalle menevän tien ja Saarenjoen risteysalueella. Perheen ^tont- timaa oli Saaren kartanon paikalla ^{ja se} ulottuimyös Mertien toiselle puolelle, ^Ylly- län^tontti oli aivan ^sen eteläpuolella tontin ja Saarenjoenvälissä, ^Sipiläntontti oli^Ylly- län vieressä Mertien itäpuolella. Lisäksi

17

2 MäntsälänSaaren^kartano

Osa Timoteus Winterin 1786—1788 laati- mastaSaaren isojakokartastaluonnollisessa koossa.Karttapohjöinen^onoikealla. Saaren tilatovat: A. Perhe, B. Yllylä,C. Sihvola, D.

Sipilä ja 1. Jerusalemin uudistila (jonka maita ei ^{näy tässä} kuvassa). Tilojen tontti- maat^{(kartassan:o 130)}ovataivan lähekkäin kylän keskustassa Mertien, siitä kartanon edestäViljamaallemenevän tien jaSaaren^- joen risteysalueella. Perheen tonttimaa on Saarenkartanon paikallaja^seulottuumyös Mertien toiselle puolelle, Yllylän tontti on sen eteläpuolella tontin ja Saarenjoenvälis- sä, Sipilän ^tontti on Yllylän vieressä Mer- tien itäpuolella. Lisäksi Perheelle ^{on mer-} kitty toinen tonttimaa länteen vievän tien varteen. Jerusalemin uudistilallejaSihvo- lalle ei olemerkitty tonttia lainkaan.

Seuraavassa nimiluettelossaonkartanse- lityksessäoleva nimien ruotsalainenkirjoi- tustapa yleensä muutettu suomalaista pu- hetapaa vastaavaksi. Nimen jälkeenmaini- taankartassa olevanumero.Kuvassa^oniso- jakokartastase alue, jossaovatkylän pellot, mutta suuri osakylän maista jääkuvan ul- kopuolelle.

A.Perhe Pellot:

Itäinen (1) Läntinen (2) ja

Pohjoinen₍₄₎ veropelto Aropelto(11, 37, 53 ja54) Pekin pelto (13)

Hautamuru(14—15) Karjansillan tarha(16) Karjan tarha (17) Kaurapelto (18)

"Torpare KäUänden" (39) Kotomäen kärki (44) Kolmesäppinen ₍₄₅₎

Ojantaustan pelto (47) Järven tarha (48—49) Reukesten pelto(50) Heikkilän pelto(51) Hakaportin pelto (52) Sotilaan pelto (55) Kangasjoen pelto (19)

vastaraivatut Oravaistenmaa (116) Kaurapellonmaa (117) ja

Kangasjokimaa (118).

Perheen niityt ja heinämaat ovat peltojen ^(1, 2, 16, 18, 19, 37, 47 ja48)kesantomaat ja^seuraa- vatniityt:

Pietin niittu(66 —69) Iso aromaa (72 —73) Vähä aromaa (74) Karhunkorpi (75—76) Riitakylä (77)

Räkinniittu (78, 83) Räkinjalka (84) Riistakanto (85)

Hannunsuo (86) Iso pukki (87 —88) Vähä pukki (89) Isolato (90)

Ojalato (91)

Lokki niittu (92—93)

Iso Viljamaan niittu(96 —97) Antinoja(106)

”Ryhaikä” (111)

Kangasjoen niemet (112)

”Lacko Suo” (113—114) Karhunkorpi (120)

"Isotuohinmettänsuo” (121)

"Vähätuohinmettänsuo” (122) Hannunsuo (123) ja

Mustasuo (124).

Perheen metsistä ja takamaista nimetään vainseuraavat:

Humalatarha(129)

”Penio linnamaa” (136)

”Penio linnavuori”(151) ja Viljamaa (138—140).

Muutmetsämaattai suot(131—135,141—142) kuvataan lyhyesti, kuten "kivetöntä maatalossa

sekametsää” (133—135).

B. ^Yllylä. Pellot:

Vähäpelto (3, 46)

Kangasjoen pelto (19 —22) Iso tuhkurin tarha (23 —24) Tuhkurin tarha (25—26) Niittutien tarha (27 —28) Hautasten ^aro (29) Harjumäen pelto (30) Hautasten pelto (31) Hautapelto(32)

Tullin huhdan pelto (33) Huhdin tarha (34)

Arotarha (35) Aropelto (36, 53)

Vähä tuhkurin tarha (38)

"Torpare källänden” (39) Riihen tarha (40)

Kangasjokimaa (118) ja Lakkosuon maa(119).

19 Yllylän niittyjä ovatmainittujen peltojen ke-

santomaitten lisäksi:

Soidinsuo (98) Jerusalem(99) Kortteen niittu (100) Riitaniittu (101 —102)

"Raudan Saari” (103)

”Hökon”(Heinäojan) suo (104) Antinniittu(105)

Äijän^suo (107)

"Janiocen niemi”(108) Iso häränhäntä(109)

”Kyten nitu” (110) Lakkosuo (114) Vähä lakkosuo (115) Soidinsuo(126) ja Leissansuo (127).

Yllylän metsistä annetaan nimi vain Vilja- maalle(138—139).

C. Sihvola. Pellot:

Läntinen veropelto (2) Hautapelto (7)

Uusipelto ₍₈₎

Lähteen sillan tarha (9 —10) Aro pelto(11) ja

Eerolan pelto (12).

Sihvolan niityistä mainitaan kesantopeltojen lisäksi:

"Suoria ja sika niittu”(51)

"Matikaniittu”(58) Keisiniittu (59)

Mustaniittu (60—61)

"Purnen niemet” (62) Poikkikäytävä (71) Pekin niittu(79—82) Lokkiniittu (93 —94)

Viljamaan niittu(95) ja Viljamaan suo (125).

Sihvolan metsistä ovat ^seuraavat saaneet ni- men:

"Pienio linnamaa” (136)

"Penio linnavuori” (137) ja Viljamaan korpi (143).

D. Sipieli Sipilä. Pellot:

Itäinen (1) ja

Läntinen ₍₂₎ veropelto Jokihaaran pelto _{(5 —6)} ja Isonkiven pelto _{(41 —43).}

Sipilän niityt ovatkesantomaittenlisäksi:

"Kyttä niemi” (56)

”Purnen niemit” (62)

”Punnen kalmisto” (63) Hannun niittu(64 —65) Pietinniittu (69)

"Purnen niittu”(70) Pekin niittu ^{(78, 82)} Lokkiniittu (93 —94)

Iso Viljamaan niittu(96 —97) ja Viljamaansuo(125).

Sipilänmetsistä nimetään vainjotutut

”Penio linnamaa”(136)

”Penio linnavuori” (137) ja Viljamaa (138 —139).

1. Jerusalem. Pelto:

Nurkan levot (143).

Jerusalemin niityt:

Vähä härän häntä₍₁₄₄₎ Nurkan niittu (145) Kortesuon niittu (146) Riitasuo (147) ja Matkussuo (148).

Jerusalemin metsistä yhdellekään ei anneta nimeä, mutta ne kuvataan puuston, kivisyyden ja soisuuden perusteella.MMH,maanmittausar- kisto

Perheelle oli merkitty erillinen tonttimaa länteen vievän tien varteen. Jerusalemin uudistilallejaSihvolalle ei merkittytonttia lainkaan.

Isostajaosta laadittu neliosainen kartta ja kartanselityksenä olevat jakotoimitusten pöytäkirjat ^ovat erityisen kiinnostavia ^ni- mistön takia.^Kylänkaikki pellot olivatvar- sinaisessa^kylässä, siis lähellä rakennuksia.

Nimien joukossa on monta Kangasjoki- johteista ^nimeä. Kaikki ne ovat nykyisin Saarenjoeksi kutsutun joen varrella ja useimmat alueet ovat joessakiinni. Tämän perusteella voidaan päätellä, että joennimi

onollut 1700-luvunlopullaKangasjoki. Joki lähtee KärkölänKangasjärvestä.

Jaossa Juho Juhonpoika määrättiin muuttamaanpois ahtaaksikäyneestäkanta- kylästä. Juho ^ryhtyi kuitenkin ankarasti vastustamaan muuttoa. Maanjako-oikeus päätti, ettävalituksista huolimatta hänen^pi- tää muuttaa^varsinkin, kun hänen tonttinsa

oli kovin vesiperäinen. Oikeus velvoitti^naa-

Carl Albrecht Sederholm

purit auttamaan muutossa. Juho Juhonpoi- ka ja Heikki Sihvonpoika valittivat vielä

joistakin jaon yksityiskohdista, ^mutta Saa- ren isojako saatiin päätökseen melko ^no-

peasti jo vuonna 1788.

Isossajaossa tehtyjen laskelmien mukaan Perhe-rustholliin kuului 84 tynnyrinalaa peltomaata, Yllylään 52 tynnyrinalaa jaJe- rusalemiin 1 tynnyrinala; niittymaata oli vastaavasti 212,112ja51 tynnyrinalaa.Met- sästäkuului 1 465 tynnyrinalaarusthollille, 570Yllylälle jaJerusalemin uudistilallevie- lä 520tynnyrinalaa (sekä laskujenulkopuo- lella 294ta joutomaaksiluokiteltua^suota ja kalliota).

Ratsutilan omistajalunasti itselleen Jeru- salemin uudistilan ja kun Yllylä jo aikai- semmin oli hänen, niin ratsutilallisella oli siis 137 tynnyrinalaa eli 69 ha viljeltyä pel- toa, jostatietenkin puolet oli aina kesanto- na, 375 tynnyrinalaa eli 188 ha niittyä ja rusthollin ^metsää ja ^suota oli peräti 2 794 tynnyrinalaa eli lähes 1 400 hehtaaria. Sih- volalla ja Sipilällä oli peltoa yhteensä 34 tynnyrinalaa, niittyä 81 tynnyrinalaa sekä metsää ja suota 592tynnyrinalaa.

Otto Wilhelm Fischer lunasti itsensä^yk- sin rusthollin omistajaksi ^isonjaon aikana

1780-luvun lopulla. Rusthollia hoiti edel- leen Otto Wilhelmin äiti Maria Schröder.

Hänen^miniänsäAnna Stina Boxström kuo- li ^{Saarella 1790 jaOtto} Wilhelm 1795 Por- voossa.

Otto Wilhelm Fischer toteuttijoelinaika- naan vuonna 1793 perinnönjaon, jossarat- sutila jaettiinhänen lastensa kesken. Otto Wilhelm FischerilläjaAnna Stina Boxströ- millä oli kaksi poikaa jakolme^tytärtä: pojat kauppakirjanpitäjä Carl Wilhelm jasotako- missaari Johan Henrik jatyttäret Maria He- lena, Hedvig ElisabetjaAnna Christina.

tulee Saarelle

Otto Wilhelm Fischerin lapset ^eivät halun- neet pitääperintöosuuksiaan, vaan he myi- vät ne vuosina 1794—1796 sihteeri Carl Al- brecht Sederholmille. Carl Wilhelm Fischer jahänen vaimonsa Kristina Eleonora (o.s.

Nykopp) myivät ensimmäisinä 1/3-osan omistuksen Perhe-rusthollista ja Yllylän verotalosta. Sen jälkeenkolme sisarta, jotka yhdessä omistivat yhden kolmanneksen kummastakin tilasta, seurasivat ^veljensä esimerkkiä. Viimeinen kolmannes kuului sotakomissaari Johan Henrik Fischerille;

hän oli ehtinyt muodostaa siitä itsenäisen tilan, jonkanimi oli ^Sjögård. Hän myi sen Carl Albrecht Sederholmille syyskuussa

1796.

Näin alkoi lähes 90 vuotta kestänyt Se- derholm-suvun Saaren ratsutilan omistus.

Johan Henrik Fischer osti pian kaupan jäl- keen Porvoon pitäjästäEmäsalonkartanon,

muttahänjäikuitenkinasumaanMäntsälän Kaukalammille, jostahänvuonna 1800 osti Mäkelän tilan eli ns. Etolan kartanon; hä- nenvaimonsa oli Anna Maria Herkepaeus.

Carl Albrecht Sederholm (1765 —1842) (värikuva s. 000) muutti Saarelle 1794 vai- monsa Ulrika Dorothea Olanderin (1767^—

1827) ja kahden poikansa Carlin (H

89

1867) jaErikin (1790 —1834)kanssa. Saarel- la syntyivät HedvigUlrikan(1793—1858) ja aivan pienenä kuolleen Albrechtin lisäksi seuraavat lapset: Johan Gabriel (1795^— 1801), Dorothea Lovisa (1798 —1875), Clas Jakob (1800 —1873), Aurora Fredrika (1803—1861), Sigrid (1807—1869) jaPatrik (1809—1873).

Carl Albrechtin isä olitunnettu helsinki- läinen kauppias, laivanvarustaja ja teolli- suusmies,kauppaneuvos Johan Sederholm (1722 —1805) ja äiti oli porvoolaisen kaup- piaan tytär HedvigSolitander(1728—1767).

Johan Sederholmin nimi ^on Helsingissä edelleenkin tunnettu, sillä hänen vuonna 1756rakennuttamansa talo nykyistenAlek-

21 santerinkadunjaKatariinankadun kulmas- ^{miehenä, mutta} palasi Suomeen ^vuonna sa on Helsinginvanhin kivitalo.

Carl Albrecht Sederholm syntyi tässä ta- lossa 1765. Hän suorittiylioppilastutkinnon

jahovioikeudentutkinnonTurussa. Carl Al- brecht oli Tukholmassa vähän aikaa virka-

1787. Hän osti 1791 anopiltaan ^Margareta Elisabeth ^{von Bergeniltä} Kellokosken eli Klockforsin kartanon ^{(myöh. Mariefors)} Tuusulasta. Carl Albrecht ^myi kuitenkin Kellokosken 1793 ja siirtyi Saarelle.

Osia Carl Albrecht Sederholmin kiijeestä pojalleenClas Jakobille vuodelta 1811. Barbro Scheinin, Helsinki

Kirjallisia harrastuksia

Carl Albrecht Sederholmilla oli erityisen suuri kiinnostuskirjallisuuteen jahän ihaili suuresti runoilija Bengt Lidneriä (1757^—

1793), johonhäntutustui Tukholmassa. Carl Albrecht sai Lidneristä tukea omalle ^tun- teellisuuden ja paatoksellisuuden _sävyttä- mälle luonteelleen. Carl Albrecht toi Lidne- rin ^Suomeen 1787. Lidnerin levoton sielu

vei hänet Suomessa vähäksi aikaa ^moneen kartanoon.

Lidner oli^tutustunutTukholmassa Mänt- sälän kartanon Möllersvärdeihin jakarta- nonrouvan äitiin Catarina Charlotta L’Es- tradeen. Majuri Carl Adolf Möllersvärd oli tuolloin Tukholmassa valtiopäivillä; valtio- päivillä oli ^myös Carl Albrechtin ^isä Johan Sederholm. Tämän jälkeen^rouva Catarina Charlotta L’Estrade tuki Lidneriä sekä hen- kisesti ^että taloudellisesti.Runoilija Lidner puolestaan kirjoitti kymmeniä kirjeitä Möl- lersvärdeille. Ensimmäinen kuje on touko- kuulta 1786 ja se on osoitettu majurille.

Mäntsälän kartanossa hän viettikin ^joulun 1787 majurin ^ja hänen vaimonsa Maria Charlotta L’Estradenvieraina. Lidner palasi Ruotsiin oltuaan Suomessa vielä useissa kartanoissalyhyitä aikoja jahän eli Tukhol- massamitä suurimmassaköyhyydessä.Lid- nerkuoli vuodenvaihteessa 1792/93. Muuta- ma vuosi Lidnerin kuoleman ^jälkeenC.A.

Möllersvärdkirjoittikauniisti sidottuunvih- koon jäljennöksetyhteensä48 Lidnerinkir- jeestä ja runosta, jotkaoli osoitettu Möller- svärdeille tai rouva L’Estradelle.

Carl Albrecht harrasti kirjallisuutta myös luovalla tavalla. Niihinaikoihin kun häntu- tustuiLidneriin, hän ruotsinsi Ossianin lau- lut; ^{se on} skotlantilaisenrunoilijan James Macphersonin kokoelma, jonka hän sanoi pohjautuvan vanhoihin keltinkielisiin kan- sanrunoihin. Tosiasiassa Ossianin laulut oli- vat Macphersonin omia runoja. Ossianin laulut herätti 1700-luvun lopun kirjallisissa piireissä tavattoman suurta huomiota. Carl Albrecht Sederholmin ruotsinnos valmistui 1787, mutta sitä ei koskaan ^julkaistu. Hän

Musteen tekoon tarvittiinväriomenoita,ku- mia, vihtrilliä, etikkaa ja vettä. Sederhol- mien monien Porvoon ostoslistojen mu- kaan tarveaineita on ostettu usein. Oheisen musteohjeen alla ^onohje maustetun viinan tekemisestä. Barbro ^Scheinin, Helsinki

antoi käännöksen myöhemmin pojalleen Clas Jakobilleomistuskirjoituksella^”... hä- nen hellältä jaonnelliselta isältään”; ruot- sinnos on edelleenkin tallessa jälkeläisten hallussa. Carl Albrechtin henkistä aktiivi- suutta ja laaja-alaisuutta osoittaa ^{mm. se,} että hän opetteli vielä 50-vuotiaanavenäjän- kielen.

23 Kartanoihanteisiin kuului ^antaa nuorille Saarelle tuloon ^{ja työmaan} aloittamiseen.

sivistystä ja oppia. Toisaalta kartanoiden väen tuli pitää yhteyttä toisiinsa melko säännöllisesti. Yhteydenpitoa hoidettiin vierailuin ja Saaren kartano oli kauan Se- derholmiensuvun tärkeä kohtaamispaikka.

Matkustaminen ei kuitenkaan ^säätyläi- sellekään ollut yksinkertaista ja yhtey- denpitoa hoidettiin kirjeitse. Samassa kir- jeessäsaattaa olla^useita päiväyksiä kirjeen keskellä. Kirjoittajan tapana on säännölli- sessä yhteydenpidossa ollut kirjoittaa sa- maan kirjoituspöydällä kesken olleeseen kirjeeseen^useana peräkkäisenäpäivänänii- den hetkien tapahtumista ja ajatuksista.

Jossakin vaiheessakirjoittajapäätti lähettää kirjeen. Saman tien aloitettiin uuden kir-

jeenkirjoittaminen.

Uudistuksia kartanossa

Kurt Antell ^{olettaa, että} Willandtin ja Ud- nien vaatimattomatpäärakennukset olisivat sijainneetluonnollisellatalonpaikalla karta- nonmäellä lähellä koskea. Udnien perhee- seen liitetään sanonta "toisesta pirtistä”, joka ^viittaa siihen, että rakennuksessa oli kaksi pirttiä jaehkä kamari lisäksi.

Antell mainitsee ^myös vanhan eukon kertomasta^tarinasta, että 1800-luvun lopul- la olisi mäeltä lähelläHunttijärveä löydetty vanhan asuinrakennuksen ^{jäänteitä.} Tämä rakennus olisi ollut sotakomissaari J.H. Fi-

scherin rusthollista erottaman ^Sjögårdin päärakennus. Suunnilleen tarinan tarkoitta-

mallapaikalla ^{onnykyisin ns.} Huntin huvi- la.

Uusi päärakennus Saaren kartanoon ^ra- kennettiin heti Carl Albrecht Sederholmin päätettyä sen ostamisesta. Kun vanha ^man- sardikattoinen päärakennus purettiin pois- siirrettäväksi 1977, niinlattiantäytteistä löy- tyi vähänyli metrin mittainen hirren pätkä.

Hirteen on kaiverrettu: ^”(AN)NO 1793 H.E.S.”, joka sopii hyvin Carl Albrechtin

Kaiverruksessa numero 9 on väärinpäin ja vuosiluku on tulkittu ^myös vuodeksi 1763.

Ei ole ^{tietoa, missä} hirsi rakennuksessa alunperinonollutjaontietenkin mahdollis- ta,että päärakennuksen rakentamiseen olisi aikoinaan käytetty jonkin vanhemman ^ra- kennuksen hirsiä.

Joulukuun4. ^päivänä 1801 sattui Saarella

Kartanon pihalla olevans. punainen raken- nus, jokakuvassavuoraamattomana^onkel- tainen. Talon iästä^eiole tietoa,mutta se on kartanon vanhimpia rakennuksiajasijaitsee kartanon mäellä "luonnollisella talonpai- kalla”; rakennuksen vanhin^{osa on}ehkäFi- schereidenajalta. Kuvassa Curt Richard de la Chapelle japerinteinen kartanon portai- kon koristekasvi agave noin 1933. Valok.

Anni de la^Chapelle. MKK ^8903:13

Vr

Vanhasta päärakennuksesta löydetty hirsi.

Valok. AnteroKröger 1990. MKK 9002:61

onnettomuus, kun 7-vuotias Johan Gabriel Sederholm kuoli romahtaneen katon alle.

Traagisen tapahtuman sattuessa äiti Ulrika Dorothea Olander istui samassa huoneessa vauva sylissään.Eiolevarmaatietoa, minkä rakennuksen katto sortui 1801, mutta uuden päärakennuksen katto se tuskin oli.

Kartanonmäellä korkeimmalla paikalla on ns. punainen rakennus, jossaonnettomuus luultavasti on sattunut. ^{Se on} kivijalasta päätellen rakennettu kahdessa vaiheessa.

Uudempi osa on talon eteläpääty. Pohjoi- sessa osassa onollutkolme tai^neljähuonet- ta, joistayhdenvälikatto olisi pudonnut alas surmaten Johan Gabrielin.

Vanhan päärakennuksen pohjapiirros. Piirtänyt AnteroKröger 1976. Taisto Lavikainen

25 On mahdollista, että punainen rakennus ^vat tuolloin: Heikki ^Seppälä, Antti Siltala, edustaa vanhan harmaakivinavetan kanssa

1700-luvun rakennuskantaa Saarella. Tä- män mukaan punainen rakennus olisi Fi- scherien aikainen Saaren rusthollin ^päära- kennus.

Vuoden 1800 varallisuusveroarvion ^mu- kaan sihteeri Carl Albrecht Sederholm oli Mäntsälän kolmanneksi rikkain mies heti Frugårdin eversti Adolf Gustaf Norden- skiöldin ja Mäntsälän kartanon maaherra C.A. Möllersvärdin^jälkeen.Ratsutilankiin- teistöarvo oli luettelossa4 500riksiä, vero- tettavaa hopeaa oli 120 luotia (noin 1 Vz kg) javelkojaoli vain noin 800 riksin ^verran.

Vuonna 1809 Saaren^kylässä oli viisi tilaa ja11 ^torppaa. Saarenratsutilan^torpparitoli-

Topias Lassila, Simo Juhola, AnttiAnttila, Juho Heikkilä, Juho Simola, ^{Juho Ojala,} Juho Eerola jaSimoEerola.Kylän itsenäi- set tilalliset olivat Juho Sihvola ja Sipilän tilanomistajat SihvojaJoonas.^Sipiläntilal-

la oli vielä Eerik-niminen torppari. 1800- luvun alkupuolella ^{Sipilä ja}kruunun uudis- tila Jerusalem(joka oli ollut Saaren ratsuti- lan lampuotitilana vuodesta 1788) liitettiin Saaren ratsutilaan. Carl Albrecht Seder- holm osti ^vuonna 1815 perinnöksi ratsutila Perheen ^jaJerusalemin.

1800-luvun ensimmäisellävuosikymme- nellä luotiin Saaren kartanon taloudellisen toiminnan edellytyksiä parantamalla van- haamyllyä jakotitarvesahaa, jokasanotaan

Carl Albrecht Sederholmin karttapiirros Saaren rusthollin "pelloista tänne tullessani”.

Piirroksessa mainitaan ^torpat: Seppälä (Säpälä), Tobias (Lassila), Heikkilä (Heickilä), SimolajaOjala.Verte-sananyläpuolellaoleva rakennus saattaaolla kartanon pihalla oleva ns. punainen rakennus jatorpat ovatkartanolta vieneen tien ja joenvarrella. Piirroksen kääntöpuolella onkesken jäänyt piirustus. Barbro Scheinin

Saaren kylä Etelä-Suomen maastokartassa 1776-1806. Mylly (qv) on merkitty ristillä heti Hunttijarven alapuolelle. Ylhäällä on Kangasjärvi, josta Saarenjoki saa alkunsa.

Vasemmassareunassa on Sälinkään puolel- la oleva Viljamaa. Karttalehti on piirretty vuosina 1779—1782. Krigsarkivet, Tukhol- ma

perustetun 1807. Näissä rakennustöissä oli Carl Sederholm mukana isänsä Carl Al- brechtin edusmiehenä. Kotitarvemylly muutettiin 1818 tullimyllyksi eli ^suurem- maksi myllyksi, jossa maksusta jauhettiin jauhoja. Nimitys "tullimylly” johtuu siitä, että myllystä kannettiin veroa eli tullia.

Asiakirjojen mukaan Mäntsälänjoessa ”700 kyynärää Kangaskoskestakartanolle päin”

sijainneesta sahasta ^on säilynyt tietoja var- sin^{vähän, mutta tiedetään, että} vain kevät-

ja syystulvien aikana käytetyn sahan teho oli varsin vaatimaton: sillä kyettiin sahaa- maan vain yksi tukki tunnissa. Kauppasa- haksi ^muutettuna (1823) se sailuvan sahata

1 035 tukkia vuodessa. Clas Jakob Seder- holm korotutti patorakennelmaa 1853 kah- dellajalalla,jottasaisi^enemmänvoimaa^sa- haansa ja myllyynsä. Hän asennutti sahaan toisen kuusiteräisen raamin lautojensahaa- mista ^varten javielä kaksi ^terää lautojen kanttausta varten. Rappeutunut saharaken- nus korvattiin uudellajasahaan rakennet- tiin kivestä vielä uusi ränni. Sahan tutki- massa käynyt tarkastuslautakunta totesi metsää olleen "runsain mitoin” kartanon omissa metsissä. Metsän vuosittaisentuoton arvioitiin^nousevan noin 1 200 sahatukkiin.

Vanhanviljamakasiinin päädyssäon vuo- siluku 1797ja se on Carl Albrechtin raken- nuttama. Viljamakasiinion ollut pääraken- nuksen lähellä. Renkituvan eli^ns. punaisen rakennuksen kanssa ^semuodosti pääraken- nuksen eteen suorakaiteen muotoisen pi- han. Renkituvan päädyssä on ollut aikoi- naan tuuliviiri, ^jossaoli vuosiluku 1806.

Carl Albrechtin alkuajan aktiivisuudesta kartanon kohentamisessa kertoo omallata- vallaan^myöskartanon vanha vellikello. Sii-

Viljamakasiinin päädyssä on vuosiluku 1797. Valok. Eric Sundström 1920-luvulla.

MKK8903:57

27 hen^onvalettuvalajanmerkkinä olevan pöl-

lön kuvan päälle: ”GUTEN I BORGO ^ÅR 1801AFERIC LOFSANDER” (EricLofsan- derin valama Porvoossa ^vuonna 1801).

Sederholmien lasten kasvatus

CarlAlbrecht Sederholm halusi, että hänen vanhimmasta pojastaan Carlista (1789^— 1867) olisi tullut hänen jälkeensä Saaren kartanon isäntä. Näin ^ei kuitenkaan käy- nyt.

Vellikello(suun halkaisija29 cm) onvalettu Porvoossa 1801. Kellossa ^on valamista kos- keva teksti GUTEN IBORGO ^ÅR 1801AF ERIC LOFSANDERjasen alla pöllön kuva.

Valok. Kirsi Westermark 1990. Mäntsälän maatalous- japuutarhaoppilaitos

Nadine ^von Gercken kirjoitti isänsä Carl Sederholminkertoneen, että "hänet oli kas- vatettu hyvin yksinkertaisesti, koska isällä oli vähän^varoja ja^suuriperhe”. Siitä, miten johdonmukaisesti jatiukasti Carl Albrecht opetti Carlia työntekoon ja kartanon isän- näksi,kertoo kaksi Helsingin yliopistonkir-

jastoon joutunutta asiapaperia, jotka ovat selvästi peräisin 1800-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä, vaikka kummassakaan ei ole vuosilukua. Ensimmäinen^on CarlAl- brecht Sederholmin kirjoittama työjärjestys Carlia varten. ^{Se kuuluu} suomennettuna seuraavasti:

Kello 4 aamulla nousee minun rakas poikani Carl sängystään, pukeutuu nopeasti, kampaa ja pesee itsensä. Antaa lämmittää Isänsä kama- rin, lukee hartaudellaaamurukouksensaja sit- ten läksynsä Lagerhringin Historiasta. Sitten kun hän ^on lopettanut sen, niin nälkä ilman muuta jo kurnii. Sen hän tappaa voileivällä, vellillä tai mitä muuta hänen Äitinsä hänelle antaa.Että Isän kamari tuleesiivotuksi, huoleh- tii hän sitten. Jos ^sää on kaunis, seuraaCalle Isäänsä nyt navettaan ja talliin ja sitten kun hän on nähnyt, mitä Isä on määrännytkarjan hoidosta, torpparien töistäym., meneeCalle ^jäl- leen Isän kamariin ja lukee läksyn Djurbergin Maantiedosta, Krakenin Englannin kieliopista tai Bergklintin Sammandraget af alla Veten- skaper -teoksesta (Yhteenveto kaikista tieteistä) sillätavalla, että hän vaihtaa vuorotellen näitä joka päivä. Puolisen syömisen aika tuleesitten, ja minulla on Gallen mahan puolesta sellainen luulo, ettei hän ole pitämättä siitä huolta.

Nyt tulee kirjoittamisen aika. Calle menee si- tenkirjoituskirjalleen eikä hän niinkään paljon pidä silmälläsitä, kuinka paljon vaan kuinka hyvin, hän kirjoittaa. Sen jälkeen saa hän jäl-

leen kulkea Isänsä muassa tarkkaan pannen merkille ketkä torpparit ovat päivätöissä, mitä työtä he tekevät ym. ja sitten täsmällisesti ja tunnollisesti merkitsee tämän Päivätyöraport- tiin niin kuin pappa on näyttänyt. Lopun päi- västä Calle käyttää muitten kirjojen lukemi- seen, piirtämiseenym.

Ilta yllättää nälkä jauni taistelevat kumpi pääse edelle. Calle asettaa ne järjestykseenkos- kaan unohtamatta ettäennenkuin hän nukah- taa, ensin kiittää Korkeinta hänen armollisesta huolenpidostaan sinä päivänä, sulkeutuu hä-

nenisälliseen hoivaansa ja rukoilee hänen siu- naustaan Rakkaiden vanhempiensa, sisaruk- siensa ja itsensä ylle.

"Carlin työjärjestys” näyttää myös, miten esikoispoikaa kasvatettiin "säädynmukai- sesti” tulevaksi isännäksi. Herrasväen tuli ollasivistynyttä jaitsepiti myös osatatehdä ahkerasti ^työtä, jotta pystyi sitä vaatimaan alustalaisiltaan.Oppikirjoina Carl Albrecht käytti sinä aikanayleisesti käytettyjä teok- sia, mutta erityistähuomiota kiinnittää eng- lannin kielen lukeminen aivan 1800-luvun alussa, sillä se oli täysin poikkeuksellista;

sen taustana oli luultavasti Carl Albrechtin oma mielenkiintoenglannin kieleen. Työ- järjestyksen periaatteet toistuvat Carl Al- brechtin poikaansa varten kirjoittamassa

”Tallijäijestyksessä”, joka seuraavassa on suomennettu kokonaisuudessaan:

Minun rakasta poikaani Carlia, joka helpot- taakseen isänsä vaivoja on ottanut huolekseen hevosten hoitamisen, pyydän minä tarkkaan noudattamaan allaolevaa

Tallijärjestystä

Kello 4 aamulla käydään tarkastamassa ja puhdistamassa kaikkien hevosten ruput. Pieni kukkurallinen kori ^apettaannetaan valakoille ja mulleille. ”Neiti”, ”Ruustinna” ja pikkuvar- sat saavatheinää, jonka edessä^neseisovat juot- tamiseenasti, ellei niiden vahva ruokahalu sitä ennen vaadi^{lisää, jolloinne}ruokitaan uudel- leen, ^muttaniin vähän että ne ehtivät syödä sen juottamiseen mennessä.

Aamuhämärässä, jos valaistusneuvo eiriitä, lapioidaan ja lakaistaanTalli, ja pilttuu rupun alta. Hevoset suitaan. Suan torpparipeseepuh- taaksi joka ilta. Katsotaan tarkasti,^ettähevoset suitaan otsalta ^{alkaen, mutta} niin varovasti etteivät ne pillastu. Vanhalla loimella kuiva- taankaikki hevoset sukimisen jälkeen ja jokai- sen hevosen päälle laitetaan sen ^oma loimi sel- laisella tavalla, jonka minä olen ^näyttänyt.

Kaiken tämän jälkeen juotetaan hevoset.

Kun juottaminen^ontehty, tarkastetaanettärii- munvarret ovat asianmukaisessa järjestykses- sä. Ruput puhdistetaan ja heinää ^annetaan kaikille hevosille.

Kaikkiheinä, jonka hevoset kiskovat häkistä alas lattialle, kerätään tarkasti ja laitetaan ta- kaisin.

Heinääsaavat hevoset koko päivän, mutta ei ennenkuin aikaisemmin annettu on syöty lop- puun,mutta jokaisen heinänantamiskerranvä- lillä^raput ja häkit puhdistetaan.

Joka kerta kun annetaan rehua, luodaan ja puhdistetaan lanta Tallista, jaon vaadittava,

että torppari tekee reippaasti ja nopeasti toi- mensa tallissa, minkä jälkeen hän menee heti siihen työhön jonka minä hänelle osoitan.

Juottoaika illalla koittaa. Kaikki tehdään kuten vasta on sanottu. Ruput puhdistetaan.

Hevosloimet laitetaan erityisiin koukkuihinsa, olkia laitetaan hevosten alle. Nyton äärimmäi- sen tärkeätä tarkastaa missä kunnossa riimut ovat. Tiettyä mittaa pidetään aina riimunvar- ren pituutena. Heinää annetaanhevosille juot-

tamisen jälkeen ja yörehuksi kaksi korillista apettajokaiselle, kun ruput on ensin hyvin sii- vottu.

Tallinräppänä suljetaan taas hyvin. Tallin ja tallinylisten ovet lukitaan ja avaimet luovu- tetaanIsälle. Tulta lyhdyssä pidetään tarkasti silmällä, tulta ei saa koskaan ^ottaa lyhdystä.

Koskaan ei saa mennä lyhdyn kanssa heinäka- san tai hinkalon lähelle.

Sen jälkeen kun Calle on tästä tarkasti huo- lehtinut, uskoo hän hevosensa Korkeimman huolenpidon alaiseksi ja lähtee sen jälkeen tal- lista.

Sukimisen yhteydessä tarkastetaan että pol- vet ovat puhtaat, mutta se pitää kuitenkin teh- dä varovaisesti. Hevosenharjaa ei saa koskaan kammata, ^{vaan sen} siistiminen jätetään minun omaksi toimekseni.

Korillinen apetta viedään heti juottamisen jälkeentalliin. Siitä hevosetsaavataamurehun- sa.

Käytyään Porvoon ^kymnaasin Carl Seder- holm pyysiisältään lupaa saada mennäyli- opistoonopiskelemaan. Isä kielsi^menemäs- tä, sillä hän toivoi pojasta maanviljelijää;

Carlkuitenkin lähti Turkuun opiskelemaan ilman isän lupaa jailman kodin tukea teologiaajafilosofiaa. Filosofisiin harrastuk- siin paneutunut Carl ei halunnut alistua isän vaatimuksiin kartanon isännäksi^ryhty- misestä, vaan tammikuussa 1810 hän lähti Saaren kartanosta keskellä^yötä äidin^ja

29 Isännäntyöhuonevanhassa päärakennuksessa. Valok. Eric Sundström 1920-luvulla.MKK 8903:60

vanhimman sisaren estelyistähuolimatta^ja isän tietämättä kohti ns. Vanhaa-Suo- mea. Seuraavana ^vuonna hänet vihittiin Viipurissapapiksi.

MyöhemminCarl Sederholmista tuli filo- sofian tohtori. Hänen filosofisen ja teologi- sen työnsä tavoitteena oli osoittaa ^{jäljen ja} uskon sopusointuisuus. Carl koki ^Venäjällä kuitenkin monia vaikeuksia.Etelä-Venäjäl- lä hänjulkaisi1818 vapaamielisesti ^parante- lemansa Lutherin Vähän katekismuksen;

häntä vastaan nostettiin syyte ^jahänet ero- tettiin virastaan. 1830-luvulla Carl oli ^mm.

Moskovan kadettikoulunopettajana mutta, kun hän lähetti erään teoksensa Nikolai

Llle, niinhän menetti kaikki paikkansa val- tionlaitoksissa, silläkeisari piti Carlin mieli- piteitä epäkristillisinä.

Carl Sederholm teki sovinnon isänsä kanssa 1835. Poikiensa VictorinjaEdvardin kanssa hän kävi Saarella vielä isänsä kuo- linvuotena1842,jolloinheidät otettiin^sydä- mellisesti vastaan. ^Carlin vastoinkäymiset kuitenkin ^jatkuivat. Erään armeijaosaston luterilaistensaarnaajanahän varoitti sotilai- tauhkaavasta kreikkalais-katolisesta propa- gandasta. Taas hän menetti virkansa. Kat- keraa Carlille oli vielä^se,ettähänenrakkain poikansa Carl GustafAdolfkääntyikreikan- uskoon, meni luostariin ^ja käytti ^nimeä

"munkki Clemens”. Carl Sederholm kuoli kään kestäneen katkeruuden. 1811 vuosi kaukana Tulan kuvernementissatyttärensä

Nadine ^von Gerckenin kotona 1867. Suo- malainenfilosofi Wilhelm Bolin^kiijoittilaa- janartikkelin Carl Sederholmista 1879.

Carl Albrechtin toiseksi vanhin poika Erik(1790 —1834)kulki vanhimmanveljen- säjälkiälähtiessään opiskelemaan Turkuun vastoin isäntahtoa. Sittemmin hän oli^opet- tajanaViipurissa jaosti tilan itselleen Viipu- rin läheltä.

Kahden vanhimman ^pojan lähteminen tai karkaaminen kotoa oli Carl Albrechtille erittäin kova isku ja erityisesti suhteiden katkeaminen esikoispoikaan jätti isään pit-

Carlin karkaamisen jälkeen hän kiijoitti pojalleenClas Jakobillekiijeentäynnä vuo-

datusta, neuvoja, katkeruutta jakuolemaa.

Nyt hän alkoi kohdistaa uudenlaisia odo- tuksia häneen. Seuraavassa on suomennet-

tu katkelmia Carl Albrecht Sederholmin pitkästä kiijeestä Clas Jakobille:

...Sinä tiedät itse, kuinka usein me olemme yhdessä keskustelleet, millainen elämisentapa sinun pitäisi valita kaikista hyvistä ja huonois- ta mahdollisuuksista. Sinä itse tiedät kuinka minä tuen sinun ajatuksiasi näissä asioissa, vaikka olen jättänyt sinulle itsellesi kaiken mahdollisen vapauden ymmärryksesi puitteissa

Vanhanpäärakennuksen sali. VasemmallaBechstein-flyygeli, sentakana Richard Casimir de la Chapellen muotokuva. Salissa oli kauniit pariovet jakattomaalaukset. Valok. Eric Sundström 1920-luvulla.MKK 8903:59