Evert Savela - jokisivulainen kirjailija · DIGI

Evert ^S avela -

jokisivulainen kirjail[ia

Huittisissa

on

varsinaisia kauno- kirjailijoita syntynyt melko vähän, ja Evert Savela kuuluu varmaankin vä- hiten tunnettuihin heistä. Vaikka Sa- velan kuolemasta on kulunut vasta neljätoista vuotta, ei hänen elämän- vaiheidensa selvittäminen ole kovin- kaan helppoa. Kirkonkirjojen ohella

juuri

hänen omat teoksensa ovat se

lähde, josta hänen elämänvaiheisiin- sa saa valaistusta, ne nimittäin sisäl- tävät hyvin paljon muistelmia kirjoit- tajan omasta elämästä.

1800-luvun loppupuolella oli Joki- sivulla, aivan Lähteenmäen talon ta-

kana

Savela-niminen mökki, ^jossa asuivat Juho

ja

Loviisa Savela lapsi- neen.

Isä

Juho

oli

paikkakunnalla

taitavaksi tunnettu

puuseppä ja

muurari.

Perheeseen

syntyi

syys-

kuun 3. päivänä 1875 poika, joka sai nimen Kustaa Evert. Ehkäpä taipu-

mus

nikkarointiin

periytyi

pojalle, sillä mieheksi vartuttuaan Evertkin antautui puusepän ammattiin. Kulla-

kin

paikkakunnalla

on

usein jokin oma tyypillinen pienteollisuutensa, ja 1800-luvun lopun Huittisissa se oli piipputeollisuus. Ajoittain kunnassa

oli

useampiakin piippusorvaamoja,

ja

niissä Evert Savelakin aloitti ^puu- sepänuransa. 23-vuotiaana hän kui- tenkin muutti Helsinkiin ja toimi siel-

läkin lähinnä sorvaajana puusepän- liikkeessä.

Vuoden

l90l

lopulla alkoi silloi-

sen

työväenliikkeen johtomiehiin

kuulunut Matti Kurikka

^puuhata tunnetuksi

tullutta

Sointula-nimistä siirtokuntaansa Kanadan länsiranni- Lehtori Keifo ^Jaakola

10

$.'t ^r

iJ6:t

*

. ?t.

tl _.., l' :r'

{vn rt 1";avttn

Savelan kottmcikki on

re I t-t, Lo iman k-t, lcicin

ja

^vielcikin on

jo

kauan ollut^pystyssci,

vaikkakin se on mycihemmin siir- asumattomene.

kolla olevalle Malcom-saarelle. Jouk-

ko

suomalaisia muuttikin saarelle, pääasiassa

jo

ennestään Amerikassa asuneita,

mutta

myöskin ^suoraan Suomesta

lähti

asukkaita vastape- rustettuun Sointulaan. Viimeksimai- nittuun ryhmään kuului myös Evert Savela, joka lähti Helsingistä kevääl-

lä

^1902. Kun siirtokunta ^muutaman vuoden kuluttua hajosi, Savela siirtyi USA:n ^puolelle

ia

^{asettui asumaan}

San Franciscon

suurkauPunkiin.

Täälläkin hän ainakin aluksi harjoitti puusepän ammattia. ^Tästä eteenpäin

hänen

elämänvaiheensa jäävätkin hämärän peittoon,

sillä

^seuraava

kiintopiste

on

Suomeen tullut ^tieto, että hän kuoli joulukuun 20. påivänä 1963, siis 88-vuotiaana. Luultavasti hän asui koko loppuikänsä USA:ssa.

Tähän viittaa sekin, että molemmat hänen kirjoistaan on ^painettu siellä.

Tämä

Savelan elämänvaiheista.

Merkkihenkilöksi hänet tekee kuiten- kin se, että hän vanhemmalla iällään kirjoitti kaksi varsin huomionarvois- ta kirjaa,

joita

lähinnä kai voitaisiin sanoa kaunokirjallisiksi muistelmate- oksiksi.

Savelan ensimmäinen teos "Van- ha perintötalo" ilmestyi Superiorissa,

Wisc, vuonna ^1941,

ja

se sisältää 127 sivua. Vaikka teos on kirjoitettu romaanin muotoon, se tuntuu ^perus- tuvan

hyvin

suurelta osalta tosita- pahtumiin. Kirjassa ei ole varsinaista yhtenäistä

juonta,

vaan kirjoittaja kertoo siinä nuoruusaikansa erilaisis-

ta

tapahtumista

ja

elämästä Huitti-

sissa, varsinkin kotikylässään Jokisi-

vulla. Vaikka henkilöiden

ja

paikko-

jen

nimet on osittain muutettu, voi kirjasta tuntea useita silloisia huittis- laisia. Mm. yksi kirjan päähenkilöis-

tä

on Huittisten tunnetuimpiin ^kuu-

luva

kansansoittaja "Sokkee-Kus- taa",joka kulki eri puolilla ^pitäjää ja

tuli täten

kirjoittajallekin tutuksi.

Kirja ^{on hyvä kuvaus} 1800-luvun lo- pun maalaiskylän elämästä,

ia

^sillä

on

myös historiallista arvoa juuri siksi että se kuvaa tosioloja.

Savelan toinen

teos

"Suomesta Sointulaan'o

on

tavallaan edellisen

jatkoa. Siinä ei mainita painovuotta, mutta luultavasti se on ilmestynyt pi- an edellisen jälkeen. Tämän 143-si- vuisen teoksen alussa kirjoittaja ku- vaa lyhyesti toimintaansa ^sorvaaja- na kotipitäjässä

ja

Helsingissä. Kir-

jan

pääosan muodostaa kuvaus lai- vamatkasta Kanadaan

ja

elämästä Sointulassa. Loppupuolella kirjailija kertoo elämästään San Franciscos- sa,

ja

_kirjan päättää varsin vaikutta- va silminnäkijän kuvaus San Fran- ciscon suuresta maanjäristyksestä, joka tapahtui huhtikuun 18. päivänä 1906. Koska tämäkin teos aivan il- meisesti perustuu ainakin ^pääosil- taan tositapahtumiin, se ei ole aino- astaan romaani, vaan myös kappale maamme siirtolaisuuden historiaa.

Savelan molemmissa ^teoksissa

kiintyy

huomio siihen tarkkuuteen,

millä

nuoruusaikaiset tapahtumat

ovat

jääneet

kirjoittajan

^muistiin.

Toinen ihailua herättävä ominaisuus

on

teosten

kieli.

Useinhan kauan Amerikassa olleet osittain unohtavat

Savelan jcilkimmciisen

kirjan

kansi.

äidinkielensä

ja

sekoittavat siihen englantilaisia sanoja. Savelan kieli sen sij aan on vielä 4O-vuotisen Ame- rikassa olon jälkeen virheetöntä suo- mea. Kummatkin kirjat ovat ^harvi- naisuuksia,

sillä

ainakin Suomeen

niitä on luultavasti tuotu vain ^muu- tamia kappaleita.

Ei kaikki

pääse Huittisten aukeelle eikä Lammasten lahrelle

Kääntelee itteensä

ninko

Ruattin otava.

Helslnklsä

o

^herroJa,

ko

slnattl on siälä.

Vaivaa Tyrvään tautl,

ko

^syöttää,

juattaa

ja

makkauttaa.

Hotisee ninko Tanhuanpään kanat, ko he pannukakon löysi.

Herrainpäivillä on päätetty, että jolla ei oo hevosta, sen täytyy kulkee ial- kasin.

Jämpti ninko almanakan hinta.

Kolme on ko kurkistaa: varvas ken- kästä, naskali pussista

ja

paha äm-

mä akkunasta.

"Ei

^{semmosta luisua yhrellä kertaa}

jätetä", sano hämäläisäiiä, ko ahteen näki.

ll