PORIN HISTORIA III

PORIN HISTORIA III

Juhani Saarinen

3. OSA

1. TEOLLISUUDENR.AKENNE MONIPUOLISTUU

Sahateollisuudenkeskeinen asema 1800-luvun lopulla

Porin kaupunki oli 1870-luvulla tapahtuneen sahateollisuuden läpimur-

ron jälkeen kehittynyt selvästi puuteollisuusvaltaiseksi. ^{Sama suuntaus jatkui}

entisestään voimistuen parin seuraavan vuosikymmenen ajan. Sahojen tuo- tanto kasvoi moninkertaiseksi. Kun Porin muut teollisuusalat eivät ^edisty-

neet vastaavalla vauhdilla, teollisuus tuli entistä yksipuolisemmaksi. ^Niinpä

v. 1897 puuteollisuuden tuotannon arvo oli lähes 3/4 koko ^Porin teollisuu- den tuotantoarvosta. (Ks. taulukko n:o 23) ¹ Sahat olivat tässä ryhmässä yk- sinvaltiaita, sillä ^niiden osuus puuteollisuudesta oli peräti 99,3 prosenttia. ²

Työntekijämäärältään puuteollisuus ^{ei ollut aivan yhtä} hallitseva, sillä kau- pungin kaikista teollisuustyöläisistä vain vähän yli ^puolet kuului tähän ryh- mään.³ Sahatyöväen osuus koko mainitun ryhmän työväestöstä oli niin ikään suhteellisesti pienempi (95,9 °/o) kuin sahojen tuotantoarvon osuus. Puuteol- lisuuden rinnalla ainoastaan metalliteollisuudella oli Porissa ^{jonkin verran} merkitystä. Tätä ryhmää noin kolmeneljäsosalta hallitseva Porin ^Konepaja oli Tampereen Porin radan valmistuttua saanut suuria tavaravaunutilauksia valtionrautateiltä, minkä vuoksi sen tuotantoarvo oli kasvanut muutamassa

vuodessa ^noin kaksinkertaiseksi. ^Porin muista, täysin vähäpätöisistä teollisuus- ryhmistä ei edes aiemmin merkittävä kemiallinen teollisuus ^poikennut v.

1897 millään lailla edukseen. Alan suurin yritys Porin Tulitikkutehdas eli näinä vuosina riutuvaa elämää. Sen vuokra-aika Isollasannalla päättyi ^{v. 1902,} minkä vuoksi tehdasta ei ollut kannattanut pitkiin aikoihin mitenkään uusia.

Uudesta tuotantolaitoksesta ei näinä vuosina vielä liioin ollut tietoa. Tuo- tantoarvoltaan aikaisemmin suhteellisen huomattava ravinto- ja nautintoai- neteollisuus oli nyt painunut oikeaan asemaansa, sillä virallisessa tilastossa oli luovuttu tähän ryhmään kuuluvien viinanpolttimoiden tuotannon kaksin- kertaisesta luetteloinnista ottamalla tilastoon mukaan likööritehtaiden valmis- teiden nettoarvo.

Porin historia

PORIN TEOLLISUUDEN TUOTANTOARVOT

1897 1906 1916 1926 1936

1

000 mk

°/o

1

000 mk

%

1000

mk

%

1

000 mk

°/o

1

000 mk

°/o

336 10,4

1

474 10,2

2

897 12,4

30

062

8,3 48

252

9,8

51

0,6 59 0,4

203

0,9

1

196

0,3

2

644

0,5

190

2,4

190

1,3

1

852

7,9

3

490

1,0

138

1,7 67 0,5

\

341

1,2

2

113

0,4

71

0,9

3

906 26,9

7

166 30,5

53

419

14,9

93 048 18,9

9

0,1 42 0,3 89 0,4

105

694 29,3

144 426 29,3

5

800 72,0

7

732 53,3 000

10

42,6

135

342 37,5 755 177 36,1

723

9,0

675

4,7

680

2,9

8

085

2,3

19

599

4,0

234

2,9

351

2,4

363

2,4

18

864

5,2

4

971

1,0

8

052

100,0

14

496

100,0

23 450

100,0

360 493

100,0

808 492

100,0

Metalliteollisuus ^Kivi- saviteollisuus

^ja

Kemiallinen ^teollisuus kumiteollisuus ^Nahka-

^ja

Kutoma-

vaatetusteollisuus

ja

Paperiteollisuus Puuteollisuus ^Ravinto-

^ja

nautintoaineteollisuus teollisuus Muu

Taulukko

n:

o

23

PORIN TYÖNTEKIJÄMÄÄRÄT TEOLLISUUDEN

1897 1906 1916 1926 1936

Lukum.

°/o

Lukum.

°/o

Lukum.

°/o

Lukum.

°/o

Lukum.

°/o

368 14,3 525 17,7 504 19,7 701

15,2 989

16,9

51

2,0 49 1,7 20 0,8 46 1,0 67

1,1

93 3,6 99 3,4

226

8,8

124

2,7

87 3,4

58

2,0 94 2,0 40 0,7

62 2,4

718 24,4 694 27,2

1020

22,1

2

123 36,4

10

0,4

23

0,8

23

0,9

402

8,7

634 10,9

1

447 56,2

1

168

39,6 913 35,7

1

966 42,5

1

595 27,3

232

9,0

163

5,5 89 3,5 90 1,9

174

3,0

223

8,7

145

4,9

86

3,4

182

3,9

219

3,7

2

573

100,0

2

948

100,0

555

2

100,0

1

625

100,0

5

841

100,0

Metalliteollisuus ^Kivi- saviteollisuus

^ja

Kemiallinen ^teollisuus kumiteollisuus ^Nahka-

^ja

Kutoma-

vaatetusteollisuus

ja

Paperiteollisuus Puuteollisuus ^Ravinto-

^ja

nautintoaineteollisuus teollisuus Muu

Taulukko

n:

o

24

Porin historia

Uusia investointikohteita ^etsitään

Aivan viime vuosisadan ^loppu oli monista syistä otollista aikaa ^uusien yri-

tysten luomiselle. Vuoden ¹⁸⁹⁵ tienoilla alkoi ^Suomessa kukaties koko 1800- luvun loistavin noususuhdanne. Se kasasi pääomia yrittäjille ennen näkemät- tömässä mitassa. Täystyöllisyys lisäsi kansan tuloja, ^{joista entistä suurempi}

osa liikeni pankkeihin talletettavaksi. Dlskonttokorkoa alennettiin ja luo- tonsaanti oli aikaisempaa helpompaa. Näiden yleisten edellytysten lisäksi on

vielä aiheellista mainita ^{joitakin sopivasti} tämän korkeasuhdanteen kanssa ajallisesti yhteensattuneita Porin paikallisten teollistumismahdollisuuksien pa- rannuksia. Liikenneolojen kehittyminen alkoi juuri näihin aikoihin. ^Tampe-

reen Porin ^rautatien valmistuminen v. 1895 muutti Porin paikalliset mark- kinat kansallisiksi. Samanaikaisesti saatiin ^Porin ja Reposaaren välinen joki- väylä kulkukelpoiseksi ₁₀ jalan syvyydessä uiville aluksille. Kolme vuotta

myöhemmin rautatie ulottui jo meren rantaan, minne tosin saatiin käyttö- kuntoinen satama vasta 1900-luvun alussa. Teollisuustonteista ei myöskään

ollut puutetta, sillä kaupunkiin vastikään liitetyiltä Aittaluodon ja Isonsan- nan saarilta oli varattu suuria alueita tehtaiden sijoituspaikoiksi.

Erityisesti voitiin odottaa, että Porin seudun sahayhtiöt ryhtyisivät lau-

ta- ja lankkukaupan tuottamilla runsailla pääomilla monipuolistamaan toi- mintaansa. Tähän niillä oli sitäkin ^suurempi aihe, koska sahoilla oli alusta alkaen ollut vaikeana ongelmana, miten käyttää hyödyllisesti sahausjätteet.

Tilannetta oli yritetty pätevästi selvittää monella eri tavalla. Sahoilla oli yleen- sä omat kimpisahansa. Sahausjätteitä käytettiin _myös höyrypannujen ^polt- toaineeksi tai myytiin yksityisille talouspuiksi. Mikään keino ei kuitenkaan ollut taloudellisesti täysin tyydyttävä. Porin suurin sahayhtiö W. Rosenlew

& Co. suunnitteli milloin puusepänpajaa, lankarulla- tai laatikkotehdasta, mil- loin taas tärpättitehdasta. ⁴ Wilhelm Rosenlewin jälkeen yhtymän toimitus-

johtajaksi tulleen Hugo Rosenlewin ajatukset pyörivät _myös Suomessa yleis- tyvien puuhiomojen ja selluloosatehtaiden ympärillä. Näiden suunnitelmien to-

teuttamiseksi ei kuitenkaan päästy vielä hänen johtajakaudellaan käytännön toimenpiteisiin. Sen sijaan edettiin eräällä toisella ^samaisen ongelman ratkai- sulinjalla jonkin matkaa, ennen kuin silläkin tiellä tuli ^seinä vastaan.

Saksasta kantautui vuosisadan lopulla Suomeen uutinen, _että maan ripeäs- ti edistynyt kemiallinen tutkimus oli selvittänyt lopullisesti sahojen jätepuu- kysymyksen. Ratkaisu pohjautui _puun kuivatislaukseen. Saksassa oli perustet-

tu yhtiö ”Aktiengesellschaft fiir Trebertrocknung”, jonka tarkoituksena oli käyttää keksittyä menetelmää. Mainittu yhtiö perusti lukuisia tytärliikkei-

tä eri maihin. _{Osittain sen,} loistavasti hoidetun mainonnan ja joidenkin jär- jestelyjen avulla yhtiö saatiin jonkin aikaa näyttämään edulliselta ja jatkuvas- ti voimistuvalta. Suomalaisten sahayhtiöiden edun valvomiseksi perustettiin

374

Vuosisadan vaihteen katoavaa teollista toimintaa. Satakunnan museo,Pori.

v. 1896 Suomen Puuteollisuus Osakeyhtiö, joka solmi saksalaisen yhtiön kans-

sa sopimuksen yhteistyöstä. Tarkoituksena oli perustaa alan tuotantolaitok-

set suuriin sahateollisuuskaupunkeihin Kotkaan ja Poriin. Kotkan tehdas ra-

kennettiin ja saatiin tuotantoprosessikin ^käyntiin. Tulos oli kuitenkin sur-

kea: jokseenkin olematon määrä metyylialkoholia, kelvotonta etikkahappoa ja jonkin verran tärpättiä. Tehtaan toiminta lopetettiin pian, saksalaiset ke- mistit ^{häipyivät maasta,} ja koko jutusta tuli skandaali. ⁵

Porissa ei koskaan jouduttu näin pitkälle. Alustavia suunnitelmia ja töitä Porissakin kyllä tehtiin. W. Rosenlew ^{& Co. sopi} Puuteollisuus Osakeyhtiön kanssa sahausjätteiden toimittamisesta Poriin perustettavalle tehtaalle. Hugo Rosenlew, joka kuului Puuteollisuus Osakeyhtiön johtokuntaan, asettui yri-

tyksen johtoon. Hän sai v. 1897 ostetuksi kaupungilta tarvittavan maa-alueen tehtaan paikaksi. Saksalaisen työnjohtajan saavuttua Poriin tehdasrakennus pystytettiin kaikessa kiireessä. Tarvittavia koneita ei sentään ennätetty asen-

taa, ennen kuin tuotannon pohjana ollut menetelmä oli Kotkassa ainakin Suomen olosuhteisiin sovellettuna ja suomalaista puuraaka-ainetta käytettäes-

sä osoittautunut kelvottomaksi. ⁶

Puuvillateollisuus kotiutuu Poriin

Joko

suoranaisesti tai välillisesti puuhun kytkeytyvillä elinkeinoaloilla ei näin eri syistä _päästy eteenpäin. Koska mahdollisuudet investoida sahateol-

Porin historia

lisuuteenkin olivat vähäiset, sijoitushalukkuus ^purkautui kokonaan toisaal- le, kutomateollisuuteen. On vähän outoa, että juuri kutomateollisuus ja ni-

menomaan puuvillateollisuus alkoi kiinnostaa porilaisia. Kaupungilla ei ollut minkäänlaisia ^perinteitä tällä ^alalla, eikä yhdelläkään mukaan tulleista yrit- täjistä ollut erityistä tekstiiliteollisuuden tuntemusta. Toisaalta tämän alan valitseminen on sikäli ymmärrettävissä, että kehityksen suunta näytti vää-

jäämättömästi osoittavan tehdasvalmisteisten kankaiden menekin ^jatkuvaakas-

vua. Kutomatehtaita ei voitu 1800-luvun lopulla rakentaa ulkomaiden sen

paremmin kuin Venäjänkään markkinoiden varaan, ^mutta kotimainen ku- lutus oli hyvää vauhtia lisääntymässä. Suomen maatalous oli kehittynyt, met-

sät olivat ^{saaneet arvoa} ja sahateollisuus oli luonut ansiomahdollisuuksia sekä maaseudulla _että kaupungeissa. Ihmiset olivat saamassa käyttöönsä entistä enemmän aikaisemmin niin harvinaista rahaa. ^Sitä käytettiin monenlaisten

ennen pelkästään kotona valmistettujen kulutushyödykkeiden ostoon. Niinpä esimerkiksi säätyläisten antaman esikuvan mukaan talonpoikaisnaiset olivat alkaneet vaihtaa pukujensa materiaalina käyttämänsä kotikutoiset kankaat uudenaikaisiin tehdasvalmisteisiin kankaisiin. Varsinkin puuvillakankaiden suosio oli kovasti lisääntynyt, eikä mikään näyttänyt uhkaavan tätä ke- hitystä. Ainoa pelottavalta vaikuttava tekijä oli ^se, että Suomen entiset suu- ret puuvillatehtaat: Finlayson Tampereella, Forssan tehdas, Barker ^Turussa

ja Vaasan tehdas olivat juuri 1890-luvulla tuntuvasti laajentaneet ^tuotan-

toaan. Sen lisäksi saman vuosikymmenen lopulla perustettiin Tampereelle

suuri Lapinniemen tehdas. Vaikka Porin markkina-alue olikin rautatien saan-

nin jälkeen laajentunut, oli varmasti syytä pelätä vanhojen tehtaiden täyttä- neen kangasmarkkinat niin tyystin, että tulokkaalle ei enää jäisi niillä si-

jaa.⁷

Aloitteen puuvillatehtaan perustamiseksi _Poriin teki Rosenlewin ^kauppa- puodin ^v, 1877 ostanut ja sittemmin kaupungin huomattavimmaksi tukku- kauppiaaksi kohonnut kunnallisneuvos Gustaf Efraim Ramberg. ⁸ Hän yrit- ti heti alun alkaen saada ^yrityksen mahdollisimman laajalle porilaiselle ^poh- jalle. Tavoitteena oli vetää mukaan kalkki Porin seudun huomattavimmat rahamiehet. Ramberg onnistui erinomaisten liikesuhteidensa turvin pyrki-

myksessään hyvin.

Joidenkin

valmistelujen ^{jälkeen pidettiin} neuvottelukoko-

us huhtikuun 12. pnä 1898 Porin Teatteriravintolassa. Tästä kokouksesta muodostui ratkaiseva, sillä kokous päätti ^perustaa ”Björneborgs Bomullsma-

nufaktur Aktiebolag Porin Puuvillateollisuus Osakeyhtiö”-nimisen yh- tiön, jonka tarkoitukseksi määriteltiin "harjoittaa tehdasmaisesti puuvillata- varoiden valmistusta ja myydä niitä”. Yhtiön osakepääoma määrättiin kah- deksi miljoonaksi markaksi. Se päätettiin jakaa kahteentuhanteen yhtä suu- reen osakkeeseen.

Heti suoritettu koemerkintä tuotti erinomaisen ilahduttavan tuloksen, sil- 376

lä kaksitoista kokouksessa mukana ollutta liikemiestä merkitsi lähes 3/4 osakkeista. ^Eniten (450 kpl) niitä varasi porilainen, mutta koko Suomea mo-

nipuolisen ja laajan yrittäjätoimintansa kenttänä pitävä puutavarakauppias Fritz Arthur

Juselius.

Ahlström-yhtymä merkitsi 300 ja F. A.

Juseliuksen

veli Bruno 250 osaketta. Sata osaketta merkitsivät kauppiaat Ramberg, Erik Mellin ja

John

Bohm. Rosenlewit suhtautuivat ilmeisen pidättyvästi uuteen

yritykseen, koska merkitsivät vain 83 osaketta. Jäljelle jäävän osakekan-

nan menekki oli tämän vankan pohjan vuoksi ^{taattu. Noin parissa} viikos-

sa lähinnä porilaiset ja noormarkkulaiset ^kauppiaat ja virkamiehet merkit- sivät loput osakkeista. ⁹

Koska porilaisilla ei ollut kokemusta suuren puuvillatehtaan perustami-

sesta, rakentamisesta ja johtamisesta, täytyi näiden vaativien töiden johtoon hankkia pätevä mies kaupungin ulkopuolelta. Edullisin palkkaehdoin onnis- tuttiin tehtaan johtajaksi saamaan Englannissa alan monipuolisen tuntemuk-

sen hankkinut ja sitten kymmenisen vuotta

John

^{Barker & Co:n johdos-}

sa toiminut insinööri Carl Gustaf Sundell. ¹⁰ Tämän oman aikansa etevim- piin kuuluvan ammattimiehen johdolla oli turvallista ruveta pystyttämään

uutta tehdasta. Sen sijoituspaikaksi valittiin vaihtoehtona pohditun Karja-

rannan sijasta Isonsannan luoto. Loppuvuodesta 1898 ostettiin 35 000 ^mar- kalla kuusitoista vasta perustetun VIII kaupunginosan suurinta tonttia. Seu- raavana vuonna yhtiö osti kaupungin rahatoimikamarin toimeenpanemassa

huutokaupassa vielä ¹⁶ välittömästi edellisiin liittyvää, ^noin puolta pienem- pää tonttia ⁴ 922 markalla. ¹¹ Maaperän pehmeyden vaatiman arvioitua run- saamman paalutuksen, joidenkin tavaratoimitusten viivästymisen ja työmaal- la kesällä 1899 puhjenneen lakon vuoksi rakennustyö viivästyi ja tuli vä- hän laskettua kalliimmaksi.

Joulukuun

^{alussa 1899 voitiin} juhlia harjannos- tajaisia ja päästiin asentamaan Englannista tilattuja kehruu- ja kutomako- neita. Kaikkiaan tehtaaseen tuli 10 780 värttinää ja 204 kutomakonetta. Nii- tä käytti 1 200-hevosvoimainen höyrykone. Kesällä ₁₉₀₀ aloitettiin höyryn kehittäminen. Elokuussa alkoivat kehruukoneet surista, ja myöhemmin syk-

syllä tuli kutomakoneiden vuoro liittyä yhteistyöhön. ¹²

Puuvillatehtaan koneistoa lisättiin heti ensimmäisestä toimintavuodesta alkaen tasaisesti aina vuoteen 1907 saakka. Värttinöiden lukumäärä keh- räämössä lisääntyi noin 9 000:11

a,

ja kutomakoneiden määrä kaksinkertais- tui. Samanaikaisesti tietenkin työntekijämäärä _ja tuotannon arvo kasvoivat.

Vuonna 1901 puuvillatehtaassa oli ²⁰⁵ työläistä, joista naispuolisia oli noin 80 prosenttia. Tämän vuosisadan ensimmäisen vuosikymmenen lopulla työntekijöitä oli noin 650. Vuosituotannon arvo, joka v. 1901 oli 723 000 markkaa, nousi jo ^v. 1905 yli 3 miljoonan ja viisi vuotta myöhemmin ensi kerran 4 miljoonaan markkaan. ¹³

Tehtaalla oli ensimmäisinä vuosinaan voitettavanaan monenlaisia vai-

Porin historia

keuksia. Tuotteiden laadun parantamiseksi oli ^pakko suorittaa heti alussa monia uudistuksia, jotka nielivät varoja. Osakkeille ^ei jaettu osinkoa, min- kä vuoksi monet hätäisimmät myivät osuuksiaan. Varsinkin Ahlström-yh- tiö osti niitä halukkaasti. Jo ^{v. 1901 se oli} kaksinkertaistanut alkuperäi-

sen osakemääränsä. Osingonjaosta pidättäydyttiin ^{vielä monena voittoa tuot-} tavanakin vuonna, ja siirrettiin voitot vararahastoon. Tällainen tehtaan ^ase-

maa lujittava politiikka oli mahdollista siksi, ^{että jatkuvasti} harveneva omis- tajajoukko ei ollut muualta saamiensa tulojen vuoksi riippuvainen puuvilla- tehtaan tuotosta ja saattoi sen vuoksi hillitysti odottaa jonkin vuoden tehtaan tilan vahvistumista. Odotus palkittiin ^{v. 1907,} jolloin vajaa puo- let edellisen vuoden ^voitosta jaettiin osakkeille. ^{Se oli} kuusi ^{prosenttia osa-} kepääomasta. ¹⁴

Teollisuusrakenne vuonna 1906

Puuvillatehdas oli ensimmäinen huomattava teollisuuslaitos, ^joka alkoi

muovata Porin teollisuuden rakennetta ^entistä monipuolisemmaksi. (Ks. ^tau- lukko ^N:o 23). Kutoma- ja vaatetusteollisuus, jonka tuotantoarvo v.

1897 oli vajaa yksi prosentti koko Porin teollisuuden vastaavasta arvosta,

nousi vuoteen 1906 mennessä kaupungin toiseksi huomattavimmaksi teolli- suusalaksi. Sekä tuotannon arvosta että työntekijäin ^{määrästä sen osuus oli}

noin neljäsosa, mikä merkitsi samalla ^{sitä, että} puuteollisuuden ^asema jäi vähemmän hallitsevaksi. ^Sen tuotanto edusti vielä v. 1906 arvoltaan vähän yli ^puolta kaikkien teollisuuslaitosten tuotannosta, mutta lasku oli kymmenessä vuodessa kuitenkin ^{liki 20} prosenttiyksikköä. Nyt kyseessä olevana ^{vuonna Porissa} oli toiminnassa enää vain kolme sahaa: Isonsannan eli Vanha saha, ^Seikun saha jaReposaaren saha. Viime vuosisadan ^{lopun kor-} keasuhdanteen jälkeisen lamakauden vuoksi Ahlström-yhtymä seisautti Po- rissa omistamansa Isonsannan ja Sofiegartenin sahat ^v. 1901.

Jälkimmäinen

hajoitettiin ^{täysin jo seuraavana vuonna. Isonsannan saha sai puolestaan}

saman kohtalon neljä vuotta myöhemmin. Tarkoituksena oli keskittää Ahl- ström-yhtiön sahatoiminta ^Porin tienoolla Pihlavaan. Siellä toimivan sahan

aseman vahvistamiseen tähtäsivät ^{myös yhtiön} yritykset eliminoida mark- kinoilta ^{niin monta} kilpailijaa kuin mahdollista. Yhtiö osti useita sahoja, purki rakennukset ja myi ^varastot sekä koneet. Näin esimerkiksi 1890-lu-

vun lopulla ^toiminimi Eriksson ^& Lundgrenin perustama ja sittemmin Po- rin Puunjalostus Osakeyhtiön omistuksessa konkurssiin mennyt Karjaran-

nan saha joutui luotonantajana olleen Kansallis-Osake-Pankin kautta v. 1905 Ahlström-yhtymälle. Myytyään koneiston se purki tehtaan ^vielä samana vuonna. ¹⁵ Näin Ahlström-yhtiö vetäytyi tyystin pois varsinaiselta Porin alueelta. Kaupunkiin jäljelle jääneet Rosenlew-yhtymän kaksi ja Reposaaren 378

Höyrysahayhtiön saha olivat todellisia suursahoja. Yhdessä niiden osuus oli edelleenkin yli 98 prosenttia koko Porin puuteollisuuden tuotannosta.

Metalliteollisuuden asema Porin teollisuudessa v. 1906 oli jokseenkin

sama kuin vajaa vuosikymmen aikaisemmin. Alan merkittävin laitos oli jatkuvasti Porin Konepaja, joka oli muutettu Roscnlewin perheosakeyhtiök- si. Tehdas toimitti edelleen valtionrautateille tavaravaunuja. Vuonna 1906 niitä valmistui 75 kappaletta. Sanotun tuotannonhaaran pakotuksesta kone- pajalle oli rakennettu uusi puutyöpaja ja vaunujen asennushalli. Tämän vuosisadan alussa konepajan ^johdon arvellessa talonrakennustoiminnassa siir- ryttävän yleisesti keskuslämmitysjärjestelmään tehtaan valmistusohjelmaan otettiin uutena artikkelina lämpöjohdot. Tuotannon käyntiin saamiseksi teh- tiin v. 1903 päätös uuden valimon rakentamisesta. Siitä tuli eräs koko

maan suurimpia ja uudenaikaisimpia. Kaikki sen koneet olivat jo sähkö- käyttöisiä. ¹⁶ Konepajan laivanrakennustoiminta ei enää tämän vuosisa- dan alussa ollut yhtä vilkasta kuin ^viime vuosisadan loppupuolella.

Joita-

kin höyrylaivoja vielä rakennettiin, mutta vain harvakseen. Koko tehtaan

tuotantoarvo v. 1906 oli n. 1,2 miljoonaa markkaa. Se oli n. 80 prosenttia Porin metalliteollisuuslaitosten yhteistuotannosta. Kaupungin kaikista me-

tallimiehistä ^puolestaan n. 3/4 oli työssä tässä laitoksessa. ^Muut alan yri- tykset olivat v. 1890 perustettua vähäistä

Jakobssonin

^{Konepajaa lukuun}

ottamatta teollisuustilaston jatkuvasti mukanaan laahaamia pieniä käsityö- pajoja.

Kemiallisen teollisuuden ryhmän kaikki kaikessa oli Porin Tulitikkuteh- das. Vuonna 1906 se oh taas toiminnassa. Vanha tehdasrakennus oli jou- duttu purkamaan, koska se ei sopinut _Isonsannan saarelle vahvistettuun ase-

makaavaan. Tulitikkutehtaan omistaja F. A.

Juselius

^ei ollut kuitenkaan valmis kokonaan lopettamaan _tätä yritysmuotoa. Hän ryhtyi yhteistyöhön Tampereen tulitikkutehtaan omistaneen yhtiön osake-enemmistön halti-

jan todellisen valtioneuvoksen W. von Frenckellin kanssa. Yhdessä he päättivät v. 1903 perustaa Porin Tulitikkutehdas Oy:n. Osakkeista 50 °/o tuli v. Frenckellille, 49 °/o F. A.

Juseliukselle

^{ja 1 °/o Bruno}

Juseliuk-

selle. Tehtaalle ostettiin tontti Vähärauman kylästä aivan Porin kaupungin rajalta. Rakennus valmistui vuoden 1904 alussa. Saman vuoden puolivälis-

sä tuotanto pantiin kokeilutarkoituksessa alkuun. Välittömästi _tämän jäl- keen _pyrittiin myös kehittämään yhteistyötä maan eri tulitikkutehtaiden kesken. Turun, Porin ja Tampereen tehtaiden omistajat muodostivat ^v.

1905 yhteisen osakeyhtiön, jonka omistukseen kaikki kolme tehdasta siirrettiin. ¹⁷ Menekkivaikeuksien vuoksi Tampereen tehdas seisautettiin ^ja

tuotanto keskitettiin Turun ja Porin tehtaaseen. Nämäkään eivät silti pääs-

seet kovin suuriin tuotantolukuihin. Vuonna 1906 Porin tehtaalla oli ⁹⁷ työntekijää ja valmistusarvo oli vain 186 000 markkaa.

Porin historia

Liike- javahiopäivämies Fritz Arthur Juselius ^{(1853—1930). Satakunnan}

museo, Pori.

Muilla teollisuusaloilla ei ollut enää ainuttakaan huomattavaa laitosta.

Yritystensä suuren lukumäärän (54 kpl) vuoksi ravinto- ja nautintoaine- teollisuuden valmistusarvo nousi neljänneksi suurimmaksi. Erilaisia juo- mia valmistavien tehtaiden osuus oli siitä vähän yli puolet. Leipomot sekä liha-alan laitokset jakoivat toisen puolen keskenään suunnilleen tasan. ¹⁸

Maailmansodan vaikutus Porin teollisuuteen

Vuosien 1906 ja 1916 välisenä aikana Porin teollisuudessa ei saavutettu

merkittäviä uusia aluevaltauksia, jos jätetään voimatalouden edistys tässä yh- teydessä huomiotta. Kaupungin teollisuuden rakenteen muutokset johtui-

vat siten joko satunnaisista syistä tai eri ryhmien sisäisestä kehityksestä.

Jo

aikaisempinakin aikoina hallitsevina olleet puu-, kutoma- ja metalliteolli-

suus olivat v. 1916 edelleen Porin suurimmat ryhmät. Vaikka uusien alojen huomattavia tehtaita ei ollut perustettukaan, jo aiemmin selvästi ilmennyt puuteollisuuden suhteellinen taantuminen oli edelleen jatkunut. Enää vain 42,6 prosenttia Porin teollisuuden tuotannon bruttoarvosta tuli sen osal-

380

le. Kymmenessä vuodessa laskua oli ^siis tapahtunut yli 10 prosenttiyksikköä.

Osasyyllisenä tähän oli myös ensimmäinen maailmansota. Viennin ^jokseen- kin täydellinen tyrehtyminen koski tietenkin eniten juuri sahateollisuutta.

Tosin sahojen tuotannon sovittaminen pysähtyneen viennin mukaiseksi ^ei käynyt päinsä hetkessä. Saksalaiset pinta- ja sukellusveneet ^saattoivat pysäyt-

tää tehokkaasti suomalaisen ^tavaran virran ulos ^{satamista, mutta} sahojen parin kolmen vuoden ^tarvetta vastaavan raakapuumäärän kulkua metsistä tuotantolaitoksiin ne eivät voineet keskeyttää. Eikä ^siihen pystynyt mikään muukaan. Tukit tulivat ^perille, eikä niitä voitu rajattomasti varastoida. Ne täytyi sahata. Sahojen ^tuotanto putosi sen vuoksi vain asteittain. Niinpä esimerkiksi Rosenlewin kaksi sahaa valmistivat v. 1914, jolloin Seikun saha oli laajennettu 10-raamiseksi, ^{yhteensä 39} 972 standarttia sahatavaraa.

Tasaisen taantumisen jälkeen niissä sahattiin v. 1918 enää vain 4 899 stan-

darttia. ^{19 On} mahdotonta edes osapuilleen arvioida, kuinka suuri osa puu- teollisuuden suhteellisen osuuden laskusta on luettava sotaolosuhteiden ja kuinka suuri osa teollisuuden normaalin monipuolistumisen tilille. Siksi täytyy ^vain tyytyä ^toteamaankummallakin ^varmasti olleen ^osuutta.

Kuvaa ^on vielä ^omiaan sotkemaan ^se, että puuteollisuuden sisäinen ra-

kennekin ^{oli päässyt} muuttumisen alkuun. Vaikka teollisuustilastoa v. 1909 uudistettaessa Porin puuteollisuudesta oli pudotettu pois toistakymmentä pientä nikkarinverstasta, ^jotkut uudet puutyöalan tehtaat kavensivat saho- jen osuutta tässä ryhmässä. Valmisteiden bruttoarvosta sahat vastasivat noin 91 prosentista. Työntekijöistä 69 prosenttia sai toimeentulonsa sahoista. ²⁰ Merkittävimmäksi puuteollisuustehtaaksi sahojen jälkeen _nousi laatikkoteh- das. Norjasta ja^Ruotsista saadun esikuvan mukaan W. Rosenlew ^& Co. Ab perusti sen v. 1912 voidakseen käyttää sahojen jätelaudat hyödyllisesti hy- väksi. Vaikka tehtaan Seikun sahan vieressä oleva rakennus oli valmis jo syksyllä 1912, tuotanto päästiin aloittamaan vasta seuraavan vuoden kesäl- lä. Laatikkotehdas oli nimittäin Rosenlewin tehtaista ensimmäinen, jota oli tarkoitus käyttää yhtymän uudelta voimalaitokselta saatavalla sähköenergial- la. ^Siksi laatikkotehtaan käyntiinpano sai odottaa voimalaitoksen val- mistumista. Näin se ehti toimia täydellä tehollaan vain vuoden päivät ennen

maailmansodan puhkeamista. Koska tehtaassa sahatuista ja höylätyistä laa- tikkolaudoista valtaosa meni vientiin, sen tuotantoa täytyi sodan vuoksi tuntuvasti supistaa. Siten laatikkotehtaan laajuutta kuvaavat vuoden 1916 lu-

vut: 35 työntekijää ja _{377 500} markan valmistusarvo eivät vastanneet lä- heskään tehtaan ^täyttä kapasiteettia. ^2l

Samoja vaikeuksia kuin laatikkotehtaalla ei ilmeisesti ollut v. 1909 An- nankadun varrelle perustetulla Oy Ekwall Ab:n huonekalutehtaalla. Sen 290 000 markan arvoinen vuosituotanto ^myytiin kotimaahan, lähinnä Po- riin. Kotimarkkinateollisuuden valmisteiden menekissä ei ollut sodan täs-

Porin historia

Muu teollisuus

Paperiteollisuus

Metalliteollisuus Kutomateollisuus

Puuteollisuus

Porinteollisuusalojen kehitys ^tuotannonarvon mukaan.

sä vaiheessa mitään vikaa. Puuteollisuuden ryhmää täydensivät edellisten ^li- säksi pari pientä puusepänliikettä sekä Porin Puuteollisuus Oy:n lestiteh- das.²²

Metalliteollisuuden asema oli vuoteen 1916 mennessä jonkin verran vah- vistunut. Lukuisten pienten pajojen poistaminen tilastosta v. 1909 oli _vä- hän laskenut alalla työskentelevien absoluuttista määrää, mutta suhteelli-

nen osuus oli silti noussut lähes 20 prosentiksi. Tämän ryhmän uusista yri- tyksistä ei juuri ole syytä puhua. Yhdestäkään niistä ^ei myöhemminkään kehittynyt merkittävää. Tuotanto keskittyi edelleen etupäässä Rosenlewin

ja osittain

Jakobssonin

konepajaan. Edellisen valmistearvo 2,2 miljoonaa markkaa oli 78 ^% metalliteollisuuden tuotannosta. Konepajan tuotanto oli

v. 1916 käynnissä olevan sodan vuoksi suurempi kuin edeltäneinä rauhan vuosina. Venäjän valtion sotatarviketilauksia sijoitettiin sodan sytyttyä mil- tei kaikille ^Suomen konepajoille. Myös molemmat porilaiset konepajat sai-

vat niistä melkoisen osan.

Jakobssonin

konepajan tuotantokapasiteetti _oli kuitenkin siksi pieni, _{että se} ei pääartikkelinsa revolverisorvien ohella pys-

tynyt tuottamaan sotatarvikkeita enempää kuin 62 250 markan arvosta. Ro- senlewin konepaja sen sijaan valmisti niitä 876 000 markan edestä. Toimi- tukset olivat osia vuosina 1915—16 saaduista neljän moottoriparkassin, 208

382

ponttoonien kuljetusvaunun ja 6 vartioveneen tilauksista. Työtä oli ^{siis riit-} tämiin, minkä vuoksi konepajan nettotuotto nousi näinä vuosina oikeas-

taan ensi kerran kunnolliseksi. Tuotantoa vaikeutti kuitenkin jonkin ver- ran merien sulkeutumisen aiheuttama poltto- ja raaka-ainepula. Venäjältä

ja osittain Ruotsista saatiin näitä tarvikkeita suurin ponnistuksin hankituk- si kutakuinkin riittävästi. ²³

osuus sekä tuotannon arvosta että työntekijöiden ko- konaismäärästä oli vuoteen 1916 mennessä edelleen vahvistunut. Se oli yk- sinomaan Porin Puuvillatehtaan ^ansiota. Tehtaan kannattavuuden varmis-

tuttua tuotannon kaikki alkuperäiset lisäämismahdollisuudet käytettiin hy- väksi runsaassa kymmenessä vuodessa. Sen vuoksi yhtiön hallitus ^{päätti jo}

v. 1912 ryhtyä laajentamaan tehdasta. Seuraavana vuonna valmistui osit- tain kehräämön ja osittain kutomon tarpeisiin puuvillatehtaan julkisivua hallitseva, lähinnä siltaa oleva 3-kcrroksinen, sprinkleritornilla varustettu

kulmarakennus. Uudisrakennukseen asennettujen 9 200 värttinän ja 218 ku- tomakoneen ansiosta Porin Puuvillatehdas nousi Suomen neljänneksi suu-

rimmaksi puuvillatehtaaksi Finlaysonin, Forssan ja Vaasan tehtaan jälkeen.²⁴ Työntekijöiden määrä oli v. 1914 vähän yli 900. Sen jälkeen tapahtui pien- tä laskua ^niin, että v. 1916 n. 86-prosenttisesti naispuolinen työläisjoukko oli 727 henkeä. ^{25 Sota-aika} ulotti vaikutuksensa myös puuvillateollisuuteen.

Metalliteollisuudesta toisille aloille heijastuva korkeasuhdanne lisäsi ostoky- kyä. Kun lisäksi Venäjän monimiljoonaiselta armeijalta saatiin suuria tilauk- sia, menekissä ei ollut moittimista. Raaka-ainehuollon järjestäminen sen si- jaan tuotti vaikeuksia. Pääasiallisesti Pohjois-Amerikasta Englannin kautta Suomeen kuljetetun puuvillan normaalin tien tukkeennuttua oli pakko käyt- tää Oslon ja Sundsvallin kautta kiertävää hankalaa reittiä. Kun raaka-aine- virtaa tälläkin suunnalla ^alettiin jarruttaa, oli turvauduttava vieläkin vai- keampaan kuljetustiehen. Hevospelillä vedätettiin puuvillapaaleja Kirkkonie- mestä erämaiden halki Rovaniemelle ja sieltä edelleen etelään. Myös Venä- jältä tuotettiin jonkin verran laadullisesti amerikkalaista huonompaa ^puuvil- laa. ^Näin hetken tarpeiden mukaan improvisoiduin keinoin onnistuttiin teh- taalle hankkimaan jokseenkin normaali määrä raaka-ainetta. ²⁶

Porin kemiallisen teollisuuden ryhmässä oli ^v, 1916 tulitikkutehtaan ^rin- nalla toiminnassa vain kolmelle miehelle työtä antava saippuatehdas. Tuli- tikkutehdas eli tässä vaiheessa voimakkaan kasvun aikaa. Turun, Porin ja Tampereen tehtaiden epäonnistuneen yhteistoiminnan johdettua v. 1912 va-

rarikkoon kaikki kolme tehdasta siirtyivät eräiden välikäsien kautta F. A.

Juseliuksen

^{ja W. von} Frenckellin haltuun. Seuraavana vuonna he perusti-

vat uuden yhtiön, jonka osakkeenomistajiksi heidän lisäkseen tuli joukko Porin Puuvillateollisuus Oy:ssä mukana olevia vakavaraisia liikemiehiä. Yh- tiö myi sen jälkeen välittömästi Turun ja Tampereen tehtaat. Uudet omis-

Porin historia

tajat eivät sittemmin ^enää käynnistäneet kumpaakaan. Koska tulitikkujen menekki kasvoi voimakkaasti sodan ensi vuosina sekä Suomessa että Venä- jällä, Porin Tulitikkutehdas pääsi v. 1916 määrällisesti sellaiseen tuotantoon,

joka jäi ennätykseksi vuosikymmeniksi eteenpäin. Kaikkiaan valmistui vuo-

den kuluessa 105 ⁷⁹² laatikkoa tulitikkuja, joiden arvo oli ^1,8 miljoonaa markkaa. Niiden valmistukseen ^{otti osaa 223} työntekijää. ²⁷

Ravinto- ja nautintoaineteollisuuden ryhmän osuus oli edelleen ^pienen-

tynyt. Tällä kertaa pääasiallinen syy oli se, ettei yksikään viinanpolttimo eikä paloviinan jalostuslaitos ollut enää toiminnassa. Paperiteollisuutta Po- rissa edusti alan toistaiseksi ainoa laitos J. ^Honkasen kirjansitomo. Nahka- teollisuus ei ollut ottanut monista yrityksistä huolimatta menestyäkseen Po- rissa, vaikka kaupungin rajojen ulkopuolella oleva Friitalan Nahkatehdas oli hyvää vauhtia kehittymässä suurteollisuuslaltokseksi. Kun vielä ^suuta- rinliikkeet oli ^poistettu teollisuustilastosta, Porissa ei v. 1916 ollut ainoa- takaan nahkateollisuudenpiiriin kuuluvaa tehdasta.

Selluloosa- ja paperiteollisuuden synty

Vuoteen 1926 mennessä Porin teollinen pohja oli edelleen laajentunut.

Aikaisemmin vaatimaton paperiteollisuus oli vuosikymmenessä tuotannon arvossa kivunnut kaupungin toiseksi merkittävimmäksi teollisuuden haarak- si. Korkean koneistus- ja jalostusasteen vuoksi sanotun ryhmän työntekijä- määrä ei ollut suhteellisesti läheskään yhtä suuri kuin valmisteiden brutto-

arvo. Porin paperiteollisuuden ripeä nousu aiheutui lähinnä neljän suuren

tuotantolaitoksen perustamisesta vuosien 1916—26 välisenä aikana. Rosenlew- yhtymällä oli niissä ratkaiseva ^osuus. Laatikkotehtaan käynnistyksellä oli

saatu ratkaisu vaikeaan sahausjäteongelmaan karkeiden jätteiden osalta, ^mut-

ta rimat ja muut pikkujätteet jäivät edelleen hylkypuuksi. Luonnollinen kehitys edellytti jatkoa. Suomessa jo yleiseksi käynyttä sulfaattiselluloosa- tehdasta ^oli suunniteltu Poriin jo 1800-luvun loppupuolella, mutta sen to-

teuttaminen oli jatkuvasti siirtynyt. Vuonna 1913 asia otettiin uudelleen esille, ^nyt kuitenkin sikäli täydellisempänä kuin ennen, että selluloosateh-

taan suoranaiseksi jatkoksi alettiin hahmotella paperitehdasta. Ruotsissa oli

v. 1885 ruvettu valmistamaan kovaksi ^keitetystä sulfaattiselluloosasta rus-

keaa voimapaperia, joka sopi erinomaisesti käärepaperiksi. Kansainvälisen kaupan jatkuvasti laajetessa sen menekki oli voimakkaassa kasvussa.

Päätös yhdistetyn sulfaattiselluloosa-voimapaperitehtaan perustamisesta Poriin tehtiin ^{v, 1915.} Maailmansodan puhkeamisen aiheuttamasta panii- kista oli selvitty ja usko _Suomen sivustakatsojan aseman säilymiseen yleis-

tynyt. Liioin ei jaksettu uskoa sodan kestävän vuosikausia uudenaikai- 384

sesta totaalisesta sodasta ^ei ollut kokemuksia. Parasta siis ilmeisesti oli jat- kaa suunnitelmien kehittelemistä edelleen ja olla valmiina työntymään mark- kinoille heti rauhan tultua. Uusi yritys muodostettiin itsenäiseksi osakeyh- tiöksi, sillä Yhdyspankki ^asetti rahoituksensa ehdoksi, että Reposaaren Höy- rysaha Osakeyhtiö saisi osuuden tehtaasta ja toimittaisi jätepuunsa sinne ja- lostettavaksi. Porin Paperitehdas Oy:n perustavassa yhtiökokouksessa vah- vistettiin osakepääomaksi 5 miljoonaa markkaa, mistä W. Rosenlew ^& Co.

Ab merkitsi ⁸⁴ prosenttia, Reposaaren Höyrysaha Osakeyhtiö 15,5 prosent-

tia ja tukholmalainen

J.

^{E. Francke Ab 0,5} prosenttia. Rosenlew-yhtymä lunasti ^sittemmin kaikki osakkeet. ²⁸

Tehtaan vuosituotannoksi laskettiin 12 000 tonnia. Norjassa vastaavan-

laisen tehtaan johtajana toimineen insinööri R. Stigmanin suunnitelmien mukaan rakennettua tehdasta alettiin pystyttää Seikun sahan viereen Ait- taluotoon, jotta hakkeiden kuljetusmatka jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Sa- hojen keskeinen ^asema Porin teollisuudessa tuli tällä tavalla taas kerran korostetuksi. Seikun sahahan oli jo ennen tätä vetänyt vierelleen laatikko- tehtaan ja polttoainekysymyksen vuoksi myös voimalaitoksen. Lisäksi puu- villatehtaan sijoittamiseen Isoonsantaan oli ratkaisevimmin vaikuttanut saa- ren sahoilta ^helposti saatava polttoaine.

Käynnissä oleva maailmansota rajoitti koneistojen hankintamahdolli- suudet Pohjoismaihin. Paperitehtaan kolmesta koneesta kaksi tilattiin oslo- laiselta A. S. Thunen konepajalta ja kolmas Karlstadin konepajalta. Al- kuaan arvioitiin tehtaan käynnistyvän vuoden 1917 lopussa. Siitä ei kui- tenkaan tullut mitään, sillä tielle kasaantui monenlaisia esteitä. Toimitukset Norjasta ja Ruotsista viivästyivät, kaksi koneita Poriin kuljettanutta laivaa upotettiin Pohjanlahdella, rakennustyömaalla sattui lakkoja, ja lopulta syt-

tyi kansalaissota. Vasta olojen tasaannuttua päästiin taas töihin käsiksi ja paperinvalmistus aloitettiin vuoden 1920 loppukuukausina.

Joidenkin

pikkuparannusten jälkeen tehtaan koko kapasiteetti saatiin käyttöön paris-

sa vuodessa. ^{Vuonna 1926} voimapaperia valmistui 13 349 tonnia, silloisel-

ta arvoltaan 46 miljoonaa markkaa. Selluloosatehtaan vuosituotannon ar-

voksi ilmoitettiin samanaikaisesti 15 miljoonaa markkaan. ²⁹

Aivan rinnan mainitun tehtaan kanssa rakennettiin Poriin myös Rosen- lew-yhtymän sulfiittitehdas. Virike tähän oli ^saatu sen jälkeen, kun Erik

ja Wilhelm Rosenlew olivat hankkineet toisen puolen tamperelaisen J. ^C.

Frenckell ^& Son Ab:n osakkeista. Sanottu yhtiö omisti Suomen vanhim-

man paperitehtaan Tampereella. Sen piirissä oli jo kauan suunniteltu oman

selluloosatehtaan perustamista, mutta hankkeen rauettua rahoitussyistä yhtiö oli ostanut tarvitsemansa valkoisen massan Kaukaan tehtaalta. Kysymys tuli kokonaan uuteen vaiheeseen yhteistyön voimistuessa Rosenlewin kanssa.

Vuonna 1916 päätetyn yhdistymisen jälkeen ruvettiin suunnittelemaan sul-

25 Porin historia.

Porin historia

fiittitehdasta. ^Se päätettiin sijoittaa Poriin, ^missä voimakysymys oli ratkais- tavissa mukavasti ja Tampereen paperitehtaan ^{kulutuksen ylittävän selluloo-}

samäärän laivaus järjestettävissä helpommin kuin Tampereelta käsin. Pape- ritehdasta parhaillaan urakoiva Skoonen Sementtivalimo ^Oy (Ab Skånska Cementgjuteriet) sai tehtäväkseen rakentaa myös sulfiittitehtaan. Tämän- kin tehtaan ^teknisessä suunnittelussa luotettiin norjalaiseen ammattimie- heen. Insinööri

Johan

^{A. Capjon} kutsuttiin tekemään työ ja ryhtymään

sittemmin valmistuneen laitoksen johtajaksi. Kaikki sulfiittitehtaan ^koneet tuotettiin A. S. Thunen konepajalta Oslosta. ^Tehtaan rakennustyötä hidas- tivat koneistoa kuljettavien laivojen upottamista lukuun ^{ottamatta samat} vaikeudet ^kuin paperitehtaan rakennustyötä. Vasta vuoden 1921 puolivälis-

tä alkaen ^saatiin lyhyin väliajoin käyntiin puunpuhdistamo, happo-osasto, keittämö ^{ja lopuksi} valkaisulaitos. Sulfiittitehtaan tuotantoa kehitettiin ^en-

simmäisistä toimintavuosista alkaen sekä laadullisesti että määrällisesti. Noin 10 000 tonnin vuosituotantoa silmälläpitäen rakennetun tehtaan massantuo- tanto oli onnistuttu jo v. 1926 lisäämään ¹⁴ 100 tonniin. Keskihinnan ollessa

2 969 markkaa tonnilta valmistuksen bruttoarvoksi tuli yli 41 miljoonaa markkaa. ³⁰

Jokseenkin

samoihin aikoihin valmistuneiden sulfaattiselluloosa-, paperi- ja sulfiittitehtaan vuosituotannon yhteisarvo v. 1926 oli 102,4 miljoonaa markkaa. ^Se muodosti noin ⁹⁷ prosenttia paperiteollisuuden tuotantoar- vosta. Näiden kolmen tehtaan työntekijämäärä, 352 henkeä, ^oli puolestaan

87 prosenttia alalla työskentelevien kokonaismäärästä. Porin muut paperi- teollisuusalan työpaikat olivat siis suhteellisesti enemmän ihmistyövoimaa käyttäviä kuin mainitut suurlaitokset. Merkittävimmäksi niistä kehittyi ^v.

1926 vasta ensimmäisiä askeleitaan ottanut säkki- ja pussitehdas. Heti Pape- ritehtaan perustamisen jälkeen eräiden Rosenlew-yhtymää lähellä ^olevien

mielessä ^oh syntynyt ajatus ryhtyä jalostamaan edelleen paperitehtaan val- mistamaa voimapaperia. Vuonna 1923 perustettu Oy Paperiteollisuus ^Ab aloitti säkkien ja pussien valmistuksen Björneborgs Tidningin kirjapainon yhteyteen järjestetyssä työsalissa. Tuotanto kasvoi tasaisesti vuodesta toi- seen. Neljäntenä toimintavuonna ¹³ työntekijää muutti jo 347 tonnia voi- mapaperia sementtisäkeiksi, torikasseiksi ja kauppapusseiksi, joiden yhteinen myyntiarvo oli 2,2 miljoonaa markkaa. ³¹ Muut Porin paperiteollisuusalan laitokset ^olivat J. ^Honkasen ja Satakunnan Kirjateollisuus Oy:n kirjansito-

mo.

Mikään toinen Porin teollisuusala ^ei voinut vuosien 1916 ja 1926 vä- lisenä aikana osoittaa likimainkaan sellaista valtaisaa kasvua kuin paperiteol- lisuus. Muut uudet tuotantolaitokset kuuluivat pienteollisuuteen. Niinpä esimerkiksi nahkateollisuuden alalla aluevaltauksen suorittaneet kolme käsi- laukku- ja salkkutehdasta olivat keskimäärin 30 työntekijän yrityksiä. Pape- 386

ri- ja nahkateollisuuden lisäksi vain sekalaisen teollisuuden ryhmän suh- teellinen osuus oli v. 1926 suurempi kuin kymmenen vuotta aikaisemmin.

Ansio viimeksi mainitun ryhmän aseman vahvistumisesta lankesi jokseen- kin yksinomaisesti Porin voimalaitoksen tilille, jonka tuottaman sähköener- gian hinnaksi arvioitiin vähän yli 13 miljoonaa markkaa. Laitoksessa oh mainittuna ^vuonna 105 työntekijää. ³²

Kaikkien muiden teollisuusalojen tuotantoarvojen osuus oli suhteellises- ti laskenut. Kemiallisen teollisuuden ryhmässä lasku oli erittäin selvä. Syy- tä tähän ei ole vaikea arvata. Porin tulitikkutehdas eli ^{taas yhtä} monista

myrskyisistä vaiheistaan. Vuoden ^{1919 lopulla} tehtaan omistaneen ^yhtiön pääosakkaat F. A.

Juselius

^{ja W. von Frenckell myivät suurimman} osan

osakkeistaan Svenska Tändsticks Aktiebolagetille, jonka johtajana toimi ^tun-

nettu insinööri Ivar Kreuger. Stabin suomalaisten tulitikkutehtaiden kans-

sa v. 1921 solmima yhteistyösopimus keski vain pari _vuotta, minkä jäl- keen puhkesi ankara tulitikkusota. Suomeen työnnettiin halpoja puolalaisia

ja tshekkoslovakialaisia tikkuja, minkä lisäksi Stabin Suomessa olevat ^Porin jaViipurin tehtaat pudottivat tulitikkujensa hinnan noin puoleen.

Tämä kiivas hintasota oli käynnissä juuri vuoden 1926 riennoilla, min- kä vuoksi ^Porinkin tehtaan tuotantotilastoon merkitty _{myyntiarvo oli} to-

dellista arvoa alhaisempi. Stabin pyrkimyksenä oli Porin ja Viipurin teh- taiden ja ulkomaisen tuonnin avulla vivuta Suomen trustivapaat tulitikku- tehtaat nurin tai ainakin pakottaa ne itselleen edulliseen yhteistyöhön. Stab saikin siten haltuunsa Suomen kaikki yksityiset tulitikkutehtaat. Vain SOK:n OTK:n ja Maakauppiaiden tehtaiden asemaa Stab^ei pystynyt murtamaan. ³³

Porin teollisuuden rakenteen muutoksille jo pari vuosikymmentä _omi- naista ollut puuteollisuuden aseman suhteellinen heikkeneminen oli jatkunut edelleen kymmenvuotiskautena _1916—26. Asian laita oli ^näin siitä huolimat-

ta, että Porin kolme sahaa saattoivat tämänkertaisen läpileikkausvuoden ai- kana ^toimia täydellä tehollaan. Maailmansodan runteleman ja köyhdyttä-

män Euroopan jälleenrakennuksen alku lykkääntyi aina 1920-luvun puoli- väliin saakka. Päästyään vihdoin alkuun se heijastui kuitenkin nopeasti ja näkyvästi Suomen sahojen tuotantolukuihin.

Juuri

^{sopivasti ennen kysyn-}

nän vilkastumista _Seikun saha ennätettiin modernisoida v. 1923. Tuotanto- kapasiteetti nostettiin siinä yhteydessä ^{n. 30} 000 standarttiin. Teknisesti auttamattomasti vanhentunut Isonsannan vanha höyrysaha oli puolestaan jo edellisenä vuonna purettu. Sen viereen oli saman tien rakennettu uusi 6- raaminen sahalaitos, joka ylti n. 20 ⁰⁰⁰ standarttin vuosisahaukseen.³⁴

Vuonna 1926 näissä kahdessa sahassa oli työssä yhteensä 1 018 henkeä.

Vuosivalmistuksen arvo oli noin 75,5 miljoonaa markkaa. ^{35 Porin} kolmas saha, Reposaaren höyrysaha, siirtyi v. 1917 uusiin käsiin. Maanviljelys-

neuvos Alfred Kordelin ^osti sen juuri ennen kuolemaansa. Sen jälkeen

Porin historia

PorinPuuvillatehtaan konesali^v. 1900. Satakunnan ^museo, Pori.

osakkeet siirtyivät erinäisten muiden suomalaisten liikemiesten, kuten K. E.

Kontron ja

Juho

^{Kuosmasen, haltuun. Näin alkujaan} ruotsalainen yritys suomalaistui. Suuruudeltaan Reposaaren höyrysaha sijoittui jokseenkin ^Sei- kun ja Isonsannan sahojen puoliväliin. Siellä oli v. 1926 kaikkiaan 492

työläistä. Sahatun ^tavaran arvoksi ilmoitettiin samana vuonna 36,4 miljoo-

naa markkaa. ³⁶

Sahojen osuus Porin puuteollisuuden tuotannosta oli edelleen laskenut.

Noin 82,5 prosenttia tuli ^enää niiden osalle. Merkittävimmin sitä oli ka-

ventanut Rosenlewin laatikkotehdas. Maailmansota keskeytti täysin lupaa-

van alun saaneen tehtaan toiminnan. Rauhan palattua sen tuotteille löy- dettiin nopeasti markkinoita ulkomailta. Tuotanto kasvoi 1920-luvun puo- liväliin saakka ripeästi. Vuonna 1926 tehtaalla tuotettiin 5 860 standarttia laatikko- ja höylättyjä lautoja. Valmisteiden arvo oli yhteensä 14,1 miljoo-

naa markkaa. Tehdas kävi näihin aikoihin useaan ^otteeseen kahdessa, jo- pa kolmessa vuorossa, minkä vuoksi työntekijöitä oli suhteellisen paljon.

Niinpä v. 1926 siellä oli 255 työläistä, joista jokseenkin tarkasti toinen puo- li oli naisia. Puuteollisuuden piiriin vielä luettavia huonekalutehtaita kau- pungissa oli peräti viisi. Yhdessä ne antoivat työtä 109 hengelle. ³⁷

Kutoma- ja tekstiiliteollisuus ^oli vuoteen 1926 mennessä menettänyt mel- koisen osan kymmenen _vuotta aikaisemmin hallitsemastaan asemasta sekä

tuotannon arvon että työntekijämäärän puolesta. Alan ainoa suuryritys Po- 388