PORIN HISTORIA II

PORIN HISTORIA II

J. W. Ruuth

Uuden suomenkielisen laitoksen toimittanut Mauno Jokipii

3. OSA

5. MAATALOUSELINKEINOT

KAUPUNGIN MAAT

Kun nyt siirrymme selostamaan kaupunkilaisten ns. maatalouselinkeinoja, emme voi olla edeltäpäin tekemättä sitä huomautusta, että nämäkin

saavutti-

vat po.

aikakaudella

kehitysasteen, jota täydellä syyllä voi verrata siihen edis- tymiseen, mikä oli leimannut kaupungin kauppa- ja teollisuuspyrkimyksiä. Tosin

meillä ei ole tältä ajalta mainittavana mitään alueenlisäystä siinä merkityk- sessä, että maa

olisi

entistään laajentunut lahjoitusten tai

onnellisesti

päät- tyneiden rajariitojen kautta. Rajariitoja esiintyi tosin naapurien, etenkin vä- häraumalaisten, kanssa isonjaon johdosta, mutta näiden ottelujen tulos oli ta- vallisesti sellainen, että kumpikin osapuoli katsoi olevan

aihetta

^{aloittaa rii-} dan uudelleen ensi tilassa.¹

KYSYMYS PITKÄAIKAISISTA KRUUNUNMAIDEN

VUOKRASOPIMUKSISTA I

Muuten on muistettava, että kaupungilla tälläkin

aikakaudella

oli

hallus-

saan melkoinen vuokramaa lahjaksi saamansa alueen lisänä. Se oli saanut

kuten

muistamme edellisellä

aikakaudella läheiset kruununmaat käyt- töönsä. V. 1727 se oli saanut siten 10 talarin vuotuista arentimaksua vas- taan pystyaidan itäpuolella sijaitsevat kuninkaanhaat

"ikuiseen

^omistuk-

seensa”.

^V.

1756

se oli samoin saanut ennen mainitun lammaskartanon raken- tamisen ja ylläpitämisen ehdolla kaikki joessa ja sen

suulla

sijaitsevat kruu- nunsaaret, niiden joukossa myös Aittaluodon ja Isonsannan, pysyvälle vuok- ralle 300 hopeatalarin vuotuista

maksua

vastaan. Ja

vaikka

sen oli selitetty

sittemmin v. 1766 lammaskartanon puutteellisen tilan johdosta menettäneen viimeksi mainitun arennin, se oli saanut kuitenkin tämän uudistetuksi v.

1770.

Kumpikin vuokraus oli

siten

jos edellyttää, että ehdot täytettiin rajoit- tamaton aikaan nähden; ne olivat kuten siihen aikaan sanottiin

”ikui-

5. Maatalouselinkeinot

siä”. Enemmän kuin kuudenkymmenen vuoden ajan eli kolmatta miespolvea kaupunki oli jo pitänyt hallussaan kruununhakoja; enemmän kuin kolme- kymmentä vuotta Aittaluodon maita ja kruununsaaria. Vaikkei porvaristo mi- tenkään voinut tuudittautua suruttomuuden uneen lammaskartanon sopimuksen pysyväisyyteen nähden, se kun asetti porvaristolle jokseenkin ankaria ehtoja, se oli sitä vastoin tottunut pitämään kruununhaanmaata melkeinpä varmana lahjoituksena. Eihän ollut näet epäiltävää,

ettei

kaupunki aina pystyisi mak- samaan siitä määrättyä 10 talarin arentimaksua. Ja olihan tämä maa annet- tukin kaupungille nimenomaan sen takia, että se tälle oli välttämätön. Sekä nautinta että oikeus näyttivät siis takaavan asukkaille jatkuvan

omistusoikeu-

den siihen.

Sellaisissa

oloissa oli katsottu myös voitavan

esteettömästi

käyttää tätä kruununmaata, ikään kuin se olisi ollut kaupungin kieltämätön omaisuus.

Siellä oli viime aikoina syntynyt kokonainen uusi kaupunginosa, Kirsteinin neljännes (Girsten kvartteret); sinne oli perustettu kaupungin laivaveis- tämö, jossa suuret Välimeren-purjehtijat rakennettiin; sinne oli raivattu lähes 50 tynnyrinalaa uusia peltoja ja ryytimaita. Vieläpä Aittaluodollakin vaikka se

oikeastaan

kuului lammaskartanon saariin oli useita laitoksia, jotka todistivat tämänkin kruununmaan osan jo alkaneen käydä

"välttämättömäksi

kaupungille”.

II

Voimme helposti mielessämme kuvitella kaupungissa sellaisissa oloissa val- litsevaa hämmästystä, kun hallitus 1780-luvulla alkoi panna kysymyksen alai- seksi näiden "ikuisten arentien” pysyvyyden. Lammaskartanon ei koskaan saatu hallituksen vaatimaan kuntoon, ja aina 1780-luvun alusta ilmestyi pet- tämättömiä enteitä siitä, että kaupunki minä kauniina päivänä tahansa oli menettävä nuo oivalliset kruununsaaret.

Samaan aikaan

huhuiltiin myös, että korkeat asianomaiset olivat aikoneet asettaa kuninkaanhaan vuokraehdot lä- hemmän tarkastuksen kohteeksi: he tulkitsivat ne tavalla, joka oli täysin risti-

riidassa

porvariston mielipiteen kanssa. V.

1782 kanneviskaali

Juslen oli huo- mauttanut kaupungin maksaman vuokran olevan ihan liian pienen. Hallitus oli siitä syystä määrännyt maat uudestaan mitattaviksi ja verotettaviksi.

Sanottiin, ettei kaupunki kruunulle vahingoksi saisi

iankaikkisesti

naut- tia tämän arennin etuja.

Maistraatti ja porvaristo kiiruhtivat heti ryhtymään kaikkiin vallassaan oleviin toimenpiteisiin uhkaavan vaaran estämiseksi. Kustannettiin Tukhol- maan asiamies, jonka oli valvottava siellä kaupungin oikeutta, selitettiin mie- lellään maksettavan korkeampaa vuokraa, jos kruunu vain vaatisi. Mutta vallanpitäjät eivät näyttäneet ottavan kuuloonkaan mitään todistuksia ja tar-

jouksia. Liiallisen vireästi huhu

tiesi sitä

^{paitsi kertoa,} että koko Uuskau- 597

Porin historia

punginosa purettaisiin, pellot jätettäisiin autioitumaan ja laivaveistämö hävi- tettäisiin. Mitään korvausta ei liioin olisi odotettavissa niistä pääomista, joita oli kirjoitettu kruununmaan kiinteimistön ja viljelysmaiden pantiksi. Suuret edut olivat todellakin ^vaarassa.

111

Pelastaakseen, mitä oli pelastettavissa,

maistraatti

^ja

vanhimmat tekivät

21.11.

1782

^{päätöksen,} jonka tarkoitus on toteutunut vasta meidän päivi- nämme. Kaupunki pyysi näet "lupaa saada lunastaa kruunulta kuninkaan- haat eli Kuninkaanlahden laitumen ynnä Kuninkaanlahden sekä Varvourin ja sen, mitä Aittaluodosta jää kuninkaallisen polttimon ja aitauksen ulkopuo- lelle”.²

Mutta tämäkin oli turhaa. Saatiin tyytyä siihen, että hallitus 17.7.1782 antoi kaupungille vahvistuksen veistämöön sekä 22.7. 1788 myönsi Uus- kaupungin porvareille luvan häiritsemättä asua kruununmaalla erityistä tonttiäyriveroa vastaan.

IV

Aivan samana päivänä, 11.7.1791, julkaistiin vihdoin ne kaksi kunin-

kaallista

^kirjettä, jotka lopettivat kaupungin arentioikeuden sekä lammas- kartanon saariin että kuninkaanhaan maahan. Viimeksi mainittu oli edellä- käyneen huutokaupan jälkeen luovutettava enimmän tarjoavalle. Edellinen taas annettiin 11.8. 1791 vuokralle everstiluutnantti Fredrik ^v. Knorringille 100 vuodeksi, laskettuna tammikuun 1. päivästä 1792 3 000 talarin käsirahaa ja 250 hopeariksin

vuotuista

vuokrasummaa vastaan.

V

Porvariston suureksi mielihyväksi e i kuitenkaan kuninkaanhaanmaata koskevaa määräystä

"väliintuloista

syistä” pantu käytäntöön koko tällä kyseisellä aikakaudella. Kaupunki sai siten todellisuudessa omistaa vanhan arentinsa. Uskalsipa se riidellä Knorringilta oikeutta Aittaluotoon ja Varvouriinkin, jotka sen väitteen mukaan olivat

"kruununhakain

^alai- sia”. Kuninkaallinen päätös (6.8. 1805) ratkaisi kuitenkin asian Knorringin hyväksi. Päätöksen mukaan 5.7.1806 hylättiin sitä paitsi vuoden 1801 palon jälkeen asetetun kompromissioikeuden pyyntö, että kaupunkia saisi laajentaa yhä kruununmaalle. Ei edes kaupungin maanmittauksen toimeenpanossa v.

1807 lausuma toivomus laivaveistämön alan lisäämisestä tuottanut toivottua tulosta. Nämä päätökset sisälsivät sitä paitsi suoranaisia kieltoja kaupun- gin uudistettuun pyyntöön

"saada

edelleen pitää puheena olevia tiluksiaan, 598

5.

Maatalouselinkeinot

so. kruununhakoja”. Mutta joskin kruunu siten pidätti itselleen vapaan isännyysoikeuden maahansa, eivät olevat olot muuttuneet

toistaiseksi

^siitä ensinkään. Selvää kuitenkin on, että kaupunki oli kärsinyt merkittävän vahingon. Sen sijaan, että kaupunki oli pitänyt sille välttämätöntä aluetta yhtämittaisessa omistuksessaan, nyt kaupungin sallittiin pitää sitä ainoas- taan toistaiseksi, sillä koska hyvänsä se voitiin menettää.

PÄRNAISTEN PELLOT

Kaupungin lahjoitusmaista puheenollen meidän ^on muistettava vanha, viljeltyä maata koskeva erotus Pärnäisten peltojen ja porvariston muiden viljelysten välillä. Pärnäisten sarat lukuun ottamatta maistraatille ja papistolle palkkaeduiksi määrättyjä kuutta tynnyrinalaa jaettiin yhä edelleen vuosittain porvareille 3:n ja 10^;n kapanalan välillä vaihtelevin osuuksin. Maistraatilla oli muutenkin näiden peltojen vapaa käyttövalta.

Siten se päätti esim. v. 1783, että Pärnäisten sarat oli jaettava ainoastaan niille, jotka viljelisivät hamppua.

MUUT PELLOT

Ulkopuolelle Pärnäisten peltoaitausta ei maistraatin valta ja isännyys kuitenkaan ulottunut, sillä muinaisen roomalaisen ager publicus-maan tavoin muu kaupunginmaa oli riistetty kunnalta, ja se oli siirtynyt yksityisten hal- tuun. V. 1783 maistraatti sanoo: "Lukuun ottamatta Pärnäisten peltoja kaupungin porvarit tai heidän perillisensä omistavat kaikki muut entisinä ja myöhempinä aikoina raivatut pellot varmoina omistuksinaan, ja ne siirty- vät perinnön tai myynnin kautta porvariston kesken omistajalta toiselle sekä ovat kiinnityksen alaisia. Osa näistä pelloista käytetään 80 tynnyrin peltoveron maksua varten ja toisista

suoritetaan

^määrätty maksu kaupun- gille,

hedelmättömimmistä

ei kuitenkaan mitään”.³ Perinnön ja oston kautta nämä pellot voivat joutua sellaisillekin henkilöille, joilla ei ollut kaupungin kanssa mitään tekemistä. V. 1790 muuan Harjavallan talonpoika nimeltä Priia oli siten ostamalla saanut haltuunsa pellon Humalaisten ryhmästä ja suunnitteli ^{nyt torpan} sijoittamista sinne.⁴ Useat pellot pääsivät asian- omaisten huolimattomuuden takia myös kaikesta verotuksesta. V. 1805 sano- taan, että sivulliset ovat vallanneet kaupungin omistamaa maata ja useat pellot ovat verottamattomia; v. ¹⁸⁰⁸ sanotaan taas, että aina v:sta 1794 saakka ei ollut tehty mitään luetteloa kaupungin maalla olevista pelloista ja niiden omistajista, josta ^on ollut seurauksena suuri epäjärjestys peltoveron kokoamisessa, "etenkin koska yksi ja toinen jokseenkin mielivaltaisesti mak-

soi mitä tahtoi”.

599

Porin historia

Nämä pellot olivat joko hajallaan laidunmaalla ja kukin aitojen erotta- mana, tai ne muodostivat myös suuria ryhmiä, joista eri henkilöt omistivat sarkansa ja palstansa. Tällainen yhteisviljelys aiheutti usein ristiriitoja eri saranomistajien välillä, josta syystä maistraatin täytyi esiintyä välittäjänä eri riitapuolten kesken. V. 1798 määrättiin, että

"koska

on kuulunut vali- tuksia siitä, että niiden, joilla on peltomaansa muiden kanssa samassa

aitauk-

sessa ja jotka tahtovat niitä vuotuisesti kylvää, jättämättä niitä koskaan kesannolle, ja siten tuottavat haittoja naapureille, tulisi valita joka peltoa varten päämies. Tämä päättää, koska pelto jätetään kesannolle, samoin myös aidan ja ojien kunnossapidosta: Henrik Malmberg valittiin Nevapeltoa (Måsaåkern) varten, vanhaa

Kissanmäkeä

^{varten teurastaja Törnberg,} uutta Kissanmäkeä varten Simon Norrgren, pohjoista Kissanmäkeä varten Matts Lönnmark, Vähämäkeä varten peruukintekijä

Willstedt

ja tiiliuunin- peltoa varten Jakob Waden”.

MAANVILJELYS

Vaikka

kaupungin kassa ikiajoista käytännössä olleen peltojärjestyksen takia menetti melkoiset tulot, kaupungin maanviljelys saavutti kuitenkin tällä aikakaudella niin korkean kehitysasteen, että sillä tuskin koskaan aikaisemmin tai myöhemmin on

sellaista

^ollut. Tämä käy selville sekä pelto- maan

senaikaisesta

suuresta lisäyksestä että myös niistä erinomaisista sadoista, jotka silloin palkitsivat viljelijöiden vaivan.

I

Uudisviljelyksiä raivattiin enemmän kuin 100 tynnyrinalan levey- deltä. Jo v. 1772 oli 10 tynnyrinalaa luovutettu viljelykseen Kissamäen luona, ja

29.9.1785

päätettiin, että siellä oli vielä 100 tynnyrinalaa raivattava pelloksi. Maanmittauksen tapahduttua oli jaettava porvareille % tynnyrin- alan suuruisia palstoja, sillä ehdolla, että heidän tuli saada pelto valmiiksi kolmen vuoden

kuluessa

sekä, nautittuaan 6 vapausvuotta, suorittaa mää- rätty maksu kaupunginkassaan. Peltojen pinta-ala, joka

edellisellä

^aika- kaudella oli tehnyt hiukan kolmatta sataa tynnyrinalaa, laskettiin v. 1772 ja 1783 324 sekä 1792 340 tynnyrinalaksi.⁵

II

Satotuloksista maistraatti sanoo valtiopäiväkertomuksessaan ^v;lta 1771, että "viljankasvu täällä kohoaa erityisen korkealle, enimmäkseen 15 ja 20 jyvään”. Ja maaherralle joulukuussa

1772

antamassaan kertomuksessa 600

5. Maatalouselinkeinot

maistraatti

ilmoittaa kaupungin maasta,

”että vaikka kolmasosa

^kaupungin pelloista on

huonointa

hiekkamaata, porvaristo ja

osakkaat

ovat kuitenkin siihen käyttäneet niin paljon kustannuksia, että sellainen huono maa, jota hedelmättömyyden takia talonpojat eivät koskaan voi viljellä tai lannoittaa, on saatu sangen viljavaksi”. "Viljankylvö” sanotaan edempänä

"nousee

^yleensä 12 jyvään ja moni nostaa sen 20:een, joka on mel- koinen

kansallinen

^voitto”.6 Koska sato oli keskimäärin

edellisellä

^aika- kaudella,

Rudensköldin

mukaan, ainoastaan 4 tai 5 jyvää ja koska meidän

aikoinamme vuodentulo

harvoin nousee yli 8 ja 10 jyvän, täytyy meidän todellakin pitää

1770-

^ja

1780-luvun

sato-oloja

erinomaisina.

Ne todistavat tavallaan "hyödyn aikakauden” taloudellisten pyrkimysten menestyksestä.

111

Tämän

aikakauden

ansioihin on

luettava

^{kuten jo on mainittu} myös useiden uusien viljelyskasvien maahantuonti.

Niistä

oli peruna ver- rattomasti tärkein.

Ensimmäiset

perunat tuotiin kaupunkiin, mikäli olemme huomanneet, vuonna 1750.’

Vuonna

^{1773 voivat} muutamat maistraatin jäsenet ja kaupungin vanhimmat, jotka muutamina vuosina olivat viljelleet tätä kasvia, todistaa, että sen viljeleminen hyvin maksoi vaivan. Päätettiin sen tähden

Tukholmasta tilata

^kolme tynnyriä kylvöperunoita yleisesti jaettavaksi, jota paitsi muutamat yksityiset

tilasivat

itselleen niitä Koivis- tosta ja Köyliönkartanosta. Kun kuitenkin se laiva, jonka oli määrä tuoda perunat Tukholmasta, joutui haaksirikkoon ja halla oli

tuhonnut

^Köyliön- kartanon perunat, kaupunki pyysi 11.4.1774, _että

"niistä

maaperunoista,

jotka maaherra armollisimmin on tilannut lääniin

muita

^varten”, hän suvait- sisi jakaa tälle kaupungille edes 2 tai

3

^tynnyriä.

Maaherra

lähettikin heti 38 kappaa perunoita, jotka 1 kuparitalarin 8 äyrin kapan hinnasta jaettiin niin pitkälle kuin riitti. Perunanviljelyksen menestyksen harjoittamisen huo- maamme siitä, että kaupungissa jo v. 1792 saatiin

300

tynnyriä perunoita.⁸ Huonommin onnistui tupakanviljelys, joka aloitettiin v.

1746

ja 1760-luvulla kohotettiin 1

000 leiviskän

vuotuiseen satoon. Sopimattoman ilmanalan takia tämä viljelys väheni

vuosi

^{vuodelta, kunnes se} vuoden 1805 jälkeen koko- naan loppui.⁹ Vielä huonommin kuin tupakanviljelys menestyi vuonna

1783

^Kraftmanin johdolla aloitettu

"suuri

hampunviljelys”

tarkoitusta

^var- ten varatuilla Pärnäisten pelloilla. Sen edistämiseksi porvaristo selitti ©le-

vänsä

halukas

jos muut kaupungit siihen yhtyisivät lähettämään asiantuntijan

tutkimaan ulkomaista

hampunviljelystä.¹⁰

Vuonna

1808 sano- taan lyhyesti; hamppua ei viljellä, koska tämä kasvi ei täällä viihdy.

601

Porin historia

LATTOMEREN KUIVATTAMINEN

Kraftmanin kertomus Lattomeren kuivattami- sesta vuodelta 1782. Helsingin Yliopistonkirjasto.

Suurenmoisin

^{yritys, mikä} kaupungin maanviljelyksen his- torialla tällä aikakaudella on näytettävänä, on epäilemättä Lattomeren kuivattaminen, _tuon rämeiseksi suoksi muuttuneen vanhan purjehdusväylän, joka muinoin oli yhdistänyt Ulvilan kaupungin ja meren. Tämän suomaan

kuivattamisella

kuu- luisa suomalainen

talousmies

Kraftman on kaikiksi ajoiksi pystyttänyt itselleen muistomer- kin kaupungin ja sitä ympäröi- vän maaseudun

historiaan.

^Sillä väsymättömällä jäntevyydellä, mikä oli ominainen tälle hyö- dyn aikakauden edustajalle, hän voitti kaikki vastaväitteet ja saattoi tämän jättiläistyön kai- kista

vaikeuksista huolimatta

toivottuun tulokseen. Hän on itse hauskassa tutkimuksessa kertonut niistä vastuksista ja kärsimyksistä, jotka tämä suuri yritys tuotti toimeenpanijoilleen. Kun Kraftman ryhtyi siihen v. _{1760 maa-} herra

Jeremias

Wallenin Ulvilan pitäjänkokouksessa

lausuman

kehoituksen no- jalla joka ilmeisesti annettiin herrojen yhteisestä sopimuksesta eivät ym- päristön talonpojat vähääkään uskoneet hankkeen onnistumiseen.

Suoritutet-

tuaan rengeillään ja torppareillaan pienehkön ojitustyön suon

itäosassa

Kraft- man sai kuitenkin joukon heistä lupaamaan apua.

Vaikeudet

olivat suuret. Pa-

rillasadalla

^{kyynärällä}

laidasta

laitaan käveli kuten aalloilla, vajosi puoleen sää- reen saakka useinpa vyötäisiin asti. Kun

irtonainen

suokamara sekoittui

ojituksessa ikään kuin velliksi, oli vaikea, usein

mahdotontakin

saada mitään nostetuksi, yrittipä sitä lapiolla tai rautakoukulla.

Kaivaminen

täytyi uudistaa 5 tai 6 kertaa, ennen kuin oja oli saavuttanut edes jonkinlaisen lujuuden. Useana vuonna suoritettujen ojitustöiden jälkeen päästiin kuitenkin lopuksi niin hyvään tulokseen, _että suon itäosassa voitiin tästälähin ajaa

heinät

latoon hevosella tar-

vitsematta

kantaa niitä takkavitsoilla miesten selässä, niinkuin ennen oli tehty.

602

5. Maatalouselinkeinot

Ratkaisevan käänteen yksityisestä yrittelystä julkiseksi asiaksi työ sai kevättalvella

1773.

^Maaherra

Christofer

^Rappe

kutsui

silloin Porin

raatihuo-

neelle suureen kokoukseen

kaikki

seudun maanomistajat, joilla oli osuuksia Lattomeren suohon ja ilmoitti

kuninkaankin

henkilökohtaisesti kannattavan sen kuivaamista. Kun pormestari Sacklen, joka omisti melkein koko Tuors- niemen kylän, oli kylän puolesta luvannut luopua myllynpaikasta, joka oli suunnitellun kuivaustyön ^tiellä, tekivät

vähäraumalaiset

^{samoin ja} eräs suuri- suuntaisen suunnitelman pahimmista esteistä oli siten poistunut.

Pormestari

sai kaupunkilaisetkin lupaamaan päivätöitä kuivausojien kaivamiseen. Työn johtajaksi valittiin yksimielisesti Johan Kraftman. Osakkaat lähettivät hänen käytettäväkseen tarpeen mukaan 15—60 miestä päivittäin, sen mukaan kuin

sunnuntaina

saarnatuolista kuulutettiin. Kullekin jaettiin tietty päiväurakka suoritettavaksi ja tottumuksen lisääntyessä työmiehet

selvisivät

^entistä paremmin normeistaan.

Jo vuonna

1773

^saatiin 18 000 kyynärän pituinen ja kolmen kyynärän levyinen oja vedetyksi Lattomeren halki, joka vähitellen alkoi kuivua. Pian voitiin jalkaisin kulkea sen yli. Niiden kahdeksan vuoden ^aikana, jonka työ varsinaisesti kesti, kaivettiin yli 10 000 syltä (17 814 metriä) ojia suolle.

Porin kaupungin osuus siitä oli noin kymmenesosa. Työn päätyttyä

uudella

suurniityllä suoritettiin v. 1781—82 isojako, jossa 79 tilaa

sai

oman niitty- alueensa. Porin kaupungin niittylohko oli 553 tynnyrinalan laajuinen. Se jaettiin sarkoihin, jotka vuokrattiin porvareille kaupunginrahastoon suoritetta- vaa maksua vastaan.

Lattomeren kuivattamisesta tuli esimerkki, joka vaikutti laajalti. Niinpä Nakkilan Leistilänjärven laskeminen ja Eurajoen perkaustyöt 1790-luvulla

ovat selviä seurauksia nyt saavutetusta menestyksestä.¹¹

NIITT YLUODOT

Lahdessa sijaitsevilla niittyluodoilla kasvoivat myös kaupungin heinämaat sen jatkuvan

maatumisen

johdosta, joka jo oli saavuttanut kaukaisen Luu- sourin. Saaret, joita vanhempina

aikoina

^yhteisesti nimitettiin ainoastaan

"sannaksi”

tai "kareiksi”, olivat vähitellen saaneet erityiset nimensä. Nämä tavallisesti viittasivat siihen tarkoitukseen, mihin maatumia ensin käytettiin.

Siten olivat noille Luusourinväylän kummallakin puolella sijaitseville suurille luodoille, jotka olivat ^määrätyt pormestarin ja raadin

palkkaeduiksi,

vähi- tellen vakiintuneet nimet

"Pormestarin-"

^ja

"Raatimiehensaari”.

^Pienempää Raatimiehensaaren itäpuolella ja ihan sen vieressä sekä kaupunkia vasta-

päätä sijaitsevaa saarta, jonka kaupunginnotaari omisti palkkaetunaan ja jonka kanssa yhteen pari muuta saarta, Haaksiluoto (Skutholmen) ja Puoti-

603

Porin historia

luoto (Bodholmen), olivat maatumaisillaan, nimitettiin suomeksi "Kylän- kriivarin luodoksi”. Tämän nimen se säilytti senkin jälkeen, kun se v. 1773 oli vähennetty notaarin palkasta ja v. 1790 luovutettu myllynpaikaksi leipuri Ekmanille sekä v:n ^{1801 palon} jälkeen määrätty kaupungin tervavaraston paikaksi. Rahastonhoitajallakin oli saarensa, jota kutsuttiin "Kasöörinluo-

doksi”.

V. 1779 annettiin kelloseppä Soltinille, joka oli ottanut hoitaakseen raatihuoneenkelloa, niittyluoto, joka sen jälkeen on ollut nimeltään Kellosepän-

saari (Urmakareholmen) jne.

NIITTYJEN PINTA-ALA

Miten suuri kaupungin niittyjen pinta-ala oli 1700-luvun lopussa, ei voida varmasti

ilmoittaa.

^{V. 1783 sanotaan: "Porin} lahdessa olevista saarista, jotka tulvavesi osaksi vähentää, osaksi hävittää, osaksi siirtää toisiin paik- koihin, ei ole voitu tehdä mitään karttaa; ei myöskään ole voitu saada tark- kaa selvitystä niiden antamasta epävarmasta sadosta”. Vuonna 1806 mitat- tiin, mikäli olemme huomanneet, ensi kertaa ne kaupungin saaret ja niityt,

jotka sijaitsivat Pärnäisten alueella, ja ne olivat silloin 1231 tynnyrinalaa

30

^kapanalaa.

Jos

tähän lisätään Lattomeren 529 tynnyrinalaa 24 kapan- alaa sekä Ulasourin niityt, 122 tynnyrinalaa 2 kapanalaa, ja Vähän-Rauman talon heinämaa, 44 tynnyrinalaa

20

kapanalaa, oli siis kaupungin koko luoto-

ja niittyalue aikakauden lopussa 1 928 tynnyrinalaa 12 kapanalaa.

METSÄ JA LAIDUNMAA

Mainittakoon myös, että metsälle ja

laitumellekin

nyt omistettiin paljon suurempaa huolta kuin koskaan ennen. V. 1777 "julistettiin metsä rauhoi- tetuksi”, mikä toimenpide v.

1784

uudistettiin neljäksi vuodeksi. V.

1777

^ja 1787 ryhdyttiin myös toimenpiteisiin ojien kaivamiseksi karjalaitumelle ja metsän perkaamiseksi, jossa

tarkoituksessa

kaupungin 16 ruotua jakaantuivat kahteen

8-ruotuiseen luokkaan

päivätöiden

tekemistä

varten, lukuunottamatta kuitenkaan Haagan- ja Malmintulleja. Sitä paitsi annettiin tuon tuostakin karjalaitumen yleistä järjestystä koskevia määräyksiä: veräjät oli suljettava, vuohia tuli erityisten paimenten seurata, sikojen laskun Lattomerelle oli

alettava

määrättynä päivänä (tavall. 15. p:nä toukokuuta), jolloin kaikki nelijalkaiset oli klo 7 aamulla ajettava

laitumelle

Malmin tulliportin kautta jne. Metsän perkaamisella

vähenivät

petoeläimet, jotka ennen olivat olleet alituisena vaarana porvariston karjalle, ja veräjien ja aitojen entistä anka- rammalla huolenpidolla saattoi karja kuljeskella vapaasti

laitumella

^eikä tarvinnut pelätä sen

tunkeilemista

^{peltoihin. V.}

1787

päätettiin, että koska

604

5. Maatalouselinkeinot

karjanlaidun nyt on tullut peratuksi, paimenten ei enää tarvitsisi koko päi- vää olla karjan mukana, vaan ainoastaan

aamuisin

ajaa se laitumelle ja iltaisin hakea takaisin kaupunkiin. Sitä paitsi oli heidän joskus ammuttava muutamia pistoolinlaukauksia, siten pelottaakseen petoja.

KARJAMÄÄRÄ

Karjamäärästä

tiedämme

sangen vähän tämän aikakauden

varhaisem-

malta puoliskolta.

Mahdollisesti

oli 1770- ja

1780-luvuilla

tässäkin suhteessa näytettävänä jotakin erinomaista, vaikkemme lähteiden puutteessa tarkemmin tunne oloja.

Ainakin

^sanottiin v. 1780 kaupungin sikolaumaan kuuluneen

500

^{—600 sikaa,} jota lukumäärää tämä karjalaji ei varhemmin

tai

^myöhem- min saavuttanut. Karjan rikkautta näyttää osoittavan sekin seikka, ettei

laidunmaa tahtonut riittää, jonka takia esim. loismiesten sallittiin pitää laitumella ainoastaan yksi lehmä, muttei yhtään hevosta. Porvareita kiellet-

tiin vuokraamasta niittyosuuksiaan irtaimelle väestölle, joka siten vain houkuteltaisiin pitämään karjaa porvariston vahingoksi.¹² Mutta miten

asian

laita lienee ollutkin 1780-luvulla, varmaa on, että vuoden 1805

viisivuotis-

taulu näyttää, että karjasto ei

ainakaan

^silloin vuoden 1801 palon jälkeen mahdollisesti supistuneena ollut suurempi kuin edellisen

aikakauden

lopussa. Luetteloon on merkitty

tasaisilla

numeroilla 150 hevosta, 350 leh- mää, 50 hiehoa ja 450 lammasta.

KALASTUS

Tällä aikakaudella oli sitä vastoin kaupungin kolmas

maatalouselinkeino

kalastus vähenemässä verrattuna maanviljelykseen ja karjanhoitoon. Mui- noin hyvin kannattavaa verkoilla suoritettavaa

sillinkalastusta

^kaupunki- laiset ja maalaiset harjoittivat tosin yhä

edelleen

kesäkuussa ja heinäkuun alussa Reposaaren salmen sisäpuolella, "mikäli kaloja kukin pystyi saamaan”, mutta tosin vähäisellä menestyksellä sanotaan v. ^1776. Tämän kanssa yhtäpitävä on myös se tieto vuoden

1771

maistraatin kertomuksesta, että silliä pyydetään verkolla Pohjanlahdesta, mutta vähäisessä

määrin. Silakan-

kalastuksesta sanotaan v. 1776, että "porvaristo monin osakaskunnin, ^myös muutamien

saaristolaisten

^{kanssa, harjoittaa}

silakankalastusta avoimessa

meressä ja Pohjanlahdessa sekä jadoilla että 14 tai 15 nuotalla, joista suu- remmat ovat 120 sylen pituisia ja 14 kyynärän syvyisiä ja joilla myös jos- sain määrin pyydetään pikkusiikaa syksyllä. Nuottiaan varten he ovat peran- neet vaivojaan ja

kustannuksia säästämättä äärimmäisten

^{karien luo mereen}

605

Porin historia

kelvollisia apajia”. Tämä silakankalastus tuotti, vuodelta 1771 olevan tiedon mukaan, vuosittain noin 40 tynnyriä. Tässä mainittakoon myös, että vuonna 1776 itsellinen Anders Fagerlund pyysi oikeutta, että hän erään kokemäkeläi- sen yhdyskunnan päämiehenä saisi asettua vakituisesti asumaan jollekin saa- riston äärimmäiselle luodolle ja harjoittaa siellä kalastusta ”boiseillä”

(boyser) ja muilla uudenaikaisilla pyydyksillä. Tähän yritykseen maist- raatti ei kuitenkaan katsonut Fagerlundin tiedon, kyvyn ja taidon riittävän,

jonka takia se ei puolustanut hänen anomustaan maaherralle.¹¹

Vuosina 1771—72 kertoo Gadd lehdessä "Tidningar utgifna af ett sällskap i Åbo” julkaisemassaan artikkelissa, että Suomessa tavattava silli muuttaa Suomenlahdelta keväällä ja kesällä Pohjanlahden perukoille ja "sitä pyydetään eniten Porin saaristossa”.¹⁴

Jätämme täten selonteon kaupungin elinkeinoista tällä merkillisellä aika- kaudella. Edellä oleva yleiskatsaus lienee kyllin selvästi ilmaissut kaupungin senaikaisen aineellisen kehityksen.

606

6. KAUPUNGIN ULKOMUOTO

Kaupungin ei ollut sallittu kuitenkaan keskeytyksettä jatkaa tätä edistyk- sen tietä. Sitä kohtasi taas yksi niitä koettelemuksia, jotka monta kertaa ennenkin olivat saattaneet sen perikadon partaalle. 1700-luvunkin Porin hävitti kammottava tulipalo maan pinnalta, kuten oli käynyt sen edeltäjän 1600-luvulla. Tahdomme kuitenkin, ennen kuin teemme selkoa tästä

kauhis-

tuttavasta tapauksesta, heittää nopean silmäyksen kaupunkiin sellaisena kuin se oli ulkonäöltään 160 vuotta sitten ennen perikatoaan.

JOENRANTA

Joen puolelta katsottuna kaupunki

lienee

^{tarjonnut erittäin omituisen} näyn. Taajaan

toistensa

viereen sullotut rantamakasiinit, jotka kuvastuivat jokeen yhdenmuotoisine päätyineen, näyttivät matkan päähän suunnattoman suurelta

matalaoviselta

pystyaidalta. Veräjien

tavoin

^avautui siellä täällä muutamia tyhjiä paikkoja, joissa kaupungin yleiset laiturit pistäytyivät jokeen. Entisen yhden laiturin, ns. tullisillan, kanssa kilpaili näet nyt jokainen rantaan ulottuva neljännes oman kivisillan omistamisen kunniasta, jonka lisäksi oli olemassa myös muutamia puisia laitureita. Kivilaiturit olivat Tullisilta raatihuoneen alapuolella; Koulurannan- eli Köyhäinhuoneensilta Kirkon neljänneksessä koulun alapuolella (rakennettu 1779); Myllykadunsilta Linnan neljänneksessä ja Linnalaituri

sekin

Linnan neljänneksessä Haaganken-

tän luota tulevan Linnan poikkikadun päässä. Kun tämä laituri oli rakennettava v. 1782, vaativat kirsteiniläiset sen sijoittamista Rutulan rantaan, joka oli heidän kaupunginosansa alapuolella, mutta

maistraatti

^katsoi tämän pyynnön saaneen alkunsa ahdasmielisestä nurkkaharrastuksesta ja päätti rakennuttaa sen hiukan lähemmäksi Nummelinin rantaan. Kirsteiniläiset saivat tyytyä Uudenkadun päässä sijaitsevaan puulaituriin.

Pitkän makasiinirivin muodostaman esimuurin taka- ja yläpuolella kohosi epäsäännöllinen rykelmä taajasti yhteenkasattuja taloja ja rakennuksia pit- kin Raatihuoneen- ja Linnanmäkien vierteitä. Tämän rykelmän leikkasi pai- koin katu, rinne

tai

kapea umpikuja, esim. Kirkkorinne, Rantakuja tai Linnan-

Porin historia

mäenkuja.

Matalalla

rannalla kauimpana idässä, kirkon nykyisellä paikalla, nähtiin joukko uudisrakennuksia, Kirsteinin neljännes, ja sen tuolta puolen häämötti

vielä

veistämö ahteineen valkeana lastuista. Lännessä taas, missä harju vähitellen vierti "Danvikin

rantaa”

^kohden, oli avonaisia paikkoja kir- kon ja koulutalon vieressä sekä kaalimaita

aina

pystyaitaan saakka. Ylem- pänä koko tätä talojen, lauta-aitojen, katujen, kujien, mäkien ja avoimien paikkojen sekavaa joukkoa kohosi kaupungin kaksi komeinta julkista rakennusta: raatihuone torneineen ja kirkko kellotapuleineen.

RAATIHUONE JA TORI

Raatihuoneena oli edelleen, kuten 1600-luvulla, kaksinkertainen puu- rakennus. Todennäköisesti se oli myös punaiseksi maalattu. Ainakin se oli v. 1774 sivelty punavärillä ja varustettu keltaisin ikkunankehyksin. Tor- nissa oli kello kullattuine numeroineen ja viisareineen. Istuntopöytä alem- massa salissa oli peitetty sinertävällä veralla. Rakennus oli muuten jo vanha ja huoneet ahtaat, jonka takia maaherra kaupungissa käydessään v. 1797 ehdotti, että uusi kivinen raatihuone olisi rakennettava ensi tilassa.¹ Tämän porvaristo oli luvannutkin tehdä, niin pian kuin tarvittavat varat olisivat koossa. Raatihuoneen ulkopuolella aukeni tori, joka käsitti noin kolman- neksen nykyistä raatihuoneenpuistoa. Ensin mainitun Weberin maalaaman taulun mukaan ympäröivät sitä

osaksi kaksinkertaiset taitekattoiset

^raken- nukset.

KIRKKO

Kirkko sijaitsi vanhalla paikallaan hautausmaan ympäröimänä. Ahkerasta käyttämisestä kahden ja puolen

vuosisadan aikana

hautausmaan pinta oli kohonnut neljä kyynärää yli ulkopuolella kulkevan kadun, ja täytyi astua muutama porras alas päästäkseen sukuhaudoille, jotka oli rakennettu

hautausmaata

ympäröivän kiertomuurin viereen. Itse kirkko oli punaiseksi maalattu, ja sen tervattu paanukatto oli uudistettu ainakin v. 1772.

Sisä-

puolelta sekä katon että seinät oli vaasalainen maalari Hjulström jo v. ¹⁷⁵² koristanut maalauksilla, jotka esittivät Pyhää Kolminaisuutta,

enkeleitä

sekä kohtauksia raamatunhistoriasta.

Ovissa

ja ikkunoissa riippuivat

komein

kukkaköynnöksin somistetut verhot, ja kuoriseinällä oli kummallakin puolen alttaria kaksi viiniköynnösten kiertämää pyramidia. Lehterit olivat myös kauniisti numeroituja tai raamatullisilla kuvilla koristettuja. Tuolitkin olivat vaalealle pohjalle sinisiksi marmoroituja. Vanhan temppelin parhaita koris- tuksia olivat kuitenkin uudet urut. Vaxholman lukkarin Gabriel Lindin val- mistamina ne oli pantu paikoilleen v. 1774.²

608

6. Kaupungin ulkomuoto

s

Ä rO

g

CDCO

40S

00S

•<S> .

5 _O

s

ts

il

Ö Ö

o^*+°

CO

6 _S

>s 5-

o o

00 Ä

>H Q)

|:S

S_ocq

~

s *'

® s

s s

§«

'£

p'

foO '«4e

CD SO

•g

•«O4o

öe

5-*

•<o5?

?-

O

KOULU- JA KÖYHÄINTALO

Kirkon ympärillä levisi kirkkokenttä, jolla sijaitsivat koulutalo ja köyhäin- talo. Molemmat olivat jokseenkin rappeutuneita ja

alituisesti

^korjausten tarpeessa.

Jälkimmäinen

^{oli aiottu jo ennen} paloa kokonaan rakentaa uudestaan. Pohjoispuolella ^kirkkoa sijaitsi myös samalla

kentällä

^pakka-

huone, joksi vanha myllyhuone oli muutettu, sitten kun valmistusveroa oli

39 Porin historia

609

Porin historia

alettu kantaa

tulleina

^(1773). Ehdotus uuden kivisen pakkahuoneen rakenta- misesta oli jo v. 1786 esitetty, mutta jätetty sikseen "merenkulun ja kaupan yleisen heikkouden takia, joka silloin vallitsi ja ehkäisi kaiken

uudistuksen".

KADUT

Kaupungin suurimmat kadut olivat Rantakatu, Kuninkaankatu ja Hämeen- katu. Ensin

mainitulla

^{oli vilkas liikenne,} etenkin kesäiseen aikaan, jolloin purettiin ja

lastattiin

laitureilla. Sen varrella oli viininlaskijallakin myymälä-

huoneistonsa.

Kuninkaankatu kulki etelästä pohjoiseen melkein raatihuoneen

ja kirkon keskiväliltä, vastaten likipitäen meidän päiviemme Otavankatua, jos sitä jatkettaisiin suoraan

Otavan

yli jokea kohden. Tämäkin katu, joka tuli Hevostorilta ja Malmintullista, jotka sijaitsivat Otavan- ja Gallen-Kallelan katujen risteyksessä, oli kaupungin tärkeimpiä liikennereittejä. Se oli myös kivetty "Malmintullista aina Bäckmanin kulmaan

saakka”.

^{3 Hämeen-} katu taas oli aina kaupungin perustamisesta saakka ollut kulkutienä kaikille niille, joilla oli Haagantullin puolelta matka torille ja kaupungin keskiosiin.

Sitä

vastaa lähimain meidän aikamme Valtakatu. Sen ja Kuninkaan- kadun risteyksestä Haagankentälle saakka so. nykyisen Otavanportin ja Vidbomin talon välisellä

matkalla

leikkasi sitä kolme poikkikatua: Iso raatihuoneenkatu, joka entisen ns. Puistikon luona johti torille ja raatihuo-

neelle, Myllykatu, joka meni yli nykyisen Postitalon Linnanmäelle ja rantaan, sekä Tehtaankatu, joka oli saanut nimensä sen

varrella

olevan tupakka- tehtaan mukaan ja joka alkoi nykyisen oluttehtaan konttorin luota Annan- kadun ja Valtakadun kulmasta. V. 1775 odotetun kuninkaallisen käynnin

johdosta oli määrätty, että kaikki talot ja aidat kaupungin edellä mainittujen pääkatujen sekä Ison raatihuoneenkadun varrella oli maalattava punaisiksi.¹

HAAGANKENTTÄ

Sen eteen, joka kaupungin puolelta meni Hämeenkatua pitkin itäänpäin, avautui jokseenkin nykyisen Satarauta oy;n kohdalla ns. Haagan- kenttä. Tämä ennen muinoin laaja tasanne oli nyt kutistunut pitkäksi kapeaksi

avonaiseksi

^{kentäksi, joka}

ulottui

läpi kaupungin Haagan tulli-

portista

aina

Linnanmäelle saakka, so. noin nykyisen kauppatorin keskeltä yli osan Vidbomin, Juseliuksen, Satakunnan kirjapainon ja Rambergin taloja

lähelle

Hallituskadun varrella sijaitsevaa K.O.P:n vanhaa taloa. Asutut tontit olivat anastaneet muun osan lakeutta. Olisivatpa ne sen ehkä anastaneet tykkänäänkin, elleivät vanhat kaupat ja makasiinit, joita oli

siellä

noin kuusi- kymmentä paikoin kaksinkertaisissa riveissä, olisi muodostaneet

ikään

^kuin 610

6. Kaupungin ulkomuoto

etusuojaa muistoista rikkaalle paikalle, missä ammoisista ajoista kaupungin porvarikaarti oli toimeenpannut kivääri- ja kenttäharjoituksiaan. Se oli niin sanoaksemme kaupungin "marskenttä” ja oli ennen ollut kaupungin

laidassa.

Mutta nyt oli sen toisella puolen vielä kokonainen kaupunginosa Kirsteinin neljännes lukuisine asukkaineen, niillä seuduin, missä meidän aikanamme sijaitsevat kirkko sekä Hallituskatu 2 ja 4.

LINNANMÄKI

Jos lähdettiin

kulkemaan Haagankentän yli pohjoista kohden ja poikettiin sen pohjoisesta päästä länteenpäin, saavuttiin pian Linnanmäelle, joka sijaitsi Hankkijan talon nykyisellä paikalla. Viimeinenkin mylly oli nyt kadonnut ja antanut sijaa uusille rakennuksille, mutta Juhana-herttuan lin- naansa varten sinne kokoamat kivet

olivat

vielä paikoillaan. Ne olivat suojelleet tätä paikkaa uudisasukkaiden anastukselta, samoin kuin aitat olivat suojelleet Haagankenttää. Mäki tarjosi vielä muutamilta kohdilta,

missä

vastarakennetut talot eivät olleet tiellä, laajan näköalan. Monet viittaukset ajan asiakirjoissa osoittavat sen yhä edelleen olleen kaupunkilai-

sille

mieleinen

kävelypaikka.

Mahdollisesti

^kaupungin viranomaiset, jotka v.

1787 tahtoivat

pidättää osan Linnanmäkeä kaupungille, olivat aikoneet

perustaa sinne yleisen kävelypaikan

tai

^puiston.

PYSTYAITA JA TULLIPORTIT

Maan puolelle näkyi kaupungista etupäässä sen pystyaita, joka vielä, kuten 1600-luvulla, säännöttömänä kaarena ympäröi kaupungin ja ulottuu laiva- veistämöltä yli nykyisen kauppatorin pitkin Gallen-Kallelankatua jokseenkin

sille kohdalle, missä Vapaudenkatu nyt tapaa rannan. Pystyaitana oli

vuoden 1781

jälkeen vino kolmen tai vähintään kahden ja puolen kyynärän

korkuinen

^aita.5 Siellä täällä sen katkaisi rakennus, joka sijaitsi aidan lin-

jassa ja siis itse oli muurina.

Useimmat

^näistä

rakennuksista

olivat ulko- rakennuksia, joiden tyhjä seinä muutamine kiinninaulattuine luukkuineen antoi

maanpuolelle.

Vuonna

^{1784 oli} näet paikkakunnan tullivirasto määrännyt kaikki navetta- ja muut maantielle päin avonaiset luukut suljettaviksi sala- kuljetuksen ja tullinkavalluksen estämiseksi. Tulliporttien luo oli tehty ns.

kääntöpyörät (trissor), luultavasti jalankulkijoiden mukavuudeksi.⁶ Pysty- aidan etupuolella oli kapea maantie molempien tulliporttien välillä, ja sitä paitsi siitä itään päin kulki tie Aittaluotoon, jonne nyt Herranlahden salmen yli johti pitkä viiden puuarkun kannattama silta.⁷

611

Porinhistoria

6

es32äa '§s•§,rs«§ ?|

|.i|

Öö)•

I

s

•asfe,S■»e«sN4-VS<

£i li* -I‘f

S;Q)Ösp

g

000

1

ö§■S>seöoököfis.5IVS»Oös-g>SSp

.

£1!

Q)ÖSOs.2Stos

0§

-5.il ä

f—ÄQ)*«o8SmS

S-«1J .s 1

1■§s-*»8EsG3Äö.

..g

32

s§scojor~<iV fOÖ5*

1 s|*ä

5 =§°s

■S

ä.■«32sse•©iö&3SÄ

..

g

scq°

H

|

.•*:§6®-g

S

.s?®®ä§-2a•s,g>

ööOie

•lOg>.s

£o

o-

""•ö

3

?

f

8

|ö

HoCHoSOSoSoO*Sr§'Se

Oas§e 65ä%e-SSs2>

8 5

|

M t

SSÖ•g

IM

OöOhC» 612

6. Kaupungin ulkomuoto

Sellainen oli kaupunki 1700-luvun lopussa. Ainakin pääosiltaan se lienee ollut sangen hyvin rakennettu, minkä voi päätellä eräästä senaikaisesta ilmoituksesta, jossa mainitaan, että sinne "etenkin viime aikoina ^on karttu- nut koko joukko kauniita

rakennuksia”.

⁸ Kivitalotkaan eivät enää olleet kokonaan tuntemattomia kaupungissa. Jo v. 1778 sanotaan "seppä Roth- manin pihalleen kohottaneen

kivirakennuksen”.

^{9 Mutta} muutamassa tun- nissa tämä kaupunki, johon kuului kaikkiaan 272 tonttia, oli katoava maan- pinnalta melkein jäljettömiin, kun sen kohtalonpäivä koitti.

613

7. KAUPUNGIN HALLINTO

PORMESTARI SACKLEN

Tällä aikakaudella saavuttamastaan aineellisesta ja henkisestä vaurastu- misesta kaupunki oli ehkä enemmän kuin minään muuna olemassaolonsa aikana kiitollisuuden velassa lähimmille hallitusmiehilleen. Sen erinomainen pormestari Lars Sacklen etenkin on ansainnut mitä suurimmassa määrin kaupungin

kiitollisuuden.

Tätä Porin kaupungin

historian

aikakautta voidaan hänen

mukaansa

oikeutetusti

nimittää

Sacklenin aikakaudeksi. Mynämäen rovastin

Laurentius Sackliniuksen

^poikana Sacklen, lopetettuaan yli-

opistolliset

lukunsa

v. 1745, oli tullut

auskultantiksi

^Turun hovioikeuteen, joka v.

1747

uskoi hänelle

varatuomarina

Vehmaan ja Ala-Satakunnan kihla- kuntien tuomarintoimen,

"missä

hän osoitti hyvää taitoa tuomarin tehtäviin kuuluvissa asioissa”. Tultuaan Porin pormestariksi 6.5.1750 hän oli toi-

mintansa alusta asti voimakkaasti ja jäntevästi omistanut työnsä kaupungin vaurauden kohottamiseksi ja saattoi persoonallisilla kannanotoillaan useimmat kaupungin silloiset elinkysymykset

onnelliseen ratkaisuun.

Hänen johdollaan kaupunki oli voittanut takaisin tapulioikeutensa, saanut

erikoisoikeuden

^Meri-

karvian

markkinoihin, nähnyt

tehtaita

nousevan, peltoja asuttavan ja niittyjä

raivattavan

^ennen saavuttamattomassa laajuudessa. Köyhäinhoito järjes-

tettiin, terveydenhoitoa parannettiin, asukasluku lisääntyi enemmän kuin kaksinkertaiseksi ja varallisuus eneni. Kaiken tämän seurauksena uusi elämä oli alkanut

kaikilla

aloilla, sellaisillakin, jotka eivät suorastaan olleet viran- omaisten vaikutuksen alaisia. Henkiset liikkeet ja sivistyksen kohoaminen olivatkin tämän kehityksen välillisiä seurauksia. Sanalla sanoen uusi aika oli kaikissa suhteissa koittanut, ja kaikkialla tapaamme jälkiä Sacklenin tar- mokkaasta toiminnasta.¹ Milloin hän kehoittaa kauppiaita täyttämään vel- vollisuutensa tapulikaupungin kauppamiehinä, milloin hän istuu puheenjoh- tajana kaupungin

kaikissa

ammattiyhdistyksissä,

milloin

^hän

kirkonkokouk-

sissa johtaa kirkkoa ja

seurakuntaa koskevia

kysymyksiä ratkeamaan kau- pungin parhaaksi. Aina hän esiintyy persoonallisuutensa mukaan, tyynesti

ja vakavasti. Hän

saattoi

^{täydellä syyllä todeta,} että kaupunki "hänen

virka-aikanaan

oli kohonnut rappiotilastaan”.²

7. Kaupungin hallinto

Pormestari Lars Backiin 1721f^—1795. Mahdollisesti Elias Martinin maalaama muotokuva Porin raatihuoneella. Valok. Kansallismuseo.

Niinpä porvaristo tunnustikin kiitollisuudenvelkansa siitä suuresta työstä ja vaivasta, joka

Sacklenilla

oli ollut monivuotisena virka-aikanaan, ja siitä uutteruudesta, jota hän aina oli osoittanut hyvän järjestyksen sekä kau- pungin ja sen elinkeinojen vaurastumisen edistämisessä. Kun hän

70

^vuoden iässä, hoidettuaan 41 vuotta pormestarin tointa, tunsi,

ettei

^{hän enää ollut} kyllin voimissaan toimittaakseen menestyksellisesti virkavelvollisuuksiaan, hän pyysi eroa, ”koska hänen rakkautensa siihen yhteiskuntaan, jota hän oli kauan johtanut mielihyvin ja johon hän vastarakkauden ja luottamuksen

sitein

oli kiinnitetty, kielsi häntä käyttämästä sijaista”. Tähän

maistraatti

ja porvaristo vastasivat, ”että vaikka he

suuresti

tulevat kaipaamaan herra kauppaneuvoksen niin pitkän ajan kaupungin parhaaksi käyttämää virka- vaikutusta, he eivät kuitenkaan voi pyytää herra kauppaneuvosta työtään edelleen jatkamaan, vaan suovat hänelle vilpittömästi hänen tarvitsemansa levon”.³

615

Porin historia

Mutta eronsakin jälkeen tämä kaupungin iäkäs nestor esiintyi

maistraatin

ja porvariston kokouksissa,

tavallisesti

tärkeimpiä kysymyksiä

käsiteltäessä

sekä vaikutti usein ratkaisevasti päätöksiin

runsaalle

kokemukselle perus- tuvien neuvojensa ja vakuuttavan kaunopuheisuutensa

ansiosta.

RAATIMIEHET

SOURANDER

^{JA BACKMAN}

Raatimiehistä etenkin varapormestari Johan Sourander ja Gerhard Backman näyttävät suuressa määrin nauttineen porvariston luottamusta.

Edellinen oli otettu kaupunginnotaariksi ja

valittu

raatimieheksi v. 1753, missä

toimessa

^{hän oli}

kuolemaansa

saakka v. 1795. Hän hoiti usein myös pormestarinvirkaa, etenkin Sacklenin

ollessa

valtiopäivillä, "jolloin hän”

kuten sanotaan

"osoitti

ahkeruutta ja taitoa, joka hankki hänelle porva- riston

luottamuksen".

⁴

Gerhard

Backman taas oli hoitanut aikaisemmin kii- tettävästi kaupunginkirjurin- ja raatimiehenvirkaa Loviisassa, jossa hänelle porvaristo oli tarjonnut myös pormestarinvirkaa. Poriin muutettuaan hän- kin oli toiminut ajoittain pormestarinvirassa, "ja hän ansaitsi

tietonsa

^ja kykynsä perusteella paljon suurempia palkkaetuja kuin hän voi saada raati-

miehentointa

hoitaessaan”.⁵

Kaikissa

tärkeissä kysymyksissä nämä raadin

jäsenet olivat aina Sacklenin puolella ja jakoivat hänen kanssaan kunnian yleisten asioiden

huolellisesta

johtamisesta, joka oli kaupunginvaltuustolle

tunnusomaista tällä

aikakaudella.

PORMESTARIN-

JA RA ATIMIEHEN VAALIT

Pormestarin- ja

raatimiestenvaaleissa

seurattiin tähän

aikaan

^Kunin-

kaallisen

Majesteetin porvariston valituksiin aikanaan antamia päätöksiä.

(Heinäkuun 28. p:ltä

1720

^{§ 2;} lokakuun 16. p:ltä 1723 ^§ 1) sekä muita

armollisia

määräyksiä (Lokakuun 12. p:ltä 1743; tammikuun 19. p:ltä

1758

ja

lokakuun 31.

p:ltä 1766)

1

^' Vaalit olivat monesti sangen myrskyisiä ja antoivat varsin usein aihetta oikeudenkäynteihin ja

valituksiin.

^Sacklenin erotessa maistraatti koettikin muka epäjärjestyksen ja riidan välttä- miseksi saada Mörtengrenin hyväksytyksi ilman vaalia. Mutta tämä yritys kohtasi niin yleistä vastarintaa, että oli pantava toimeen

säännöllinen

vaali, jossa Mörtengren sai

enimmät

äänet. Kun raatimies

Gottleben

^oli kuollut v. 1773,

Sacklen

^piti suomenkielisen puheen, jossa hän muistutti porvaristoa

raatimiehenviran

tärkeydestä ja kehoitti sovintoon ja yksimieli- syyteen vaalissa.⁷

Gerhard

Backman valittiin, mutta valitus tehtiin sen joh- dosta, _että vaaliluettelo oli laadittu porvariluokkien eikä henkikirjojen mukaan.

616

7. Kaupungin 'hallinto

Pormestarin ja raatimiesten nimikirjoitukset v. 1795tuomiokirjan alla.

Valtionarkisto.

NOTAARI

Vaikein oli tilanne kaupunginnotaaria valittaessa. Niin pienellä palkalla näet, joka hänelle voitiin myöntää ja jolla hänen täytyi pitää pöytäkirjoja myös

aksiisi-

^ja meritullioikeuksissa, ei ketään kunnollista notaaria tahdottu saada. Turhaan maistraatti korotti v.

1780

^palkan

75

^{riksiin, kirjurin}

apuraha siihen luettuna. Kun Turusta

tiedusteltiin

^{halukkaita hakijoita,} saatiin vastaukseksi, että ainoastaan yksi oli ilmoittautunut ja vaati vähin- tään

133

^riksiä.

Ansio

^siitä, että tuomiokirjat ja pöytäkirjat

kuitenkin

todistavat mitä suurinta huolellisuutta ja tarkkuutta oikeusjuttujen ja mui- den asioiden selostamisessa, on luettava epäilemättä Sacklenille, ^joka

usein

näyttää omakätisesti kirjoittaneen luonnokset.

Pormestarilla

ja raadilla oli muuten siihen

aikaan

^{täysi työ. Ensin}

mai-

nittu oli

asianharrastuksesta

puheenjohtajana

kaikissa

ammattioikeuksissa, ja

raatimiehet

olivat lautamiehinä paitsi

aksiisioikeudessa

^myös

1700-luvulla

syntyneissä

teollisuus-

ja tehdas- sekä suuressa

meritullioikeudessa.

ERIKOISOIKEUSISTUIMET

I

Ammattioikeuksia

^{oli, kuten on mainittu, Porissa kahdeksan;}

palttinankutojien, suutarien, räätälien, puuseppien, nahkurien, ^sorvarien, seppien ja hatuntekijöiden

ammattikuntien

^{oikeudet. Ne}

muodostettiin

^siten, 617

Porin historia

että ammattikunnan vanhimmat 1. oltermannit olivat niiden puheenjohtajia ja lautamiehiksi oli valittu

muutamia

mestareita.

Istunnoissa

käsiteltiin ammattikuntien

sisäisiä

asioita sekä myös niiden jäsenten keskinäisiä riitoja.

II

Kuten ennen on mainittu,

aksiisioikeus

oli esiintynyt jo 1600- luvulla, jolloin maistraatti näyttää tarpeen erityisesti vaatiessa muodostaneen jäsenistään sellaisen oikeuden. Mutta ^nyt oli tämä oikeus pysyvästi järjes- tetty. Siihen kuului tullimies tai yksi raatimiehistä puheenjohtajana⁸ ja

kolme raatimiestä

vuodeksi valittuina lautamiehinä. Oikeuden tuomiokirjat ovat tallella

vuosilta 1769—1799.

Asioiden lukumäärä vaihteli neljän- ja viidenkymmenen sekä kokouksien määrä kahden- ja kolmenkymmenen välillä vuodessa. Asiat käsittelivät tietysti pikkutullia ja valmistusveroa koskevia kysymyksiä. Siten

oikeus

määräsi esim. v. 1770 valmistusveronmaksun leipuri Calanderille; haastoi v. 1772 leski Moliisin oikeuteen siitä syystä, että tämä oli jauhattanut myllyssä

valmistusveroa

maksamatta; otti v. 1776

takavarikkoon

jonkin määrän kahvipapuja, jotka

aksiisitta

oli tuotu Tukhol- masta; käski v. 1777

tullivirkamiesten

pitää tulliportit yötä päivää lukossa avaamatta niitä muulloin kuin jonkun matkustaessa niiden kautta; jne.

111

Tehdas-

^ja

teollisuusoikeuden

perustamisaika on epävarma, mutta koska sen sinettiin on piirretty vuosiluku 1747, on mahdollista, että

oikeus

on peräisin tältä ajalta. Puheenjohtajana⁹ oli yksi raatimies, ja

lauta-

miehinä toimi kaksi

raatimiestä

^{ja pari}

vanhinta

eli mestaria. Tuomiokirjoja on

tallella ainoastaan vuosilta

^1780, 1781 ja 1783 sekä vuosilta

1793

—97.

Asioiden lukumäärä näyttää

vaihdelleen vuodessa

^yhden ja kymmenen sekä

kokouksien

^yhden ja viiden välillä.

Oikeudessa

ratkaistiin käsityöliikkeen aloittamislupaa koskevia kysymyksiä, tarkastettiin mestarinäytteitä, ratkais-

tiin käsityöläisten

keskinäiset

riidat jne. Siten oikeus antoi v.

1780

^verka- kankuri Söderlinille luvan perustaa yhdet kangaspuut käsittävän verka- kutomon; määräsi v.

1790

kisälli Sakarias Widmarkin valmistamaan mestari- näytteeksi verankappaleen ja otti näytteen

tarkastukseen

apujäseneksi kan- kuri Fjellmanin asiantuntijana; antoi v. 1792 kauppaneuvos Sacklenille ja Henrik Johan v. Knorringille luvan perustaa tupakkatehtaan ja harjoittaa sitä

toiminimellä

^{Sacklen & Knorring; julkiluki}v. 1794 verankutojille kauppa- kollegion kirjeen, jossa tehtailijoita K. M:n antaman ulkomaisten

kankaiden

maahantuontia

koskevan

^{kiellon johdosta}

käskettiin

^itse

valmistamaan

sei-

618

7. Kaupungin hallinto

laisia

kankaita, niin että tarve tulisi tyydytetyksi. Tehdas- ja teollisuus- oikeuden, jonka

alaisia

^olivat ammattioikeudet, tuli myös vuosittain

lähettää

kauppakollegiolle selonteko tehtaiden ja käsiteollisuuden tilasta.

IV

Meri tullioikeudessa, joka oli perustettu kaupungin saaman tapulioikeuden jälkeen, oli vihdoin puheenjohtajana tullipäällikkö tai joku raatimies ja jäseninä kolme tai neljä raatimiestä tai kauppiasta.¹⁰ Juttujen ja asioiden luku vaihteli suuresti.

Vuosina 1795

ja 1796 ei esim. pidetty yhtään kokousta, koskei yhtään juttua esiintynyt. Korkein määrä kokouksia näyttää olleen 20 ja

asioita 33.

Jutut koskivat

enimmäkseen

tullinkavalluksia ja muuta samanlaista.

Oikeus

tuomitsi esim. v. 1772 erään merimies Nor- grenin, joka oli vienyt salaa maasta kupariplootuja, julkisena varkaana menet- tämään kunniansa ja maksamaan sakkoa 405 kuparitalaria tai rahan puut- teessa kärsimään 40 paria raippoja. Se käsitteli samana vuonna suuren- moisen takavarikkojutun, joka koski 32 pakkaa kiellettyjä tavaroita. Nämä oli tavattu eräästä Lyttylän riihestä ja arvioitiin

35

826 talariksi 4 äyriksi.

Oikeus

^{haastoi v.} 1804 vastaamaan limilaita-aluksen ”Anna Marian” laivurin Jakob Inbergin vuoden 1774 purjehdusohjesääntöä vastaan tehdystä rikok- sesta, koska hän oli käyttänyt Ahvenanmaan sisäistä purjehdusväylää.

V

Kun raastuvanoikeuden käsiteltäviksi tulevat asiat kaikesta huolimatta lisääntyivät ja

raastuvanoikeus

kaikista apumiehistä huolimatta ”ei miten- kään ehtinyt tarpeeksi nopeasti käsitellä kaikkia esille tulevia juttuja, jotka laajenneen kauppavaihdon ja lisääntyvän väkiluvun takia viime

aikoina

olivat kaksinkertaistuneet”, päättivät maistraatti ja porvaristo, joka jo v.

1777

^oli

keskustellut

^asiasta,

18.10.1782

^pyytää kämnerioikeuden asettamista. Tämä jakaisi lain mukaan tehtävät raastuvanoikeuden kanssa.¹¹ Sitten kun sekä

maaherra

että hovioikeus

olivat

antaneet puoltavan lausun- tonsa, kaupunki sai 7.2.1783 kuninkaalta luvan mainitun oikeuden perusta- miseen. Kämnerioikeus, jonka oli ratkaistava pieniä kaupan alaan

kuuluvia

oikeusjuttuja, järjestettiin kiireimmiten: varapormestari Gerhard Backman oli toistaiseksi esimiehenä, kunnes vakinainen puheenjohtaja saataisiin, raati- mies Fred. Clouberg sekä ammatinvanhin Matts Björkqvist valittiin jäseniksi puoleksi vuodeksi, ja ensimmäinen kokous määrättiin toukokuun 2. päiväksi 1783.¹² V. 1785 valittiin sitten maaviskaali Göran

Mustelin

kämnerioikeuden esimieheksi.¹³

619

Porin historia

MAISTRAATIN

^{JÄSENTEN TYÖMÄÄRÄ}

Läsnäolo maistraatissa ja raastuvanoikeudessa, missä

asiat

päivä päivältä lisääntyivät, sekä myös

edellä

mainituissa oikeuksissa merkitsi pormestarille ja raadille todellakin runsaasti työtä, puhumattakaan kaupunginnotaarista, jonka oikeastaan

olisi

pitänyt kirjoittaa pöytäkirjat kaikissa oikeuksissa. Ja kaikesta vaivastaan kaupungin virkamiehet

saivat

sangen vähän korvausta.

Pormestarin ja raatimiesten palkat näet olivat edelleen samat kuin ennen;¹'

niihin kuuluivat enimmäkseen määrärahat kaupungille tehtyjen lahjoitusten koroista. Lisäys näihin palkkoihin olisi ollut tuiki tarpeellinen ja välttämä- tön, "koska jokaiselle oli aivan selvää, että nyt

nautitut

^palkat

eivät

^miten- kään voineet riittää säädylliseen ja kohtuulliseen toimeentuloon tai vastata

töiden paljoutta ja niiden antamaa

vastuuta’’.

^{Pormestari ja raati eivät} kaikesta tästä huolimatta vaatineet korotettuja palkkoja, vaan pitivät sen sijaan välttämättömänä, että heidän liian runsasta työtään olisi vähennettävä

ja kaupungin tuomioistuimen ja hallituksen työvoimia lisättävä.

"Koska työt maistraatissa ja

raastuvanoikeudessa

^näinä vuosina väki- luvun ja kaupan kasvaessa ovat tässä kaupungissa niin enentyneet, että ne lakkaamatta antavat tekemistä

virkamiehille

eivätkä suo raatimiehille yhtään aikaa yksityisiin tehtäviinsä, mikä kuitenkin olisi aivan välttämätöntä, koska palkat ovat niin pienet, etteivät ne mitenkään riitä tarpeelliseen elatukseen”, maistraatti ja raastuvanoikeus olivat jo 1770-luvulla saaneet aiheen kutsua muutamia kaupungin kauppiaita apumiehikseen. Ne päättivät v. 1781, "että maaherran vahvistettavaksi oli ilmoitettava kaksi ylimääräistä raatimiestä (Fredrik Clouberg ja Joakim G. Brander), joiden sitten oli

lisämiehinä

autettava maistraattia tarpeen vaatiessa ilman palkkaa”.¹³

KAUPUNGINVANHIMMAT

Kaupunginvanhimmilla alkoi myös uusi aika. Kun niitä edellisellä aika- kaudella oli ollut koko porvariston valitsemina ainoastaan 12, valittiin niitä nyt kolmeksi vuodeksi kerrallaan 24 eri yhdistysten ja luokkien keskuudesta.

Aina ei kuitenkaan tarkoin pysytty tavaksi otetussa lukumäärässä eikä täs- mällisesti noudatettu sääntöä, että kaikkien luokkien olisi valittava yhtä monta jäsentä kaupunginvaltuustoon. V. 1772 päätettiin esim. porvaris- luokan ollessa lukumäärältään paljon suurempi kuin kauppias- ja käsityöläis- luokka, että edellisen luokan oli valittava 12 ja toisten kummankin 8 edus- tajaa, siis

kaikkiaan

28 kaupunginvanhinta. V. 1780 sanotaan taas, että vaikka vanhimpia ei tule olla useampia kuin 8 kustakin luokasta, ^{olisi kui-} tenkin valittava 9 kuten ennen, koska harvoin tapahtuu, että kaikki 8 ovat 620

7. Kaupungin hallinto

Porin ^kaupungin sinetti 1700-luvun ^lopulla. Kuviona seisova karhu. Vähän suurennettu.

Valtionarkisto.

samanaikaisesti

^kotona. V. 1789 tyydyttiin ainoastaan 20 vanhimpaan, siten että porvarit valitsivat 8, kaksi muuta luokkaa kumpikin

ainoastaan

^{6. V.}

1792 valitsivat kauppiaat, joiden määrä viime vaalin jälkeen oli

melkoisesti

kasvanut”, ja käsityöläiset, kumpikin luokka 8, mutta porvarit ainoastaan 7 jne.¹⁶

Vaalitavassa oli myös vielä eriäväisyyttä käytännössä. Toisinaan valit- tiin useampia kuin 24 ja annettiin sitten

maistraatin

ottaa määrätty luku valittujen joukosta. V. 1784 meni joka luokka erityiseen huoneeseen

valitse-

maan ja antoi palattuaan luetteloita, joissa

tavanmukaisen

luvun 8 sijasta oli

tällä kertaa useampia kustakin luokasta. "Näistä maistraatti, kuten sen tehtävä on, valitsi ja nimitti

tarvittavan lukumäärän”.

^V.

1796 porvarit

eivät

voineet

olla yksimielisiä vaalissa,

antoivat päätösvallan

maistraatille, joka

riston vanhimmiksi

^{seuraavat porvarit:}

Kölling, Arxell, Hjulberg ja Mannelin, oli

suurin

kauppavaihto kaupungissa”.^1.

vaan heillä

oli

^{kolme listaa. He}

huomasi

olevan syytä valita porva- Indrenius, Selin, Nummelin, Moliis,

"koska heillä porvariston jäsenistä Vilkas osanotto vaaleihin 1700-luvun lopussa sekä myös

usein

^tehdyt valitukset osoittavat meille vanhimpien merkityksen kasvaneen ja olleen tähän aikaan suuressa arvossa. V. 1797 päätettiin "panna

alulle

^{kirja, johon} lyhyesti merkittäisiin, mitä

maistraatti

^ja

porvariston vanhimmat päättivät”.

621

Porin historia

VALTIOPÄIVÄ M lESVAALIT

Jos vaalit kaupungin virkoja täytettäessä ja vanhimpia määrättäessä

usein

antoivat aihetta riitaan ja eripuraisuuteen luokkien kesken, olivat sitä vastoin valtiopäivämiesvaalit tällä aikakaudella jokseenkin yksimielisiä. V.

1772 valittiin

Johan

Gottleben, v. 1778 ja 1786 sekä 1789 pormestari Sacklen.

Koska Sacklen tarkoin tunsi kaupungin tarpeet, annettiin hänen valvoa vapaasti niitä asianhaarojen mukaan. V. 1792 valittiin lisak Appelberg, v.

1800 lisak Björkman ja v. 1809 Nils Ascholin.

622

8. VEROT JA SOTILASRASITUS

KRUUNUNVEROT I

Kaupungin verot olivat tällä

aikakaudella

pääasiallisesti samat kuin

edellisellä aikakaudella.

^{V. 1766 koko} kruununvero nousi tulleja lukuun ottamatta 5 400—5 500 hopeataiariin. Sen eri erät

olivat:

suostuntaveroa 2 468 hopeatalaria 28 äyriä, viinanmyynti- ja

anniskelumaksua

^{118: 24,} ylellisyys-

(tupakka-)veroa 330, palkka- ja maksuveroa 568:24, linna-apua 142:6, lääkintärahastoon 3:18, hääveroa 891, henkirahoja 711:24,

merimiesvakanssia

128:11, karjaveroa 6 ja kruununosuus

sakkorahoihin

62 talaria. Kun riikin- talari 1. riksi oli tullut käytäntöön, verot oli myös maksettava tässä raha- lajissa. 1790-luvulla maksettiin esim. suostuntaveroja noin 1200 riksiä.

Tämän lisäksi tulivat valtionvelkarahastomaksu, lääkintärahastovarat, linna- apuvero, jotka

edustivat

^{yhteensä kahden, kolmen}

sadan

riikintalarin suu-

ruista

^summaa. Henkirahat tekivät noin 250 riksiä, karjavero 2 ^riksiä, tonttiäyrit (Kirsteinin neljänneksestä) 32 killinkiä, kruunun osuus sakko-

rahoista

keskimäärin 50 riksiä,

merimiesvakanssi

64 riksiä 8 killinkiä. Kun näihin määriin

vielä

lisätään polttimomaksu, joka v. 1801 oli noin 180 riksiä, sekä kruunaus- ja hautausapurahat, noin 200 riksiä, kaupungin koko vero- kuorma nousi siis tähän aikaan noin 2 000

riikintalariin.

V. 1794 sanotaan,

että "tämä pieni kaupunki maksaa veroa

Kuninkaalliselle

Majesteetille ja kruunulle vuosittain yli 2 000 riikintalaria eikä vähempää".

1800-luvun

^alussa verot nousivat kuitenkin jonkin verran ja

tekivät

^vuoden

1807

^maakirjan mukaan yhteensä 2 400 riikintalaria.¹

II

Suurta haittaa

veronmaksussa

tuottivat tähän aikaan

valtionvelkasetelit

sekä myös Fahnenhjelmin eli Porvoon setelit, joita etenkin

sotavuosina 1789

^— 90 oli kaupungissa yleisimmin liikkeessä. Kruununveron kantoon kaupungin asukkaat saapuivat v.

1789 varustettuina

^pelkillä valtionvelkaseteleillä, "suu- riarvoisemmilla kuin heidän velkansa

oli”.

Vaihdettaessa huomattiin vaihto-

Porin historia

rahoja puuttuvan ja "pienemmillä seteleillä, joita oli annettava pois, olevan toisenlainen korko kuin tulevilla". Maksajat selittivät olevansa tyytyväisiä siihen, ettei nyt laskettaisi mitään korkoa ja että se korko, joka maakontto- rissa oli saatava seteleistä,

lankeaisi

kaupunginrahastolle. V. 1790 taas sano- taan, että

"koska

tällä paikkakunnalla fahnenhjelmiläiset eli Porvoon

setelit

ovat eniten liikkeessä ja koska niitä ei oteta vastaan kruunun maksuissa”,

olisi

^tehtävä anomus näiden setelien hyväksymisestä kruununveroissa.

KAUPUNGINRAHASTO

Tähän aikaan syntyi kaupunginrahastokin sen varsinaisessa merkityk- sessä. Kaupungin tuloja olivat olleet ennen yksinomaan lahjoitetut kruunun- verot, jotka kaikki oli määrätty

maistraatin

palkoiksi, sekä myös alempien virkamiesten ja kaupunginpalvelijain palkkaamiseksi vuosittain taksoitetut varat. Mitään

mainittavaa

säästöä ei siten ollut vanhempina aikoina voinut

olla olemassa.

Nyt sitä vastoin oli tullut

lisää

melkoisia veroja vastaviljel- iyistä pelloista ja niityistä. Vaikka kaupungin menot etenkin ruoppaamisen ja satamatöiden takia olivat lisääntyneet, oli rahastossa tavallisesti melkoi- nen säästö, joka lainattiin porvareille varmaa takuuta vastaan. V. 1797 mai- nitaan esim. 1 076 riikintalarin suuruinen säästö edelliseltä vuodelta.

Vuoden

perintä johon kuului pelto- ja niittyvuokraa 823 rtr, Nevamäen ^(Måsa-)

ja Kissanmäen peltoverot 100 rtr, lainojen korkoja 15 rtr sekä muitakin pie- nempiä tulolähteitä tuotti noin

1026

rtr. Joitakin ylimääräisiä tuloja rahasto sai sitä paitsi noin 250 rtr, esim. lästirahoja 9 rtr, porvarioikeus- rahoja ja tontinlunnaita

53

rtr, majuri v. Knorringin osinkomaksua 10 rtr

jne.

Kokonaissumma

nousi vastattavan puolella 2 380 riikintalariin. Vas- taavan puolelle merkittiin, sitten kun pienempi lyhennyssumma, kruunun-

hankinta

(merimiehenpitorahat ym.) oli vähennetty, kaupunginpalvelijain palkka, noin 370

riikintalaria.

²

Kaupungin palkkauslistav. 1797 oli tämännäköinen

Riikintalaria

Kämnerioikeuden esimies 83 ^: 16^:

Kaupunginnotaari Saren 75 ^{: :}

Kaupunginrahastonhoitaja Nyberg 50 ^{: :}

Kaupunginvouti Björkroth 21 ^: 32 ^:

Kaupunginpalvelija Grönlund 6 ^: 52 ^:

„ Ramberg 5 ^: 26 ^: 8

„ Ant. Hypping 12^{: :}

Rumpali Löfberg 8 ^: 16^:

6 palovartijaa kukin 7^% riksiä 43 ^{: :}

Piiskuri Eerik 3 ^: 16^:

Raja-aidanpanija Frifelt 5 ^: 16^:

„ Rosengren 5 ^: 16^{: -}

Kaupungin välskäri ^Hedberg 50 ^{: ;}

369 ^: 24 ^: 8 624