VEROT JA RAHATOIMI

VEROT.

Kruununv erot.

Entisiä eri veroja.

Haminan rauhan jälkeensuorittivat Suomen kaupungit veronsa kruu-nulle entisin nimikkein. Niinpä maksettiin Raumalta ^v. 1810 seuraavia kruununveroja2

Tase vuodelta 1809 ^{9:52. ruplaa}

V. 1810kanto:

Maakirjaveroja:

karjarahat 13:92.

kruununluotovero v. 1792 verotuksen ja markonki

taksan mukaan 39:13.

Kymmenys jyvät 6:08.

Manttaalirahat 689 henkeä ä ^{36 kop} 238:32.

Kruununsakkorahat 83:91.

Raastuvan sakkorahat 5:48.

Linnanrakennusapu 25:95.

Laivamiesvero keis. konseljin arvioimana 237:60.

Sotilashuonevero 2:44.

Lääkintälaitokselle 3 :93.

Kuolinpesä-inventarioprosentti 20:24.

Yhteensä 686:70 ruplaa

V. 1815 oli kruununverojen yhteiserä 653: 87 ja

v.

1820 851: 49 r. Viime-mainittuna vuonna oli kuolinpesäprosentti, joka suoritettiin oikeuslaitok-sen hyväksi, vain 11:17, mutta ^paloviinan valmistusvero edellisten nimikkeiden lisäksi teki ^vv. 1820—1821 358: 54r.^{2 Aina} vuoteen ^{1866 sai} jokainen hengillekirjoitettu mies valmistaa viinaa 12 ^ja nainen 6 kannua.

Lisäksi matkustajia varten 5 ^% koko määrästä. Tynnyristä viljaa lasket-tiin tulevan 18 kannua viinaa ^javero teki leiviskän tynnyriltä.

Laivamies-vakanssivero laskettiin suhteellisesti ^siitä, kuinka paljon kukin kaupunki olisi ollut velvollinen asettamaan miehiä laivastoon. V. 1810 toimitetussa arvioinnissa määrättiin Rauman osalle 9 laivastomiestä vastaava vero.

Turun osalle tuli 45 miestä ja Uudenkaupungin 13. Manttaalirahaa kan-nettiin 36 kop. kultakin 15—63-vuotiaalta asukkaalta.

Kruununverojen kokonaismäärä oli

v.

1825 636 ruplaa, ^v. 1868 3,237 mk. 45 p. Karjaveroon meni säännöllisesti ^joka vuosi 13 ruplaa 92 kop. hopeaa. Vv. 1830—1855 suoritettiin Raumalla eri kruununveroja seuraavasti^:3

Kruunuluotojen Kruunun kymmenyksinä maakirjaveroa: 19 kappaa viljaa

markonki-arvo:

Vv. 1840—1850 vuosittain 118 rupi. 80 kop.

V. 1855 kaksinkertaisena ^{237 „ 60 ~}

Henkilömaksuja:

Sakkorahoja^:

V. 1830 ^{192rupi. 78kop.}

„ 1835 27 ^„ 24 „ sekä Kauttuan vasaraveroa 203 rupi. 12 kop.

„ 1840 151 ^„ 71 ^„

„ 1845 557 „ 67 ^„

„ 1850 17 ^„ 44 ^„

~ 1855 9 ^„ 56 ^„

Suomen markkoina edellä mainitut maksut suoritettiin v. 1866 seu-raavasti^:

karjavero 55 mk. 68 p.

kruununluotojen vero 114 ~ 84 „

kruununkymmenykset 13 ^„ 28 ^„

laivamiesvakanssi 475 ^„ 20 ^„ (9 miestä ä ^52:80)

manttaalirahat 2,270 „ 88 „

linnanapa 322 „ 74 „

lääkintälaitokselle 34 „ 13 „

paloviinanvalmistusveroa 762 „ 50 „

kuolinpesä-% 40 ^„ 61 „

sakkorahoja 44 ^„ 60 „

Yht. 4,134 mk. 46 p.

Kruununkanto vv. 1869—1877 osoittaa seuraavia eriä:⁴

Vakinaisia veroja Suostunta Verorästejä

V.^- 1869 3,101:45 mk. 1,037:20 2.6:60

„ 1870 „ „ 1,303:20 6:60

„ 1871 2,823:94 „ 1,360:40 ^?

„ 1872 2,879:56 ^„ 2,358:

„ 1873 3,079:66 „ 2,963:40

„ 1874 3,459:11 ^„ 2,894:60

„ 1876 3,464:40 ^„ 5,413:60 116:

Tullit.

Pikkutullit tosin poistettiin jo v. 1808, mutta

vientitullimaksuista

^oli raumalaisilla entisestään tuttuja riitoja tullinhoitajan kanssa. Niinpä he vuonna 1810 valittivat tullihallitukselle, _että tullinhoitaja, kapteeni Gustaf Johan Jägerhorn kantoi lehtereistä "pienten parrujen” ja puukauhoista puulapioiden tullin. Raumalaisille olivat kaikenlaiset merenkulkumaksut sitäkinhaitallisemmat, kun heidän kauppavoittonsa oli aina ^sangen vaati-maton. Jokainen uusi maksu alensi sitä. Kun esim. ^Venäjän

kauppa-sopimus Ruotsin kanssa v. 1839 määräsi

konsulaattimaksun

6—40 ruplaan alukselta riippuen aluksen lästiluvusta, tuntui sekin kivenä kuormassa.

V. 1859 tullitariffi lievensi ^jav. 1886 poisti vientitullit. Venäjältä saatiin tuoda tavaraa ^tullitta ja vv. 1867 ja 1869 poistettiin teollisuuttamme

suo-jaavat tuontitullit ulkomaantavaroilta/

1

^{Venäjän v.} 1886 uusittu tulli-tariffi palasi kuitenkin uudelleen suojelustullilinjalle. Rauman tulli-kamarin tilastoa on edellä jo selostettu (s. 218).

Tullikavallukset olivat 1800-luvulla siksi vähäpätöisiä, ettei niitä kan-nata mainita. Mutta tullinhoitajien tileissä sattui vieläkin epätäsmälli-syyksiä. Tullinhoitaja Henrik Kristian Wilhelm von Brandenburg, josta on ollut puhe toisessa yhteydessä, menetti

v.

1843 virkansa Hiilivarojen vajauksen takia.¹⁵ TullinhoitajaWilhelm Johansson kotiutui pitkänä palve-lusaikanaan vv. 1876—1904 täydellisesti Raumalle ja otti harrastuksella osaa kaupungin kunnalliseen elämään. Hän oli valtuusmiehenä

vv.

1880-^— 1883 ja lisävaltuusmiehenä useita eri kertoja. Julkaisemalla v. 1882 Helsingfors Dagbladetissa huomiota herättäneen kirjoituksen, jossa hän ehdotti rautatien

rakentamista

Tampereelta Raumalle, hän piirsi nimensä pysyvästi kaupungin historiaan. Liitteessä ^n;o 1 on mainittu Rauman tullinhoitajat 1600—1800-luvulla.

Sotaväen majoitus.

Paitsi aikaisemminkuvattuja sotavahinkojarasittivat kaupunkia ajoit-taiset sotaväen majoitukset. V. ₁₈₁₁ m.m. oli kaupungissa venäläistä

sota-väkeä ja komentajana majuri Egorow. Vaikka kaupungin majoitusrasi-tusta oli kreivi Steinheilin toimesta lievennetty, osoittivat asukkaat suurta vastahakoisuutta majoituksessa. Sotilaille oli annettava paitsi asuntoa myöskin lämmityspuita ^jakynttilöitä tai päreitä

valaistukseen. Maistraatti

antoi julistuksen marrask. 10 ^p. sanottuna vuonna kehoittaen kaupunki-laisia täyttämään nurisematta velvollisuutensa, ettei koituisi mitään jälki-seurauksia kenraalikuvernöörin taholta.⁷

Raumalle asetettiin erikoinen majoituskomitea, jonka puheenjohta-jaksituli majuri A. G. Weissman von

Weissenstein.

Toukok. 28 p. 1812 päivätyn tilin mukaan oli majoituskomitea kantanut kaupunkilaisilta

65 Riikintal. 44 killinkiä majoitus-menoja suorittaen Tyykilän talosta,

joka oli sotaväen sairaalana, vuokraa 7 kuukaudelta 21 Riikintal., ja haloista, saaveista ja sangoista sekä palveluk-sista 44 Riikintal. 44 kili. ⁸

V. 1813 koottiin erikoinen ylimää-räinen sota-avustus, johon Raumalta kertyi yli 200 Riikintalaria ja 13 rup-laa. Suurimmat lahjoittajat olivat apteekkari Nyberg, joka antoi 30 Rii-kintal. sekä majuri Weissman von Weis-senstein ja majuri Carl Schiitzencrantz,

jotkaantoivat 20 Rkt.⁹ Kun kesällä 1819 oli majoitettavakaupunkiin Donin kasa-koita, majoitettiin niiden komentaja-majuri ensin kauppaporvari Carl Gus-taf Demoenin taloon ^{(n:o 38),} mutta se

Raatimiehentytär Edia Lagerbom-Karsten.

ei kelvannutkaan tarkoitukseen ja silloin täytyi porvari Gust. Nylundin luovuttaa talonsa Niivon kaksikerroksisen asuinrakennuksen yläkerrasta 3 huonetta

herra

majurin käytettäväksi. Kaupungin kustannuksella

kor-jattiin näitäkin huoneita. Upseerien majoittajille suoritettiin lämmityk-sestä, valaistuksesta ja talouskalujen, vuodevaatteiden ja ulkohuoneiden käytön korvaukseksi kesäkuukausilta 8 ja talvikuukausilta 5 ruplaa kuu-kaudessa. Majoituskomiteaan kuuluivat tällä kertaa kauppias Berndt

Blom, kauppaporvarit Johan Erik Lindqvist, Johan Söderman ja Isak Korsman ja nahkuri Elias Salin.¹⁰

Sotalaivastoon värvättiin miehiä rannikkokaupungeistamme. Rau-malta oli v. 1832 meriväessä hatuntekijäkisälli Matti Winblad, entinen sotilas Efr. Lagerbom, palovartija Gust. Grönvik, puusepänkisälli Fredrik Clauden, kuparisepänkisälli Carl Lagerbom ^ja räätälimestari Fred.

Lundgren.¹¹

Sodan varalta tiedusteltiinv. 1842 maistraatilta,mitä mahdollisuuksia Raumalla oli majoittaa sotaväkeä ja maistraatti koetti parhaansa mukaan

selittää viranomaisille, miten vanha ja ränsistynyt sekä tiheästi asuttu kaupunki oli. Jos majoitusväkeä kaupunkiin sijoitetaan, sanottiin, täytyy talojen asukkaiden muuttaa taloista tilapäisasuntoihin. Etenkin oli vaikea majoittaa päällystöä, joka tarvitsi useita huoneita samasta talosta. Noin 60 ^taloa, siis n. neljäsosa taloista kelpaisi majoitustarkoituksiin siten, että 30:een taloon voitaisiin hätätilassasijoittaa jalkaväkeä,15^:eenratsuväkeä, 10reen tykkiväkeä ja 5reen upseeristoa.¹²

Itämaisen sodan aikaisesta sotilasmajoituksesta mainittakoon tässä yhteydessä vain, että Käkelän 2-kerroksisessa talossa suoritettiin

kor-jauksia, jotta ^se kelpaisi upseereille asunnoksi, kirjansitoja P. Muhr vuok-rasi siistin huoneen talostaan jouluk. 1855 lähtien n. 5rksi kuukaudeksi majoitukseen, merimies Gust. Stenroosin talosta Vähä Välkkilästä

(nro 177) vuokrattiin tupa sotaväen pajaksi, raatimies kauppias Claes Joh. Tallqvistin talosta Päiväisestä ^(nro 114) suuri sali sotilasräätäli-verstaaksi 2 kuukaudeksi tammik. 29 prstä 1856 lukien ja kauppias Wesander hankki tarvittavat ^{kynttilät.13}

Vv. 1859—1862 oli vain läpikulkumarssilla olevia joukkoja majoitet-tuna Raumalle, mutta vuonna 1863 oli kaupunkiin majoitettu 1 komentava upseeri, 7 alempaa upseeria ja 412 miestä miehistöä ja alipäällystöä.

V. 1864 oli majoitusväkeä ¹ komentava upseeri, 10 nuorempaa upseeria ja n. 700 miestä janämä olivat sijoitetut pitemmäksi ajaksi kaupunkiin.

Majoitusvelvollisia oli silloin 314 taloutta. V. 1868 olisi kruunu ^myynyt kaupungille sotaväkeä varten Tallinkedolle rakennetun maneesin, mutta kaupunki ei halunnut lunastaa sitä.¹⁴

Vielä 1870-luvulla majoitettiin Raumalle silloin tällöin läpikulku-marsseilla sotaväkeä muutamaksi päiväksi, mutta rasitukset suoritettiin silloin ilman taksoitusta kaupunginkassasta.¹⁵ Maailmansodan aikana tuli majoitus jälleen päiväjärjestykseen.

In document Rauman historia IV (sivua 141-146)