Lehdistön merkitys kasvaa
Kun maamme säätyvaltiopäivät alkoivat 1863 pitkän tauon jälkeen sään-nöllisesti kokoontua, saivat valistuneet kansalaiset Rauman seudullakin uutta ajateltavaa. Olihan esimerkiksi talollisilla jälleen tilaisuus valita parlamenttiin omaedustajansa, aluksiVehmaan, myöhemminEuran tuomio-kunnan edusmies, ja evästää tätä monenlaisin toivomusaloittein, kuten jo Ruotsin vallan aikanakin oli ollut tapana. Edellytykset ottaa kantaa yleisiin
asioihin olivat nyt kuitenkin paljon paremmat kuin ennen: suomen kielen virallistaminen 1863, paino-ja elinkeinovapaus, kansakoululaitos, kunnalli-nen itsehallinto,parantuneet tietoliikenneyhteydet jaennen muuta kaikkial-le kaikkial-leviävät sanomakaikkial-lehdet olivat asioita, jotkakoulivat aktiivistaväestönosaa erilaisten yhteiskunnallisten kysymysten pohtimiseen ja käsittelyyn.1
Vanhastaan vireillä ollut kielikysymys oli synnyttänyt suomalaisen ja ruotsalaisen puolueen ja lehdistön, mutta suomenmielistenjyrkempi
edistyk-sellinen siipi, nuorsuomalaiset, alkoi järjestäytyä vanhoillisista erilleen 1880-luvulla. Rauman seudulle oli tässä mielessä erityisen merkityksellistä, että aktiivinenkoulu-ja lehtimies, E. G. J.Roschier, tuli 1874 kirkkoherraksi Lappiin ja ryhtyi täällä ahkerasti avustamaan useitakin sanomalehtiä.
Aluksi hänen oli järjestettävä yksityinen postinkuljetus Raumalta Lappiin, jonne kruunun posti ei vielä 1880 kulkenut. "Sanomalehtien yleisempi lukeminen" pakotti hänen mielestään tähän. Tilaajatmaksoivat postinkuljet-tajalle 25 penniä lehdeltä, ja kuntakin osallistui kuluihin. Vuonna 1884 elettiin sitten jo niin hyvän tiedonkulunaikaa, että perjantaina ilmestyneet Helsingin lehdet saapuivat lauantai-iltana Lappiin kuljettuaan Turun, Uu-denkaupungin ja Rauman kautta. Seuraavan vuoden syyskuussa alkoi Rauman puhelinkeskuskin toimintansa.2
Näihin aikoihin aloitti myösseudunoma viestin,RaumanLehti,
ilmestymi-sensä. Näytenumerossa vuoden 1881 lopulla päätoimittaja H. E. Wegelius
1 Päiviö Tommila, Satakuntalaisten lukuharrastus 1800-luvulla lehdistön levikkinumeroiden valossa. Satakunta XVIIs.156;
Torsten Steinby, Suomensanomalehdistö s. 40-42.
2 Sanomia Turusta 1880 n:o 119; Rauman Lehti 1884 n;o 31, 1885 n;o 36.
Rovasti Julius Roschier, lappilaisten ”Rosse”, oli Rauman Lehden perustajia, nuorfennomaani ja
in-nokas uudistusten harrastaja sekä käytännön lehti-mies, joka uskoi tarmokkaan kansansivistystyön joh-tavan edistymiseen myös siveellisessä ja
taloudelli-sessa mielessä. Epätasaisessa kamppailussa kansa-koulujen puolesta hänen oli siksi usein vaikeata malttaa mieltään.
kirjoitti Lapin kirkkoherraa tarkoittaen, että tämä oli rohkaissut häntä ryhtymään Rauman Lehden toimittajaksi ja mainitsi Roschierin olevan
"sanomalehtikirjallisuuden alalla jo tunnettu ja tottunut, etevä kirjailija, jonka ainoasti se seikka, ettei hän asu itse kaupungissa, on estänyt päätoimittajaksi rupeamasta”, mutta hän oli silti "luvannut lehden hyväksi tehdä mitä suinkin voi”. Rauman Lehden ensimmäinen numero painettiin Turussa, mutta vuoden 1882 alusta Raumalla L. Långforsin kirjapainossa.
Lehti ilmoitti aikovansa "harrastaa etenkin Rauman ja sen ympäristön edistymistäkristillisellä jakansallisellapohjalla.”Kun lounainen Satakunta oli näin saanut oman, aluksi kerran viikossa ilmestyvän sanomalehtensä, valtiovalta määräsi sille myös sensorin eli painoasiamiehen. Sellaiseksi nimitettiin hovioikeuden auskultantti H. Ridderstad. 1
Tähän mennessä oli pitäjiin tilattu jonkin verran Sanomia Turusta ja porilaista Satakuntaa, muttapääasiallisesti kuitenkin kristillisiäja raittius-lehtiä(ks. taulukkoa). Rauman Lehti vei sitten tilauksista valtaosan eli 65 % kaikista v. 1890 Lappiin tilatuista. Lehden suosioon vaikuttivat tietysti eniten oman paikkakunnan uutiset, mutta vähitellen huomattiin muukin aineisto,kuten tiedot "valtiopäivistä jameriliikkeestä”,lukemisenja pohtimi-sen arvoisiksi. Niiden lisäksi luvattiin myös viihteellisempää luettavaa, sillä
"följetongi-eli novelliosastossa tulee olemaan pieniä siveellisiäkertomuksia, varsinkin todellisesta elämästä otettuja”.4
Vaikka lehtien levikkitietoja on säilynyt niukasti, voidaan tässä esittää Lapin osalta tiedot neljältä vuodelta, lähes neljän vuosikymmenenvarreltaja
3 Rauman Lehti 1881 n:o0, 1882 n:o 1;Sanomia Turusta 1881 n;o 151 4 Päiviö Tommila, mt., Satakunta XVII; Sanomia Turusta 1881n:o 151
saada niistä kuva lukuharrastuksen kasvusta ja kiinnostuksesta yleisiin asioihin. Rauman maalaiskuntaantilattuja lehtiä ei ole tilastoitu erikseen, vaan ne sisältyvät kaupunkilaisten suuriin tilauslukuihin eivätkä ole niistä erotettavissa. Hinnerjoelta on sen sijaan käytettävissä tilaajatietoja vuodelta
1896.5
Lappiin tilatut sanoma- ja aikakauslehtivuosikerrat
lehdet v. 1875 v. 1878 v. 1890 v. 1912
sanomalehtiä
Sanomia Turusta 17 23
Satakunta 5 13 2 1
Uusi Suometar 3 1 8
Turun Lehti 4 21
Suomen Virallinen Lehti 13
Työmiehen Ystävä 3
Rauman Lehti 95 96
Aura - - 9
-Aamulehti 1
Länsi-Suomi 270
Sosialidemokraatti (poril.) 58
Pellervo 53
uskonnollisia jaraittiuslehtiä 10 38 9 n. 80
aikakauslehtiä ym. 3 27
lehtivuosikertoja yhteensä 36 83 148 n. 587
Kahdessatoista vuodessa lappilaisten lehtitilausten määrä siis lähes kak-sinkertaistui Rauman Lehden perustamisen ansiosta; se vieläpä supisti jyrkästi turkulaisen, porilaisen ja Helsingin lehtienkin tilauksia. Samoin kävi ohimenevästimyösuskonnollistenjaraittiuslehtien, mutta aikakausleh-tien levikki kasvoi. Tähän vaikutti erityisesti Kyläkirjaston Kuvalehden suuri suosio (18 vuosikertaa Lappiin 1890, tiedot puuttuvat vuodelta 1912).
Rauman Lehden ehdoton hegemonia kesti vain vuoteen 1905, jolloin sen kilpailijaksi syntyi edelleenkinilmestyvä Länsi-Suomi. Se edusti maltillista suomettarelaisuutta nyt, kun nuorsuomalaiset olivatryhtyneet perustuslail-lisuuden merkeissä jyrkästivastustamaan venäläistäsortopolitiikkaa. Länsi-Suomen taustavoimina olivat Rauman Suomalainen Yhdistys, varakkaat liikemiehet kauppias Ivan Sofronoff etunenässä, seminaarinopettajat ja mm.
5 Taulukkojen lähteenäetupäässäPäiviö Tommilanem.tutkimus s 197, 221, 226,myösSatakunta 1876n:o IjaLänsi-Suomi 1912 n:o 125/4.
piirilääkäri Hj. Nordling, joka alusta lähtien avusti lehteä mainioilla pakinoillaan.6
Länsi-Suomen levikki kasvoi pian Lapissa kolminkertaiseksi Rauman lehteen verrattuna, mikä tuolloin oli itse asiassa vastoin odotuksia, sillä nuorsuomalaisuus oliyleensävoitolla suomettarelaisuuteen nähden.Etelä-ja Länsi-Suomessa vanhoillisetsäilyttivätkuitenkin asemansa paremmin kuin muualla maassa. Suurlakon jälkeen myös porilainen Sosialidemokraatti sai Rauman seudulta runsaasti tilaajia, mikä osoittaa myös työväestön
ryhty-neen lukemaanlehtiä, jalehden valinta viittasitästä lähin entistä selvemmin tilaajan puoluekantaan. Mainittakoon,että 1870-luvullalyhyenaikaa ilmes-tynyt Työmiehen Ystävä ei nimestään huolimatta ollut varsinainen työväen-lehti.
Hinnerjoelle vuonna 1896 tilatut sanoma- ja aikakauslehdet sanomalehtiä
Rauman Lehti n. 65 vuosikertaa
Turun Lehti 11
Aura 5 ~
Uusi Suometar 2 ~
Uudenkaupungin Sanomat 2 ~
Kansanlehti 1 ~
uskonnollisia jaraittiuslehtiä 15 „
aikakauslehtiäym. 2 „
yhteensä 105 ~
Myös Hinnerjoella sai Rauman Lehti aluksi ehdottoman johtoaseman, mutta turkulaistenja Uudenkaupunginlehtientilaajiaoli ilmeisesti maantie-teellisistä syistä enemmän kuin Lapissa; olihan Hinnerjoelta ollut
vanhas-taan tapana asioida Uudessakaupungissa ja Turussakin saakka.
Rauman Lehti näytti alusta lähtien selvää kielipoliittista väriä kertomalla mm., kuinka eräs raumalainen nimimerkki -dd- (Ridderstad?) oli helsinkiläi-sessä ruotsinkielisessä lehdessä "solvannut” Rauman Lehteä toivomalla sen lähtevän ruotsinmielisen liberalisminasialle, mistä Rauman Lehti sai aiheen vakuuttaa olevansa aina ”täysin suomenmielinen lehti”. Se julkaisi myös Hinnerjoelta lähetetyn kirjoituksen, jossa moitittiin Turun Lehteä ruotsin-mielisyydestä, vaikka se olikin olevinaan suomenmielinen.Lisättäköön, että
6 A. R. Alho, Rauma 600 vuoden aikanas. 483,
Hinnerjoen tiheästi rakennettua kirkonkylää ensimmäisen maailmansodan jälkeen Edessä oikealla työväentalo. Valok. Museovirasto.
syytökseenoli aihettakin, sillä kolmasti viikossailmestyvä Turun Lehti, jota Hinnerjoelle tilattiin, oli ruotsinkielisten piirien perustama, jasen tarkoituk-sena oli vierottaa suomenkielisiä lukijoitaan pois jyrkältä kielipoliittiselta linjalta.7
Maltillisuutta kieliasiassa kannatettiinkyllä Rauman seudullakin: kesällä 1877 väitettiin Lapissa, ettei "iankaikkinen kieliriita” rahvasta juuri kiinnos-tanut. Kun eräs pitäjänvalistuneimmista talollisista oli käynyt Helsingissä valtiopäivien aikoihin jakun häneltä olikysytty mielipidettä fennomaanien pyrkimyksistä, hän oli vastannut, että ”he menevät usein rajattomiin”.
Samaan aikaan valitettiin täällä myös, että Uusi Suometar vilisi vaikeasel-koisia ja vieraskielisiä sanoja suomalaisuudestaan huolimatta.h
Ensimmäisten eduskuntavaalienlähestyessä terävöityi poliittinen kielen-käyttö lehdistössä varsinvoimakkaasti, ja maalaiskirjeenvaihtajatkin osallis-tuivat vastustajiensa sättimiseen lehtien omaksumaan tyyliin. Niinpä Rau-man Lehdelle Hinnerjoelta 1906 lähetetyssä kirjoituksessa väitettiin Länsi-Suomea nimitettävän paikkakunnalla yleisesti ''Raumalaiseksi rakiksi”.
7 Rauman Lehti 1882 n:o2, 1884 n;o52; Torsten Steinby, mt. s.59.61 8 Åbo Underrättelser 1877 n:o 169; SanomiaTurusta 1878 n;o 97.
Kysymyksessä oli suomettarelaistenja nuorsuomalaisten(perustuslaillisten) kiihkeä ja sovittamaton riita, josta sosialistit puolestaan olivat hyvillään.
Sosialidemokraatti julkaisikin samaan aikaan Hinnerjoelta lähetetyn kir-jeen, jonka mukaan pitäjään oli hiljattain ilmestynyt suomettarelaisiakin, vaikka paikkakunnan porvarit olivat siihen saakka olleet yksinomaan perustuslaillisia, ”ja on niistä ainakinse hyvä, että ne tappelevat keskenään, jotenkoko kopla ei aina ole meidän kimpussamme”.9 Muuten lehti tavallisesti nimitteli perustuslaillisia ”puristuslaillisiksi” januorsuomalaisia "puolisuo-malaisiksi”.
Suomen itsenäistyttyäpuolueet janiiden lehdistö järjestäytyivätuudelleen.
Vanhasuomalaisista tuli kokoomuslaisia ja monista nuorsuomalaisista edis-tyspuolueen kannattajia. Porissa aloitti ilmestymisensä Satakunnan Kansa samalla kun Satakunta ja Satakunnan Sanomat lopettivat. Sikäläisestä Sosialidemokraatista tuli Uusi Aika, joka ilmestyy yhä. Rauman Lehti lakkasi ilmestymästä,vaikka sitä heräteltiin henkiin vielä 1924. Edistysmie-listä väkeä ei ollut riittävästi sen tueksi, sillä entisistä nuorsuomalaisista varsin monet siirtyivät Länsi-Suomen tilaajiksi. Lyhytaikaisiksi jääneitä raumalaisia lehtiyrityksiä olivat myös Pohjanlahti jaRauman Sanomat. 10
Suotuisammissa merkeissä syntyi sen sijaanmaalaisliitonLalli. Se ilmestyi Raumalla Östmanin talossa vuoden 1917 lopulta, 27. marraskuuta, lähtien vuoteen 1920, jolloinse siirtyi lähemmäs levikkialueen keskustaa Kokemäel-le. Aktiivisin puuhamies Lallin syntyvaiheissa olitaiteilija Jalmari Karhula.
Myöhemmin lehden hallintoneuvostoon kuului mm. talousneuvos Werner Nokka, monitoiminen kunnallismies jaRauman seudun historiatoimikunnan ensimmäinen puheenjohtaja.11
Edustajia valtiopäiville
Kun Suomen suuriruhtinaanmaan valtiopäivät aloittivat 1863 pitkän tauon jälkeentoimintansa, Rauman seudunkin asukkaat saivat periaatteessa samanlaiset osallistumismahdollisuudetkuin heillä oli ollutjoRuotsin vallan
9 Sosialidemokraatti 1906 n;o 115
10 A. R. Alho, Rauma 600 vuoden aikana s. 531, 544 11 Lalli, 20-vuotisjuhlanumero.
aikana. Rauman kaupunki sai lähettää porvarissäätyyn yhden edustajan ja maaseutu talonpoikaissäätyyn yhden jokaisestatuomiokunnasta
(kihlakun-nasta). Aatelistoa ja papistoa edustamaan kelvollisia oli Rauman seudun
asujaimistosta vain muutama. Ääni- ja vaalioikeus oli edelleen varsin rajoitettu. Kaupungeissa niin kuin maaseudullakinse oli sidottu varallisuu-teen; maaseudulla vain manttaaliin pannun maan haltijat eli talonisännät olivat oikeutettuja osallistumaan edustajanvaaliin, joka kaiken lisäksi oli välillinen. Vielävuonna 1900 laskettiin Rauman maalaiskunnassa vain noin 14prosentilla asukkaista olleen valtiollinen äänioikeus.12 Valtiopäivämiehen valitsijamiehiksivalittiin pitäjänkokouksessa, myöhemmin kuntakokoukses-sa, yksi tai kaksi yleistä luottamusta nauttivaa isäntää, jotka sitten kokoontuivat kihlakunnantuomarinmääräämään paikkaan valitsemaan ko-ko tuomiokuntaa edustavan valtiopäivämiehen.
Ensimmäisille nyt puheena oleville valtiopäiville saatiin edustaja siten, että mm. Lappiin kuulutettiin kirkonkokous 2. päiväksi elokuuta 1863 ja siellä päätettiin, että kirkkoväärti K. F. Vahala saisi yksin äänestää koko pitäjänpuolesta kaksi viikkoamyöhemminLaitilassa pidettävässä edustajan-vaalissa. Valtakirjoineen Vahala lähti Laitilaan, missä yksissä tuumin muiden pitäjien lähettämien valitsijain kanssa äänesti valtiopäivämieheksi kalantilaisen Juhana Katinan. Tämä puolestaan läksi Helsinkiin, jonne itse keisari Aleksanteri II saapui syyskuun puolivälissä avatakseen hallituskau-tensa ensimmäiset Suomen valtiopäivät. Joulukuussa 1866 lähetettiinLapin kirkonkokouksesta rusthollari Abraham Isotalo (Sukkalasta) samoin Veh-maan tuomiokunnan edusmiehen vaaliin. Tällä kertaa tuli talonpoikaissää-tyyn valituksi eurajokelainen K. G. Langen-Laurila, joka teki seuraavana vuonna valtiopäivillä anomuksen, että valtio lunastaisi talonpojilta näiden viinapannut, jotka olivat käyneet tarpeettomiksi nyt, kun kotipoltto oli kokonaan kielletty. 13 Ala-Satakunnan edusmies, kokemäkeläinen J. Simula, oli edellisillävaltiopäivillä tehnyt nimenomaan Rauman seutua koskevan anomuksen, vaikka tämä alue ei kuulunutkaan hänen vaalipiiriinsä muuta kuin osaksi. Simula esitti, että Euran, Köyliön, Säkylän, Lapin ja Eurajoen talonpojat vapautettaisiin hiilenpolttovelvollisuudesta Kauttaan ruukille.
12 RSrk, väkilukutaulut, väestö valtiollisten oikeuksiensa mukaan 1900. Äänioikeutettujaperheenjäsenineen 517, pitäjän väkiluku 3 661 henkeä.
13 LSrk,pitäjänkokouksen pöytäk. 2.8. 1863ja2.12. 1866;Viljo Hytönen. Talonpoikaissäädyn historia Suomenvaltiopäivillä
1809-1906, IIs. 119, 161.
177
Näin tapahtuikin, mutta tuskin mainitun anomuksen vaan metsänkäyttöra-joitusten yleisen lakkauttamisen vuoksi.14
Kun valtiopäiväkutsu taas vuoden 1871 lopulla saatiin, katsoi Rauman maalaiskunnan kuntakokous kulamaalaisen Kustaa Hellmanin sopivaksi valitsemaan Vehmaan tuomiokunnanedustajaa. Hinneijokelaisetpuolestaan valtuuttivat samaan tehtävään yksimielisesti Kustaa Heikinpoika
Rantape-reen Kivijärven kylästä. Lopullinen valinta kohdistui laitilalaiseenK. W.
Rosendaliin, joka osoittautui vuoden 1872 valtiopäivillä uudistusystävälli-semmäksi kuinmonetvalitsijansa. Hän nimittäin ehdottiyleisen oppivelvolli-suuden säätämistäjanaisten tasa-arvoisuutta perintöasioissa. Nämä aloitteet eivät saaneet vanhoillisessa talonpoikaissäädyssä tarvittavaa kannatusta, eikä Rosendalia valittukaan enää toista kertaa valtiopäiville.
Rosendalin vapaamielisyys jaehkä ruotsinkielisyyskin lienee arveluttanut monia, sillä Rauman maalaiskunnan kuntakokouksenesimies, possessionaat-ti Robert Grundström Lahden kartanosta, lähetti hänelleomasta ja kuntalais-ten puolesta suomenkielisen evästyskirjeen pian valtiopäivien alettua. Siinä Grundström toi esiin mm. seuraavia näkökohtia: "Tukkien uittamista, jos siitä tuliskysymys, ei saisi suvaita;se muka olisi vastoin vanhojaoikeuksiaja vapauksia; myllyt jarakennukset koskilla sekä kalastus siitäsaavat haittaa.
Vielä sananen! Määrättyjen kymmenen vuoden kuluttua tarvitsisi säädyn saada kadottaneet oikeutensa omaksi tarpeeksensa polttaa paloviinaa.
Viimein, vaikk’en ollenkaan ole sattunut tuntemaan Herra Rosendahkia, rohkenen toivoa Herra Rosendahkille niinkuin hiljaisuudessa jokaiselle arvoisalle maamiehelleni, jotkavaikutatte yksissä isänmaallemme tärkeissä toimissa, hyvää terveyttä, tarkkaa silmää kaukaiselle etäälle ja selvää käsitystä aikamme innon suunnassa! Yhteinen paras yksityisen edellä, ja ajoiksi ei hetkeksi vaan! Lahdella maalisk. 9. päivä 1872. Kunnioituksella ja luottamuksella Robert Grundström.”10 Mahdollisesti Lahden isäntä oli itse-kin ollut ehdolla valtiopäivämieheksi, ainakin hänen harrastuksensa ja
asiantuntemuksensa viittasivat siihen suuntaan.
Kun valtiopäivävaalit seuraavankerran lähestyivät syksyllä 1876, lähetet-tiin niihin Rauman maalaiskunnasta kaksi valitsijamiestä, Kustaa Hellma-nin lisäksi myös tilanomistaja Grundström. Tällä tavoin ehkä haluttiin varmistua siitä, ettei Rosendalia enää herrainpäiville valittaisi. Näin ei
14 V. Hytönen, mt. IIs. 263; P.Papunen, Rauman seudun historia IIs. 178.
15 RKA I Da 1,kirjekonsepteja ajalta 1869-1925. 9.3. 1872.
Vielä 1860-luvulla isännät joutuivat joskuspanemaan puumerkkinsä ruotsinkielisen sitoumuksen alle luottaen siihen, että herrat olivat sen heille oikein tulkinneet.
Valtiopäivämiehiä evästettiinkin usein vaatimaan virkakielen suomalaistamista.
käynytkään, vaan vaali kohdistuitaas Langen-Laurilaan, joka eurajokelaise-na maanviljelijänä ja laivanvarustajana oli sekä suomen- että ruotsin kielen taitoinen ja jokaoli tehnyt muistettavan aloitteen viinapannujen korvaami-sesta. Tällä kertaa (1877—7B valtiopäivillä) hän sen sijaan esitti mm., että Raumalle perustettaisiin suomenkielinen merikoulu, ja samaa oli
porvaris-säädyssä vaatimassa myös Rauman pormestari Törnroth. Merikoulu aloitti-kin toimintansa syksyllä 1880, kun kiistat sen sijoituspaikasta olivat ratkenneet Rauman eduksi.16
Seuraaville valtiopäiville, jotka avattiin 24. tammikuuta 1882, lähetettiin Vehmaan tuomiokunnan talonpoikia edustamaan 56-vuotias ratsutilalleen Henrik Svanberg Vehmaalta. Vaalikokous oli Salmen talossa Uudenkaupun-ginmaalaiskunnassa 3:ntena syyskuuta 1881, jaRauman pitäjän valtuutettu-jaoli saapuvilla jälleenkaksi: kuntakokouksen puheenjohtajanR. Grundströ-min lisäksi talollinen lisak Erkinpoika Kylänpää Sorkasta. Hinneijokelaisten tiedetään lähettäneen edustajakseen ratsutilallisen Fredrik Nummen-Sonk-kilan Korven kylästä. VaikkaSvanbergnauttikinsäätyveljiensä arvonantoa, hän ei ollut esiintymishaluineneikä tehnyt valtiopäivillä mainittavia aloit-teita. Aivan toista maata olikin sitten hänen seuraajansa, nuori lupaava
16 RKA I Ca 1, kuntakokous 30.10. 1876; V. Hytönen, mt. II s. 161; A. R. Alho, Rauma 600 vuoden aikana s. 444, 447
poliitikko ja lehtimies, maisteri jamolempien oikeuksien kandidaatti Kosti Vehanen Taivassalosta. Häntä valitsemassa olivat Uudenkirkon Männäisissä syksyllä 1884 Rauman maalaiskunnasta Haapasaaren maisteri Hugo Bran-der ja jousein ennenkinvalitsijamiehenätoiminut Kustaa Hellman. Hinner-jokea edusti tällä kertaa talollinen Anshelm Vehmaan-Kreula kirkonky-lästä.1'
Vehanen, joka toimi Turussa oppikoulunopettajana jasanomalehti Auran toimittajana,tunnettiin innokkaana suomalaisuusmiehenäja
yhteiskunnalli-sena vaikuttajana jo ennen kuin hänet valittiin vuoden 1885 valtiopäiville.
Rauman maalaiskunnan kuntakokous keskusteli Vehaselle annettavasta evästyksestä ja päätti yksimielisesti kehottaa häntä toimimaan niin, että viinanjaväkevienjuomienvalmistaminen tulisi kokonansakielletyksi jaettä rälssi-jaratsutilat menettäisivät etuoikeutetunasemansa. Runsaan kymme-nen vuoden kuluessa oli siis asenteissa tapahtunut ainakin raittiusasian hyväksi selvä muutos. Se näkyi myös hinnerjokelaistenmielipiteissä, sillä he kirjoittivat tammikuussa 1885 maisteri Vehaselle pyynnön, että hän ajaisi alkavilla valtiopäivillä seuraavia asioita:ls
1. Että väkijuomien valmistus omassa maassa kiellettäisiin tai vähennet-täisiin minimiin.
2. Että ulkolaisten väkijuomien tuonti kiellettäisiin tai niiden tulli koro-tettaisiin mahdollisimman suureksi.
3. Että suomen kieli mitä pikimmin määrättäisiin virkakieleksi kaikissa suomenkielisiä paikkakuntia koskevissa asioissa.
4. Että suomalaiset koulut tulisivat saamaan myös valtionapua.
Rauman seutu otti siis kantaa yleisiin päivänpolttaviin kysymyksiin eikä vaivannutedustajaanurkkakuntaisillapyyteillätai paikallisilla epäkohdilla.
Valtiopäivämiehen vaalista kuitenkin valitettiin, jamuodolliseen henkikir-joitusseikkaan vetoamalla vaali saatiin kumotuksi. Tämä oli arvattavasti ruotsalaisten ja vanhoillisimpien suomettarelaistenkin mieleen. Kun tieto Vehasen valinnan hylkäämisestä saatiin, Lapissa monet arvelivat, ”ettei siihentyöhön pitäisi valita oppineita maistereita, vaan sen tulisi olla vankka 'hako äijä’ ja 'härkä jussi’, joka valtiopäivillä kelpaa talollissäätyä edusta-maan.” Tässä on kuulevinaan lappilaisen valitsijamiehenlisak
Hollmen-Hau-17 RKA ICa1,kuntakokous1.8. 1881ja2.7. 1884; HKA I Ca 7,kuntakokous 15.8. 1881ja16.6, 1884; V.Hytönen,mt,IIs.275, 302.
18 RKA I Ca 1,kuntakokous 27.12. 1884;HKA I Ca7,kuntakokous 8.1. 1885
lisak Hollmen nuorempi (1843 1917),Alisen Haudan ratsutilan mo-nitoiminen isäntä, Lapin kunnallisen ja seurakuntaelämän keskeisiä vai-kuttajia. Hollmen oli myös valtiopäi-vämiesten valitsijana ja ehdokkaana-kin, kävipä suuren lähetystön muka-naPietarissa asti 1899 ja toimi maal-likkoedustajana useissa kirkollisko-kouksissa. Vakaa ja vanhoillinen ru-koilevainen, joka ei tinkinyt periaat-teistaan ja nautti ehkä siksikin yleistä arvonantoa. Yhtenä osoituksenatästä oli Suomen Talousseuran myöntämä
mitali.
dan mielipiteen. Hänelle olikin tiettävästi annettu muutamia ääniä puheena olevassa valtiopäivämiehen vaalissa.19 Kosti Vehanen tuli kyllä valituksi vielä vuoden 1888 valtiopäiville, mutta hän ei ehtinyt niille osallistua, sillä kuolema kohtasi nuoren poliitikon jo sitä ennen.
Tällä välin (1885)Rauman seutu oli siirrettytoiseen vaalipiiriin, Vehmaan tuomiokunnasta alasatakuntalaiseen Euran tuomiokuntaan. Elokuussa 1887 Rauman maalaiskunnan kuntakokous nimesi valtuutetuikseenjälleen
Kus-taa Hellmanin jalisak Kylänpään, jotkasiis matkustivat Euran kirkolle 27.
elokuuta valtiopäivämiestä valitsemaan. Hinnerjoelta lähetettiin vaaliin lisak Samuelinpoika Kauppi eli Heuru.
Valtiopäivämieheksi valittiin Euran kunnanesimies jakirkonisäntä Frans Fredrik Björni, jokateki yhdessä usean muun edustajankanssa anomuksen rautatien rakentamisesta Tampereelta Poriin. Päätös tästä saatiin helmi-kuussa 1889, mutta rautatieinnostus oli tarttunut myös Rauman ja sen ympäristön asukkaihin. Samana vuonna (1895), jolloinPorin rata valmistui, sai myös Rauman kaupunginrautatietoimikunta lopullisen rakennusluvan.
Björni muutti asumaan Yläneelle, jostaosti suuren kartanon eikä siten ollut enää valittavissa Euran, vaan Loimaan, tuomiokunnan edusmieheksi.
Euran tuomiokunta valitsi vuoden 1891 valtiopäiville tunnetun
kokemäke-19 Rauman Lehti 1885 n;o 25.
läisen mahtimiehen jarusthollarin Vilho Vitikkalan, joka ehdotti rautatien rakentamista Peipohjasta Raumalle. Hänen kotipitäjänsä oli siten saamassa risteysaseman rakenteilla olevalle Porin radalle, mutta koko Rauman seutu oli tietysti myös hankkeen takana. Valtiovalta suhtautui siihen kuitenkin nihkeästi, ja niin Rauman rata päätettiin toteuttaa yksityisenä yrityksenä.
Vitikkala valittiin vielä seuraavillekin eli vuoden 1894 valtiopäiville, joilla hän anoi Rauman yksityisradalle valtionapua. Ratkaisevaa radan saamisen kannalta oli kuitenkin raumalaisen kunnallisneuvos J. W. Söderlundin toiminta yksityisesti sekä povarissäädyssä useilla valtiopäivillä. Euran Sorkkisissa olivat Vitikkalaa valitsemassa mm. moninkertaiset vaalivaltuu-tetut G. Hellman ja I. Kylänpää Rauman maalaiskunnasta, I. Hollmen jaJ.
Isotalo Lapista sekänuori, lupaava toiminnanmies,Frans TannerHinnerjoen Korvelta. Syksyllä 1893 pidetyssä vaalikokouksessa oli edellisenä vuonna kuolleen Hellmanin tilalla maisteri Hugo Brander.20
Valtiollisten olojen kiristyessä 1890-luvulla Rauman seudunkin valtiopäi-vätoivomukset alkoivat käydä sävyltään vaativiksi ja entistä täsmällisem-miksi. Kun Lapin kunta valtuutti vuoden 1896 lopulla jälleenrusthollari Juho lisak Hollmen-Haudan ja Juho Isotalon Sukkalasta valtiopäivämiestä valitsemaan, he saivat samalla tehtäväksi esittää tulevalle edusmiehelle seitsemän kohtaa käsittävän toivomuslistan. Vaalit pidettiin Sorkkisten Arvo-Anttilassa, javalituksi tuli tällä kertaa euralainen kunnallismies lisak Roobert Arvo, jokasiis sai Helsinkiin lähtiessään lappilaisilta evästykseksi:21
1. Että yleiset maantiet ja sillat otettaisiin kruunun huostaan tai niitä käyttävien maksettaviksi.
2. Että kruunun puustellit (virkatalot) myytäisiin perinnöksi.
3. Että olisi koetettava saada selvä, miksei virkakuntia ja yksityisiä virkamiehiä ole saatettu syytteeseen rikoksista kieliasetuksia vastaan.
4. Että saataisiin uusi kieliasetus suomenkielisen väestön oikeuksien suojaksi.
5. Että kadettikoulu muutettaisiin suomenkieliseksi 6. Että metsänhaaskausta laillarajoitettaisiin.
7. Että väkijuomalainsäädäntöä tiukennettaisiin.
20 V. Hytönen,mt. IIs.306; HKA I Ca 7,kuntakok.30.6. 1890; RKA ICa1,kuntakok.6.7. 1890ja9.9. 1893; RaumanLehti 1890 n;o 53-56.
21 LKA I Ca, kuntakokoukset v:n 1896 lopulla; V Hytönen, mt. 11s. 18
Saman suuntaisenevästyksenlähettimyösRauman maalaiskunnan kunta-kokous puheenjohtajansa Nestor Soukaisen välityksellä. Hiljaiseksimainittu edustaja Arvo tuskin esitti näitä näkökohtia säädyssä kovin pontevasti mikään niistä ei ainakaan lähiaikoina toteutunut. Sen sijaan hän teki aloitteen rautatien jatkamisesta Peipohjasta Seinäjoelle epärealistiseksi osoittautunut ajatus sekin. Lappilaisten edellä selostetun evästyksen voi nähdä vastanneen nimenomaan vauraiden ja vanhoillisten isäntämiesten mielipiteitä, sillä siinä ei lainkaan mainittu esim. kouluja, naisasiaa, äänioikeuden laajentamista tai tilattoman väestön oloja, jotka kuitenkin tulivat alkavilla vuoden 1897 valtiopäivillä esille ja vilkkaan keskustelun alaisiksi myös talonpoikaissäädyssä.22
Yllättäen saatiin kesällä 1898 kutsu ylimääräisillevaltiopäiville asevelvol-lisuuskysymyksiä käsittelemään. Asioista perillä olevat suhtautuivat lähitu-levaisuuteen pelolla tietäen Pietarin hallituspiirien nyt aikovan tuhota Suomen erikoisaseman lopullisesti. Vaalit toimitettiin kuitenkin tavalliseen tapaan. Lapista lähetettiin valitsijoiksi jälleenlisak Hollmen (nuorempi) ja Juho Isotalo, Rauman maalaiskunnasta maisteri Brander ja Nestor Soukai-nen. Valtiopäiville valittiin Kokemäen kunnallislautakunnan esimies,
ta-loustirehtööri Juho Pere. Kun kolme viikkoa oli kulunut säätyjen kokoontu-misesta, keisari vahvisti helmikuun manifestina tunnetun julistuskirjan, jolla Suomen perustuslait tosiasiallisesti kumottiin ja maan valtioelimiltä
ta-loustirehtööri Juho Pere. Kun kolme viikkoa oli kulunut säätyjen kokoontu-misesta, keisari vahvisti helmikuun manifestina tunnetun julistuskirjan, jolla Suomen perustuslait tosiasiallisesti kumottiin ja maan valtioelimiltä