Järjestöjen synty
Seuroja ja yhdistyksiä perustettiin Suomeenkin jovalistuneen 1700-luvun lopulla, mutta ne jäivät moniksi vuosikymmeniksi yksinomaan korkeiden säätyhenkilöiden asiaksi. Ylimmät viranomaiset, johtavat talousmiehet ja akatemian professorit olivat näiden Turussa toimivien suljettujen yhteisöjen perustajia ja jäseniä.Niinpä itse H. G. Porthan oli epävirallisen Aurora-seu-ran (per. 1770), Turun soitannollisenseuran (1790) jaSuomen Talousseuran
(1797) alkuunpanijoita, kenraalikuvernööri Steinheil ja arkkipiispa
Teng-ström 1812 perustetun Suomen pipliaseuran johtomiehiä, ja piispat olivat myös 1859 perustetun Lähetysseuran itseoikeutettuja johtajia. Hallitukset suhtautuivatvaltiollisen taantumuksenvuosikymmeninä 1800-luvulla yhdis-tystoimintaan epäluuloisesti peläten siihen ehkä kätkeytyvää poliittista oppositiohenkeä tai muuta kiellettyä salaseuraisuutta. Keisari itse myönsi yhdistystentoimiluvatjavahvisti niidensäännöt, jotenluvan saanti oli tehty varsin vaikeaksi.
Aleksanteri II:n hallitessayhdistystoiminta helpottui vähitellen vapaamie-listen aatteiden voittaessa alaa. Senaatti sai 1883 oikeuden myöntää yhdis-tysten perustamislupia, ja neljä vuotta myöhemmin tämä oikeus annettiin tietyin varauksin myös läänien kuvernööreille. Monet seurat ja yhdistykset olivat kuitenkin ottaneet jo varaslähdön ja toimivat epävirallisina kunnes saivat asianomaisen luvan. Näin syntyivät mm. eräät lauluseurat eliköörit, raittiutta edistävät kohtuuden ystävien yhdistykset jaurheilua harrastavien
herrojen sporttiklubit. Poliittisiakin tarkoitusperiä alkoi näkyä; niinpä fennomaaniylioppilaat perustivat kielipoliittisen Suomalaisen Nuijan 1876.
Sanomalehdistön osuutta yhteiskunnallisten harrastusten ja vapaan kan-salaistoiminnanvirittäjänä voi tuskin liioitella. Rauman seutuakin läheisesti koskettaneen ”Oolannin sodan” aikana 1850-luvulla sekä 1877 alkaneen Turkin sodan päivinä saatiin uutisia, jotka lisäsivät kiinnostusta maailman
tapahtumiin jakasvattivat lehtien levikkiä. Sama vaikutus oli 1863 alkaneil-la säännöllisillä valtiopäivillä. Raumalta ja ympäristöstä lähetettyjä uutisia alkoi näkyä mm. Suomettaressa jo 1853, jakulamaalainen Kustaa Hellman tilasi ja avusti kirjoituksillaan turkulaista lehteä kymmenkunta vuotta myöhemmin. Sanomia Turusta olikin täällä valistuneiden talonpoikien suosiossa, sillä nimimerkki ”Juha” lähetti sillekirjeitään Hinnerjoelta 1863 ja ”Lapin mies” pari vuotta myöhemmin. Uskonnolliset lehdet olivat myös esillä. Jo 1855 ilmoitettiin, että Wesanderin kirjakaupasta voi tilata Rauhan Sanan-Saattajaa, jota toimitettiin Raumalla "hengellisellä tarkoituksella”.
Lehti piti painattaa Turussa, sillä Raumalla ei vielä ollut kirjapainoa.1
Aatteellisia yhdistyksiä
Raittiusasia
"Herätkämme jo makamasta ja nouskamme ylös Wiinan taudista jakuoliosta, olkamme walppat ja auttakamme niitä muitakin, jotka sen kautta kuolemallansa owat” (Henrik Renqvist, Wiinan kauhistus, 1835.)
1800-luvun loppupuoli oli erilaisten aatteellistenyhdistysten voimakasta nousukautta. Raittiusseuroja perustettiin sekä kohtuuden ystävien että täysin raittiiden yhdyssiteiksi 1870-luvulta lähtien amerikkalaisten ja ruot-salaisten esikuvien mukaan. Ja syytä olikin, sillä väkijuomien yletöntä käyttöä valitettiin jatkuvasti.Rukoilevien suuresti kunnioittama
sielunpai-men, yllä siteerattu Henrik Renqvist, muistutti jo 1835, että ”jos wiinan kanssa senkaltaista irstaisutta harjoitetaneteenpäin, kuin tähän asti, koska se jo monella on sekä ruokana että juomana, niin mikä on edessä muu kuin sekä sielun että ruumiin hukkumus, josta meitä warjelkon laupias Herra Jumala!” Samana vuonna tehtyyn viralliseen tiedusteluun vastattiin Rau-man seudulta, että varakkaissa talonpoikaistaloissa käytettiin jokaista henkeäkohden, lapset mukaanluettuna, peräti Vie kannua(yli 1,6desilitraa)
paloviinaa päivässä. Vähävaraisempien tiedettiin tosin tyytyvän vain
puo-1 Suometar puo-1853 n:o44, 1855n;o51; Sanomia Turusta 1863n:o 13, 1865n;o 28.SanomiaTurustatulivuonna1864Rauman postikonttorin kautta 112 vuosikertaa eliylivoimaisesti enemmänkuin muita lehtiäyhteensä. Päiviö Tommila,Suomen lehdistön levikki ennen vuotta 1860s.339.
Vanha haalistunut valokuva Hinnerjoen emännistä ja tyttäristä kesäisessä ompeluseu-rassa. Monet ompeluseurat toimivat lähetystyön hyväksi, mutta Hinnerjoella myös mm.
köyhien kansakouluoppilaiden avustamiseksi.
leentästä määrästä. Yhtäpitävästi kerrottiin neljä vuosikymmentä myöhem-min, että Rauman markkinoilta oli miltei mahdotonta löytää vesiselvää miestä. Kaupungissa toimiva Grönbergin polttimo valmisti ja myi yhtenä ainoana syyskautena 70 000 litraa viinaa.”
Salakapakoita ja krouveja oli kaikkialla, eniten kuitenkin Hinnerjoella, josta matkat laillisen viinan myyntipaikkoihinRaumalle ja Uuteenkaupun-kiin olivat pisimmät. Alkoholin valmistus ja kauppa sekä viranomaisten toimenpiteet juopottelunhillitsemiseksi ansaitsisivatoman lukunsa; seuraa-vassa tarkastellaan lähinnä vapaaehtoista raittiustyötä Rauman seudun yhdistysten piirissä.
Hinnerjoella päästiin alkuun jo 1879, mistä sanomalehtikin tiesi kertoa, että "täällä nuori kansa rupee hylkäämään niitä huvituksia, joita juoppoudesta saadaan.” Eräänä toukokuun iltana järjestettiin "huvit, joissa soreat pojat punaposki tyttöjen kanssa vetivät taitavasti polkat ja valsit, kakkurit ja marsit. Tätä oli hauska katsella, varsinkin kun ei nuorten
2 HenrikRenqvist, Wiinankauhistus; VA Böckerin kokoelma II f. 18v; Rauman Lehti 1894n;o 77
joukossahavaittu yhtään juopunutta.”3 Tilaisuus oli jäljestetty Kansanvalis-tusseuran nimissä, mutta varsinainenraittiusyhdistyskin saatiin Hinnerjoel-le vuoden 1884 lopulla - tosin muutamaa viikkoa myöhemmin kuin Lappiin.
Hinneijokelaiset asianharrastajatkokoontuivat 14. joulukuutaKylä-Kreulan taloon keskustelemaan toiminnan aloittamisestajapari viikkoa myöhemmin, 28. joulukuuta 1884 pidettiin sitten ”Hinnerjoen raittiuden yhdistyksen”
perustava kokous nahkuri Jokisen luona. Hankkeen alulle panijoita olivat pappilan poika, Helsingissäopiskeleva A. F. Waldstedt sekä toinen ylioppilas, Hinnerjoen sairaan kirkkoherran sijaisena toimiva K. H. Hätinen. Kolmas puuhamies oli nuori rusthollari Frans Tanner-Airila Korven kylästä. Ilmei-sesti opiskelijain joululoma määräsi osaltaan toiminnan aloittamisen ajan-kohdan. Hinnerjoen raittiusyhdistys oli poikkeava sikäli, että sen säännöt vahvisti tavallista korkeampi taho, itse keisarillinen Suomen senaatti. Näin yhdistyksestä tuli aivan itsenäinen eikä minkään muun raittiusseuran paikallisosasto.4 Mitään poikkeuksellista ei sen sijaan ollut siinä, että yhdistys jakaantui kahteen osastoon: oli erikseen ehdottomasti raittiiden ja kohtuudenystävien osastot. Molempiin liittyi 16miestä, mutta naisjäsenet kymmenen luvultaan kuuluivat kaikki ehdottomasti raittiiden osastoon.
Hinnerjoen raittiusyhdistyksen jäsenmääräoli siten ensimmäisenä toiminta-vuonna 1885 kaikkiaan 42 henkeä. Kokouksia pidettiin Korven Airilassa ja ne aloitettiin tavallisesti hartaushetkellä.5
Alkuinnostusta seurasi kuitenkin lamaannus, mikä pienten yhdistysten vaiheissa on ollut varsin tavallista. Jo ensimmäisenävuonna levisi Hinnerjo-ella tieto, että yksinpä yhdistyksen puheenjohtajakin oli langennut juoppou-teen jaeräs jäsenoli haastettu viinan myynnistä käräjiin. Niinpä ylioppilas Waldstedt katsoi parhaaksi luopua puheenjohtajan tehtävistä, ja hänen tilalleen valittiin 1886 Frans Tanner, joka sitten pysyikin ehdottoman raittiuden kannalla.*1
Raittiusväen suureksi mielipahaksi Hinnerjoenkuntakokous laativuonna 1887 valtiopäivämiehelle evästyksen, jossa edustajaakehotettiin toimimaan siten, että paloviinan valmistus palautettaisiin samalle kannalle kuin se oli ollut ennen vuotta 1865 (toisin sanoen kotipoltto sallittaisiin jälleen).
Ulkomaiset väkijuomat olisi kuntakokouksen mielestä kyllä voitu kieltää
3 Sanomia Turusta 1879 n;o43 4 Lalli 1938 n:o7.
5 Rauman Lehti 1885 n;o 5ja6
6 Rauman Lehti 1885n:o 37, 1886 n:o 16.
Raittiusaatetta korostettiin myös nuorisoseurojen piirissä. Maito ja voileivät maistuvat Rauman maalaiskunnan nuorille kesäretkellä Kaljasjärven rannalla 1916. Valok.
Unajan nuorisoseura.
kokonaan. Koska Hinnerjoella myytiin luvatta viinaa "ainakin kymmenkun-nassa paikassa”, toivoi raittiusväki paikkakunnalle asumaan apulaisnimis-miestä tai jotakuta ”viinakomisarjusta” yleisen juopottelunhillitsemiseksi.7 Raittiusyhdistyksen hiljaiselo jatkui 1890-luvun puoliväliin, jolloin aatteen uusi nousu sen jälleen havahdutti. Tällä kertaa oli asialla erityisesti vastasyntynyt työväenliike, jokaoli omaksunut väkijuomiin jyrkän torjuvan kannan ja agitoi vuoden kestävää juomalakkoa sekä yleistä kieltolakia.
Soraäänistä ei nytkään ollut puutetta. Kun Hinnerjoella järjestettiin 1897 kokous, johon saapui puhujaksi tunnettu raittiusmies, nousi itse kunnanesi-mies paikaltaan japoistui kesken puheen sanoen mennessään: ”Tuo mies on jämt hullu. Se tarttis talutta parrast ulos. Min en pysys terveenähän, josen jok’ aamu otais ryyppyy”. Kaikesta huolimatta 40 hinneijokelaista kirjoitti nimensäseuraavana vuonna juomalakkolupauksenalle, kuten helsinkiläinen raittiuspuhuja oli toivonut.8
7 HKA I Ca7; Sanomia Turusta 1879 n;o 11 8 Rauman Lehti 1897 n;o99 A, 1898 n;o47
Yleinen juomalakko, jostatuolloin kaikkialla puhuttiin, alkoi vapunpäivä-nä 1898, jasen oli määräkestää vuoden. Täysinraittiina sitoutuitämän ajan olemaan noin 70 000 suomalaista. Tarkoitus oli painostaa viranomaisia tiukentamaan väkijuomalainsäädäntöä. Niinpä vuoden 1900 valtiopäiville jätettiin 160 000 nimeä käsittävä kansalaisadressi täydellisen kieltolain puolesta.
Ensimmäisenä juomalakkovuonna sai Hinnerjoen raittiusväki kuitenkin murheellisia viestejä eräästä syrjäkylästä, jossa juopottelu oli levinnyt jo lastenkin pariin. Asia otettiin kohta 1898 tutkittavaksi ja todettiin, että kylän 6—15 -vuotiaista pojista, joitaoli yhteensä 20, ainoastaan kolme oli säilynyt raittiina. Useimmat lapset olivat olleet ensi kerran humalassa jouluaattonatai silloin, kun isä tuli kotiinkaupungista. Jotkut pojista olivat hankkineet väkijuomia myös anastamalla.9
Kesällä 1905 Hinnerjoelle perustettiin raittiusyhdistys uudestaan, ja jäseniksi ilmoittautui tällöin 30 henkeä. Elettiin kuitenkin jo niin voimak-kaan poliittisen kuohunnan aikaa, että raittiustyökin sai siitäuutta sisältöä.
On todennäköistä, että suurlakkoon huipentuneet sortokauden tapahtumat olivat kokouksissa puheenaiheena ainakin yhtä usein kuin varsinaiset raittiusasiat. Hinnerjoenuusi raittiusyhdistys otti nimekseen ”Rauhansäde”.
Se kokoontui kerran kuussa ja ainakin vuonna 1912 siinä oli 24 jäsentä.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeentoiminta lienee laantunut, mutta 1938 kerrottiin, ettäKorven "Tuike”jatkaa Hinnerjoen ensimmäisen, yli 50 vuotta aikaisemmin perustetun raittiusyhdistyksen perinteitä.10
Lappiin perustettiin raittiusyhdistys 26. lokakuuta 1884, siis samana syksynä kuin Hinnerjoellekin. Puheenjohtajana toimi pastori G. E. Sundvall, ja jäsenluku oli parhaimmillaan kuutisenkymmentä. Alku oli kuitenkin vaatimattomampi, ehkä siksikin, ettei kohtuuden kannattajia kelpuutettu jäseniksi, joita oli vuoden 1885 alussa ainoastaan kymmenen. Kun suosittu lastenopettaja Juho Orre tuli yhdistyksen johtoon, jäsenlukukinalkoi nousta ja lähenteli viittäkymmentä.
Jonkin verran pahennusta herätti alkuaikoina se, etteivät Lapin papit suostuneet tekemään raittiuslupausta. Tähän saattoi ollasyynä piispa Gustaf Johanssonin 1885 ilmaisema käsitys, ettei pappien sovi antaa millekään maalliselle(raittius)yhdistykselle sitovia lupauksia, koska he jovirkansakin
9 Rauman Lehti 1898n o 139. Vaikkakylää ei lehdessä ole nimeltä mainittu, on ilmeistä,että tarkoitettiin Vaaljokea.
10 Rauman Lehti 1905 n:o 77;Länsi-Suomi 1912 n:o 13;Lalli 1938n:o7.
puolesta olivat velvollisia elämään ankarimpien siveellisten normien mu-kaan. Kun Lapin kirkkoherra lopulta 1895 liittyi yhdistykseen, tämä pantiin raittiusväen keskuudessa tyydytyksellä merkille.11
Samoin kuin Hinnerjoella, oli raittiustyö Lapissakin taantunut vuoden 1890 vaiheilla alkuinnostuksen ohi mentyä. Humalaisten mellastelusta, ilkivallastaym. kerrottiin sanomalehdissätuon tuosta. Sattuipa Huolimaalla miestappokin "viinan vimmassa” 1890.12 Muttaraittiusyhdistyskin herätet-tiin henkiin 1894; sen esimieheksi valittiin JuhoIsotalo, varalleK. Kirstola ja sihteeriksi ruustinna Alma Manner. Yhdistys päätti ryhtyä toimittamaan omaa käsinkirjoitettua lehteä nimeltä ”Side”. Sitä oli tarkoitus lukea kokouksissa ääneen.
Toiminta jatkuivireänä useita vuosia. Jäsenmäärä kohosi 35:een vuonna 1897, vaikka yhdistyksestä oli jouduttu erottamaan 12 jäsentä,"koska ovat hävenneet kantaa raittiin nimeä”. Suureen yritykseen ryhdyttiin
juhannuk-sena 1897; Lapin raittiusseura järjesti tällöin kesäjuhlan ja päivälliset Kivikylän Huilun lähellä Saarnijärven rannalla. Juhlaan kutsuttiin kolme naapuriyhdistystä; Rauman "Rauha”, työväen raittiusyhdistys "Rautatie”
Eurajoelta ja Sydänmaan raittiusyhdistys. Onnistuneen juhlan ohjelmassaoli puheita, laulua ja keskusteluja.13
Vilkkaan väittelyn jälkeen Lapin kunta antoi 1898 raittiusyhdistykselle luvan pitää kokouksiaan kansakoululla, mutta asetti ehdoksi, "ettei mitään kuvaelmia, näytelmiä eikä tanssia toimeenpanna”. Suureen juomalakkoon
liittyi sanottuna vuonna kaksisataa lappilaista. Lakon alkaessa vapunpäivä-nä järjestettiin ulkoilmajuhla, jonka ohjelmassaoli mm. kirkkoherra Manne-rin varoittava puhe, virvoketarjoilua javirrenveisuuta. Innostus oli melkoi-nen päättäen siitä, että ensimmäisen juomalakkovuoden mentyä Lapissa kirjoitti 1 207 henkeä nimensä kieltolakia vaativaan adressiin. Heistä kylläkin vain 855 oli täydellisen kieltolain kannalla. Lapin kuntakokous lausui myös moneen otteeseen kantanaan, että viinakauppaoikeuksia olisi Raumalla voimakkaasti rajoitettava ja kieltolaki, jokovaltiollinen tai kun-tien tahdosta riippuva, tulisi säätää pikimmiten.14
Juho Isotalo toimi Lapin raittiusyhdistyksen(eli raittiusseuran) puheenjoh-tajana 11 vuotta, ja häntä seurasi maanviljelijä N. Tuomola Murtamosta.
11 Länsi-Suomi 1912 n:o 125/2; Rauman Lehti 1885 n:o 5,8, 10, 52; 1895n:o 7 12Rauman Lehti 1890 no 9, 63, 73.
13Rauman Lehti 1897 n:o 34, 53.
14 LKA ICa; Rauman Lehti 1898 n:o 50, 1899 n:o 134.
Aktiivinen yhdistysihminen opettajaOlga Junnila Unajasta polkupyörineen. Pyörällä oli vielä vuosisadan alussa melkoinen statusarvo. Ensimmäisen kerran polkupyörä nähtiin Hinnerjoella 4. elokuuta 1889,jolloineräs ”herramainen mies” ajoi sellaisella pitäjän läpi herättäen suurta ihmetystä. Valok. Unajan nuorisoseura.
Toiminta tyrehtyi kuitenkin vähitellen, ja sen voidaan katsoa päättyneen kokonaan vuoden 1908 tienoilla. Yhtenä syynä tähän lienee ollut seuran ankara jatotinen henki, joka ei voinut varsinkaan nuorta väkeä jatkuvasti kiinnostaa. Eräs arvostelija kirjoittikin vuonna 1904: "Olkoon seura minkä nimellinentahansa, kun siinävaan on niin hirveänyksipuolinen ja vakava ohjelma kuin Lapin raittiusseuralla on ollut, niin sellaisessa seurassa ei viihdy nuoriso.”
Vuoden 1910 lopulla Lapissa vieraillutraittiuspuhujaKorpi sai kuntalaiset kuitenkin jälleeninnostumaan aatteesta ja perustamaan peräti neljä uutta raittiusseuraa. Näiden nimiksi otettiin "Kullanmuru” (Kullanperällä), "Säde II” ja pitäjän yläpäässä toimiva "Nousukas”. Neljäntenä oli kirkonkylässä toimiva lasten raittiusseura "Toivon tähti”. Seuroihin kuului vuoden 1911 lopulla yhteensä 111 jäsentä.Kieltolakiaikana 1920-luvullanäyttää raittius-harrastus taas laantuneen, vaikka ainakin Nousukas toimi vielä 1929 pitäen
mm. ompeluseuroja, ja Kullanmurukin jäljesti illanvieton Kullanperän kansakoululla 1938.15
Rauman maalaiskunnassa, Kulamaan Heikkilässä, perustettiin eräänlainenraittiusyhdistys jo varsin varhain, nimittäin loppiaisena 1865.
Talon kolme aikuista poikaa, Kustaa, Samuel jaJohanHellman, allekirjoitti-vat silloin keskinäisen sopimuksen eli liittokirjan, jossa sitoutuivat ole-maan täysin raittiina vuoden ajanperintöoikeutensa menettämisen uhalla.16 Mahdollisesti poikien päätökseen vaikuttikäynnissä oleva keskustelu uudes-ta laista, joka tuli voimaan seuraavan vuoden alusta ja kielsi viinan kotipolton kokonaan.
Varsinainen yhdistystoiminta keskittyi kaupunkiin, sillä 1885 kerrottiin, että Rauman raittiusyhdistys jäljestitilaisuuksiaan myös maaseurakunnan alueella. Vuoden 1898 juomalakkolaisiaoli Raumalla noin 600, mihin lienee laskettu mukaan myös maalaiskunnan lakkolaiset. Vielä vuonna 1906 oli tilanne sellainen, ettei maalaisilla ollut omaa raittiusyhdistystä, mutta uuden juomalakkohankkeenvuoksi maalaiskunta valitsierityisen raittiustoi-mikunnan ottamaan selkoa, montako kuntalaista oli ehdottomasti raitista ja moniko kannatti kieltolakia.1'
Rauman työväenyhdistys otti alkuaikoinaanhyvin aktiivisesti ja voimak-kaasti kantaa raittiuden puolesta. Niinpä se päätti kokouksessaan vuoden
1905 suurlakon aikana, että kaupungin väkijuomamyymälät on pidettävä suljettuina siihen asti, kunnes yleinen kieltolaki säädetään. Jos tätä mää-räystä rikottaisiin, yhdistys uhkasi repiä maahan asianomaisen myymälära-kennuksen. Uhkauksista ei kuitenkaan tullut totta, sillä jo maaliskuussa
1906 syntyi innokkaiden ja humalaisten asiakkaiden kesken tappelukin Kalatorin kulmassa olevassa olutmyymälässä.18
Kaikesta huolimattaraittiusyhdistyksiä syntyi nyt nopeaan tahtiin. Vuon-na 1912 niitä oli maalaiskunnassaviisi, nimittäin ”Pilke” Lahden kulmalla,
”Oma seura” Sorkassa, "Herättäjä III” Uotilassa, "Kipinä XIII" Kodassa ja
"Väike” Unajassa. Viimeksi mainittuajohti opettaja Olga JunnilajaUotilan Herättäjää opettaja L. Louhelainen.111
15Länsi-Suomi 1912 n o7, 125/2; Rauman Lehti 1904n:o 93; Lalli 17.4. 1929ja 1938no 135 16 J. E. Helkiö, Tietoja ja muistoja Heikkilän Hellmanin suvusta(käsikiij.) s. 36.
17 Rauman Lehti 1885 n;o32, 1898n:o 53, 1906 n;o80.
18Rauman Lehti 1905 n;o 126, 1906 n;o 37.
19 Länsi-Suomi 1912n:o 8, 16 ja48.
Unajan nuorisoseuran talo Petäjämäki rakennettiin 1912. Lopultase siirtyi urheiluseu-ralle. Valok. Unajan nuorisoseura.
Nuorisoseurat
"Kristillisyyden ja isänmaanrakkauden elähyttämää valistuksen harrastusta’
Etelä-Pohjanmaalla 1881 syntynyt nuorisoseuraliike levisi muutamassa vuodessa kautta maakunnan ja sai vauhtia varsinkin sitten, kun Santeri Alkio oli 1888 ottanut ohjakset käsiinsä ja luonut liikkeelle aatteellisen perustan sekäkäytännön toimintamuodot. Maakunnallistenkeskusseurojen kattojärjestöksi perustettiin 1897 Suomen Nuorison Liitto. Rauman maa-laiskunnassa lähdettiin kuitenkin liikkeellejotätä ennen, sillä nuoriso-seuran perustava kokous pidettiin 22. lokakuuta 1893 Unajan uudella kansakoululla. Samalla valittiin seuran sääntöjävalmistelemaan toimikun-ta, johontulivat V. Rosendahl, J. Takala, E. Hellman, Hj. Cederman sekä naisista opettaja Anna Brusila ja Anna Helander. Lisäksi päätettiin, että Rauman maalaiskunnan nuorisoseura (epävirallisesti Unajan nuorisoseura)
liittyisi "haaraosastona” Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuraan. Jäseneksi il-moittautui heti 35 läsnä ollutta.
Säännöt valmistuivat nopeasti jalienevät olleet valmiina jo12. marraskuu-ta, jolloinseuran ensimmäinen ohjelmallineniltama pidettiin Unajan
kansa-koululla. Sääntöjen ensimmäisen pykälän mukaan Rauman maaseurakun-nan nuorisoseuran tarkoituksena oli "herättää javireillä pitää paikkakunnan kansassa kristillisyyden ja isänmaanrakkauden elähyttämää valistuksen harrastusta.”20 Ensimmäiseksi esimieheksi valittiin konttoristi Hjalmar Cederman jasihteeriksi Anna Helander, jotka suunnittelivat innolla monen-laisia toimintamuotoja: Unajan Jokelaan perustettiin jovuoden 1894 alussa lukutupa, johontilattiin useita sanomalehtiä, kirjastoa varten alettiin etsiä huoneistoa ja pyhäkoulunkin aloittamista suunniteltiin.
Kohta ilmaantui kuitenkin myös soraääniä.Ei erehdyttäne, josotaksutaan,
että paikkakunnan vanhoillisimmatvoimat, juureva rukoilevainentalollisvä-ki vanhat isännätjaemännätnimenomaan näkivät nuorisoseuratoimin-nassa hyvin epäilyttävän ja maailmallisen uutuuden. Ei auttanut sekään, että seuran säännöt oli laadittu perinteisiä kristillisiä arvoja korostaen. Jo helmikuussa 1894 kuntakokous kielsi nuorisoseuralta kokoontumisen Una-jan kansakoululla, ja kesällä hylättiin avustusanomus, jossa nuorisoseura pyysi kunnalta kahtakymmentä markkaa voidakseen vuokrata huoneen kirjastoa varten.21
Seuran jäsenmäärä kasvoi kuitenkin lupaavasti ja nousi vuoden 1895 alussa 133:een.Kirjasto sijoitettiinkaupunkiin jaalettiin toimittaa käsinkir-joitettua lehteä "Nuorison ääni”. Puheenjohtajaksi valittiin J. E. Hellman (Helkiö), sihteeriksi Suoma Hellman ja rahastonhoitajaksi Naima Sunell.22 Toiminta keskittyi maalaiskunnan eteläosaan, nimenomaan Unajaan, jonne valmistui kesällä 1912 seuralle oma talo, "Petäjämäki”. Sen rakentamista valvoi seuran esimieheksi edellisenävuonna valittu toimelias yrittäjä Frans Leino, joka pysyi sitten nuorisoseuran johdossa toistakymmentä vuotta.
Rakentamisesta koitui seuralle noin 1 500 markan velka, josta suurin osa saatiin Marttilan metsärahastosta.Alkuaikojen aktiivejaolivat Leinon ohella opettajat Kustaa Takala Voiluodon piiristä ja Olga Junnila Unajasta. Onni Mannila hoitiseuran kirjanpitoa vuodesta 1916 lähtienyli 20 vuoden ajan.
Kunniajäseniksi nimettiin myös Naima Sunell, Emil Helkiö ja Jalmari Walpio.
Nuorisoseuran näytelmäosasto, naiskuoro ja kotiseutuvaliokunta olivat 1920-luvulla aktiivisia ohjelmallisten iltamien järjestäjiä. Lahjakas
unaja-20 Rauman Lehti 1893 n:o 86ja91
21 RKA I Ca,kuntakokouksen pöytäkirjat 1894 22 Rauman Lehti 1895 n;o 1, 1896n;o 1.
Unajan eli Rauman maalaiskunnan nuorisoseuran johtokunta vuonna 1918. Oikealla esimies Frans Leino ja hänen vierellään sihteeri Selma Ceder, sitten rahastonhoitaja Onni Mannila, varapuheenjohtaja Hilma Virta, Elis Raita ja Ivar Koski. Valok. Ida Berglund, Rauma.
laistyttö Elina Ceder kirjoitti seuralle monia näytelmiä ennen kuin muutti 1923 Amerikkaan. Pulavuodet vaikuttivat sitten toimintaan lamauttavasti.
Niinpä vuonna 1930 kirjattiin vain yhdeksän maksanutta jäsentä. Sotien jälkeen jäsenmäärätosin vielä kasvoi hetkellisesti, mutta 1952 oli todettava, ettei seuravoi enäätoimitsijoidenpuutteessa jatkaa.Nuorisoseuran omaisuus ja tilat olivat siirtyneet vähitellen urheiluseuran käyttöön, ja muodollinen kauppa Unajan urheilijat ry:n kanssa tehtiin 17. huhtikuuta 1972 samalla kun lähes 80-vuotias nuorisoseura teki oman lopettamispäätöksensär 1
Maalaiskunnan pohjoispuolta varten oli perustettu toinen nuorisoseura
"Pohjalaiset", jonkakeskuspaikka oli Syväraumalla. Sinne sijoitettiin myös seuran kirjasto. Omaa taloa ei ollut, vaan kokouksia varten pyydettiin lupa käyttää kansakoulua. Ainakin Lahdella jaVasaraisilla oli myös
nuorisoseu-23 Rauman maalaiskunnan(Unajan) nuorisoseuran arkisto, tilit vuodesta 1912 alkaen; pöytäkirjat 1933-1972,
Hinnerjoen nuorisoseuran talo Rauhala ja voimistelijoita yhtenäisissä asuissaan.
Rauman seudun nuorisoseurat harrastivat paljon urheilua,kun varsinaisia urheiluseu-roja ei vielä ollut. Kuva noin vuodelta 1915.
ran osastot, joilla oli iltama- ja urheilutoimintaa. Vasaraisten koululle päätettiin myös sijoittaa seuran kirjasto jo 1898.
Kun maaltamuutto vilkastui sotien jälkeen jakun kaupunkimainen asutus levittäytyi yli Rauman rajojen, nuorison harrastuksetkin vaihtuivat uusiinja perinteinen nuorisoseuratoiminta laantui.
Hinnerjoen nuorisoseura perustettiin routavuosien poliittisen tilanteen synnyttämän pienen piirin, ns. "puhujaseuran”aloitteesta. Tämän keskuste-lukerhon kokoontuessa kevättalvella 1902 päätettiin talollisen pojan Vihtori Nakkilan pitämän alustuksen pohjalta kutsua koolle kaikille kuntalaisille avoin kokous keskustelemaanasiasta, johonNakkila oli innostunutkäytyään Euran nuorisoseuran iltamassa. Yleinen kansalaiskokous puntiinkin toimeen saman vuoden juhannuksena ulkoilmassa, kävelyretkellä kirkonkylästä Rostedtin torppaan Vaaljoen rajalle. Siellä, kauniissa koivikossa, noin kolmensadan paikkakuntalaisen läsnä ollessa, Vihtori Nakkila puhui jälleen esittäen nuorisoseuran perustamista, mihin myös mukana ollut kirkkoherra
Miettinen yhtyi. Puheenvuoron käyttivät myös opettajat Mela ja Nordlund sekä talollinen lisak Niemi. Suuren yksimielisyydenvallitessa seura päätet-tiin perustaa jasen sääntöjävalmistelemaan sekä asiaa eteenpäin viemään valittiin toimikunta.24
Hinnerjoen nuorisoseuran virallinen perustamiskokous pidettiin kirkonky-län kansakoululla 5. lokakuuta 1902. Tällöin hyväksyttiin Satakunnan Nuorisoseurain Liiton sääntöehdotus sekä valittiinjohtokunta, johontulivat edellä mainittu Vihtori Nakkila(Suvanto) esimieheksi, nahkurin tytär Tilda Lunden sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi sekä muiksi jäseniksi opettajan tytär Edla Nordlund(Terho), tilallisentyttäret Elsa Mäki (Merihovi) jalida Heuru (Rantavaara), opettaja Mauri Mela, tilallinen lisak Niemi, työmies Topias Soini ja tilallisen poika Kaarlo Airila.
Heti perustamisensa jälkeen seura alkoi vilkkaasti toimia. Kun tällöin eivät vielä puoluekiistatkaan olleet häiritsemässä, kaikki kansalaispiirit papistosta ja opettajista työväkeen saakka olivat innollamukana, mainitsee kunnallisneuvos Väinö Raula.26 Oman talonpuuttuessa pidettiin kokoukset ja muut tilaisuudet kansakoululla tai jäsenten kodeissa. Vaikka huoneita auliisti luovutettiinkinseuran käyttöön, alettiinpiankin suunnitellayhteisen seuratalon rakentamista maamiesseuran ja työväenyhdistyksen kanssa.
Maamiesseura jättäytyipian hankkeesta syrjään, mutta työväenyhdistyksen kanssa muodostettiin rakennustoimikunta ja sovittiin kustannusten
jakami-sesta tasan nuorisoseuran ja työväenyhdistyksen kesken. Rakentaminen jäi kuitenkin 1906tehdylläpäätökselläyksin nuorisoseuran asiaksi. Lokakuussa samana vuonna vuokrattiin kirkonkylän Uuden-Mattilan tilasta tontti, joka saatiin ostaa itsenäiseksi 1909tehdyllä kauppakirjalla 300 markan hinnasta.
Puuseppä Fredrik Iltanen otti urakkahuutokaupassa vuoden 1908 alussa nuorisoseuran talon rakentaakseen 3 144 markan summasta. Puutavara saatiin suureksi osaksi lahjoituksina Hinnerjoen talollisilta. Rakennus val-mistui syyskuun alussa 1908 ja sai nimen "Rauhala”. Se vuorattiin ulkoa
1919 ja kunnostettiin sekä laajennettiin 1936, jolloin mm. vahtimestarille rakennettiin asunto yläkertaan. Vuonna 1975 nuorisoseura perusti yhdessä urheiluseuraHinnerjoen Yrityksen kanssa Seurataloyhtymän, joka nykyisin vastaa Rauhalan hoidosta ja käytöstä.26
24 Rauman Lehti 1902n:o 75.
25 Tässäja edempänäkinonseurattukunnallisneuvosVäinö Kaulankirjoittamaa Hinnerjoennuorisoseuran
25 Tässäja edempänäkinonseurattukunnallisneuvosVäinö Kaulankirjoittamaa Hinnerjoennuorisoseuran