YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS
Nro 66/05/1
Dnro Psy-2003-y-210
Annettu julkipanon jälkeen 22.6.2005
ASIA Kynkäänsuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Yli-Ii ja Kuivaniemi
LUVAN HAKIJA Vapo Oy
PL 318
90101 Oulu
SISÄLLYSLUETTELO
HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO ... 4
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI ... 4
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE ... 4
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE 4 TOIMINTA... 5
Yleiskuvaus... 5
Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti... 6
Poltto- ja voiteluaineet... 6
Vesien käsittely ... 7
Nykytilanne ... 7
Vesiensuojelun tehostamismahdollisuudet... 8
Liikennejärjestelyt ... 9
Toiminnan lopettaminen... 10
Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) ... 11
Ympäristöjohtamisjärjestelmä ... 11
YMPÄRISTÖKUORMITUS ... 12
Päästöt pintavesiin... 12
Vedenlaatu... 12
Veden määrä ... 12
Vesistössä aiheutuva kuormitus ... 13
Päästöt maaperään ja pohjaveteen ... 14
Päästöt ilmaan ... 15
Melu ... 16
Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen ... 16
TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ ... 16
Yleiskuvaus... 16
Alueen luonto ja suojelukohteet ... 17
Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 18
Vesistön tila... 18
Virtaamat ... 18
Vedenlaatu... 18
Kalatalous ... 21
Muu vesistön käyttö ... 22
Maaperä ja pohjavesiolot ... 23
Muut elinkeinot ja toiminnot ... 23
TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN ... 23
Vaikutus pintavesiin ... 23
Vaikutus vesistön liettymiseen ... 27
Vaikutus kalastoon ja kalastukseen... 33
Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus ... 34
Melun vaikutukset ... 34
Muut vaikutukset ... 34
TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ... 35
Käyttötarkkailu ... 35
Päästötarkkailu ... 35
Poikkeustilanteiden tarkkailu ... 36
Suppea tarkkailu ... 36
Päästöjen laskenta ... 36
Vaikutustarkkailu... 36
Vesistötarkkailu... 36
Tuotantovaiheen tarkkailu... 36
Biologinen ja kalataloudellinen tarkkailu ... 37
Pöly- ja melutarkkailu... 37
Tarkkailu toiminnan lopettamisen jälkeen ... 38
Raportointi... 38
Ohjelman voimassaolo... 38
POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 38
KORVAUKSET ... 39
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY ... 40
Hakemuksen täydennys... 40
Lupahakemuksesta tiedottaminen ... 41
Lausunnot ... 41
Muistutukset ja mielipiteet... 46
Hakijan kuuleminen ja vastine ... 47
Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U ... 54
YMPÄRISTÖLUPARATKAISU ... 54
LUPAMÄÄRÄYKSET ... 55
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi ... 55
Päästöt vesiin ... 55
Päästöt ilmaan ... 56
Melu ... 57
Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen ... 57
Varastointi... 57
Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 57
Toiminnan lopettaminen ... 57
Tarkkailu- ja raportointimääräys... 58
Kalatalousmääräys ... 58
KORVAUSMÄÄRÄYS ... 58
Korvaukset... 58
Korko ... 58
OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE ... 59
RATKAISUN PERUSTELUT... 59
Ympäristöluvan harkinnan perusteet ... 59
Luvan myöntämisen edellytykset ... 59
Lupamääräysten perustelut ... 66
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 66
Tarkkailu- ja raportointimääräys ... 67
Kalatalousmääräys ... 69
Korvausmääräysten perustelut ... 70
VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN. ... 71
LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN ... 72
Päätöksen voimassaolo ... 72
Lupamääräysten tarkistaminen ... 72
Korvattavat päätökset ... 72
Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen ... 72
PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ... 73
Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus ... 73
SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET ... 73
KÄSITTELYMAKSU... 73
Ratkaisu ... 73
Perustelut... 73
Oikeusohje ... 73
MUUTOKSENHAKU ... 74
HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO
Vapo Oy on hakenut Kynkäänsuon turvetuotannolle toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa. Hakemukseen sisältyy jo käytössä olevaa tuotan- topinta-alaa auma-alueineen yhteensä noin 339,0 hehtaaria ja uutta tuo- tantopinta-alaa noin 110,4 hehtaaria. Vedet johdetaan kolmea eri reittiä:
Syrjäojan, Iso-ojan ja Vitmaojan kautta, Kynkäänojan kautta sekä Polviojan ja Viitaojan kautta Siuruanjokeen.
Hakemus on toimitettu ympäristölupavirastoon 31.12.2003.
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI
Kynkäänsuon turvetuotantoalue sijoittuu Tannilan kylässä noin 20 km koil- liseen Yli-Iistä ja noin 38 km itäkaakkoon Kuivaniemen kuntakeskuksesta.
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Pohjois-Suomen vesioikeuden 22.12.1993 antama päätös nro 139/93/1, vesiylioikeuden valituksista 28.12.1994 antama päätös nro 251/1994, Poh- jois-Suomen vesioikeuden 2.7.1999 antama päätös nro 31/99/1 ja Vaasan hallinto-oikeuden valituksista 14.9.2000 antama päätös nro 00/0043/3 Kynkäänsuon turvetuotantoalueen vesien johtamisesta Polviojan kautta Viitaojaan, Kynkäänojaan ja Iso-Saviojan kautta Vitmaojaan ja edelleen Siuruanjokeen. Vesioikeuden päätöksen nro 31/99/1 mukaisesti luvan saa- jan on vuoden 2003 loppuun mennessä jätettävä vesioikeudelle lupaehto- jen tarkistamista koskeva hakemus.
Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan lu- vanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotanto- alue on yli 10 hehtaaria.
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA
Ympäristönsuojeluasetuksen 5 §:n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympä- ristölupavirastossa käsitellään turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuo- tantoalue on yli 10 hehtaaria.
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE
Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden 22.12. 1993 anta- man päätöksen (nro 139/93/1) ja 2.7.1999 antaman päätöksen (nro 31/99/1) sekä Vaasan hallinto-oikeuden valituksiin 14.9.2000 antaman päätöksen (nro 00/0039/3) nojalla.
Kynkäänsuon hankealueesta on hakijan hallinnassa 645 ha, josta hakijan omistuksessa on 634,5 ha ja Metsähallitus Laatumaalta vuokrattuna 10,5 ha.
Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavaluonnoksessa Kynkäänsuo on merkit- ty tuotannossa olevaksi turvesuoksi. Kynkäänsuon tuotantoalueen poh- joisosan itäpuolella on alue, joka on merkitty turvetuotantoon soveltuvaksi suoalueeksi. Tuotantoalueen pohjoisosan itäpuolella noin kilometrin etäi- syydellä on pohjavesialueeksi merkitty alue. Maakuntakaavaan tuotanto- alueen keskelle on merkitty moottorikelkkailureitti. Noin kilometrin etäisyy- dellä idässä kulkee kaavamerkinnöin osoitettu viheryhteystarve eli ulkoilun runkoreitistö viheralueineen.
Voimassa olevassa Pohjois-Pohjanmaan seutukaavassa Kynkäänsuo on merkitty alueeksi, jolle kohdistuu tai jolle on odotettavissa turvetuotanto- toimintaa.
TOIMINTA
Y l e is k uv au s
Hankkeen tarkoituksena on osalla alueesta jatkaa ja osalla aloittaa Kyn- käänsuon turvetuotantoa auma-alueet mukaan lukien enimmillään 449,4 hehtaarin alalla. Alueelta tuotetaan jyrsinpolttoturvetta. Turve toimi- tetaan turvetta käyttäville asiakkaille pääasiassa Ouluun ja Kemiin.
Kynkäänsuolla tuotannosta turvekerroksen loppumisen ja massansiirtojen vuoksi poistettua pinta-alaa on 24,5 ha. Alueet sijaitsevat erillisinä alueina eri puolilla Kynkäänsuota. Tuotannosta poistettujen alueiden vedet ohja- taan edelleen vesiensuojelurakenteiden kautta.
Hakemukseen sisältyy uutta tuotantopinta-alaa 110,4 ha (lohkot 7–8). Ha- kijalta saatujen tietojen mukaan lohkot ovat olleet tuotannossa vielä kesällä 2000 mutta tuotannon ulkopuolella kesästä 2001 alkaen.
Turpeen tuotantokausi on vuosittain toukokuusta syyskuun alkuun, millä ajalla aktiivisia tuotantotöitä on noin 30–40 vuorokautta keskittyen alku- ja keskikesän poutajaksoihin. Tuotantokaudella töitä tehdään sääolojen salli- essa keskeytyksittä ympärivuorokautisesti. Tuotantoon kuuluu turpeen ir- rottaminen suon pinnasta, tuotteen kuivatus, keräily ja varastointi aumoi- hin.
Tuotantomenetelminä alueella käytetään ns. HAKU-menetelmää sekä imuvaunutuotantoa. Kynkäänsuolla on käytössä sykloneilla varustettu imu- vaunu.
Tuotantoalueen turvekerroksen mataloituessa voidaan tuotantomahdolli- suuksia tehostaa turvemassan siirroilla. Kynkäänsuolla on tehty massan- siirtoja lohkoilla 2, 6 ja 9. Kyseisillä lohkoilla osa tuotantosaroista on mas- sansiirroista johtuen poistunut tuotannosta.
Yleisimmin massansiirrot toteutetaan siten, että joka toiselta saralta turve- massa nostetaan kaivinkoneella tai vastaavalla viereiselle saralle, jossa siirretyt massat muotoillaan tuotantokoneille sopiviksi kentiksi ja tuotetaan normaalisti. Turvemassan siirtojen tarkoituksena on edistää turpeen lop- puun hyödyntämistä alueilla, joilla turvekerroksen alla olevan pohjamaan kivisyys tai muu epätasaisuus haittaa turvetuotantokoneiden toimintaa.
Massansiirroilla myös estetään kivisestä pohjamaasta johtuvaa tulipaloris- kiä. Turvemassan tarkempi poistaminen vähentää lisäksi maan muokkaus- tarvetta, jos alueella siirrytään metsänkasvatukseen tai muuhun viljelyyn turvetuotannon päätyttyä. Massansiirtoalueet eli ne alueet, joilta turvemas-
sat on poistettu, toimivat yleensä tuotannon tukialueina mm. tuotantokentil- tä poistettujen kivien keräysalueina. Massansiirtoalueita ei yleensä eroteta tuotantoalueen vesien johtamisesta eikä massansiirtoihin muutoinkaan liity erityisiä vesienkäsittelyn muutoksia. Massansiirtoalueet jätetään yleensä mahdollisen maanpinnan tasoittamisen jälkeen kasvittumaan luontaisesti, kunnes ne yhdessä muutoin tuotannosta poistettujen alojen kanssa muo- dostavat suurempia yhtenäisiä kokonaisuuksia, joilla voidaan siirtyä aktiivi- siin jälkihoitotoimiin tai uuteen maankäyttömuotoon.
Toteutetut massansiirrot merkitään työmaan päiväkirjaan ja massansiirto- alueet ilmoitetaan tuotannosta poistetuiksi aloiksi. Mikäli massansiirtoihin liittyy poikkeuksellisesti vesienkäsittelyn muutoksia, esimerkiksi ns. mata- lakenttäojituksia, esitetään ne etukäteen ympäristökeskuksen tarkastetta- vaksi.
Tuotantokenttien vuosittaiset kunnostustyöt keskittyvät syksyyn ennen ve- sien jäätymistä, joskin kunnostus- ja huoltotöitä voidaan tarpeen mukaan tehdä kaikkina vuodenaikoina. Kunnostustöihin kuuluu mm. tuotantokentti- en muotoilua sekä ojastojen puhdistamista ja kunnostamista, tarvittaessa myös syventämistä.
Kunnostusten yhteydessä turvekerroksen alapuolisen kivennäismaan kai- vamista pyritään välttämään ja erityisesti sarkaojat kaivetaan vain turveker- rokseen, mikäli se on riittävä syvyys tuotantokenttien kuivattamiseen. Pit- kään tuotannossa olleilla kentillä turvekerros on ohut. Sen loppuun hyö- dyntäminen vaatii usein ojien vesienjohtokyvyn parantamista ulottamalla ojat tai osa ojista alapuoliseen kivennäismaahan saakka (ns. matalakent- täojitukset). Poistetut kivennäismaat joudutaan yleensä kuljettamaan tuo- tantokenttien ulkopuolelle, koska mahdollinen kivennäismaan sekoittumi- nen tuotettavaan turpeeseen heikentää tuotteiden laatua. Läjitysalueina voidaan hyödyntää myös työmaalla mahdollisesti olevia massansiirtoaloja.
Mikäli tuotantoalueelle jatkossa suunnitellaan laajoja matalakenttäojituksia, esitetään ojitusten määrää ja sijaintia koskevat tiedot sekä niihin mahdolli- sesti liittyviä vesienkäsittelyn muutoksia koskevat suunnitelmat ennakolta valvontaviranomaiselle.
Turpeen toimittamiseen käytetään perävaunullisia rekka-autoja ja lastauk- seen pyöräkuormaajaa. Keskimääräisen vuosituotannon toimittamiseen tarvitaan noin 1 750 autokuormallista.
Kynkäänsuon turvekuljetukset tapahtuvat yleensä talvella ja kelirikkoaikoi- na. Tarvittaessa turvetta toimitetaan kaikkina vuodenaikoina asiakkaiden tarpeiden mukaan. Kuljetukset kestävät vuosittain yhteensä noin 2–3,5 kuukauden ajan.
T u o tt e et , t u o ta n tom ä ä r ä ja k a p as it e et t i
Keskimääräinen vuosituotanto alueella on koko käytettävissä olevalla tuo- tantopinta-alalla noin 200 000 m3, joskin vuosittaiset tuotantomäärät ovat vaihdelleet lähinnä pohjoisten olosuhteiden vuoksi huomattavasti vuosit- tain.
P o l t to - j a v o i te lu a ine e t
Tuotannon aikana koneissa käytetään joko diesel- tai polttoöljyä. Koneiden voiteluun tarvitaan lisäksi moottoriöljyjä ja vaseliineja. Polttoaineiden vuo- sittainen kulutus on noin 105 000 litraa ja voiteluaineita kuluu vastaavasti
noin 800 litraa. Poltto- ja voiteluaineet varastoidaan paloviranomaisten vuosittain hyväksymissä säiliössä ja paikoissa. Palavien nesteiden varas- tointipaikat merkitään vuosittain päivitettäviin turvallisuussuunnitelmiin.
Kynkäänsuon polttoainehuolto on tällä hetkellä järjestetty 7–9:llä 3 000 lit- ran siirrettävällä polttoainesäiliöllä. Säiliöitä säilytetään työmaalla yllä mai- nituissa paloviranomaisten hyväksymissä paikoissa. Lisäksi työmaalla on siirrettävän kärryn päällä oleva 5 000 litran säiliö. Kynkäänsuolla on kolme pumppaamoa, joilla jokaisella on yksi noin 1 000 litran polttoainesäiliö.
Kynkäänsuon tukikohdan lämmitykseen on 3 000 litran maanpäällinen säi- liö.
Alueella ei turvetuotantotoiminnassa tai muutoin käytetä muita ympäristölle tai terveydelle vaarallisia aineita.
V e s ie n k äs i t te l y
N yk yt i l a nn e
Kynkäänsuon lohkoittaiset pinta-alat ja vesienkäsittelymenetelmät.
Kynkäänsuo
Lohkoittaiset pinta-alat Vesienkäsittelymenetelmät LOHKO
Nro:
Lohkon alkuper.
pinta-ala
Poistu- nut (ha)
Tuotannos- sa (ha)
Auma- alue (ha)
Yhteen- sä (ha)
pvk1 pvk2 pvk3 la5 la6 la1-2
1 44,2 0,5 43,7 0,8 44,5 44,5
2 6,7 3,3 3,4 2,0 5,4 5,4
3 93,8 1,3 92,5 7,0 99,5 99,5
4 24,5 5,8 18,7 18,7 18,7
5 7,2 0,8 6,4 6,4 6,4
6 37,7 5,7 32,0 2,0 34,0 34,0
7 68,3 68,3 3,2 71,5 71,5
8 38,9 38,9 38,9 38,9
9 36,1 5,2 30,9 3,0 33,9 33,9
10 63,0 0,6 62,4 3,1 65,5 65,5
11 31,3 1,3 30,0 1,1 31,1 31,1
YHT 451,7 24,5 427,2 22,2 449,4 110,4 130,5 99,5 18,7 40,4 49,9
449,4
Vuonna 2003 vedet turvetuotantoalueelta on johdettu pintavalutuskenttien kautta 240,9 hehtaarin (53,6 %) ja laskeutusaltaiden kautta 208,5 hehtaa- rin alalta. Vastaavat pinta-alat vuonna 2003 ovat olleet 340,4 ha (75,7 %) ja 109,0 ha.
Kynkäänsuon tuotantoalueen lohkojen 1–2 (49,9 ha) vedet johdetaan ym- pärivuotisesti laskeutusaltaiden 1 ja 2 kautta laskuojaan 1 ja siitä edelleen reittiä Polvioja–Viitaoja–Siuruanjoki.
Lohkon 3 (99,5 ha) kuivatusvedet johdetaan tuotantokauden 2004 alusta lähtien tuotantoaikana altaiden 13–14 kautta pumppaamalla pintavalutus- kentälle 3 ja siitä edelleen laskuojan 4 kautta Kynkäänojaan ja edelleen Siuruanjokeen. Silloin kun pumppausta ei voida veden jäätymisen vuoksi
suorittaa, johdetaan lohkon 3 kuivatusvedet laskeutusaltaiden 7 ja 8 sekä sulkulaitteiden kautta laskuojaan 4 ja edelleen Kynkäänojaan ja Siuruanjo- keen.
Lohkon 4 (18,7 ha) kuivatusvedet johdetaan ympärivuotisesti laskeutusal- taan 5 kautta laskuojaan 1 ja siitä edelleen reittiä Polvioja–Viitaoja–
Siuruanjoki.
Lohkojen 5–6 (40,4 ha) vedet johdetaan ympärivuotisesti laskeutusaltaan 6 kautta laskuojaan 4 ja siitä edelleen Kynkäänojaan ja Siuruanjokeen.
Lohkojen 7–8 (110,4 ha) vedet johdetaan tuotantoaikana pumppaamalla pintavalutuskentälle 1 ja siitä edelleen laskuojan 2 kautta Kynkäänojaan ja edelleen Siuruanjokeen. Silloin kun pumppausta ei voida veden jäätymisen vuoksi suorittaa, johdetaan lohkojen vedet laskeutusaltaiden 3 ja 4 sekä sulkulaitteen kautta laskuojaan 2 ja siitä edelleen Kynkäänojaan ja Siuru- anjokeen.
Lohkojen 9–11 (130,5 ha) vedet johdetaan tuotantoaikana pumppaamalla pintavalutuskentälle 2 ja siitä edelleen laskuojan 5 kautta Iso-Saviojaan ja edelleen reittiä Vitmaoja–Siuruanjoki. Silloin kun pumppausta ei voida ve- den jäätymisen vuoksi suorittaa, johdetaan lohkojen 9–11 kuivatusvedet laskeutusaltaiden 9–12 sekä sulkulaitteiden kautta laskuojaan 5 ja siitä edelleen reittiä Iso-Savioja–Vitmaoja–Siuruanjoki.
Pumppaamo 3 ja pintavalutuskenttä 3 on rakennettu syksyn 2003 aikana ollen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ”Siuruanjoki kuntoon” - hankkeeseen kuuluva kohde. Pintavalutuskentän 3 valmistuttua Kynkään- suon tuotantoalasta kuuluu tehostetun menetelmän piiriin 340,4 ha eli 75,7 %.
Kynkäänsuon koko tuotantopinta-ala on 449,4 ha. Massansiirtojen ja tur- vekerroksen loppuun kulumisen johdosta Kynkäänsuolta on poistunut yh- teensä 24,5 ha tuotantopinta-alaa.
Kiintoaineen pidättymistä jo sarkaojastoon tehostetaan ojiin kaivetuilla al- lassyvennyksillä ja päisteputkiin asennettavilla lietteenpidättimillä. Järjeste- ly tasaa huippuvirtaamia ja ehkäisee niiden aiheuttamaa kiintoainekuormi- tusta alapuolisessa vesistössä.
Allassyvennykset puhdistetaan lietetilan täytyttyä kuitenkin vähintään ker- ran vuodessa tuotantokauden jälkeen. Allassyvennykset kaivetaan niihin ojiin, joissa ne voidaan kaivaa turpeeseen. Pumppaus- ja laskeutusaltaat puhdistetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotanto- kauden päätyttyä. Kaikki laskeutus- ja pumppausaltaat varustetaan pinta- puomeilla, joilla estetään veden pinnalla mahdollisesti kulkeutuvan turve- pölyn pääsy alapuoliseen vesistöön.
Eristysojilla johdetaan tuotantoalueen ulkopuoliset vedet tuotantoalueen ja vesiensuojelurakenteiden ohi alapuoliseen vesistöön.
V e s ie n suo j el u n t eh o s ta m ism a h do ll i su u d et
Hakija on täydennyksessään selvittänyt Kynkäänsuon laskeutusaltaallisten tuotantoalueiden (lohkot 1 ,2 ,4 ,5 ja 6) vesienkäsittelyn tehostamismahdol- lisuuksia.
Lohko 1 on edellä mainituista alueista turvevahvuudeltaan paksuin alue.
Myös pinnankaltevuuksiltaan alue on suhteellisen tasainen. Tuotanto tulee
jatkumaan vielä useita vuosia, jopa 10–15 vuotta. Lähistöllä ei ole, edes jä- reillä pumppausratkaisuilla toteutettavia, pintavalutukseen soveltuvia aluei- ta. Hakija on esittänyt, että lohkon 1 vesiensuojelun tehostamiseksi alueel- le asennetaan 3 virtaamansäätöpatoa. Patojen 1–3 paikat on valittu siten, että mahdollisimman suuri osa alueen ojastosta toimisi virtaamansäädön vesi- ja laskeutustilana.
Lohkojen 2 ja 4 osalta hakija on todennut, että ne ovat erittäin matalatur- peisia alueita. Keskimääräinen turvevahvuus valtaosalla aluetta on 0,1–
0,3 m. Käytännössä tämä tarkoittaa, että alueet tulevat poistumaan tuo- tannosta kahden normaalin tuotantokesän jälkeen. Hakijan käsityksen mu- kaan lohkojen 2 ja 4 vesiensuojelun tehostaminen ei ole teknis- taloudellisesti järkevää. Vesiensuojelun tehostamisen kaivuvaiheessa ta- pahtuvat päästöt kuivatusvesiin eivät myöskään ehtisi kompensoitua lyhy- eksi jäävän toimintajakson aikana.
Lohko 5 on profiililtaan tasainen alue ja sopii hyvin virtaamansäätöön. Vir- taamansäätö voidaan toteuttaa yhdellä putkipadolla. Virtaamansäätömene- telmällä voidaan myös hyödyntää jo olemassa olevan massansiirtoalueen pohjaa lietteen laskeutustilana.
Lohko 6 on turvevahvuudeltaan ja pinnankaltevuudeltaan vaihteleva alue turpeen keskivahvuuden ollessa alle 0,5 metriä. Massansiirtoalueiden vuoksi lohko on hyvin rikkonainen. Tällaisilla alueilla yhden virtaamansää- töpadon vaikutusalue jäisi pieneksi ja virtaamansäädön teho olisi vähäi- nen. Toimivan virtaamansäädön aikaansaamiseksi alueelle vaadittaisiin useita ns. katkaisuojituksia ja niihin lukuisia putkipatoja. Lisäojitusten kuormitushaitta olisi suuri verrattuna saavutettuun hyötyyn, erityisesti kun suuria alueita tulee poistumaan tuotannosta 2–3 normaalin tuotantokesän jälkeen. Samasta syystä myöskään pintavalutuksella tai kemikaloinnilla ei katsota saavutettavan riittävää vesiensuojelullista hyötyä. Edellä esitetyn perusteella hakija katsoo, ettei lohkon 6 vesiensuojelun tehostaminen ole teknis-taloudellisesti järkevää.
Toteuttamalla lohkojen 1 ja 5 virtaamansäätö saadaan Kynkäänsuolla 50,9 ha tuotantoaluetta lisää tehostettuun vesienkäsittelyyn. Toteutuksen jälkeen Kynkäänsuon pinta-alasta 83% olisi tehostetun menetelmän piiris- sä. Loput laskeutusaltailla käsitellyt 58,1 ha tulevat poistumaan tuotannos- ta varsin nopeasti kenttien kulumisen vuoksi.
Lohkojen 1 ja 5 virtaamansäädön kustannusarvio on 7 600 euroa (ALV 0%). Patojen asennustyö on edullisinta tehdä kuivana kesäaikana.
Virtaamansäätö voidaan ottaa käyttöön luvan lainvoimaisuuden jälkeisen vuoden tuotantokauden loppuun mennessä.
L i ik e nn e jä r j es t el yt
Kynkäänsuolta on kaksi tieyhteyttä maantielle nro 849, toinen tuotantoalu- een keski- ja toinen pohjoisosasta.
Kynkäänsuon liikennöinti suuntautuu työmaatieltä tielle nro 849 (Kiiminki–
Yli-Kärppä) ja edelleen etelään Tannilan, Yli-Iin ja Kiimingin kautta Ouluun.
Kuljetukset Kemiin suuntautuvat työmaatieltä Kiiminki–Yli-Kärppä tietä (nro 849) pohjoiseen ja edelleen tietä nro 8520 Kuivaniemen kautta valtatielle 4 (E 75).
Turvekuljetusten lisäksi tuotantotoiminta aiheuttaa lähinnä vähäistä henki- löautoliikennettä. Tuotantoon käytettäviä koneita siirretään tuotantoalueen ulkopuolisilla teillä vain joitakin kertoja vuoden aikana.
T o i mi nn an lo p et t am i n en
Tällä hetkellä Kynkäänsuolla tuotannosta on poistettu alueita 24,5 ha tur- peen loppumisen tai massansiirtojen takia. Kynkäänsuolla massansiirtoja on tehty lohkoilla 2, 6 ja 9. Kyseisillä lohkoilla osa tuotantosaroista on mas- sansiirroista johtuen poistunut tuotannosta. Laajempi yhtenäinen turpeen loppumisen vuoksi tuotannosta poistettu alue on lohkolla 4. Tuotannosta poistettujen alueiden vedet johdetaan edelleen turvetuotannon vesiensuo- jelurakenteiden kautta.
Kynkäänsuolla tuotantopinta-alaa tulee poistettavaksi turvetuotantokäytös- tä edelleen noin vuodesta 2005 lähtien siten, että seuraavan kymmenen vuoden aikana kokonaisala pienenee noin 300 hehtaaria nykyisestä.
Alueet, jotka poistetaan tuotannosta turpeen loppumisen vuoksi, toimivat alkuvaiheessa tuotannon tukialueina. Kun sopivia kokonaisuuksia tai laa- jempia yhtenäisiä aloja on poistettu tuotannosta, alueet siistitään siten, että sieltä poistetaan varastoaumat, kantokasat, jätteet yms. sekä maapohjaa tasoitetaan tarpeen mukaan ottaen huomioon alueelle soveltuva jälkikäyt- tömuoto. Koska tuotantoalueet ovat kokonaan hakijan omistuksessa, haki- ja päättää tulevan jälkikäyttömuodon ja alueet pyritään kunnostamaan sen mukaisesti mahdollisimman pian niiden vapauduttua tuotannosta.
Tuotannosta poistettuja alueita ei pääsääntöisesti eroteta turvetuotannon vesienkäsittelystä, koska poistumat eivät todennäköisesti kuormita poikke- uksellisesti turvetuotannon vesienkäsittelyrakenteita. Mikäli tällaisiin toimiin on kuitenkin tarpeen ryhtyä, esittää hakija suunnitelman ennen sen toteut- tamista alueelliselle ympäristökeskukselle. Poistettujen pinta-alojen päästöt erotetaan vain laskennallisesti turvetuotantoalueen vesipäästöistä.
Hakija pitää omistuksessaan olevien tuotannosta poistettujen alueiden pääasialliset vesiensuojelurakenteet kunnossa tarpeen mukaan vielä noin kahden vuoden ajan sen jälkeen, kun turvetuotanto on lopetettu kokonai- suudessaan. Kunnossapidon toteutus ja kesto määräytyvät tarpeen mu- kaan huomioon ottaen poistuma-alueiden sen hetkinen käyttö. Tämän jäl- keinen vesiensuojelurakenteiden käyttö ja kunnossapito määräytyvät kul- loisenkin maankäyttömuodon sen hetkisten määräysten ja suositusten mu- kaisesti.
Kynkäänsuon alueen sijainti ja ympäröivä maankäyttö huomioon ottaen to- dennäköisin turvetuotannon jälkeinen maankäyttömuoto on pohjamaasta riippuen joko metsittäminen tai viljelytoiminta (esimerkiksi ruokohelpin vilje- ly). Lupakauden aikana toteutettavista jälkikäyttötoimenpiteistä ilmoitetaan Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle.
Mikäli Kynkäänsuolla havaitaan tuotannon edetessä ja turvekerroksen vä- hentyessä alueita, joita ei voida turvetuotannon päättymisen jälkeen kuivat- taa maa- tai metsätalouden käyttöön sopiviksi ilman vesien pumppausta, tullaan näiden alueiden turvetuotannon jälkeinen käyttömuoto ratkaise- maan tapauskohtaisesti.
Arviota koko tuotannon päättymisestä Kynkäänsuolla on tässä vaiheessa erittäin vaikeaa tehdä, koska tuotannon edistymiseen vaikuttavat useat seikat, kuten sääolot, tuotantotekniikan kehittyminen ja markkinatilanne.
Kynkäänsuon tuotannon voidaan arvioida päättyvän vuoden 2020 tienoilla.
P a r a s k äyt t ö k e l p oi n e n te k ni i kk a ( B AT ) j a ym p ä r i st ö n k a n na lt a p a r a s käyt ä n t ö ( B E P )
Kynkäänsuon vesienkäsittely perustuu sarkaojarakenteisiin, laskeutusaltai- siin (109 ha) sekä 340,4 ha alalla sulana aikana käytettävään pintavalutuk- seen. Pakkasaikana vedet johdetaan laskeutusaltaiden kautta alapuoli- seen vesistöön. Myös tuotannosta poistettujen alueiden vedet johdetaan edelleen tuotantoalueen vesiensuojelurakenteiden (laskeutusaltaat tai pin- tavalutus) kautta.
Kynkäänsuolla ei ole suoritettu erillistä pintavalutuskenttien tai laskeutusal- taiden tehon tarkkailua. Kynkäänsuon Vitmaojaan suuntaan laskevalta pin- tavalutuskentältä lähtevän veden laatu on ollut Pohjois-Pohjanmaan ympä- ristökeskuksen alueen yhteistarkkailun pintavalutuskentällisiin soihin ver- rattuna keskimääräistä parempaa etenkin ravinteiden, kiintoaineen ja rau- dan osalta, minkä perusteella pintavalutuskentän voidaan arvioida toimivan suhteellisen hyvin. Kynkäänsuon Viitaojan suuntaan laskevalta laskeu- tusaltaalliselta osalta valuvan veden laatu on ollut tarkkailujaksolla 1992–
1994 ajoittain ravinne-, humus-, CODMn- ja rautapitoisuuksien osalta Poh- jois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen laskeutusaltaallisten tarkkai- lusoiden keskimääräistä tasoa huonompi. Kiintoainepitoisuudet ovat kui- tenkin olleet kaikkina tarkasteluvuosina yhteistarkkailusoiden keskiarvoa alhaisempia. Edellä kuvatun perusteella voidaan Kynkäänsuon Viitaojaan laskevien laskeutusaltaiden arvioida poistavan humusta ja ravinteita vaih- televasti, mutta kiintoainetta ilmeisesti keskimääräistä tehokkaammin.
Kynkäänsuon jätehuolto on järjestetty jätelainsäädännön edellyttämällä ta- valla. Jätteiden määrä on vähäinen. Jätteet säilytetään asianmukaisesti ennen niiden kaatopaikalle tai jatkokäsittelyyn toimittamista, ja jätemääristä pidetään kirjaa. Polttoöljyjen sekä jäteöljyjen varastointi pyritään järjestä- mään niin, että minimoidaan riskit öljyn joutumisesta maaperään.
Tuotantoalueella työskenteleville annetaan säännöllisesti koulutusta ja opastusta ympäristönsuojelurakenteiden hoidosta, ympäristöä mahdolli- simman vähän kuormittavista työtavoista sekä toiminnasta poikkeustilan- teissa.
Hakijan arvion mukaan Kynkäänsuon toiminnassa sovelletaan kaikilta osil- taan vesienkäsittely, pöly- ja meluhaitat, jätteiden käsittely sekä liikenne huomioon ottaen ympäristön kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) sekä parasta käytäntöä (BEP).
Y m p ä ri s tö j o ht a mi sj ä r je s te l mä
Vapo Oy:n energiatoimialalla on yhdistetty laatu- ja ympäristöjärjestelmä.
Järjestelmää sovelletaan mm. varmistamaan, että prosessien toteuttami- nen ja ympäristöasioiden hoito on tehokasta ja jatkuvasti kehittyvää. Laatu- ja ympäristökäsikirja ja työohjeet ovat vuodesta 2002 lähtien olleet yhteiset koko toimialalla. Järjestelmä on rakennettu standardien SFS-ISO 14001 ja SFS-ISO 9001:2000 mukaisesti. Järjestelmälle on myönnetty laatusertifi- kaatti vuonna 1997 ja ympäristösertifikaatti vuonna 2001. Sertifioinnista vastannut ulkoinen arvioija tekee järjestelmän määräaikaistarkastuksen puolen vuoden välein.
Järjestelmässä olevia laatu- ja ympäristökäsikirjaa sekä työohjeita täyden- tävät muut erillisohjeet, tietojärjestelmät ja rekisterit.
YMPÄRISTÖKUORMITUS
P ä ä s tö t pi n t av es i in
Turvetuotannon merkittävimmät päästöt kohdistuvat vesistöön. Turvetuo- tantoalueelta lähtevän veden kiintoaineen, humuksen ja joissakin tapauk- sissa myös ravinteiden pitoisuudet ovat suurempia kuin luonnontilaisen suon pitoisuudet. Lisäksi turvetuotantoalueen valumavesi sisältää usein myös tyypillisesti rautaa, mikä yhdessä humuksen kanssa aiheuttaa veden ruskean värin. Erot kuivatusvesien laadussa eri soiden välillä saattavat kui- tenkin olla huomattavan suuria. Myös samalta suolta tulevien kuivatusvesi- en laadussa on eroja eri vuosien välillä mm. hydrologisista tekijöistä johtu- en.
Kynkäänsuon turvetuotantoalueen kuormituksen arvioinnissa on käytetty ensisijaisesti sieltä mitattuja arvoja. Vitmaojaan laskeva osa on ollut Poh- jois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotannon yhteistarkkai- lussa pintavalutuskentällisenä tarkkailusuona vuosina 1998–1999. Viita- ojaan laskevan osan kuormitusta on tarkkailtu myös vuosina 1986–1994, jolloin käytössä ovat olleet vain laskeutusaltaat.
Vertailun vuoksi Kynkäänsuon kuormitusta on tarkasteltu myös Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen (PPO) alueen turvetuotannon tarkkai- lusoiden pidemmän aikavälin (1992–2003) ominaiskuormitusarvoja käyttä- en. Tuotantokauden aikaisen ylivalumatilanteen kuormituksen arvioimiseen on käytetty ainoastaan PPO:n alueen pitkän ajan (1992–2002) aineistoon perustuvia ominaiskuormituksia.
V e d en l aa tu
Kynkäänsuolta tuotantokaudella lähtevän veden laatua on tarkasteltu tark- kailuvuosien 1992–1994 ja 1998–1999 perusteella.
Kynkäänsuon pintavalutuskentällisen osan vedenlaatu on ollut PPO:n alu- een yhteistarkkailun pintavalutuskentällisiin soihin verrattuna keskimääräis- tä parempaa; etenkin ravinne-, rauta- ja kiintoainepitoisuudet ovat olleet Kynkäänsuon kuivatusvesissä selvästi alhaisempia. Kynkäänsuon laskeu- tusaltaalliselta osalta valuvan veden laatu on ollut vuonna 1994 kaikkien tarkasteltujen muuttujien suhteen parempaa kuin PPO:n alueen laskeu- tusaltaallisilla yhteistarkkailusoilla keskimäärin. Vuosina 1992–1993 eten- kin typpi- ja rautapitoisuudet ovat olleet tarkkailusoiden keskimääräistä ta- soa korkeampia, vuonna 1993 myös fosfori- ja humuspitoisuudet. Kiinto- ainepitoisuudet ovat olleet Kynkäänsuon laskeutusaltaista purkautuvassa vedessä koko tarkastelujaksolla 1992–1994 alhaisempia suhteessa muihin PPO:n alueen laskeutusaltaallisiin yhteistarkkailusoihin.
V e d en mää r ä
Kynkäänsuon virtaamia on tarkkailtu kuormitustarkkailuvuosien (1992–
1994, 1998–1999) lisäksi myös vuosina 2000–2003 erillistarkkailuna. Vuo- sina 1992–1994 laskeutusaltaalliselta osalta on valunut vettä keskimäärin 3,2–29,7 l/s km2 jakson keskiarvon ollessa 12,6 l/s km2 . Vuosina 1999–
2002 pintavalutuskentälliseltä osalta on valunut vettä keskimäärin 8,5–
26,0 l/s km2 ja jakson keskivalumien keskiarvo on 15,2 l/s km2. PPO:n alu- een turvetuotantosoiden yhteistarkkailussa tarkkailujaksolla 1992–2003 on purkautunut vettä laskeutusaltaallisilta tuotantosoilta keskimäärin 13,8 l/s km2 ja pintavalutuskentällisiltä hieman vähemmän eli 11,3 l/s km2.
V e s is t ös sä ai h eu t uv a k u o rm it u s
Kynkäänsuon kuormituslaskennassa on käytetty Kynkäänsuon pintavalu- tuskentälliselle alalle (lohkot 3 ja 7–11, 340,4 ha) Kynkäänsuon Vitmaojaan laskevan pintavalutuskentällisen osan vuosina 1998–1999 mitattuja kuor- mitustuloksia ja laskeutusaltaalliselle alalle (lohkot 1–2 ja 4–6, 109 ha) las- keutusaltaalliselta osalta vuosina 1992–1994 mitattuja kuormitustuloksia.
Kuormitusta on pyritty tarkastelemaan noin viimeisen 10 vuoden ajalta ja siten laskeutusaltaallisen osan kuormitustarkkailun tuloksia ei ole käytetty koko tarkkailujaksolta 1986–1994. Koska vuosien 1993 ja 1994 kuormitus on ollut pienten valumien seurauksena hyvin alhainen, on keskiarvoon otettu mukaan myös vuosi 1992, jolloin kuormitus on ollut selvästi suurem- paa.
Kuten edellä myös PPO:n alueen yhteistarkkailuaineistoa käytettäessä on Kynkäänsuon kuormituslaskennassa käytetty laskeutusaltaallisille ja pinta- valutuskentällisille osille eri kuormitusarvoja.
Kynkäänsuon ominaiskuormitus
Kynkäänsuon vuosien 1992–1994 (laskeutusallas) ja 1998–1999 (pintava- lutus) kuormitustarkkailun pohjalta lasketut ominaiskuormitukset on esitetty hakemussuunnitelmassa.
Aineistossa Kynkäänsuon pintavalutuskentällisen osan ominaiskuormituk- set ovat kiintoainetta lukuun ottamatta vain hieman laskeutusaltaallista pienempiä, mihin todennäköisesti on vaikuttanut Kynkäänsuon pintavalu- tuskentällisen osan tarkkailujakson 1998–1999 selvästi suurempi valuma (20,1 l/s km2). Kiintoainekuormitus muodostuu laskeutusaltaalliselle osalle huomattavastikin suuremmaksi kuin pintavalutuskentälliselle, mikä johtuu pitkälti vuoden 1992 korkeasta kuormituksesta. Myös humuksen (CODMn) ja typen kuormitus on ollut laskeutusaltaallisella osalla vuonna 1992 sel- västi suurempaa verrattuna seuraaviin kuivempiin vuosiin 1993 ja 1994.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden keskimääräisiin brutto-ominaiskuormituksiin verrattuna Kynkäänsuon ominaiskuormitukset ovat olleet pintavalutuskentällisen alu- een osalta hieman alhaisempia. Pintavalutuskentällisen osan tarkkailujak- son 1998–1999 keskivaluma (20,1 l/s km2) on lähes sama kuin PPO:n alu- een tarkkailusoilla keskimäärin (20,2 l/s km2).
Kynkäänsuon laskeutusaltaallisen osan kuormitus on ollut vuosina 1993 ja 1994 alhaisempaa kuin PPO:n alueen laskeutusaltaallisilla tuotantosoilla keskimäärin, mutta vuoden 1992 korkeat kuormitustulokset ylittävät PPO:n keskiarvot humuksen (CODMn), kiintoaineen ja kokonaisfosforin osalta.
Kynkäänsuon tarkkailujakson 1992–1994 keskivaluma on ollut hieman al- haisempi (12,6 l/s km2) kuin PPO:n alueen yhteistarkkailun keskiarvo sa- moilta vuosilta (15,3 l/s km2).
Kynkäänsuon kuormitus
Kynkäänsuon kuormitus on laskettu sekä mitattuihin (1992–1994, 1998–
1999) tuloksiin perustuvia ominaiskuormituksia että PPO:n alueen tarkkai- lusoiden pitkän ajan (1992–2003) ominaiskuormituskeskiarvoja käyttäen koko 449,4 ha:n tuotantoalalle. Tuotantokauden aikaisen ylivalumatilan- teen kuormitus on laskettu vain PPO:n alueen tuotantosoiden pitkän aika- välin (1992–2002) tuloksia käyttäen.
Kuormitus on eritelty kohdistuvaksi kolmeen eri laskuojaan: Vitmaojaan, Kynkäänojaan ja Viitaojaan. Kuormitus on laskettu eri laskuojiin vesiensuo- jelumenetelmittäin.
Kynkäänsuon pintavalutuskentälliseltä alalta vuosien 1998 ja 1999 kuormi- tustarkkailun perusteella arvioitu kuormitus on muodostunut orgaanisen ai- neen ja ravinteiden kohdalla suuremmaksi, mutta kiintoaineen kohdalla selvästi pienemmäksi kuin PPO:n alueen pintavalutuskentällisten soiden pitkän aikavälin (1992–2003) kuormituskeskiarvoilla laskettu kuormitus.
Laskeutusaltaallisen osan vuosien 1992–1994 ominaiskuormitusten kes- kiarvolla laskettu kuormitus on humuksen, typen ja kiintoaineen osalta hieman suurempaa ja fosforin osalta samaa tasoa kuin PPO:n yhteistark- kailun laskeutusaltaallisten soiden kuormituskeskiarvoilla laskettu kuormi- tus.
Kynkäänsuon vuosikuormitus
Kynkäänsuon vuosikuormitusta arvioitaessa on otettava huomioon, että osalta tuotantolohkoja (lohkot 3 ja 7–11, 340,4 ha) vedet johdetaan sulan maan aikana pintavalutuskentän kautta Kynkäänojaan ja Vitmaojaan, mut- ta talvella, keväällä sekä pumppaamon ohitusaikoina vedet johdetaan kai- kilta tuotantolohkoilta (449,4 ha) laskeutusaltaiden kautta.
Kynkäänsuon brutto- ja netto-ominaiskuormituksena on käytetty talven ja kevään osalta Lapin ympäristökeskuksen alueella sijaitsevan laskeutusal- taallisen, ympärivuotisena tarkkailusuona toimivan Lumiaavan vuosien 1999–2003 ominaiskuormitusten keskiarvoa. Kesän ja syksyn ominais- kuormituksena on käytetty Kynkäänsuon pintavalutuskentälliselle alalle Vitmaojaan laskevien pintavalutuskentällisten lohkojen vuosina 1998–1999 mitattuihin kuormitustuloksiin perustuvia ominaiskuormituksia ja laskeu- tusaltaalliselle alalle Kynkäänsuon laskeutusaltaalliselta osalta vuosina 1992–1994 mitattuja ominaiskuormituksia.
Kynkäänsuosuon ominaiskuormitusarvot on kerrottu arvioidulla jakson päi- vien lukumäärällä, jolloin on saatu ominaiskuormitus jaksoa kohden. Edel- leen on laskettu kuormitukset koko tuotantoalalle (449,4 ha ) ja koko vuo- delle.
Edellä kuvatulla tavalla on saatu Kynkäänsuon bruttovuosikuormitukseksi noin 16,3 t kiintoainetta ja 44,5 t orgaanista ainesta. Kokonaisravinteista typpeä tulee Kynkäänsuolta vuoden aikana noin 3 t ja fosforia noin 90 kg.
Nettovuosikuormitukset ovat kiintoaineen osalta noin 80 %, typen osalta noin 70 % ja fosforin osalta noin 30 % bruttokuormituksesta. Kevään ja syksyn suurten luonnonhumushuuhtoumien (Vitmaoja) seurauksena Kyn- käänsuon koko vuoden humusnettokuormitus (CODMn) on suhteessa brut- tokuormitukseen hyvin alhainen.
P ä ä s tö t m a a pe r ään ja po h jav e t ee n
Turvetuotantotoiminta ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä maaperään eikä maaperän saastumisen vaaraa.
Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys- ja lyhytaikainen säi- lytys työmaa-alueella voivat aiheuttaa poikkeustapauksissa, lähinnä säily- tysastioiden rikkoontumisen vuoksi, vuotoja maaperään. Päästöjä pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla astiat/säiliöt paikkoihin, joissa mahdollinen vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa.
Turvetuotanto ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä pohjavesiin. Kyn- käänsuon turvetuotanto ei aiheuta myöskään poikkeustilanteissa erityistä vaaraa päästöistä pohjaveteen, koska tuotantoalueella kerrallaan säilytet- tävät polttoainemäärät ovat suhteellisen pieniä ja turveperäinen maa joh- taa huonosti nesteitä, jolloin mahdolliset vuodotkin rajoittuvat pienelle alu- eelle ja ovat helposti puhdistettavissa.
Toiminnan ei myöskään arvioida vaikuttavan pohjaveden laatuun tai saa- tavuuteen. Kynkäänsuon välittömässä läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita.
P ä ä s tö t i lm a a n
Turvetuotannon mahdolliset pölyhaitat liittyvät pääasiassa energiakäyttöön tarkoitetun jyrsinturpeen tuotantoon ja ajoittuvat tuotantokaudelle. Tuotetun turpeen laatu vaikuttaa pölyävyyteen: mitä maatuneempaa turve on, sitä enemmän se pölyää. Myös sääolosuhteet, etenkin tuulen voimakkuus ja suunta, vaikuttavat pölyämiseen ja pölyn leviämiseen. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s tuotanto keskeytetään lisääntyneen tulipaloriskin vuoksi.
Aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita. Pölyhaitan esiintymiseen vai- kuttaa myös asutuksen tai vesistön läheisyys, maaston muodot sekä suo- jaavan puuston esiintyminen.
Liikenne voi aiheuttaa satunnaisesti pölyämistä. Rekkojen ulkopuolelle las- tauksen yhteydessä jäänyt turve karisee yleensä lähes kokonaan pois jo ennen yleiselle tielle tuloa. Turvekuormat peitetään pölyämisen estämisek- si.
Tutkimustulosten sekä vuosia useilla tuotantoalueilla jatkuneiden las- keumamittausten perusteella voidaan todeta, että turvetuotannon aiheut- taman pölyämisen viihtyvyyshaitan rajana on avoimessa maastossa noin 500 metriä ja tuotannon aiheuttama pölyn lisäys voidaan erottaa taustalas- keumasta pölyämiselle suotuisissa oloissa noin kilometrin etäisyydelle toi- mintakohdasta. Myös pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 metrin etäisyydellä pölylähteestä.
Turveperäinen pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi siten ai- heuttaa viihtyvyyshaittaa. Turvepöly on kevyttä, eikä siten leviä vastatuu- leen. Kasvillisuuden, erityisesti puuston , on todettu tehokkaasti vähentä- vän pölyn kulkeutumista tuotantoalueen ympäristöön.
Kynkäänsuon tuotannosta tai liikenteestä voi ajoittain aiheutua pölyämistä ja lähimpään asutukseen voi ajoittain kohdistua pölyhaittoja. Lähimmät va- kituiset asuinrakennukset sijaitsevat noin 150 metrin päässä Kynkäänsuon lohkon 1 reunasta. Seuraavaksi lähimmät talot sijaitsevat tuotantoalueen länsipuolella, 400–700 metrin etäisyydellä tuotantoalueesta. Väliin jäävällä alueella on pääosin metsää, mutta myös peltoja. Turpeen kuljetusreitillä lähin asutus on tien nro 849 varressa, johon matkaa suolta on yli 1 km.
Hakijan tietoon ei ole tullut hankealueen toiminnan asutukselle aiheuttamia pölyhaittoja eikä niistä ole valitettu. Pölyhaittoja on ehkäisty ottamalla huomioon tuotantotoiminnassa tuulen suunta. Kun Kynkäänsuon tuotanto- alueen tuuli kääntyy asutukseen päin, keskeytetään tuotanto asutuksen lä- hialueilla. Pölyhaittoja on ehkäisty myös tuotantomenetelmän valinnalla.
Kynkäänsuolla käytetään imuvaunumallia, joka on kehitetty nimenomaan vähentämään pölypäästöjä.
M e l u
Turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheut- tavat hetkellistä 55 dB:n melua 100–200 metrin etäisyydelle työskentely- kohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostustoimet aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 dB:n melutasoja 300–400 metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Mittaukset on tehty todellisissa työsken- telytilanteissa avoimessa maastossa. Kasvillisuuden (puuston) on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta.
Tuotannon ja liikenteen aiheuttamaa melua voidaan ajoittain havaita tuo- tantoalueen läheisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa ja luonteeltaan se on sa- manlaista kuin normaali maatalouden harjoittamisesta lähtevä melu (lähin- nä traktorit). Tuotannon äänet voivat erottua Kynkäänsuota lähinnä olevien asuntojen luona.
J ä t te e t, ni i de n o m in a is u ud e t, mä ä r ä j a h yö d yn t ä m i n en
Tuotantoalueella syntyy sekajätettä, jäteöljyä ja muita öljyisiä jätteitä. Jät- teiden keräilypiste sijaitsee työmaan tukikohdassa sateelta suojattuna. Jä- teöljyjä varten Kynkäänsuolla on lujitemuovinen 5 000 litran maanalainen jäteöljysäiliö. Jäteöljyt, öljynsuodattimet ja muut öljyiset jätteet sekä akut noudetaan työmaalta jätehuoltoyrityksen toimesta ja toimitetaan Ekokem Oy:lle. Sekajätteet noutaa työmaalta paikallinen jätehuoltoyritys.
Työmaalle on laadittu jätehuoltosuunnitelma, jota päivitetään tarpeen mu- kaan vuosittain. Suunnitelmasta käyvät ilmi mm. jätteiden poiskuljettami- sesta vastaavat tahot sekä keräysastioiden tyhjennysvälit.
TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ
Y l e is k uv au s
Kynkäänsuon turvetuotantoalueen ympäristö on pääosin suota ja metsää.
Tuotantoalueelta on "linnuntietä" matkaa Mursunjärven Lamminperälle noin 3,3 km, Savilammelle noin 2,6 km, Iso-Saviojalle noin 800 m, Pol- viojalle 300 m ja Viitaojalle noin 600 m. Kynkäänoja saa alkunsa Kynkään- latvasuon alueelta. Siuruanjoelle on Kynkäänsuolta matkaa noin 1,4 km.
Tuotantolohkon 1 itäpuolitse, pohjois-eteläsuunnassa tuotantoalueeseen nähden, on vedetty sähkölinja.
Kynkäänsuon yhteydessä on Tannilan Turve Oy:n 24 hehtaarin tuotanto- alue. Alue jää kokonaisuudessaan Vapo Oy:n tuotantoalueen sisälle ja ve- siensuojelurakenteiden piiriin. Alueella toimii itsenäinen yrittäjä, jolta ei ole edellytetty lupaa.
Kynkäänsuo sijaitsee Viitaojan (61.415), Vitmaojan (61.416), Siuruanjoen, Yli-Tannilan (61.413) sekä Leuankosken (61.412) valuma-alueilla. Viita- ojan valuma-alueesta 81 %, Vitmaojan valuma-alueesta 96,1 %, Yli- Tannilan valuma-alueesta 88 % ja Leuankosken valuma-alueesta 90 % on metsätalousmaita.
Kynkäänsuon alapuolisista vesistöistä Vitmaoja saa alkunsa Vitmalammes- ta Lamminsuon läheisyydestä. Vitmaojan valuma-alueen pinta-ala on 155 km2 ja järvisyys 0,2 %. Kynkäänsuon Vitmaojaan laskeva ala on koko valuma-alueesta noin 0,8 %. Vitmaojan valuma-aluetta kuormittavat Kyn-
käänsuon turvetuotantoalueen lisäksi Puutiosuon (84 ha) ja Pikku- Saarisuon (21 ha) turvetuotantoalueet osittain sekä Pohjoisen-Latvasuon (123 ha) ja Polvisuon (136 ha) turvetuotantoalueet.
Kynkäänoja saa alkunsa Kynkäänlatvasuolta ja laskee noin 3 km:n matkan Siuruanjokeen. Kynkäänoja sijaitsee Yli-Tannilan valuma-alueella, jonka koko ala on 122,9 km2 ja järvisyys 0,24 %. Kynkäänsuon Kynkäänojaan laskevan alan osuus koko Yli-Tannilan valuma-alueesta on 2 %.
Kynkäänsuon luoteisosan laskuojana toimiva Polvioja saa alkunsa Kyn- käänsuon alueelta. Polvioja laskee Viitaojaan, joka lähtee Viitaojanlat- vasuolta. Viitaojan koko valuma-alueen pinta-ala on 47,7 km2 ja järvisyys 0,8 %. Kynkäänsuon Viitaojaan laskeva ala muodostaa noin 1,4 % koko Viitaojan valuma-alueesta. Viitaojan valuma-aluetta kuormittavat Kynkään- suon turvetuotantoalueen lisäksi Viitasuon (166 ha) ja Saarisuon (206 ha) turvetuotantoalueet.
Siuruanjoen valuma-alueen pinta-ala on 2 395 km2 ja järvisyys 1,9 %. Joki alkaa Ranuan kunnan Hieta- ja Saarijärvestä ja laskee Iijokeen Yli-Iin kir- konkylän kohdalla. Valuma-alueesta suomaata on yli 60 %.
Siuruanjoen valuma-alueella on uudis- ja kunnostusojitettu vuosina 1987–
2001 noin 16 700 ha. Ojitusrekisterin mukaan Siuruanjoen valuma-alueella (61.4) vuosina 2002–2004 tehtäväksi suunniteltujen ojitusten pinta-ala on 396,1 ha.
Siuruanjoen valuma-alueella Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueella on ollut vuonna 2002 tuotannossa 28 turvesuota ja Lapin ympäris- tökeskuksen alueella 3 suota. Turvetuotannon yhteenlaskettu tuotantoala on ollut Siuruanjoella noin 2 960 ha. Lisäksi Siuruanjoen vesistöalueella on ollut tuotantokuntoista alaa 183 ha, tuotannosta poistunutta 202 ha ja tuo- tannosta poistunutta, muussa käytössä olevaa 20 ha. Kuntoonpanovai- heessa alueita on ollut 181 ha seitsemällä suolla.
A l u e en l uo n t o ja su o j el uk o ht e e t
Lähimmät Naturaan kuuluvat suojelualueet ovat 2,4 kilometrin etäisyydellä etelässä sijaitseva Virvikkosuo sekä 5,7 kilometrin etäisyydellä lännessä si- jaitseva Viitaojanlatvasuo.
Virvikkosuota ei ole suojeltu, eikä alue kuulu valtakunnallisiin suojeluoh- jelmiin. Alue on seutukaavassa merkinnällä luonnonsuojelualue (SL). Koh- teen suojelu toteutetaan lakisääteisenä luonnonsuojelualueena.
Viitaojanlatvasuota ei ole suojeltu, eikä alue kuulu luonnonsuojeluohjel- miin. Suojelu toteutetaan lakisääteisenä luonnonsuojelualueena.
Kynkäänsuota lähinnä sijaitsevat muinaismuistot ovat Hepokankaankais- ton kuopat, jotka sijaitsevat 1,9 km:n etäisyydellä idässä sekä Kettukan- kaan kuopat, jotka sijaitsevat 2,2 km:n etäisyydellä kaakossa.
Hepokankaan lähteet sijaitsevat noin 3,5 km koilliseen Kynkäänsuon tuo- tantoalueen pohjoisosasta. Kalataloudellisesti ja luonnonsuojelullisesti ar- vokkaiden pienvesien inventoinnissa (1990–1992) Oulun vesi- ja ympäris- töpiirin alueella Hepokankaan lähteet on arvioitu arvosanalla 1–3.
A s u t us ja m u u r ak en n e tt u ym p ä r is t ö
Lähin vakituinen asutus (kaksi taloa) sijaitsee Kynkäänsuon lohkolta 1 noin 150 metriä länteen. Tämän lisäksi on talo noin 400 metrin etäisyydellä loh- kon 1 länsireunasta. Lohkon 4 länsipuolella, noin 600–700 metrin etäisyy- dellä, on kaksi asuinrakennusta. Lohkolta 9 luoteeseen, noin 600 metrin etäisyydellä tuotantoalueesta, on asuinrakennus. Kaikki talot sijaitsevat maantien nro 849 länsipuolella.
V e s is t ön t i l a
Virtaamat
Siuruanjoen keskivirtaama (MQ) lähellä jokisuuta Leuankoskessa on ollut vuosina 1961–1990 30,8 m3/s. Keskiylivirtaama (MHQ) ja keskialivirtaama (MNQ) ovat olleet samalla vuosijaksolla 387 m3/s ja 3,7 m3/s. Suurin ja pienin havaittu virtaama ovat olleet 690 m3/s ja 1,5 m3/s. Virtaamien suuri vuodenaikaisvaihtelu johtuu virtaamia tasaavien järvien vähäisyydestä ja niiden sijainnista latva-alueilla.
V e d en l aa tu
Vitmaoja
Vitmaojasta on vedenlaatutietoja neljästä havaintopaikasta vuosilta 1974–
2001. Havaintopaikat Vitmaojassa ovat Pohjoisen Saarisuon yläpuolella, keskiosalla, alaosalla ja Papinpalon maantiesillalla. Tiedoista saadaan yleiskuva ojan vedenlaadusta turvetuotannon ajalta. Vitmaojan latvoilla on luonnonhuuhtouman seurantapaikka tarkoitukseen rakennetulla mittapa- dolla. Sen virtaama- ja vedenlaatutietojen perusteella lasketaan turvetuo- tannon ns. nettokuormitus.
Käyttökelpoisimmat tulokset Vitmaojan alaosan pisteiltä ovat vuosilta 1993–1996. Niiden mukaan Vitmaojan veden happipitoisuus on ollut yleensä korkea ja kyllästysaste hyvä. Vuonna 1998 on mitattu kesäkuun lopussa ja elokuussa kuitenkin noin 5–6:n mg/l happipitoisuudet, jotka ovat liittyneet varsin korkeaan veden väriarvoon ja kiintoainepitoisuuteen. Ve- den kiintoainepitoisuus on vaihdellut kesällä välillä 1–13 mg/l ja happea ku- luttavia aineita on ollut ajoittain varsin runsaasti (8–53 mgO2/l. Happea ku- luttavien aineiden huippupitoisuudet ovat liittyneet kesän 1998 tulviin.
Vitmaojan veden kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut kesällä välillä 26–
56 µg/l, josta keskimäärin yli 50 % on ollut fosfaattimuodossa (pitoisuus- vaihtelu 12–38 µg/l). Kokonaistyppeä on ollut kesäisin noin 200–900 µg/l, josta vajaa 10 % liukoisessa muodossa. Klorofylli-a:n pitoisuus on ollut 2–8 µg/l. Ravinteiden pitoisuuksien suhteiden perusteella typpiyhdisteet olisivat minimitekijänä. Ammoniumtypen pitoisuus on ollut kesällä tavan- omaista vesistöjen tasoa eli keskimäärin alle 10 µg/l. Veden pH on ollut keskimäärin 7,0, mutta kesällä 1998 mitatut alimmat pH-arvot ovat olleet vain 5,2 ja 5,9. Veden väri on ollut korkeimmillaan kesätulvan 1998 aikaan 500 mgPt/l, mutta keskimäärin värin arvo on ollut 250 mgPt/l ja minimis- sään 120 mgPt/l.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen luonnonhuuhtouman mit- tauspisteellä Vitmaojan latvoilla vedenlaatua on seurattu vuosittain tiheästi.
Vitmaojan mittapadolla vedenlaatu on ollut useimpien tekijöiden suhteen samaa luokka kuin ojan alaosan havaintopaikalla. Vuoden 1998 kesätul-
van vaikutukset ovat olleet alaosan pisteellä voimakkaammat kuin mittapa- dolla, jossa taas kesän 2000 poikkeusolosuhteet ovat aiheuttivat suurim- mat jaksolla mitatut kiintoaineen ja siihen liittyneiden aineiden pitoisuudet.
Taulukko . Vitmaojan vedenlaatu ojan yläosan mittapadolla vuosina 1993–2002.
Jakso kiintoaine CODMn kok.N NH4-N NO2+3-N kok.P PO4-P Fe mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l
ka talvi 93–02 2,6 21,3 403 27 20 23 13 3175
min talvi 93–02 2,0 16,0 340 6 20 18 11 1900
maks talvi 93–02 3,0 29,0 492 86 20 29 18 4000
ka kesä–syksy 93–02 5,8 25,5 446 9 13 28 16 3837
min kesä–syksy 93–
02
1,0 11,0 290 3 6 8 4 1500
maks kesä–syksy 93–02
18,0 41,0 680 75 26 48 32 8900
Kynkäänoja
Kynkäänojasta on vedenlaatutietoja kahdesta havaintopaikasta vuosilta 1983–1996. Tiedoista saadaan yleiskuva ojan veden laadusta turvetuotan- non ajalta. Kynkäänoja ei ole kuulunut Iijoen yhteistarkkailun havaintopaik- koihin. Käyttökelpoisimmat tulokset ovat Kynkäänojan alaosan pisteiltä vuosijaksolta 1993–1996, ja niitä tarkastellaan seuraavassa.
Kynkäänojan veden happipitoisuutta ei ole mitattu jaksolla 1993–1996, mutta aikaisemman aineiston mukaan hapen pitoisuus on ollut korkea ja kyllästysaste hyvä. Veden kiintoainepitoisuus on ollut kesällä 4–12 mg/l ja happea kuluttavia aineita on ollut ajoittain varsin runsaasti (14–28 mgO2/l).
Kynkäänojalle tyypillistä on ollut korkea fosforipitoisuus (kesällä 100–130 µg/l), josta suuri osa on ollut fosfaattimuodossa (23–90 µg/l). Kokonaistyp- pipitoisuus on ollut myös melko korkea (noin 1100 µg/l), josta liukoisen ty- pen osuus on ollut noin 50 %. Levätuotannon määrää kuvaavan klorofylli- a:n pitoisuus on ollut 4–9 µg/l. Ravinteiden pitoisuuksien suhteiden perus- teella typpiyhdisteet olisivat minimitekijänä, mutta siitä huolimatta vapaata epäorgaanista nitraattityppeä on ollut kesäaikana yleensä runsaasti (280–
670 µg/l). Ammoniumtypen pitoisuus on ollut kesällä paljon matalampi (13–
410 µg/l). Veden pH on ollut kesällä 7,0–7,8. Rautapitoisuudesta riippuvai- nen veden väri on ollut kesällä 240–350 mgPt/l. Kynkäänojan vesi on vah- vasti puskuroitu happoja vastaan ja alkaliniteetti on ollut 0,9–1,4 mmol/l.
Tulosten mukaan Kynkäänojan vedenlaatu ei poikennut paljonkaan Siuru- anjoen tai sen muiden sivuojien veden laadusta.
Viitaoja
Viitaojassa on vedenlaatutietoja neljästä havaintopaikasta vuosilta 1982–
2001. Tiedoista saadaan yleiskuva ojan veden laadusta turvetuotannon ajalta. Viitaoja on kuulunut Iijoen yhteistarkkailuun 3 vuoden välein, koska ojan valuma-alueella on turvetuotantoalueita.
Käyttökelpoisimmat tulokset ovat olleet Viitaojan alaosan pisteeltä vuosi- jaksolta 1994–2003, ja niitä tarkastellaan seuraavassa. Viitaojan veden happipitoisuus on sekä kesällä että talvella ollut hyvä, tosin kerran on ke- sällä mitattu hapen kyllästysaste 50 %. Veden kiintoainepitoisuus on ollut kesällä 2–33 mg/l ja happea kuluttavia aineita on ollut ajoittain varsin run- saasti. Suurimmat kiintoaine- ja happea kuluttavien aineiden pitoisuudet
ovat liittyneet kesäsateisiin vuonna 1998. Viitaojalle tyypillistä on ollut alu- een korkein fosforipitoisuus yli 130 µg/l, paitsi kevättulvan aikana noin 35 µg/l. Suurin osa fosforista on ollut fosfaattina. Kokonaistyppipitoisuus on ollut Viitaojan suulla kesäaikana keskimäärin noin 900 µg/l. Klorofylli-a:n pitoisuus on vaihdellut välillä 4–17 µg/l. Ravinteiden pitoisuuksien suhtei- den perusteella typpiyhdisteet olisivat minimitekijänä, mutta siitä huolimatta vapaata epäorgaanista typpeä on ollut kesäaikana yleensä riittävästi. Ve- den pH on ollut kesällä 5,5–7,1 ja talvella 6,8–7,0. Rautapitoisuudesta riip- puvainen veden väri on ollut kesällä 200–400 mg Pt/l.
Tulosten mukaan Viitaojan vedenlaatu ei ole poikennut paljonkaan Siuru- anjoen tai sen muiden sivuojien vedenlaadusta.
Viitaojan yläosalla Koppelo-ojan yläpuolella on näytetuloksia vuosilta 1982–1986. Niiden mukaan Viitaojan vieläkin lähes luonnontilainen latva- osa on ollut kesälläkin vähähappinen, erittäin humuspitoinen ja välillä var- sin rautapitoinen. Kokonaisfosforin pitoisuus on ollut kesällä 77–477 µg/l ja kokonaistypen pitoisuus 553–2 200 µg/l.
Siuruanjoki
Vedenlaadun kehityksestä vuosina 1993–2003 voidaan todeta, että jakson merkittävin ilmiö lienee ollut joissa harvinainen levähaitta vuosina 1995–
1996. Toisaalta merkittävää on se, että levähaitta ei sen jälkeen ole ker- taakaan toistunut. Levien massaesiintymisen syynä on ollut ilmeisesti luonnollinen tapahtumien ketju. Ranuanjärvi ja Siuruanjärvi syöttävät edel- leen levämassaa Ranuanjoen ja Luiminkajoen kautta Siuruanjokeen eikä se ole enää vaikuttanut samassa määrin. Sitä, onko tehty mm. maa- ja metsätaloudessa intensiivisesti joitakin esimerkiksi maatalouden tukijärjes- telmiin ja niiden ajoitukseen liittyviä toimenpiteitä, ei ole selvitetty. Levähait- tavuosia on edeltänyt kuitenkin vuoden 1993 erittäin korkea kesätulva, joka on huuhtonut maa-alueilta ja jokivesistöistä suuria määriä materiaalia pois ja on saattanut aiheuttaa heilahduksen ravinteiden ja eliöstön tasapainos- sa. Vuonna 1994 on mitattu vedestä verrattain pieniä klorofyllin määriä.
Osa ravinteista on saattanut kertyä latvajärviin ja kehittää siellä ravinteiden vapauduttua vuoteen 1995 mennessä poikkeuksellisen suuren biomassan.
Siuruanjoen vedenlaadun valossa näyttää siltä, että tasapaino on saavu- tettu vuoteen 1997 mennessä eikä mm. turvetuotannon kuormitus ole ai- heuttamassa haitallisia rehevöitymisilmiöitä. Ilmeisesti olennaisinta Siuru- anjoen levähaittojen ehkäisyssä olisi saada latvajärvet pysymään vailla ku- kintoja. Järvien ongelma on pitkäaikaisesta jätevesi- ja hajakuormituksesta johtuva sisäinen kuormitus.
Siuruanjokeen vetensä johtavat, tarkastelussa olevat turvetuotantoalueet sijaitsevat Hirvasjoen ja Korpijoen välisellä osuudella, jolle laskee useita muitakin turvetuotannossa olevia soita. Siuruanjoen vedenlaadusta on mahdotonta erottaa yhden turvetuotantoalueen vaikutusta muiden vaiku- tuksesta. Kun vielä saman tyyppistä kuormitusta aiheuttavat myös metsä- ojitukset ja muu laajamittainen maankäyttö mm. maatalous, on vaikutusar- vio kokonaisuuteen kohdistuva.
Siuruanjoen ainevirtaamista pistekuormituksen osuus on ollut varsin pieni, kesäaikana tavanomaisesti vain noin 0–3 % fosforista ja 3–5 % typestä.
Turvetuotannon osuus tästä on ollut vuosina 1995–2002 keskimäärin 71 % ja jätevedenpuhdistamon 29 %. Vastaavasti typen suhteen turvetuotannon osuus pistekuormituksesta on ollut noin 50 %.
Joen yläosalle tulevat vedet määräävät vedenlaatua Asmuntin havainto- paikalle asti ja välillä sen alapuolellekin. Asmuntinjoen (ei turvetuotantoa)
vedenlaatu on luokiteltu välttäväksi ja se osaltaan lisää Siuruanjoen keski- osalle tulevaa ravinne- ja humuskuormaa siitä, mitä Ranuanjoki ja Luimin- kajoki ovat muodostaneet. Yleisesti voidaan todeta, että joen keskiosalla vedenlaatu tasaantuu ja usein myös tapahtuu ravinteiden pitoisuuden ale- nemista. Joen alaosalla veteen tulee lisää kiintoaineita, humusta, rautaa ja samalla myös ravinteita ja turvetuotannolla on siihen kokoluokaltaan aine- virtaamaosuutta vastaava osansa
Kalatalous
Kynkäänsuon vedet purkautuvat Siuruanjokeen Kynkäänojan, Viitaojan ja Vitmaojan kautta. Siuruanjoella vesialueet kuuluvat Tannilan jakokunnalle.
Siuruanjoen vesistöalue kuuluu Iijoen kalastusalueeseen.
Siuruanjokivarren rantatilallisille lähetetyn tiedustelun tulosten mukaan Vii- taojassa on kalastanut vain yksi talous. Saalis on ollut yhteensä 9 kg, ja la- jisto haukea, särkeä ja ahventa. Siuruanjoella useita vuosia kalastaneen kirjanpitokalastajan mukaan Viitaojassa ei yleisesti kalasteta eikä ojalla ole kalataloudellista merkitystä.
Vitmaojalta on saatu kalastustietoja Siuruanjokivarren ja Vitmaojan varren rantatilan omistajille suunnatulla tiedustelulla. Vitmaojassa on kalastanut 11 tiedusteluun vastannutta ja kokonaissaalis on ollut 213 kg. Saalis on ol- lut haukea (54 %), ahventa (31 %) ja särkeä (11 %). Talouksien keskisaalis on ollut 19 kg.
Kynkäänojassa ei yleisesti kalasteta eikä sillä ole kalataloudellista merki- tystä.
Vapo Oy:llä on Siuruanjoen vesistöalueella useita turvetuotantosoita, joita koskeva ympäristölupahakemus on tullut jättää vuoden 2003 loppuun mennessä. Lupahakemuksissa on esitettävä tarkkailutuloksiin perustuva selvitys ja yhteenveto toiminnan vaikutuksesta vesistön vedenlaatuun ja käyttökelpoisuuteen. Tätä varten hakija on tehnyt selvityksen turvetuotan- toalueiden vaikutusalueena olevien sivujokien ja -purojen sekä Siuruanjo- en pääuoman kalastuksen ja kalaston tilasta. Selvitys perustuu turvetuo- tantoalueita ympäröivien ja purkuvesistöihin rajoittuvien tilojen omistajille ja osakkaille lähetettyyn tiedusteluun.
Vuosien 1993–2002 tarkkailutulosten sekä vuoden 2002 kalastustieduste- lun mukaan Siuruanjoen pääuomassa tärkeimmät saalislajit ovat olleet hauki, ahven ja särki. Kalastus ja kalansaalis on painottunut Siuruanjoen alaosalle. Valtaosa saaliista on saatu katiskalla, verkolla ja heittovavalla.
Lohensukuisista kaloista eniten on ollut merkitystä kirjolohella, jota on saa- tu enemmän kuin harjusta. Kirjolohen merkitys saalislajina on kasvanut vuodesta 1997 aloitettujen istutusten myötä.
Kalataloustarkkailun tiedustelujen perusteella Siuruanjoessa kalastanei- den keskimääräinen saalis on ollut vuosina 1995 ja 1999 runsaat 20 kg/talous. Vuonna 2002 keskisaalis on ollut 32,4 kg/talous eli noin 10 kg suurempi. Keskimääräisessä saalissa on lisääntynyt selvimmin ahven ja särki.
Harjuksen osuus saalissa on vähentynyt jo 1990-luvulta lähtien. Istutuksia on lisätty runsaasti vuodesta 1997, mutta vuoden 2002 saalissa istutukset eivät ole tuottaneet mainittavaa tulosta. Vuosien 1999 ja 2002 vastauksis- sa on kommentoitu harjusten vähyyttä. Myös Siuruanjoella 1990-luvun puolivälissä tehdyt koskikunnostukset ovat saattaneet vaikuttaa ja vaikut- tavat edelleen koskialueiden harjusten esiintymiseen siten, etteivät kalat
viihdy alueilla, joilla kunnostus on vaikuttanut voimakkaasti pohjan kasvis- toon. Kymmenen vuoden aikana tehtyjen sähkökalastusten perusteella harjusten poikastuotannossa on vuosittaista vaihtelua, mutta keskimääräi- nen poikastuotanto on pysynyt samalla tasolla.
Siuruanjoen kirjanpitokalastuksen saalistarkastelun kannalta luotettavin on hauen yksikkösaalis, joka on vaihdellut tarkastelujaksolla välillä 305–754 g/kokukerta. Vuosittainen saalisvaihtelu on ollut vähäistä.
Vuoden 2002 kalastustiedustelussa suurimmalle osalle vastaajista Siuru- anjoen kalansaaliin ruokataloudellinen merkitys on ollut vähäinen tai kohta- lainen. Valtaosa vastaajista on arvioinut Siuruanjoen olevan kalavetenä huono tai välttävä.
Tiedustelun kalastusta ja kalankäyttöä koskevat haitat jakaantuivat pää- osin muutaman haitan osalle. Tällaisia ovat olleet mm. huono vedenlaatu, pyydyksien limoittuminen, saaliin makuhaitat ja veden samentuminen.
Yleisimmin kommentoidut kalastushaitat ovat olleet varsin samansuuntai- sia vuosien 1995 ja 1999 tiedusteluissa.
Siuruanjokisuun ja Korpijokisuun väliselle alueelle laskevista sivujoista merkittävimmät ovat olleet Säynäjäjoki, Korpijoki ja Vitmaoja. Sivujokien saalis on ollut myös pääosin haukea, ahventa ja särkeä. Harjusta on ilmoi- tettu saaliiksi kyselyn kohteena olevilta sivujoilta vain Säynäjäojalta ja Vit- maojalta.
Vuonna 2002 tiedusteluun vastanneet ovat ravustaneet lähinnä Tannilan- kylän ja Siuruankylän välisellä jokialueella. Paikoittain rapukanta on ollut pyynninkestävä. Talouksien keskimääräinen rapusaalis on vahvistunut vii- me vuosina yksittäisten henkilöiden tekemien siirtoistutusten ansiosta, ja tieto rapukannan olemassaolosta on lisännyt ravustusta.
M u u v es is t ö n kä yt t ö
Siuruanjoen vesistön uittosääntö on kumottu vesioikeuden päätöksellä vuonna 1989. Siuruanjoki on kunnostettu uiton jäljiltä vuosien 1992–1995 aikana. Entisen uittoväylän kunnostamiseksi Siuruanjokeen on avattu uo- mia ja kunnostettu perattuja jokiosuuksia. Lisäksi Siuruanjokeen on raken- nettu pohjapatoja uittoperkausten vuoksi laskettujen järvien vesipintojen palauttamiseksi.
Siuruanjoella on meneillään Siuruanjoki kuntoon -hanke, jonka tavoitteena on Siuruanjoen vedenlaadun ja tilan parantaminen vähentämällä Siuruan- jokeen kohdistuvaa kuormitusta ja kunnostamalla jokea ja sen latvajärviä.
Hankkeen toimenpiteet jakautuvat ulkoisen kuormituksen vähentämiseen sekä vesistönosien kunnostamiseen ja rantojen hoitoon. Hankkeessa ovat mukana mm. alueen kunnat, ympäristökeskukset ja Vapo Oy. Siuruanjoki on ollut yksi RiverLife -projektin joista. Siuruanjoen tilan parantamiseksi on mm. kunnostettu Siuruanjoen valuma-alueen latvajärviä ja panostettu maa- talouden vesiensuojeluun.
Purkuvesistöistä Vitmaojan ja Siuruanjoen virkistyskäyttöä on selvitetty.
Viitaojalla ei ole virkistyskäyttömerkitystä.
Vitmaojan rantojen ja vesistön käyttöä on selvitetty Siuruanjoelle asti Puu- tiosuon purkuvesistönä olevan Vitmaojan rantatilojen omistajille suunnatul- la tiedustelulla. Vitmaojan varrella rantatiloja on ollut 46. Tiedot rantojen ja vesistön käytöstä on saatu 14 tilalta. Tiloista on ollut rakennettuja 10. Tie- dot on saatu viidestä asuinrakennuksesta, viidestä kesämökistä, neljästä
rantasaunasta, kolmesta muusta saunasta, neljästä navetasta, 18 ladosta ja neljästä muusta rakennuksesta. Kaksi tilaa on ilmoittanut käytössään olevan kaivon, josta on otettu karjan juottovesi. Joen vettä on käytetty ruo- kavetenä yhdellä tilalla, saunavetenä 6 tilalla, karjanjuottovetenä kahdella tilalla, kasteluvetenä viidellä tilalla ja uintivetenä 10 tilalla. Rantoja on käy- tetty lisäksi rantalaitumena (3), metsästykseen (7), kalastukseen (9), met- sänhoitoon (7) ja yleisemmin virkistäytymiseen (8).
Siuruanjokisuun ja Korpijoen välisellä Siuruanjoella on ollut rantatiloja 624.
Tiloista 217 (35 %) on vastannut rantojen ja vesistön käyttöä koskevaan tiedusteluun. Tiloista rakennettuja on ollut 153. Joen varrelta tiedot on il- moitettu yhteensä 72 asuinrakennuksesta, 90 kesämökistä, 71 rantasau- nasta, 49 muusta saunasta, 33 navetasta, 89 ladosta ja 89 muusta raken- nuksesta. Tiloista 91 on ilmoittanut käytössään olevan kaivon, josta on otettu ruoka-, sauna- ja kasteluvesi. Siuruanjoen vettä on käytetty ruokave- tenä 14 tilalla, saunavetenä 62 tilalla, karjan juomavetenä 7 tilalla ja kaste- luvetenä 91 tilalla. Tämän lisäksi Siuruanjoen vettä on käytetty uintivetenä (148). Alueen rantoja on käytetty lisäksi rantalaitumena (13), metsästyk- seen (62), kalastukseen (137), metsänhoitoon (60) ja yleisemmin virkistäy- tymiseen (109).
M a a p e r ä ja p oh ja v es i ol o t
Lähin luokiteltu pohjavesialue on 1,1 kilometrin etäisyydellä idässä sijaitse- va Lamminkankaan II luokan pohjavesialue
Hakijan tietojen mukaan hankealueen välittömässä läheisyydessä ei sijait- se käytössä olevia kaivoja.
M u u t el ink e in o t j a t o i mi n no t
Tuotantoalue sijaitsee poronhoitoalueella ja kuuluu Oijärven paliskunnan alueeseen.
TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN
V a i ku t us p i n ta ve s iin
Turvetuotantosuon kuormitus ja vesistövaikutukset keskittyvät tuotantokau- teen eli kesään. Yleisesti Pohjois-Suomessa tuotanto käynnistyy aikaisin- taan toukokuun lopulla ja päättyy viimeistään syyskuun lopulla. Sulan maan aikana tuotantokenttä on kuiva ja pintakerros sateen sattuessa altis huuhtoutumaan ojiin ja edelleen vesistöön. Toisaalta kuiva turvemaa imee vettä ja tasaa ylivalumia.
Kynkäänsuon tuotantoalueen (449,4 ha) vedet johdetaan tuotantoaikana kolmea eri reittiä: Syrjäojan ja Iso Saviojan kautta Vitmaojaan ja edelleen Siuruanjokeen, Kynkäänojan kautta Siuruanjokeen sekä Polviojan kautta Viitaojaan ja edelleen Siuruanjokeen. Vitmaojaan laskevilta lohkoilta 9–11 (130,5 ha) sekä Kynkäänojaan laskevilta lohkoilta 3, 7 ja 8 (209,9 ha) ve- det johdetaan tuotantoaikana pumppaamalla pintavalutuskentän kautta laskuojiin. Kynkäänojaan laskevilta lohkoilta 5 ja 6 (40,4 ha) sekä Viita- ojaan laskevilta lohkoilta 1, 2 ja 4 vedet johdetaan laskeutusaltaiden kaut- ta. Talvella, keväällä sekä pumppaamon ohitusaikoina vedet johdetaan kaikilta lohkoilta laskeutusaltaiden kautta.
Kynkäänsuon vesistövaikutuksia tarkastellaan erikseen kaikissa kolmessa laskuvesistössä. Vitmaojan kautta Siuruanjokeen laskevalla reitillä tarkas- telupisteiksi on valittu Iso-Savioja Syrjäojan kohdalla, Vitmaojan suu ja Siu- ruanjoki Vitmaojan kohdalla. Kynkäänojan kautta laskevalla reitillä vesistö- vaikutuksia tarkastellaan Kynkäänojan suussa ja Siuruanjoessa Kyn- käänojan kohdalla. Läntisimmällä laskureitillä pitoisuusmuutokset on las- kettu pisteisiin Viitaoja Polviojan kohdalla, Viitaojan suu sekä Siuruanjoki Viitaojan kohdalla.
Laskennassa valumatietoina on käytetty Siuruanjoen Leuankosken tulok- sia ajalta 1.1.1970 –31.12.2002. Leuankoski sijaitsee noin 4,5 km Siuruan- joen suun yläpuolella.
Vesistövaikutuksen laskennassa on käytetty seuraavia valumatietoja.
Talvi Kevät Kesä Syksy
XII-IV IV-V VI-IX X-XI l/s km2 l/s km2 l/s km2 l/s km2
Keskiarvo 3,2 37,6 9,7 12,0
YLIVALUMATILANNE (valuma>40 l/ s km2) Kesä-
syyskuu 52,0
Kynkäänsuon tuotantovaiheen vaikutuksia vesistön ainepitoisuuksiin on arvioitu kuormituksen laimentumisena vesistön koko virtaamaan. Kuormi- tuksena on käytetty Kynkäänsuon pintavalutuskentälliselle alalle (340,4 ha) Vitmaojaan laskevan pintavalutuskentällisen osan vuosien 1998–1999 kuormitustarkkailun tuloksiin perustuvia arvoja ja laskeutusaltaalliselle alal- le (109 ha) Viitaojaan laskevalta laskeutusaltaalliselta osalta vuosina 1992–1994 mitattuihin tuloksiin perustuvia kuormituksia. Kesän rankkasa- detilanteessa on käytetty PPO:n alueen pintavalutuskentällisten tuotan- tosoiden pitkän ajan tuloksista poimittuja ylivaluman aikaisia kuormituskes- kiarvoja. Valumana on käytetty Siuruanjoen Leuankosken pitkän ajan kes- kiarvoja. Laskentakaavassa on käytetty sekä luonnontilaiselle suolle että tuotantosuolle samaa mainittua valumaa.
Vaikka rankkasateen aikaiset kuormitukset ovat selvästi suurempia kuin Kynkäänsuolla normaalina tuotantokautena mitatut kuormitukset, on rank- kasateen aikainen valumasuhde vieläkin suurempi. Tämä aiheuttaa yliva- lumatilanteeseen arvioitujen CODMn, kokonaisravinne- ja joissain tapauk- sissa myös mineraaliravinnepitoisuuksien laimenemisen pienemmiksi kuin tuotantokaudella.
Kynkäänsuon kuormituksen vaikutus Vitmaojan vedenlaatuun
Laskennallisen vesistövaikutusarvion mukaan Kynkäänsuon kuormitus ko- hottaa fosforipitoisuutta Iso-Saviojassa merkittävästi (kok.P: 2–6 µg/l, PO4- P: noin 0–3 µg/l). Vitmaojan suulla fosforin pitoisuusvaikutus on jo selvästi vähäisempi muodostaen noin 2 % Vitmaojalla mitatusta kesän keskimää- räisestä pitoisuustasosta (kok.P: 41 µg/l, PO4-P: 23 µg/l). Kynkäänsuolta lähtevässä vedessä fosforipitoisuuden taso on ollut tarkkailuvuosina 1998–
1999 Vitmaojaan nähden hieman alhaisempi (kok. P: 31–36 µg/l, PO4-P:
5–6 µg/l), joten fosforin laskennallisen pitoisuusvaikutuksen toteutumista voidaan pitää ainakin Vitmaojassa kyseenalaisena. Iso-Saviojan veden
