TOIMINTA JA SEN SIJAINTI

LUPAPÄÄTÖS

Nro 2/08/2

Dnro Psy-2006-y-197

Annettu julkipanon jälkeen 15.1.2008

ASIA

LUVAN HAKIJA

Vuonteentie 60

88900 KUHMO

SISÄLLYSLUETTELO

HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO ... 4

TOIMINTA JA SEN SIJAINTI ... 4

VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE ... 4

YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4

LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 5

TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE ... 5

TOIMINTA... 5

Yleiskuvaus toiminnasta ... 5

Vesilain mukainen toiminta ... 6

Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 6

Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) ... 7

YMPÄRISTÖKUORMITUS ... 7

Päästöt pintavesiin... 7

Muut päästöt ... 8

LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ ... 8

Alueen ja ympäristön yleiskuvaus... 8

Alueen luonto ja suojelukohteet ... 8

Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 9

Vesistön tila ja käyttö ... 9

Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus ... 9

Kalatalous ... 10

TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN ... 11

Vaikutus pintavesiin ... 11

Vaikutus kalatalouteen... 14

Muut ympäristövaikutukset ... 14

Hankkeen hyödyt ja vahingot... 14

TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ... 15

Käyttö- ja päästötarkkailu... 15

Vesistötarkkailu... 16

Kalaston ja kalastuksen tarkkailu... 17

Tulosten toimittaminen ja raportointi ... 17

Tarkkailuohjelmien muuttaminen ... 18

VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET ... 18

LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY ... 18

Lupahakemuksesta tiedottaminen ... 18

Muistutukset ja vaatimukset... 18

Hakijan kuuleminen ja selitys ... 21

MERKINTÄ ... 22

Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U ... 23

VESITALOUSLUPARATKAISU ... 23

YMPÄRISTÖLUPARATKAISU ... 23

LUPAMÄÄRÄYKSET ... 23

Vesitalousluvan määräykset ... 23

Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi ... 24

Päästöt pintavesiin... 24

Päästöt ilmaan ja melu ... 24

Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen ... 24

Varastointi... 25

Tarkkailu- ja raportointimääräys... 25

Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet ... 25

Toiminnan lopettaminen... 25

OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA ... 25

RATKAISUN PERUSTELUT... 26

Lupaharkinnan perusteet ... 26

Luvan myöntämisen edellytykset ... 26

Vesitalouslupa ... 26

Ympäristölupa... 26

Lupamääräysten perustelut ... 27

Vesitalousluvan määräykset ... 27

Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 27

Tarkkailu- ja raportointimääräys ... 28

Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 28

Toiminnan lopettaminen ... 28

VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN ... 28

LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN ... 28

Päätöksen voimassaolo ... 28

Lupamääräysten tarkistaminen ... 29

Korvattava päätös ... 29

Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen ... 29

PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ... 29

Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus ... 29

SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET ... 29

KÄSITTELYMAKSU... 29^U Ratkaisu ... 29

Perustelut... 30

Oikeusohje ... 30

MUUTOKSENHAKU ... 31

HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO

Vuonteen kalankasvatuslaitoksen omistaja Osmo Kyllönen on ympäristölu- pavirastoon 29.12.2006 toimittamassaan hakemuksessa hakenut ympäris- tö- ja vesitalouslupaa toiminnan jatkamiseen Vuonteen kalankasvatuslai- toksella siten, että

– laitokselle johdetaan Tolpanlammesta vettä heinä-elokuussa enintään 400 l/s ja muulloin 300 l/s,

– käytettävä kuivarehumäärä on noin 39 000 kg vuodessa,

– kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna on noin 36 000 kg vuodessa, – fosforikuormitus vuodessa on tuotantotietojen perusteella laskettuna

enintään 210 kg,

– talvisäilytyksessä on kalaa enintään 60 000 kg vuodessa ja

– laitoksen yhteydessä olevassa perkaamossa perattava kalamäärä on enintään 60 000 kg vuodessa ja käytettävä vesimäärä 200–300 m³ vuodessa.

TOIMINTA JA SEN SIJAINTI

Kalankasvatuslaitos sijaitsee Kuhmon kaupungin Nivan kylässä Iivantiiras- ta Tolpanlammen ja Niskajärven kautta Lentuaan laskevan Vuonteenkos- ken rannalla hakijan omistamalla tilalla Vuonne RN:o 2:6.

VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE

Vesilain 9 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan muun kuin vesialueen omista- jan tai osakkaan johtaessa vettä vesistöstä muuhun tarkoitukseen kuin ta- lousvedeksi veden johtamiseen ja sitä varten tarvittavien laitteiden pitämi- seen toisen vesialueella on haettava lupa.

Lupaa on haettava myös silloin, kun vesialueen omistaja tai osakas haluaa johtaa alueelta vettä nesteenä käytettäväksi ja sanottu toimenpide aiheut- taa vesilain 1 luvun 12–15 §:ssä tarkoitetun muutoksen tai seurauksen.

YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE

Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 11 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalankasvatuslaitokselle, jossa käytetään vä- hintään 2 000 kg kuivarehua vuodessa taikka jos kalan lisäkasvu on vähin- tään 2 000 kg vuodessa.

Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 10 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalastustuotteita käsittelevälle laitokselle, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 50 tonnia vuodessa. Tällaisen laitoksen lupa-asian käsittelee ympäristönsuojeluasetuksen 7 §:n 10 c) kohdan mu- kaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Kalankasvatus ja perkaamo muodostavat ympäristönsuojelulain 35 §:n 4 momentin mukaisen toimin- nallisen yhteyden, joten niiden ympäristövaikutuksia ja jätehuoltoa on tar- peen tarkastella yhdessä. Lupa on haettava samanaikaisesti eri lupaha- kemuksella tai yhteisesti yhdellä lupahakemuksella.

Pohjois-Suomen vesioikeuden 24.6.1999 antaman päätöksen nro 27/99/2 mukaan luvan haltijan on vuoden 2006 loppuun mennessä toimitettava ve- sioikeudelle lupaehtojen tarkistamista koskeva hakemus, mikäli päätök- sessä tarkoitettua kasvatustoimintaa on tarkoitus jatkaa mainitun vuoden jälkeen.

LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA

Ympäristölupavirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 §:n 1 momentin 6) kohdan nojalla ja pintaveden johtamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 9 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla.

TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE

Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden 24.6.1999 antaman päätöksen nro 27/99/2 nojalla.

Kuhmon kaupungin valvontalautakunta on 26.2.2003 myöntänyt Osmo Kyl- lösen perkaus- ja käsittelylaitokselle vuoden 2006 loppuun ympäristöluvan ehdolla, että ympäristöluvassa määritellyt asiat tulee yhdistää luvan mää- räajan loputtua ympäristölupaviranomaiselta haettavaan koko kalankasva- tuksen ja jalostuksen ympäristölupaan. Valvontalautakunta on 14.5.2003 muuttanut kalan perkaus- ja käsittelylaitoksen luvan olemaan voimassa toistaiseksi.

Kuhmo kuuluu 15.3.1991 vahvistetun Kainuun seutukaava alueeseen.

Kainuun 3. seutukaavassa ei ole annettu määräyksiä laitosalueesta. Kai- nuun liitto on laatimassa alueellista maakuntakaavaa. Kainuun maakunta- kaavan vahvistamisen jälkeen Kainuun 3. seutukaava kumotaan. Maakun- takaavassa laitosalueelle ei ole erityismerkintöjä. Alue kuitenkin kuuluu luontomatkailun kehittämisalueeseen. Ympäristöhallinnon Hertta- tietokannan mukaan laitosalueella tai lähiympäristössä ei ole tarkempaa voimassa olevaa kaavaa.

TOIMINTA

Yleiskuvaus toiminnasta

Laitos sijaitsee hakijan omistamalla kiinteistöllä Vuonne RN:o 2:6. Laitok- sella kasvatetaan kirjolohia ja siikoja teuraskalaksi. Laitoksella on tarkoitus säilyttää talvella kalaa enintään 60 000 kg ja perata kaloja noin 40 000–

60 000 kg vuodessa.

Haettua kasvatettavan kalamäärän lisäystä perustellaan hakemuksessa kasvavalla kalapoikasten ja kalatuotteiden kysynnällä sekä valtakunnalli- sella tavoitteella nostaa kotimaisen kalan tuotantoa. Laitokselle on vasta valmistunut uusi perkaamo ja kalanjalostustila. Laitos työllistää paikallisia ihmisiä.

Vesilain mukainen toiminta

Vesioikeuden päätöksen mukaan laitokselle saadaan johtaa vettä Tolpan- lammesta enintään 300 l/s.

Kalat kasvatetaan seitsemässä maavaraisessa kasvatus-altaassa. Altaiden pinta-ala on yhteensä 2 650 m² ja tilavuus noin 3 500 m³. Laitokselle avo- kanavaa pitkin otettava vesi johdetaan kasvatusaltaiden ja selkeytysaltaan kautta Vuonteenkoskesta alavirtaan olevaan Niskajärveen. Virtaama mita- taan mittapadolla.

Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta

Vesioikeuden päätöksen nro 27/99/2 mukaan laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan enintään 26 000 kg vuodessa kuivarehua, jonka fosfori- pitoisuus pienpoikasruokintaan käytettävää rehua lukuun ottamatta on enintään 1,0 %. Rehukerroin saa olla enintään 1,3. Fosforikuormitus saa olla enintään 140 kg vuodessa ja enintään 1,0 kg/vrk kasvatuskaudella 1.6–30.9. kuukausikeskiarvona laskettuna. Jätevedet on johdettava vesis- töön laskeutusaltaan kautta. Liete on poistettava kasvatusaltaista kasva- tuskaudella vähintään kerran viikossa ja laskeutusaltaasta vähintään ker- ran kuukaudessa. Liete on sijoitettava Kuhmon kaupungin ympäristönsuo- jeluviranomaisen hyväksymällä tavalla siten, ettei se pääse valumaan ve- sistöön eikä pilaamaan käyttökelpoista pohjavettä.

Perkausvesien käsittelyssä on noudatettava Kuhmon kaupungin ympäris- tönsuojeluviranomaisen antamia määräyksiä

Rehuista on poistettava pöly ennen ruokintaa ja kaloja ei saa yliruokkia.

Kalat ruokitaan käsin. Laitoksella on käytetty rehua vuosina 1999–2005 23 000–28 000 kg vuodessa, keskimäärin 25 430 kg vuodessa ja sillä on kasvatettu kalaa lisäkasvuna ilmaistuna 15 000–23 000 kg vuodessa, kes- kimäärin 19 570 kg vuodessa. Rehukerroin on ollut keskimäärin 1,3, vaih- telu 1,1–1,5. Rehusta noin 90 % käytetään kesä–syyskuussa. Rehun fos- foripitoisuus on ollut vuosina 1999–2005 keskimäärin 1,0 % ja typpipitoi- suus 7,5 %.

Laitoksen kuormitusta on tarkkailtu kaksi kertaa vuodessa heinä- ja syys- kuussa. Tulevasta vedestä on otettu kertanäyte ja lähtevästä vuorokauden kokoomanäyte. Kasvatuskauden aikainen mitattu fosforikuormitus on vuo- sina 1999–2005 ollut 0,47–1,09 kg/vrk, keskimäärin 0,77 kg/vrk ja lasken- nallinen fosforikuormitus vastaavasti 1,1–1,3 kg/vrk, keskimäärin 1,2 kg/vrk. Laskennallinen fosforikuormitus on ollut vuosina 1999–2005 164–184 kg/v, keskimäärin 174 kg/v. Kasvatuskauden aikainen mitattu typpikuormitus on vuosina 1999–2003 ollut 4,0–6,0 kg/vrk, keskimäärin 5,1 kg/vrk ja laskennallinen typpikuormitus vastaavasti 9,0–10,6 kg/vrk, keskimäärin 9,7 kg/vrk. Laskennallinen typpikuormitus on ollut vuosina 1999–2005 1 278–1 509 kg/v, keskimäärin 1 370 kg/v.

Mitattu fosforikuormitus on ollut kuukausitasolla luparajaa suurempi syys- kuussa 1999, 2001 ja 2005. Mitattu kuormitus on ollut noin 35 % pienempi kuin tuotantotietojen perusteella laskettu kuormitus johtuen ilmeisesti ravin- teiden pidättymisestä laitokselle ja lietteen poistosta. Muita mahdollisia syi- tä eroon on harva näytteenotto ja laskennallisessa kuormituksessa tehtä- vät oletukset. Kuormituslaskennassa on virtaamana käytetty lupamääräys- ten sallimaa enimmäismäärää 300 l/s. Kainuun ympäristökeskuksen 6.9.2006 tekemän mittauksen mukaan virtaama oli 235 l/s.

Ominaiskuormitus tuotettua elävää kalakiloa kohden on ollut vuosina 1999–2005 keskimäärin 9 g fosforia ja 71 g typpeä. Vesiensuojelun tavoiteohjelmassa vuoteen 2005 kalankasvatukselle asetetut tavoitearvot ovat 7 g fosforia ja 44 g typpeä tuotettua (elävää) kalakiloa kohden.

Laitoksella ei ole päästy näihin tavoitearvoihin.

Lietettä on poistettu selkeytysaltaasta kerran kuukaudessa noin 6 m³ ker- ralla ja kasvatusaltaista tarpeen mukaan. Liete on viety hakijan omistamal- le pellolle lannoitteeksi.

Perkausvesiä syntyy noin 200–300 m³ vuodessa. Ne johdetaan kolmiosai- sen saostuskaivon kautta aarin suuruiselle maasuodatuskentälle. Saostus- kaivot tyhjennetään kerran vuodessa (noin 2,5 m³) hakijan omistamaan peltoon lannoitteeksi. Perkausjätettä syntyy noin 6 000–9 000 kg vuodes- sa. Jäte haudataan hakijan kiinteistöllä olevaan maamonttuun samaan paikkaan kuin laitoksella kuolleet kalat.

Rehusäkit, noin 1 560 kpl vuodessa, poltetaan.

Toiminta ei aiheuta hajua eikä melua ympäristöön. Kaloja tuodaan laitok- selle 6–7 kertaa vuodessa ja viedään myyntiin kylmäkuljetukseen tarkoite- tulla pakettiautolla noin 100 kuormaa vuodessa. Rehua laitokselle tuodaan 4–5 kertaa vuodessa.

Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)

Laitoksella on maa-allaslaitoksilla tyypillisesti käytössä olevaa tekniikkaa.

Kaloja ruokitaan käsin. Laitosta hoidetaan huolellisesti. Laitoksen rehuker- roin on ollut melko korkea (1,3) samoin kuin käytetyn rehun fosforipitoisuus (1 %), mistä johtuen laitoksella ei ole päästy vesiensuojelun tavoiteohjel- man mukaisiin ominaiskuormitusarvoihin. Rehukerroin pyritään saamaan tasolle 1,1 ja käyttämään rehua, jonka fosforipitoisuus on noin 0,9 %, jol- loin ominaiskuormitus on noin 6 g fosforia tuotettua kalakiloa kohden.

YMPÄRISTÖKUORMITUS

Päästöt pintavesiin

Kalankasvatuksen vesistökuormitus muodostuu pääasiassa hukkarehusta sekä kalojen ulosteista ja eritteistä. Osa aineista joutuu vesistöön liuen- neena ja osa kiintoaineeseen sitoutuneena. Pohjaan laskeutuva liete ha- joaa varsin nopeasti ja luovuttaa ravinteita perustuotannon käyttöön.

Vesistökuormituksen suuruus riippuu käytettävän rehun määrästä ja laa- dusta sekä lietteenpoiston tehokkuudesta. Rehunkäyttö ja siten myös ve- sistökuormitus on yleensä suurin loppukesällä.

Kasvatuskauden aikainen mitattu fosforikuormitus on vuosina 1999–2005 ollut 0,47–1,09 kg/vrk, keskimäärin 0,77 kg/vrk ja laskennallinen fosfori- kuormitus vastaavasti 1,1–1,3 kg/vrk, keskimäärin 1,2 kg/vrk. Laskennalli- nen fosforikuormitus on ollut vuosina 1999–2005 164–184 kg/v, keskimää- rin 174 kg/v.

Kasvatuskauden aikainen mitattu typpikuormitus on vuosina 1999–2003 ol- lut 4,0–6,0 kg/vrk, keskimäärin 5,1 kg/vrk ja laskennallinen typpikuormitus

vastaavasti 9,0–10,6 kg/vrk, keskimäärin 9,7 kg/vrk. Laskennallinen typpi- kuormitus on ollut vuosina 1999–2005 1 278–1509 kg/v, keskimäärin 1 370 kg/v.

Hakemuksen mukaisesta tuotannosta aiheutuu vesistöön meneväksi fosfo- rikuormitukseksi tuotantotietojen perusteella laskettuna enintään 210 kg vuodessa. Todellisuudessa kuormitus on jonkin verran pienempi laitos- alueelle pidättyvistä ja lietevesien mukana poistuvista ravinteista johtuen.

Vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisiin ominaiskuormitusarvoihin laitok- sella arvioidaan päästävän fosforin osalta.

Kuormitus pyritään pitämään mahdollisimman alhaisena laitoksen huolelli- sella hoidolla, ruokinnan optimoinnilla, käyttämällä mahdollisimman vähän ravinteita sisältäviä kuivarehuja ja lietteenpoistolla.

Perkausvesistä ei synny päästöjä vesistöön.

Muut päästöt

Toiminta ei aiheuta hajua tai melua ympäristöön eikä haitallisia päästöjä maaperään ja pohjaveteen.

LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ

Alueen ja ympäristön yleiskuvaus

Vuonteen kalankasvatuslaitos sijaitsee Vuonteenkosken rannalla. Vuon- teenkoskeen vedet tulevat Iivantiirajärvestä Tolpanlammen kautta ja laske- vat Niskajärven kautta Lentuaan. Iivantiiran-Juttuajärven alueen (59.922) alaosalla Niskajärven luusuassa valuma-alueen pinta-ala on 885 km² ja järvisyys 11,1 %.

Virtaamat Niskajärven luusuassa yläpuolisen Änättijärven luusuan (F=403 km²) vuosien 1991–2000 virtaamien perusteella arvioituna ovat: yli- virtaama (HQ) 86 m³/s, keskiylivirtaama (MHQ) 51 m³/s, keskivirtaama (MQ) 10,9 m³/s, keskialivirtaama (MNQ) 3,1 m³/s ja alivirtaama (NQ) 1,8 m³/s. Pienimmillään virtaama on kevättalvella tai loppukesällä.

Kesä–syyskuun keskivirtaama on ollut arviolta 10,7 m³/s ja elokuun 7,0 m³/s. Elokuun virtaama voi olla kuivana kesänä pienimmillään noin 2–

3 m³/s.

Alueen luonto ja suojelukohteet

Lentuan aluetta on suojeltu useilla päätöksillä. Lentuan luonnonsuojelualue on osa 1.7.1990 perustettua Ystävyyden puistoa ja Natura 2000 -kohteisiin kuuluva Lentuan alue (FI1120251) on aluerajaukseltaan pääpiirteissään sama. Lisäksi Lentuan alueella on yksityisiä suojelualueita. Lentuan ranta- alueet kuuluvat rantojensuojeluohjelmaan. Lentua on yksi harvoista sään- nöstelemättömistä Kainuun suurista järvistä. Rantojen luontotyypit ovat edustavia, monimuotoisia ja luonnonsuojelullisesti arvokkaita. Vuonteen laitokselta on matkaa Natura-alueen rajalle noin 1 700 m.

Kalalaitoksen lähialueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita.

Asutus ja muu rakennettu ympäristö

Niskajärven lähialueella on vähän asutusta sekä maa- ja metsätaloutta.

Rantatiloista vakituisesti asuttuja on neljä, kesämökkejä kaksi ja muita ra- kennuksia on viisi. Lentuan vettä ei käytetä talousvetenä. Mökkiläiset käyt- tävät vettä pesu- ja saunavetenä. Järvellä ei ole yleisiä uimarantoja.

Vesistön tila ja käyttö

Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus

Vuonteen ja lähistöllä olevan kahden muun kalankasvatuslaitoksen kuor- mituksen vesistövaikutuksia on tarkkailtu Kainuun ympäristökeskuksen 18.5.1993 hyväksymän tarkkailuohjelman mukaan. Aholan laitos on ollut mukana tarkkailussa viimeksi vuonna 2003. Vesinäytteet on otettu laitok- selle tulevasta vedestä (Tolpanlampi) sekä Vuonteen ja Aholan laitoksilta alavirtaan olevasta Niskajärvestä, Kaarneenkoskelta alavirtaan sekä Len- tuan Koposenlahdelta ja Koposensaaren edustalta. Näytteet on otettu kak- si kertaa vuodessa heinä- ja syyskuussa. Vesistön tilaa on tarkkailtu lisäksi perifytontutkimuksin joka neljäs vuosi Tolpanlammen ja Lentuan Koposen- lahden havaintopaikoilla.

Seuraavassa on tarkasteltu vedenlaatua vuosina 2003–2006 sekä veden- laadun kehitystä vuosina 1991–2006.

Vesistön happitilanne on ollut pintakerroksessa pääsääntöisesti hyvä eikä keskimääräisissä hapen kyllästysasteissa havaintopaikkojen välillä ole ollut suurta vaihtelua (kyllästys-% 85–88). Niskajärven ja Lentuan Koposenlah- den pohjan läheisissä vesikerroksissa happitilanne on ollut heikompi. Nis- kajärven syvänteessä (15 m) hapen kyllästysaste on ollut kesällä keski- määrin 29 %, alimmillaan 9 %, Koposenlahden syvänteessä (11 m) keski- määrin 72 %, alimmillaan 55 % ja Koposensaaren edustalla (27 m) 57 %, alimmillaan 51 %. Happitilanteen heikkeneminen järvien pohjanläheisissä vesikerroksissa on kerrostuneisuuskausina tyypillistä, mutta voi osaltaan johtua myös kuormituksen vaikutuksista etenkin Niskajärvessä. Vedet ovat lievästi humuksisia, väriarvo on ollut pintakerroksessa keskimäärin noin 50 mg Pt/l. Veden pH on ollut Tolpanlamessa neutraalin tuntumassa ja muilla pisteillä pintakerroksessa lievästi hapanta, 6,8–6,9, pohjan läheisyy- dessä keskimäärin 6,1–6,5.

Kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet vesistön yläosalta alaosalle mentä- essä pintakerroksessa keskimäärin seuraavat: Tolpanlampi 17 µg/l (12 µg/l), Niskajärvi 15 µg/l, Kaarneenkosken alapuoli ja Koposenlahti sy- vänne 21 µg/l (16 µg/l) ja Koposensaari 14 µg/l. Vastaavasti fosfaattifosfo- rin pitoisuudet ovat olleet 7 µg/l (2 µg/l), 2 µg/l, 8 µg/l (3 µg/l) ja 2 µg/l. Su- luissa olevat arvot kuvaavat pitoisuutta, kun Tolpanlammen ja Lentuan pis- teillä pintakerroksessa 19.9.2003 todettuja poikkeuksellisen korkeita fosfo- ripitoisuuksia ei ole otettu keskiarvossa huomioon. Niskajärven pohjan lä- heisyydessä kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 23 µg/l, suurim- millaan 29 µg/l ja fosfaattifosforin pitoisuus keskimäärin 9 µg/l ja suu- rimmillaan 12 µg/l. Lentuan pohjanläheisissä vesikerroksissa kokonaisfos- foripitoisuus on ollut keskimäärin 11–15 µg/l, suurimmillaan 14–22 µg/l.

Kesän keskimääräiset fosforipitoisuudet ovat olleet laitoksilta ylävirtaan ja Koposensaaren edustalla karuille ja muilla pisteillä lievästi reheville vesille tyypillistä tasoa, jos syyskuun 2003 poikkeuksellisia pitoisuuksia ei oteta huomioon.

Kokonaistyppipitoisuus on ollut Tolpanlammen pintavesikerroksessa keski- määrin 285 µg/l ja laitosten alapuolisilla pisteillä 301–326 µg/l. Korkeimmil- laan pitoisuudet olivat Kaarneenkoskelta alavirtaan. Niskajärven pohjanlä- heisessä vesikerroksessa typpipitoisuus on ollut korkeampi, keskimäärin 411 µg/l. Nitraattitypen pitoisuudet ovat olleet pintakerroksessa pieniä.

Kasviplanktonin määrää ja vesistön rehevyyttä kuvaava a-klorofylli- pitoisuus on ollut Tolpanlammessa laitoksista ylävirtaan keskimäärin 4,7 µg/l, Niskajärvessä 6,2 µg/l ja muilla pisteillä 4,5–5,1 µg/l. Pitoisuudet ovat lievästi reheville vesille tyypillisiä (raja-arvot 3–7 µg/l).

Laimentumissuhteen perusteella laskettuna Vuonteen laitoksen tuotanto- tietoihin perustuvan kuormituksen (1999–2005) vaikutus vesistön fosforipi- toisuuteen on ollut virtaamatilanteesta riippuen 1,3–4,5 µg/l ja mitatun kuormituksen 0,8–2,9 µg/l. Tuotantotietoihin perustuvan typpi- kuormituksen vaikutus on ollut 10–36 µg/l.

Vuosina 1991–2006 hapen kyllästysasteissa ei ole pintakerroksessa ha- vaittavissa selvää kehityssuuntaa. Järvien pohjanläheisessä vesikerrok- sessa hapen kyllästysasteet osoittavat laskua selvimmin Niskajärvessä.

Kokonaisfosforipitoisuuksissa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa Niskajärveä lukuun ottamatta, jossa pitoisuudet ovat hieman kasvaneet.

Kokonaistyppipitoisuudet ovat pysyneet varsin vakaina. Epäorgaanisten

ravinteiden pitoisuudet ovat laskeneet kaikilla havaintopaikoilla.

A-klorofyllin pitoisuudet ovat pysyneet melko vakaina tai hieman laskeneet paitsi Niskajärvessä, jossa pitoisuudet ovat hieman kasvaneet.

Päällyslevästön kasvua on tutkittu perifytonkokein joka neljäs vuosi Tol- panlammen ja Lentuan Koposenlahden havaintopaikoilla. A-klorofyllin pi- toisuuksissa on ollut suurta vaihtelua, mutta yleensä pitoisuus on ollut suu- rin Koposenlahdella, keskimäärin noin viisi kertaa suurempi kuin Tolpan- lammessa. Lentuan Koposensaaren edustalla a-klorofyllipitoisuus on ollut noin kaksinkertainen Tolpanlanpeen verrattuna. Kiintoainepitoisuuksissa vaihtelu on ollut vähäisempää.

Lentuan alue kuuluu tyypiltään suuriin humusjärviin. Ihmistoiminnan vaiku- tukset Lentuan alueella eivät ole huomattavia. Lentua on karu järvi, jossa levien kasvua rajoittaa ensisijaisesti fosfori. Lentuaan tuleva fosforikuormi- tus on selvästi sallittua kuormaa pienempi. Merkittävin kuormittaja on maa- ja metsätalous. Kalankasvatuksen osuus kokonaiskuormituksesta on 2–

3 %, mutta alueellisia vaikutuksia on havaittavissa. Ympäristöhallinnon vuosien 2000–2003 vedenlaatuun perustuvan vesistöjen yleisen käyttökel- poisuusluokituksen mukaan Tolpanlammen-Lentuan alue kuuluu luokkaan hyvä.

Kalatalous

Niskajärvellä kotitarvekalastetaan. Ylävirtaan oleva Vuonteenkoski ja ala- virtaan oleva Kaarneenkoski ovat merkittäviä virkistyskalastuskohteita.

Niskajärvellä harjoitetaan kalastukseen ja retkeilyyn liittyvää veneilyä.

Tiedot Niskajärven alueen kalastuksesta ovat tarkkailusta, jossa on vuosit- tain tehty kalastustiedustelu viidelle Niskajärvellä ja noin 2 km siitä alavir- taan olevalla Koposenlahdella (Lentuan yläosaa) säännöllisesti kalasta- neelle henkilölle. Henkilöt ovat olleet vuodesta toiseen samat. Alueella on muita seisovilla pyydyksillä kalastavia vain vähän.

Tiedustelualueella kalastetaan pääasiassa verkoilla avovesikautena. Talvi- kalastus on vähäistä. Verkkoja on ollut käytössä viime vuosina keskimäärin noin 26, joista tiheitä siikaverkkoja (# 27–33 mm) on ollut vajaa puolet ja loput harvempia siika- ja haukiverkkoja. Muikkuverkoilla pyyntiä on vain kokeiltu muutamina vuosina. Yhdellä kalastajalla on ollut käytössä myös 5 rantarysää, enimmillään 18 maderysää ja 1 kesänuotta. Alueen verkkoka- lastus on varsin pienimuotoista, sillä eri vuosina keskimääräinen kalastus- aika tiheillä siikaverkoilla on ollut 6–16 päivää ja harvemmilla verkoilla 10–

14 päivää. Nuotalla on kalastettu keskimäärin 6 kertaa kesässä.

Viiden kalastajan kokonaissaalis ilman nuottasaalista on ollut keskimäärin 550 kg vuodessa. Saaliista on ollut madetta keskimäärin 39 %, särkeä 30 % ja haukea 20 %. Näiden lisäksi on saatu vähän siikaa, taimenta, ah- venta ja kuhaa. Vähäisellä verkkopyynnillä muikkua ei ole saatu ollenkaan.

Hauet on saatu pääosin rantarysillä ja verkoilla ja mateet maderysillä.

Talouskohtainen saalis on ollut keskimäärin 54–135 kg vuodessa. Samo- jen kalastajien talouskohtainen keskimääräinen saalis oli vuosina 1992–

1997 yli kaksinkertainen 2000-luvun saaliiseen verrattuna. Saalisalenema selittyy pääosin alentuneella pyyntiponnistuksella. Esimerkiksi verkkoja oli 1990-luvulla käytössä yli 70 sekä ranta- ja maderysiä keskimäärin 23–28.

Alueen siika- ja muikkukannat ovat olleet kuitenkin varsin heikkoja 2000- luvulla.

Yksi kalastaja on nuotannut vähän kesällä Niskajärvellä ja Koposen- lahdella. Kalastuspäiviä on olut vuodessa 3–9. Muikkusaalis on ollut pieni eli 25–140 kg vuodessa.

Kalastajien mukaan alueen kaloissa ei ole esiintynyt makuvirheitä.

Niskajärveen liittyvät Kaarneen- ja Vuonteenkoski ovat merkittäviä virkis- tyskalastuskohteita. Iivantiiran osakaskunnalla on Nivan kylässä kalastus- lupa-automaatti, josta saadulla luvalla voi kalastaa heittovavoilla Niskajär- veen liittyvillä Vuonteen- ja Kaarneenkoskella sekä Tolpanlammesta ylävir- taan olevalla Nivanvirralla. Kosket ovat varsin suosittuja kalastuspaikkoja, sillä vuosina 2002–2005 lupia on lunastettu 393–495 vuodessa. Suosituin kohde on Kaarneenkoski. Koskiin istutetaan pyyntikokoista taimenta. Saa- liiksi saadaan taimenen ohella haukea ja ahventa sekä koskiin nousevaa siikaa.

Niskajärven kalastoon kuuluvat ainakin siika, taimen, muikku, hauki, ah- ven, made, kuha ja särki. Niskajärvestä ylävirtaan olevaan Iivantiiraan ja alavirtaan olevaan Lentuaan on istutettu vuosittain siikaa ja kuhaa sekä useimpina vuosina myös taimenta. Kaarneen- ja Vuonteenkosken sekä Ni- vanvirran erityiskalastuskohteeseen istutetaan pyyntikokoista taimenta noin 600 kg vuodessa. Osakaskunnan esimiehen mukaan taimen lisääntyy koskialueilla luontaisesti ainakin jossain määrin.

TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN

Vaikutus pintavesiin

Kalankasvatuksen päästöt vesistöön muodostuvat pääasiassa kalojen ulosteista ja eritteistä sekä rehujäämistä, joissa on ravinteita ja orgaanista ainesta. Päästöjen vaikutukset vesistössä voivat olla lähinnä rehevöittäviä ja happea kuluttavia. Selvimmin vaikutukset tulevat esiin keski- ja loppu-

kesällä, jolloin kuormitus on suurinta, vedet lämpimiä ja perustuotanto voi- makkaimmillaan. Virtaavissa vesissä ravinteisuuden kasvu lisää ensisijai- sesti kiinteillä alustoilla kasvavan päällyslevästön määrää ja järvissä ja su- vantopaikoissa myös planktista levätuotantoa. Rehevyyden kasvu voi ilme- tä rantojen limoittumisen ja kiinteiden kalanpyydysten likaantumisen voi- mistumisena sekä ranta- ja pohjakasvillisuuden runsastumisena. Vesistö- vaikutusten havaittavuus ja voimakkuus riippuvat mm. vesistössä vallitse- vista kuormituksen laimentumisolosuhteista ja muista vedenlaatuun alueel- la vaikuttavista tekijöistä. Haitalliseksi rehevöityminen katsotaan, kun se haittaa merkittävästi vesistön muuta käyttöä. Tutkimusten mukaan kalan- kasvatuksesta peräisin olevasta fosforikuormituksesta noin kolmannes on levästölle käyttökelpoisessa muodossa, soijapohjaista rehua käytettäessä vieläkin vähemmän.

Tarkkailutulosten mukaan vesistön ravinnepitoisuudet ja rehevyys ovat kasvaneet Vuonteenkosken kahden laitoksen vaikutusalueella jonkin ver- ran. Vuonteen ja samankokoisen Aholan kalankasvatuslaitoksen kuormi- tuksen vesistövaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti Niskajärveen. Kaar- neenkosken laitoksen vaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti Lentuan ylä- osaan. Mittaustulosten perusteella kokonaisfosforipitoisuus on ollut Niska- järvessä keskimäärin 3 µg/l, kokonaistyppipitoisuus 29 µg/l ja a- klorofyllipitoisuus 1,5 µg/l korkeampi kuin Tolpanlammessa. Lentuassa ko- konaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 2–4 µg/l, kokonaistyppipitoisuus 16–41 µg/l ja a-klorofyllipitoisuus 0–0,4 µg/l korkeampi kuin Tolpanlam- messa. Kesän keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet kaikilla ha- vaintopaikoilla lievästi reheville vesille tyypillistä tasoa. Etenkin Niskajärven syvänteen happitilanne on heikentynyt. Tämä on järvisyvänteille kerrostu- neisuuden aikana tyypillistä, mutta voi osittain johtua myös kuormituksen välittömistä ja välillisistä happea kuluttavista vaikutuksista.

Seuraavan taulukon mukaisesti on laimentumissuhteella laskettuna Vuon- teen laitoksen tuotantotietojen mukaisen keskimääräisen kuormituksen vaikutus vesistön kokonaisfosforipitoisuuteen Niskajärven luusuassa ollut keskivirtaamatilanteessa (MQ) 1–2 µg/l ja mittaustulosten mukaisen kuor- mituksen noin 1 µg/l. Tuotantotietoihin perustuvassa kuormituksessa ei ole otettu huomioon lietteen poistoa. Yleensä lyhytkestoisessa keskialivirtaa- matilanteessa (MNQ) fosforipitoisuus voi kasvaa noin 3–5 µg/l. Haetulla rehumäärällä (39 000 kg/v) fosforipitoisuuden kasvu olisi virtaaman suu- ruudesta riippuen 1,5–5,2 µg/l. Muutos nykyiseen olisi varsin vähäinen, yleensä alle1 µg/l. Tuotantotietoihin perustuvan typpikuormituksen lasken- nallinen vaikutus vesistön typpipitoisuuteen on nykytilanteessa 10–36 µg/l ja haetulla tuotannolla virtaamasta riippuen 13–45 µg/l. Haetun tuotannon kasvun vaikutus vesistön ravinnetasoon on varsin pieni, eikä sillä arvioida olevan merkittävää vaikutusta vesistön rehevyystasoon ja käyttökelpoisuu- teen.

Niskajärven pintavesikerroksen happitilanne on ollut hyvä, mutta pohjan läheisyydessä heikentynyt. Tuotannon kasvu voi heikentää hieman lähinnä pohjanläheisen vesikerroksen happitilannetta.

Arvio Vuonteen kalankasvatuslaitoksen kuormituksen aiheuttamasta ravin- nepitoisuuksien kasvusta Niskajärven luusuassa vuosina 1999–2005 kes- kimääräisellä tuotantotietojen perusteella arvioidulla kuormituksella ja mita- tulla fosforikuormituksella sekä haetun rehumäärän perusteella arvioidulla fosfori- ja typpikuormituksella kolmessa eri virtaamatilanteessa

Virtaama m³/s MQ (VI-IX)

10,7

MQ (VIII) 7,0

MNQ 3,1 Kuormitus kg/vrk Pitoisuuslisä (µg/l)

Kasvatuskausi 1999–2005, laskettu

Kok.P 1,2 1,3 2,0 4,5

Kok.N 9,7 10 16 36

Kasvatuskausi 1999–2005, mitattu

Kok.P 0,77 0,8 1,3 2,9

Arvio, laskettu

Kok.P 1,4 1,5 2,3 5,2

Kok.N 12 13 20 45

Seuraavassa taulukossa on esitetty Vuonteen, Aholan ja Kaarneenkosken kalankasvatuslaitosten laskennallinen yhteisvaikutus, mikäli päästöt koh- distuisivat samaan pisteeseen Niskajärven luusuaan. Kuormituksena tar- kastelussa on käytetty laitosten kuluneen lupakauden keskimääräisiä tuo- tantotietoihin perustuvia kuormituksia ja haetun tuotannon mukaisia kuor- mitusarvioita. Laitosten fosforikuormitus nostaa vesistön fosforipitoisuutta kesän keskivirtaamatilanteessa (MQ) noin 4 µg/l, elokuun keskivirtaamati- lanteessa noin 6 µg/l ja keskialivirtaamatilanteessa (MNQ) 13 µg/l. Typen osalta vaikutus on 27–93 µg/l. Haetulla tuotannolla fosforipitoisuuden li- säys nykytilanteeseen verrattuna olisi kesän ja elokuun keskivirtaamalla arviolta 0,6–1 µg/l, alivirtaamatilanteessa (MNQ) noin 2 µg/l ja typen lisäys 10–15 µg/l, alivirtaamatilanteessa 34 µg/l. Todellisuudessa kuormitusvaiku- tus ei kohdistu samaan paikkaan, vaan noin 60 % kuormituksesta kohdis- tuu Niskajärven yläosaan ja 40 % alaosaan.

Arvio Vuonteen, Aholan ja Kaarneenkosken kalankasvatuslaitosten kuor- mituksen yhteisvaikutuksesta Niskajärven luusuassa vuosina 1999–2005 keskimääräisellä tuotantotietoihin perustuvalla kuormituksella ja arvio hae- tussa tilanteessa

Virtaama m³/s MQ (VI-IX)

10,7

MQ (VIII) 7,0

MNQ 3,1 Kuormitus kg/vrk Pitoisuuslisä (µg/l) Vuontee, Ahola ja Kuhmon kala, nykytasolla*

Kok.P 3,4 3,7 5,6 12,7

Kok.N 25 27 41 93

Arvio haetulla tuotannolla ja kuormituksella

Kok.P 4,0 4,3 6,6 14,9

Kok.N 34 37 56 127

*laskennallinen kuormitus v. 1999–2005 keskimäärin

Laitosten nykyisten luparajojen mukaisen fosforikuormituksen, yhteiskuor- mitus kasvatuskaudella keskimäärin 3,4 kg/vrk kuukausikeskiarvona las- kettuna, ja haetun tuotannon perusteella arvioidun fosforikuormituksen (yh- teensä 4,0 kg/vrk) vaikusta vesistössä on tarkasteltu myös syvyys- suunnassa keskiarvoistavilla kaksiulotteisilla virtaus- ja kulkeutumismalleil-

la, jotka ratkaisevat pinnasta pohjaan lasketun keskimääräisen arvon vir- tausnopeudelle ja mallinnettavan aineen pitoisuudelle. Mallissa on otettu huomioon vesistön tilavuus, virtaama ja tuulitilanne (2,5 m/s lounaasta) se- kä laitosten kuormitus. Fosforin poistuminen on otettu huomioon hajoamis- kertoimella 0,03, joka johtaa pitoisuuden puolittumiseen vesistössä 23 vuo- rokauden välein. Kertoimen arvioinnissa on käytetty apuna vesistössä ha- vaittuja pitoisuuksia. Tarkastelu on tehty keskivirtaamatilanteessa. Tällöin kuormituksen kasvun vaikutus vesistön fosforipitoisuuteen vesimassassa olisi suurin (>0,5 µg/l) Vuonteen ja Aholan laitosten välittömässä läheisyy- dessä ja Kaarneenkosken laitokselta alavirtaan Lentuan Ulkuniemessä ja sen edustalla. Elokuussa fosforipitoisuuden lisäkasvu laitosten läheisyy- dessä olisi arviolta suurimmillaan luokkaa 1 µg/l ja alivirtaamatilanteessa noin 2 µg/l. Lievä rehevyyden kasvu on mahdollista Niskajärvessä ja Len- tuan Ulkuniemessä ja sen edustalla, mutta vesistön rehevyys- ja käyttökel- poisuusluokkaan sillä ei arvioida olevan vaikutusta.

Vaikutus kalatalouteen

Vesistövaikutusarvion mukaan kalankasvatuslaitoksen vaikutus näkyy ve- sistössä lähinnä veden fosfori- ja typpipitoisuuden kohoamisena. Tällä on vesistöä rehevöittävä vaikutus. Lisäksi happitilanne heikkenee etenkin Nis- kajärvessä pohjan läheisyydessä vesien kerrostuessa loppukesällä. Arvioi- tu vesistön rehevyyden kasvu ei vaaranna vesistön nykyisiä kalakantoja.

Kevätkutuiset kalalajit ovat vedenlaadun muutoksia melko hyvin kestäviä ja niiden kantoihin kuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta. Vesistön lievä rehevöityminen suosii särkikaloja vaateliaampien kalalajien kustannuksella.

Ravinnekuormituksen aiheuttama perustuotannon kasvu seurausilmiöi- neen voi ilmetä lähinnä syyskutuisten kalalajien lisääntymisongelmina, jotka ovat kuitenkin arvioidulla kuormituksen tasolla epätodennäköisiä.

Kohonneesta rehevyydestä johtuva konkreettinen kalastushaitta on seiso- vien pyydysten lisääntyvä limoittuminen. Kohonneesta rehevyydestä ai- heutuvat makuhaitat kaloissa laitokselta alavirtaan ovat epätodennäköisiä.

Kaarneenkosken erityiskalastuskohde on välittömästi Niskajärven alueen kolmen kalankasvatuslaitoksen vaikutuspiirissä ja se on suosittu vapaka- lastuskohde. Tämä viittaa siihen, että laitoksista ei ole aiheutunut alueella merkittäviä kalataloudellisia haittoja. Pyyntikokoisen kalan istutukset näille erityiskalastuskohteille onnistuvat hyvin Vuonteen- ja Kaarneenkosken lai- toksilta.

Muut ympäristövaikutukset

Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan haittaa ihmisten terveydelle tai yleiselle viihtyisyydelle. Toiminta lisää jossain määrin vesistön ravinteisuutta, mutta sen ei arvioida vaarantavan Lentuan Natura 2000-alueen suojeluperustei- ta. Toiminta ei aiheuta hajua eikä melua ympäristöön. Toiminnasta ei ar- vioida aiheutuvan haitallisia päästöjä maaperään ja pohjaveteen.

Hankkeen hyödyt ja vahingot

Laitos työllistää kaksi henkilöä. Laitoksella perataan myös muiden laitosten kaloja, joten välillinen työllistävä vaikutus on tätä suurempi.

Hakemuksessa on arvioitu, että haetun suuruisesta kalankasvatuksesta aiheutuva lievä rehevyyden kasvu on mahdollista Niskajärvessä, Lentuan

Ulkuniemessä ja sen edustalla, mutta vesistön rehevyystasoon ja käyttö- kelpoisuuteen sillä ei ole arvioitu olevan merkittävää vaikutusta.

Kalastolle ja kalastukselle aiheutuvia haittoja on esitetty korvattavaksi yh- dessä Aholan ja Kaarneenkosken kalankasvatuslaitosten kanssa vuotui- sella 600 euron suuruisella kalatalousmaksulla, josta Vuonteen kalankas- vatuslaitoksen osuus haetun suuruisella rehun käytöllä olisi 213 euroa.

Haitat ovat myös yleiseltä kannalta katsottuna etuihin verrattuna vähäisiä.

Toiminnasta ei aiheudu terveydellistä haittaa tai muuta ympäristön pilaan- tumista, erityistä luonnon olosuhteiden huonontumista, yleiseltä kannalta tärkeän käyttömahdollisuuden vaarantumista tai rasitusta naapurustolle.

TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU

Vuonteen- ja Kaarneenkosken kalankasvatuslaitosten kuormituksia ja ve- sistövaikutuksia on tarkkailtu Kainuun vesi- ja ympäristöpiirin 18.5.1993 hyväksymän tarkkailuohjelman mukaan. Kuormitustarkkailun tulokset on raportoitu vuosittain Kainuun kalankasvatuslaitosten kuormitustarkkailura- porteissa ja vesistötarkkailun tulokset Oulujoen vesistöalueen Sotkamon reitin vesistötarkkailuraportissa.

Niskajärven alueen kalankasvatuslaitosten tarkkailussa on vuosittain tehty kalastustiedustelu viidelle Niskajärvellä ja noin 2 km siitä alavirtaan olevalla Koposenlahdella (Lentuan yläosaa) säännöllisesti kalastaneelle henkilölle.

Esitys uudeksi käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaksi on seuraava.

Käyttö- ja päästötarkkailu

Laitoksen toiminnasta pidetään hoitopäiväkirjaa. Kirjaan merkitään laitok- selle tuodut ja laitokselta siirretyt kalamäärät, käytetyn rehun määrä päivit- täin, rehun laatu, käytetyt kemikaalit, tiedot kalojen lääkityksestä ja roko- tuksesta, käytettyjen lääkeaineiden määristä, kalataudeista sekä kala- kuolemista ym. vastaavista tapahtumista laitoksella. Hoitopäiväkirjaan kir- jataan myös käytetyn veden määrä sekä tiedot lietteenpoistosta ja sijoituk- sesta.

Käytetystä kuivarehusta merkitään hoitopäiväkirjaan tuotenimi, raekoko sekä fosfori- ja typpipitoisuus. Rehun ravinnepitoisuuksista on käytettävis- sä valmistajan ilmoittamia tietoja (rehun vakuustodistus).

Hoitopäiväkirja säilytetään laitoksella ja vaadittaessa esitetään valvovalle viranomaiselle. Valvovalle viranomaiselle annetaan vaadittaessa hoitopäi- väkirjassa esitettävien tietojen luotettavuuden tarkistamiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Hoitopäiväkirja toimitetaan Kainuun ympäristökeskuk- selle kasvatuskauden päätyttyä ympäristökeskuksen määräämänä ajan- kohtana. Kasvatuskauden päätyttyä, viimeistään seuraavan vuoden alussa toimitetaan yhteenveto kala- ja rehumääristä Kainuun ympäristökeskuksel- le Vahti-rekisteriä varten.

Päästöjä vesistöön tarkkaillaan ottamalla vesinäytteet laitokselle tulevasta ja laitokselta lähtevästä vedestä kuusi kertaa vuodessa, kun kasvatettava kalamäärä on yli 30 tonnia vuodessa ja neljä kertaa, kun kasvatettava ka- lamäärä on pienempi kuin 30 tonnia vuodessa. Näytteet otetaan heinä- ja

elokuussa kaksi kertaa kuukaudessa ja jos näytteitä otetaan kuusi kertaa vuodessa lisäksi kerran kesä- ja syyskuussa.

Laitokselle tulevasta vedestä otetaan kertanäyte ja laitokselta lähtevästä vedestä vuorokauden kokoomanäyte automaattisella näytteenottimella tai vähintään 8 tunnin kokoomanäyte. Käsin kerätty kokoomanäyte koostuu vähintään kuudesta noin kahden tunnin välein päivän aikana kerätystä osanäytteestä. Näytteet toimitetaan analysoitavaksi vuorokauden kuluessa näytteenotosta tai mikäli näin ei voida toimia, niin näytteet pakastetaan ja toimitetaan myöhemmin pakastettuna laboratorioon analysoitavaksi. Lai- toksen henkilökunta voi ottaa kuormitustarkkailunäytteet.

Näytteistä määritetään kokonaisfosfori.

Vesistötarkkailu

Laitoksen aiheuttamien vesistöpäästöjen vaikutuksia tarkkaillaan heinä- ja elokuussa otettavin vesinäyttein. Joka kolmas vuosi päästöjen vaikutuksia tarkkaillaan pintalevästön muodostumista ja määrää mittaavin perifytonko- kein. Tällöin ei oteta vesinäytteitä.

Vesinäytteet otetaan nykyisen ohjelman mukaisilta havaintopaikoilta Tol- panlammesta, Niskajärvestä, Lentuan Ulkuniemestä, Lentuan Koposen- lahdelta ja Koposensaaren edustalta.

Vesistötarkkailun havaintopaikat

Havaintopaikka Tunnus Koordinaatit Yk

Vesistö- alue Tolpanlampi KylTu 7135869 3623313 59.922

Niskajärvi Nisjä 7134934 3623071 59.922

Lentua, Ulkuniemi Lent6 7134821 3621768 59.922 Lentua, Koposenlahti Lent7 7134242 3622046 59.922 Lentua, Koposensaari Lent8 7133441 3624551 59.922

Havaintopaikkojen koordinaatit on mitattu GPS:llä näytteenoton yhteydes- sä. Pisteet eivät vastaa täysin ympäristöhallinnon Hertta-järjestelmässä olevia tietoja, mutta mainittuja pisteitä lähinnä olevat pisteet ovat seuraa- vat:

Tolpanlampi 7135988-3623199 Niskajärvi 4 7134939-3623028 Lentua 6 7134869-3621770 Lentua 14 7134446-3621710 Lentua 20 133619-3624342

Näytteenottosyvyys on 1 m, 1 m pohjan yläpuolelta ja vesipatsaan puolivä- listä, jos kokonaissyvyys on yli 8 m. Klorofyllinäytteet otetaan kokooma- näytteenä kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta 0,5 metrin välein.

Näytteistä tehdään seuraavat määritykset:

Näkösyvyys (maastossa), lämpötila (maastossa), happi, pH, väri, koko- naisfosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa, ammoniumtyppi, a-klorofylli ja fekaaliset koliformiset bakteerit.

Perifytontarkkailu tehdään samoilla pisteillä kuin, mistä vesinäytteet ote- taan tai läheltä kyseisiä pisteitä siten, että virtausolot ym. ympäristötekijät ovat mahdollisimman samanlaiset. Tarkka paikka päätetään maastossa ja koordinaatit mitataan GPS:llä.

Tutkimus tehdään kaksi kertaa kesässä heinä–elokuussa inkuboimalla muovialustoja noin kolme viikkoa. Levyistä irrotetaan niihin kiinnittynyt le- vämassa ja lisätään ohjeen mukainen vesimäärä. Näytteistä määritetään a-klorofylli ja kiintoaine. Tähän mennessä perifytontarkkailu on tehty kol- mella pisteellä (Tolpanlampi, Lent7 ja Lent8) joka neljäs vuosi, viimeksi vuonna 2005. Ehdotetun mukaisena tarkkailu aloitetaan vuonna 2008 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi.

Näytteenotossa noudatetaan vesi- ja ympäristöhallinnon antamia ohjeita.

Kaikki määritykset tehdään SFS-standardien mukaisesti tai viranomaisten hyväksymin menetelmin.

Kalaston ja kalastuksen tarkkailu

Niskajärven alueen kalankasvatuslaitosten tarkkailua on toteutettu hakijan järjestämällä tarkkailulla, jossa on vuosittain tehty kalastustiedustelu viidel- le Niskajärvellä ja noin 2 km siitä alavirtaan Koposenlahdella (Lentuan ylä- osaa) säännöllisesti kalastaneelle henkilölle. Henkilöt ovat olleet vuodesta toiseen samat. Tällä alueella ei tiettävästi ole muita seisovilla pyydyksillä aktiivisesti kalastavia. Tiedustelussa on selvitetty vuosittain käytössä olleet pyydykset ja saatu saalis. Lisäksi on vuosittain selvitetty Iivantiiran osakas- kunnan Nivan kylässä olevasta kalastuslupa-automaatista ostettujen lupien määrä. Tällä luvalla voi kalastaa heittovavoilla Vuonteen- ja Kaarneenkos- kella sekä Tolpanlammelta ylävirtaan olevalla Nivanvirralla. Tarkkailun pe- rustulokset on toimitettu Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskukseen vuosit- tain.

Tarkkailua esitetään jatkettavan nykyisen käytännön mukaisesti. Kuormi- tuksen kalataloudellisia vaikutuksia voidaan arvioida lisäksi vesistötarkkai- lun tulosten perusteella.

Tulosten toimittaminen ja raportointi

Vesistötarkkailun tulokset toimitetaan heti niiden valmistuttua, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluttua näytteenotosta tarkkailuvelvolliselle, Kai- nuun ympäristökeskukselle ja Kuhmon kaupungin ympäristöviranomaiselle.

Päästö- ja vesistötarkkailun tulokset raportoidaan kerran vuodessa joko erikseen tai alueen yhteistarkkailuraporteissa. Kalataloustarkkailun perus- tulokset toimitetaan vuosittain Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskukseen ja niistä tehdään yhteenveto seuraavaan lupamääräysten tarkistamisha- kemukseen.

Tarkkailuohjelmien muuttaminen

Tarkkailuohjelmaan voidaan tehdä muutoksia Kainuun ympäristökeskuk- sen ja Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla.

VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET

Edellisessä lupakäsittelyssä jätevesistä ei katsottu aiheutuvan korvattavaa vahinkoa. Jatkossa Vuonteen- ja Kaarneenkosken laitosten yhteenlaskettu kuormitus on sitä luokkaa, että toiminnan arvioidaan alentavan alavirran- puoleisen vesistön kalataloudellista käyttökelpoisuutta siinä määrin, että se tulee kompensoida. Kolmen kalankasvatuslaitoksen yhteisestä kuormituk- sesta aiheutuvat kalasto- ja kalastushaitat arvioidaan voitavan kompensoi- da vuotuisella 600 euron suuruisella kalatalousmaksulla. Kyseisellä sum- malla voidaan esimerkiksi istuttaa noin 120 kg pyyntikokoista kirjolohta, noin 350 kpl 2-vuotiasta taimenta tai noin 5000 yksikesäistä siikaa. Rehun- käytön suhteen jaettuna kalatalousmaksu olisi laitoksittain seuraava: Kaar- neenkosken laitos 245 €, Vuonteen laitos 213 € ja Aholan laitos 142 €.

LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY

Lupahakemuksesta tiedottaminen

Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympä- ristölupavirastossa ja Kuhmon kaupungissa 31.1.–2.3.2007 sekä erityistie- doksiantona asianosaisille. Lisäksi ympäristölupavirasto on pyytänyt ha- kemuksesta lausunnon Kuhmon kaupungin kaavoitusviranomaiselta. Kuu- lutuksen julkaisemisesta on lisäksi ilmoitettu 2.2.2007 paikallislehti Kuhmo- laisessa.

Muistutukset ja vaatimukset

1. Kainuun ympäristökeskus

Ympäristökeskus on katsonut, että Niskajärven tilan voidaan katsoa hei- kentyneen nykyisestä kalankasvatustoiminnasta johtuen etenkin pohjanlä- heisen hapen osalta, mutta myös kohonneina fosforin ja a-klorofyllin pitoi- suuksina.

Lentua on Kainuun suurin säännöstelemätön järvi, jonka tilaa on pidetty lähes luonnontilaisena tai luonnontilaa vastaavana. Lentua on ympäristö- hallinnon seurannoissa vertailujärvi ihmistoimintojen kuormitusvaikutuksia tutkittaessa. Vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanoon liittyen Lentua on raportoitu EU:lle järvenä, jossa ei ole havaittavissa huomattavia ihmistoi- minnan vaikutuksia.

Lentuan happitilanne on kuitenkin heikentynyt viimeisen 30 vuoden aikana etenkin järven koillisosissa, vaikka päällysvedessä havaittavaa muutosta ei olekaan ilmennyt. Hapen vähentyminen harppauskerroksessa ja pohjan lähellä näyttäisi olevan jatkuva suuntaus kesä- ja talvikerrostuneisuuskau- sien lopulla. Humusvesien syvänteiden happitilanteen heikentyminen on tyypillistä kerrostuneisuuskausien aikana. Laitokselta alavirtaan Koposen-

saareen asti ulottuvalla alueella happitilanteen heikkeneminen johtuu pää- osin kalankasvatuksen kuormitusvaikutuksista.

Lentuaan kohdistuva tämänhetkinen fosforikuormitus on järven sietokykyyn nähden pienempää, mutta kuitenkin sellaisella tasolla, että kuormituksen nostaminen heikentäisi järven tilaa. Fosforikuormituksen kasvu ilmenisi re- hevyystason nousuna aluksi pohjanläheisessä vesikerroksessa ja myö- hemmin koko järvessä.

Vuonteen- ja Kaarneenkosken kalankasvatuslaitoksilta alavirtaan olevissa vedenlaadun havaintopaikoissa ei ole havaittavissa huomattavaa ravinne- pitoisuuden kasvua. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet ovat kui- tenkin selvästi korkeammat Kaarneenkosken puoleisella osalla Lentuaa kuin esimerkiksi Lentuan syvänteessä, Timoniemen eteläpuolella. Päällys- veden kokonaisfosforipitoisuus on esimerkiksi vesistöpisteessä Lentua 6 ollut keskimäärin 16 µg/l ja Lentuan syvänteessä se on ollut keskimäärin 8 µg/l.

Ympäristökeskus on katsonut, että Vuonteen, Aholan ja Kaarneenkosken kalankasvatuslaitosten hakemuksissa esitetyt laajennetun toiminnan vaiku- tukset Natura 2000-alueeseen tulee arvioida luonnonsuojelulain 65 §:n edellyttämällä tavalla (ns. Natura-arviointi). Mikäli laitosten rehun käyttö ja kuormitus pysyvät ennallaan, ei Natura-arviointia tarvitse tehdä. Kyseisen lainkohdan mukaan vaikutukset on arvioitava, jos hanke yksin tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää suoje- luperusteena olevia luontoarvoja. Hakemuksessa esitettyyn arvioon Len- tuan Natura-alueen suojeluperusteiden säilymisestä ei ole liitetty perustelu- ja eikä erittelyä suojelun perusteena oleviin luontodirektiivin liitteen I luon- totyyppeihin kohdistuvista vaikutuksista. Yksi Lentuan Natura 2000-alueen keskeisistä suojeluperusteista on luontotyyppi 3110, hiekkamaiden niuk- kamineraaliset niukkaravinteiset vedet, jota Lentuan katsotaan edustavan.

Luontotyypin voidaan katsoa heikentyvän, jos sen pinta-ala supistuu tai ekosysteemin rakenne ja toimivuus huonontuvat.

Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen sekä esitetyt vuotuiset kalatalous- maksut ovat ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan osoitus siitä, että suojeluperusteiden heikentyminen on mahdollista hakemusten mukaisella toiminnalla. Natura-arvioinnissa tulee arvioida muutosten laaja-alaisuutta ja vaikutusten merkittävyyttä suojeltavien luontoarvojen kannalta.

Hakemuksessa ei ole esitetty suunnitelmaa eikä toimenpiteitä kuormituk- sen vähentämiseksi. Kasvatusaltaiden lietteenpoistoa ei ole esitetty tehos- tettavaksi, vaikka kala- ja rehumääriin on haettu samalla huomattavaa li- säystä.

Hakemuksesta ilmenee, että laitoksella on ollut nykyisen lupajakson aikana luparajojen ylityksiä vedenkäytön, fosforikuormituksen, rehunkäytön ja re- hukertoimen osalta.

Vuonna 2001 laitoksen vedenkäyttö on ympäristökeskuksen suorittaman virtaamamittauksen mukaan ollut 0,64 m³/s eli yli kaksinkertainen lupa- määräykseen nähden. Vuonna 1999 rehun käyttö on ylittänyt suurimman sallitun käyttömäärän ollen 28 000 kg. Rehukerroin on ylittynyt vuosina 2000 ja 2004. Tuotantotietojen perusteella arvioitu fosforikuormitus on ylit- tänyt luparajan koko lupakauden ajan vuosikuormituksen ja kasvatuskau- den osalta.

Laitoksen tuotantotietojen mukaisena vuosikuormitusarvion laskentaperus- teena on käytetty kuivarehun keskimääräisiä fosfori- ja typpipitoisuuksia 1,0 % ja 7,5 %, koska laitos ei ole ilmoittanut rehulaatujen koostumuksia tarkemmin. Ympäristökeskus on arvioinut, että laitoksen ilmoittamien rehu- laatujen perusteella niiden sisältämä fosforimäärä on ollut pääosin alle 1,0 %, jolloin myös tuotantotietojen perusteella arvioitu fosforikuormitus on todellisuudessa ollut hakemuksessa esitettyä pienempää. Samoin tuotan- totietojen perusteella arvioidussa typpikuormituksessa voidaan arvioida olevan vastaavia epätarkkuuksia. Laitokselta mitatut kuormitukset tukevat tätä arviota.

Vuonna 2006 kuivarehua on käytetty 26 000 kg ja lisäkasvu on ollut 22 000 kg. Tuotantotietojen perusteella arvioitu fosforikuormitus on ollut 172 kg ja kasvatuskauden keskiarvo 1,26 kg/vrk. Mikäli kuivarehun keski- määräinen fosforipitoisuus on ollut 0,8 %, kuten ilmoitettujen rehulaatujen perusteella voidaan olettaa, muodostuu laskennalliseksi fosforikuormituk- seksi 120 kg/v ja kasvatuskaudella 0,88 kg/vrk eli näin arvioituna laitoksen kuormitus on ollut luparajojen mukainen.

Ympäristökeskus on katsonut, että laitoksen tulee jatkossa esittää tar- kemmat tiedot käyttämiensä kuivarehulaatujen fosfori- ja typpipitoisuuksis- ta tarkempien laskennallisten kuormitusarvioiden tekemiseksi ja samalla lupamääräysten toteutumisen arvioimiseksi. Laitoksen tulee myös mitoittaa kasvatettava kalamäärä ja rehun käyttö sellaiseksi, että luparajan ylityksiä ei tapahdu.

Laitokselle johdettava vesimäärä saa olla enintään 0,3 m³/s. Vuonteenkos- ken olosuhteissa ja virtaamissa ei ole tapahtunut edelliseen lupakäsittelyyn verrattuna sellaisia muutoksia, että vedenkäytön lisäämiseen olisi edelly- tyksiä. Tolpanlammesta johdetaan vesi myös laitokselta alavirtaan olevalle Aholan kalankasvatuslaitokselle. Alivirtaamakausina laitosten yhteinen ve- denkäyttömäärä on nykyisten lupamääräysten mukaan jo noin kolmannes Vuonteenkosken kasvatuskauden aikaisista alimmista virtaamista.

Kuivarehua saa käyttää enintään 26 000 kg/v, lisäkasvu saa olla noin 24 000 kg/v ja fosforikuormitus tuotantotietojen mukaan laskettuna enin- tään 140 kg/v ja kasvatuskaudella (1.6.–30.9.) enintään 1,0 kg/vrk kuukau- si-keskiarvona laskettuna. Talvisäilytyksessä saa laitoksella pitää kalaa enintään 60 000 kg. Tuotannon rajoittaminen on perusteltua alavirtaan ole- van Niskajärven ja Lentuan vesialueiden hyvän käyttökelpoisuusluokituk- sen ylläpitämiseksi, merkittävien rehevyysvaikutusten estämiseksi sekä Lentuan Natura-alueen suojeluperusteiden turvaamiseksi.

Ympäristökeskus on katsonut, että perkaamon toiminta voidaan hyväksyä pääosin hakemuksessa esitetyllä tavalla. Perkuujätteet tulee ensisijaisesti toimittaa hyötykäyttöön esimerkiksi rehuteollisuuteen. Perkaamon toiminta tulee raportoida laitoksen muiden vuosiyhteenvetotietojen yhteydessä. Ra- portoitavia tietoja ovat mm. perattu kalamäärä, perkauksessa käytetty ve- simäärä, perkeiden ja perkauksessa muodostuvan lietteen määrä sekä nii- den käsittely ja sijoittaminen. Saostuskaivot tulee tyhjentää riittävän usein ja maasuodatuskentän toimivuutta tulee tarkkailla.

Laitoksella syntyvät jätteet tulee käsitellä Kuhmon kaupungin jätehuolto- määräysten mukaisesti. Laitoksella syntyviä muovijätteitä ei saa polttaa, vaan ne tulee toimittaa jätteenkeräykseen. Laitoksella syntyvistä jätteistä, niiden käsittelystä ja määristä on pidettävä kirjaa.

Ympäristökeskus on esittänyt tarkkailuohjelmaa muutettavaksi siten, että perifytontarkkailun sijasta tehdään kasviplanktontarkkailu joka kolmas vuo- si vuodesta 2008 lähtien. Näytteet otetaan heinä- ja elokuussa 0–2 metrin kokoomanäytteinä. Näytteistä määritetään biomassa ja lajisto. Vesistötark- kailutulokset toimitetaan sähköisesti pintavesirekisteriin sopivassa muo- dossa ympäristökeskukseen kolmen kuukauden kuluessa näytteenotosta.

Laitoksen häiriö- ja poikkeustilanteista esim. kalakuolemista ja kalataudeis- ta tai perkaamon jätevesien käsittelyongelmista tulee tehdä välittömästi il- moitus asianomaisille ympäristönsuojelu- ja terveysvalvontaviranomaisille.

Samalla on ryhdyttävä toimenpiteisiin häiriön tai tilanteen korjaamiseksi sekä mahdollisesti järjestettävä tarkkailu päästöjen ja niiden vaikutusten selvittämiseksi.

Lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus on jätettävä lupaviran- omaiselle vuoden 2017 loppuun mennessä.

2. Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus

Työvoima- ja elinkeinokeskus on todennut, että Vuonteen- ja Kaarneen- kosken alueella sijaitsee kolme kalankasvatuslaitosta, joiden vaikutukset ovat jo nykyisellä kuormitustasolla selvästi havaittavissa vesistössä mm.

rehevyyden kasvuna ja happitilanteen heikkenemisenä. Vaikutukset ve- denlaatuun ovat sitä tasoa, että viimeistään kuormituksen kasvun voi arvi- oida vaikeuttavan kalastusta seisovilla pyydyksillä ja muuttavan kalastoa särkikalavaltaisempaan suuntaan. Lupaa tuotannon lisäämiseen ei tule myöntää. Mikäli alueen kokonaiskuormitus pysyy ennallaan, ei kalatalou- dellisen kompensaation määrääminen ole tarpeen.

Kalataloudellinen tarkkailu voidaan tehdä pääosin hakemuksen mukaisesti.

Kalastustiedustelun tulokset on toimitettava vesistötarkkailua hoitavalle konsultille, ja toiminnan vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen on arvioitava osana vesistötarkkailun raportointia. Hakemus lupamääräysten tarkistami- seksi on jätettävä vuoden 2016 loppuun mennessä.

3. Kainuun maakunta-kuntayhtymän ympäristöterveydenhuolto

Ottaen huomioon laitoksen toiminta, toiminnasta saatu selvitys ja lähimpien häiriintyvien kohteiden sijainti, mm. asutus, vedenottamot ja yleiset uima- rannat ympäristönterveydenhuolto on katsonut, että terveydensuojelullisia esteitä hakemuksen mukaisen luvan myöntämiselle ei ole, mikäli hanke to- teutetaan hakemuksessa esitetyllä tavalla.

Hakijan kuuleminen ja selitys

Hakija on 3.4.2007 toimittanut ympäristölupavirastoon selityksensä muistu- tuksista ja vaatimuksista. Selityksessä hakija on esittänyt seuraavaa:

Kainuun ympäristökeskus

Kalankasvatuslaitokselta alavirtaan olevan Niskajärven tilan väitetään hei- kentyneen kalankasvatuksesta johtuen. Muun ympäristökuormituksen vai- kutusta ei ole mitenkään tutkittu, koska kalankasvatus on perinteisesti syyl- listetty ympäristökuormittajaksi. On vaikea yksilöidä Vuonteen laitoksen kuormitusta, koska kaloja kasvatetaan vain maa-altaissa ja alavirtaan ole- valla viereisellä laitoksella kasvatetaan maa-altaissa ja verkkohäkeissä, joista kuormitus menee suoraan Niskajärveen.

Lentuan kuormitukseen vaikuttaa myös kolmas kalankasvatuslaitos, jolla myös on verkkohäkkejä. Lisääntynyt kesämökkiasutus kuormittaa järveä osaltaan.

Naturan voimaantulon vaikutuksesta elinkeinoon kerrottiin, ettei Natura- alue ulotu laitokselle eikä vaikuta mitenkään elinkeinoon. Luontoarvojen heikentymisen perusteella voitaneen kaikki Suomen teollisuusalat lakkaut- taa, vaikka ympäristöasioihin kiinnitetään entistä suurempaa huomiota.

Ympäristökuormituksen vähentämiseksi otetaan vastaan konsultaatiota ja järkevää ohjausta Kainuun ympäristökeskukselta, mikäli asiasta on val- miiksi tutkittua ja kokeiltua tietoa.

Lupamääräysten ylitykset ovat saattaneet johtua mittausvirheistä. Virheet voivat johtua myös vääristä laskentaperusteista. Liitteenä olevassa Altaan reunalla -lehden erikoisnumerossa on laskelmia nykyisten kalanrehujen ai- heuuttamista kuormitusarvoista. Oikealla ruokintatavalla voidaan kuormi- tusta myös keventää.

Veden virtaaman lisäystä tarvitaan poikkeavien luonnonolosuhteiden vuok- si. Kalat täytyy pitää hengissä silloinkin, kun kesällä pitkäaikainen helle vä- hentää veden happimäärää. Muuten ympäristövahinko ja yrityksen kon- kurssi tulee yhdessä. Normaalikesänä vesimäärä 0,3 m³/s riittää, mutta vaikeisiin poikkeussäihin tarvitaan suurempi virtaus.

Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus

Muistuttajan kielteinen kanta kasvatusmäärän suurentamiseen ihmetyttää.

Samalla kun työvoima- ja elinkeinokeskus on myöntänyt investointitukia yritykselle, se pyrkii heikentämään kielteisellä kannalla yrityksen kannatta- vuutta.

Seisovien kalanpyydysten nopea limoittuminen on yleistä lähes kaikissa vesistöissä. Sitä ovat valittaneet myös laitokselta ylävirtaan olevan vesis- tön kalastajat. Ammattimaisessa kalastuksessa se oli havaittavissa jo 30 vuotta sitten. Voidaanko elinkeinotoimintaa rajoittaa nykyisin yhä vähenty- neen harrastuskalastuksen vuoksi? Ammattikalastajat pyydystävät saaliin- sa nuotilla. Kumpi katsotaan työvoima- ja elinkeinokeskuksessa tärkeäm- mäksi elinkeinotoiminta vai harrastuskalastus?

Alkujaan pienenä haettua kalankasvatuslupaa halutaan suurentaa laitok- sella tehtyjen investointien takia. Niihin on saatu myös EU-investointitukea maaseutuyrityksen kilpailukyvyn takaamiseksi suurempien laitosten kans- sa. Paras ympäristönsuojelija on yrittäjä, joka haluaa elinkeinonsa jatkuvan ja jättää lapsilleen puhtaan ympäristön ja toimivan yrityksen. Harvenevalla maaseudulla tarvitaan työpaikkoja maatalouden vähentyessä EU:n puris- tuksessa.

MERKINTÄ

Ympäristölupavirasto on tänään antanut päätökset myös Kuhmon Kala Oy:n Kaarneenkosken kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslu- pa-asiassa (päätös nro 3/08/2) ja Aholan kalankasvatuslaitoksen/Timo Kyl- lösen ympäristö- ja vesitalouslupa-asiassa (päätös nro 4/08/2).

Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U

VESITALOUSLUPARATKAISU

Ympäristölupavirasto myöntää Vuonteen kalankasvatuslaitoksen omistajal- le Osmo Kyllöselle luvan johtaa vettä Tolpanlammesta 300 l/s kalankasva- tuslaitokselle kalankasvatusta ja talvivarastointia varten Kuhmon kaupun- gissa. Johdettavan vesimäärän osalta hakemus enemmälti hylätään.

Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaisesti korvattavaa vahinkoa. Ennakoimattoman vahingon varalta annetaan ohjaus.

Luvan saajan on noudatettava jäljempänä olevia lupamääräyksiä

YMPÄRISTÖLUPARATKAISU

Ympäristölupavirasto myöntää Vuonteen kalankasvatuslaitoksen omistajal- le Osmo Kyllöselle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan kalankas- vatukseen maa-altaissa ja käytetyn veden johtamiseen Niskajärven ylä- osaan. Kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna ilmaistuna on noin 24 000 kg vuodessa. Kasvatettavan kalamäärän ja käytettävän kuivarehumäärän osalta hakemus enemmälti hylätään.

Ympäristölupavirasto myöntää Vuonteen kalankasvatuslaitoksen omistajal- le Osmo Kyllöselle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan kalojen tal- vivarastointiin Vuonteen kalankasvatuslaitoksen maa-altaissa ja perkaamo- toimintaan. Talvivarastoitava kalamäärä on enintään 60 000 kg vuodessa ja perattava kalamäärä enintään 60 000 kg vuodessa.

Toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu toimenpitein estettävää tai ympä- ristönsuojelulain mukaisesti korvattavaa vahinkoa. Ennakoimattoman va- hingon varalta annetaan ohjaus.

Luvan saajan on noudatettava jäljempänä olevia lupamääräyksiä.

LUPAMÄÄRÄYKSET

Vesitalousluvan määräykset

1. Laitokselle saadaan johtaa vettä Tolpanlammesta enintään 300 l/s.

Veden johtaminen laitokselle on järjestettävä vesistön muuta käyttöä mah- dollisimman vähän häiritsevällä tavalla. Luvan saajan on oltava selvillä käyttämänsä veden määrästä. Virtaaman säätö ja mittaukset on tehtävä Kainuun ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Laitokselle tuleva vir- taama on mitattava päivittäin kesäkuun ensimmäisen ja syyskuun viimei- sen päivän välisenä aikana ja muulloin kerran viikossa. Havainnot on mer- kittävä hoitopäiväkirjaan.

Vesi on johdettava laitokselle rakennettuja vedenottolaitteita käyttäen. Ne on pidettävä asianmukaisessa kunnossa.

Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi

Päästöt pintavesiin

2. Kalankasvatuslaitoksen laitteiden ja rakenteiden tulee olla ympäristölu- pavirastoon 29.12.2006 toimitetun hakemussuunnitelman ja sen liitteenä 3 olevan asemapiirroksen "Vuonteen kalankasvatuslaitos, Osmo Kyllönen"

mukainen. Maa-altaissa tulee olla lietetaskut.

Rakenteet ja laitteet on pidettävä asianmukaisessa kunnossa. Kainuun ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla rakenteisiin ja laitteisiin voidaan tehdä vähäisiä muutoksia, jotka eivät loukkaa yleistä tai yksityistä etua.

3. Laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan kuivarehua enintään 26 000 kg vuodessa. Vesistöön joutuva laskennallinen fosforikuormitus saa olla enintään 140 kg vuodessa. Ravinnekuormitus lasketaan rehun ja sillä tuotetun kalan sisältämien ravinnemäärien erotuksena.

Kalankasvatuslaitosta on hoidettava huolellisesti ja asianmukaisesti niin, että vesistökuormitus pysyy kaikissa olosuhteissa mahdollisimman piene- nä. Kaloja ei saa ruokkia liikaa ja kuivarehusta on erotettava rehupöly en- nen ruokintaa. Käytettävän kuivarehun fosforipitoisuus saa teuraskalan kasvatuksessa olla keskimäärin enintään 0,9 %. Pienpoikasten kasvatuk- sessa käytettävän rehun fosforipitoisuuden tulee olla mahdollisimman pie- ni.

4. Jätevedet on johdettava vesistöön laskeutusaltaan kautta. Maa-altaiden lietetaskuista tai vastaavista lietteen kerääjistä liete on poistettava kasva- tuskaudella vähintään kerran viikossa ja laskeutusaltaasta vähintään ker- ran kuukaudessa. Poistettu liete on sijoitettava sellaiseen paikkaan, mistä se ei pääse valumaan vesistöön eikä pilaamaan käyttökelpoista pohjavet- tä. Liete on käsiteltävä ja sijoitettava Kuhmon kaupungin ympäristönsuoje- luviranomaisen ohjeiden mukaisesti.

5. Kalanperkaamon perkausvedet on johdettava kolmiosaisen sakokaivon kautta vähintään 100 m²:n maasuodatuskentälle. Sakokaivot on tyhjennet- tävä riittävän usein paikkaan, mistä ne eivät pääse valumaan vesistöön ei- kä pilaamaan käyttökelpoista pohjavettä.

Päästöt ilmaan ja melu

6. Laitoksen ja perkaamon toiminta sekä rehun, lietteen, kuolleiden kalojen ja muiden jätteiden käsittely on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu haju- tai meluhaittoja.

Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen

7. Kuolleet kalat ja muut laitoksella syntyvät jätteet on kompostoitava tai käsiteltävä ja sijoitettava muulla Kuhmon kaupungin jätehuoltomääräysten mukaisella tavalla. Perkausjätteet on toimitettava hyötykäyttöön tai muu- hun kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymään paikkaan.

Perkaustoiminnassa on pyrittävä vettä säästäviin menetelmiin. Rehusäkit tulee toimittaa uusiokäyttöön tai kaatopaikalle.

Kalankasvatuslaitoksella on kaikessa toiminnassa huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei siitä aiheudu vaaraa tai hait-

taa terveydelle tai ympäristölle. Luvan saajan on järjestettävä jätehuolto ja jätteen kuljetus asianmukaisesti Kuhmon kaupungin jätehuoltomääräyksiä noudattaen.

Varastointi

8. Kalanrehut on varastoitava asianmukaisesti siten, etteivät vahinkoeläi- met pääse niihin käsiksi.

Tarkkailu- ja raportointimääräys

9. Luvan saajan on oltava selvillä toiminnan ympäristövaikutuksista. Luvan saajan on huolehdittava toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailusta sekä tarkkailutulosten raportoinnista tämän päätöksen liitteen 2 mukaisesti.

Kainuun ympäristökeskus voi tarkentaa käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkai- lua sekä Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus kalastus- ja kalastotarkkai- luohjelmaa.

Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet

10. Laitoksella ilmenevistä kalataudeista ja -kuolemista on ilmoitettava vii- pymättä Kainuun ympäristökeskukselle. Lisäksi kalataudeista ilmoittamisen osalta on noudatettava eläintautilain säännöksiä.

Muista ympäristön kannalta merkittävistä poikkeuksellisista tilanteista on ilmoitettava ympäristökeskukselle ja Kuhmon kaupungin ympäristönsuoje- luviranomaiselle.

Toiminnan lopettaminen

11. Jos laitoksen toiminta lopetetaan lupakauden aikana, siitä on ennak- koon ilmoitettava Kainuun ympäristökeskukselle ja Kuhmon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Toiminnan loputtua on vedenkorkeuteen ja vedenjuoksuun vaikuttavien ra- kenteiden suhteen meneteltävä vesilain 2 luvun 31 §:n 2 momentissa sää- detyllä tavalla.

OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA

Vahingonkärsijä voi vaatia luvan haltijalta korvausta ennakoimattomasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvasta tai muusta vesistöön kohdistuvasta toimenpiteestä johtuvasta vahingosta. Hakemus tulee tehdä ympäristölu- pavirastolle. Ennakoimattoman vahingon korvaamista koskevan hakemuk- sen yhteydessä voidaan esittää myös luvasta poiketen aiheutetun vahin- gon korvaamista koskeva vaatimus.

RATKAISUN PERUSTELUT

Lupaharkinnan perusteet

Tätä päätöstä ja siinä annettuja lupamääräyksiä noudattaen hakemukses- sa tarkoitettu kalankasvatus täyttää ympäristönsuojelulain, vesilain ja jäte- lain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä ne vaati- mukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty.

Luvan myöntämisen edellytykset

Vesitalouslupa

Lupamääräysten edellyttämällä tavalla tapahtuvasta veden johtamisesta laitokselle ei aiheudu ennakoitavissa olevaa vahinkoa. Näin ollen veden johtamisesta laitokselle saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä ai- heutuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen, ja lupa voi- daan vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin perusteella myöntää.

Lupamääräysten mukainen Aholan ja Vuonteen laitosten nykyisin käyttä- mä vesimäärä on noin 30 % Vuonteenkosken kasvukauden aikaisista alimmista virtaamista. Vuonteenkoski on erityiskalastuskohde. Lisäveden johtaminen laitokselle vähentäisi Vuonteenkosken virtaamaa, minkä seu- rauksena kosken kalojen elintila kaventuisi ja kosken kalastuskelpoisuus heikentyisi. Lisäveden johtamisesta koituva hyöty ei olisi huomattava siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna.

Näin ollen luvan myöntämisen edellytykset lisäveden johtamisen osalta ei- vät täyty.

Ympäristölupa

Kalankasvatuslaitoksen aiheuttama kuormitus kohdistuu pääasiassa Nis- kajärveen. Tämä aiheuttaa jonkin verran vesialueen levänkasvun ja vesi- kasvillisuuden lisääntymistä lämpimän veden aikana erityisesti laitoksen lähialueilla. Vedenlaadun muuttuminen ja perifytonin (päällyslevästön) kasvun lisääntyminen ei ole kuitenkaan niin voimakasta, ettei nykyisen toiminnan mukaisen luvan myöntämiselle olisi edellytyksiä.

Ottaen huomioon lupamääräykset laitoksen hoidosta, lietteen poistosta se- kä rehun määrästä ja laadusta toiminta vastaa Vuonteen kalankasvatuslai- toksen olosuhteet huomioon ottaen parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaa- timuksia ja on ympäristön kannalta parhaan käytännön mukainen.

Tarkkailutulosten mukaan vesistön ravinnepitoisuudet ja rehevyys ovat kasvaneet Vuonteenkosken kahden laitoksen vaikutusalueella jonkin ver- ran. Vuonteen ja samankokoisen Aholan kalankasvatuslaitoksen kuormi- tuksen vesistövaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti Niskajärveen. Mainittu- ja laitoksia suuremman Kaarneenkosken laitoksen vaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti Lentuan yläosaan. Lentuassa kokonaisfosforipitoisuus on ol- lut keskimäärin 2–4 µg/l, kokonaistyppipitoisuus 16–41 µg/l ja a-klorofylli- pitoisuus 0–0,4 µg/l korkeampi kuin Tolpanlammessa. Kesän keskimääräi- set a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet kaikilla havaintopaikoilla lievästi rehe- ville vesille tyypillistä tasoa. Etenkin Niskajärven syvänteen happitilanne on heikentynyt. Tämä on järvisyvänteille kerrostuneisuuden aikana tyypillistä,