LUPAPÄÄTÖS
Nro 4/08/2
Dnro Psy-2006-y-199
Annettu julkipanon jälkeen 15.1.2008
ASIA
Aholan kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupa, KuhmoLUVAN HAKIJA
Aholan kalankasvatuslaitos / Timo KyllönenKaarneentie 129
88900 KUHMO
SISÄLLYSLUETTELO
HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO ... 4
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI ... 4
VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE ... 4
YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 5
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE ... 5
TOIMINTA... 5
Yleiskuvaus toiminnasta ... 5
Vesilain mukainen toiminta ... 5
Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 6
Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) ... 7
YMPÄRISTÖKUORMITUS ... 7
Päästöt pintavesiin... 7
Muut päästöt ... 8
LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ ... 8
Alueen ja ympäristön yleiskuvaus... 8
Alueen luonto ja suojelukohteet ... 8
Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 9
Vesistön tila ja käyttö ... 9
Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus ... 9
Kalatalous ... 10
TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN ... 11
Vaikutus pintavesiin ... 11
Vaikutus kalatalouteen... 14
Muut ympäristövaikutukset ... 14
Hankkeen hyödyt ja vahingot... 14
TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ... 15
Käyttö- ja päästötarkkailu... 15
Vesistötarkkailu... 16
Kalaston ja kalastuksen tarkkailu... 17
Tulosten toimittaminen ja raportointi ... 17
Tarkkailuohjelmien muuttaminen ... 17
VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET ... 18
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY ... 18
Lupahakemuksesta tiedottaminen ... 18
Muistutukset ja vaatimukset... 18
Hakijan kuuleminen ja selitys ... 19
MERKINTÄ ... 19
Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U ... 19
VESITALOUSLUPARATKAISU ... 19
YMPÄRISTÖLUPARATKAISU ... 20
LUPAMÄÄRÄYKSET ... 20
Vesitalousluvan määräykset ... 20
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi ... 20
Päästöt pintavesiin... 20
Päästöt ilmaan ja melu ... 21
Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen ... 21
Varastointi... 21
Tarkkailu- ja raportointimääräys... 21
Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet ... 22
Toiminnan lopettaminen... 22
OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA ... 22
RATKAISUN PERUSTELUT... 22
Lupaharkinnan perusteet ... 22
Luvan myöntämisen edellytykset ... 22
Vesitalouslupa ... 22
Ympäristölupa... 23
Lupamääräysten perustelut ... 24
Vesitalousluvan määräykset ... 24
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 24
Tarkkailu- ja raportointimääräys ... 24
Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 24
Toiminnan lopettaminen ... 24
VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN ... 25
LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN ... 25
Päätöksen voimassaolo ... 25
Lupamääräysten tarkistaminen ... 25
Korvattava päätös ... 25
Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen ... 25
PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ... 25
Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus ... 25
SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET ... 26
KÄSITTELYMAKSU... 26U Ratkaisu ... 26
Perustelut... 26
Oikeusohje ... 26
MUUTOKSENHAKU ... 27
HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO
Aholan kalankasvatuslaitoksen omistaja Timo Kyllönen on ympäristölupavi- rastoon 29.12.2006 toimittamassaan hakemuksessa hakenut ympäristö- ja vesitalouslupaa toiminnan jatkamiseen Aholan kalankasvatuslaitoksella si- ten, että
– laitokselle johdetaan Tolpanlammesta vettä enintään 300 l/s, – käytettävä kuivarehumäärä on noin 26 000 kg vuodessa,
– fosforikuormitus vuodessa on tuotantotietojen perusteella laskettuna enintään 140 kg,
– kiinteistön rannassa vesialueella on kaksi verkkoallasta yhteispinta- alaltaan 100 m2 enintään 5 000 kg:n kalamäärän talvisäilytystä varten, – talvisäilytyksessä on kalaa enintään 24 000 kg vuodessa ja
– laitoksen yhteydessä olevassa perkaamossa perattava kalamäärä on enintään 5 000 kg vuodessa ja käytettävä vesimäärä 25 m3 vuodessa.
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI
Kalankasvatuslaitos sijaitsee Kuhmon kaupungin Nivan kylässä Iivantiiras- ta Tolpanlammen ja Niskajärven kautta Lentuaan laskevan Vuonteenkos- ken rannalla hakijan omistamalla tilalla Ahola RN:o 2:34.
VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Vesilain 1 luvun 15 §:n sekä 2 luvun 2 §:n 1 momentin perusteella verkko- kassilaitoksen rakentamiseen vesistöön ja sen käyttämiseen on haettava lupa.
Vesilain 9 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan muun kuin vesialueen omista- jan tai osakkaan johtaessa vettä vesistöstä muuhun tarkoitukseen kuin ta- lousvedeksi veden johtamiseen ja sitä varten tarvittavien laitteiden pitämi- seen toisen vesialueella on haettava lupa.
Lupaa on haettava myös silloin, kun vesialueen omistaja tai osakas haluaa johtaa alueelta vettä nesteenä käytettäväksi ja sanottu toimenpide aiheut- taa vesilain 1 luvun 12–15 §:ssä tarkoitetun muutoksen tai seurauksen.
YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 11 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalankasvatuslaitokselle, jossa käytetään vä- hintään 2 000 kg kuivarehua vuodessa taikka jos kalan lisäkasvu on vähin- tään 2 000 kg vuodessa.
Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 10 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalastustuotteita käsittelevälle laitokselle, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 50 tonnia vuodessa. Tällaisen laitoksen lupa-asian käsittelee ympäristönsuojeluasetuksen 7 §:n 10 c) kohdan mu- kaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Kalankasvatus ja perkaamo muodostavat ympäristönsuojelulain 35 §:n 4 momentin mukaisen toimin- nallisen yhteyden, joten niiden ympäristövaikutuksia ja jätehuoltoa on tar-
peen tarkastella yhdessä. Lupa on haettava samanaikaisesti eri lupaha- kemuksella tai yhteisesti yhdellä lupahakemuksella.
Pohjois-Suomen vesioikeuden 24.6.1999 antaman päätöksen nro 28/99/2 mukaan luvan haltijan on vuoden 2006 loppuun mennessä toimitettava ve- sioikeudelle lupaehtojen tarkistamista koskeva hakemus, mikäli päätök- sessä tarkoitettua kasvatustoimintaa on tarkoitus jatkaa mainitun vuoden jälkeen.
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA
Ympäristölupavirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 §:n 1 momentin 6) kohdan nojalla, vesistöön rakentamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla ja pin- taveden johtamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 9 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla.
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE
Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden 24.6.1999 antaman päätöksen nro 28/99/2 nojalla.
Laitoksen yhteydessä olevalla pienellä perkaamolla on elintarvikehygienia- lain mukainen lupa.
Kuhmo kuuluu 15.3.1991 vahvistetun Kainuun seutukaava alueeseen.
Kainuun 3. seutukaavassa ei ole annettu määräyksiä laitosalueesta. Kai- nuun liitto on laatimassa alueellista maakuntakaavaa. Kainuun maakunta- kaavan vahvistamisen jälkeen Kainuun 3. seutukaava kumotaan. Maakun- takaavassa laitosalueelle ei ole erityismerkintöjä. Alue kuitenkin kuuluu luontomatkailun kehittämisalueeseen. Ympäristöhallinnon Hertta- tietokannan mukaan laitosalueella tai lähiympäristössä ei ole tarkempaa voimassa olevaa kaavaa.
TOIMINTA
Yleiskuvaus toiminnasta
Laitos sijaitsee hakijan omistamalla kiinteistöllä Ahola RN:o 2:34. Laitoksel- la kasvatetaan kirjolohia ja siikoja teuraskalaksi. Laitoksella on tarkoitus säilyttää talvella kalaa enintään 24 000 kg ja perata kaloja noin 5 000 kg vuodessa.
Laitoksen rehunkäyttöön ja kuormitukseen ei haeta muutosta.
Vesilain mukainen toiminta
Vesioikeuden päätöksen mukaan laitokselle saadaan johtaa vettä Tolpan- lammesta enintään 300 l/s.
Kalat kasvatetaan viidessä maavaraisessa kasvatusaltaassa. Altaiden pin- ta-ala on yhteensä 2 500 m2 ja tilavuus 3 700 m3. Altailla on ilmastointijär- jestelmä ja ruokinta-automaatteja 10–20. Laitokselle halkaisijaltaan 550 mm:n putkella otettava vesi johdetaan kasvatusaltaiden ja selkeytysal- taan kautta Vuonteenkoskesta alavirtaan olevaan Niskajärveen halkaisijal- taan 900 mm:n rummun kautta. Virtaama mitataan tulopäästä mittatikulla.
Niskajärvessä tilan rannassa olevien kahden verkkoaltaan pinta-ala on yh- teensä 200 m2 ja tilavuus 250 m3.
Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta
Vesioikeuden päätöksen nro 28/99/2 mukaan laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan enintään 26 000 kg vuodessa kuivarehua, jonka fosfori- pitoisuus pienpoikasruokintaan käytettävää rehua lukuun ottamatta on enintään 1,0 %. Rehukerroin saa olla enintään 1,3. Fosforikuormitus saa olla enintään 140 kg vuodessa ja enintään 1,0 kg/vrk kasvatuskaudella 1.6.–30.9. kuukausikeskiarvona laskettuna. Jätevedet on johdettava vesis- töön laskeutusaltaan kautta. Liete on poistettava kasvatusaltaista kasva- tuskaudella vähintään kerran viikossa ja laskeutusaltaasta vähintään ker- ran kuukaudessa. Liete on sijoitettava Kuhmon kaupungin ympäristönsuo- jeluviranomaisen hyväksymällä tavalla siten, ettei se pääse valumaan ve- sistöön eikä pilaamaan käyttökelpoista pohjavettä.
Perkausvesien käsittelyssä on noudatettava Kuhmon kaupungin ympäris- tönsuojeluviranomaisen antamia määräyksiä
Rehuista on poistettava pöly ennen ruokintaa ja kaloja ei saa yliruokkia.
Kalat ruokitaan pääasiassa automaateilla. Laitoksella on käytetty rehua vuosina 1999–2004 3 000–25 200 kg vuodessa, keskimäärin 18 160 kg vuodessa ja sillä on kasvatettu kalaa lisäkasvuna ilmaistuna 2 400–
21 610 kg vuodessa, keskimäärin 16 780 kg vuodessa. Rehukerroin on ol- lut keskimäärin 1,1, vaihtelu 1,0–1,3. Rehusta noin 90 % käytetään kesä–
syyskuussa. Rehun fosforipitoisuus on ollut kuluneella lupakaudella keski- määrin 1,0 % ja typpipitoisuus noin 7,0 %.
Laitoksen kuormitusta on tarkkailtu vuosina 1999–2003 kaksi kertaa vuo- dessa heinä- ja syyskuussa. Tulevasta vedestä on otettu kertanäyte ja läh- tevästä vuorokauden kokoomanäyte. Kasvatuskauden aikainen mitattu fosforikuormitus on vuosina 1999–2003 ollut 0,21–1,45 kg/vrk, keskimäärin 0,88 kg/vrk ja laskennallinen fosforikuormitus vuosina 1999–2004 0,15–
1,1 kg/vrk, keskimäärin 0,8 kg/vrk. Laskennallinen fosforikuormitus on ollut vuosina 1999–2004 22–154 kg/v, keskimäärin 117 kg/v. Kasvatuskauden aikainen mitattu typpikuormitus on vuosina 1999–2003 ollut 1,7–
12,2 kg/vrk, keskimäärin 5,6 kg/vrk ja laskennallinen typpikuormitus vuosi- na 1999–2004 1,0–7,1 kg/vrk, keskimäärin 5,5 kg/vrk. Laskennallinen typ- pikuormitus on ollut vuosina 1999–2004 147–1 130 kg/v, keskimäärin 810 kg/v.
Mitattu fosforikuormitus on ollut kuukausitasolla luparajaa suurempi syys- kuussa 1999, 2001 ja 2002. Mitattu kuormitus on ollut samaa suuruusluok- kaa kuin laskettu kuormitus. Kuormituslaskennassa on virtaamana käytetty lupamääräysten sallimaa enimmäismäärää 300 l/s.
Ominaiskuormitus tuotettua elävää kalakiloa kohden on ollut vuosina 1999–2004 keskimäärin 7,3 g fosforia ja 50 g typpeä. Vesiensuojelun tavoiteohjelmassa vuoteen 2005 kalankasvatukselle asetetut tavoitearvot ovat 7 g fosforia ja 44 g typpeä tuotettua (elävää) kalakiloa kohden.
Laitoksella on päästy tavoitearvoihin fosforin osalta muutamana vuonna ja typen osalta vuonna 2004.
Lietettä ei siian kasvatuksessa altaisiin juurikaan muodostu, sillä hakijan ilmoituksen mukaan siiat syövät altaiden pohjalle laskeutuvaa ainesta. Lie- te imetään lietevaunuun tarpeen mukaan altaiden alapäästä poistomunkin edestä. Laskeutusaltaasta lietettä poistetaan kerran kuukaudessa. Liete on viety hakijan omistamalle pellolle lannoitteeksi.
Perkausvesiä syntyy noin 25 m3 vuodessa. Ne johdetaan sakokaivoon, jos- ta ne imetään lietevaunuun ja tyhjennetään hakijan kiinteistölle pensoittu- neelle alueelle, josta vedet eivät pääse valumaan vesistöön. Perkausjätet- tä syntyy noin 750 kg vuodessa. Jäte haudataan maahan hakijan kiinteis- tölle samaan paikkaan kuin laitoksella kuolleet kalat.
Rehusäkit, noin 1 000 vuodessa, poltetaan.
Toiminta ei aiheuta hajua eikä melua ympäristöön. Kaloja tuodaan laitok- selle 1–2 kertaa vuodessa ja viedään myyntiin kylmäkuljetukseen tarkoite- tulla pakettiautolla noin 50–200 kuormaa vuodessa. Rehua laitokselle tuo- daan 3–6 kertaa vuodessa.
Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)
Laitoksella on maa-allaslaitoksilla tyypillisesti käytössä olevaa tekniikkaa.
Kaloja ruokitaan pääasiassa automaateilla. Laitosta hoidetaan huolellisesti.
Laitoksen rehukerroin on ollut 1,1 ja käytetyn rehun fosforipitoisuus noin 1 %. Vesiensuojelun tavoiteohjelman (2005) mukaiseen ominaiskuormi- tusarvoon tai sen tuntumaan on päästy kuluneella lupakaudella fosforin osalta paria poikkeusta lukuun ottamatta. Typen osalta tavoitteeseen on päästy vuonna 2004. Rehukerroin tulee olemaan nykyistä tasoa ja rehun fosforipitoisuus arviolta 0,9 %, jolloin ominaiskuormitus on noin 6 g fosforia tuotettua kalakiloa kohden.
YMPÄRISTÖKUORMITUS
Päästöt pintavesiin
Kalankasvatuksen vesistökuormitus muodostuu pääasiassa hukkarehusta sekä kalojen ulosteista ja eritteistä. Osa aineista joutuu vesistöön liuen- neena ja osa kiintoaineeseen sitoutuneena. Pohjaan laskeutuva liete ha- joaa varsin nopeasti ja luovuttaa ravinteita perustuotannon käyttöön.
Vesistökuormituksen suuruus riippuu käytettävän rehun määrästä ja laa- dusta sekä lietteenpoiston tehokkuudesta. Rehunkäyttö ja siten myös ve- sistökuormitus on yleensä suurin loppukesällä.
Kasvatuskauden aikainen mitattu fosforikuormitus on vuosina 1999–2003 ollut 0,21–1,45 kg/vrk, keskimäärin 0,88 kg/vrk ja laskennallinen fosfori- kuormitus vuosina 1999–2004 0,15–1,1 kg/vrk, keskimäärin 0,8 kg/vrk.
Laskennallinen fosforikuormitus on ollut vuosina 1999–2004 22–154 kg/v, keskimäärin 117 kg/v. Kasvatuskauden aikainen mitattu typpikuormitus on vuosina 1999–2003 ollut 1,7–12,2 kg/vrk, keskimäärin 5,6 kg/vrk ja las- kennallinen typpikuormitus vuosina 1999–2004 1,0–7,1 kg/vrk, keskimää-
rin 5,5 kg/vrk. Laskennallinen typpikuormitus on ollut vuosina 1999–2004 147–1 130 kg/v, keskimäärin 810 kg/v.
Hakemuksen mukaisesta tuotannosta aiheutuu vesistöön meneväksi fosfo- rikuormitukseksi tuotantotietojen perusteella laskettuna enintään 140 kg vuodessa. Todellisuudessa kuormituksen arvioidaan olevan jonkin verran pienempi laitokselle pidättyvistä ja lietevesien mukana poistuvista ravinteis- ta johtuen. Vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisiin ominaiskuormitusar- voihin laitoksella arvioidaan päästävän fosforin osalta.
Kuormitus pyritään pitämään mahdollisimman alhaisena laitoksen huolelli- sella hoidolla, ruokinnan optimoinnilla, käyttämällä mahdollisimman vähän ravinteita sisältäviä kuivarehuja ja lietteenpoistolla.
Perkausvesistä ei synny päästöjä vesistöön.
Muut päästöt
Toiminta ei aiheuta hajua tai melua ympäristöön eikä haitallisia päästöjä maaperään ja pohjaveteen.
LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ
Alueen ja ympäristön yleiskuvaus
Aholan kalankasvatuslaitos sijaitsee Vuonteenkoskelta alavirtaan Niskajär- ven rannalla. Vuonteenkoskeen vedet tulevat Iivantiirajärvestä Tolpan- lammen kautta ja laskevat Niskajärven kautta Lentuaan. Iivantiiran- Juttuajärven alueen (59.922) alaosalla Niskajärven luusuassa valuma- alueen pinta-ala on 885 km2 ja järvisyys 11,1 %.
Virtaamat Niskajärven luusuassa yläpuolisen Änättijärven luusuan (F=403 km2) vuosien 1991–2000 virtaamien perusteella arvioituna ovat: yli- virtaama (HQ) 86 m3/s, keskiylivirtaama (MHQ) 51 m3/s, keskivirtaama (MQ) 10,9 m3/s, keskialivirtaama (MNQ) 3,1 m3/s ja alivirtaama (NQ) 1,8 m3/s. Pienimmillään virtaama on kevättalvella tai loppukesällä. Kesä- syyskuun keskivirtaama on ollut arviolta 10,7 m3/s ja elokuun 7,0 m3/s.
Elokuun virtaama voi olla kuivana kesänä pienimmillään noin 2–3 m3/s.
Alueen luonto ja suojelukohteet
Lentuan aluetta on suojeltu useilla päätöksillä. Lentuan luonnonsuojelualue on osa 1.7.1990 perustettua Ystävyyden puistoa ja Natura 2000 -kohteisiin kuuluva Lentuan alue (FI1200251) on aluerajaukseltaan pääpiirteissään sama. Lisäksi Lentuan alueella on yksityisiä suojelualueita. Lentuan ranta- alueet kuuluvat rantojensuojeluohjelmaan. Lentua on yksi harvoista sään- nöstelemättömistä Kainuun suurista järvistä. Rantojen luontotyypit ovat edustavia, monimuotoisia ja luonnonsuojelullisesti arvokkaita. Aholan lai- tokselta on matkaa Natura-alueen rajalle noin 1 500 m.
Kalalaitoksen lähialueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita.
Asutus ja muu rakennettu ympäristö
Niskajärven lähialueella on vähän asutusta sekä maa- ja metsätaloutta.
Rantatiloista vakituisesti asuttuja on neljä, kesämökkejä kaksi ja muita ra- kennuksia on viisi. Lentuan vettä ei käytetä talousvetenä. Mökkiläiset käyt- tävät vettä pesu- ja saunavetenä. Järvellä ei ole yleisiä uimarantoja.
Vesistön tila ja käyttö
Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus
Aholan ja lähistöllä olevan kahden muun kalankasvatuslaitoksen kuormi- tuksen vesistövaikutuksia on tarkkailtu Kainuun ympäristökeskuksen 18.5.1993 hyväksymän tarkkailuohjelman mukaan. Aholan laitos on ollut mukana tarkkailussa viimeksi vuonna 2003. Vesinäytteet on otettu laitok- selle tulevasta vedestä (Tolpanlampi) sekä Aholan ja Vuonteen laitoksilta alavirtaan olevasta Niskajärvestä, Kaarneenkoskelta alavirtaan sekä Len- tuan Koposenlahdelta ja Koposensaaren edustalta. Näytteet on otettu kak- si kertaa vuodessa heinä- ja syyskuussa. Vesistön tilaa on tarkkailtu lisäksi perifytontutkimuksin joka neljäs vuosi Tolpanlammen ja Lentuan Koposen- lahden havaintopaikoilla.
Seuraavassa on tarkasteltu vedenlaatua vuosina 2003–2006 sekä veden- laadun kehitystä vuosina 1991–2006.
Vesistön happitilanne on ollut pintakerroksessa pääsääntöisesti hyvä eikä keskimääräisissä hapen kyllästysasteissa havaintopaikkojen välillä ole ollut suurta vaihtelua (kyllästys-% 85–88). Niskajärven ja Lentuan Koposenlah- den pohjan läheisissä vesikerroksissa happitilanne on ollut heikompi. Nis- kajärven syvänteessä (15 m) hapen kyllästysaste on ollut kesällä keski- määrin 29 %, alimmillaan 9 %, Koposenlahden syvänteessä (11 m) keski- määrin 72 %, alimmillaan 55 % ja Koposensaaren edustalla (27 m) 57 %, alimmillaan 51 %. Happitilanteen heikkeneminen järvien pohjanläheisissä vesikerroksissa on kerrostuneisuuskausina tyypillistä, mutta voi osaltaan johtua myös kuormituksen vaikutuksista etenkin Niskajärvessä. Vedet ovat lievästi humuksisia, väriarvo on ollut pintakerroksessa keskimäärin noin 50 mg Pt/l. Veden pH on ollut Tolpanlammessa neutraalin tuntumassa ja muilla pisteillä pintakerroksessa lievästi hapanta, 6,8–6,9, pohjan läheisyy- dessä keskimäärin 6,1–6,5.
Kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet vesistön yläosalta alaosalle men- täessä pintakerroksessa keskimäärin seuraavat: Tolpanlampi 17 µg/l (12 µg/l), Niskajärvi 15 µg/l, Kaarneenkosken alapuoli ja Koposenlahti sy- vänne 21 µg/l (16 µg/l) ja Koposensaari 14 µg/l. Vastaavasti fosfaattifosfo- rin pitoisuudet ovat olleet 7 µg/l (2 µg/l), 2 µg/l, 8 µg/l (3 µg/l) ja 2 µg/l. Su- luissa olevat arvot kuvaavat pitoisuutta, kun Tolpanlammen ja Lentuan pis- teillä pintakerroksessa 19.9.2003 todettuja poikkeuksellisen korkeita fosfo- ripitoisuuksia ei ole otettu keskiarvossa huomioon. Niskajärven pohjan lä- heisyydessä kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 23 µg/l, suurim- millaan 29 µg/l ja fosfaattifosforin pitoisuus keskimäärin 9 µg/l ja suu- rimmillaan 12 µg/l. Lentuan pohjanläheisissä vesikerroksissa kokonaisfos- foripitoisuus on ollut keskimäärin 11–15 µg/l, suurimmillaan 14–22 µg/l.
Kesän keskimääräiset fosforipitoisuudet ovat olleet laitoksilta ylävirtaan ja Koposensaaren edustalla karuille ja muilla pisteillä lievästi reheville vesille tyypillistä tasoa, jos syyskuun 2003 poikkeuksellisia pitoisuuksia ei oteta huomioon.
Kokonaistyppipitoisuus on ollut Tolpanlammen pintavesikerroksessa keski- määrin 285 µg/l ja laitosten alapuolisilla pisteillä 301–326 µg/l. Korkeimmil- laan pitoisuudet olivat Kaarneenkoskelta alavirtaan. Niskajärven pohjanlä- heisessä vesikerroksessa typpipitoisuus on ollut korkeampi, keskimäärin 411 µg/l. Nitraattitypen pitoisuudet ovat olleet pintakerroksessa pieniä.
Kasviplanktonin määrää ja vesistön rehevyyttä kuvaava a-klorofylli- pitoisuus on ollut Tolpanlammessa laitoksista ylävirtaan keskimäärin 4,7 µg/l, Niskajärvessä 6,2 µg/l ja muilla pisteillä 4,5–5,1 µg/l. Pitoisuudet ovat lievästi reheville vesille tyypillisiä (raja-arvot 3–7 µg/l).
Laimentumissuhteen perusteella laskettuna Aholan laitoksen kuormituksen vaikutus vesistön fosforipitoisuuteen on ollut virtaamatilanteesta riippuen noin 1–3 µg/l. Tuotantotietoihin perustuvan typpikuormituksen vaikutus on ollut 6–21 µg/l.
Vuosina 1991–2006 hapen kyllästysasteissa ei ole pintakerroksessa ha- vaittavissa selvää kehityssuuntaa. Järvien pohjanläheisessä vesikerrok- sessa hapen kyllästysasteet osoittavat laskua selvimmin Niskajärvessä.
Kokonaisfosforipitoisuuksissa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa Niskajärveä lukuun ottamatta, jossa pitoisuudet ovat hieman kasvaneet.
Kokonaistyppipitoisuudet ovat pysyneet varsin vakaina. Epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet ovat laskeneet kaikilla havaintopaikoilla. A- klorofyllin pitoisuudet ovat pysyneet melko vakaina tai hieman laskeneet paitsi Niskajärvessä, jossa pitoisuudet ovat hieman kasvaneet.
Päällyslevästön kasvua on tutkittu perifytonkokein joka neljäs vuosi Tol- panlammen ja Lentuan Koposenlahden havaintopaikoilla. A-klorofyllin pi- toisuuksissa on ollut suurta vaihtelua, mutta yleensä pitoisuus on ollut suu- rin Koposenlahdella, keskimäärin noin viisi kertaa suurempi kuin Tolpan- lammessa. Lentuan Koposensaaren edustalla a-klorofyllipitoisuus on ollut noin kaksinkertainen Tolpanlanpeen verrattuna. Kiintoainepitoisuuksissa vaihtelu on ollut vähäisempää.
Lentuan alue kuuluu tyypiltään suuriin humusjärviin. Ihmistoiminnan vaiku- tukset Lentuan alueella eivät ole huomattavia. Lentua on karu järvi, jossa levien kasvua rajoittaa ensisijaisesti fosfori. Lentuaan tuleva fosforikuormi- tus on selvästi sallittua kuormaa pienempi. Merkittävin kuormittaja on maa- ja metsätalous. Kalankasvatuksen osuus kokonaiskuormituksesta on 2–
3 %, mutta alueellisia vaikutuksia on havaittavissa. Ympäristöhallinnon vuosien 2000–2003 vedenlaatuun perustuvan vesistöjen yleisen käyttökel- poisuusluokituksen mukaan Tolpanlammen-Lentuan alue kuuluu luokkaan hyvä.
Kalatalous
Niskajärvellä kotitarvekalastetaan. Ylävirtaan oleva Vuonteenkoski ja ala- virtaan oleva Kaarneenkoski ovat merkittäviä virkistyskalastuskohteita.
Niskajärvellä harjoitetaan kalastukseen ja retkeilyyn liittyvää veneilyä.
Tiedot Niskajärven alueen kalastuksesta ovat tarkkailusta, jossa on vuosit- tain tehty kalastustiedustelu viidelle Niskajärvellä ja noin 2 km siitä alavir- taan olevalla Koposenlahdella (Lentuan yläosaa) säännöllisesti kalasta- neelle henkilölle. Henkilöt ovat olleet vuodesta toiseen samat. Alueella on muita seisovilla pyydyksillä kalastavia vain vähän.
Tiedustelualueella kalastetaan pääasiassa verkoilla avovesikautena. Talvi- kalastus on vähäistä. Verkkoja on ollut käytössä viime vuosina keskimäärin
noin 26, joista tiheitä siikaverkkoja (# 27–33 mm) on ollut vajaa puolet ja loput harvempia siika- ja haukiverkkoja. Muikkuverkoilla pyyntiä on vain kokeiltu muutamina vuosina. Yhdellä kalastajalla on ollut käytössä myös 5 rantarysää, enimmillään 18 maderysää ja 1 kesänuotta. Alueen verkkoka- lastus on varsin pienimuotoista, sillä eri vuosina keskimääräinen kalastus- aika tiheillä siikaverkoilla on ollut 6–16 päivää ja harvemmilla verkoilla 10–
14 päivää. Nuotalla on kalastettu keskimäärin 6 kertaa kesässä.
Viiden kalastajan kokonaissaalis ilman nuottasaalista on ollut keskimäärin 550 kg vuodessa. Saaliista on ollut madetta keskimäärin 39 %, särkeä 30 % ja haukea 20 %. Näiden lisäksi on saatu vähän siikaa, taimenta, ah- venta ja kuhaa. Vähäisellä verkkopyynnillä muikkua ei ole saatu ollenkaan.
Hauet on saatu pääosin rantarysillä ja verkoilla ja mateet maderysillä.
Talouskohtainen saalis on ollut keskimäärin 54–135 kg vuodessa. Samo- jen kalastajien talouskohtainen keskimääräinen saalis oli vuosina 1992–
1997 yli kaksinkertainen 2000-luvun saaliiseen verrattuna. Saalisalenema selittyy pääosin alentuneella pyyntiponnistuksella. Esimerkiksi verkkoja oli 1990-luvulla käytössä yli 70 sekä ranta- ja maderysiä keskimäärin 23–28.
Alueen siika- ja muikkukannat ovat olleet kuitenkin varsin heikkoja 2000- luvulla.
Yksi kalastaja on nuotannut vähän kesällä Niskajärvellä ja Koposenlahdel- la. Kalastuspäiviä on olut vuodessa 3–9. Muikkusaalis on ollut pieni eli 25–
140 kg vuodessa.
Kalastajien mukaan alueella ei ole esiintynyt kaloissa makuvirheitä.
Niskajärveen liittyvät Kaarneen- ja Vuonteenkoski ovat merkittäviä virkis- tyskalastuskohteita. Iivantiiran osakaskunnalla on Nivan kylässä kalastus- lupa-automaatti, josta saadulla luvalla voi kalastaa heittovavoilla Niskajär- veen liittyvillä Vuonteen- ja Kaarneenkoskella sekä Tolpanlammesta ylävir- taan olevalla Nivanvirralla. Kosket ovat varsin suosittuja kalastuspaikkoja, sillä vuosina 2002–2005 lupia on lunastettu 393–495 vuodessa. Suosituin kohde on Kaarneenkoski. Koskiin istutetaan pyyntikokoista taimenta. Saa- liiksi saadaan taimenen ohella haukea ja ahventa sekä koskiin nousevaa siikaa.
Niskajärven kalastoon kuuluvat ainakin siika, taimen, muikku, hauki, ah- ven, made, kuha ja särki. Niskajärvestä ylävirtaan olevaan Iivantiiraan ja alavirtaan olevaan Lentuaan on istutettu vuosittain siikaa ja kuhaa sekä useimpina vuosina myös taimenta. Kaarneen- ja Vuonteenkosken sekä Ni- vanvirran erityiskalastuskohteeseen istutetaan pyyntikokoista taimenta noin 600 kg vuodessa. Osakaskunnan esimiehen mukaan taimen lisääntyy koskialueilla luontaisesti ainakin jossain määrin.
TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN
Vaikutus pintavesiin
Kalankasvatuksen päästöt vesistöön muodostuvat pääasiassa kalojen ulosteista ja eritteistä sekä rehujäämistä, joissa on ravinteita ja orgaanista ainesta. Päästöjen vaikutukset vesistössä voivat olla lähinnä rehevöittäviä ja happea kuluttavia. Selvimmin vaikutukset tulevat esiin keski- ja loppu- kesällä, jolloin kuormitus on suurinta, vedet lämpimiä ja perustuotanto voi- makkaimmillaan. Virtaavissa vesissä ravinteisuuden kasvu lisää ensisijai-
sesti kiinteillä alustoilla kasvavan päällyslevästön määrää ja järvissä ja su- vantopaikoissa myös planktista levätuotantoa. Rehevyyden kasvu voi ilme- tä rantojen limoittumisen ja kiinteiden kalanpyydysten likaantumisen voi- mistumisena sekä ranta- ja pohjakasvillisuuden runsastumisena. Vesistö- vaikutusten havaittavuus ja voimakkuus riippuvat mm. vesistössä vallitse- vista kuormituksen laimentumisolosuhteista ja muista vedenlaatuun alueel- la vaikuttavista tekijöistä. Haitalliseksi rehevöityminen katsotaan, kun se haittaa merkittävästi vesistön muuta käyttöä. Tutkimusten mukaan kalan- kasvatuksesta peräisin olevasta fosforikuormituksesta noin kolmannes on levästölle käyttökelpoisessa muodossa, soijapohjaista rehua käytettäessä vieläkin vähemmän.
Tarkkailutulosten mukaan vesistön ravinnepitoisuudet ja rehevyys ovat kasvaneet Vuonteenkosken kahden laitoksen vaikutusalueella jonkin ver- ran. Aholan ja samankokoisen Vuonteen kalankasvatuslaitoksen kuormi- tuksen vesistövaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti Niskajärveen. Kaar- neenkosken laitoksen vaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti Lentuan ylä- osaan. Mittaustulosten perusteella kokonaisfosforipitoisuus on ollut Niska- järvessä keskimäärin 3 µg/l, kokonaistyppipitoisuus 29 µg/l ja a-kloro- fyllipitoisuus 1,5 µg/l korkeampi kuin Tolpanlammessa. Lentuassa koko- naisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 2–4 µg/l, kokonaistyppipitoisuus 16–41 µg/l ja a-klorofyllipitoisuus 0–0,4 µg/l korkeampi kuin Tolpanlam- messa. Kesän keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet kaikilla ha- vaintopaikoilla lievästi reheville vesille tyypillistä tasoa. Etenkin Niskajärven syvänteen happitilanne on heikentynyt. Tämä on järvisyvänteille kerrostu- neisuuden aikana tyypillistä, mutta voi osittain johtua myös kuormituksen välittömistä ja välillisistä happea kuluttavista vaikutuksista.
Seuraavan taulukon mukaisesti on laimentumissuhteella laskettuna Aholan laitoksen tuotantotietojen ja mitatun keskimääräisen kuormituksen vaikutus vesistön kokonaisfosforipitoisuuteen Niskajärven luusuassa ollut keskivir- taamatilanteessa (MQ) noin 1–2 µg/l. Tuotantotietoihin perustuvassa kuormituksessa ei ole otettu huomioon lietteen poistoa. Yleensä lyhytkes- toisessa keskialivirtaamatilanteessa (MNQ) fosforipitoisuus voi kasvaa noin 3 µg/l. Haetulla rehumäärällä (26 000 kg/v) ja sen perusteella arvioidulla kuormituksella fosforipitoisuuden kasvu olisi virtaaman suuruudesta riip- puen 1–4 µg/l. Tuotantotietoihin perustuvan typpikuormituksen laskennalli- nen vaikutus vesistön typpipitoisuuteen on nykytilanteessa 6–21 µg/l ja lu- van mukaisella suurimmalla tuotannolla virtaamasta riippuen 9–30 µg/l.
Niskajärven pintavesikerroksen happitilanne on ollut hyvä, mutta pohjan läheisyydessä heikentynyt. Aholan laitoksen toiminnassa ei hakemuksen perusteella tapahdu olennaisia muutoksia, joten kuormituksen vesistövai- kutusten ei arvioida muuttuvan merkittävästi nykyisestä.
Arvio Aholan kalankasvatuslaitoksen kuormituksen aiheuttamasta ravinne- pitoisuuksien kasvusta Niskajärven luusuassa keskimääräisellä tuotantotie- tojen perusteella arvioidulla kuormituksella ja mitatulla fosforikuormituksella sekä haetun rehumäärän perusteella arvioidulla fosfori- ja typpikuormituk- sella kolmessa eri virtaamatilanteessa
Virtaama m3/s MQ (VI-IX)
10,7
MQ (VIII) 7,0
MNQ 3,1 Kuormitus kg/vrk Pitoisuuslisä (µg/l)
Kasvatuskausi 1999–2004, laskettu
Kok.P 0,81 0,88 1,3 3,0
Kok.N 5,5 6 9 21
Kasvatuskausi 1999–2003, mitattu
Kok.P 0,88 0,95 1,5 3,3
Arvio, laskettu
Kok.P 1,0 1,1 1,7 3,7
Kok.N 8,0 9 13 30
Seuraavassa taulukossa on esitetty Aholan, Vuonteen ja Kaarneenkosken kalankasvatuslaitosten laskennallinen yhteisvaikutus, mikäli päästöt koh- distuisivat samaan pisteeseen Niskajärven luusuaan. Kuormituksena tar- kastelussa on käytetty laitosten kuluneen lupakauden keskimääräisiä tuo- tantotietoihin perustuvia kuormituksia ja haetun tuotannon mukaisia kuor- mitusarvioita. Laitosten fosforikuormitus nostaa vesistön fosforipitoisuutta kesän keskivirtaamatilanteessa (MQ) noin 4 µg/l, elokuun keskivirtaamati- lanteessa noin 6 µg/l ja keskialivirtaamatilanteessa (MNQ) 13 µg/l. Typen osalta vaikutus on 27–93 µg/l. Haetulla tuotannolla fosforipitoisuuden li- säys nykytilanteeseen verrattuna olisi kesän ja elokuun keskivirtaamalla arviolta 0,6–1 µg/l, alivirtaamatilanteessa (MNQ) noin 2 µg/l ja typen lisäys 10–15 µg/l, alivirtaamatilanteessa 34 µg/l. Todellisuudessa kuormitusvaiku- tus ei kohdistu samaan paikkaan, vaan noin 60 % kuormituksesta kohdis- tuu Niskajärven yläosaan ja 40 % alaosaan.
Arvio Aholan, Vuonteen ja Kaarneenkosken kalankasvatuslaitosten kuor- mituksen yhteisvaikutuksesta Niskajärven luusuassa vuosina 1999–2005 keskimääräisellä tuotantotietoihin perustuvalla kuormitukella ja arvio hae- tussa tilanteessa
Virtaama m3/s MQ (VI-IX)
10,7
MQ (VIII) 7,0
MNQ 3,1 Kuormitus kg/vrk Pitoisuuslisä (µg/l) Vuontee, Ahola ja Kuhmon kala, nykytasolla*
Kok.P 3,4 3,7 5,6 12,7
Kok.N 25 27 41 93
Arvio haetulla tuotannolla ja kuormituksella
Kok.P 4,0 4,3 6,6 14,9
Kok.N 34 37 56 127
*laskennallinen kuormitus v. 1999–2005 keskimäärin
Laitosten nykyisten luparajojen mukaisen fosforikuormituksen, yhteiskuor- mitus kasvatuskaudella keskimäärin 3,4 kg/vrk kuukausikeskiarvona las- kettuna, ja haetun tuotannon perusteella arvioidun fosforikuormituksen (yh- teensä 4,0 kg/vrk) vaikusta vesistössä on tarkasteltu myös syvyys- suunnassa keskiarvoistavilla kaksiulotteisilla virtaus- ja kulkeutumismalleil-
la, jotka ratkaisevat pinnasta pohjaan lasketun keskimääräisen arvon vir- tausnopeudelle ja mallinnettavan aineen pitoisuudelle. Mallissa on otettu huomioon vesistön tilavuus, virtaama ja tuulitilanne (2,5 m/s lounaasta) se- kä laitosten kuormitus. Fosforin poistuminen on otettu huomioon hajoamis- kertoimella 0,03, joka johtaa pitoisuuden puolittumiseen vesistössä 23 vuo- rokauden välein. Kertoimen arvioinnissa on käytetty apuna vesistössä ha- vaittuja pitoisuuksia. Tarkastelu on tehty keskivirtaamatilanteessa. Tällöin kuormituksen kasvun vaikutus vesistön fosforipitoisuuteen vesimassassa olisi suurin (>0,5 µg/l) Vuonteen ja Aholan laitosten välittömässä läheisyy- dessä ja Kaarneenkosken laitokselta alavirtaan Lentuan Ulkuniemessä ja sen edustalla. Elokuussa fosforipitoisuuden lisäkasvu laitosten läheisyy- dessä olisi arviolta suurimmillaan luokkaa 1 µg/l ja alivirtaamatilanteessa noin 2 µg/l. Lievä rehevyyden kasvu on mahdollista Niskajärvessä ja Len- tuan Ulkuniemessä ja sen edustalla, mutta vesistön rehevyys- ja käyttökel- poisuusluokkaan sillä ei arvioida olevan vaikutusta.
Vaikutus kalatalouteen
Vesistövaikutusarvion mukaan kalankasvatuslaitoksen vaikutus näkyy ve- sistössä lähinnä veden fosfori- ja typpipitoisuuden kohoamisena. Tällä on vesistöä rehevöittävä vaikutus. Lisäksi happitilanne heikkenee etenkin Nis- kajärvessä pohjan läheisyydessä vesien kerrostuessa loppukesällä. Arvioi- tu vesistön rehevyyden kasvu ei vaaranna vesistön nykyisiä kalakantoja.
Kevätkutuiset kalalajit ovat vedenlaadun muutoksia melko hyvin kestäviä ja niiden kantoihin kuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta. Vesistön lievä rehevöityminen suosii särkikaloja vaateliaampien kalalajien kustannuksella.
Ravinnekuormituksen aiheuttama perustuotannon kasvu seurausilmiöi- neen voi ilmetä lähinnä syyskutuisten kalalajien lisääntymisongelmina, jot- ka ovat kuitenkin arvioidulla kuormituksen tasolla epätodennäköisiä.
Kohonneesta rehevyydestä johtuva konkreettinen kalastushaitta on seiso- vien pyydysten lisääntyvä limoittuminen. Kohonneesta rehevyydestä ai- heutuvat makuhaitat kaloissa laitokselta alavirtaan ovat epätodennäköisiä.
Kaarneenkosken erityiskalastuskohde on välittömästi Niskajärven alueen kolmen kalankasvatuslaitoksen vaikutuspiirissä ja se on suosittu vapaka- lastuskohde. Tämä viittaa siihen, että laitoksista ei ole aiheutunut alueella merkittäviä kalataloudellisia haittoja. Pyyntikokoisen kalan istutukset näille erityiskalastuskohteille onnistuvat hyvin Vuonteen- ja Kaarneenkosken lai- toksilta.
Muut ympäristövaikutukset
Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan haittaa ihmisten terveydelle tai yleiselle viihtyisyydelle. Toiminta lisää jossain määrin vesistön ravinteisuutta, mutta sen ei arvioida vaarantavan Lentuan Natura 2000 -alueen suojeluperustei- ta. Toiminta ei aiheuta hajua eikä melua ympäristöön. Toiminnasta ei ar- vioida aiheutuvan haitallisia päästöjä maaperään ja pohjaveteen.
Hankkeen hyödyt ja vahingot
Laitos työllistää yhden henkilön vakinaisesti ja toisen osa-aikaisesti.
Hakemuksessa on arvioitu, että haetun suuruisesta kalankasvatuksesta aiheutuva lievä rehevyyden kasvu on mahdollista Niskajärvessä, Lentuan Ulkuniemessä ja sen edustalla, mutta vesistön rehevyystasoon ja käyttö- kelpoisuuteen sillä ei ole arvioitu olevan merkittävää vaikutusta.
Kalastolle ja kalastukselle aiheutuvia haittoja on esitetty korvattavaksi yh- dessä Vuonteen ja Kaarneenkosken kalankasvatuslaitosten kanssa vuo- tuisella 600 euron suuruisella kalatalousmaksulla, josta Aholan kalankas- vatuslaitoksen osuus haetun suuruisella rehun käytöllä olisi 142 euroa.
Haitat ovat myös yleiseltä kannalta katsottuna etuihin verrattuna vähäisiä.
Toiminnasta ei aiheudu terveydellistä haittaa tai muuta ympäristön pilaan- tumista, erityistä luonnon olosuhteiden huonontumista, yleiseltä kannalta tärkeän käyttömahdollisuuden vaarantumista tai rasitusta naapurustolle.
TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU
Vuonteen- ja Kaarneenkosken kalankasvatuslaitosten kuormituksia ja ve- sistövaikutuksia on tarkkailtu Kainuun vesi- ja ympäristöpiirin 18.5.1993 hyväksymän tarkkailuohjelman mukaan. Kuormitustarkkailun tulokset on raportoitu vuosittain Kainuun kalankasvatuslaitosten kuormitustarkkailura- porteissa ja vesistötarkkailun tulokset Oulujoen vesistöalueen Sotkamon reitin vesistötarkkailuraportissa.
Niskajärven alueen kalankasvatuslaitosten tarkkailussa on vuosittain tehty kalastustiedustelu viidelle Niskajärvellä ja noin 2 km siitä alavirtaan olevalla Koposenlahdella (Lentuan yläosaa) säännöllisesti kalastaneelle henkilölle.
Esitys uudeksi käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaksi on seuraava.
Käyttö- ja päästötarkkailu
Laitoksen toiminnasta pidetään hoitopäiväkirjaa. Kirjaan merkitään laitok- selle tuodut ja laitokselta siirretyt kalamäärät, käytetyn rehun määrä päivit- täin, rehun laatu, käytetyt kemikaalit, tiedot kalojen lääkityksestä ja roko- tuksesta, käytettyjen lääkeaineiden määristä, kalataudeista sekä kala- kuolemista ym. vastaavista tapahtumista laitoksella. Hoitopäiväkirjaan kir- jataan myös käytetyn veden määrä sekä tiedot lietteenpoistosta ja sijoituk- sesta.
Käytetystä kuivarehusta merkitään hoitopäiväkirjaan tuotenimi, raekoko sekä fosfori- ja typpipitoisuus. Rehun ravinnepitoisuuksista on käytettävis- sä valmistajan ilmoittamia tietoja (rehun vakuustodistus).
Hoitopäiväkirja säilytetään laitoksella ja vaadittaessa esitetään valvovalle viranomaiselle. Valvovalle viranomaiselle annetaan vaadittaessa hoitopäi- väkirjassa esitettävien tietojen luotettavuuden tarkistamiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Hoitopäiväkirja toimitetaan Kainuun ympäristökeskuk- selle kasvatuskauden päätyttyä ympäristökeskuksen määräämänä ajan- kohtana. Kasvatuskauden päätyttyä, viimeistään seuraavan vuoden alussa toimitetaan yhteenveto kala- ja rehumääristä Kainuun ympäristökeskuksel- le Vahti-rekisteriä varten.
Päästöjä vesistöön tarkkaillaan ottamalla vesinäytteet laitokselle tulevasta ja laitokselta lähtevästä vedestä kuusi kertaa vuodessa, kun kasvatettava kalamäärä on yli 30 tonnia vuodessa ja neljä kertaa, kun kasvatettava ka- lamäärä on pienempi kuin 30 tonnia vuodessa. Näytteet otetaan heinä- ja elokuussa kaksi kertaa kuukaudessa ja jos näytteitä otetaan kuusi kertaa vuodessa lisäksi kerran kesä- ja syyskuussa.
Laitokselle tulevasta vedestä otetaan kertanäyte ja laitokselta lähtevästä vedestä vuorokauden kokoomanäyte automaattisella näytteenottimella tai vähintään 8 tunnin kokoomanäyte. Käsin kerätty kokoomanäyte koostuu vähintään kuudesta noin kahden tunnin välein päivän aikana kerätystä osanäytteestä. Näytteet toimitetaan analysoitavaksi vuorokauden kuluessa näytteenotosta tai mikäli näin ei voida toimia, näytteet pakastetaan ja toimi- tetaan myöhemmin pakastettuna laboratorioon analysoitavaksi. Laitoksen henkilökunta voi ottaa kuormitustarkkailunäytteet.
Näytteistä määritetään kokonaisfosfori.
Vesistötarkkailu
Laitoksen aiheuttamien vesistöpäästöjen vaikutuksia tarkkaillaan kaksi ker- taa vuodessa eli heinä- ja elokuussa otettavin vesinäyttein. Joka kolmas vuosi päästöjen vaikutuksia tarkkaillaan pintalevästön muodostumista ja määrää mittaavin perifytonkokein. Tällöin ei oteta vesinäytteitä.
Vesinäytteet otetaan nykyisen ohjelman mukaisilta havaintopaikoilta Tol- panlammesta, Niskajärvestä, Lentuan Ulkuniemestä, Lentuan Koposen- lahdelta ja Koposensaaren edustalta.
Vesistötarkkailun havaintopaikat
Havaintopaikka Tunnus Koordinaatit Yk
Vesistö- alue Tolpanlampi KylTu 7135869 3623313 59.922
Niskajärvi Nisjä 7134934 3623071 59.922
Lentua, Ulkuniemi Lent6 7134821 3621768 59.922 Lentua, Koposenlahti Lent7 7134242 3622046 59.922 Lentua, Koposensaari Lent8 7133441 3624551 59.922
Havaintopaikkojen koordinaatit on mitattu GPS:llä näytteenoton yhteydes- sä. Pisteet eivät vastaa täysin ympäristöhallinnon Hertta-järjestelmässä olevia tietoja, mutta mainittuja pisteitä lähinnä olevat pisteet ovat seuraa- vat:
Tolpanlampi 7135988-3623199 Niskajärvi 4 7134939-3623028 Lentua 6 7134869-3621770 Lentua 14 7134446-3621710 Lentua 20 133619-3624342
Näytteenottosyvyys on 1 m, 1 m pohjan yläpuolelta ja vesipatsaan puolivä- listä, jos kokonaissyvyys on yli 8 m. Klorofyllinäytteet otetaan kokooma- näytteenä kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta 0,5 metrin välein.
Näytteistä tehdään seuraavat määritykset:
Näkösyvyys (maastossa), lämpötila (maastossa), happi, pH, väri, koko- naisfosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa, ammoniumtyppi, a-klorofylli ja fekaaliset koliformiset bakteerit.
Perifytontarkkailu tehdään samoilla pisteillä kuin mistä vesinäytteet otetaan tai läheltä kyseisiä pisteitä siten, että virtausolot ym. ympäristötekijät ovat mahdollisimman samanlaiset. Tarkka paikka päätetään maastossa ja koordinaatit mitataan GPS:llä.
Tutkimus tehdään kaksi kertaa kesässä heinä–elokuussa inkuboimalla muovialustoja noin kolme viikkoa. Levyistä irrotetaan niihin kiinnittynyt le- vämassa ja lisätään ohjeen mukainen vesimäärä. Näytteistä määritetään a-klorofylli ja kiintoaine. Tähän mennessä perifytontarkkailu on tehty kol- mella pisteellä (Tolpanlampi, Lent7 ja Lent8) joka neljäs vuosi, viimeksi vuonna 2005. Ehdotetun mukaisena tarkkailu aloitetaan vuonna 2008 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi.
Näytteenotossa noudatetaan vesi- ja ympäristöhallinnon antamia ohjeita.
Kaikki määritykset tehdään SFS-standardien mukaisesti tai viranomaisten hyväksymin menetelmin.
Kalaston ja kalastuksen tarkkailu
Niskajärven alueen kalankasvatuslaitosten tarkkailua on toteutettu hakijan järjestämällä tarkkailulla, jossa on vuosittain tehty kalastustiedustelu viidel- le Niskajärvellä ja noin 2 km sen alapuolella Koposenlahdella (Lentuan yläosaa) säännöllisesti kalastaneelle henkilölle. Henkilöt ovat olleet vuo- desta toiseen samat. Tällä alueella ei tiettävästi ole muita seisovilla pyy- dyksillä aktiivisesti kalastavia. Tiedustelussa on selvitetty vuosittain käy- tössä olleet pyydykset ja saatu saalis. Lisäksi on vuosittain selvitetty Iivan- tiiran osakaskunnan Nivan kylässä olevasta kalastuslupa-automaatista os- tettujen lupien määrä. Tällä luvalla voi kalastaa heittovavoilla Vuonteen- ja Kaarneenkoskella sekä Tolpanlammen ylävirtaan olevalla Nivanvirralla.
Tarkkailun perustulokset on toimitettu Kainuun työvoima- ja elinkeinokes- kukseen vuosittain.
Kalataloustarkkailua esitetään jatkettavan nykyisen käytännön mukaisesti.
Kuormituksen kalataloudellisia vaikutuksia voidaan arvioida lisäksi vesistö- tarkkailun tulosten perusteella.
Tulosten toimittaminen ja raportointi
Vesistötarkkailun tulokset toimitetaan heti niiden valmistuttua, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluttua näytteenotosta tarkkailuvelvolliselle, Kai- nuun ympäristökeskukselle ja Kuhmon kaupungin ympäristöviranomaisel- le. Päästö- ja vesistötarkkailun tulokset raportoidaan kerran vuodessa jo- ko erikseen tai alueen yhteistarkkailuraporteissa. Kalataloustarkkailun pe- rustulokset toimitetaan vuosittain Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuk- seen ja niistä tehdään yhteenveto seuraavaan lupamääräysten tarkista- mishakemukseen.
Tarkkailuohjelmien muuttaminen
Tarkkailuohjelmaan voidaan tehdä muutoksia Kainuun ympäristökeskuk- sen ja Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla.
VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET
Edellisessä lupakäsittelyssä jätevesistä ei katsottu aiheutuvan korvattavaa vahinkoa. Jatkossa Vuonteen- ja Kaarneenkosken laitosten yhteenlaskettu kuormitus on sitä luokkaa, että toiminnan arvioidaan alentavan alavirran- puoleisen vesistön kalataloudellista käyttökelpoisuutta siinä määrin, että se tulee kompensoida. Kolmen kalankasvatuslaitoksen yhteisestä kuormituk- sesta aiheutuvat kalasto- ja kalastushaitat arvioidaan voitavan kompensoi- da vuotuisella 600 euron suuruisella kalatalousmaksulla. Kyseisellä sum- malla voidaan esimerkiksi istuttaa noin 120 kg pyyntikokoista kirjolohta, noin 350 kpl 2-vuotiasta taimenta tai noin 5 000 yksikesäistä siikaa. Rehun käytön suhteen jaettuna kalatalousmaksu olisi laitoksittain seuraava: Kaar- neenkosken laitos 245 €, Vuonteen laitos 213 € ja Aholan laitos 142 €.
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY
Lupahakemuksesta tiedottaminen
Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympä- ristölupavirastossa ja Kuhmon kaupungissa 31.1.–2.3.2007 sekä erityistie- doksiantona asianosaisille. Lisäksi ympäristölupavirasto on pyytänyt ha- kemuksesta lausunnon Kuhmon kaupungin kaavoitusviranomaiselta. Kuu- lutuksen julkaisemisesta on lisäksi ilmoitettu 2.2.2007 paikallislehti Kuhmo- laisessa.
Muistutukset ja vaatimukset
1. Kainuun ympäristökeskus
Ympäristökeskus on todennut, että sen suorittamien tarkastuskäyntien pe- rusteella laitos on toiminut lupamääräysten mukaisesti. Laitoksen tarkkai- lussa sekä vuosiyhteenveto- ja hoitopäiväkirjatietojen toimittamisessa on ollut puutteita ja ongelmia viimeisten vuosien aikana. Hakijan tulee jatkos- sa kiinnittää huomiota lupamääräysten noudattamiseen.
Hakemuksessa esitettyihin käytäntöihin ja lupamääräyksiin Kainuun ympä- ristökeskus on esittänyt seuraavia tarkennuksia ja täydennyksiä:
– laitoksella syntyvät muovijätteet tulee toimittaa jätteenkeräykseen (ei saa polttaa)
– liete on poistettava kasvatusaltaista vähintään kerran viikossa ja las- keutusaltaasta vähintään kerran kuukaudessa
– lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus on jätettävä lupavi- ranomaiselle vuoden 2017 loppuun mennessä
Muutoin ympäristö- ja vesitalouslupa voidaan myöntää hakemuksen mu- kaisena.
2. Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus
Työvoima- ja elinkeinokeskus on todennut, että Vuonteen- Kaarneenkosken alueella sijaitsee kolme kalankasvatuslaitosta, joiden vai- kutukset ovat havaittavissa alapuolisessa vesistössä mm. rehevyyden kas- vuna ja happitilanteen heikkenemisenä. Mikäli alueen kokonaiskuormitus
pysyy ennallaan, ei luvan myöntämiselle ole estettä, eikä kalataloudellisen kompensaation määrääminen ole tarpeen.
Kalataloudellinen tarkkailu voidaan tehdä pääosin hakemuksen mukaisesti.
Kalastustiedustelun tulokset on toimitettava vesistötarkkailua hoitavalle konsultille, ja toiminnan vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen on arvioitava osana vesistötarkkailun raportointia. Hakemus lupamääräysten tarkistami- seksi on jätettävä vuoden 2016 loppuun mennessä.
Hakijan kuuleminen ja selitys
Hakija on 18.4.2007 toimittanut ympäristölupavirastoon selityksensä muis- tutuksista ja vaatimuksista. Siinä hakija on esittänyt seuraavaa:
Lietettä ei voida yleensä poistaa kerran viikossa kasvatusaltaista, koska veden lämpötilan ollessa yli 20 astetta aiheuttaa lietteenpoisto kalakuole- mia. Lämpimän veden aikaan kaloja ei ruokita, sillä kalat stressaantuvat ja sairastuvat. Hellekautena puhdistetaan sihdit ja kerätään kuolleet kalat al- taista ja seurataan tilannetta aktiivisesti. Normaaliolosuhteissa lietteenpois- to onnistuu. Rehut ovat paljon parempia kuin viime vuosituhannella, eikä lietettä synny niin paljon. Laskeutumisaltaassa tilanne on toinen ja sieltä voidaan liete poistaa kerran kuukaudessa.
Laitoksella syntyvät muovijätteet toimitetaan Kainuun jäteyhtymän keräys- pisteeseen noin 7 kilometrin päähän.
MERKINTÄ
Ympäristölupavirasto on tänään antanut päätökset myös Vuonteen kalan- kasvatuslaitoksen/Osmo Kyllösen ympäristö- ja vesitalousasiassa (päätös nro 2/08/2) ja Kuhmon Kala Oy:n Kaarneenkosken kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalousasiassa (päätös nro 3/08/2).
Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U
VESITALOUSLUPARATKAISU
Ympäristölupavirasto myöntää Aholan kalankasvatuslaitoksen omistajalle Timo Kyllöselle luvan veden johtamiseen Tolpanlammesta kalankasvatus- laitokselle kalankasvatusta ja talvivarastointia varten sekä kalojen talviva- rastointiin käytettävien verkkoaltaiden pitämiseen tilan Ahola RN:o 2:34 rannassa Iivantiiran osakaskunnan vesialueella Kuhmon kaupungissa.
Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaisesti korvattavaa vahinkoa. Ennakoimattoman vahingon varalta annetaan ohjaus.
Luvan saajan on noudatettava jäljempänä olevia lupamääräyksiä.
YMPÄRISTÖLUPARATKAISU
Ympäristölupavirasto myöntää Aholan kalankasvatuslaitoksen omistajalle Timo Kyllöselle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan kalankasva- tukseen maa-altaissa ja käytetyn veden johtamiseen Niskajärven yläosaan.
Kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna ilmaistuna on noin 24 000 kg vuo- dessa.
Ympäristölupavirasto myöntää Aholan kalankasvatuslaitoksen omistajalle Timo Kyllöselle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan kalojen talvi- varastointiin Aholan kalankasvatuslaitoksen maa-altaissa ja Iivantiiran osa- kaskunnan vesialueella olevissa verkkoaltaissa sekä perkaamotoimintaan.
Talvivarastoitava kalamäärä on enintään 24 000 kg vuodessa ja perattava kalamäärä enintään 5 000 kg vuodessa.
Toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu toimenpitein estettävää tai ympä- ristönsuojelulain mukaisesti korvattavaa vahinkoa. Ennakoimattoman va- hingon varalta annetaan ohjaus.
Luvan saajan on noudatettava jäljempänä olevia lupamääräyksiä.
LUPAMÄÄRÄYKSET
Vesitalousluvan määräykset
1. Laitokselle saadaan johtaa vettä Tolpanlammesta enintään 300 l/s.
Veden johtaminen laitokselle on järjestettävä vesistön muuta käyttöä mah- dollisimman vähän häiritsevällä tavalla. Luvan saajan on oltava selvillä käyttämänsä veden määrästä. Virtaaman säätö ja mittaukset on tehtävä Kainuun ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Laitokselle tuleva vir- taama on mitattava päivittäin kesäkuun ensimmäisen ja syyskuun viimei- sen päivän välisenä aikana ja muulloin kerran viikossa. Havainnot on mer- kittävä hoitopäiväkirjaan.
Vesi on johdettava laitokselle rakennettuja vedenottolaitteita käyttäen. Ne on pidettävä asianmukaisessa kunnossa.
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi
Päästöt pintavesiin
2. Kalankasvatuslaitoksen laitteiden ja rakenteiden tulee olla ympäristölu- pavirastoon 29.12.2006 toimitetun hakemussuunnitelman ja sen liitteenä 2 olevan asemapiirroksen "Aholan kalankasvatuslaitos, Kuhmo, Niva. Timo Kyllönen" mukainen. Maa-altaissa tulee olla lietetaskut.
Rakenteet ja laitteet on pidettävä asianmukaisessa kunnossa. Kainuun ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla rakenteisiin ja laitteisiin voidaan tehdä vähäisiä muutoksia, jotka eivät loukkaa yleistä tai yksityistä etua.
3. Laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan kuivarehua enintään 26 000 kg vuodessa. Vesistöön joutuva laskennallinen fosforikuormitus saa olla enintään 140 kg vuodessa. Ravinnekuormitus lasketaan rehun ja
sillä tuotetun kalan sisältämien ravinnemäärien erotuksena. Verkkoaltaissa olevia kaloja ei saa ruokkia.
Kalankasvatuslaitosta on hoidettava huolellisesti ja asianmukaisesti niin, että vesistökuormitus pysyy kaikissa olosuhteissa mahdollisimman piene- nä. Kaloja ei saa ruokkia liikaa ja kuivarehusta on erotettava rehupöly en- nen ruokintaa. Käytettävän kuivarehun fosforipitoisuus saa teuraskalan kasvatuksessa olla keskimäärin enintään 0,9 %. Pienpoikasten kasvatuk- sessa käytettävän rehun fosforipitoisuuden tulee olla mahdollisimman pieni.
4. Jätevedet on johdettava vesistöön laskeutusaltaan kautta. Maa-altaiden lietetaskuista tai vastaavista lietteen kerääjistä liete on poistettava kasva- tuskaudella vähintään kerran viikossa ja laskeutusaltaasta vähintään ker- ran kuukaudessa. Poistettu liete on sijoitettava sellaiseen paikkaan, mistä se ei pääse valumaan vesistöön eikä pilaamaan käyttökelpoista pohjavet- tä. Liete on käsiteltävä ja sijoitettava Kuhmon kaupungin ympäristönsuoje- luviranomaisen ohjeiden mukaisesti.
5. Kalanperkaamon perkausvedet on johdettava sakokaivoon, josta ne on kuljetettava paikkaan, mistä ne eivät pääse valumaan vesistöön eikä pi- laamaan käyttökelpoista pohjavettä.
Päästöt ilmaan ja melu
6. Laitoksen ja perkaamon toiminta sekä rehun, lietteen, kuolleiden kalojen ja muiden jätteiden käsittely on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu haju- tai meluhaittoja.
Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen
7. Kuolleet kalat ja muut laitoksella syntyvät jätteet on kompostoitava tai käsiteltävä ja sijoitettava muulla Kuhmon kaupungin jätehuoltomääräysten mukaisella tavalla. Perkausjätteet on toimitettava hyötykäyttöön tai muu- hun kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymään paikkaan.
Perkaustoiminnassa on pyrittävä vettä säästäviin menetelmiin. Rehusäkit tulee toimittaa uusiokäyttöön tai kaatopaikalle.
Kalankasvatuslaitoksella on kaikessa toiminnassa huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei siitä aiheudu vaaraa tai hait- taa terveydelle tai ympäristölle. Luvan saajan on järjestettävä jätehuolto ja jätteen kuljetus asianmukaisesti Kuhmon kaupungin jätehuoltomääräyksiä noudattaen.
Varastointi
8. Kalanrehut on varastoitava asianmukaisesti siten, etteivät vahinkoeläi- met pääse niihin käsiksi.
Tarkkailu- ja raportointimääräys
9. Luvan saajan on oltava selvillä toiminnan ympäristövaikutuksista. Luvan saajan on huolehdittava toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailusta sekä tarkkailutulosten raportoinnista tämän päätöksen liitteen 2 mukaisesti.
Kainuun ympäristökeskus voi tarkentaa käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkai- luohjelmaa sekä Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus kalastus- ja kalas- totarkkailuohjelmaa.
Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet
10. Laitoksella ilmenevistä kalataudeista ja -kuolemista on ilmoitettava vii- pymättä Kainuun ympäristökeskukselle. Lisäksi kalataudeista ilmoittamisen osalta on noudatettava eläintautilain säännöksiä.
Muista ympäristön kannalta merkittävistä poikkeuksellisista tilanteista on ilmoitettava ympäristökeskukselle ja Kuhmon kaupungin ympäristönsuoje- luviranomaiselle.
Toiminnan lopettaminen
11. Jos laitoksen toiminta lopetetaan lupakauden aikana, siitä on ennak- koon ilmoitettava Kainuun ympäristökeskukselle ja Kuhmon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.
Toiminnan loputtua on vedenkorkeuteen ja vedenjuoksuun vaikuttavien ra- kenteiden suhteen meneteltävä vesilain 2 luvun 31 §:n 2 momentissa sää- detyllä tavalla.
OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA
Vahingonkärsijä voi vaatia luvan haltijalta korvausta ennakoimattomasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvasta tai muusta vesistöön kohdistuvasta toimenpiteestä johtuvasta vahingosta. Hakemus tulee tehdä ympäristölu- pavirastolle. Ennakoimattoman vahingon korvaamista koskevan hakemuk- sen yhteydessä voidaan esittää myös luvasta poiketen aiheutetun vahin- gon korvaamista koskeva vaatimus.
RATKAISUN PERUSTELUT
Lupaharkinnan perusteet
Tätä päätöstä ja siinä annettuja lupamääräyksiä noudattaen hakemukses- sa tarkoitettu kalankasvatus täyttää ympäristönsuojelulain, vesilain ja jäte- lain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä ne vaati- mukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty.
Luvan myöntämisen edellytykset
Vesitalouslupa
Lupamääräysten edellyttämällä tavalla tapahtuvasta veden johtamisesta laitokselle sekä verkkoaltaiden pitämisestä vesialueella ei aiheudu enna- koitavissa olevaa vahinkoa. Näin ollen lupamääräysten edellyttämällä ta- valla edellä mainituista toimenpiteistä saatava hyöty on huomattava verrat-
tuna niistä aiheutuvaan vahinkoon, haittaan tai muuhun edunmenetykseen, ja lupa voidaan vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla myöntää. Luvan saajalla on käyttöoikeus verkkoaltaita varten tarvittavaan vesialueeseen.
Ympäristölupa
Kalankasvatuslaitoksen aiheuttama kuormitus kohdistuu pääasiassa Nis- kajärveen. Tämä aiheuttaa jonkin verran vesialueen levänkasvun ja vesi- kasvillisuuden lisääntymistä lämpimän veden aikana erityisesti laitoksen lähialueilla. Vedenlaadun muuttuminen ja perifytonin (päällyslevästön) kasvun lisääntyminen ei ole kuitenkaan niin voimakasta, ettei luvan myön- tämiselle olisi edellytyksiä.
Ottaen huomioon lupamääräykset laitoksen hoidosta, lietteen poistosta se- kä rehun määrästä ja laadusta toiminta vastaa Aholan kalankasvatuslai- toksen olosuhteet huomioon ottaen parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaa- timuksia ja on ympäristön kannalta parhaan käytännön mukainen. Käytet- tävän rehun määrä ja fosforikuormitus ovat hakemuksen mukaisia.
Tarkkailutulosten mukaan vesistön ravinnepitoisuudet ja rehevyys ovat kasvaneet Vuonteekosken kahden laitoksen vaikutusalueella jonkin verran.
Aholan ja samankokoisen Vuonteen kalankasvatuslaitoksen kuormituksen vesistövaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti Niskajärveen. Mainittuja lai- toksia suuremman Kaarneenkosken laitoksen vaikutukset kohdistuvat en- sisijaisesti Lentuan yläosaan. Lentuassa kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 2–4 µg/l, kokonaistyppipitoisuus 16–41 µg/l ja a-klorofylli- pitoisuus 0–0,4 µg/l korkeampi kuin Tolpanlammessa. Kesän keskimääräi- set a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet kaikilla havaintopaikoilla lievästi rehe- ville vesille tyypillistä tasoa. Etenkin Niskajärven syvänteen happitilanne on heikentynyt. Tämä on järvisyvänteille kerrostuneisuuden aikana tyypillistä, mutta voi osittain johtua myös kuormituksen välittömistä ja välillisistä hap- pea kuluttavista vaikutuksista.
Hakemusten mukaisilla tuotannoilla ja kuormituksilla fosforipitoisuuden li- säkasvu elokuussa olisi laitosten läheisyydessä noin 1 µg/l ja alivirtaamati- lanteessa noin 2 µg/l. Lievä rehevyyden kasvu on mahdollista Niskajärves- sä ja Lentuan Ulkuniemessä ja sen edustalla.
Aholan laitokselta on vesitse matkaa Lentuan Natura 2000 -alueen rajalle noin 1,5 km. Aholan laitoksen jätevesien johtamisen vaikutukset alavirran puoleisessa vesistössä ovat verrattain vähäiset ja ne eivät ympäristölupavi- raston arvion mukaan ole heikentäneet eikä hakemuksen mukaisena en- nalta arvioiden tulevaisuudessakaan merkittävästi heikennä Lentuan Natu- ra 2000 -alueen suojeluperusteita, joita ovat mm. hiekkamaiden niukkami- neraaliset niukkaravinteiset vedet, joten toimintaa voidaan jatkaa nykyises- sä laajuudessa.
Luvan myöntämiselle ei ole kaavoituksellista estettä.
Asetetut lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi ja toiminnan sijoi- tuspaikka huomioon ottaen luvan mukaisesta toiminnasta ei ennalta arvioi- den aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittä- vää ympäristön pilaantumista, kiellettyä maan tai pohjaveden pilaantumis- ta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toi- minnan vaikutusalueella tai kohtuutonta rasitusta naapuritiloilla.
Lupamääräysten perustelut
Vesitalousluvan määräykset
Ympäristölupavirasto myöntää luvan saajalle oikeuden ottaa laitokselle vet- tä nykyisen määrän. Vedenotosta ei ole aiheutunut tai ennalta arvioiden ei vastaisuudessakaan aiheudu kenellekään edunmenetystä.
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi
Kalojen ruokintaan käytettävän kuivarehun määrää ja laatua sekä päästö- rajoja sekä lietteen poistoa koskevat määräykset ovat tarpeen vesien pi- laantumisen ehkäisemiseksi. Valvonnallisista syistä käytettävän rehun määrälle on asetettu kiinteä yläraja. Ottaen huomioon laitoksen koko ei ole syytä määrätä fosforikuormitukselle kuin vuosikuormitusraja.
Jätehuoltoa koskeva määräys on tarpeen jätteistä aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ja roskaantumisen estämiseksi.
Rakenteita ja niiden kunnossapitoa koskevat määräykset sekä tarkkailu- ja raportointimääräykset ovat tarpeen valvonnallisista syistä sekä mahdollis- ten vesien käytölle aiheutuvien vahinkojen varalta.
Tarkkailu- ja raportointimääräys
Ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan muun muassa toimin- nan käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusta on annettava määräykset lupa- päätöksessä. Ympäristölupavirasto vahvistaa käyttö-, päästö- ja vaikutus- tarkkailun luvassa, ja niiden olennainen sisältö esitetään tämän päätöksen liitteessä 2. Päästötarkkailuohjelma on tarkoitettu tuottamaan tietoa vesis- töön joutuvasta kuormituksesta kaikissa olosuhteissa ja toiminnan eri vai- heissa. Oleelliset muutokset edellyttävät luvan muuttamista.
Voimassa olevaa ohjelmaa noudatetaan, kunnes uusi ohjelma tulee voi- maan.
Laitoksen sijainti huomioon ottaen ei ole tarpeen määrätä tarkkailemaan ilmaan joutuvia päästöjä, melua, tärinää eikä niiden ympäristövaikutuksia.
Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet
On tarpeen antaa määräys myös kalataudeista ja -kuolemista sekä merkit- tävien poikkeustilanteiden ilmoittamisesta.
Toiminnan lopettaminen
Ympäristönsuojelulain mukaan on annettava tarpeelliset määräykset toi- minnan lopettamisen varalta. Ympäristölupavirasto katsoo riittäväksi mää- rätä ilmoituksen tekeminen valvontaviranomaisille, jotka voivat antaa asiassa tarkempia ohjeita.
VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN
1. Kainuun ympäristökeskus ja 2. Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus Lausunnoissa esitetty on otettu huomioon lupamääräyksistä ja niiden pe- rusteluista ilmenevästi.
LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN
Päätöksen voimassaolo
Tällä päätöksellä myönnetty lupa on voimassa toistaiseksi. Tarvittaessa ympäristölupavirasto voi ympäristönsuojelulain 58 ja 59 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä muuttaa lupaa tai valvontaviranomaisen aloitteesta peruuttaa luvan.
Lupamääräysten tarkistaminen
Mikäli luvan saaja aikoo jatkaa kalankasvatusta vuoden 2017 jälkeen, on lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus toimitettava ympäristölu- pavirastolle mainitun vuoden loppuun mennessä uhalla, että ympäristölu- pavirasto voi määrätä luvan raukeamaan.
Lupamääräysten tarkistamista koskevassa hakemuksessa on esitettävä yhteenveto tarkkailutuloksista sekä selvitys lietteenpoistosta, laitoksen vai- kutuksesta vesistön vedenlaatuun ja käyttökelpoisuuteen, muuhun ympä- ristöön, kalastoon ja kalastukseen sekä ehdotus tarvittavista hoito- ja muis- ta toimenpiteistä vahinkojen poistamiseksi tai korvaamiseksi. Lisäksi ha- kemukseen on liitettävä tarvittavat selvitykset ympäristökuormituksen vä- hentämiseksi toteutusaikatauluineen sekä muut ympäristönsuojeluasetuk- sessa säädetyt selvitykset.
Korvattava päätös
Pohjois-Suomen vesioikeuden 24.6.1999 antama päätös nro 28/99/2
Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen
Jos asetuksella annetaan tämän luvan määräyksiä ankarampia säännök- siä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistami- sesta, on asetusta luvan estämättä noudatettava ympäristönsuojelulain 56 §:n nojalla.
PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO
Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus
Tämä päätös tulee noudatettavaksi sen saatua lainvoiman. Sitä ennen on noudatettava vesioikeuden päätöstä nro 28/99/2.
SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET
Ympäristönsuojelulaki 41 §, 42 § 1 momentti, 43 § 1–3 momentti, 45 § 1 momentti, 46 § 1, 3 ja 4 momentti sekä 55 § 2 momentti
Vesilaki 2 luku 3 §, 6 § 2 momentti ja 31 § 1 momentti sekä 9 luku 2 § Jätelaki 4 § ja 6 §
KÄSITTELYMAKSU
Ratkaisu
Lupa-asian käsittelymaksu on 2 128,50 euroa.
Perustelut
Kalankasvatuslaitosta (lisäkasvu 20 000–100 000 kg/v) koskevan päätök- sen käsittelymaksu on 2 090 euroa. Perkaamon osalta on kysymys "muus- ta ympäristölupa-asiasta", jonka käsittelymaksu on 38,50 euroa tunnilta.
Perkaamon osalta työmääräksi arvioidaan 2 tuntia, joten käsittelymaksu on tältä osin 77 euroa. Kalankasvatusta ja perkaamoa koskevan lupa-asian käsittelystä peritään yhdistetty maksu siten, että korkeimpaan maksuluok- kaan kuuluvan toiminnan käsittelymaksuun lisätään 50 % muun toiminnan maksusta. Näin ollen ympäristöluvan osalta maksuksi tulee 2 128,50 eu- roa. Veden johtamista (vesimäärä yli 500 m3/vrk) koskevan asian käsitte- lymaksu on 980 euroa. Kun kysymyksessä on ympäristönsuojelulain 39 §:n mukaisessa yhteiskäsittelyssä käsitelty asia, peritään asian käsittelystä korkeimpaan maksuluokkaan kuuluvan asian käsittelymaksun suuruinen maksu. Tässä tapauksessa käsittelymaksu on siten 2 128,50 euroa.
Oikeusohje
Ympäristöministeriön asetus ympäristölupaviraston maksullisista suoritteis- ta (1238/2003)
MUUTOKSENHAKU
Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla.
Jukka Sihvomaa
Paavo Liimatta Mikko Keränen
Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet puheenjohtajana ympäristöneu- vos Jukka Sihvomaa sekä ympäristöneuvokset Paavo Liimatta ja Mikko Keränen (esittelijä)
Tiedustelut: asian esittelijä, puh. 020 690 182.
MK/es
Liitteet
Liite 1 Valitusosoitus Liite 2 Tarkkailuohjelma
Liite 1
VALITUSOSOITUS
Valitusviranomainen Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätökseen saa hakea valittamalla muu- tosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Valituskirjelmä on toimitettava liitteineen Poh- jois-Suomen ympäristölupavirastoon.
Valitusoikeus Valituksia päätöksen johdosta voivat esittää ne, joiden oikeutta tai etua asia saat- taa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asian- omaiset kunnat, ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut yleistä etua valvovat viranomaiset.
Valitusaika Valitusaika päättyy 14.2.2008, jolloin valituksen on viimeistään oltava perillä Poh- jois-Suomen ympäristölupavirastossa.
Valituksen sisältö Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - ympäristölupaviraston päätös, johon haetaan muutosta
- valittajan nimi ja kotikunta
- postiosoite, puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koske- vat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, 65101 Vaasa, sähköposti:
vaasa.hao@om.fi)
- miltä kohdin ympäristölupaviraston päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia ympäristölupaviraston päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan
- valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (telekopiolla tai sähköpostilla)
Valituksen liitteet Valituskirjelmään on liitettävä
- asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikai- semmin toimitettu viranomaiselle
- mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta
- jäljennös valituskirjelmästä (jos valituskirjelmä toimitetaan postitse) Valituksen toimittaminen ympäristölupavirastoon
Valituskirjelmä on toimitettava Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston kir- jaamoon. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä en- nen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä voidaan myös lähettää postitse, teleko- piona tai sähköpostilla. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostilla) toimitetun vali- tuskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymis- tä.
Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston yhteystiedot
Käyntiosoite:
28.1.2008 saakka Isokatu 14, 6. kerros 29.1.2008 alkaen Veteraanikatu 1, 2. kerros postiosoite: PL 113, 90101 Oulu
puhelin: vaihde 040 490 122; telekopio 020 490 6499 sähköposti: kirjaamo.psy@ymparisto.fi
aukioloaika: klo 8 - 16.15
Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyn- timaksu 82 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suorit- teista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapa- uksista, joissa maksua ei peritä.
