LUPAPÄÄTÖS
Nro 75/08/2
Dnro Psy-2007-y-182
Annettu julkipanon jälkeen 16.6.2008
ASIA
Taivalkosken kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupa, Kemin- maaLUVAN HAKIJA
Napapiirin Kala Oy Kuusamontie 5103 97625 VanttauskoskiSISÄLLYSLUETTELO
HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO ... 4
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI ... 4
YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4
VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE ... 4
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUS JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 5
TOIMINTA... 5
Yleiskuvaus toiminnasta ... 5
Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 5
Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) ... 6
YMPÄRISTÖKUORMITUS ... 6
Päästöt pintavesiin... 6
LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ ... 7
Alueen ja ympäristön yleiskuvaus... 7
Alueen luonto ja suojelukohteet ... 7
Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 7
Vesistön tila ja käyttö ... 7
Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus ... 7
Kalatalous ... 9
TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN ... 10
Vaikutus pintavesiin ... 10
Vaikutus kalatalouteen... 11
Hankkeen hyödyt ja vahingot... 12
TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ... 12
POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 13
VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 13
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY ... 13
Lupahakemuksen täydennykset ... 13
Lupahakemuksesta tiedottaminen ... 13
Muistutukset... 14
Hakijan kuuleminen ja selitys ... 18
Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U ... 19
VESITALOUSLUPARATKAISU ... 19
YMPÄRISTÖLUPARATKAISU ... 19
LUPAMÄÄRÄYKSET ... 19
Vesitalousluvan määräykset ... 19
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi ... 20
Päästöt pintavesiin... 20
Päästöt ilmaan ... 20
Melu ja tärinä ... 21
Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen ... 21
Varastointi... 21
Tarkkailu- ja raportointimääräykset ... 21
Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet ... 21
Toiminnan lopettaminen... 21
OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA ... 22
RATKAISUN PERUSTELUT... 22
Lupaharkinnan perusteet ... 22
Luvan myöntämisen edellytykset ... 22
Vesitalouslupa ... 22
Ympäristölupa... 22
Lupamääräysten perustelut ... 23
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 23
Tarkkailu- ja raportointimääräykset... 23
Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 24
Toiminnan lopettaminen ... 24
VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN ... 24
LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN ... 25
Päätöksen voimassaolo ... 25
Uuden luvan hakeminen ... 25
Korvattavat päätökset ... 26
Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen ... 26
PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ... 26
Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus ... 26
SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET ... 26
KÄSITTELYMAKSU... 26U Ratkaisu ... 26
Perustelut... 26
Oikeusohje ... 26
MUUTOKSENHAKU ... 27
HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO
Napapiirin Kala Oy on ympäristölupavirastoon 27.12.2007 toimittamassaan hakemuksessa hakenut toistaiseksi voimassa olevaa ympäristö- ja vesita- louslupaa toiminnan jatkamiseen Taivalkosken kalankasvatuslaitoksella si- ten, että
– käytettävä kuivarehumäärä on 210 t (190 t) vuodessa,
– kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna on noin 190 t (170 t) vuodessa, – fosforikuormitus on 1 025 kg (5 vuotta 1 050 kg/v ja sen jälkeen
950 kg) vuodessa,
– typpikuormitus on 9 475 kg (8 625 kg) vuodessa
Suluissa olevat arvot ovat voimassa olevan lupapäätöksen mukaiset.
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI
Kalankasvatuslaitos sijaitsee Keminmaan kunnan Alapaakkolan kylässä, Taivalkosken voimalaitoksen yläaltaassa noin 500 metriä voimalaitokselta lähellä joen länsirantaa. Kalat kasvatetaan verkkokasseissa. Laitos on aloittanut toimintansa vuonna 2006.
YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 11 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalankasvatuslaitokselle, jossa käytetään vä- hintään 2 000 kg vuodessa kuivarehua taikka jos kalan lisäkasvu on vähin- tään 2 000 kg vuodessa.
Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 19.4.2002 antaman Taivalkosken kalankasvatuslaitosta koskevan päätöksen nro 19/02/1 mukaan lupa on voimassa vuoden 2008 loppuun saakka. Uutta lupaa koskeva hakemus on jätettävä vuoden 2007 loppuun mennessä, mikäli luvan saaja aikoo jatkaa päätöksessä tarkoitettua kalankasvatustoimintaa.
VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Vesilain 1 luvun 15 §:n sekä 2 luvun 2 §:n 1 momentin perusteella verkko- kassilaitoksen rakentamiseen vesistöön on haettava lupa.
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA
Ympäristölupavirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 §:n 1 momentin 6) kohdan sekä vesistön rakentamista koskevissa vesilain mu- kaisissa lupa-asioissa vesilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla.
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUS JA ALUEEN KAAVOITUSTILAN- NE
Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 19.4.2002 antaman päätöksen nro 19/02/1 nojalla, sellaisena kuin se on Vaasan hal- linto-oikeuden 2.5.2003 antamalla päätöksellä muutettuna voimassa. Kor- kein hallinto-oikeus on 31.12.2004 antamallaan päätöksellä vahvistanut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen.
Laitos ja huoltorakennus sijaitsevat Kemijoki Oy:ltä vuokratulla vesi- ja ran- ta-alueella. Vuokratun vesialueen pinta-ala on noin 3,5 ha.
Laitoksen ympäristössä on voimassa ympäristöministeriön 25.2.2003 vah- vistama Länsi-Lapin seutukaava. Kemijoen ranta-alueet laitospaikalla ja sii- tä alavirtaan on kaavassa merkitty M:llä eli maa- ja metsätalousalueeksi.
Alueella ei ole asemakaavaa.
TOIMINTA
Yleiskuvaus toiminnasta
Laitoksella kasvatetaan kirjolohen ja siian poikasia jatkokasvatukseen ja teuraskalaksi. Kasvatettavat kalat tuodaan laitokselle 1–2-vuotiaina hakijan muilta laitoksilta. Laitoksella ei perata kalaa, vaan kasvatetut kalat siirre- tään elävänä perkaamolle tai myydään jatkokasvatukseen muille laitoksille.
Osa kaloista voidaan säilyttää talven yli altaissa.
Köysillä ja ankkureilla kiinnitettyjä kasvatuskasseja on 13 yhteistilavuudel- taan 20 800 m3. Laitoksella on laiturin lisäksi rehuvarasto ja kalustosuoja uiton entisellä tukikohta-alueella.
Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta
Lainvoimaisen lupapäätöksen mukaan laitoksessa saadaan kasvattaa ka- laa lisäkasvuna noin 170 tonnia vuodessa ja käyttää kuivarehua enintään 190 tonnia vuodessa. Kuivarehun fosforipitoisuus saa olla viitenä ensim- mäisenä vuotena enintään noin 0,9 % ja sen jälkeen 0,85 %. Kuivarehun typpipitoisuus saa olla enintään noin 7 %. Laitoksen toiminnasta aiheutuva laskennallinen fosforikuormitus saa viitenä ensimmäisenä vuotena olla enintään 1 050 kg ja sen jälkeen 950 kg vuodessa. Laskennallinen typpi- kuormitus saa olla enintään 8 625 kg vuodessa. Fosforikuormitus saa tuo- tettua kalakiloa kohti laskettuna olla viitenä ensimmäisenä vuotena 6,2 g ja sen jälkeen enintään 5,6 g. Typpikuormitus saa olla enintään 51 g tuotet- tua kalakiloa kohti laskettuna. Luvan saajan on pyrittävä pitämään rehun käyttö mahdollisimman pienenä. Yhden kalakilon kasvattamiseen käytettä- vä rehumäärä saa olla enintään 1,1 kg.
Kalat ruokitaan putkiruokinnalla laitoksen henkilökunnan valvonnassa. Re- humäärä lasketaan ruokintaohjelmalla. Rehusäkki puretaan syöttösiiloon, josta sitä puhaltamalla johdetaan putkea pitkin verkkokasseihin.
Valitusten takia laitoksella on kasvatettu kalaa vain vuosina 2006 ja 2007.
Kasvatuksessa käytettiin rehua 76 360 ja 103 880 kg vuodessa. Rehu on käytetty kesä–syyskuussa kokonaisuudessaan. Laitoksella tuotettiin kalaa
lisäkasvuna 69 960 ja 94 430 kg vuodessa. Rehukerroin on ollut 1,09 ja 1,10. Rehun fosforipitoisuus on ollut 0,86 % ja 0,90 % ja typpipitoisuus 6,2 %. Ominaiskuormitus tuotettua kalakiloa kohden on ollut 5,4 ja 5,9 g fosforia ja 41 g typpeä. Fosforikuormitus on ollut mainittuina vuosina 380 kg ja 557 kg ja typpikuormitus 2 837 kg ja 3 843 kg. Kasvukauden (kesä–
syyskuu) keskimääräinen kuormitus on ollut 3,8 kg/vrk fosforia ja 27 kg/vrk typpeä. Suurimmillaan kuormitus on ollut elokuussa.
Laitoksella kuolleet kalat, noin 1 000 kg vuodessa, kerätään kaksi kertaa viikossa ja käsitellään kunnan ohjeiden mukaisesti. Rehusäkit, noin 450 vuodessa, viedään kaatopaikalle ja pakkausmateriaalit viedään soveltuvin osin kunnan jätteenkeräykseen. Laitoksella syntyvä öljyjäte viedään kun- nan osoittamaan paikkaan. Rehut tuodaan laitokselle säkeissä ja säilyte- tään kuivavarastossa.
Laitoksen toiminta ei aiheuta melua eikä synnytä päästöjä ilmaan.
Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)
Kalojen verkkokassikasvatuksen aiheuttaman vesistökuormituksen vähen- tämiseksi ei ole olemassa teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa olevaa lietteenpoistojärjestelmää. Kuormitusta pyritään edelleen pienentämään laitoksen huolellisella hoidolla, ruokintatekniikalla ja ruokintaa optimoimalla sekä käyttämällä mahdollisimman vähän ravinteita sisältäviä laitoksessa tuotettaville kaloille soveltuvia rehuja. Tulevaisuudessakin ravinnepäästöjä voidaan vähentää parhaiten kehittämällä rehujen koostumusta ja ruokin- tamenetelmiä. Syntyvät jätteet käsitellään asianmukaisesti. Laitos on täyt- tänyt lupamääräykset. Tuotanto on ollut selvästi lupamääräyksissä sallittua pienempi.
Ominaiskuormitus tuotettua kalakiloa kohden on ollut keskimäärin 5,7 g fosforia ja 41 g typpeä. Arvot alittavat lupapäätöksessä määrätyt raja-arvot.
YMPÄRISTÖKUORMITUS
Päästöt pintavesiin
Laitoksesta ei aiheudu muita vesistöpäästöjä kuin veteen kasvatuskaudella joutuvat kalojen eritteet ja vähäinen hukkarehu. Kalaan sitoutumattomista rehun ravinteista osa joutuu suoraan veteen rehusta tai kalojen eritteiden ja ulosteiden mukana ja osa sedimentoituu lietteen mukana pohjaan.
Tuotantotietojen perusteella laskettu fosforikuormitus on vuosina 2006 ja 2007 ollut 380 kg ja 557 kg ja typpikuormitus 2 837 kg ja 3 843 kg.
Kasvukauden (kesä–syyskuu) keskimääräinen kuormitus on ollut 3,8 kg fosforia vuorokaudessa ja 27 kg typpeä vuorokaudessa. Suurimmillaan kuormitus on ollut elokuussa. Hakemuksen mukaan hakemuksen mukai- sesta tuotannosta aiheutuu enintään 1 025 kg:n fosforikuormitus ja enin- tään 9 475 kg:n typpikuormitus vuodessa.
LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ
Alueen ja ympäristön yleiskuvaus
Kemijoen vesistöalueen pinta-ala Taivalkosken voimalaitoksen kohdalla on 50 600 km2 ja järvisyys 4,3 %. Kemijoen pääuoma on voimakkaasti sään- nöstelty. Säännöstellystä Kemijärvestä alavirtaan on kahdeksan voimalai- tosta. Taivalkoskenvoimalaitoksen kohdalla virtaaman keski- ja ääriarvot ovat vuosien 1991–2006 keskiarvona seuraavat:
m3/s_
ylivirtaama, HQ 4 600 keskiylivirtaama, MHQ 2 775 keskivirtaama, MQ 582 keskialivirtaama, MNQ 146 alivirtaama, NQ 89
Kesä–syyskuun keskivirtaama on mainitulla jaksolla ollut 602 m3/s ja hei- nä–elokuun 438 m3/s. Säännöstelyt vaikuttavat huomattavasti virtaaman vuodenaikaisrytmiikkaan. Tulvavirtaamat pienenevät ja talviaikaiset virtaa- mat kasvavat.
Alueen luonto ja suojelukohteet
Laitosalueella tai sen läheisyydessä ei ole suojelualueita tai uhanalaisten kasvien tai eläinten esiintymiä. Laitoksen ympäristö on Taivalkosken voi- malaitoksen yläaltaan pengertä ja rantaa.
Asutus ja muu rakennettu ympäristö
Laitoksen ympäristö on harvaan asuttua maaseutua. Läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita, vedenottamoita, yleisiä uimarantoja tai virkis- tysalueita.
Asutun naapuritilan päärakennukseen on laitokselta lyhin etäisyys noin 400 metriä.
Vesistön tila ja käyttö
Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus
Kemijoen vedenlaatuun vaikuttavat voimakkaan säännöstelyn lisäksi piste- ja hajakuormitus. Pistekuormitusta aiheuttavat yhdyskuntien jätevedet, ka- lankasvatus, turvetuotanto sekä Kemijärven Sellu Oy:n sellutehdas. Haja- kuormitusta aiheutuu maa- ja metsätaloudesta sekä haja- ja loma- asutuksesta. Luonnonhuuhtouma muodostaa Kemijoen ainevirtaamasta sekä vuositasolla että kesäaikana noin 80 %. Suurimmat fosforikuormittajat ovat maa- ja metsätalous. Yhdyskuntien typpikuormitus on vuositasolla yh- tä suuri kuin maatalouden ja kesäaikana suurempi. Tarkkailuvelvollisen ka- lankasvatuksen osuus Kemijoen vesistöalueen kokonaisfosforikuormituk- sesta vuonna 2006 oli 4 % ja kokonaistyppikuormituksesta 2 %. Kesäaika- na kalankasvatuksen osuus oli fosforikuormituksesta noin 14 % ja typpi- kuormituksesta noin 7 %.
Kun tarkastellaan rehevöitymisen kannalta kokonaisravinteita merkittä- vämpiä epäorgaanisia ravinnejakeita, on luonnonhuuhtouman merkitys Kemijoella edellä esitettyä vähäisempi. Luonnonhuuhtouman osuus liuen- neen fosfaatin ainevirtaamasta on vuositasolla 66 % ja kasvukaudella 50 %. Luonnonhuuhtouman osuus epäorgaanisen typen ainevirtaamasta on vuositasolla vajaa puolet ja kasvukaudella vain noin neljännes.
Taivalkosken kalankasvatuslaitoksen läheisyydessä ei sijaitse muita piste- kuormittajia.
Ympäristöviranomaisten tekemän vuosien 2000–2003 vedenlaatuun pe- rustuvan pintavesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Kemi- joen pääuoma Kemijärvestä alavirtaan kuuluu luokkaan hyvä.
Seuraava Kemijoen vedenlaadun nykytilan kuvaus perustuu havaintopai- kalta TK4, joka on noin 2 km alavirtaan Taivalkosken voimalaitospadolta, vuosina 2006–2007 velvoitetarkkailuna otettuihin vesinäytteisiin. Vuonna 2006 näytteet otettiin viisi kertaa kesällä ja vuonna 2007 uuden tarkkai- luohjelman mukaan kaksi kertaa. Lisäksi tarkkailutuloksia on vuodelta 1999, jolloin laitoksella ei ollut toimintaa, ja vuodelta 2000, jolloin toiminta oli pienimuotoista.
Happitilanne Taivalkosken alavirran puoleisella tarkkailupaikalla on ollut hyvä. Vesi on väriarvojen perusteella humuspitoista. Väriarvot olivat kesäl- lä 2006 selvästi pienempiä kuin 2000-luvun vaihteessa johtuen kesän 2006 kuivuudesta ja pienistä huuhtoumista. Heinä-elokuun keskimääräiset fosfo- ripitoisuudet vuosina 1999–2000 ja 2006–2007 ovat olleet tasoa 15–
18 µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet 228–348 µg/l. Fosforipitoisuus on ollut suurin kesällä 2006, jolloin taas typpipitoisuus on ollut pienin. Keskimää- räiset fosforipitoisuudet ovat lievästi reheville vesille tyypillistä tasoa. Fos- faattifosforipitoisuus on ollut vuosina 2006 ja 2007 pääosin tasoa 3–4 µg/l ja epäorgaaninen typpipitoisuus alle 5–25 µg/l.
Kasviplanktonin määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus on ollut heinä- elokuussa keskimäärin 7,9–9,4 µg/l. Pitoisuudet ovat reheville vesille tyy- pillistä tasoa. Epäorgaanisten ravinteiden suhteen perusteella kasviplank- tonin tuotantoa rajoittava ravinne kesällä 2006 ja 2007 on ollut pääosin typpi tai tuotanto on ollut yhteisrajoitteista. Pietiläisen ym. (1998) tutkimuk- sessa Kemijoen keski- ja alaosaa pidettiin lähinnä yhteisrajoitteisena, jos- kin myös pelkkä fosforilisäys lisäsi perifytonin kasvua.
Taivalkosken laitos sijaitsee Kemijoen alaosalla, missä laimentumisolosuh- teet ovat hyvät. Vedenlaadussa ei ole ollut merkittäviä eroja ylävirran puo- lella olevan Ossauskosken kalanviljelylaitoksen tarkkailutuloksiin verrattu- na. Vuosina 2006 ja 2007 heinä-elokuun keskimääräiset a-klorofylli- pitoisuudet ovat olleet Taivalkosken laitokselta alavirtaan 9,4 ja 7,85 µg/l ja ne ovat hieman korkeampia kuin Ossauskosken laitokselta alavirtaan ole- vat arvot 7,4 ja 7,6 µg/l.
Laskennalliset Taivalkosken kalankasvatuslaitoksen vaikutukset Kemijoen vedenlaatuun olivat heinä-syyskuussa 2006 keskimäärin 0,1 µg/l fosforia ja 1 µg/l typpeä. Vuonna 2007 pitoisuuslisäykset olivat samana aikana hie- man pienempiä, mutta samaa suuruusluokkaa.
Taivalkosken kalankasvatuslaitoksen osalta aineisto vedenlaadun kehityk- sen tarkasteluun on niukka, joten seuraava kokonaisravinnepitoisuuksien kehitys Kemijärven luusuassa ja Kemijoen alaosan Isohaarassa perustuu velvoitetarkkailuraportissa esitettyyn.
Kemijoen kokonaisfosforipitoisuus on pienentynyt vuodesta 1990 vuoteen 2006 sekä Kemijärven luusuassa että Isohaarassa. Kemijärven luusuan ja Isohaaran kokonaisfosforipitoisuus oli yli 20 µg/l 1990-luvun alussa, mutta on nykyisin alle 20 µg/l. Kokonaistyppipitoisuuksissa tapahtuneet muutok- set ovat olleet pieniä, mutta erityisesti Kemijärven luusuassa pitoisuuksien vaihtelu on ollut viime vuosina aikaisempaa pienempää ja myös pitoisuus- taso on ollut hieman edeltäviä vuosia pienempi. Ravinnepitoisuudet olivat vuoden 2006 loppukesällä ja vuoden 2006 syksyllä tavanomaista pienem- piä kuivuudesta johtuen.
Kemijoen yhteistarkkailuohjelma on sisältänyt kalalaitosten lähialueen li- moittumistarkkailun vuodesta 2001 lähtien. Limoittumistarkkailu toteutetaan aina vesinäytteenoton yhteydessä maastoon merkityistä kohteista silmä- määräisesti arvioimalla. Laitokselta alavirtaan kahdessa kohteessa havai- tun limoittumisen määrää verrataan laitoksen ylävirran puoleiseen havain- topaikkaan. Havaintopaikat ovat laitokselta ylävirtaan noin 400 metriä ole- va pitkänmuotoinen kivi (paikka 1), noin 100 metriä laitokselta alavirtaan oleva iso kivi (paikka 2) ja noin 400 metriä laitokselta alavirtaan oleva ki- vikko (paikka 3).
Vuonna 2006 limoittuminen oli yleensä hyvin vähäistä ja sen määrä laitok- selta alavirtaan oli samaa tasoa tai hieman runsaampaa kuin ylävirtaan.
Tarkkailupaikalla 2 havaittiin yhdellä ja tarkkailupaikalla 3 kolmella havain- tokerralla limoittumista jonkin verran enemmän kuin tarkkailupaikalla 1.
Vuonna 2007 heinäkuun alussa limoittuminen oli hyvin vähäistä laitokselta ylä- ja alavirtaan. Elokuun loppupuolella limoittumista havaittiin tarkkailu- paikalla 1 vähän, tarkkailupaikalla 2 huomattavasti enemmän ja tarkkailu- paikalla 3 jonkin verran enemmän kuin tarkkailupaikalla 1.
Kesällä 2007 toteutettiin ohjelman mukainen perifytonin piilevätutkimus ensimmäisen kerran. Näytteet otettiin noin 50–100 m kalankasvatuslaitok- selta ylävirtaan sekä noin 100 m ja 300 m alavirtaan. Maastohavaintojen mukaan rihmalevän ja orgaanisen aineksen havainnot olivat seuraavat:
näytteenottokivillä
rihmalevä orgaaninen aines
- laitokselta ylävirtaan ++ ++
- noin 100 m alavirtaan +/++ +++
- noin 500 m alavirtaan + ++/+++
Rannan tuntumassa todettiin rihmalevää laitokselta ylävirtaan yleisesti ++
ja molemmilla alavirran puoleisilla paikoilla hyvin kapeassa syvyysvyöhyk- keessä +++, muuten rihmalevää ei todettu juuri lainkaan.
Kalatalous
Kalankasvatuslaitoksen mahdolliset kalasto- ja kalastusvaikutukset kohdis- tuvat Taivalkosken voimalaitokselta alavirtaan olevan Isohaaran voimalai- toksen padotusalueen yläosalle.
Alueella lisääntyy luontaisesti lähes parikymmentä kalalajia. Taloudellisesti merkittävimpiä ovat hauki, ahven ja made. Voimayhtiöiden velvoitteena is- tutetaan kirjolohta, taimenta, harjusta ja kuhaa. Kalastus on pääasiassa paikallisten asukkaiden kotitarve- ja virkistyskalastusta.
Isohaaran altaan kalastoa ja kalastusta on viimeksi selvitetty kalastus- tiedustelulla vuonna 2005 ja sitä ennen vuonna 2001. Lisäksi alueen kalas- ton kehittymistä seurataan vuosittain Kemijoen kalataloustarkkailussa, jon- ka tuloksista laadittu viimeisin viisivuotisraportti sisältää tulokset vuoteen 2004 saakka. Taivalkosken laitoksella on kasvatettu kalaa vuosina 2000, 2006 ja 2007, joten kalastustiedustelun toteutusvuosina kalankasvatusta ei ole ollut.
Isohaaran altaalla kalasti vuonna 2005 144 taloutta, joista yli puolet harjoitti vetouistelua ja 42 % muuta vapakalastusta. Verkoilla kalasti 12 % kalasta- neista talouksista. Vuoden 2001 tiedusteluun verrattuna kalastaneiden ta- louksien määrä vähentyi yli 40 % ja vastaavasti verkkokalastajien osuus laski lähes puolella. Vastaava aleneminen ja verkkokalastuksen vähenty- minen tapahtui kaikilla Kemijoen voimalaitosaltailla.
Isohaaran altaan saalis vuonna 2005 oli 3 550 kg. Vetokalastuksen osuus saaliista oli lähes 40 % ja kaikkien vapapyyntimuotojen osuus oli 64 %.
Avovesiaikainen verkkosaaliin osuus oli noin 17 % kokonaissaaliista. Ko- konaissaaliista oli haukea 28 %, kirjolohta 25 %, ahventa 15 %, madetta 14 %, taimenta 4 % ja kuhaa 3 %. Vuoteen 2001 verrattuna kokonaissaalis oli noin 2 000 kg alhaisempi, minkä selittää kalastuksen vähentyminen.
Saaliin lajijakaumassa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia lukuun ottamat- ta kuhan kasvanutta saalisosuutta.
Kalastustiedusteluissa kysyttiin kalastajien kokemuksia kalastusta haittaa- vista tekijöistä. Verkkojen limoittumishaittaa ei vuonna 2005 osannut kom- mentoida yli 50 % vastaajista. Tämä kuvastaa verkkokalastusta harrasta- mattomien suurta osuutta. Vuonna 2005 verkkojen limoittumisen koki huomattavaksi haitaksi noin 25 % vastaajista. Vuonna 2001 vastaava osuus oli lähes 40 %. Vuonna 2001 ei verkkojen limoittumisen koettu hait- taavan kalastusta lainkaan 10 %:ssa vastauksista. Vuonna 2005 vastaava osuus oli 6 %.
TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN
Vaikutus pintavesiin
Kalankasvatuksen vaikutukset vesistössä voivat olla lähinnä rehevöittäviä ja happea kuluttavia. Virtaavissa vesissä happiongelmia esiintyy harvem- min. Ravinnekuormitus aiheuttaa vesien rehevöitymistä. Selvimmin vaiku- tukset näkyvät keski- ja loppukesällä, jolloin kuormitus on suurinta, vedet lämpimiä ja perustuotanto voimakkaimmillaan. Ravinteisuuden kasvu lisää sekä planktista levätuotantoa että pintalevästön kasvua, mikä voi ilmetä rantojen ja kalanpyydysten limoittumisen lisääntymisenä. Myös rantakasvil- lisuus voi lisääntyä. Vesistövaikutusten havaittavuus ja voimakkuus riippu- vat mm. vesistössä vallitsevista kuormituksen laimentumisolosuhteista ja muista alueen vedenlaatuun vaikuttavista tekijöistä. Haitalliseksi rehevöi- tyminen katsotaan, kun se haittaa merkittävästi vesistön muuta käyttöä.
Kaikki kalankasvatuksessa vesiin päätyvä fosfori ei kuitenkaan aiheuta re- hevöitymistä. Ulosteen fosforin käyttökelpoisuus on selvästi alhaisempi kuin rehun, sillä kala on jo hyödyntänyt rehuista käyttökelpoisimman fosfo- rin kasvuunsa. Kalankasvatuksesta peräisin olevasta fosforista noin kol- mannes on levästölle käyttökelpoisessa muodossa ja soijapohjaista rehua käytettäessä vieläkin vähemmän.
Virtaavassa vedessä myös muut tekijät kuin levän määrä aiheuttavat pyy- dysten limoittumista ja roskaantumista. Esimerkiksi veden nousun ja suh- teellisten suurten virtaamien aikana pyydysten likaantuminen ja roskaan- tuminen saattaa koko Kemijoessa olla silmiinpistävän nopeaa ilman, että vedessä oleva leväpitoisuus on poikkeuksellisen korkea.
Kemijoessa virtaavan veden määrä on suuri ja laimentumisolosuhteet siten hyvät, joten pistekuormituksen vaikutuksia on yksittäisistä vesinäytteistä yleensä vaikea todeta ja toisaalta erottaa muista vedenlaatuun vaikuttavis- ta tekijöistä. Taivalkosken kalankasvatuslaitokselta alavirtaan olevalla ve- sistötarkkailupaikalla heinä–elokuun keskimääräiset fosforipitoisuudet ovat olleet lievästi reheville vesille ja a-klorofyllipitoisuudet reheville vesille tyy- pillisiä. Klorofyllipitoisuudet ovat olleet hieman korkeampia kuin Ossaus- kosken laitokselta alavirtaan etenkin vuonna 2006. Laimentumissuhteen perusteella Taivalkosken laitoksen vaikutus Kemijoen vedenlaatuun on ol- lut kesä-syyskuussa keskimäärin 0,1 µg/l fosforia ja 1 µg/l typpeä. Elokuun 2006 minimivirtaamatilanteessa pitoisuuskasvu on voinut olla hetkellisesti 0,4 µg/l fosforia ja 3 µg/l typpeä. Elokuun kuormitus on laskettu olettaen, että rehusta käytetään 32 % elokuussa.
Limoittumistarkkailun perusteella limoittuminen kalankasvatuslaitoksen alavirran puolella on ollut yleensä samantasoista tai jonkin verran voimak- kaampaa kuin ylävirran puolella. Selvin poikkeus tästä oli elokuussa 2007, jolloin limoittuminen laitokselta alavirtaan oli selvästi tai jonkin verran voi- makkaampaa kuin laitokselta ylävirtaan.
Jatkolupaa haetaan nykyistä noin 10 % suuremmalle rehumäärälle ja typ- pikuormitukselle. Fosforikuormitus tulisi olemaan suurimmillaan noin 8 % suurempi kuin nykyisen luvun alempi raja-arvo 950 kg/v, mutta pienempi kuin tällä hetkellä voimassa oleva raja-arvo 1 050 kg/v. Ravinnekuormituk- sen raja-arvoiksi esitetään 1 025 kg fosforia ja 9 475 kg typpeä vuodessa.
Laimentumissuhteen perusteella laskettuna haettavien lupa-rajojen mukai- sen kuormituksen vaikutus Kemijoen fosforipitoisuuteen olisi Taivalkosken voimalaitoksen kohdalla kesällä keskimäärin noin 0,2 µg/l ja typpipitoisuu- teen noin 1 µg/l sekä elokuun keskivirtaamalla noin 0,3 µg/l fosforia ja 2 µg/l typpeä. Hetkellisissä alivirtaamatilanteissa pitoisuuslisäykset voivat olla suurimmillaan noin 1 µg/l fosforia ja noin 8 µg/l typpeä.
Taivalkosken laitoksen kuormituksen vaikutusta Kemijoen vedenlaatuun voidaan pitää hyvin paikallisena ja yleisesti pienenä. Haettavilla luparajoilla laitoksen rehunkäyttö kasvaisi noin kaksinkertaiseksi vuodesta 2007. Las- kennalliset ravinnepitoisuuksien lisäykset jäävät edelleen hyvin pieniksi hy- vistä laimentumisolosuhteista johtuen. Päällyslevästön kasvu ja limoittumi- nen todennäköisesti voimistuvat jonkin verran laitoksen läheisyydessä voimalaitoksen yläaltaassa rannan tuntumassa. Myös planktonlevästön kasvu voi jonkin verran voimistua. Muualla kalankasvatuslaitokselta alavir- taan kuormituksen vaikutusta ei voitane juurikaan analyyttisesti havaita ei- kä erottaa muista vedenlaatuun vaikuttavista tekijöistä. Haetun suuruisen ravinnekuormituksen ei arvioida muuttavan vesistön yleistä käyttökelpoi- suusluokkaa nykyisestä.
Vaikutus kalatalouteen
Verkko- ja vapakalastuksen yksikkösaaliita on Isohaaran altaalla seurattu kalastuskirjanpidolla vuodesta 1983 alkaen. Yksikkösaalistasoissa ja pyyn- tiponnistuksissa ei ole tapahtunut sellaista muutosta, jonka voitaisiin kat-
soa johtuvan vuosien 2000 ja 2006 kalankasvatuksesta. Alueelta tehtyjen selvitysten perusteella Taivalkosken kalankasvatuslaitoksella ei ole osoitet- tavissa haitallisia vaikutuksia alueen kalastolle tai kalastukselle.
Hankkeen hyödyt ja vahingot
Laitos työllistää kolmesta neljään henkilöä eli yhteensä yli kaksi henkilö- työvuotta. Laitoksella tarvittavien poikasten tuottaminen sekä kasvatettujen kalojen perkaaminen työllistää hakijan Vanttauskosken tuotantoyksikössä henkilöitä. Lisäksi tulevat välilliset työllistävät vaikutukset.
Kemijoen virtaamat Taivalkosken voimalaitoksen kohdalla ovat huomatta- vat. Kalankasvatuksen kuormituksen aiheuttama vedenlaadun muutos on melko vähäinen, eikä sen vaikutuksia voida erottaa tavanomaisesta veden- laadun vaihtelusta. Kalankasvatuslaitoksen läheisen vesialueen muu käyt- tö on vähäistä, eikä toiminta aiheuta korvattavaa vahinkoa tai muita yleistä tai yksityistä etua koskevia vahingollisia seuraamuksia. Kalankasvatustoi- minnan haitat ovat myös yleiseltä kannalta katsottuna etuihin verrattuina vähäisiä.
TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU
Verkkokassilaitoksilla ei voida suorittaa kuormitustarkkailua, vaan kuormi- tus arvioidaan käytetyn rehun ja sillä tuotetun kalan sisältämien ravinne- määrien perusteella.
Vesistövaikutuksia tarkkaillaan Kemijoen yhteistarkkailussa. Voimassa ole- va ohjelma on laadittu vuosille 2007–2012. Taivalkosken laitoksen vaiku- tuksia vedenlaatuun tarkkaillaan ohjelman mukaan yhdellä pisteellä (TK4), joka on noin kaksi kilometriä alavirtaan Taivalkosken voimalaitospadolta, vuosittain kerran heinäkuussa ja kerran elokuussa. Näytteistä määritetään lämpötila, happi, hapen kyllästysaste, sähkönjohtavuus, sameus, kokonais- fosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa, am- moniumtyppi ja a-klorofylli.
Perifytonin piilevätarkkailua tehdään vuosina 2007 ja 2010. Luonnon kas- vualustoilta kerätään perifytonia. Ensisijaisesti näytteet kerätään kivien pin- noilta harjaamalla, jokiuomaan asetetuilta lasittamattomilta tiililtä harjaa- malla tai sedimentin ja uposkasvien pinnoilta pipetoimalla. Näytteet ote- taan vastaavanlaisilta pinnoilta tarkkailtavan kohteen ylä- ja alavirran puo- lelta heinä-elokuussa.
Vesistötarkkailun yhteydessä kalankasvatuslaitosten lähialueella seura- taan silmämääräisesti limoittumista. Samalla tarkistetaan mahdollisten ras- va- ja pölykerrosten esiintyminen. Limoittumistarkkailu tehdään aina vesi- näytteenoton yhteydessä. Havaintopaikat ovat Taivalkosken laitokselta ylävirtaan noin 400 metriä oleva pitkänmuotoinen kivi, noin 100 metriä lai- tokselta alavirtaan oleva iso kivi ja noin 400 metriä laitokselta alavirtaan oleva kivikko. Tarkkailupaikat ovat ominaisuuksiltaan mahdollisimman sa- manlaisia. Limoittumisen määrää alavirran puoleisilla pisteillä verrataan ylävirran puolella olevaan vertailupisteeseen asteikolla 0 = vähemmän kuin vertailupaikassa, 1 = saman verran kuin vertailupaikassa, 2 = jonkin verran enemmän kuin vertailupaikassa ja 3 = huomattavasti enemmän kuin vertai- lupaikassa. Limoittumistarkkailupaikat valokuvataan vuosittain.
Tarkkailutulokset toimitetaan viimeistään kuukauden kuluttua näytteenotos- ta tarkkailuvelvollisille, Kemijoen vesiensuojeluyhdistykselle, Lapin ympä- ristökeskukselle ja alueen kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Tark- kailutuloksiin liitetään lausunto, jossa ilmoitetaan myös kalankasvatuslai- tosten limoittumistarkkailun tulokset.
Tarkkailutuloksista laaditaan vuosittain suppea raportti, jossa esitetään hydrologiset ja meteorologiset olot, yhteenveto kuormituksesta, tarkkailutu- lokset taulukoituina ja tarpeen mukaan havainnekuvina, poikkeukselliset ti- lanteet vesistössä tai kuormituksessa, kuormittajien aiheuttamat laskennal- liset pitoisuusmuutokset vesistössä, johtopäätökset tarkkailusta sekä yleis- tajuinen tiivistelmä. Laajojen tarkkailuvuosien (2007 ja 2010) tuloksista laaditaan laaja raportti, jossa esitetään suppean raportin tietojen lisäksi pistekuormituksen kehitys ja saatavilla olevat tiedot hajakuormituksesta, vedenlaadun kehitys, vuoden 2010 raportissa yhteenveto kuluneen tarkkai- lukauden tuloksista johtopäätöksineen ja tarkkailun kehittämistarpeet.
Suppea raportti valmistuu 15.4. mennessä ja laaja raportti 15.5. mennes- sä.
Yhteistarkkailuohjelmaan voidaan tehdä muutoksia sopimalla niistä tarkkai- luvelvollisen ja ympäristökeskuksen kesken. Lisäksi tulee ottaa huomioon ympäristölupapäätöksissä annettavat määräykset.
Kemijoki Oy on tarkkailut jokialueen kalastoa ja kalastusta. Hakija on osal- listunut siihen Kemijoki Oy:n kanssa sovitulla tavalla. Kemijoki Oy:n uusi kalataloudellinen tarkkailusuunnitelma on esitetty Lapin työvoima- ja elin- keinokeskukselle vuoden 2007 lopulla. Taivalkosken kalankasvatuslaitok- sen tarkkailu pyritään järjestämään osallistumalla muuhun jokialueen ka- lasto- ja kalastustarkkailuun.
POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN
Hakemuksessa ei ole tältä osin tietoja.VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET
Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan korvattavaa vahinkoa kalastolle tai ka- lastukselle eikä vesistön tai rannan käytölle.
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY
Lupahakemuksen täydennykset
Hakemusta on täydennetty 16.1.2008 laitoksen ja laitosalueen asemapiir- roksella.
Lupahakemuksesta tiedottaminen
Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa ja Keminmaan kunnassa 25.1.–25.2.2008 sekä erityistiedoksiantona Lapin ympäristökeskukselle, Lapin työvoima- ja elinkeinokeskukselle, Kemin-
maan kunnalle ja sen ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisel- le sekä asianosaisille. Lisäksi Keminmaan kunnan kaavoitusviranomaiselta on pyydetty hakemuksesta lausunto. Kuulutuksen julkaisemisesta on lisäk- si ilmoitettu 25.1.2008 Pohjolan Sanomissa.
Muistutukset
1. Lapin ympäristökeskus
Ympäristökeskus on todennut, että luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa. Lupamääräyksissä on otettava huomioon seuraavaa:
Hakijan esittämä rehunkäyttömäärä sekä fosforin ja typen päästöraja-arvot ovat hyväksyttävissä ja laskennallisesti realistisia. Laitoksella tulee määrä- tä käytettäväksi mahdollisimman matalaravinteisia rehuja, joiden keski- määräinen fosforipitoisuus on enintään 0,85 % ja keskimääräinen typpipi- toisuus enintään 7 %. Tällöin hakijan esittämät päästöraja-arvot voidaan rehukertoimella 1,1 saavuttaa. Hakija on myös itse laskelmissaan käyttänyt mainittuja ravinnepitoisuuksia. Ravinnepäästö tulee määrätä laskettavaksi ainetasetarkasteluun perustuen eli rehun ravinnesisällön ja kalojen lisä- kasvuun sitoutuvan ravinnemäärän erotuksena. Päästötiedot tulee määrä- tä raportoitavaksi vuosittain tarkkailuvuotta seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä ympäristöhallinnon ylläpitämään ympäristönsuojelun tietojärjestelmään.
Kalankasvatuksen päästöjen rajoittamisessa tavoitteena tulee olla voimas- sa olevassa ja ympäristöministeriön vahvistamassa kalanviljelyn ympäris- tönsuojeluohjeessa esitetyt ominaiskuormitusluvut eli enintään 6 g fosforia ja 40 g typpeä tuotettua kalakiloa kohti. Fosforin osalta laitos on mainitun ominaiskuormitustavoitteen alittanut, mutta typen ominaiskuormitus on ta- voitetta suurempi. Kemijoen vesistö on laitoksen vaikutusalueella ollut ai- kaisempien tutkimusten mukaan pääosin yhteisrajoitteinen ja edeltävinä kasvukausina typpi- tai yhteisrajoitteinen. Taivalkosken kalankasvatuslaitos on täyttänyt Vaasan hallinto-oikeuden ominaiskuormituksen osalta täyden- tämän lupamääräyksen. Vaasan hallinto-oikeus muutti mainittua lupamää- räystä ympäristölupaviraston päätöksestä ominaiskuormitusta rajoittavalla lisäyksellä haittojen minimoimiseksi ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan varmistamiseksi. Hakija oli esittänyt määrätyt ominaiskuormitusluvut ha- kemusasiakirjoissaan.
Kun otetaan huomioon vesistön minimiravinne ja kalanviljelyn ympäristön- suojeluohjeen mukaiset ominaiskuormitukset, ei erillisiä ominaispäästöraja- arvoja tarvita. Fosfori- ja typpipäästön, rehunkäytön enimmäismäärän ja rehun keskimääräisen ravinnepitoisuuden raja-arvot ovat ympäristönsuoje- lullisesti riittäviä ohjaamaan toimintaa haittojen minimoimiseen ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttämiseen. Ympäristöministeriön ohjeen mu- kainen ominaispäästö tulee siis ottaa huomioon rehunkäyttöä, rehujen ra- vinnepitoisuuksia ja päästöjä rajoittavia lupamääräyksiä harkittaessa. Re- hukerroin on käytännössä rajattu enintään 1,1:ksi yllä mainituilla rehunkäy- tön enimmäismäärällä ja päästörajoilla, joten erillistä rehukertoimen rajoit- tamista ei tarvita. Luvassa tulee kuitenkin määrätä, että toiminnanharjoitta- jan on oltava selvillä toimialansa ja toiminnan päästöjen vähentämiseen liit- tyvän parhaan taloudellisesti käyttökelpoisen tekniikan kehittymisestä ja varauduttava sen käyttöönottoon.
Hakijan on pidettävä rakenteet ja laitteet asianmukaisessa kunnossa sekä järjestettävä toiminta siten, ettei rakenteista, laitteista tai toiminnasta ai-
heudu haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle ja että vesistöön jou- tuva kuormitus on mahdollisimman pieni. Toimintaa on harjoitettava siten, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Kaikki toiminnassa muodostuvat jätteet on käsiteltävä ja edelleen toimitettava Keminmaan kunnan jätehuol- tomääräyksiä noudattaen.
Hakemuksessa ei ole esitetty käyttötarkkailusuunnitelmaa. Luvassa tulee määrätä käyttötarkkailu. Laitoksella tulee pitää hoitopäiväkirjaa, johon päi- vittäin merkitään tiedot käytetyistä rehuista, kemikaaleista, rokotteista, ka- lataudeista ja kalakuolemista sekä tiedot kasvatetuista ja siirretyistä kala- määristä ja muista ympäristönsuojelun kannalta merkityksellisistä tapah- tumista. Hoitopäiväkirjat on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan ja ne on pyynnöstä esitettävä valvovalle viranomaiselle.
Verkkoallaslaitoksella ei ole mielekästä järjestää erillistä vesianalyyseihin perustuvaa päästötarkkailua. Vuorokautisia ja vuotuisia fosfori- ja typpi- päästöjä on tarkkailtava käytetyn rehun määrän ja ravinnepitoisuuksien sekä kalojen lisäkasvun perusteella. Päästötiedot on raportoitava Lapin ympäristökeskukselle tarkkailuvuotta seuraavan vuoden helmikuun lop- puun mennessä sähköisesti ympäristöhallinnon ohjeiden mukaisesti.
Laitoksen vaikutustarkkailu on toteutettu ja esitetään toteutettavaksi osana Kemijoen yhteistarkkailua. Ympäristökeskus on pitänyt hakijan esitystä oi- keana. Laitoksen tuotanto tulee kuitenkin merkittävästi kasvamaan siitä, mitä se on ollut nykyistä yhteistarkkailusuunnitelmaa hyväksyttäessä. Ny- kyisellään tarkkailu on laitoksen suunniteltuun tuotantomäärään nähden vaatimatonta. Vaikka vesistön koko virtaaman huomioon ottavat keskimää- räisten päästöjen laimentumiseen perustuvat laskennalliset vesistövaiku- tusarviot osoittavat vain vähäisiä vaikutuksia, ovat päällyslevästön ja al- lasmaisuudesta johtuen myös planktonlevästön kasvun lisääntyminen to- dennäköistä. Taivalkosken vaikutustarkkailu tulee päivittää mm. lisäämällä ylävirran puoleinen vertailupiste ja lähialueen vaikutustarkkailupiste. Tai- valkosken kalankasvatuslaitoksen vaikutustarkkailusuunnitelma tulee mää- rätä toimitettavaksi ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi kolmen kuukau- den kuluessa päätöksen voimaan tulemisesta. Ympäristökeskukselle tulee määrätä oikeus tehdä tarkkailuihin tarpeelliseksi katsottavia muutoksia lu- papäätöksen estämättä.
Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätöksessä nro 19/02/1 määrätty veden virtaussuuntaselvitys on tehty kertaalleen vuonna 2007. Virtausta laitokselta ylävirtaan olevaan altaaseen ei selvityksen mukaan ole esiinty- nyt. Selvitys on vielä ainakin parina kesänä uusittava asian varmistamisek- si.
Kalataudeista on välittömästi ilmoitettava eläintautilainsäädännön mää- räysten mukaisesti Keminmaan kunnan eläinlääkärille. Kalatautitapaukset ovat poikkeustilanteita, joista on ilmoitus tehtävä myös Lapin ympäristö- keskukselle.
Hakemuksessa esitetyillä tai tiukemmilla päästörajoilla ja rehunkäyttömää- rällä lupa voidaan myöntää toistaiseksi voimassa olevana ja lupamääräys- ten tarkistamishakemus määrätä tehtäväksi vuoden 2018 loppuun men- nessä. Lupamääräysten tarkistamishakemukseen tulee liittää tarkkailutu- loksien yhteenvedon perusteella tehtävän vesistövaikutusarvion lisäksi sel- vitys kustannuslaskelmineen parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltami- sesta laitoksella vesistökuormituksen edelleen vähentämiseksi nyt määrät- tävistä päästörajoista.
2. Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus
Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus on vaatinut, että lupaa ei tule myöntää tässä vaiheessa toistaiseksi voimassa olevaksi. Lupamääräysten tarkistus tulee tehdä 5–10 vuoden kuluttua laitoksen toiminnalle asetettujen tuotan- totavoitteiden saavuttamisesta.
Vuoteen 2007 asti laitoksen tuotanto on ollut voimassa olevaan lupaan nähden huomattavasti pienempää. Vesistöhaittahavainnot perustuvat kah- den vuoden tuotantomäärille. Täysi tuotanto arvioidaan saavutettavan vuonna 2008 ja nyt haettavaan jatkolupaan ollaan hakemassa noin 10 % lisäystä. Laitoksen tuotannon lisäys luvan sallimiin rajoihin tullee lisäämään ravinnekuormaa vesistöön. Laitoksen vaikutuksia on syytä arvioida uudel- leen, kun sen toiminta vastaa asetettuja tuotantotavoitteita.
3. Keminmaan kunnan ympäristölautakunta
Keminmaan kunnan ympäristölautakunta on vastustanut luvan myöntämis- tä korotetuilla tuotantomäärillä. Voimassa olevan luvan mahdollistaman tuotannon ympäristövaikutukset eivät ole tiedossa, koska tuotanto on ollut korkeimmillaan noin 55 % lupamääräysten mukaisesta korkeimmasta mää- rästä. Tuotantoa ollaan lisäämässä noin 12 %, vaikka ei tiedetä nykyisen luvan mahdollistaman tuotannon todellisia vaikutuksia.
Hakemus voidaan ymmärtää myös niin, että sillä tehdään varaus Kemijoel- la käytettävissä olevasta päästökiintiöstä laitoksen käyttöön. Tästä syystä tuotantomäärän lisäys on hylättävä. Lupaa haetaan 10 vuodeksi. Mikäli lu- pa kuitenkin myönnetään haettua pienemmälle tuotantomäärälle, on ympä- ristön seurannan kannalta haettu luvan voimassaoloaika nykyisessä ilmas- tonmuutostilanteessa liian pitkä. Lupa saisi olla voimassa korkeintaan vuo- den 2013 loppuun.
4. Liedakkalan osakaskunta sekä AA, Alaherva RN:o 50 ja BB, Ylimäkiniemi RN:o 14:84 Muistuttajat ovat katsoneet, että määräaikaisen toimiluvan jatkamishake- mukseen tulee sisältyä tarkkailuun perustuvat tiedot kalankasvatuksen vai- kutuksesta Kemijoen vedenlaatuun ja käyttökelpoisuuteen sekä kalastoon ja kalastukseen. Vesinäyte on otettu paikalta TK4 vuonna 2007 kerran hei- nä- ja elokuussa. Vuonna 1993 otettujen vesinäytteiden perusteella on mahdollista verrata ravinnepitoisuuksia Taivalkoskelta ylä- ja alavirtaan (TK1 ja TK4). Ossauskoskella ei tällöin ollut kalankasvatusta ja Taivalkos- kella kasvatettiin 70 tonnia. Fosfaattifosforipitoisuudet (µg/l) olivat seuraa- vat.
Päivämäärä 28.6. 15.7. 13.8. 30.9.
TK1 4 3 3 5
TK4 5 10 8 8
Hakemuksessa ei ole esitetty vesinäytetietoja Taivalkosken padolta ylävir- taan, joten ei ole tiedossa, miten paljon fosfaatti- ja nitraattipitoisuudet ovat suurentuneet Kemijoessa, kun vesi virtaa Isohaaran altaaseen. Tarkkailu ei ole ollut kattavaa tai sitä ei ole tehty lainkaan. Hakemuksen laskennallinen arvio Kemijoen päällyslevien limoittavan kasvun lievästä lisääntymisestä kassilaitoksen vaikutuksesta ei ole tarkkailutulos. Sen perusteella ei voi ar- vioida Kemijoen levänkasvua haetun suuruisen kalankasvatuksen toimin- tavuosina. Oikeaan tarkkailuun kuuluu järjestelmällinen kokeellinen toimin-
ta. Kemijoen vedenlaatua ja sen käyttökelpoisuutta suhteessa puheena olevaan kalankasvatukseen ei ole ollut mahdollista tarkkailla, eikä näin ol- len arvioida näitä seikkoja vastaisen varalta.
Kalastustavoista on tärkein verkkokalastus, sillä uisteluun eivät haitat koh- distu. Verkot ovat tärkeitä kotitarvekalastuksessa ja kalavesien hoidossa.
Verkkojen limoittumista ei ole tarkkailtu vuosia jatkuneen kalankasvatuslu- pien voimassa ollessa, vaikka tällainen tarkkailu olisi luonut vertailupohjaa arviointeja varten. Verkkojen limoittuminen on selvästi kesäinen kalankas- vatuskauden tapahtuma. Verkot eivät pyydä, eikä niillä voi kalastaa ennen vaivalloista puhdistusta. Muu likaantuminen, roskaantuminen ja uppopuu- vahingot erottuvat limoittumisesta. Limoittuminen lyhentää verkkokalastus- kautta ja osittain estää verkkokalastuksen harjoittamisen.
Sinilevän kasvua on odotettavissa. Se on voinut olla runsasta lämpiminä kesinä syyskuulle asti. Lämpimät kesät yleistyvät, joten ravinnekuormituk- sen lisääminen olisi varomatonta. Tutkitut sinilevänäytteet ovat sisältäneet myös myrkkyjä erittäviä lajeja. Kemijoessa uidaan muuallakin kuin yleisillä uimarannoilla. Sinilevälautat ovat jo estäneet uinnin ja tilapäisen ve- denoton. Leviä on tutkittu 27.7.2003 Liedakkalan Alahervan talon rantave- destä, 8.9.2003 Keminmaan rantavedestä ja 11.9.2003 Keminmaan Lie- dakkalan pintavedestä otetuista vesinäytteistä. Ensimmäisessä näytteessä oli Anabaena lemmermannii-sinilevän runsaus 1 asteikolla 0–3 arvioituna eli levää oli havaittavissa vedessä hiukkasina tai rannoilla ohuina raitoina tai kasautumina. Toisessa näytteessä oli melko runsas sinileväsamennus.
Asteikolla 0–3 sameusarvio oli 2. Mikroskopoinnissa todettiin runsaimmin Woronichinia naegeliana-sinileväyhdyskuntia. Näytteessä esiintyi myös Anabaena solitaria- ja Planktothrix agardhii-sinilevärihmoja. Lisäksi näyt- teessä oli tavanomaisia makean veden piileviä kuten Aulocoseira italica ja Asterionella formosa. Woronichinia naegeliana-sinilevä on yleinen sinilevä- laji. Sitä tavataan karuissa, vähäravinteisissa vesissä ja murtovedessä.
Hyvin runsaana esiintyessään se on todettu voivan muodostaa myrkyllisiä yhdisteitä veteen. Myös Planktothrix agardhii saattaa muodostaa myrkylli- siä kantoja. Näytteen levien myrkyllisyyttä ei tutkittu. Kolmannessa näyt- teessä todettiin runsas sinileväsamennus. Asteikolla 0–3 sameusarvio oli 2. Mikroskopoinnissa todettiin runsaimmin Woronihcinia naegeliana- sinileväyhdyskuntia. Näytteessä esiintyi myös Anabaena flos-aque-, A. so- litaria- ja Planktothrix agardhii-sinilevärihmoja. Lisäksi näytteessä oli ta- vanomaisia piileviä, runsaimmin Fragikaria capucina-piileviä. Näytteessä esiintyneet sinilevät voivat muodostaa myrkyllisiä kantoja Anabaena solita- ria-sinilevää lukuun ottamatta. Näytteen levien myrkyllisyyttä ei tukittu. En- simmäinen näyte on tutkittu Lapin ympäristökeskuksessa ja muut Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksessa.
Kemijoen yhteistarkkailun näytepaikkoja ja näytteenottokertoja vähennetty erityisesti kalankasvatuksen osalta. Taivalkoskelta alavirtaan noin 20 km:n matkalla ei ole tarkkailua lainkaan, joten ei voida tehdä asianmukaista ar- viointia vedenlaadusta ja käyttökelpoisuudesta.
Muistuttajat ovat vaatineet hakemuksen hylkäämistä. Vesipuitedirektiivi on voimassa neljättä vuotta. Sen mukaan myös Kemijoessa on vuoteen 2015 mennessä tavoitteena mahdollisimman hyvän luonnontilan saavuttaminen.
Kalankasvatusluvan myöntämien Taivalkoskelle on ristiriidassa asetetun vesienhoito-ohjelman kanssa.
5. Alapaakkolan osakaskunta
Muistuttaja on todennut, että Kemi– ja Ounasjoen vaelluskalakannan pa- lauttaminen on priorisoitu Lapin liiton maakunnan kehittämisohjelmassa ja Isohaaran vanhan voimalan kalatien suunnittelu on käynnissä. Kalankas- vatuslaitos ei ole Kemijoen kalakantojen hoitoa eikä joen pääkäyttömuoto, joka täytyy ottaa huomioon suunniteltaessa joen uusia käyttömuotoja. Tai- valkosken kassikasvatuslaitoksen on väistyttävä, kun kalateiden rakenta- minen etenee Taivalkoskelle.
Kalankasvatus joessa ei enää ole EU:n virtavesidirektiivin hengen mukais- ta ja ravinteiden laimentuminen ei ole niin hyvä kuin hakija on olettanut.
Kasvatus keskittyy vähimmän virtauksen aikaan ja laimentuminen on säh- köntuotannon pulssien tahdissa ja näin ollen välillä vesi seisoo. Tämä nä- kyy kesäisin rantakivissä ja kalastusverkkojen limoittumisena jo muutaman tunnin pyynnin jälkeen.
Laitokselle ei tule antaa ympäristölupaa kymmeneksi vuodeksi. Ei voi olla perusteita myöntää lupaa tällaiselle vesistöä kuormittavalle laitokselle ai- kana, jolloin haja-asutusalueiden jätevedet edellytetään puhdistettavan uuden ympäristölain perusteella.
6. CC, Alikoivuniemi RN:o 21:42
Muistuttaja on katsonut, että verkkoallaslaitoksen päästöjä ei ole mahdol- lista eliminoida. Toiminta ei ole samalla linjalla, mitä nykyaikana vaaditaan vesistöjen suojelussa. Nykyisin vaaditaan kesäasuntojen saniteettivesien puhdistamista, karjan lannan käsittelyä ja teollisuuslaitosten jätevesien te- hokasta puhdistamista. Välittömästi Taivalkosken voimalaitoksesta alavir- taan asuvana muistuttaja on todennut, että Kemijoen vedenlaatu ei ole pa- ranemaan päin. Tähän kehitykseen on suuresti syynä se, ettei Kemijoella ole enää keuhkoja eli ilmasta happea ottavia vapaita koskia. Tästä johtuen pienilläkin päästöillä on kerrannaisvaikutus vedenlaatuun.
Kalankasvatuslaitosten pitäisi sijaita omissa altaissaan erillään vesistöistä.
Tällöin poistovedet voitaisiin kontrolloida ja tarpeen tullen puhdistaa.
7. DD:n kuolinpesä / EE, Rantala RN:o 21:36, Rantapalsta RN:o 34:5 (1/4), Yhteinen maa-alue RN:o 878:14 ja Yhteinen vesialue RN:o 876:15
Muistuttaja on katsonut, että kalankasvatus vahingoittaa vesistöä. Sillä on suoranainen vaikutus myös ranta-alueen virkistyskäyttöön. Ranta-alueella välittömästi Taivalkosken voimalaitoksesta alavirtaan sijaitsee muistuttajan vapaa-ajanasunto. Hajuhaitat, leväkasvuston lisääntyminen, veden muut- tuminen käyttökelvottomaksi ja veneiden sekä kalastusvälineiden likaan- tuminen ovat välitön seuraus kalankasvatuksen päästöistä. Kiinteistön ja maapohjan arvo alenee johtuen edellä mainituista seikoista. Tällaisia fos- faatti- ja typpimääriä ei saa johtaa Isohaaran patoaltaaseen.
Hakijan kuuleminen ja selitys
Hakija on 4.4.2008 toimittanut ympäristölupavirastolle selityksensä muistu- tusten johdosta. Siinä hakija on esittänyt seuraavaa:
Esitetyissä kannanotoissa ei ole tullut esille mitään sellaista, mikä estäisi luvan myöntämisen haetun suuruisena ja toistaiseksi voimassa olevana. Ei ole esitetty perusteluja sille, että lupamääräyksiä tulisi tarkistaa ennen
vuotta 2018. Taivalkosken yläallas soveltuu erinomaisesti kalankasvatuk- seen ja on veden virtauksen suhteen parhaita kalankasvatuslaitoksen sijoi- tuspaikkoja Suomessa. Laitoksen velvoitetarkkailu on toteutettu ja on tar- koitus toteuttaa Kemijoen pääuoman vesistötarkkailun mukaisesti. Sen avulla saadaan riittävän kattava ja vertailukelpoinen tieto laitoksen vesistö- vaikutuksista. Laitoksen toiminta ei ole ristiriidassa mahdollisten kalatieta- voitteiden kanssa. Laitoksen vesistövaikutukset ovat vähäisiä, eikä vaiku- tuksia ole laitokselta alavirtaan olevien alueiden virkistyskäyttöön.
Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U
VESITALOUSLUPARATKAISU
Ympäristölupavirasto myöntää Napapiirin Kala Oy:lle luvan verkkoaltaiden pitämiseen Taivalkosken voimalaitoksen yläaltaassa kalankasvatusta var- ten.
Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaisesti korvattavaa vahinkoa.
Luvan saajan on noudatettava jäljempänä olevia lupamääräyksiä.
YMPÄRISTÖLUPARATKAISU
Ympäristölupavirasto myöntää, hakemuksen enemmälti hyläten, Napapiirin Kala Oy:lle ympäristöluvan kalojen kasvatukseen ja talvivarastointiin Tai- valkosken kalankasvatuslaitoksessa. Kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna on noin 170 000 kg vuodessa.
Toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu vesistöön tai sen käyttöön koh- distuvaa toimenpitein estettävää tai ympäristönsuojelulain mukaisesti kor- vattavaa vahinkoa. Ennakoimattoman vahingon varalta annetaan ohjaus.
Luvan saajan on noudatettava jäljempänä olevia lupamääräyksiä.
LUPAMÄÄRÄYKSET
Vesitalousluvan määräykset
1. Kalankasvatuslaitos on sijoitettava 16.1.2008 toimitetun hakemuksen täydennyksenä olevan 13.1.2008 päivätyn liitteen "Suunnitelma, ympäris- tölupahakemus 2007. Tekninen asemapiirros", MK 1:500 mukaisesti.
Verkkoaltaiden lukumäärä on enintään 13, yhteispinta-ala enintään 4 100 m2 ja yhteistilavuus enintään 20 800 m3.
Toiminta-alue on merkittävä ja tarpeellisilta osin aidattava. Verkkoaltaat on ankkuroitava siten, etteivät ne lähde suurillakaan virtaamilla ajelehtimaan tai siirry siten, että ne haittaavat vesistön muuta käyttöä.
Verkkoaltaita voidaan lupamääräyksen 3 virtausselvityksen perusteella tar- vittaessa siirtää Lapin ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla alavirtaan ulottumaan tilan Taivalkosken-Ylijänkälä RN:o 97:41 alueelle.
Rakenteet ja laitteet on pidettävä asianmukaisessa kunnossa. Lapin ympä- ristökeskuksen hyväksymällä tavalla rakenteisiin ja laitteisiin voidaan tehdä vähäisiä muutoksia, jotka eivät loukkaa yleistä tai yksityistä etua.
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi
Päästöt pintavesiin
2. Kalojen ruokintaan saadaan käyttää kuivarehua enintään 190 000 kg vuodessa. Vesistöön joutuva laskennallinen fosforikuormitus saa olla vuo- sina 2008–2010 enintään 1 050 kg/v ja sen jälkeen 950 kg/v. Laskennalli- nen typpikuormitus saa olla enintään 8 625 kg vuodessa. Ravinnekuormi- tus lasketaan rehun ja sillä tuotetun kalan sisältämien ravinnemäärien ero- tuksena.
Laitosta on hoidettava siten, että siitä vesistöön kohdistuva fosforikuormi- tus saa tuotettua kalakiloa kohti laskettuna olla vuosina 2008–2010 enin- tään 6,2 g ja sen jälkeen enintään 5,4 g. Typpikuormitus saa olla enintään 50 g tuotettua kalakiloa kohti laskettuna.
Kalankasvatuslaitosta on hoidettava huolellisesti ja asianmukaisesti niin, että vesistökuormitus pysyy kaikissa olosuhteissa mahdollisimman piene- nä. Kaloja ei saa liikaruokkia ja kuivarehusta on erotettava rehupöly ennen ruokintaa. Käytettävän kuivarehun fosforipitoisuus saa jatkokasvatuksessa olla vuosina 2008–2010 keskimäärin enintään 0,9 % ja sen jälkeen keski- määrin enintään 0,85 % sekä typpipitoisuus keskimäärin enintään noin 7 %. Pienpoikasten kasvatuksessa käytettävän rehun fosforipitoisuus saa olla edellä mainittua suurempi, mutta sen tulee olla kuitenkin mahdollisim- man pieni.
Luvan saajan on pyrittävä pitämään rehun käyttö mahdollisimman pienenä.
Yhden kalakilon kasvattamiseen käytettävä rehumäärä saa olla enintään 1,1 kg.
Luvan saajan on oltava selvillä toimialansa ja toiminnan päästöjen vähen- tämiseen liittyvän parhaan taloudellisesti käyttökelpoisen tekniikan kehit- tymisestä ja varauduttava sen käyttöönottoon.
3. Luvan saajan on selvitettävä vielä kahtena kesänä Lapin ympäristökes- kuksen hyväksymällä tavalla mahdollista veden virtausta laitokselta ylävir- taan länsirannalla olevaan altaaseen. Mikäli virtausta esiintyy merkittäväs- sä määrin, luvan saajan on esitettävä Lapin ympäristökeskukselle suunni- telma virtauksesta johtuvien haittojen estämiseksi.
Päästöt ilmaan
4. Laitoksen toiminta sekä rehun, kuolleiden kalojen ja muiden jätteiden käsittely on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu hajuhaittoja.
Melu ja tärinä
5. Laitoksen hoito ja kalojen ruokinta on järjestettävä niin, ettei siitä aiheu- du haitallista melua tai tärinää.
Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen
6. Kaikessa toiminnassa on huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdol- lisimman vähän ja ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ym- päristölle. Jätteet on lajiteltava Keminmaan kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti. Jätteet kuten rehusäkit on toimitettava hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi toimijalle, jonka ympäristöluvassa tai sitä vastaavassa pää- töksessä on hyväksytty kyseisen jätteen vastaanotto. Luvan saajan on muutoinkin järjestettävä jätehuolto ja jätteen kuljetus asianmukaisesti.
Varastointi
7. Kalanrehut on varastoitava asianmukaisesti siten, etteivät vahinkoeläi- met pääse niihin käsiksi.
Tarkkailu- ja raportointimääräykset
8. Luvan saajan on huolehdittava toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailusta sekä tarkkailutulosten raportoinnista liitteen 2 mukaisesti.
Vesistötarkkailuohjelmaa ja sen raportointiaikoja voidaan päätöksen lain- voimaisuudesta huolimatta muuttaa Lapin ympäristökeskuksen hyväksy- mällä tavalla. Kalasto- ja kalastustarkkailua ja sen raportointiaikoja voidaan muuttaa Lapin työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla.
Ympäristökeskus voi tarkentaa käyttö- ja päästötarkkailua.
Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet
9. Laitoksella ilmenevistä kalataudeista ja -kuolemista on ilmoitettava vii- pymättä Lapin ympäristökeskukselle. Lisäksi kalataudeista ilmoittamisen osalta on noudatettava eläintautilain säännöksiä.
Laitteiden ja rakenteiden rikkoutumisesta, kalojen huomattavasta karkaa- misesta ja muista ympäristön kannalta merkittävistä poikkeuksellisista ti- lanteista on ilmoitettava ympäristökeskukselle ja Keminmaan kunnan ym- päristönsuojeluviranomaiselle.
Toiminnan lopettaminen
10. Jos laitoksen toiminta lopetetaan lupakauden aikana, siitä on ennak- koon ilmoitettava Lapin ympäristökeskukselle ja Keminmaan kunnan ym- päristönsuojeluviranomaiselle.
Toiminnan loputtua on laitteet ja rakennelmat poistettava vesistöstä.
OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA
Vahingonkärsijä voi vaatia luvan saajalta korvausta ennakoimattomasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvasta tai muusta vesistöön kohdistuvasta toimenpiteestä johtuvasta vahingosta. Hakemus tulee tehdä ympäristölu- pavirastolle. Ennakoimattoman vahingon korvaamista koskevan hakemuk- sen yhteydessä voidaan esittää myös luvasta poiketen aiheutetun vahin- gon korvaamista koskeva vaatimus.
RATKAISUN PERUSTELUT
Lupaharkinnan perusteet
Tätä päätöstä ja siinä annettuja lupamääräyksiä noudattaen hakemukses- sa tarkoitettu kalankasvatus täyttää ympäristönsuojelulain, vesilain ja jäte- lain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä ne vaati- mukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty.
Lupa myönnetään määräaikaisena toiminnan luonteen vuoksi. Verkkoal- laslaitokselle ei ole taloudellisesti toteuttamiskelpoista jätteiden talteenot- tomenetelmää. Laitoksen rakenteet eivät edellytä huomattavia pitkäaikaisia investointeja, ja olosuhteiden mahdollisesti niin vaatiessa ne ovat helposti poistettavissa vesialueelta.
Luvan myöntämisen edellytykset
Vesitalouslupa
Verkkoaltaiden pitämisestä vesistössä saatava hyöty on huomattava ver- rattuna siitä aiheutuvaan vahinkoon, haittaan tai muuhun edunmenetyk- seen.
Ympäristölupa
Ottaen huomioon lupamääräykset laitoksen hoidosta sekä rehun määrästä ja laadusta toiminta vastaa Taivalkosken kalankasvatuslaitoksen olosuh- teet huomioon ottaen parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksia ja on ympäristön kannalta parhaan käytännön mukainen.
Kalankasvatuslaitosten aiheuttama kuormitus kohdistuu pääasiassa Tai- valkosken voimalaitoksen yläaltaan alaosaan ja Isohaaran voimalaitoksen yläaltaan yläosaan. Tämä aiheuttaa jonkin verran vesialueen levänkasvun lisääntymistä lämpimän veden aikana. Vedenlaadun muuttuminen ja perify- tonin (päällyslevästön) kasvun lisääntyminen ei ole kuitenkaan niin voima- kasta, ettei luvan myöntämiselle olisi edellytyksiä.
Kalankasvatuslaitoksen tuotantoa ja rehun käyttöä ei lisätä nykyisen luvan sallimasta määrästä. Laitoksella on käytetty vuosina 2006 ja 2007 rehua 40 % ja 55 % luvan sallimasta määrästä.
Verkkoallaslaitoksen aiheuttamaa ravinnekuormitusta ei pystytä vesiensuo- jelutoimenpiteillä vähentämään. Haetun suuruisen tai nykyisen luvan mah- dollistaman kasvatuksen aiheuttamasta vesistöön kohdistuvasta ravinne-
kuormituksesta, sen leviämisestä Kemijoessa ja vaikutuksista ei ole koke- musperäistä tietoa. Kasvatusmäärän rajoittamisessa on noudatettu varo- vaisuusperiaatetta. Kasvatettavaa kalamäärää tarkastellaan 30.11.2017 jä- tettävän uuden hakemuksen käsittelyn yhteydessä tarkkailutulosten perus- teella uudelleen.
Luvan myöntämiselle ei ole kaavoituksellista estettä.
Asetetut lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi ja toiminnan sijoi- tuspaikka huomioon ottaen luvan mukaisesta toiminnasta ei ennalta arvioi- den aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittä- vää ympäristön pilaantumista, kiellettyä maan tai pohjaveden pilaantumis- ta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toi- minnan vaikutusalueella tai kohtuutonta rasitusta naapuritiloille.
Lupamääräysten perustelut
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi
Kalojen ruokintaan käytettävän kuivarehun määrää ja laatua sekä päästö- rajoja koskevat määräykset ovat tarpeen vesien pilaantumisen ehkäisemi- seksi. Rehumäärä on valvonnallisista syistä enimmäisarvo ja vain kasva- tettava kalamäärä lisäkasvuna likiarvo. Rehun fosfori- ja typpipitoisuudet ovat nykyisten päätösten mukaiset. Niiden alentaminen haetusta tämän päätöksen mukaiseksi ei heikennä kasvatustulosta.
Jätehuoltoa koskeva määräys on tarpeen jätteistä aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ja roskaantumisen estämiseksi.
Rakenteita ja niiden kunnossapitoa koskevat määräykset sekä tarkkailu- ja raportointimääräykset ovat tarpeen valvonnallisista syistä sekä mahdollis- ten vesien käytölle aiheutuvien vahinkojen varalta.
Tarkkailu- ja raportointimääräykset
Ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan muun muassa toimin- nan käyttö- ja päästötarkkailusta on annettava määräykset lupapäätökses- sä. Ympäristölupavirasto vahvistaa käyttö- ja päästötarkkailun luvassa, ja niiden olennainen sisältö esitetään tämän päätöksen liitteessä 2. Päästö- tarkkailuohjelma on tarkoitettu tuottamaan tietoa vesistöön joutuvasta kuormituksesta kaikissa olosuhteissa ja toiminnan eri vaiheissa. Oleelliset muutokset edellyttävät luvan muuttamista.
Vaikutustarkkailusta tulee antaa määräykset ympäristöluvassa. Jos luvas- sa ei voida määrätä tarkkailusta yksityiskohtaisesti, sen tarkemmasta jär- jestämisestä määrää erikseen lupaviranomaisen määräämä viranomainen.
Tässä tapauksessa tarkkailun delegointia puoltavat hakijan esitys, vesistö- kohtaiset seikat ja toiminnan luonne, mistä syystä vesistötarkkailu määrä- tään tehtäväksi Lapin ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla sekä ka- lasto- ja kalastustarkkailu Lapin työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksy- mällä tavalla. Vaikutustarkkailun vesistötarkkailuohjelman sekä kalasto- ja kalastustarkkailuohjelman vahvistaminen ja muuttaminen määrätään teh- täväksi asianomaisen valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla. Voi- massa olevaa ohjelmaa noudatetaan, kunnes uusi ohjelma tulee voimaan.
Laitoksen sijainti huomioon ottaen ei ole tarpeen määrätä luvan saajaa tarkkailemaan ilmaan joutuvia päästöjä, melua ja tärinää eikä niiden ympä- ristövaikutuksia.
Kalasto- ja kalastustarkkailu on tarpeen, koska laitoksen vaikutusalue on kalastuksellisesti tärkeä.
Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet
On tarpeen antaa määräys myös kalataudeista ja -kuolemista sekä muista merkittävistä poikkeustilanteista ilmoittamisesta.
Toiminnan lopettaminen
Ympäristönsuojelulain mukaan on annettava tarpeelliset määräykset toi- minnan lopettamisen varalta. Ympäristölupavirasto katsoo riittäväksi mää- rätä ilmoituksen tekeminen valvontaviranomaisille, jotka voivat antaa asiassa tarkempia ohjeita.
Vesitalousluvan osalta on annettu määräys laitteiden ja rakenteiden pois- tamisesta, koska poistaminen ei vaikuta vedenkorkeuksiin tai virtaamiin, eikä ympäristölupaviraston lupa ole näin ollen tältä osin tarpeen.
VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN
1. Lapin ympäristökeskus, 2. Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus ja 3. Ke- minmaan kunnan ympäristölautakunta
Ympäristölupavirasto on ottanut huomioon vaatimukset ratkaisun peruste- luista sekä lupamääräyksistä ja niiden perusteluista ilmenevästi.
4. Liedakkalan osakaskunta sekä AA ja BB
Lupa on myönnetty ratkaisun perusteluista sekä lupamääräyksistä ja nii- den perusteluista ilmenevästi haettua pienempänä. Vesienhoitolain mukai- set vesienhoitosuunnitelmat valmistuvat vesienhoidon järjestämistä koske- van asetuksen nro 1040/2006 mukaan viimeistään 21.12.2009 mennessä.
Vesienhoitolakia ei voida ennen vesienhoitosuunnitelmien valmistumista soveltaa. Vesistötarkkailua on määrätty tehostettavaksi.
Liedakkalan osakaskunnan vesialue ja muistuttajien tilat ovat melko kau- kana Taivalkosken kalankasvatuslaitoksesta, joten siellä ei arvioida ilme- nevän kuormituksen vaikutuksia. Laimentumissuhteen perusteella lasket- tuna haettujen lupa-rajojen mukaisen kuormituksen vaikutus Kemijoen fos- foripitoisuuteen olisi Taivalkosken voimalaitoksen kohdalla kesällä keski- määrin noin 0,2 µg/l ja typpipitoisuuteen noin 1 µg/l sekä elokuun keskivir- taamalla noin 0,3 µg/l fosforia ja 2 µg/l typpeä. Hetkellisissä alivirtaamati- lanteissa pitoisuuslisäykset voivat olla suurimmillaan noin 1 µg/l fosforia ja noin 8 µg/l typpeä.
Taivalkosken laitoksen kuormituksen vaikutusta Kemijoen vedenlaatuun voidaan pitää paikallisena ja melko pienenä. Päällyslevästön kasvu ja li- moittuminen todennäköisesti voimistuvat jonkin verran laitoksen läheisyy- dessä voimalaitoksen yläaltaassa rannan tuntumassa. Myös plaktonleväs-
tön kasvu voi jonkin verran voimistua. Muualla kalankasvatuslaitokselta alavirtaan kuormituksen vaikutusta ei voitane juurikaan analyyttisesti havai- ta eikä erottaa muista vedenlaatuun vaikuttavista tekijöistä. Haetun suurui- sen ravinnekuormituksen ei arvioida muuttavan vesistön yleistä käyttökel- poisuusluokkaa nykyisestä.
5. Alapaakkolan osakaskunta ja 6. CC
Ympäristölupavirastossa ei ole vireillä sellaista Kemijoen kalatiehakemus- ta, joka olisi ristiriidassa tämän hakemuksen kanssa. Rehunkäyttömäärää on hakemuksen mukaisesta pienennetty. Muutoin viitataan ratkaisun pe- rusteluihin sekä lupamääräyksiin ja niiden perusteluihin.
7. DD:n kuolinpesä / EE
Ympäristölupavirasto katsoo, että kalankasvatuksesta ei aiheudu hajuhait- toja, korvattavaa tai toimenpitein estettävää päästöä eikä muistuttajien kiin- teistöjen arvon alentumista. Vaatimukset hylätään.
LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN
Päätöksen voimassaolo
Tällä päätöksellä myönnetty lupa on voimassa 31.12.2018 saakka. Toi- minnan harjoittaminen edellyttää, että luvan saajalla on oikeus hanketta varten tarvittaviin alueisiin.
Tarvittaessa ympäristölupavirasto voi ympäristönsuojelulain 58 ja 59 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä muuttaa lupaa tai valvontaviranomai- sen aloitteesta peruuttaa luvan.
Uuden luvan hakeminen
Mikäli luvan saaja aikoo jatkaa kalankasvatusta vielä 31.12.2018 jälkeen, on sitä koskeva hakemus tehtävä ympäristölupavirastolle 30.11.2017 men- nessä.
Mikäli uutta lupaa haetaan, on tämä päätös voimassa, kunnes uudesta ha- kemuksesta annettu päätös on saanut lainvoiman.
Uutta lupaa koskevassa hakemuksessa on esitettävä yhteenveto hoitopäi- väkirjasta ja tarkkailutuloksista, selvitys laitoksen vaikutuksesta vesistön vedenlaatuun ja käyttökelpoisuuteen, muuhun ympäristöön, kalastoon ja kalastukseen sekä ehdotus tarvittavista hoito- ja muista toimenpiteistä va- hinkojen poistamiseksi tai korvaamiseksi. Lisäksi hakemukseen on liitettä- vä tarvittavat selvitykset kustannuslaskelmineen parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta ympäristökuormituksen vähentämiseksi toteutus- aikatauluineen sekä muut ympäristönsuojeluasetuksessa säädetyt selvi- tykset.
Korvattavat päätökset
Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätös nro 19/02/1, sellaisena kuin se on Vaasan hallinto-oikeuden 2.5.2003 antamalla päätöksellä muutettu- na voimassa.
Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen
Jos asetuksella annetaan tämän luvan määräyksiä ankarampia säännök- siä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistami- sesta, on asetusta luvan estämättä noudatettava ympäristönsuojelulain 56 §:n nojalla.
PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO
Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus
Tämä päätös tulee noudatettavaksi sen saatua lainvoiman. Sitä ennen on noudatettava edellä kohdassa "Korvattavat päätökset" mainittuja päätök- siä.
SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET
Ympäristönsuojelulaki 41 §, 42 § 1 momentti, 43 § 1–3 momentti, 45 § 1 momentti, 46 § 1, 3 ja 4 momentti ja 55 § 1 momentti
Vesilaki 2 luku 3 § ja 6 § 2 momentti Jätelaki 4 § ja 6 §
KÄSITTELYMAKSU
Ratkaisu
Lupa-asian käsittelymaksu on 6 580 euroa.
Perustelut
Kalankasvatuslaitosta (kalan lisäkasvu yli 100 000 kg/v) koskevan päätök- sen käsittelymaksu on 6 580 euroa. Verkkoaltaiden rakentamista koskeva asian (muu vesilain 2 luvun mukainen hanke) käsittelymaksu on 770 eu- roa. Jos kysymyksessä on ympäristönsuojelulain 39 §:n mukaisessa yh- teiskäsittelyssä käsitelty asia, peritään asian käsittelystä korkeimpaan maksuluokkaan kuuluvan asian käsittelymaksun suuruinen maksu.
Oikeusohje
Ympäristöministeriön asetus ympäristölupaviraston maksullisista suoritteis- ta (1388/2006)
MUUTOKSENHAKU
Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla.
Jukka Sihvomaa
Simo Perkkiö Mikko Keränen
Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet puheenjohtajana ympäristöneu- vos Jukka Sihvomaa sekä ympäristöneuvokset Simo Perkkiö ja Mikko Ke- ränen (esittelijä).
Tiedustelut, asian esittelijä, puh. 020 690 182 MK/es
Liitteet
Liite 1 Valitusosoitus
Liite 2 Taivalkosken kalankasvatuslaitoksen tarkkailu
