Pilkettä silmäkulmassa - koira tuo opiskeluun positiivisen lisän : tapaustutkimus koira-avusteisesta toiminnasta peruskoulussa

(1)

Pilkettä silmäkulmassa – koira tuo opiskeluun positiivisen lisän Tapaustutkimus koira-avusteisesta toiminnasta peruskoulussa

Elina Somppi & Emilia Vainikka Pro gradu-tutkielma

Filosofinen tiedekunta Kasvatustiede

Itä-Suomen yliopisto Tammikuu 2018

(2)

Itä-Suomen yliopisto

Tiedekunta

Filosofinen tiedekunta

Osasto

Soveltavan kasvatustieteen ja opet- tajankoulutuksen osasto

Tekijät

Elina Somppi & Emilia Vainikka

Ohjaaja Antti Juvonen Otsikko

Pilkettä silmäkulmassa – koira tuo opiskeluun positiivisen lisän Tapaustutkimus koira-avusteisesta toiminnasta peruskoulussa Pääaine

Kasvatustiede

Työn laji Pro Gradu - tutkielma

Päivämäärä 23.1.2018

Sivumäärä 97+5

Tiivistelmä

Tämän Pro gradu-tutkielman kohteena oli koira-avusteinen opetus perusopetuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli saavuttaa lisätietoa siitä, miten oma koira työskentelee kouluympäristössä, ja soveltuu koira-avusteiseen toimintaan luokka- olosuhteissa. Lisäksi halusimme selvittää, millaista koira-avusteinen opetus on käy- tännössä, ja mitä sen toteuttaminen vaatii. Tutkimuksen tekeminen oli loistava mahdollisuus harjoitella tulevaa työskentelyä varten.

Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin, jossa hyödynnettiin etnografisen ta- paustutkimuksen piirteitä. Kohderyhmänämme olivat peruskoulun oppilaat, ja tutkimus suoritettiin yhdessä itäsuomalaisessa yhdysluokassa, missä oppilaita oli nel- jältä eri vuosiluokalta. Tutkimus suoritettiin intensiivisenä jaksona, jonka aikana koiran kanssa vierailtiin luokassa kuuden viikon ajan, jolloin läsnäolotunteja luokassa kertyi yhteensä kaksitoista. Jakson aikana tutkimusaineistoa kerättiin havainnoi- malla luokan toimintaa, joista kirjoitettiin jatkuvasti muistiinpanoja. Tutkimusjakson lopuksi aineistoa saatiin oppilaiden ryhmähaastatteluista sekä opettajan kirjoitta- mista havainnoista, ja hänelle esitetyn kirjallisen kyselyn avulla. Aineistoa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoja käyttäen.

(3)

moniin eri asioihin luokassa. Oppilailla oli hyvin paljon aikaisempia kokemuksia eläinten kanssa toimimisesta, ja tämä peilautuikin siinä, miten lapset lähestyivät koiraa, ja olivat sen kanssa. Tämän vuoksi koiran läsnäolo luokassa oli oppilaille hyvin luontaista, eikä sen kanssa toimiminen tuottanut hankaluuksia. Vaikka suhde koiraan olikin alusta asti hyvä, oli siinä siitä huolimatta havaittavissa muutosta. Oppi- laat muodostivat koiraan kiinteän suhteen, ja osoittivat sille tunteita, ja ottivat siihen fyysistä kontaktia koskettamalla sitä, ja rapsuttamalla sitä. Kaikki oppilaat eivät kuitenkaan välittäneet koirasta, ja osan alkuinnostus koiraa kohtaan hiipui jakson ede- tessä. Luokassa oli pari koirapelkoista oppilasta, joiden pelot koiraa kohtaa hälven- tyivät jakson aikana.

Tutkimuksella saavutettiin paljon tuloksia koskien käytännön järjestelyjä. Havait- simme toiminnan olevan monimuotoista, ja toimintaa voikin toteuttaa monin eri tavoin riippuen siitä, millaisessa ympäristössä sitä toteutetaan ja millaisia tavoitteita toiminnalle asetetaan. Tutkimuksessa koiran roolina oli olla opetuksessa mukana muun muassa ilon tuojana. Koira sai liikkua tilassa vapaasti, ja hakeutua oppilaiden rapsutettavaksi. Rapsuttelun ja vapaan luokassa kulkemisen lisäksi toteutimme koira-avusteista pedagogiikkaa kahden oppitunnin ajan. Näillä oppitunneilla integ- roimme koira-avusteista opetusta kuvataiteeseen ja liikuntaan. Näiden oppituntien kulku on avattu tutkimuksen suorittaminen -kappaleessa. Jokaisen oppitunnin oheen liitimme myös kehittelemämme silittelyringin. Silittelyringissä oppilaat saivat tulla silittämään koiraa. Oppitunteihin liittyi myös koiran kanssa leikkimistä ja sen kanssa temppuilua.

Tutkimuksen tulokset osoittavat koira-avusteisuudella olevan paljon mahdollisuuksia tukemaan lasten kasvua, kehitystä ja oppimista. Tämän tutkimuksen myötä saimme paljon käytännön tietoa siitä, millaista koira-avusteisuus on, ja miten sitä voi toteuttaa. Tämän kokeilun ansiosta voimme lähteä kehittämään toimintaa omaan työhömme sopivaksi. Tämän lisäksi uskomme tutkimuksen antavan tietoutta muille asiasta kiinnostuneille, ja aihetta tutkiville.

Avainsanat: eläinavusteinen toiminta, eläinavusteinen opetus, koira-avusteinen toiminta, koira-avusteinen opetus, ihmisen ja eläimen välinen vuorovaikutus, koira, perusopetus

(4)

Abstract

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Faculty

Faculty of Philosophy

Department

Department of Applied Educational Sci- ence and Teacher Education

Authors

Elina Somppi & Emilia Vainikka

Supervisor Antti Juvonen Title

Twinkle in the eye – A dog gives a positive boost to studying Case study of dog-assisted activities in elementary school Main subject

Pedagogy

Level

Master's thesis

Date 23.1.2018

Number of pages 97+5

Abstract

This master's thesis focused on dog-assisted teaching in comprehensive school. The aim of this study was to find out more information about how own dog works in a school environment and it is suitable for dog-assisted activities in classroom conditions. In addition, we wanted to find out what dog-assisted teaching is like in practice and what it takes to imple- ment it. Making this research was a great opportunity to practice for future work.

The research was carried out by using qualitative methods utilizing the features of ethno- graphic case study. Our target group was pupils from elementary school, and the study was performed in an eastern Finnish combined class, where pupils were from four different grades. The study was conducted as an intensive period during which a dog visited the class for six weeks, with a total of twelve attendance classes in the class. During the period, the research material was collected by observing the class activities, from which ongoing notes were written. At the end of the research period, the material was obtained from student group interviews and from written observations by the teacher and a written questionnaire submitted to her. The material was analyzed using methods of qualitive content analysis.

The study showed dog-assisted teaching to be very diverse and unique. By completing the research, we discovered that this pedagogical influence affects many different things in the classroom. The pupils had a lot of previous experiences with working with animals, and this mirrored the way the kids approached and were with the dog. Therefore, the presence of the dog in the classroom was very natural for the pupils and did not cause difficulties with it. Even though the relationship with the dog was good from the beginning, there was still

(5)

did not care about the dog, and some of the initial interest in the dog faded as the period progressed. There was a couple of pupils who had fear of the dog but it faded during the period.

The study achieved a lot of results regarding practical arrangements. We found the activity to be diverse and the action can be implemented in many ways, depending on the type of the environment it is implemented in and the set of goals for the action. In the study, the role of the dog was to be included as a provider of pleasure, among others. The dog could move freely in the class, and to seek to be petted by the pupils. In addition to petting and moving freely in the classroom, we implemented dog-assisted pedagogy over two lessons. In the lessons, we integrated dos-assisted teaching in visual arts and physical education. The course of these lessons has been opened in the run-up chapter. In addition to each lesson, we also joined the petting circle we developed. It was a place where pupils could come and pet the dog. Lessons also included playing with the dog and doing tricks with her.

The results of this study show that dog-assisted activity has many opportunities to support children's growth, development and learning. With this study, we got a lot of practical information on what kind of dog-assisted activity is and how it can be implemented. Thanks to this experience, we believe that this research will provide information to those who are in- terested in the subject and those who do research about it.

Key words: animal-assisted teaching, animal-assisted learning, dog-assisted teaching, dog-assisted action, human and animal interaction, dog, education

(6)

1 JOHDANTO ...

2 KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELYÄ ... 4

2.1 Eläinavusteinen työskentely ... 4

2.2 Eläinavusteinen toiminta ... 5

2.3 Eläinavusteinen terapia ... 5

2.4 Eläinavusteinen (erityis)opetus ... 6

3 TEOREETTINEN TAUSTA... 7

3.1 Eläinavusteisuuden toteuttaminen ... 11

3.2 Koira osana ihmisen toimintaa ... 16

3.3 Koira-avusteisen opetuksen vaikutukset luokan vuorovaikutukseen ... 19

3.4 Turvallisuus... 24

3.5 Huomioitavat riskit ... 28

4 MUITA AIHEPIIRIÄ SIVUAVIA TUTKIMUKSIA ... 31

5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 35

6 TUTKIMUKSEN MENETELMÄLLISET RATKAISUT JA AINEISTON HANKINTA ... 39

6.1 Aineiston hankintamenetelmä... 42

6.2 Aineistolähtöinen sisällönanalyysi ... 44

6.3 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys ... 46

7 TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN JA TUTKIMUSASETELMA ... 49

8 TULOKSET ... 56

8.1 Koira-avusteinen opetus käytännössä ... 57

8.2 Opettajan rooli toiminnassa ... 64

8.3 Koiran edellytykset toiminnan onnistumiselle ... 65

8.4 Koiran toiminta kouluympäristössä ... 68

8.5 Koira-avusteisuuden vaikutukset oppilaisiin ... 72

9 POHDINTA... 78

LIITTEET ... 90

Liite 1 - Tutkimuslupalomake ... 90

Liite 2 –haastattelukysymykset oppilaille ... 92

Liite 3 - kysymyksiä opettajalle ... 93

(7)

1 JOHDANTO

Tutkimuksen kohteena oli koira-avusteinen opetus perusopetuksessa. Koira-avusteinen pedagogiikka on Suomessa vielä melko tuntematonta, ja koirien käyttö opetuksen tukena on vielä harvinaista, mutta sen määrä on lisääntymässä. Aiheemme on hyvin ajankohtainen, sillä tutkimusta aiheesta on vielä melko vähän. Tutkimuksemme tehtä- vänä oli saada teoria- ja kokemuspohjaa tulevaa työskentelyä ja opetusta varten. Tä- män vuoksi tutkimuksemme on arvokas meille tutkijoille. Uskomme myös, että tutkimuksemme antaa lisäarvoa koira-avusteiselle opetukselle ilmiönä.

Tutkimuksemme lähtökohtana toimi oma kiinnostuneisuutemme aihetta kohtaan. Tätä kiinnostusta tukee aiemmat kokemuksemme koirien kanssa toimimisesta ja niiden kanssa työskentelemisestä. Oman kokemuksen myötä voimme todeta koirien olevan hyvänä tukena opiskellessa, sekä arjen toiminnassa. Koirien käyttö opetustyössä on ajankohtainen aihe, josta ei vielä toistaiseksi ole tehty useita tutkimuksia. Tämän tutkimuksen lähtökohtana onkin saada työkaluja myös tulevaa varten, sillä meitä molempia kiinnostaa käyttää koiria osana opetusta myös työelämässä.

Johdannon jälkeisessä luvussa esittelemme käsitteiden määritelmiä. Näiden pohjalta voidaan syventää aiheen tuntemusta ja niiden avulla lukija saa käsityksen tutkittavasta ilmiöstä. Esittelemme määritelmät eläinavusteiselle työskentelylle, toiminnalle, tera- pialle sekä (erityis)opetukselle. Eläinavusteista toimintaa voi toteuttaa monin eri

(8)

tavoin. Yhteistä esittelemillemme toimintamuodoille on, että eläimen avulla pyritään saavuttamaan positiivisia vaikutuksia ihmisille. Osassa toiminta on suunnitelmallista sekä tavoitteellista, mutta osassa ei ole asetettuja tavoitteita.

Kolmanteen lukuun olemme koonneet teoreettisen viitekehyksen tutkittavalle aiheelle.

Siinä käsittelemme eläinavusteisuuden toteuttamista, mutta syvennämme lukijan pe- rehtymään tarkemmin rajattuun koira-avusteiseen toimintaan. Tätä tarkastelemme sen vaikutusten sekä turvallisuuden näkökulmasta. Keräämässämme aineistossa on koottu useista lähteistä näkökulmia, joita hyödynnämme myöhemmin toteuttaaksemme onnistuneen koira-avusteisen kokeilun koulussa.

Seuraavaksi syvennymme pohtimaan tutkimuksen tarkoitusta, jonka pohjalta olemme muodostaneet tutkimuksemme kysymykset. Näitä esitellään luvussa neljä. Tutkimus- kysymysten avulla pyrimme saamaan vastauksia siihen, millaista koira-avusteisuus käytännössä on kouluympäristössä. Samalla pyrimme kartoittamaan oppilaiden kokemuksia aiheen parissa. Tutkimuskysymyksiin haettiin vastauksia laadullisin menetelmin. Hyödynsimme tutkimuksessa etnografisen tutkimuksen menetelmiä ja aineistoa hankittiin haastatteluilla, havainnoinnilla sekä kyselylomakkeilla. Tuloksia analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä hyödyntäen. Näitä menetelmällisiä ratkaisuja esitellään tarkemmin luvussa viisi. Samassa luvussa tarkastelemme tutkimuksen luo- tettavuutta sekä sen eettisyyttä.

Asettamiamme tutkimuskysymyksiä pyrimme ratkaisemaan käytännön toteutuksen myötä. Tutkimuksen suorittamiseen liittyviä seikkoja olemme esitelleet tarkemmin luvussa kuusi. Samassa olemme pyrkineet kuvaamaan tutkimusasetelman ja tutkimuksen kohderyhmän. Näin ollen tutkimus olisi toteutettavissa myös uudelleen, toisessa ympäristössä.

Valitsemillamme aineistonhankintamenetelmillä saimme laajasti tuloksia. Niitä käsitte- levässä luvussa olemme eritelleet analysoidusta aineistosta eri alakategorioita, jotka koskevat toiminnan toteuttamista, koiraa, oppilaita sekä toiminnan vaikutuksia. Näiden

(9)

tulosten pohjalta voidaan pyrkiä parantamaan koira-avusteisen opetuksen toteuttamista tulevaisuudessa siten, että toiminta tukee Opetussuunnitelman asettamien tavoitteiden toteutumista alakoulussa.

Viimeisessä luvussa olemme pohtineet keräämiemme tulosten merkityksellisyyttä ja niiden tuottamia mahdollisuuksia. Käsittelemme aihetta vielä useasta näkökulmasta luodaksemme kokonaisvaltaisen kuvan koira-avusteisuudesta. Lisäksi pohdimme sitä, mitä olemme tämän tutkimuksen suorittamisella saavuttaneet ja asetamme tavoitteita myös tulevaisuutta ajatellen. Tutkimuksen myötä oma käsityksemme koira-avusteisuudesta ja sen toteuttamisesta on varmentunut. Samalla olemme varmistuneet siitä, että haluamme hyödyntää koira-avusteisuutta osana omaa työtämme mahdollisimman tehokkaasti ja tavoitteellisesti myös jatkossa. Tutkimus oli täten onnistunut, sillä sen avulla kyettiin vastaamaan asettamiimme tavoitteisiin.

(10)

2 KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELYÄ

Voidaksemme lähestyä eläinavusteista työskentelyä aiheena, on sen tarkastelemiseksi määritelty joitakin aihetta tukevia määritelmiä ja termejä. Aihe sinällään on vielä melko uusi, joten sen suomenkielinen terminologia on vasta vakiinnuttamassa asemaansa.

Tästä johtuen on havaittavissa jonkin verran vaihtelevuutta ja epäjohdonmukaisuuksia.

Esiteltävät termit on kuitenkin hyväksytty useiden kansainvälisten järjestöjen toimesta.

2.1 Eläinavusteinen työskentely

Kattotermiksi voidaan nostaa eläinavusteinen työskentely (Animal Assisted Interventi- ons, AAI). Kyseisen termin voidaan ajatella sisältävän eläinavusteisen toiminnan, tera- pian sekä opetuksen. Eläinavusteisuus on yksi monista avustusmuodoista, joilla pyri- tään parantamaan ihmisten hyvinvointia. Kaija Ikäheimo esittelee teoksessaan ’’Kar- vaterapiaa’’ (2013, 10—11) erilaisia määritelmiä eläinavusteisille toiminnoille. Näitä kä- sitteitä ja niiden määritelmiä voidaan hyödyntää työskenneltäessä eläinavusteisuuden parissa, joka pohjautuu eläimen kanssa tehtävään kasvatus- tai sosiaalityöhön.

(11)

2.2 Eläinavusteinen toiminta

Eläinavusteinen toiminta (Animal-Assisted Activity, AAA) on tavoitteetonta, spontaania toimintaa, missä vierailut kohteessa ovat satunnaisia. Toiminnassa voidaan hyödyntää lähes mitä tahansa eläintä. Yleisimpiä käytettyjä eläimiä ovat koira, hevoset, laamat sekä lampaat, mutta toiminnassa on käytetty myös esimerkiksi marsuja, (O'Haire ym.

2013, 445—450) ja akvaariokaloja. Termi yleensä yhdistetään kuvaamaan vapaaeh- toistoimintaa ja sen piirissä tapahtuvaa eläinavusteista työskentelyä. Kohteessa tapah- tuvat vierailut mahdollistavat osaltaan ihmisten hyvinvoinnin paranemista, sillä koirien vierailu saa useimmat asiakkaat iloiselle mielelle. Vaikka vierailukäynnit olisikin ennalta sovittuja, niiden kesto voi silti vaihdella. Hyödynnettävän eläimen ohjaajalla ei myös- kään välttämättä tule olla koulutusta muun muassa koirakkona toimimiseen, eikä hä- neltä vaadita kokemusta sosiaali- ja terveysalalla työskentelemistä. Ohjaajalla on oltava perehdytys eläinavusteiseen toimintaan ennen vierailujen tekemistä.

2.3 Eläinavusteinen terapia

Eläinavusteinen terapia (Animal-Assisted Therapy, AAT) on puolestaan tavoitteellista ja ennalta suunniteltua toimintaa, joka kuuluu osana hoito- tai kuntoutusprosessiin. Vie- railut ja niiden kestot on mietitty tarkkaan ja toiminnalle on asetettu tavoitteita. Näiden myötä työskentelyllä pyritään vaikuttamaan positiivisesti ihmisen hyvinvointiin jollain fyysisen, emotionaalisen, sosiaalisen tai kognitiivisen osa-alueella. Eläinavusteista terapiaa voi toteuttaa vain koulutettu ammattilainen, sillä terapia-nimikettä ei voi käyttää kuka tahansa. Terapiaa voidaan kuitenkin toteuttaa myös toisen henkilön ohjauksessa, jos ohjaajalla ei ole harjoitustutkintoa eläinavusteisuudesta. Tavoitteellisuuden lisäksi eläinavusteista terapiaa ja sen tuloksia seurataan, jotta edistyminen olisi jatkuvaa. Seu- rantaan puolestaan sisältyy se, että terapiaprosessia tulee dokumentoida sekä arvioida koko toimintajakson ajan.

(12)

2.4 Eläinavusteinen (erityis)opetus

Eläinavusteinen (erityis)opetus (Animal-Assisted (Special) Pedagogy, AAP) on tavoitteellista toimintaa, jossa eläin toimii aktiivisesti opetuksen tukena. Eläinavusteista opetusta voi tarjota aiheeseen perehtynyt opettaja, joka tuntee kyseessä olevan eläimen.

Usein eläinavusteisuutta toteutetaan (erityisopetuksen) luokissa ja kouluissa, joissa eläinavusteista terapiaa voi harjoittaa asianmukaisen koulutuksen saanut (erityis)opettaja. Useimmiten näissä luokissa on erityisen tuen oppilaita, autisteja tai kehitysvam- maisia oppilaita. (Ikäheimo 2013, 43.) Toiminta on kuitenkin mahdollista myös yleis- opetuksen luokissa. Eläinavusteiselle opetukselle asetetaan selkeät tavoitteet ja eläi- melle on luokassa selkeä tarve. Eläimen rooli voi olla joko passiivinen tai aktiivinen, riippuen siitä millaisia tavoitteita toiminnalle on asetettu. Eläimen tehtävät ja tarkoitus määritellään siis vastaamaan jokaisen oppilaan ja ryhmän tarpeita. Eläimen kanssa toteutetun opetuksen tavoitteena on parantaa oppilaiden oppimista ja hyvinvointia luokassa. Sekä eläinavusteisessa toiminnassa, että terapiassa hyödynnettävä eläin voi olla joko opettajan oma tai ulkopuolinen eläin. Jos eläin ei ole opettajan oma, tulee kyseisen eläimen työskennellä luokassa oman ohjaajansa kanssa, jolloin luokassa on opettajan lisäksi myös toinen henkilö. Pääasiassa eläin kuitenkin toimii opettajan työ- parina.

Eläimen (tässä tapauksessa koiran) kouluttaminen, sen testaaminen sekä työskente- lyssä ohjaaminen on omistajan vastuulla. Koira-avusteiseen opetukseen voidaan pää- tyä, jos opettaja on havainnut omassa koirassaan jotain sellaista, minkä vuoksia se soveltuisi kouluympäristössä työskentelemiseen. Näitä ominaisuuksia voivat olla muun muassa rauhallisuus, iloisuus, ihmisystävällisyys ja suojelu lapsia kohtaan. Joillain koirille voi myös olla voimakas vietti ihmisten rauhoittamiseen. (Ikäheimo 2013, 43. Koira- avusteista opetusta toteuttaa yhdessä koira ja opettaja, eli koiran ohjaaja. Tätä työparia kutsutaan koirakoksi.

(13)

3 TEOREETTINEN TAUSTA

Koirat ovat olleet aina mitä parhaimpia apuja työnteossa. Tärkeimpänä sitä on pidetty metsästyksessä, sillä koira on ollut suuri apu ruokaa etsiessä (Fine 2006, 5). Sen lisäksi yleisimpiä työkoiria ovat olleet veto- vartiointi- ja suojelukoirat, sekä palvelukoirat. Koi- ran käyttö ihmisen apuna on yleistynyt ja palvelukoirien käyttö on lisääntynyt. Palvelu- koiria ovat esimerkiksi avustajakoirat, opaskoirat ja terapiakoirat. Maailman ensimmäi- nen opaskoira koulutettiin Saksassa 1. maailmansodassa sokeutuneelle sotilaalle (Bruce 2002, 33). Ensimmäinen avustajakoira liikuntavammaisille koulutettiin Yhdys- valloissa 1970-luvulla (Ståhle 2014, 34—39). Lisäksi eläimillä on havaittu olevan vaikutuksia ihmisen terveyteen jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa ihmisen kasvua. Lapset ovat olleet terveempiä ensimmäisen ikävuotensa aikana, jos kotona on ollut kissa tai koira. Tutkimuksessa on tarkennettu, että varsinkin koiran kanssa kontaktissa oleminen on vaikuttanut suojaavana tekijänä hengitysteiden infektioita vastaan. (Bergroth ym.

2012, 6.) Eläimet saattavat olla merkittävässä roolissa myös lasten tunnekehityksessä.

Lemmikeitä on hankittu joihinkin koteihin sen vuoksi, että se parantaisi lasten tunneke- hitystä, lisäisi empatiakykyä ja kasvattaisi heistä vastuuntuntoisempia. (O'Haire ym.

2013, 446.)

Eläinten roolin sanotaan muuttuneen aikojen saatossa. Beckin tutkimuksen mukaan eläimiä pidetään nykyään enemmän lemmikkeinä ja jopa perheenjäseninä. Eläimiä pi- detään myös terapeutteina, sillä niille puhutaan ja niiltä voidaan oppia asioita. Tutki- muksen mukaan eläimet voivat opettaa meitä paremmiksi kommunikoijiksi ystävien ja

(14)

perheenjäsenten kanssa. (Ks. Beck & Katcher 1996.) Kommunikointitaitojen parantu- misen kannalta eläimillä onkin todistettu olevan positiivisia vaikutuksia ihmisen käyttäy- tymiseen. Virginiassa 22 autistista lasta sai osallistua pilottitutkimukseen, jossa tutkittiin eläinavusteista terapiaa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että lapset hyödynsivät huomattavasti enemmän sosiaalista kanssakäymistä ja he harjoittivat toistuvammin omaa kielenkäyttöään niillä tapaamisilla, joilla eläin (laama, koira tai kissa) oli mukana.

(Sams, Fortney & Willenbring 2006, 269—272.)

Eläimillä sanotaan olevan suurempi vaikutus ihmisten emotionaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, kuin aikaisemmin. Australiassa Purduen yliopistossa on tarkasteltu ihmisten ja eläinten välistä suhdetta. Ihmisten ja eläinten välisen suhteen tutkimuskenttä on laajentumassa ja sitä tutkitaan yhä laajemmin. Eläimillä sanotaan olevan yhä suurempi ja potentiaalisempi rooli koko ihmistieteen kentässä. Australiassa tehty tutkimus osoittaa koirien käytön lisääntyneen käytännön työssä ihmisten parissa, sillä 1980 –luvulla sairaanhoidon alalla eläinten vieminen hoitokoteihin ja potilaiden luokse ei ollut sallit- tua. Myöhemmin 1990 –luvulla tehty tutkimus osoittaa, että eläinten vieminen hoitokoteihin on yleistynyt. Lisäksi tutkimuksessa on havaittu, että eläinavusteisen terapian tavoitteellinen käyttö on yhä yleisempää. (Ks. Beck & Katcher 1996.)

Eläinavusteinen työskentely on jatkuvassa kasvussa ja kansainvälisellä tasolla tarkasteltaessa eläinavusteisella työskentelyllä on jo merkittävä rooli monella alalla, kuten esimerkiksi kasvatustyössä. Kasvatustyön piirissä koirien hyödyntämistä on kehitetty monella koulutusasteella ympäri maailmaa. Koiria on sovellettu työskentelemään erilaisten oppilaiden kanssa ja moniin eri tarkoituksiin, joilla tähdätään siihen, että oppilaat saavat keskitettyä huomiota, joka tukee useiden taitojen kehittymistä (McLean 2000, 48). Näiden käytännönsovellusten kautta on voitu vaikuttaa esimerkiksi luokassa vallit- sevaan ilmapiiriin tai yksittäisen oppilaan lukemaan oppimisen helpottamiseksi. Sen suosion kasvamisen taustalla on työskentelymuodon monipuolisuus ja sen tarjoamat mahdollisuudet. Domestikaation myötä yhteistyö eläinten kanssa on muuttunut ajan kuluessa aina vain tarkemmaksi ja suunnitelmallisemmaksi. Eläinten hyödyntäminen

(15)

osana kuntoutustyötä ei myöskään ole kovin uusi idea. Yhtenä vaikuttajana ja edellä- kävijänä tällä saralla pidetään Florence Nightingalea, joka ymmärsi eläinten terapeutti- set mahdollisuudet jo 1800-luvun lopulla. (Kahilaniemi 2016, 42.) Tämän jälkeen on tutkittu ja pyritty ymmärtämään vielä tarkemmin eläinten hyödyntämisen mahdollisuuksia osana kuntoutus- ja kasvatusprosessia.

Eläinten käyttöä kouluympäristössä on tutkittu monella eri tavalla. On tutkittu esimerkiksi koiran läsnäolon hyödyllisyyttä koululuokassa, ja tutkimuksista saadut tulokset osoittavat koirasta olleen hyötyä muun muassa luokan ilmapiiriin. Anderson ja Olson (2006, 42) tutkivat ilmiötä erityisluokassa, missä oli kuusi oppilasta. Näillä oppilailla oli todettu emotionaalisia haasteita, jotka olivat vaikuttaneet heidän oppimiseen ja tunne- käyttäytymiseen. Tutkimuksen mukaan koiran läsnäolo paransi oppilaiden oppimistu- loksia sekä asennetta koulua kohtaan. Koiran avulla oppilaat olivat oppineet enemmän kunnioitusta, empatiataitoa sekä vastuullisuutta. Lisäksi koiran kanssa vietetty aika ja sen läsnäolo olivat ennaltaehkäisseet luokassa tapahtuvia konfliktitilanteita ja tunne- myrskyjä. (Anderson & Olson 2006, 35.) Konfliktitilanteet voivat liittyä oppilaiden välisiin vuorovaikutustilanteisiin, riitoihin tai erilaisiin tunteisiin. Tunnemyrsky tarkoittaa käsit- teenä rajua tunteen ilmaisua ja tuntemista. Siihen liittyy usein negatiivisia tunteita, kuten viha, suru, katkeruus tai kateus. Voimakkaan tunteen aikana ihminen ei välttämättä pysty toimimaan järkevästi, vaan on tunteen vietävissä, tällöin tunteenpurkaus voi olla välitön. (Edu. Tunteesta tunteeseen. Ihmismielen tarinat kuvin ja sanoin -nettisivusto.) Erityisopetuksen parissa työskentelevällä koiralla saattaa olla monipuolisia vaikutuksia oppilasryhmään. Yleisellä tasolla voidaan havaita, että koiran koetaan parantavan opis- kelun mielekkyyttä ja tämän vuoksi oppilaat tulevat kouluun innokkaammin. Oppilaiden asenteet koulua kohtaan parantuvat, jos siellä on jotain positiivista, mitä odottaa. Luo- kassa olevaan koiraan luodaan suhde, jopa jonkinlainen ystävyyssuhde. Tämä lähei- syys voi tarjota oppilaalle tukea ja turvaa. Erityisluokassa koiran on havaittu auttavan oppilaita käsittelemään ja hallitsemaan omia tunteitaan. Oppilaat ovat nostaneet esille, että koiran silittäminen ja sen kanssa leikkiminen auttavat tunteiden hallinnassa. Vuo-

(16)

rovaikutuksen harjoitteleminen heijastuu myös oppilaiden kykyyn olla vuorovaikutuk- sessa toisten oppilaiden kanssa, mutta vaikutuksia on havaittavissa lisäksi oppilaiden ollessa kotiympäristössä. (Anderson 2007, 6—7.)

Opettajat, joilla on luokassa jokin lemmikki, ovat raportoineet erilaisista muutoksista, joita toiminta saa luokassa aikaiseksi. Yleensä ottaen muutokset ja havainnot eläinavusteisesta opetuksesta ovat olleet myönteisiä. Useat opettajat ovat huomanneet koiran lisäävän iloa ja yllämainittua kouluviihtyvyyttä. Eläimen kanssa työskentely antaa oppilaille lisää avartavia kokemuksia ja osa opettajista on havainnut eläimen lisän- neen oppilaiden psyykkistä hyvinvointia. Jotta tällaisiin johtopäätöksiin päästään, on toiminnan oltava pitkäkestoista ja tavoitteellista. Eläimen kanssa työskentelyn sanotaan myös lisänneen oppilaiden sosioemotionaalisia taitoja, jotka ovat hyvin tärkeitä elämän kannalta. (O'Haire ym. 2013, 446.) Näitä taitoja ovat muun muassa toimiminen muiden ihmisten kanssa, toisten ihmisten huomioiminen, itsehillintä, tunteiden käsitte- lytaito, sääntöjen noudattaminen ja toisen asemaan asettuminen. (Viitottu rakkaus-nettisivusto.)

Vuorovaikutusta eläimen kanssa pidetään sinänsä sosiaalisena käyttäytymisenä. Il- miötä on tutkittu muun muassa autismista kärsivien oppilaiden parissa. Beetzin tutki- musryhmän tekemässä artikkelissa esitellään tilanne, missä autistiset oppilaat viettivät aikaa koiran kanssa. Oppilaat saivat leikkiä koiran kanssa ja olivatkin huomattavasti leikkivämpiä koiran kanssa, kuin mitä he olivat pelkkien lelujen kanssa. Koiran kanssa vietetyn ajan ansiosta oppilaat olivat tietoisempia ympäristöstään koiran ollessa läsnä.

(Beetz, Uvnäs-Moberg, Julius, Turner & Kotrschal 2012, 2.)

Eläimen kanssa koettava yhteistoiminnallisuus ja vuorovaikutteisuus ovat sosiaalisen käyttäytymisen muotoja, jolla on useita positiivisia vaikutuksia ihmisen toimintaan ja terveyteen. Nämä vaikutukset ilmenevät myös kouluympäristössä tapahtuvassa vuoro- vaikutteisuudessa koiran kanssa. Vuorovaikutussuhteella on havaittu olevan positiivinen vaikutus esimerkiksi luottamuksen kehittymiseen sekä omaan luotettavuuteen.

Eläimen kanssa työskenteleminen ja suhteen luominen lisää molempien osapuolten

(17)

oksitosiinin (ns. läheisyyshormoni) tuotantoa. Oksitosiini rentouttaa, vähentää kipuja, ahdistusta ja stressiä ja näin voi parantaa oppimista. (Luukko 2014, 40—44.) Oksitosii- nia vapautuu ihmisen aivojen aivolisäkkeen takaosasta lisäten ihmisellä turvallisuuden tunnetta ja vähentäen pelkoa. Oksitosiinia erittyy ihmisellä luonnollisesti muun muassa raskauden, imetyksen ja seksuaalisen kanssakäymisen aikana, missä hormonitoiminta on aktiivisempaa. Oksitosiini-hormonin on todettu auttavan stressin vähentämisessä ja tunteiden tunnistamisessa. (Laukkanen 2013, 28.)

Näiden lisäksi eläimen omistajilla on tutkimuksissa todistettu olevan alhaisempi veren- paine ja sydämen syke kuin muilla ihmisillä. Tämän voidaan katsoa johtuvan myös säännöllisestä liikkumisesta, jota koiran ulkoiluttaminen tarjoaa. Oksitosiinin tuotannon kasvaessa, kortisolin (ns. stressihormoni) määrä veressä puolestaan vähentyy. (Kahi- laniemi 2016, 19.) Tutkimuksissa on huomattu, että koiran tai muun eläimen läsnäolo vähentää ihmisen stressiä. Vaikutuksen kannalta ei ole merkityksellistä, onko eläin tuttu vai tuntematon. Ihmisen rauhoittuminen koiran läsnäolon myötä voimistuu, mikäli hän saa koskettaa eläintä.

3.1 Eläinavusteisuuden toteuttaminen

Eläinavusteisuuden toteuttamiselle yhtenä lähtökohtana toimii Opetussuunnitelma.

Sitä voidaan tarkastella laaja-alaisen osaamisen näkökulmasta. Yhtenä osaamisen tavoitteena on ajattelu ja oppimaan oppiminen (L1). Tämän osa-alueita ovat muun muassa asioiden kriittinen tarkastelu, erilaisten näkökulmien löytäminen, vertaisoppiminen ja vuorovaikutussuhteiden sekä keskinäisten yhteyksien löytäminen. Näitä taitoja harjoitellaan kaikissa oppimistilanteissa ja jokaista oppilasta pyritään tukemaan oman op- pimistavan löytämisessä. (Opetussuunnitelman perusteet 2014, 155.)

Eläinlähtöiset menetelmät kasvatustyössä mahdollistavat oppilaiden taitojen sekä valmiuksien harjoittamisen. Tällöin prosessi etenee vaihtoehtoisella ja toiminnallisella tavalla, joka synnyttää erilaisia kokemuksia oppilaiden keskuudessa. Tämä kuuluu

(18)

osaksi eläinavusteista toimintaa, jonka avulla pyritään tukemaan osallisten kehittymistä eri osa-alueilla (Kahilaniemi 2016, 17).

Eläimen hyödyntäminen kasvatustyössä ei ole kuitenkaan itseisarvo. Sen toteuttamista on pohdittava aina tilanteen mukaan, kyseisessä kontekstissa. Tavoitteena on mahdollistaa tilanne ja ympäristö, jossa eläin tukee oppimisprosessia. Ohjaajan on pohdittava, tuoko eläin prosessiin elementtejä, joita ei muutoin kyettäisi saavuttamaan. Lisäksi on huomioitava erilaiset turvallisuuteen liittyvät seikat (esimerkiksi allergiat). Oppilaiden oppimisprosessin tukeminen eläimen avulla tulee olla myös eläimelle mielekästä ja turvallista. Työskentelyssä on siis huomioitava molemmat osapuolet ennen eläinavustei- suuden aloittamista.

Eeva Kahilaniemi (2016, 24) on koonnut mallin, joka kuvaa eläinavusteisen interventioprosessin etenemistä. Tämä malli on tulkittavissa myös kasvatusalan ammattilaisen näkökulmasta, jolloin prosessista voidaan luoda onnistunut kokonaisuus. Näiden vaiheiden kautta on myös hyvä reflektoida prosessin mielekkyyttä sekä sen onnistumista kokonaisvaltaisesti tarkastellen, jolloin huomioidaan myös prosessin viitekehys sekä käytännöt. Eläimen tuominen osaksi luokkaympäristöä vaatii läpikotaisin suunnittelua samoin, kuin minkä tahansa muunkin uuden opetustavan haltuun ottaminen (Anderson 2007, 5).

Kahilaniemi esittää, että interventioprosessi alkaa asiakkaan saapumisesta osaksi prosessia, joka johtaa tilannekartoitukseen sekä arviointiin. Tällöin on tilaisuus tarkastella, kuinka asiakas (oppilas) hyötyy eläimestä vai sopisiko jokin muu menetelmä paremmin tarkoitukseen. Tämän arvioinnin ammattihenkilö tekee oman ammatillisen koulutuk- sensa ja osaamisen pohjalta. Arviointitilanteessa tarkastellaan esimerkiksi oppilaan ky- kyä selviytyä koulunkäynnistä. (Kahilaniemi 2016, 24.) Ennen eläinavusteisen opetuksen aloittamista tulisi järjestää tapaamisia oppilaiden ja heidän huoltajien sekä muiden ammattilaisten kanssa. Tällöin tarjoutuu tilaisuus selittää työskentelyn toiminta-ajatus ja sille asetetut tavoitteet. Samalla on mahdollisuus saada heidän tukensa toiminnalle.

(19)

Lisäksi etukäteen järjestetyt tapaamiset luovat mahdollisuuden kartoittaa mahdollisia allergioita ja pelkoja. (Anderson 2007, 5.)

Arvioinnin jälkeen voidaan sen pohjalta asettaa eläinavusteisuudelle tavoitteet sekä luoda suunnitelma prosessin toteuttamisesta. Asetetut tavoitteet määrittelevät, millaista muutosta prosessilla tavoitellaan. Tavoitteiden tulee olla realistisia ja riittävän yksityis- kohtaisia. Lisäksi niiden on oltava mitattavissa olevia ominaisuuksia. Tavoitteiden tulee olla saavutettavissa ja niiden saavuttamisen tulee olla mahdollista tietyssä ajanjak- sossa. Toteuttamisen aikana on hyvä reflektoida prosessin mielekkyyttä ja laadittua suunnitelmaa on tarvittaessa muokattava toimintaympäristöön soveltuvaksi. Näiden vaiheiden kautta edetään eläinavusteisen interventioprosessin tulosten tarkasteluun ja niiden arviointiin. Toiminnan tuottamia tuloksia verrataan alussa asetettuihin tavoitteisiin ja laadittuun toimintasuunnitelmaan. Lisäksi voidaan hyödyntää esimerkiksi itsear- viointia tai muutoin saatavaa palautetta. (Kahilaniemi 2016, 24.)

Eläinavusteisen työn onnistumiselle on laadittu joitakin laatutekijöitä. Nämä tekijät mahdollistavat sen, että työskentely on turvallista, laadukasta ja kehitysorientoitunutta.

Eläinavusteisen työskentelyn laatua tarkasteltaessa kriteerejä ovat suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus, toteutus sekä toteutuksen arviointi ja kehittäminen. (Kahilaniemi 2016, 26.) Eläinavusteisessa työskentelyssä on oleellista huomioida eläimen ja sen ohjaajan sopivuus kulloiseenkin työtehtävään, jotta prosessi olisi kaikille positiivinen. Tähän vai- kuttavien seikkojen huomioiminen vaatiikin toiminnan valvojalta osaamista, joka ei muutoin välttämättä hänen ammattiosaamisessaan korostuisi. Tärkeää onkin, että ohjaaja pyrkii kehittämään toimintaansa, mutta myös osaamistaan, jotta hän kykenee huolehtimaan eläimestä sekä työ- että vapaa-ajalla vaihtuvissa tilanteissa. Kouluym- päristö asettaa osaltaan vaatimuksia eläimen ominaisuuksille. Nuorten oppilaiden kanssa toimittaessa tilanteet voivat vaihdella hyvinkin nopeasti ja näihin muutoksiin on eläimen kyettävä reagoimaan. Ohjaajan on myös tunnettava eläimensä niin, että sen läsnäolo koetaan turvalliseksi kaikissa tilanteissa, joissa se on mukana.

(20)

Tavoitteena on valita toimintaan sellainen eläin (tässä tapauksessa koira), joka nauttii jatkuvasta vuorovaikutteisuudesta oppilaiden kanssa. Jotta tämä olisi mielekästä kaikille osapuolille, tulee luokan kanssa määrittää tiettyjä käytänteitä ja sääntöjä. Esimer- kiksi oppilaiden kanssa on sovittava, että nukkuvaa tai ruokailevaa koiraa ei saa häiritä.

Koiraa kohtaan ei myöskään saa käyttäytyä uhkaavasti tai oppilas saa kiellon lähestyä koiraa ollenkaan tietyn ajanjakson aikana. Näistä säännöistä ja toimintamalleista on hyvä tehdä kirjallinen lomake, jonka avulla voidaan tiedottaa oppilaiden lisäksi myös heidän huoltajiaan. Informoimisen lisäksi on muistettava antaa tilaisuus esittää kysy- myksiä, jotta kaikki osapuolet ymmärtävät koira-avusteisen toiminnan harjoittamisen.

(Anderson 2007, 7—8.)

Koiran on kestettävä muuttuvia tilanteita sekä erilaisia häiriötekijöitä. Tätä edesauttaa se, että koira on peruskoulutettu ja sen koulutuksessa on käytetty positiivisia menetel- miä. Ennen työskentelyn aloittamista on suositeltavaa, että koirakko käy soveltuvuus- kokeessa, jossa asiantuntijat arvioivat koiran soveltuvuuden työskentelytehtäviin. Li- säksi on pidettävä huolta koiran terveydentilasta ja osattava tunnistaa kyseisen yksilön stressikäyttäytyminen. Näiden pohjalta voidaan tarkastella koiran yleistä työkykyä. Työ- kykyyn ja sen ylläpitämiseen liittyy myös riittävä lepo ja palautuminen. Lisäksi koiralle on mielekkäämpää, jos se kykenee työskentelemään vapaana. Näin sillä on mahdollisuus poistua tilanteesta niin halutessaan. (Kahilaniemi 2016, 29.)

Opetuksessa käytettävä koira voi motivoida oppilaita laajasti. Koiran kanssa yhdessä toimiminen motivoi jatkamaan tehtävien parissa. Tämän yhdessä toimimisen voidaan ajatella tarkoittavan esimerkiksi sitä, että oppilas saa palkita koiran makupalalla aina kun oppilas on suorittanut tietyn määrän tehtäviä. Motorisia taitoja voidaan harjaannuttaa esimerkiksi koiraa silittämällä, pelaamalla pallopelejä sen kanssa tai koiran kanssa temppuilemalla. Erilaisia harjoitteita tähän toimintaan löytyy jo valmiina kirjallisuudesta, esimerkiksi Eeva Kahilaniemen kirja; ’’Eläinavusteinen interventio’’, missä on harjoitteita asiakkaan toiminnallisuuden tukemiseen. Näitä harjoitteita tekemällä oppilas mo- tivoituu samalla liikkumaan. Oppilaan tavoitteena on saada koiran huomio, jolloin hän tulee harjoitelleeksi omia kommunikointitaitojaan ja katsekontaktia. Lisäksi onnistuneen

(21)

kontaktin myötä syntyy turvallisuudentunne, joka koiran läsnäolon myötä auttaa ren- toutumaan. Koiran kanssa yhteiset hetket auttavat myös oppimaan hyväksyntää, sillä koira ei missään tilanteessa arvostele oppilaita. (Tiira 2016, 10—13.)

Yksi koira-avusteisen työskentelyn näkökulmista on työskentelyssä käytettävä koira ja sen työkyky. Voidaan ajatella, että koiraa käytetään yhtenä keinona prosessin etene- misen tukemisessa. Ja kuten ihmistenkin työhyvinvoinnista, on huolehdittava myös koiran työkyvystä ja -viihtyvyydestä. Koirat viestivät monella tapaa, ja ihmisen tuleekin tutustua näihin viestintätapoihin, jotta yhteistyö koiran kanssa olisi sujuvaa. Myös oppilaiden on syytä oppia tunnistamaan koiran eleet ja viestintätavat, jotta he voivat toimia koiran kanssa. Koira viestii kehollaan, äänillä ja hajuilla. Yleensä koira reagoi tilanteisiin koko kehollaan. Koiran keho on erilainen, kun se on jännittynyt, pelokas, innokas, stressaantunut tai levollinen. Kehonkieleen kuuluu koko vartalon lisäksi myös korvat, häntä, kieli, silmät ja erilaiset ilmeet. (Kaimio 2007, 144—166.)

Ihmisen on usein helppo ymmärtää koiran ääniviestit. Koira ääntelee haukkumalla, vin- kumalla, kiljumalla, ulvomalla, murisemalla ja tuhahtelemalla. Joskus ihminen tulkitsee tilanteita väärin, ja esimerkiksi äänekkäästi haukkuva koira mielletään aggressiiviseksi.

Toisinaan taas ajaudutaan tilanteisiin, missä koiran varoituksia ei huomioida. Esimer- kiksi koira murisee varoittaakseen ja kertoakseen, että tarvitsee etäisyyttä. Mikäli mu- rina ei riitä, voi koira puolustautua puremalla tai hyökkäämällä. Joskus äänteleminen saattaa olla merkki stressistä tai jännityksestä. Jännitystä ja ahdistumista koira saattaa ilmaista myös hajujen avulla. Tämä viestintätapa on kuitenkin vain koirien välillä tapahtuvaa kommunikointia. Koira levittää hajujaan virtsaamalla ja ulostamalla, joskus se levittää hajuaan myös anaalirauhasten kautta. Joskus esimerkiksi virtsaaminen voi olla merkki koiran pyrkimyksestä alistaa ihmistä. (Kaimio 2007, 146.)

Koululuokassa vieraileminen ja oppilaiden kanssa työskentely saattaa olla joillekin koirille stressaavaa. Stressitilanteessa koiran elimistö on niin sanotussa valmiustilassa.

Pitkään jatkunut stressi ei ole koiralle hyväksi, ja se saattaakin aiheuttaa koiralle ongel- makäyttäytymistä. Lyhytaikainen stressi ei kuitenkaan ole negatiivinen asia, eikä siltä

(22)

voi välttyä, sillä koiran elimistö menee hetkelliseen stressitilaan esimerkiksi leikkiessä, saalistaessa ja säikähtäessään. (Kaimio 2007, 337—344.) Koirat ilmentävät stressiä hyvin eri tavoin. Toinen koira voi ilmentää stressiä esimerkiksi hihnaansa pureskele- malla, mutta toisen stressisignaalit ovat hienovaraisempia, kuten suupielien nuolemi- nen, haukotteleminen tai katsekontaktin väistäminen. Stressitilanteessa koiran elimis- töön erittyy stressihormoneja, eli adrenaliinia, mikä ei ole toivottavaa. (Valkila 2015, 44—47.) Tämän tarkastelussa suuri rooli jää koiran ohjaajalle, jonka tulee kyetä tulkitsemaan koiraansa ja sen antamia signaaleja oikein.

Toimintaan ei suositella käytettävän arkoja, pelokkaita tai aggressiivisia koiria. Pelok- kuutta voi olla monenlaista, koira voi pelätä ihmisiä, muita koiria, muita eläimiä, kovia ääniä, erilaisia alustoja tai yllättäviä tilanteita. Koira voi ilmentää pelkoa murisemalla, haukkumalla, vetäytymällä tai hätääntymällä. Koira saattaa mennä toimintakyvyttö- mäksi tai olla hyvinkin arvaamaton. (Kaimio 2007, 315—316.) Näitä asioita on hyvä testata koirasta ennen toiminnan aloittamista.

Koiran kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää eläinavusteisessa työskentelyssä. Vapaa-ajalla hyvinvointiin vaikuttavat ruokavalio, sen laatu ja monipuolisuus, mutta myös työskennellessään koiralla tulee olla vettä saatavilla. Näiden kahden lisäksi levon merkitys korostuu työskentelevän eläimen kanssa. Jotta levon saami- nen olisi taattu, on koiralle järjestettävä oma lepopaikka. Tämän merkitys korostuu etenkin silloin, jos koiraa ei ole mahdollista tuoda koululle vain joidenkin tuntien ajaksi.

Koiraa ei myöskään kannata tuoda työpaikalle päivittäin. Näin koira viihtyy työtehtävis- sään ja jaksaa olla toimessa mukana. (Kahilaniemi 2016, 38.)

3.2 Koira osana ihmisen toimintaa

Koira voi toimia ihmisen tukena erilaisin keinoin esimerkiksi arjentaitojen omaksumi- sessa. Koiran kanssa toimiminen sitouttaa arkisiin rutiineihin. Opetussuunnitelmassa kolmantena laaja-alaisen osaamisen tavoitteena ovatkin itsestä huolehtiminen ja arjen

(23)

taidot, joita harjoitellaan koulupäivien aikana. Opetus tarjoaa tilaisuuksia harjoitella ajanhallintaa, hyvää käytöstä ja omaan hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä toiminta- tapoja. Opettajan tavoitteena on kannustaa oppilaita vastuun kantamiseen luokan siis- teydestä, viihtyvyydestä ja ilmapiiristä. Näiden ohella oppilaat pääsevät harjoittelemaan tunnetaitojaan ja sosiaalisia taitojaan. (Opetussuunnitelman perusteet 2014, 156.) Opettaja ja oppilaat yhdessä luovat pelisääntöjä ja luokkaympäristöä siten, että kaikilla on turvallinen olo koulussa.

Turvallisuuden kokemus on ihmiselle ollut aina tärkeää. Turvallisuuden ja läheisyyden lisäksi ihminen pyrkii kokemaan myös yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Nämä perus- elementit auttavat jokaista pärjäämään erilaisissa, vaihtuvissa tilanteissa. Kaikkien näi- denkin taustalla on usein katsekontakti, joka edesauttaa muun muassa turvallisuuden kokemuksen syntymistä. Eläinten kanssa työskennellessä kyseessä onkin hetki, jolloin ihmisen ja eläimen välille syntyy yhteys katsekontaktin kautta. Tämä katsekontakti saa aikaan oksitosiiniryöpsähdyksen, joka puolestaan auttaa meitä kokemaan turvallista lä- heisyyttä. Oksitosiini onkin yksi tapa perustella eläinavusteisuuden toimivuutta myös luokkaympäristössä. Luodut suhteet vaikuttavat luokkaympäristöön ja sen mielekkyy- teen. Ikävalko onkin maininnut että ”lemmikin läheisyys voi tyydyttää läheisyyden ja lohdutuksen tarpeita lapsen ollessa stressaantunut” (Ikäheimo 2013, 42). Jos luokkahuoneeseen tuodaan koira, oppilaiden on mahdollista oppia paljon vain seuraamalla sen käytöstä. Käytännössä tämän voidaan tulkita heijastuvan myös oppilaiden käyttäy- tymiseen luokkatilassa, jossa on ollut mahdollisuus luoda side ja luottamussuhde eläi- meen.

Ikävalon toimittamassa teoksessa (2013, 46) on Erna Törmälehdon kirjoittama artikkeli, jossa tämä kertoo siitä, kuinka eläimet voivat vaikuttaa lapsiryhmien toimintaan ja ke- hitykseen. Hän esitteli tilanteen, jossa uusi lapsiryhmä aloittaa toimintansa. Tällöin lapset ja ohjaajat ovat toisilleen vielä tuntemattomia ja tämä johtaa siihen, että tilanne on jännittävä. Törmälehto kuitenkin kuvaa, että jos ryhmään tuodaan myös eläin, se voi vapauttaa ilmapiiriä. Törmälehto nostaakin esille sen, että eläin voi saada lapsen kokemaan turvallisuuden tunnetta, jolloin tämän on helpompi luoda kontakti ensin eläimen

(24)

kanssa, samalla seuraten myös muita lapsia. Koska eläin osoittaa hyväksyvänsä lapsen ja pitää tätä luotettavana, antaa tämä lapsille myönteisen kokemuksen tilanteesta ja siten luo koko ryhmään myönteistä ilmapiiriä. Kun suhde eläimeen on luotu onnistu- neesti ja tilanteesta on syntynyt myönteinen mielikuva, lasten on helpompi luoda suh- teita myös toisiinsa sekä ohjaajiin. (Ikäheimo 2013, 44.) Ryhmäytymisen kannalta tie- detään, että jonkin ajan kuluttua lapset pyrkivät löytämään oman paikkansa kulloises- sakin ryhmässä. Samoin tiedetään, että koirilla on tutkitusti taipumus kiinnostua ar- kuutta ja epävarmuutta osoittavista ihmisistä. Lapsiryhmän dynamiikkaan tämä vaikuttaa siten, että koiran hakeutuessa esimerkiksi syrjityn roolissa olevan oppilaan lähei- syyteen, tulee eläin samalla kiinnittäneeksi kyseisen lapsen lähemmäs muuta ryhmää, sillä muut oppilaat pyrkivät myös saamaan samankaltaisen yhteyden eläimeen.

Eläinten hyödyntämistä työskentelyssä perustellaan sen roolin tärkeyttä tarkastellessa.

Eläimen rooli on toimia yhtenä toimintakykyä tukevana toiminnallisena osa-alueena.

Toimintakyvyllä viitataan ihmisen fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin edellytyksiin, joiden avulla henkilö kykenee suoriutumaan itselleen merkityksellisistä toiminnoista. (Ka- hilaniemi 2016, 12.) Eläimen hyödyntäminen osana prosessia tukee ihmisen toimintaa siis tutkitusti myös kouluympäristön ulkopuolella. Yhteistoiminnallisuus eläimen ja ohjaajan kanssa antaa eväitä reflektoida omia ominaisuuksia ja taitoja, mutta se on myös keino motivoitua toimintaan. Koiran kanssa työskentelyssä tulee tässä kontekstissa kuitenkin muistaa toiminnan suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus, jotta prosessi olisi toimiva osa muuta koulumaailmaa. Suunnitelmallisuuden ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa suorittavaa käyttäytymistä, vaan jo pelkällä läsnäolollaan koira voi tehdä ison työn luokkaympäristössä ja osana kunkin oppilaan oppimisprosessia. (O’Haire ym. 2013, 446.)

(25)

3.3 Koira-avusteisen opetuksen vaikutukset luokan vuorovaikutukseen

Eläinten läsnäololla on havaittu olevan useita rauhoittavia vaikutuksia ihmisten toimintaan. Osa näistä vaikutuksista näkyy myös fysiologisina muutoksina, kuten verenpai- neen alenemisena. Kuitenkin joitakin vaikutuksia voidaan havaita myös tarkkailemalla ihmisen käyttäytymistä. Vainion tekemässä tutkimuksessa (2016) ilmeni, että koiran läsnäololla on vaikutusta myös luokkatilanteessa tapahtuvaan oppilaiden spontaaniin kommunikointiin ja sen määrään. Spontaani kommunikointi tutkimuksen kohteena ol- leessa luokassa kaksinkertaistui, kun koira oli läsnä. Tutkimuksessa huomattiin, että kuuden oppilaan ryhmästä vain yhdelle oppilaalle koiran läsnäolosta ei vaikuttanut olevan vaikutusta kommunikaatiota tukevalla tavalla. Sosiaalisen vuorovaikutteisuuden li- sääntymisen voidaan nähdä olevan yhteydessä koiran läsnäoloon luokkatilassa. Li- säksi koira vaikutti myös oppilaiden käyttäytymisen säätelyyn positiivisesti. (Vainio 2016, 2.)

Koiran rauhoittavan vaikutuksen on havaittu olevan hyödyllistä luokissa, missä on havaittu olevan haasteita käytöksessä ja keskittymisessä. Keskittymiseen liittyvät häiriöt voivat ilmentyä esimerkiksi ylivilkkautena. Näihin haasteisiin voidaan hakea apua koira- avusteisesta opetuksesta ja pyrkiä löytämään sieltä ratkaisua. Koiran tai muun eläimen rauhoittava vaikutus voi tällöin muokata oppilaan käytöstä parempaan suuntaan. Le- vottoman oppilaan kohdalla käytöstä voi saada rauhallisemmaksi sillä, että oppilas kiin- nittää huomionsa eläimen liikkeisiin, ja samalla vähentää tiedostamattaan häiriökäy- töstä. Koiraa pidetään siis apuvälineenä, kun pyritään rakentavaan tekemiseen (Fine 2006, 85). Koiraa voidaan pitää myös palkintona hyvin menneestä oppitunnista. Joita- kin oppilaita voi motivoida esimerkiksi se, että tunnin päätteeksi saa viettää koiran kanssa aikaa, ja saa tehdä sen kanssa erilaisia harjoitteita tai temppuja.

Koirien läsnäolo vaikuttaa osaltaan myös luokkahuoneen tunnelmaan. Eläin voi rauhoittaa oppilaita jo pelkällä läsnäolollaan merkittävästi. Tämä vaikutus jokaisen yksit- täisen oppilaan kohdalla on huomattavissa koko luokkatilannetta tarkasteltaessa, oppi-

(26)

laiden rauhoittuessa myös työrauha paranee. Työrauha voidaan puolestaan nähdä oppilaiden koulumenestystä positiivisesti tukevana tekijänä. Näin ollen hetkittäinen rauhoittuminen koiran vieraillessa luokassa voi näkyä myös myöhemmin oppilaiden kou- lumenestyksessä. Ahosen tutkimuksessa (2009) havaittiin että koiran läsnäolo vaikutti myös kohderyhmän työrauhaan ja sen parantumiseen. Kyseisessä koulussa käytetyt koirat olivat peruskoulutettuja, mutta niille ei ollut opetettu mitään erityisiä taitoja. Aho- nen kertookin, että pelkällä koiran läsnäololla voi olla erityisluokan ilmapiiriin suuri vaikutus (Ahonen 2009, 43). Koirien pelkkä läsnäolo vaikuttaa luokan viihtyisyyteen. Ei pidä kuitenkaan unohtaa tehdä muutenkin töitä ilmapiirin eteen. ”Koirat ovat yksi osa sosiaalisen ilmapiirin muodostumista ja ylläpitämistä, mutta eivät välttämättä itsessään yksinomaan tae sen toteutumiselle” (Ahonen 2009, 44).

Jos tunnelma on muutoin turvallinen, koirat rentouttavat oppilaita uudessakin tilanteessa, sillä jos oppilas uskaltaa luottaa koiraan, se toimii eräänlaisena tukena muuttu- vissa tilanteissa. Koiran läsnäolo voi tämän vuoksi olla keino nopeuttaa esimerkiksi uuden ryhmän ryhmäytymistä. ”Koirat toimivat ikään kuin ”jäänmurtajina” niin oppilaiden kuin opettajan ja oppilaidenkin välillä” (Ahonen 2009, 44). Tällöin vuorovaikutustilanteet voivat helpottua ja nopeutua, sillä koira toimii tilanteessa olevien henkilöiden yhteisenä tukena. Beetzin tutkimusryhmän tekemä katsausartikkeli, ihmisen ja eläinten vuorovai- kutuksesta ja sen vaikutuksista osoittaa, että ihmiset antavat toisilleen enemmän positiivista huomiota koirien ansiosta. Esimerkkinä toimi pyörätuolissa oleva ihminen, jolla oli mukanaan avustajakoira. He saivat osakseen vierailta ihmisiltä positiivista sosiaalista huomiota. Ihmiset hymyilivät heille ja aloittivat keskustelun koiran pohjalta. Vas- taavanlainen reaktio on havaittavissa myös luokkahuoneessa. Oppilaiden on helpompi lähestyä opettajaa koiran avulla, ja keskustelun aloittaminen on sujuvampaa. Oppilailla on taipumus ottaa kontaktia koiriin, vaikka he eivät muutoin hakisikaan kontaktia muihin tilanteessa oleviin ihmisiin. Tällöin koirasta tulee yhteinen kiinnostuksen kohde, joka rohkaisee toimimaan vuorovaikutteisesti myös muiden oppilaiden sekä opettajien kanssa. (Beetz, Uvnäs-Moberg, Julius, Turner & Kotrschal. 2012, 2.)

(27)

Koirat voivat toimia myös emotionaalisena tukena ja niistä voi tarvittaessa hakea loh- duttajaa. Lisäksi ne voivat auttaa oppilaita keskittymään. Tilanteen rauhoittuessa oppilaiden keskittyminen parantuu ja työskentely voi tuntua motivoivammalta. Oppitunneilla kuitenkin korostuu myös se, että jokaisella oppilaalla on vaihtelevasti resursseja kes- kittyä kulloiseenkin tehtävään tai projektiin. Tällöin voidaan havaita, kuinka luokassa oleva koira ”lukee” oppilaita. Tämä on erityispiirre, joka koirille on kehittynyt. Voidaan sanoa, että susi oppii ja seuraa toisen suden esimerkkiä, mutta koirilla tämä on jalos- tuksen myötä muuttunut taito. Koira ei välttämättä ota oppia toiselta koiralta, vaan se pyrkii tulkitsemaan ihmisen toimintaa. Näin niille on kehittynyt kyky tulkita myös pieniä muutoksia ihmisen käytöksessä. Luokkatilanteessa tämä tulee esille silloin kun keskittyminen tehtävään muuttuu oppilaalla haastavaksi. Ahonen kertoo tutkimuksessaan havainneensa tilanteen, jossa oppilaan keskittyminen herpaantui, ”tällöin toinen koirista saattoi mennä oppilaan viereen ja painaa päänsä tämän polvelle, jolloin oppilas rau- hoittui hetkeksi rapsuttamaan koiraa ja tämän jälkeen jatkoi taas itsenäisesti tehtä- viensä työstämistä” (Ahonen 2009, 48). Koirat kykenevätkin omalla toiminnallaan ja läsnäolollaan tukemaan juuri apua tarvitsevaa oppilasta. Koirat vaikuttavat myös oppilaiden keskittymiseen ja työrauhaan positiivisella tavalla. Koululuokissa on paljon oppilaita, jotka eivät pysty keskittymään tehtävien tekoon itsenäisesti ja he kaipaisivat jatkuvasti henkilökohtaista tukea. Koira-avusteinen opetus mahdollistaa luokkaan yhden niin sanotun ylimääräisen apuopettajan. Jotkut koirat osaavat itse hakeutua rauhatto- mien oppilaiden luokse rauhoittamaan tai koira voidaan tarkoituksella laittaa tukea vaa- tivan oppilaan viereen. Koiran rapsuttaminen tehtävien lomassa saattaa rauhoittaa oppilasta. Tehtävien teon välillä oppilas voi myös lähteä ulkoiluttamaan koiraa. Tämä lisää myös oppilaan ulkoilua ja liikkumista. Ulkoilu työskentelyn lomassa on hyväksi keskit- tymisen kannalta, sillä silloin aivot saavat happea ja pystyvät taas toimimaan tehokkaasti. (Ahonen 2013, 191.) Opettajan on kuitenkin luotettava täysin sekä koiraan, että oppilaaseen, että tällainen toiminta on mahdollista toteuttaa.

Ahosen (2013, 187) mukaan koulukoirat tuovat luokkaan myös valtavasti iloa, edistäen myös rennon ilmapiirin syntyä. Iloisuus luokassa vähentää jännittyneisyyttä ja parantaa ilmapiiriä. Koira on aina iloisella päällä ja tekee hassuja temppuja ja myös virheitä, joille

(28)

voidaan nauraa yhdessä. Yhteinen naurun ja ilon aihe yhdistää ryhmää paljon. Koiran tuoman iloisuuden on todettu myös vaikuttavan oppilaiden koulumenestykseen. Lisäksi oppilaat oppivat paljon vain seuraamalla luokassa olevaa eläintä ja sen käyttäytymistä.

Eläimen hyvinvointiin ja kouluttamiseen liittyvät seikat tulevat esille osana kouluarkea ja näiden kautta voidaan oppia säätelemään omaa käytöstä siten, että se olisi eläimen läsnäoloa tukevaa. (Chandler 2001, 6.) Oppilaita pyritään ohjaamaan omien valintojen, elämäntapojen ja tekojen pohtimiseen myös muiden näkökulmasta. Oppilaat harjoitte- levat yhteistyötä sekä oppivat ratkomaan ristiriitoja ja löytämään ratkaisuja yhteisös- sään. (Opetussuunnitelman perusteet 2014 158.)

Ahosen (2013, 188) tutkimuksessa kävi ilmi, että koiran läsnäolo luokassa voi myös parantaa oppilaan sosiaalista ja emotionaalista kehitystä, sillä koiralla on todettu olevan kyky tulkita ihmisten tunteita ja sanattomia viestejä. Koira luo lapsille ja nuorille fyysistä ja emotionaalista turvaa. Se on puolueeton kuuntelija, jolle voi kertoa kipeimmätkin sa- laisuudet ja tapahtumat. Koiraa voidaan käyttää apuna, kun oppilaan kanssa käsitel- lään kipeitä asioita ja puhuminen aikuiselle on hankalaa. On asioita, joita oppilaat eivät halua opettajille kertoa, mutta pelkkä koiran kanssa oleminen, sen koskettaminen ja sille puhuminen voi auttaa oppilaista. Oppilas kokee saavansa tukea koiralta ja joskus koiralta saatu tuki riittää.

Koirien kanssa toteutetaan myös tunnekasvatusta. Tunnetaitojen opettaminen on erityisen tärkeää, jotta oppilaat oppivat toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja antaa oppilaalle valmiuksia toimia erilaisissa tilanteissa. Tunnetaitokasvatuksen ansiosta oppilaat saattavat olla itsevarmempia ja luottavat itseensä paremmin. Tunnetaitoihin kuuluu muun muassa tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen sekä selviytymiskeinojen löytä- mistä. Tunnetaitokasvatus on laaja-alaista lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen tukemista.

Paras opettaja tunnekasvatuksessa on jo lapsille tuttu kasvattaja, sillä luottamussuhde on jo muodostunut, ja työskentelyä tukee hyvä oppilaantuntemus. (Lajunen, Andell &

Ylenius-Lehtonen2015, 25.) Näitä asioita voi kuitenkin opetella myös koira-avusteisesti erilaisin keinoin. (Lajunen ym. 2015, 11.)

(29)

Sosiaalisten taitojen, kuten myös tunnetaitojen oppiminen kuuluu koulun opetussuunnitelman perusteisiin. Opetussuunnitelmassa mainitaan myös vuorovaikutustaitojen kehitys sekä kykyä asettua toisen oppilaan asemaan. (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 21.) Laaja-alaisen oppimisen tavoitteissa tämä on mainittu toisessa kokonaisuudessa. Koira-avusteisuuden myötä oppilaat tutustutetaan toisenlai- seen toiminta kulttuuriin. Lisäksi oppilaita kannustetaan kokeilemaan monipuolisesti eri ilmaisutapoja ja nauttimaan niistä. (Opetussuunnitelman perusteet 2014, 156.) Näiden taitojen opettelussa koiran läsnäolo saattaa madaltaa kynnystä, rentouttaa tunnelmaa ja helpottaa vaikeiden tunteiden käsittelyssä. Esimerkiksi jotain kipeää asiaa voidaan purkaa koiran kautta, eli koiran suulla voidaan puhua tapahtunutta. Lisäksi koirat osaavat reagoida hyvin ihmisten erilaisiin tunteisiin, esimerkiksi vihaan, iloon, jännittämi- seen ja turhautumiseen. Ne huomaavat myös ihmisten kehon muutokset, kuten ad- renaliinitasojen nousun, verensokerin laskun ja hormonien heilahtelut (Karppinen 2016, 86—92). Karppinen kirjoittaa tutkimusartikkelissaan koiran taidosta heijastaa ihmisten tunteita. Hänen mukaansa koira voi tunnistaa ihmisen tunteita joko kasvon piirteistä tai äänestä. Ihmisen puheen ei tarvitse sisältää sanoja, sillä niitä koira ei välttämättä ym- märrä. Koira reagoi pelkkään äänensävyyn, esimerkiksi itkuun, nauruun ja huutoon.

Eotvos Lorandin yliopistossa tehtiin vuonna 2014 tutkimus, jossa testattiin koirien tunne-elämän taitoja ja verrattiin niitä ihmisiin. Testauksessa tehtiin fysiologisia mittauk- sia magneettikuvauksella. Testeissä mitattiin koiran ohimolohkossa tapahtuvia muutoksia erilaisen äänen kuultuaan. Tutkimuksessa todettiin, että koiralla ja ihmisellä on hyvin samankaltainen kyky tunnistaa tunteita. Koirilla on siis neurologinen kyky kom- munikoida kanssamme tunnetasolla. (Karppinen 2016, 86—92.)

Koiran avulla voidaan peilata hyvin omia tunteita. Koira on iloinen, kun on itse iloinen.

Se on surullinen, jos ihminen on surullinen. Koira on epävarma, jos ihminen on epä- varma. Se on aggressiivinen, jos ihminen on aggressiivinen. (Rugaas 2007 32.) Oppi- laiden kanssa voidaan yhdessä pohtia, millainen käyttäytyminen rauhoittaa koiraa, ja millainen käyttäytyminen taas ajaa koiran kauemmas. Jos koira esimerkiksi pelkää oppilasta eikä suostu menemään hänen lähelleen, voi oppilaan kanssa miettiä, miten hä- nen käytöksensä saa koiran pelkäämään. (Ahonen 2013, 193.)

(30)

Koirat toimivat luokassa myös statusarvon nostajina. Niitä käytetään paljon erityis- luokissa, joissa ne tukevat oppilaiden asemaa. Koiran luokassa oleminen tuottaa pa- remmuutta, sillä luokassa on jotain, mitä muilla ei ole. Koiran läsnäoloon ollaan yleensä ottaen aina tyytyväisiä ja oppilaat pitävät luokan koiraa omanaan. (Ahonen 2013, 190.) Koira tuo sosiaalista hyväksyntää myös sellaisille ihmisille, joilla on avustajakoira mukanaan. Yleensä tällaiset ihmiset saavat paljon enemmän sosiaalista positiivista huomiota, kuin mitä he saisivat ilman koiraa. (Fine 2006, 84.)

3.4 Turvallisuus

Eläimen läsnäolo voi tehdä luokkaympäristöstä mieluisamman ja näin ollen osaltaan tukea oppimista. Eläimen kanssa harjoiteltu luottamussuhteen luominen sekä sen yllä- pitäminen heijastuvat myös oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen ja näin ollen sosiaalisiin suhteisiin. Koiran tuomisella luokkahuoneeseen onkin sekä fysiologisia, että psyykkisiä vaikutuksia. Nämä positiiviset vaikutukset kuitenkin vaativat tietynlaisen koiran, jotta työskentely olisi kaikille osapuolille mielekästä. Turvallisen ympäristön ja suhteen luominen vaatii koiralta ja sen ohjaajalta tiettyjä ominaisuuksia ja taitoja. Näiden toteutuessa voidaan nähdä koko potentiaali koirien hyödyntämisessä osana kouluym- päristöä. Eläinten kanssa työskentelemisestä puhuttaessa on hyvä huomioida turvalli- suustekijät jo suunnitteluvaiheessa. Turvallisuutta tarkasteltaessa tulee pohtia, mitä vaatimuksia koirakolle asetetaan ennen eläinavusteisuuden hyödyntämistä eri laitoksissa. Tähän voidaan katsoa kuuluvaksi sekä koiran, että ohjaajan saama koulutus.

Lisäksi eläimen kanssa työskennellessä on kuitenkin muistettava myös terveydelliset riskit, jotka voivat ilmetä vaihtelevin tavoin.

Koiran hyödyntäminen kouluissa ja muilla kasvatus- ja kuntoutusalan tehtävissä on le- vinnyt melko laajalti erilaisiin työtehtäviin. Kaikissa työskentelymuodoissa koiran tulee

(31)

olla hyvin koulutettu ja turvallinen sekä kyseiseen työhön soveltuva, jotta vuorovaikutteisuus olisi toimintaa edistävää. Onnistunut koiran ja työskentelymuodon tai -tehtävän yhdistäminen on prosessi, jonka positiiviset vaikutukset näkyvät luottamuksen syntymi- sen jälkeen selkeästi. (Kahilaniemi 2016, 20.)

Koiran kanssa työskentelyn monipuolisuus tekee siitä oivallisen työparin, jonka avulla voidaan toteuttaa vaihtelevia tehtäviä ja harjoituksia oppilaiden kanssa. Koiran kanssa suoritettavien harjoitteiden avulla voidaan pyrkiä vaikuttamaan esimerkiksi toiminnan ohjaukseen, itsetuntoon ja tunnetaitoihin, mutta niiden avulla voidaan harjaannuttaa myös toiminnallisia taitoja. Motoristen taitojen sekä valmiuksien, prosessitaitojen, kog- nitiivisten, psyykkisten, sosiaalisten ja eettisten taitojen harjaannuttaminen ovat kaikki mahdollisia eläinavusteisen työskentelyn tavoitteita. (Kahilaniemi 2016, 31.)

Tavoitteiden saavuttamiseksi voidaan hyödyntää vaihtelevia menetelmiä. Koirien kanssa toteutettavia harjoitteita ja leikkejä, pelejä ynnä muita on lukuisia ja niiden vari- aatioita voi jokainen kehittää myös itse. Kaikissa kuitenkin korostuu toiminnan positiivi- suus, jotta työskentely olisi mielekästä kaikille osapuolille. Työskentely mahdollistaa tällöin myös todennäköisemmin taitojen harjaantumisen, sillä oppimisympäristö koetaan turvalliseksi. Erilaisia apuvälineitä ja tarvikkeita on mahdollista sisällyttää koira- avusteiseen työskentelyyn monipuolisesti (Kahilaniemi 2016, 37). Näiden avulla voidaan tukea mahdollisimman tehokkaasti asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Apu- välineisiin lukeutuvat esimerkiksi erilaiset älypelit, laatikot ja nopat. Näitä voidaan so- veltaen käyttää eri konteksteissa. Ohjaaja voi omalla ammattitaidollaan valita esimerkiksi tietylle oppitunnille sopivan apuvälineen ja harjoitteen, joiden avulla pyritään ke- hittämään valittuja ominaisuuksia. Noppaa voidaan hyödyntää muun muassa matema- tiikan opiskelussa. Toiminnassa hyödynnetään yleensä niin sanottuja toimintanoppia, mitkä ovat isoja ja pehmeitä. Nopan jokaisella sivulla on muovitasku, mihin voi sijoittaa erilaisia tehtäviä. Nopan kanssa toimitaan niin, että koira pyörittää noppaa joko tassul- laan tai kuonollaan, ja oppilas suorittaa tehtävän, joka jää näkyville päällimmäiseksi.

(Beetz 2013, 13.)

(32)

Ennen eläimen tuomista töihin, on asiasta keskusteltava vähintään lähiesimiehen sekä työyhteisön kanssa. Tässä vaiheessa selvitetään oppilaiden sekä muun työyhteisöön kuuluvien jäsenten allergiatilanne. Näin taataan, että työskentely on kaikille osapuolille turvallista ja mielekästä. Turvallisuuden ja mielekkyyden takaamiseksi on lisäksi mää- riteltävä yhteiset säännöt, joita kaikkien kouluympäristössä tulee noudattaa. Tällöin väl- tytään tietämättömyyden aiheuttamilta vaaratilanteilta. Tiedonkulku ja informoiminen ovat tärkeitä seikkoja toiminnan uskottavuuden takaamiseksi. Ennen työskentelyn aloittamista olisikin hyvä laatia kirjallinen tiedote työskentelystä muulle työyhteisölle sekä oppilaiden huoltajille, missä kerrotaan toiminnasta, sen käytänteistä ja tuloksista avoi- mesti. Toiminnasta on hyvä kertoa huoltajien lisäksi kertoa muulle työyhteisölle, asiak- kaille (tässä tapauksessa oppilaille) ja muulle yhteistyöverkostolle. (Kahilaniemi 2016, 28—31.)

Ennen työskentelyä koiran kanssa on suositeltavaa, että koirakko käy soveltuvuusko- keessa. Tällöin asiantuntijat arvioivat juuri kyseisen koiran soveltuvuuden sille tarkoi- tettuun työtehtävään (Kahilaniemi 2016, 29). Havaittavissa on kuitenkin vaihtelevuutta siitä, mitä edellytyksiä koiralla on esimerkiksi sen soveltuvuutta arvioivien testien suhteen (Haggerty & Mueller 2017, 8). Tämä johtunee siitä, että yleistä sääntöä tai ohjeis- tusta ei ole vielä annettu kaikkialla, missä koirakko voi työskennellä, toisin kuin muiden työkoirien soveltuvuuden testauksessa. Esimerkiksi avustajakoirien kouluttaminen, ja testaaminen on hyvin tarkkaan suunniteltua ja koirien tulee olla toimintaan tietynlaisia.

Opaskoirien kouluttamiseen nähdään vaivaa, ja siihen kuluu paljon aikaa ja resursseja.

Koirien tulee saada hyvä peruskoulutus, ja tämän jälkeen niiden kanssa mennään eri- koistumiskursseille. (Lipponen, 2010, 12.) Koira-avusteisessa opetuksessa työskente- levälle koiralle ei ole Suomessa vielä kehitelty työnimeä, eikä toimintaa ole rajattu. Toi- mintaan voi ryhtyä kuka tahansa, ja millaisen koiran kanssa tahansa. Tällaiselta koiralta on todella vaikea vaatia mitään tiettyjä taitoja, sillä niitä ei ole erikseen listattu, kuten esimerkiksi tullissa toimiville koirille on listattu tiettyjä taitoja, joita niiden tulee osata.

Toki niiden työskentely on selkeämpää, ja osaamisen tulee olla virheetöntä. (Tulli. Tul- likoirat-verkkosivusto.) Suomessa koulukoirien testaamiseen voi soveltaa muiden jär-

(33)

jestöjen pitämiä testejä, joissa mitataan esimerkiksi reagoimista erilaisiin ääniin, liikkeisiin, alustoihin ja erilaisiin ihmisiin. Koira ei saa osoittaa missään vaiheessa aggressii- visuutta tai äärimmäistä pelkoa tai pakokauhua. (Kennelliitto. Sopiiko sinun koirasi ka- verikoiraksi? -verkkosivusto)

Yhdysvalloissa toimii järjestö nimeltä Therapy dogs international, joka testaa koiria te- rapiakäyttöön. He ovat säädelleet tiettyjä vaatimuksia sille, millainen koira voi osallistua testaukseen. Koiran on oltava vähintään yhden vuoden ikäinen, terve ja sen tulee olla perustottelevainen. Koiria, jotka ovat purreet ihmisiä tai joita ei ole rokotettu raivotautia vastaan, ei testata. Järjestö on samassa linjassa suomalaisten yhdistysten kanssa siitä, että koirien kanssa tulisi käydä perustottelevaisuuskursseja, ja saada kokemuksia erilaisista paikoista, kuten sairaalasta, koulusta ja laitoksista. Vaatimusten mukaan koiran tulee totella käsimerkkien lisäksi pelkkiä äänikäskyjä, ja kulkemaan kytkettynä vetä- mättä. TDI-järjestön laatimassa testissä on kolmetoista osiota, joissa tutkitaan seuraa- via asioita: reaktiota lapsiin, toisen koiran kohtaamista, laitosvierailulle saapumista, pyörätuolissa istuvan henkilön kohtaamista, lattialla olevan ruokapalan ohittamista, suhtautumista epätavallisiin tilanteisiin, paikalla pysymistä, paikalla pysymistä muiden koirien läsnä ollessa, ihmisten joukossa kulkemista ja niiden kohtaamista, rauhoittu- mista vieraassa ympäristössä ja suhtautumista vieraan ihmisen koskettamiseen.

(Therapy dogs international-verkkosivusto.) Nämä testattavat asiat antavat varmasti hyvän kuvan siitä, millainen koira on, ja miten se käyttäytyy erilaisissa tilanteissa. On havaittavissa hyvin yhteneviä piirteitä niin TDI:n kuin suomalaisten järjestöjen, kuten Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä pitämissä testauksissa.

Kouluympäristössä on huomioitava muut tilojen käyttäjät oppilaiden lisäksi. Eläinavus- teinen työskentely on järjestettävä siten, että huomioidaan jokaisen turvallisuus. Tähän liittyen on tiedostettava allergiset ihmiset ja heidän liikkuminensa alueella, jossa on koira. Lisäksi on pyrittävä välttämään koirasta siirtyvien allergeenien kulkeutuminen laajemmalle alueelle koulualueella esimerkiksi vaatteiden mukana.

(34)

Haggertyn ja Muellerin (Ks. 2017) tutkimuksen mukaan yli puolet vastanneista koulu- tuslaitoksista vaati, että eläimen saamasta rabiesrokotuksesta on saatava dokumentti.

Lisäksi samalla ilmeni, että kaikkia eläimiä on pidettävä hihnassa. Joissakin laitoksissa oli myös rajoitteet eläinten raakaruokintaa vastaan. Tällä pyritään ehkäisemään joidenkin tartuntojen, kuten salmonellan, siirtyminen eläimestä ihmiseen. Kuitenkin ilmeni myös se, että kaikilla instituutioilla ei ollut protokollaa esimerkiksi käsihygienian suhteen. Terveydelliset seikat eivät siis kaiken kaikkiaan saaneet eläinavusteisen työsken- telyn suunnitelmissa yhtä paljon huomiota kuin eläimen käyttäytymiseen ja koulutuk- seen liittyvät seikat. (Haggerty & Mueller 2017, 8.)

3.5 Huomioitavat riskit

Koira-avusteisuus on vielä kehittymässä oleva toimintamalli. Tämän vuoksi myös koiran kanssa turvallisesti toimimiseen liittyvät seikat ovat vasta muotoutumassa. Työs- kentelyn turvallisuutta pohdittaessa on huomioitava myös koirasta mahdollisesti aiheu- tuvat riskit. Riskien tiedostaminen ja niiden arvioiminen ovat osa eläinavusteisen työs- kentelyn prosessia. Riskitekijöiden tunnistaminen mahdollistaa niiden minimoimisen ja näin koiran läsnäolosta saadaan hyödynnettyä kaikki sen potentiaali. Uhkien tiedosta- misen ja mahdollisten haittojen ennaltaehkäiseminen luovat myös osaltaan turvallista työskentely-ympäristöä kouluun sen työyhteisön, että oppilaiden, mutta myös koiran näkökulmasta. Koiran viemistä siis kouluun ja sen käytännön toteuttamista kannattaa miettiä tarkkaan.

Zoonoosit ovat eläimistä ihmisiin ja päinvastoin, siirtyviä tartuntatauteja. Niiden aiheut- tajia voivat olla erilaiset bakteerit, virukset, alkueläimet, loiset ja muut taudinaiheuttajat.

Zoonoosit voivat lisäksi tarttua joko suoraan tai välillisesti toisen kantajan kautta (esimerkiksi elintarvikkeiden mukana). Tautien riskit on hyvä tiedostaa, jotta niitä voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä. Riittävän hygieniatason ylläpitäminen on tässä erityisen tärkeää. (Kahilaniemi 2016, 32.)