Eläinavusteinen (erityis)opetus (Animal-Assisted (Special) Pedagogy, AAP) on tavoit-teellista toimintaa, jossa eläin toimii aktiivisesti opetuksen tukena. Eläinavusteista ope-tusta voi tarjota aiheeseen perehtynyt opettaja, joka tuntee kyseessä olevan eläimen.
Usein eläinavusteisuutta toteutetaan (erityisopetuksen) luokissa ja kouluissa, joissa eläinavusteista terapiaa voi harjoittaa asianmukaisen koulutuksen saanut (erityis)opet-taja. Useimmiten näissä luokissa on erityisen tuen oppilaita, autisteja tai kehitysvam-maisia oppilaita. (Ikäheimo 2013, 43.) Toiminta on kuitenkin mahdollista myös yleis-opetuksen luokissa. Eläinavusteiselle opetukselle asetetaan selkeät tavoitteet ja eläi-melle on luokassa selkeä tarve. Eläimen rooli voi olla joko passiivinen tai aktiivinen, riippuen siitä millaisia tavoitteita toiminnalle on asetettu. Eläimen tehtävät ja tarkoitus määritellään siis vastaamaan jokaisen oppilaan ja ryhmän tarpeita. Eläimen kanssa toteutetun opetuksen tavoitteena on parantaa oppilaiden oppimista ja hyvinvointia luo-kassa. Sekä eläinavusteisessa toiminnassa, että terapiassa hyödynnettävä eläin voi olla joko opettajan oma tai ulkopuolinen eläin. Jos eläin ei ole opettajan oma, tulee kyseisen eläimen työskennellä luokassa oman ohjaajansa kanssa, jolloin luokassa on opettajan lisäksi myös toinen henkilö. Pääasiassa eläin kuitenkin toimii opettajan työ-parina.
Eläimen (tässä tapauksessa koiran) kouluttaminen, sen testaaminen sekä työskente-lyssä ohjaaminen on omistajan vastuulla. Koira-avusteiseen opetukseen voidaan pää-tyä, jos opettaja on havainnut omassa koirassaan jotain sellaista, minkä vuoksia se soveltuisi kouluympäristössä työskentelemiseen. Näitä ominaisuuksia voivat olla muun muassa rauhallisuus, iloisuus, ihmisystävällisyys ja suojelu lapsia kohtaan. Joillain koi-rille voi myös olla voimakas vietti ihmisten rauhoittamiseen. (Ikäheimo 2013, 43. Koira-avusteista opetusta toteuttaa yhdessä koira ja opettaja, eli koiran ohjaaja. Tätä työparia kutsutaan koirakoksi.
3 TEOREETTINEN TAUSTA
Koirat ovat olleet aina mitä parhaimpia apuja työnteossa. Tärkeimpänä sitä on pidetty metsästyksessä, sillä koira on ollut suuri apu ruokaa etsiessä (Fine 2006, 5). Sen lisäksi yleisimpiä työkoiria ovat olleet veto- vartiointi- ja suojelukoirat, sekä palvelukoirat. Koi-ran käyttö ihmisen apuna on yleistynyt ja palvelukoirien käyttö on lisääntynyt. Palvelu-koiria ovat esimerkiksi avustajakoirat, opaskoirat ja terapiakoirat. Maailman ensimmäi-nen opaskoira koulutettiin Saksassa 1. maailmansodassa sokeutuneelle sotilaalle (Bruce 2002, 33). Ensimmäinen avustajakoira liikuntavammaisille koulutettiin Yhdys-valloissa 1970-luvulla (Ståhle 2014, 34—39). Lisäksi eläimillä on havaittu olevan vai-kutuksia ihmisen terveyteen jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa ihmisen kasvua. Lapset ovat olleet terveempiä ensimmäisen ikävuotensa aikana, jos kotona on ollut kissa tai koira. Tutkimuksessa on tarkennettu, että varsinkin koiran kanssa kontaktissa oleminen on vaikuttanut suojaavana tekijänä hengitysteiden infektioita vastaan. (Bergroth ym.
2012, 6.) Eläimet saattavat olla merkittävässä roolissa myös lasten tunnekehityksessä.
Lemmikeitä on hankittu joihinkin koteihin sen vuoksi, että se parantaisi lasten tunneke-hitystä, lisäisi empatiakykyä ja kasvattaisi heistä vastuuntuntoisempia. (O'Haire ym.
2013, 446.)
Eläinten roolin sanotaan muuttuneen aikojen saatossa. Beckin tutkimuksen mukaan eläimiä pidetään nykyään enemmän lemmikkeinä ja jopa perheenjäseninä. Eläimiä pi-detään myös terapeutteina, sillä niille puhutaan ja niiltä voidaan oppia asioita. Tutki-muksen mukaan eläimet voivat opettaa meitä paremmiksi kommunikoijiksi ystävien ja
perheenjäsenten kanssa. (Ks. Beck & Katcher 1996.) Kommunikointitaitojen parantu-misen kannalta eläimillä onkin todistettu olevan positiivisia vaikutuksia ihparantu-misen käyttäy-tymiseen. Virginiassa 22 autistista lasta sai osallistua pilottitutkimukseen, jossa tutkittiin eläinavusteista terapiaa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että lapset hyödynsivät huo-mattavasti enemmän sosiaalista kanssakäymistä ja he harjoittivat toistuvammin omaa kielenkäyttöään niillä tapaamisilla, joilla eläin (laama, koira tai kissa) oli mukana.
(Sams, Fortney & Willenbring 2006, 269—272.)
Eläimillä sanotaan olevan suurempi vaikutus ihmisten emotionaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, kuin aikaisemmin. Australiassa Purduen yliopistossa on tarkasteltu ihmis-ten ja eläinihmis-ten välistä suhdetta. Ihmisihmis-ten ja eläinihmis-ten välisen suhteen tutkimuskenttä on laajentumassa ja sitä tutkitaan yhä laajemmin. Eläimillä sanotaan olevan yhä suurempi ja potentiaalisempi rooli koko ihmistieteen kentässä. Australiassa tehty tutkimus osoit-taa koirien käytön lisääntyneen käytännön työssä ihmisten parissa, sillä 1980 –luvulla sairaanhoidon alalla eläinten vieminen hoitokoteihin ja potilaiden luokse ei ollut sallit-tua. Myöhemmin 1990 –luvulla tehty tutkimus osoittaa, että eläinten vieminen hoitoko-teihin on yleistynyt. Lisäksi tutkimuksessa on havaittu, että eläinavusteisen terapian tavoitteellinen käyttö on yhä yleisempää. (Ks. Beck & Katcher 1996.)
Eläinavusteinen työskentely on jatkuvassa kasvussa ja kansainvälisellä tasolla tarkas-teltaessa eläinavusteisella työskentelyllä on jo merkittävä rooli monella alalla, kuten esimerkiksi kasvatustyössä. Kasvatustyön piirissä koirien hyödyntämistä on kehitetty monella koulutusasteella ympäri maailmaa. Koiria on sovellettu työskentelemään eri-laisten oppilaiden kanssa ja moniin eri tarkoituksiin, joilla tähdätään siihen, että oppilaat saavat keskitettyä huomiota, joka tukee useiden taitojen kehittymistä (McLean 2000, 48). Näiden käytännönsovellusten kautta on voitu vaikuttaa esimerkiksi luokassa vallit-sevaan ilmapiiriin tai yksittäisen oppilaan lukemaan oppimisen helpottamiseksi. Sen suosion kasvamisen taustalla on työskentelymuodon monipuolisuus ja sen tarjoamat mahdollisuudet. Domestikaation myötä yhteistyö eläinten kanssa on muuttunut ajan kuluessa aina vain tarkemmaksi ja suunnitelmallisemmaksi. Eläinten hyödyntäminen
osana kuntoutustyötä ei myöskään ole kovin uusi idea. Yhtenä vaikuttajana ja edellä-kävijänä tällä saralla pidetään Florence Nightingalea, joka ymmärsi eläinten terapeutti-set mahdollisuudet jo 1800-luvun lopulla. (Kahilaniemi 2016, 42.) Tämän jälkeen on tutkittu ja pyritty ymmärtämään vielä tarkemmin eläinten hyödyntämisen mahdollisuuk-sia osana kuntoutus- ja kasvatusprosesmahdollisuuk-sia.
Eläinten käyttöä kouluympäristössä on tutkittu monella eri tavalla. On tutkittu esimer-kiksi koiran läsnäolon hyödyllisyyttä koululuokassa, ja tutkimuksista saadut tulokset osoittavat koirasta olleen hyötyä muun muassa luokan ilmapiiriin. Anderson ja Olson (2006, 42) tutkivat ilmiötä erityisluokassa, missä oli kuusi oppilasta. Näillä oppilailla oli todettu emotionaalisia haasteita, jotka olivat vaikuttaneet heidän oppimiseen ja tunne-käyttäytymiseen. Tutkimuksen mukaan koiran läsnäolo paransi oppilaiden oppimistu-loksia sekä asennetta koulua kohtaan. Koiran avulla oppilaat olivat oppineet enemmän kunnioitusta, empatiataitoa sekä vastuullisuutta. Lisäksi koiran kanssa vietetty aika ja sen läsnäolo olivat ennaltaehkäisseet luokassa tapahtuvia konfliktitilanteita ja tunne-myrskyjä. (Anderson & Olson 2006, 35.) Konfliktitilanteet voivat liittyä oppilaiden välisiin vuorovaikutustilanteisiin, riitoihin tai erilaisiin tunteisiin. Tunnemyrsky tarkoittaa käsit-teenä rajua tunteen ilmaisua ja tuntemista. Siihen liittyy usein negatiivisia tunteita, ku-ten viha, suru, katkeruus tai kateus. Voimakkaan tunteen aikana ihminen ei välttämättä pysty toimimaan järkevästi, vaan on tunteen vietävissä, tällöin tunteenpurkaus voi olla välitön. (Edu. Tunteesta tunteeseen. Ihmismielen tarinat kuvin ja sanoin -nettisivusto.) Erityisopetuksen parissa työskentelevällä koiralla saattaa olla monipuolisia vaikutuksia oppilasryhmään. Yleisellä tasolla voidaan havaita, että koiran koetaan parantavan opis-kelun mielekkyyttä ja tämän vuoksi oppilaat tulevat kouluun innokkaammin. Oppilaiden asenteet koulua kohtaan parantuvat, jos siellä on jotain positiivista, mitä odottaa. Luo-kassa olevaan koiraan luodaan suhde, jopa jonkinlainen ystävyyssuhde. Tämä lähei-syys voi tarjota oppilaalle tukea ja turvaa. Erityisluokassa koiran on havaittu auttavan oppilaita käsittelemään ja hallitsemaan omia tunteitaan. Oppilaat ovat nostaneet esille, että koiran silittäminen ja sen kanssa leikkiminen auttavat tunteiden hallinnassa.
Vuo-rovaikutuksen harjoitteleminen heijastuu myös oppilaiden kykyyn olla vuorovaikutuk-sessa toisten oppilaiden kanssa, mutta vaikutuksia on havaittavissa lisäksi oppilaiden ollessa kotiympäristössä. (Anderson 2007, 6—7.)
Opettajat, joilla on luokassa jokin lemmikki, ovat raportoineet erilaisista muutoksista, joita toiminta saa luokassa aikaiseksi. Yleensä ottaen muutokset ja havainnot eläinavusteisesta opetuksesta ovat olleet myönteisiä. Useat opettajat ovat huomanneet koiran lisäävän iloa ja yllämainittua kouluviihtyvyyttä. Eläimen kanssa työskentely an-taa oppilaille lisää avartavia kokemuksia ja osa opettajista on havainnut eläimen lisän-neen oppilaiden psyykkistä hyvinvointia. Jotta tällaisiin johtopäätöksiin päästään, on toiminnan oltava pitkäkestoista ja tavoitteellista. Eläimen kanssa työskentelyn sano-taan myös lisänneen oppilaiden sosioemotionaalisia taitoja, jotka ovat hyvin tärkeitä elämän kannalta. (O'Haire ym. 2013, 446.) Näitä taitoja ovat muun muassa toimiminen muiden ihmisten kanssa, toisten ihmisten huomioiminen, itsehillintä, tunteiden käsitte-lytaito, sääntöjen noudattaminen ja toisen asemaan asettuminen. (Viitottu rakkaus-net-tisivusto.)
Vuorovaikutusta eläimen kanssa pidetään sinänsä sosiaalisena käyttäytymisenä. Il-miötä on tutkittu muun muassa autismista kärsivien oppilaiden parissa. Beetzin tutki-musryhmän tekemässä artikkelissa esitellään tilanne, missä autistiset oppilaat viettivät aikaa koiran kanssa. Oppilaat saivat leikkiä koiran kanssa ja olivatkin huomattavasti leikkivämpiä koiran kanssa, kuin mitä he olivat pelkkien lelujen kanssa. Koiran kanssa vietetyn ajan ansiosta oppilaat olivat tietoisempia ympäristöstään koiran ollessa läsnä.
(Beetz, Uvnäs-Moberg, Julius, Turner & Kotrschal 2012, 2.)
Eläimen kanssa koettava yhteistoiminnallisuus ja vuorovaikutteisuus ovat sosiaalisen käyttäytymisen muotoja, jolla on useita positiivisia vaikutuksia ihmisen toimintaan ja terveyteen. Nämä vaikutukset ilmenevät myös kouluympäristössä tapahtuvassa vuoro-vaikutteisuudessa koiran kanssa. Vuorovaikutussuhteella on havaittu olevan positiivi-nen vaikutus esimerkiksi luottamuksen kehittymiseen sekä omaan luotettavuuteen.
Eläimen kanssa työskenteleminen ja suhteen luominen lisää molempien osapuolten
oksitosiinin (ns. läheisyyshormoni) tuotantoa. Oksitosiini rentouttaa, vähentää kipuja, ahdistusta ja stressiä ja näin voi parantaa oppimista. (Luukko 2014, 40—44.) Oksitosii-nia vapautuu ihmisen aivojen aivolisäkkeen takaosasta lisäten ihmisellä turvallisuuden tunnetta ja vähentäen pelkoa. Oksitosiinia erittyy ihmisellä luonnollisesti muun muassa raskauden, imetyksen ja seksuaalisen kanssakäymisen aikana, missä hormonitoiminta on aktiivisempaa. Oksitosiini-hormonin on todettu auttavan stressin vähentämisessä ja tunteiden tunnistamisessa. (Laukkanen 2013, 28.)
Näiden lisäksi eläimen omistajilla on tutkimuksissa todistettu olevan alhaisempi veren-paine ja sydämen syke kuin muilla ihmisillä. Tämän voidaan katsoa johtuvan myös säännöllisestä liikkumisesta, jota koiran ulkoiluttaminen tarjoaa. Oksitosiinin tuotannon kasvaessa, kortisolin (ns. stressihormoni) määrä veressä puolestaan vähentyy. (Kahi-laniemi 2016, 19.) Tutkimuksissa on huomattu, että koiran tai muun eläimen läsnäolo vähentää ihmisen stressiä. Vaikutuksen kannalta ei ole merkityksellistä, onko eläin tuttu vai tuntematon. Ihmisen rauhoittuminen koiran läsnäolon myötä voimistuu, mikäli hän saa koskettaa eläintä.