Idylliä Rauma

Ulla Heino

Rauma

Idylliä ^ja

tehokkuutta

1875-2000

Rauman-Kaupunki^

RAUMA

Idylliä ja tehokkuutta

Kansi Etukannen kuva Rauman ^museo

Takakannen kuva jakannen suunnittelu Pekka Lehmuskallio

Taitonsuunnittelu ^Anna Nurmi-Nielsen IBSN

951-96081-3-3

Kehityksen kirjapaino, Pori 2002

Ulla Heino

RAUMA

Idylliä ja tehokkuutta 1875-2000

Rauman kaupunki

Esipuhe

Lääketieteen lisensiaatti, _IIkaupunginlääkäri A.R.Alho teki vapaa-aikanaan ansiokkaantyön kirjoit-

taessaan teoksen "Rauma 600 vuoden aikana”. ^Kirjan kustansi Rauman kaupunki vuonna

1964.

Al- kulauseessaan kirjoittajamainitsee siihen^asti kirjoitetuistaRauman historioista^seuraavaa:

"Rauman ensimmäinen historia ilmestyi ^jolähes 200 vuotta sitten. Uuskaupunkilainen S. Mel- lenius julkaisi1770-luvulla suppeanväitöskirjansa"OmSjöstadenRaumo”. Rovasti M. Ljungberg kir-

joittiw. 1855-57^Rauman kirkkoherrakuntaa koskevat muistiinpanonsa, jotkatri A. Lähteenoja suo- mensi ja julkaisi"Satakunta X:ssä”

1936.

Rauman kaupunki ^on kahdestitehnyt päätöksen kirjoitut-

taa historiansa. Ensimmäinen yritys tehtiin ^1889, teos, jokakäsitteli kaupungin historiaa 1641asti, ilmestyi tri V Högmanin (Rihtniemi) kirjoittamana 1907.

Jatkoa

saatiin kauanodottaa, mutta lopuksi

tri A. Lähteenoja valittiintyötä jatkamaan,jahänen teoksensa Rauman historia 11-IVilmestyi

1932-

39. Hän täydensi historiaakirjoittamalla uudelleensen vanhimmanosan, Rauman historia^I, joka il-

mestyi painosta

1946.”

Lisäksion ilmestynyt ^maisteri Pentti Papusen kirjoittama^Rauman seudun historiaI-111. Myös se on lisännytkotiseutumme historiantuntemusta.

Voidaanmyös todeta, ^ettäraumalaisetteollisuuslaitokset, yhdistykset jayksityishenkilöt ^ovatkii- tettävän aktiivisesti julkaisseethistorioitaan ja muistelmateoksiaan, jotkakukin omalta kannaltaan valottavat raumalaistamenneisyyttä.

Kaupunginhallitus päätti keväällä

1985

Rauman Kilta r.ym aloitteesta asettaahistoriatoimikun-

nan, jonkatehtäväksi tulitoimiakaupungin historiateoksenjatko-osantoimituskuntana. Historian jatko-osanvalmistumiselleei _annettumääräaikaa, _mutta tarkoituksena oli kuitenkin saadakirjaval- miiksi jonkinRauman kaupungin juhlavuodentapahtumana.

Syksyllä 1989kaupunginhallitus solmi dosentti Ulla HeinonkanssasopimuksenRauman histori- an kirjoittamisesta. Piankävi kuitenkin ^ilmi, että tarkoituksenmukaista olisi ^julkaistahistoria kahte- na eri niteenä. Toimikuntapäättikin nimetä toisen osan kirjoittajaksi museonjohtaja^Anna Nurmi- Nielsenin. Hänen tehtäväkseen tulikirjoittaakaupunkihistorian arkkitehtuuria, asumista ^jakansan- elämää erityisesti Vanhassa^Raumassa kuvaava osa.Anna Nurmi-Nielsen kokosi aineiston tarkoituk- sena saada kirja valmiiksi kaupungin 550-vuotisjuhlavuonna

1992.

^{Kaupunki ei} ole kuitenkaan myöntänyt^varojakirjan painatukseen. Nurmi-Nielsenin työn valmistumisestaon nytehtinyt kulua niin paljon ^aikaa, että teksti on tarkistettava ennen mahdollista julkaisua. Nykyinen historiatoimi- kunta ^toivookin, ettätarkistustyö suoritetaan mahdollisimman pian. Näin kokonaiskuvakaupungin historiasta käsiteltävältä ajanjaksolta täydentyisi.

Ulla Heinonkaupunkihistoriasta puuttuu seurakunnanosuus. Toimikuntatoivookin, ^ettäRau- manseurakunta omalta osaltaan huolehtisi seurakunnan historiankirjoittamisesta luostariajaltatoi- senvuosituhannen loppuun saakka.

Toimikuntaesittää lämpimän kiitoksensakirjoittajalle, professori Ulla Heinolleperusteellisesta

ja monipuolisesti kotikaupunkimme elämää kuvaavasta teoksesta. Paikallishistoriallisen toimikun- nan nimeämänä käsikirjoituksen tarkastajana on toiminut professori Ilkka Nummela. Esitämme myös hänelle parhaan kiitoksemme.

Museon henkilökuntamuseonjohtajaAnna Nurmi-Nielsenin johdollaon vuosien mittaantehnyt suuren jaarvokkaan työn kirjoittajaaavustaessaan. Heille kaikille kuuluu ^suurikiitos.

Työnedistymistä on valvonuttoimikunta, jossa jäsenetovatvuosien^saatossavaihtuneet. Toimi- kuntien sihteereinä^ovatolleetapulaiskaupunginsihteeri ^Hannu Halmeenmäki ja museoamanuens-

siVirpi ^Nurmi, Heidän panoksensa on ehdottoman kiitoksen arvoinen.

Painotyön on suorittanutporilainen kirjapaino Kehitys Oy.

Kun tämä mittavatyöonnyt saatuRauman kaupungin

560.

juhlavuotenapäätökseen, toimikun-

tatoivoo, ettäteos saavuttaisi mahdollisimman^{monen lukijan}suosion jatällä tavalla kotiseutumme historia valottuisi uusiensukupolvien nähtäväksi.

Historiatoimikunnanpuolesta:

Raumalla ^12.12.2001 UljasMäkelä

kaupunkineuvos

Sisällys

Rauman historia

^-

^mutta miksi ja miten

Hiljainen puukaupunki

Raumalainen elämänkaari

^♦♦♦

13-26

Syntymä ^jalapsuus 15

Perhe ^-yhteisön ydin ¹⁸

Kaupunkiin ^muuttajat 21

Raumalaiset 25

Kaikki muu kuin purjehdus on turhaa!

^♦♦♦

27-58

Satama 27

Raumatalvisatamaksi? 29

Sataman työolot 31

Merenkulkijat 36

Laivanvarustajat 42

Prikit, parkit,fregatit 45

Purjehdukset 47

Satamanliikenne 52

Muut leivän ^antajat

^♦♦♦

59-90

Teollisuuden idut 59

Käsityöläiset ^- mestareita jakisälleitä 65

Pitsinnypläys 68

Markkinoille! 73

Kauppatori 76

Pikkupuodista erikoisliikkeeksi 79

Osuuskauppa^- toinenvaihtoehto ⁸²

Kaupungin maalaiselinkeinot 86

Yhteyksien luominen

^♦♦♦

91-115

Kitukränni ja_muutkadut 91

Vössikoita^jahyrysyssyjä 94

Rautatie olisisaatava! 97

Radan rakentaminen 99

Liikenne alkaa^- täyttyvätkö toiveet? 101

Tiedonkulku 105

Sähkö kotien jakonttoreiden valonantajaksi! ¹¹²

Päättäjät ja toimeenpanijat

^♦♦♦

116-133

Virkavallastavaltuustoon 116

Valtuustonvalinta^-yksituumaisuudesta puoluekiistoihin 117

Valtuusmiehiksivalitut 123

Toimivavaltuusto ¹²⁸

Valtuustoja maistraatti 130

Kaupungin talous

^♦♦♦

134-144

Talouden^hoitajat

134

"Kaupunginkulunkiarvion

mukaan..,"

¹³⁷

Verot javeronluontoiset maksut 140

Kuri ja järjestys

^♦♦♦

143-161

Järjestyksen vaalijat^—

145

;

— j—

,

"Kuin valun-vaarahuomataan..." ¹⁴⁸

"Pois^poistetaanviinanvalta!" 149

Seurahuonevai kapakka? 155

Rikoksia ^jahuliganismia 157

Terveys ja ympäristön puhtaus

^♦♦♦

162-180

Terveyden vaalijat 162

Terveyslähde ja kvlpvlä 165

Elintarvikkeiden ^ja juomavedenpuhtaus 168

Lisää siisteyttä! 172

Saastuva joki 173

Vähäväkisten ^ja hädänalaisten ^auttaminen

^♦♦♦

181-197

... jaelätteelle^tarjotaan! 181

Vaivaiskartano 185

Asuntopulan lievittäminen 188

Työtä työttömille! 192

Hyväntekeväisyys 193

Sivistys ^ja valistus

^♦♦♦

198-225

Kansakoulut 198

SeminaariMyllymäkeen 204

Oppikoulut 208

Koulutus ^ammattiin 216

Kansanvalistus^- lukusalejajaluentoja ²²⁰

Raumalaisyhteisö ja valtiovalta

^♦♦♦

226-239

Säätyvaltiopäiväedustus 226

_—

;. j

Yleinen ^jayhtäläinenäänioikeus! 230

Suhde keisariin ^javaltiovaltaan 233

Vanha Rauma ja uuden kansalaisyhteiskunnan

synty ♦♦♦

240-234

Sodan ja tilinteon vuodet

^♦♦♦

255-276

Maailmansota ^jaRauma 255

Vallankumous 260

Kapinan jatilinteon aika 267

Uusi Rauma

Idyllistä teollisuus-ja palvelukaupungiksi

^♦♦♦

277-313

Kaupungin muuttajat ^- saha- ^japuuteollisuus 277

Vanhan perinteet uudet jatkajat 284

Telakat 284

Ammukset, hanat ja muu uusimetalliteollisuus 290

Muu teollinen^toiminta

294

Nahka- ^jakenkätehtaat

294

Elintarviketeollisuus 297

Muu teollisuus 298

Tehtaan varjossa^- teollisuustyönantajana 299

Puodit, marketit,palvelut 305

Yhteydet maalla, merellä ja ilmassa

^♦♦♦

314-345

Maantie,auto,katu...

314

Rautatie 321

Tietoja ja uutisia 323

Merenkulku 329

Raumalaislaivat 329

Satama javäylät 331

Majakat ^jatalviliikenne 337

Vievä jatuova satama 338

Satamatyön teettäjät jatekijät

341

Kaupunki opetuksen järjestäjänä ja kulttuurin tukijana

^♦♦♦

346-380

Kansakoulut

346

Perinteinen oppikoulu 351

Peruskouluun! 355

Myllymäen seminaaristayliopiston osaksi 358

Ammatillinen koulutus

361

Vapaakansansivistys

366

Kaupunki jakulttuuri 370

Sosiaalipalvelut ja terveydenhoito

♦♦♦

381-400

Vanhakantaisenköyhäinhoidonuudet tehtävät 381 Köyhäinhoidosta yhteisvastuulliseensosiaalihuoltoon 385

Sosiaalihuollon syyt jakustannukset 391

Terveydenhoito 393

Kaupungin energia ja vesihuolto

^♦♦♦

401-412

Sähkö ^-valontuojasta voiman antajaksi 401

Puhdasta juomavettä! 404

Vesien suojelu 409

Siisteys ja jätehuolto 411

Kaupungin hallinto

^♦♦♦

413-432

Kunnallisvaalit

413

Päättäjiksivalitut 420

Valtuuston tahdontoteuttajat ja päätöstenvalmistelijat 424

Sodan vuodet

^♦♦♦

433-443

Raumalaiset valtiollisen vallan käyttäjinä

^♦♦♦

444-456

Rauma

ja

raumalaiset

^♦♦♦

457-468

Alueliitokset

457

Raumalaiset 462

Raum oai Raum

♦♦♦

469-480

Kirjallisuus

^♦♦♦

481-487

Sakari Topelius julkaisikirjassaan Finland framstäldt ⁱteckningar’ kuvia Suomenmaan^kauniista paikoista jateki ^maan ja sen äidinkasvot' tunnetuiksi ensin lukevalle ja varakkaalle sivistyneistölle ja sittemmin Maamme-kirjan myötäkoko kansalle. Yhtenä esittelykohteena oli idyllinen^{Rauma ja sen}fransiskaanikirk- ko. Suunnilleen^samanäkymäkohtasiRaumalle 1920-luvun^{lopullatulleita, jopa}risuaidat olivat vielävan- hoillapaikoillaan. Rauman museonkokoelmat.

Rauman historia

-

mutta miksi _ja miten?

Tulen pieneltä kävelymatkaltakaupungin ulkopuolelta tuohon aikaanpäivästä toissapäivä- nä. Eräällä pääkadullamme olimitä suurin tungos. Suurimman osan tiestä vakasivat kotiin palaavat Perjakat ja^muut, jotka lypsäjiänsäkaipaili. Siinä koketeeraili myös kukko ukko lukuisanjoukkonsakera ^{tunteensa tosin} vähemmän idyllisellääänellä tulkiten ^- taisi olla perheriita^- muttakokonaisuudessaan lisäsi sekinpuolestaan kesäillan idyllinmahtavuutta.

Tuossa ^vetivätlapsukaiset toisiaankäsikärreillä. Siinä lomassa suikkelehtivattalojen emän- nät viimeisillä ostoksillaan. Kaikki tuo tapahtid kapealla kadulla joutilaittenkatsellessa avonaisistaikkunoista^, joista virtasikadulle^punaistenkukkien tuoksu.

RaumanLehti 14.8.1909 Vanhan Rauman kapeita, matalien ^puutalojenreunustamia mukulakivikatuja kolmannen vuositu-

hannen alussakuljeskeleva huomaa pian liukuvansaajatuksissaan vuosikymmenten taakse. Hän ei näe kaduilla enääkäsikärryjä työntäviä lapsia tai kotiin palaavia perjakoita muttavoi kuulla korvis- saan näiden äänet. Raumalle saapuvaaistii pakinoitsijan kirjaamiatuokiokuvia lukemattakin tapah-

tuneen muutoksen suuruuden. Yhtä väkevänä hänen mieleensänouseeihmetysvanhankaupungin

ja senkiireettömältä vaikuttavan ilmapiirin säilymisestä.

Rauma on historioitsijan aarreaitta. Eilinen elää täällä poikkeavalla tavalla nykypäivän rinnalla.

Tori onkaupungin perinteisessä sydämessä, vanhaan raatihuoneeseenon museoitu menneisyyden

muistot jaseurakunta kokoontuu yhäentiseen luostarikirkkoon. Ainutlaatuisuudessaon myös^vaa- ransa. Tutkija saattaa johkaantuakiusaukseen jakatsella mennyttäruusunpunaisten lasien läpi ja olettaa, että jälkipolvista idyllisiltätuntuvissa taloissa elettiinturvassapahalta maailmalta.^Mennees-

tätulee helposti ‘vanha hyvä aika’. Menneen ihannointi^on kuitenkinväärin sekä entisiäettä nykyi-

siäsukupolvia kohtaan. Mitenmevoisimmeymmärtää nykyhetken ongelmia, jos^meoletamme ^iso- vanhempiemme jaheidän vanhempiensa eläneenauvoisessa sopusoinnussa?

Vähintäänyhtä^väärinolisi^{olettaa,että} muutoksetovatmerkinneet^ainaedistystä ^jaettä vain ny- kypolven arvostamista asioistapuhuneet olisivat olleet ‘oikeassa’. Me voimmekorkeintaan vain ar-

vioida, mitä menneet jälkipolvet^{ovat pitäneet} tärkeänä, mikä oli heidän mielestään kulloinkin ^oi- kein japaikallaan. Historiantutkijaei voi erkaantuaomastaajastaan ja sen arvostuksista.

Onko Rauman historiaakaupungin tilauksesta tutkivan syytäpohtia tämänkaltaisia asioita? Eikö pelkkä tilaus riitä? Ei! Tutkijan onaina nähtävä työnsämielekkääksi. Hän ^ei ole kenties valinnuttut-

kimuksensa ^kohdetta, mutta se ei asiaa muuksi muuta. Työ on yhtä kaikki perusteltava. Rauman kohdalla^{se on} helppoa. On vaikea kuvitella mielenkiintoisempaa kohdetta. Kaupunki on pieni mutta

riittävän suuri. Täällä ^onvuosisatojapurjehdittu merillä, pidetty yllä yhteyksiä ^{oman maan ulkopuo-} lelle jasaatu vaikutteitamutta oltu kaiken aikaa selkeästi raumalaisia. Mikä ^{on tämän}vanhan ^japie- nen kaupungin elinvoiman salaisuus? Miksi ^Raumasta tuli ^monien sukupolvien omaleimaiseksi luonnehtimakaupunki?

Kysymykset ovatsuuria. Niihin ei voi vastata tutkimallavainrunsaan sadan vuoden historiaa. Ne

antavat kuitenkin pohjan työn tärkeydelle. Miten pieni yhteisö säilyyomaleimaisena nopeiden ja jyrkkienmuutostenkeskellä? Tarkoituksena^eiolepohtia monialaisuudensyvintäolemusta. Siihen porilaisen kirjoittajan rahkeet eivät riittäne! Keskeiseksi nousee virallinen kaupunkiyhteisö, ^sen vaihtoehdot ^jaratkaisut.

Vuoden 1873 armollisesta asetuksesta alkava kausi muutti monin tavoin vanhojakaupunkiyhtei-

söjä.Raastuvankokous jamaistraatti menettivätmerkitystään. Päättäjiksi tulivatensinkauppaporva- reiden jakäsityöläisten ^{rinnalleveroa maksavat} miehet, yhtiöt jaleskivaimot ja sitten kaikki tietyn

ikäisetkaupunkilaiset. Kun ammattiin sidottu vaikutusvalta alkoi^{rakoilla, miten} muutokset vaikutti- vat? Miten uudet vaikuttajat suhtautuivat^avautuviin mahdollisuuksiin ja mitenvanhatvallanpitäjät

ottivat heidät vastaan? Raumalle tuli 1800-luvun lopullarunsaasti ^uusia asukkaita, osin tehtaiden työväkeä, osin koulujen opettajia. Saivatko he lukumääränsä ja asemansa mukaisen aseman, toivo- tettiinko heidät tervetulleiksi tokaisemalla ‘oi ^niingon gotonas’?

Valtio ^jakaupunki onnistuivat vanhan näkemyksen mukaan sitäparemmin mitä vähemmän ne vaikuttivat ihmisten elämään. Vaikuttaminen tarkoitti useinpelkästään yhteisölle maksettujen^vero-

jenraskautta. Mitä pienemmät^verot, sitä parempi ^{yhteisö! Verovaroin} pidettiin yllä^sotaväki, hallin- tokoneisto jaoikeuslaitos.^Ajatus yhteiskunnasta muidenpalveluiden ^tuottajana oli pitkään ^vieras.

Näkemysten muuttuminen korosti yhteisen vastuun merkitystä. Miten ^se läpäisi pienen yhteisön?

Kumpi sopeutui, valtiovaltavai paikallisyhteisö? Kumpi oli valmis uhraamaan yhteisiä ^{varoja sellai-}

siin ‘tuottamattomiin’ tarkoituksiin kuinkoulujen, sairaaloiden javanhainkotien rakentamiseen ja ylläpitoon?

Itse kukin vanhaksi ^jahyväksi mainitun ajan ihmisistä ^nautti säätynsä jäsenillekuuluvia erioi- keuksia. Yhteisö oli tarkoin lokeroitu. Suvun ja^nimen merkitys oli olennainen.Kaupunkiyhteisön

jäsenetkäyttivät 1870-luvulla edelleen ruotsinkielisiä sukunimiä, mutta jokainen sääty-yhteiskun- nan jäsen ymmärsi^antaa nimelle oikean painon. Ihmisetryhmiteltiin säätyläisiin jarahvaaseen. Ero oli kuinveteen piirretty^viiva. Jälkipolveteivät pystysitäainaerottamaan, mutta aikalaisillese oliit- sestäänselvyys.Ero näkyi elintavassa, kielessä japukeutumisessa.

Kauppiaat jakäsityöläiset tunsivat arvonsa. Ensin mainitutolivatyhteisönsä vaikuttajia. Heidän työnsä loi perustan kaupungin vauraudelle.

Jumalan

asettamaksi ajatellun sääty-yhteiskunnan pe-

rusteet horjuivatosin jo 1700-luvulla, mutta vasta seuraavan vuosisadanlopun muutoksetmursivat vanhat perusteet jatekivät tilaaajatukselle ihmisistäonnensa seppinä. Näkemys edellytti yksilöiden tiellä olevien esteidenraivaamista. Ammattikunnat, porvarioikeudet ^jamuutkorporaatiot olivat pa- hasta. Kaikille olisäädystäriippumattasuotavaoikeus harjoittaalähes mitä elinkeinoa tahansa. Yksi- löille olitaattava onnistumisenmahdollisuus.

Yksilönvastuunrinnalla alettiin kuitenkinpuhua yhteisön velvollisuudesta huolehtiaerinäisistä perusasioista. Huoli suomen kielen ^jakulttuurin säilymisestä nosti kansanvalistuksen keskeiseksi vaatimukseksi. Kansalle olisaatava kouluja jakirjastoja. Väylät yhteiskunnan päättäjiin avattiin näin mahdollisimman monille. Suomen kansan oliosoitettava kykynsä, sen oli noustavakansakunnaksi muiden rinnalle! Lukutaito jasivistys olinostettavakaikkien etuoikeudeksi. Yleisen ^jayhtäläisen ää- nioikeuden tulo valtiollisiin vaaleihinvuonna 1907mursi vanhojenetuoikeuksien keskeiset tukipi- larit. Maan mahtajain ja työnraskaan raatajain äänioli valtiollisissa vaaleissa tämän jälkeen yhtä tär-

keä.Kaupungeissa ^jakunnissa muutostaoli odotettavarunsaan vuosikymmenenajan. Miten Rauma otti_vastaan uudethaasteet, miten murros muutti pientä yhteisöä ^{ja miten}alamaisista tuli kansalai- sia?

Menneisyyttä tutkivanon otettavahuomioon tarkasteltavana oleva aika. Hänen on paneudutta- va tutkimiensa ihmistenmaailmaan, pyrittävänäkemään tarjolla olleet mahdollisuudet ja arvioitava ratkaisuja, ei^tuomitentaiarvottaenvaanymmärtäen.Rauman kohdalla^{tämä on} sikäli helppoa, että täältä on säilynyt poikkeuksellisen hyvät lähteet. Viranomaisten erinomaisiaarkistoja rasittaa vain ajanvirkakieli. Se heijasteleekaupungin päättävien elinten toimia, mutta siinäkaikuu vain harvoin raumalaisten ääni. Tässä työssä on sen vuoksi pitäydytty ^moninpaikoin jälkimmäisenetsintään ja haettu tunnelmia ja ajatuksia paikallisista sanomalehdistä ja kirjelmistä. Ratkaisu on tietoinen. On selvää, että monenlainen sensuuri on vaikuttanut uutisiin, mutta eiköse vaikutayhtä hyvin myös viranomaisten pöytäkirjoihin merkittyihin keskusteluihin? Raumalaisuutta on pyritty etsimään myös lehdistäotetuin suorin lainauksin. Tällöin ^on käytetty ^aina kulloisenkin lähteen käyttämää kieltä, eikäseyhtävähän suomen kuinrauman kielenkään osaltavastaakummallekin kielellenykyi-

sin asetettuja 'oikeakielisyyden’vaatimuksia.

Historioitsija ei saa olla menneisyyden tuomari. Yhteisöhistoriaa tutkivan tehtävänä ^on laatia menneisyydestä loogisesti etenevä kertomus. ^{On selvää,} että^tutkijan näkemykset vaikuttavat mu- kaan otettujen asioiden painotukseen. Menneisyyson yhteinen, mutta tutkijoiden näkemys erilai- nen.

Ja

vaikka raumalaisensanonnan mukaan “se^osilttavall,ettpojamboikkatte asjoi^saaklaaratvaa

syndymberäsill raumlaisill”^{1, niin} porilainen kirjoittaja uhmaa vaatimuksia ^jauskaltautuu etsimään vastauksia edellä tekemiinsäkysymyksiin.

Kirjoittajalla onkuitenkin ainatiettyjä hänelle asetettujarajoituksia. Tässä tapauksessa nekos- kevat työn laajuutta ⁿⁱⁱⁿ ajallisestikuin sisällöllisestikin.Rauman uusin historia^jaettiinkahdenkir- joittajantehtäväksi.Allekirjoittaneenosaksi tulivatelinkeinot, väestö javirallinen^Rauma elikaupun- ginhuoleksi kuuluvat asiat. Raumalaisuus jaRauman rakentaminen määriteltiin sopimusta tehtäes- sä toisenkirjoittajan tehtäväksi.

Kahden ^samaa aikaa ja samaa yhteisöäkoskevan tutkimuksenrajaaminen on ollut vaikeaa. On- gelmaksion noussutensinnäkinyhdistystoiminta. Kumman kirjoittajanalaansekuuluu? Onko^Rau- manLukko osaraumalaisuuttavaikaupugin tukemaa urheilutoimintaa?Yhdistykset onkäsitelty täs- sä^osana kansalaisyhteiskunnansyntyä tai elinkeinoelämänkehittymistä.

Toisena ongelmana oli seurakunta. Se ^ei ollut mukana historiahankkeessa, _mutta pitäisikö se ottaatästä huolimatta mukaan^- ja jos niinkumpaan osaan?Allekirjoittanutonkäsitellyt seurakuntaa vain ohimennen.Syynäei ole suinkaan seurakunnan tai hengellisen elämänaliarvioiminen, pikem- minkin päinvastoin. Pitäisin tärkeänä, että Rauman kaltainen tärkeä seurakunta^{saisi mitä} pikimmi-

ten kirkkohistoriaan syvällisesti perehtyneen ammattilaisen laatiman seurakunnan vaiheet luostari- ajaltatoisenvuosituhannen loppuun kattavan oman historian.

Turku 6.12.2001 UllaHeino

Raumalainen elämänkaari

Syntymä ^ja lapsuus

Matruusi

Jaakko

^Juhonpojan perheeseen odo- tettiin syksyllä ^{1874 uutta} lasta. Perheessä oli ennestään kahdeksanvuotias ^Frans, viisivuotias Anna sekä kolmivuotiaat kaksoset Matilda ^ja Ludvig.

Jaakko

^jahänen Albertiina-vaimonsa oli-

vat kotoisin Pohjanmaalta ja tunsivat varmasti vastasyntyneitäuhkaavatvaarat^-olihan vanhan kotiseudun imeväiskuolleisuus poikkeukselli-

sen korkea.² He eivät kuitenkaan välttämättä tienneet, että joka viideskymmenes synnytys

päättyi Raumalla synnyttäjänkuolemaan ^{ja että} määrä oli tuolloin harvinaisen suuri. Rauman lapsivuodekuolleisuus oli näet ollutyleensäver- raten alhainen; suunnilleenjokasadassynnyttä- jämenehtyi. Useimmissa ^muissakaupungeissa jaetenkin niiden sairaaloissa luku olituntuvasti korkeampi.³

Albertiina synnytti uudenvuoden päivänä 1875tytön. Koska lapsi todettiin ^heikoksi, pap- pi kutsuttiin hätäkasteen suorittajaksi. Pelko

vastasyntyneen menehtymisestäosoittautuiai- heelliseksi. Emelieksi kastettu Abertiinan ^ja

Jaa-

kon lapsi kuoli.⁴ Menetys oli korvaamaton mut- ta ei ainutlaatuinen: sama kohtalo odotti joka kymmenettä 1870-luvulla syntynyttäraumalais-

ta. Määrä oli suuri ^{mutta ei} 1800-luvun lopun korkeimpia. Pahimmillaan syntyneistä kuoli

näet 1880-luvun puolivälissä jokaviides.

Esivalta oli tarkan väestökirjanpidon vuoksi tietoinenlapsikuolleisuuden korkeudesta japyr- ki 1700-luvun jälkipuoliskolta lähtien paranta- maan lasten elinmahdollisuuksia julkaisemalla

valistaviakirjasia. Kansa ei niitä lukenut, mutta ne vaikuttivat pappien opetukseen ja heijastui-

vat tätä kautta aikanaanmyös kansan asentei- siin.⁵Valistus jatkui1800-luvunpuolella.Tiedon jakajina olivat lääkärit, joskinmoni tyytyi vain toistelemaan ulkomaisia oppeja. Rauman kau- punginlääkärinä muutamina 1840-luvun alun vuosina toiminut Samuel Roos oli poikkeus.

Hän kirjoitti nimenomaan suomalaislasten hoi- dosta ^{ja antoi} paikallisiin oloihin perustuvia ohjeita. Hän kiitteli maan lounaisosien lasten- hoitoa mutta löysi täältäkin valittamisen aihet-

ta: äidit liekuttivatlapsiaan kehdossa tarpeetto- manlujaa,pukivat heidät^väärin ja^antoivat heil- le sopimatonta ruokaa. Roos tähdensirintaruo- kinnan japuhtauden merkitystä.⁶

Taulukko ^{1: Rauman} imeväiskuolleisuus vuosina 1876-1914(o/oo)

Vuosi o/oo Vuosi o/oo

"1896

178,6 1898 ^69,2 1900 ^118,9 1902 ^102,2

1904

^158,2

1906

^187,9 1908 ^123,4 1910 ^72,4 1912 62,9

1914

^53,3 1876 107,8

1878 100,9 1880 76,9

1882 120,0 1884 115,4 1886 200,0 1888 82,7 1890 ^151,8 1892 196,4

1894

^118,1

Lähteet: ^RSAväkilukutaulut 1876-1914.

16

Raumalla syntyi papiston ilmoitusten mukaan vuosi- na 1875-1915 yhteensä 5309 ^jakuoli 3502 henkeä.

Vaikka väkiluku olisikin kasvanut näin oli ^se koko maahan ja viereiseen maa- laiskuntaan^{verrattuna vaa-} timatonta. Rauman väkilu- vun hidas kasvu johtui luonnollisen väenlisäyksen pienuudesta ja tämä puo- lestaan suhteellisen alhai-

sesta syntyvyydestä. Rau- malaisten kuolleisuus oli maankeskiarvojen tasolla.

Rauman vuoden 1875 ikä- rakenne ei ennakoinut hy- vää. Pyramidin pitkulainen

muoto osoittaa, että nuo- rimmat ikäluokat olivat enimmäkseen hedelmälli- sessä ^iässä olevien suurui- sia. Tämä ei luonut edelly- tyksiä väkiluvun voimak- kaalle kasvulle. Tilanne oli

pääpiirteissään sama myös 1900-luvun alussa, joskin pyramidissa ^on tuolloin sekätoivon että huolen ai- heita. Varovaista toivoa he- rätti nuorimman ikäluokan

suuruus,huolta puolestaan 10-19 -vuotiaiden vähyys.

Vanha Rauma kasvoi mo- nen aikalaisen mielestä

1800-luvun lopulla turhan nopeasti. Vaikutelma näyt- tää sikäli perustellulta, että kiivain kasvu ajoittuu juuri vuosisadan vaihteeseen.

Maan yleiseen kehitykseen

verrattunakasvu oli kuiten- kin hidasta. Raumalaisten määräkasvoi noin25^{%, sa-} massa ajassa kaupungeissa asuvienmäärä 112^%. 1800- luvun lopun ^ja 1900-luvun alunRauma ei ollut kasvu- keskus.

Kirjoitukset ^antavat lohduttoman kuvan las-

ten elämästä. Varhainen kuolemapelasti heidät pahalta, javanhemmattyytyivätkyynelittä totea- maan: “Herra antoi, Herra otti, siunattu ol- koon Herran nimi”. Näinkö oli? Eikö lapsia ra- kastettu, jäivätkö he tuntikausiksi vanhojen ruotumummujen tai pikkupiikojen hoitoon, makuutettiinko heitä likaisissarievuissa ^aamus-

tailtaan? Kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vasta-

uksia. Korkeat kuolleisuusluvut näyttävät tuke- van kirjoittajien väitteitä, muttaon muistettava, että kirjoittajat olivat säätyläisiä. He katselivat asioita omasta näkökulmastaan ^ja leimasivat kansan asumukset saastaisiksi taudinpesiksi.

He saattoivatkertoa todenmukaisesti kokemas-

taan janäkemästään, muttakuinka moni heistä oli lopulta seurannut kansan elämää, kuinka moniymmärsiköyhän kansan mahdollisuudet?

Eikö sittenkin oleperusteltua ^olettaa, ettäkan- sa hoiti lapsiaan niin hyvin kuin se ajan oloissa oli mahdollista?'

Kansannaisten nuivaasuhtautumista mureh- tineetvalistajatsaattoivat 1800-luvun jälkipuolis- kolla^todeta,että imeväiskuolleisuusväheni, ^jos- kin tuskastuttavan hitaasti. Lasku nopeutui

1900-luvun

puolella. Imeväiskuolleisuus vaihteli edelleen vuodesta toiseen, mutta vaihteluväli supistui. Sadasta vastasyntyneestäraumalaislap-

sesta kuoli

1900-luvun

alussa alleyksivuotiaana parhaimpina vuosina 5-7 ^japahimpina

16-18. Ja

kun keskimäärin 71 ^% syntyneistä selviytyi 1800- luvun lopulla toiselle vuosikymmenelleen, sel- viytyjiä oli

1910-luvulla

^jo 88-89 ^%.

Suotuisan kehityksen syyt ovat moninaiset.

1800-luvunlopulla ^ei ollut enää pahoja nälkä- vuosia, jaköyhä kansa söi paremmin kuin en- nen. Valistus mursi vanhoja asenteita, ja van- hemmat olivat jo 1870-luvulle tultaessa toden-

neet rokotusten taltuttaneen ^ennen ankarina epidemioina raivonneen isorokon. Lääketie-

teenkehitys nopeutti muutoksia ja antoilääkä- reille entistä paremmat mahdollisuudet estää kulkutautienetenemistä.Keskeistä oli myös ih-

misten uudenlainen valmius ottaa vastaan neu- voja. Vanhat tavat leimautuivat taikauskoksi.

Tilalle tuli vakaa luottamus ihmisen ja tieteen mahdollisuuksiin. Lapsen kuolemaa ei pidetty

enää väistämättömänä, eikä sairaus ollut enää kuolemaksi, vaikka viina, terva ja sauna ^eivät

sitäparantaneetkaan.

£>atfeubeHa Ja

falferaHa raipuufla

faamme ^ilmoittaa fufulotftQe

^{ja tutta*}

mille, että Xuont

luo ifätoä ^roierag on temmannut raffaan

potfalapfemme

elettqänfä

1 to.

5 f.

^{ja 8 p2m>. §ants} faipaaroat roanfyemmat,

faffi toeljettä ja

fafft fifarta.

slmanbrt ^ja

^9)008.

(St

furua ^ei

^tuSfaa

Äun ©unnar ompi poi§

sän

pääfi Suojan

Reimaan

Äcn

Kittaa tata

rooiå

©e

oli meille ilo

®tt' fcerra

^forjoft

%åån lapsen raffaljtmman 3R«tf

iiBff iloffi.

Sanomalehtiin alkoi 1800-luvun lopulla ilmaantua kuolinilmoituksia. Niistäkävi ilmi kuolleen ikä ja surijoiden määrä mutta niissä ei kerrottu hauta- jaisten ajankohtaa. Pienen Gunnarin vanhemmat toivat ilmi^surunsasyvyydenmuttatyytyivät osaan- sa jakorostivat ^vainajanhyvää osaa:hän ^{pääsi Her-} ran luo.

Perhe

^-

yhteisön ^ydin

Jaakko

^jaAlbertiina vihittiin avioliittoon touko- kuussa

1866.

Morsian asui vihkiäisiin saakka palveluspaikassaan Laitilassa ^jamuutti Raumal- le miehensä mukana. Vielä pari vuottaaiemmin naisetolivat ainakin periaatteessa joutuneet tai- pumaan naittajansa, toisin ^{sanoen isänsä, äitin-} sä, veljensä tai setänsä tahtoon ja avioitumaan tämän hyväksymän miehen kanssa. Vuoden 1864 asetus muutti 21 vuotta täyttäneen ^nai-

mattoman naisen täysivaltaiseksi kansalaiseksi ja antoi hänelle oikeuden avioitua^omanharkin-

tansamukaan. Hän ei tarvinnutenää holhousta, hän saattoi hoitaa itse omaisuutensa, määrätä elämänsä kulun ja ennen kaikkea hakeutuava- paasti elinkeinoelämän palvelukseen. Asetuk- sen innoittajanaolivat enemmän talouselämän edut kuin ajatuksetnaisten oikeuksista.⁸

Albertiina ei ennättänyt elää täysivaltaisen

naimattoman naisen elämää ^- tokko oli edes kuullut vuoden 1864 asetuksesta. Hän avioitui muutamia kuukausia ennen 21. syntymäpäi- väänsä ^jasiirtyinäin isänsä holhotista miehensä holhottavaksi. Miehen tuli vanhojen perintei- den mukaan olla useita vuosia vaimoaan van-

hempi. Periaatetta noudatettiin uskollisimmin säätyläisperheissä. Puolisoiden ikäero vaihteli niissätavallisimmin

6-7

vuoden välillä.Käytäntö perustui ajatukselle miehen vastuusta perheen elättäjänä:aviomiehellä oli oltavariittävät tulot, hänen olikyettävätakaamaan vaimolleen^jalap- silleen näiden aseman mukainen elämä. Yhtei- nen kansa ei pitänytikäeroaensisijaisena.⁹

Jos

avioliiton kautta oli mahdollistayhdistäävaikka- pa kaksi kauppahuonetta, jatkaa käsityöläis-

verstaan toimintaa^taitaatatalon säilyminensu- vulla, puolisoiden ikäero oli sivuseikka. Mutta missä olikaan rakkaus?

Jaakon

^jaAlbertiinan huolena ei ollut su- vun varakkuuden lisääminen.He kuuluivat^vä- estöryhmään, jonkaväitettiin elävän kuin ^tai- vaan linnut, kantamatta huolta huomisesta.Al- bertiinanedellytettiin ^‘vain’ hoitavan kodin ja pitävän kurjuudenloitolla. Mutta miten selvitä,

jos miehellä ei ollut elannon takaavaa ammat- tia?

Jaakko

^{oli ollut joitakin} vuosia suutarin opissa, mutta merimiehen elämä oli houkutel- lut hänet pikilangan ^ja lestin viereltä. ^Hän kir-

joittautui sittemmin^Rauman merimieshuonee- seen mutta einäytä saaneen tai ottaneenpestiä

lähimainkaan vuosittain.

Jaakon

^jaAlbertiinan ratkaisu saattoi säätyläiskodissa asuvan silmissä vaikuttaahuolettomalta, mutta mistä he olisivat paremmatammatitsaaneetjakuinka kauan hei- dän olisipitänytodotella?¹⁰

Avioliitto oli Albertiinan kutakuinkin ainoa mahdollisuus.Muitavaihtoehtojaolitarjollavä-

hän, etenkin ^joshän jäimaalle. Hän olisi^saatta-

nut jatkaaelämäänsäpiikana, kiertää aikansa ^ja toivoa, että pääsisi lopulta palveluspaikkaan,

jossa saisielää myös vanhuudenpäivänsä. Alber- tiinankaltaisen naisen etunaolinuoruus, työte- liäisyys ^- jaulkonäkö. ^Nämäeivät auttaneetko- vin pitkälle. Ne saattoivat tuoda kolkuttelijoita aitan ovelle mutta eivät rikkoneet lujan sääty- yhteiskunnan ^rajoja. Piikatyttöä ei toivotettu niin vain tervetulleeksi kauppias-, _{ei edes} ar- vonsa tuntevan käsityöläisperheen miniäksi.

Vakka löysi kantensa enimmäkseen valitsijan yhteiskuntaluokan joukosta.¹¹

Albertiinan maine olipuhdas, jakun hänen esikoisensa syntyivuoden kuluttua^häistä, hän saattoi seistä suorana morsiamen puhtautta ju- listavan kruunun alla. Yhteisön elämää valvova kirkko hyväksyi kruunun vain niin kutsutun puhtaan morsiamen koristukseksi, mutta peri-

aatetta ei näytetä ^ainanoudatetun. Vain ^{jos ras-} kaus oli kovin pitkällä tai naisella oli entuudes-

taan aviotonlapsi, pari vihittiin kruunutta.Kirk- ko pyrki näissä tapauksissa nuhtelemaan osa-

puolia, mutta avioituva pari pääsi pälkähästä yleensä rangaistuksetta. Salavuoteus oli varsin

yleinen rikos, ^ja Rauman kirkkoherra ^joutui vuosittain nuhtelemaan^useita naisia. Miehiä^ei puhuteltavaksi kutsuttu, eivätkä miehen hairah- duksetheijastuneet kirkon asenteisiin.

Luvattomista suhteista syntyi myös lapsia.

Niinpä 1870-luvun lopulla joka kymmenes rau- malaislapsi tuli maailmaan aviottomana, eikä

osuus vuosisadan^mittaan sanottavastivähenty-

nyt.¹² Yhteisö erotteli syntyneen aviolapsesta merkitsemällä hänen nimensäyhteyteen tiedon aviottomuudesta jakutsui salavuoteuden syn- tiin langenneen ^{äidin, niin} kutsutun maatun naisen julkisesti nuhdeltavaksi. Naisen oli ka- duttavajapyydettävä seurakunnalta anteeksite-

koaan. Tieto hänen lankeemuksestaan^jäikatu- muksen jälkeen kirkonkirjojen sivuille. Toisi- naan vain muuttoja lapsenkuolema häivyttivät virallisesta ^muistista tiedon ^naisen lankeemuk-

sesta ^- miestä ei merkitty makaajaksi, vaikka hänet olisi siksi tunnettukin.¹³

Aviottoman lapsen syntymäon monienhai- kean surullisen laulun ja tarinan ydin. Niiden ytimenä ^on rakkaudessaan pettyneen nuoren

neidonsyvähäpeä jayhteisönarmoton hyljek-

sintä. Mutta jos^näin oli; josneidonainoavaih- toehto oli itsemurha javastasyntyneenelämän päättäminen, niin eikö tämänkaltaisen pahek- sunnan olettaisi vähentäneen aviottomien

lasten määrää? Koska näin ei näytä käyneen, onko ajateltavissa, että elämää ymmärtävä kansa hyväksyi hairahduksen ^ja että häpeän pohjattomuutta korostavat kertomukset hei-

jastelevat lopulta enemmän säätyläisten kuin kansan ajatuksia?

Avioton lapsi merkitsisäätyläisnaisille^avioi- tumismahdollisuuksien heikkenemistä. ^Hei- dän kohdallaan puhuttiin skandaalista, mutta

kuka jaksoipohtia piikatytön häpeää? Hänelle avioton lapsi_{ei ollut}umpikuja, hän putosi kor- keintaan kynnykseltä lattialle.

Jos

^{piian mah-} dollisuus solmia avioliitto häntä sosiaalisesti ylempänä olevan miehen kanssa oli häviävän pieni, niin mitä aviotonlapsi lopultakaan mer- kitsi? Entä miten on kansanperinteen mieliku- vissa elävän nuoruudenlaita, olivatko langen- neiksi leimatut nuoria? Aviottoman lapsen saa- neet eurajokelaisnaiset eivät eronneet ikänsä puolesta muista synnyttäjistä, eivätkä 1800-lu- vun lopun raumalaisnaiset eronneet naapu- reistaan: kaupungissa syntyi

1890-luvulla

¹⁰⁴

aviotonta lasta, ja synnyttäjien keski-ikä oli suunnilleen 26 vuotta. Naiset olivat toki nuo-

ria, mutta monet jo vuosia sittenkotoa muut- taneita.¹⁴

Albertiina avioitui verraten varhain, olihan hänen raumalaisista ikätovereistaan naimisissa

vasta suunnilleen jokakuudes. Naiset avioitui- vat sittemmin hivenen nuorempina, mutta 20-

24-vuotiaistanaisista eli

1900-luvun

alussayhäti kaksi kolmasosaa naimattomana. Moni heistä avioitui seuraavienviiden vuodenaikana, mutta

kaikille ei löytynyt puolisoa: viidennes yli

35-

vuotiaista miehistä ja^naisista eli yksin. Niinpä kun

Jaakko

^avioitui33-vuotiaana, hän erkaantui poikamiesten parvesta viimeisten joukossa.

Albertiinasynnyttiesikoisensa 22-vuotiaana.

Hän oli tuolloin hedelmällisimmän aikansakyn- nyksellä. Mikäli Albertiina edusti raumalaista ^jo- kanaista, oliodotettavissa, ettäperheen lapsilu- ku kasvaisi voimakkaimmin äidin

25-34

ikävuo- sienvälillä. Sen jälkeensynnytysten määrä laski- si, joskinaluksi hitaasti, saivathan 70-luvun lo- pun raumalaisnaiset vielä

35-39-vuotiaina

^use- ampia lapsia kuin 20-24-vuotiaat. Albertiina sai kuopuksensa 42-vuotiaana. Hänenvanhimpien tyttäriensä ikäpolvi käyttäytyi nuoruusvuosi- naan äitiensä^tavoin jasai ensimmäisenlapsen-

sa vain harvoin alle 20-vuotiaana. Ero tuli näky-

viin vasta seuraavina vuosina. Uuden sukupol- ven naiset saivat hedelmällisimpinä _vuosinaan vähemmän lapsia kuin äitinsä. Sama ^suuntaus jatkui seuraavien vuosikymmenien ajan. Muu- tos oli selvin

30-34-vuotiaiden

^{kohdalla: sata tä-} mänikäistänaista sai 1870-luvunlopulla 208-209

mutta

1910-luvulla

enää 132 lasta.

Matruusin perheessä eiollutvaraa palkata piikoja ja renkejä. Koska

Jaakon

^jaAlbertiinan matkassaeiliioin kulkenutsuvun muita jäseniä, ruokakuntaan kuuluivat vanhempien lisäksi vain lapset. Heitä syntyivuosien ^{mittaan useita,} Emelie mukaan lukienyhdeksän. Perhe oli^suu- rimmillaan 1880-luvun alussa. Albertiinanruo- kittavana oli tuolloin yhdeksän ^henkeä, vanhin lapsi oli 16-vuotias ja nuorin muutaman kuu- kauden ikäinen. Esikoinen lähti merille jahuk- kui 19-vuotiaana norjalaislaivan haaksirikossa.

Perheen kuopus syntyivasta tämän jälkeen.

Taulukko^2: Raumalaistensiviilisääty vuosina 1875-1920.

Siviilisääty

~~N

¹⁸⁸⁰ Nl9lO

~

MlBBO Ml9lO

'

Naimattomia

allels-v.

500 915

560 954

Naimattomiayli 15-v. 515 825

563

719

Naimisissaolevia 520 923

534 914

Leskiä 198 283 52 79

Erotettuja 0 6 ⁰ 4

Yhteensä 1733 2952 1709 2670

Taulukko 3: Raumalaisnaistenikäryhmittäinen hedelmällisyys^vuosina 1876/80, 1901/10ja 1911/20.

Ikävuodet 1876/80

1901/10~

^1911/20

15-19 ^{7,5 19,2} 14,4

20-24 ^160,0 112,1 105,7

25-29 ^215,1 194,1 161,1

30-34

^{208,2 196,3 131,6}

35-39 ^{170,7 140,8 128,3}

40-44 57,1 75,5 55,9

45-49

^{9,9 5,2} 4,2

Kokonaishedelmällisyysluku:

Rauma 3,872 3,716 3,006

Koko maa 4,959 4,683 3,845

Ikäryhmittäiset hedelmällisyysluvuton laskettu suhteuttamalla elävänäsyntyneidenlasten määrähedelmällisyysiässäolevien

15-49-vuotiaiden

^naistenmäärään. Luvut ovatkeskiarvo-

ja jailmaisevat, kuinka montalasta ^syntyisataaikäluokannaistakohti. Kokonaishedelmäl- lisyyslukupuolestaanonlaskettu promillenayhtänaistakohti jailmaiseesellaisena,kuinka

montalasta hedelmällisessä^iässä olevat^{naiset saivat,} luvuissa ovat mukana kaikki ^maini-

tunikäiset naiset,siis myös naimattomat.

Jaakon

^jaAlbertiinanperhe eiollutkaupun- gin suurin muttakuului suurimpaan viidennek- seen. Suurperheiden määrä väheni vuosisadan loppua kohti: vuonna 1900 vain jokakymmenes ruokakunta oli vähintään seitsenhenkinen.

Merkittävintä oli pienten perheiden lisääntymi- nen, piikojen jarenkien sekä isäntäväen suku- laisten vetääntyminenyksityisyyttään vaalivaksi ydinperheeksi¹⁵

Asenteiden ^ja elämäntavan muutokset hei- jastuivat myös

Jaakon

^ja Albertiinan perhee-

seen. Se supistui 1880-luvun lopulla, kun esi- koinen läksi merille ^jakaksi vanhintatytärtä avi- oitui. 17-vuotiaana naimisiin mennyt Matilda ^jäi parin vuoden kuluttua leskeksi,kun hänenmie- hensä kuoli Rio de

Janeirossa.

Hän ^eipalannut vanhempiensa luoksevaan jatkoiitsenäistä elä-

määnsä ja^avioitui muutamanvuoden kuluttua uudelleen. Perhe oli tätä ennen menettänyt Emelien lisäksi kaksi lasta, ^joten kun

Jaakko

kuoli, äidin luo jäi vainkuusivuotiastytär ^jaaika- miespoika. Albertiina ^jäi leskeksi 48-vuotiaana.

Hänellä oliuseitakohtalotovereita, _elihän joka viides samanikäinen raumalaisnainen yksin.

Leskien määrä kasvoi vuosittain.

1900-luvun

alussa lähes puolet yli 50-vuotiaistanaisista eli leskenä. Sukupuolten välinenero oli suuri: sa- manikäisistä miehistä eleli leskenä vain joka viides.

Avioliitto oli vuosisatojen ajan nähty

Juma-

lan asettamana jaikuisesti kestävänä miehen ^ja naisen suhteena. Kaikki oli hyvin, mikäli pari noudatti Raamatun ohjeita, “vaimot olkaat ^tei- dän miehillenne alamaiset” ja^“te miehet rakas- takaavaimojanne”.Mies oli ruokakunnan ehdo-

ton valtias. Näkemys välittyi kansalle kaikessa sille suunnatussa opetuksessa. ¹⁶ Tiukat asen- teet saivat uusia sävyjä 1800-luvun lopulla, kun alettiinpuhua rakkaudettoman avioliiton haital- lisuudesta ^japerheen tärkeydestä. Samalla alet- tiin vaatia mahdollisuutta rakkaudettoman lii-

ton purkamiseen. Avioero oli^sinänsäollut mah- dollinen ^jopitkään, mutta eron ehdot olivatan- karat. Helpotuksia ^saatiin, mutta avioerot olivat vielä

1900-luvun

alussa harvinaisia poikkeuksia.

Kaupunkiin muuttajat

Jaakko

^{Juhonpoika muutti Raumalle vuonna}

1862. Muuttovapautta rajoittivat tuolloin vielä tiukat säädökset. Vapaasti lupia kyselemättä saivat muuttaa vain tunnetusti itsensä elättä- mään kykenevät sekämuut terveet jahyvämai-

neiset

15-40-vuotiaat

^- viimeksi mainituilla oli oltava tiedossa palveluspaikka, sillä suojeluk-

settakaupunkiin ei muutettu.

Jaakko

^täyttieh-

dot ja pääsi kyselyittä raumalaiseksi. Vapaiksi

muutot tulivat palveluspakon poistamisen jäl- keen vuonna 1883-¹⁷

Jaakko

^oli tyypillinen ^mutta osin poikkeava muuttaja. Muihin 1800-luvunpuolivälin muutta-

jiinhänetyhdisti ikä ^jatulo Raumalle poikamie- henä. Erona oliammatti jalähtöpaikan etäisyys.

Valtaosa 1870-luvunlopun muuttajistaoli alle

30-

vuotiaita jayksinäisiä. 26-vuotias

Jaakko

^kuului

muuttajienvanhimpaanneljännekseen.Hän tuli Raumalle toisesta merikaupungista jaoli tulles-

saan merimies. Muutto merimiehenä oli harvi- naista. Useimmat nuorukaiset tulivat kaupunkiin

Taulukko4: ^Muuttavanruokakunnan päämiehen ammattirakenne^(%) vv. 1875-84ja1910-14.

Ammatti/ Tulomuutto Lähtömuutto Tulomuutto Lähtömuutto

sos. asema (1875-84) (1875-84) ^{(1910-14) (1910-14)}

Säätyläinen/virkamies 6,6 3,9 5,0 7,8

Kauppias 3,6 9,3 2,4 2,4

Käsityöläinen 18,4 28,8 9,0 14,1

Merimies 3,3 7,1 2,6 ^9,4

Piika 22,4 19,3 6,3 10,6

Renki ^{22,1 9,0 2,2 0,4}

Työmies 1,4 2,9 28,8 43,0

Talonpoika 9,2 0,0 17,2 3,0

Itsellinen ^{5,4 3,2 12,9 1,0}

Irtolainen ^{0,7 1,2} 4,1 0,0

Ammatittomat naiset 6,9 15,3

93

^8,2

Lähteet: ^{RKA Rauman}kaupunkiseurakunnan muuttaneiden luettelot w.

1875-84

^ja

1910-1914.

renkeinä ^tai käsityöläisinä. Rauma oli

Jaakolle

^ja

Jaakko

raumalaisille outo. Muuttajat tulivat enimmäkseenRauman lähistöltä, Eurajoelta,Lai- tilasta ^ja Lapista. He olivat tottuneet käymään Raumalla, hetunsivat sen kauppiaat ^jaolivattot- tuneet sen kieleen.

Jaakko

tuli kaukaa ruotsin- kieliseltä Pohjanmaalta, hänen murteensa kals- kahti vieraalta jahänen^tapansaolivat^outoja.

Raumalle muuttaneidenmäärä kasvoi tasai- sesti koko 1800-luvunajan. Uudet asukkaat oli-

vat tarpeen, mikäli kaupunki aikoi kasvaa jake- hittyä. Kaikki eivätseuranneetkehitystä tyynin mielin. Paikallinentyöväenyhdistys puhui 1890- luvun alussa maalaiskansan ‘liiallisesta tuhlaami- sesta’ kaupunkiin javaati toimia muuttovirran tukahduttamiseksi. Tiukan kannan takana oli huoli palkkojen laskusta japelko raumalaisen työkansan muuttumisesta todelliseksiköyhälis- töksi.¹⁸ Monikaupunkilainen jakoiyhdistyksen huolen. Maalaiskansan tulokaupunkiin olisies- tettävä, mutta miten? Keskusteluissa korostet- tiin oikeutta ^etsiä työtä mutta kysyttiin kum- mastellen, miksi maalaiset etsivät parempaa huomistakaupungeista.

Kysymykseen vastattiin kiertelemättä: kau- punkiin tultiin parempien ansioiden ^toivossa.

Perustelun katsottiin pitävän paikkansa hyvinä

vuosina. Muuttoa suunnitteleville tähdennet- tiin kuitenkin, _ettäkaupunkielämä olivaativaa.

Asuminen ^jaruoka olikallista, jaelämä kaikin puolin epäsäännöllisempää ja epäterveellisem- pää kuin maalla. Ansioita sai välillä odotellakuu- kausimäärin, jaasunto-olot olivat kurjat. Koska kaupunkielämästä ei ajoittaisia hyviä tuloja lu- kuun ottamatta löytynyt myönteisiäpuolia, ⁿⁱⁱⁿ miksi ^muuttaa, miksi lähteä tutusta ja turvalli-

sesta kylästä kaupungin ahtauteen? Olisi kaik- kien edun^mukaista, josmaatöihinperehtyneet pysyisivät talonpoikien piikoina ^ja renkeinä.

Näin asian näkivät kaupunkilaiset mutta eivät

pysähtyneet miettimään, oliko maalla töitä kai- kille niitäetsiville.¹⁹

Työväenyhdistyksen huoli ^muuttojen yleis- tymisestä vaikuttaa hivenen liioitellulta ja en-

nenaikaiselta, sillä muuttoliike ei

1890-luvun

alussa lisännyt sanottavasti kaupungin väkilu- kua. Rauman Lehden palstoilta käykin ilmi asi- an toinen puoli: kyseessä eivät olleet niinkään muuttajat, kuin kaupunkiin tilapäisesti muuta-

maksi kuukaudeksi jäävät. He olivat hanakoita kiertelemään, he polkivat palkkoja, heidän elä- mänsä oli siveellisesti epäilyttävää! Heidän tu-

lonsa olisaatavaestetyksi, heistä ^ei olluthyötyä kenellekään!²⁰

Taulukko5: Rauman tulo-ja lähtömuutto sekämuuttoerovuosina 1875-1920.

Vuodet Tulomuutto Lähtömuutto Muuttoero

1876-80

334 265 69

1881-85

369 326 43

1886-90

521 534 -13

1891-95 662 573 89

1896-00

1329 648 681

1901-05 1327 ¹⁰²¹

306

1906-10

1130 1037 93

1911-15 2377

1340

1037

1916-20

2312

1526

786

Lähteet: RKA Rauman kaupunkiseurakunnan muuttaneiden luettelot 1876.

22

Taulukko 6: Rauman kymmenen tärkeintä muuttoaluettavuosina 1875-84.

Alue Tulo Lähtö Muuttoja Muuttoero

1. Turku ^{71 110 181} -39

2. Eurajoki 123 48 171 75

3. ^{Lappi Tl 111} 29 140 82

4. ^Pori 45 38 83 ⁷

5. Uusikaupunki

45

24

69

²¹

6. Laitila 50 ²⁷ 77 23

7.Kiukainen

36

19 55 ¹⁷

8. Helsinki 17 31 48 -14

9. Pyhämaa 23 19 42 4

10. Eura 25 16 41 9

Yhteensä

546 361

907 185

Turun ^{ja Porin} 1.

635

⁴¹⁰

1045

225

Kaupungit 230

269 499

-39

Maalaiskunnat

499 296

795 203

Ulkomaat 3 14 ²

Muuttoja 732

566

1298 166

Taulukko 7: ^Raumankymmenen tärkeintä muuttoaluettavuosina 1910-14.

Alue Tulo Lähtö Muuttoja ^Muuttoero

1.Eurajoki

165

39 204 126

2. Helsinki 89 86 175 3

3. ^Pori 124

45 169

79

4. Tampere 87 61 148 26

5. Turku 59 60 119 ^-1

6. Muuruvesi 92 ^{20 112 72}

7. Uusikaupunki 61 27 ⁸⁸

34

8. Pyhämaa 50 37 87 13

9. Kiukainen 49 ^{21 70 28}

10. Laitila 57 9 66 48

Yhteensä 833

405

1238 428

Turun ja Porin 1. 1267 705 1972

562

Kaupungit 578

369 947

²⁰⁹

Maalaiskunnat 1661 821 2482 840

Ulkomaat ^{12 2} 14 ¹⁰

Muuttoja 2251 1192

3442

1059

Huom! Luvuissa eiole mukanaRauman maalaiskuntaa, koska ^{sitä ei} eroteltu 1870- luvun luetteloissa.^Lappipuolestaan putosi 1910-luvulletultaessakymmenensuurim- man muuttoalueen ^joukosta; sieltä tuli vuosina

1910-14

Raumalle 42 ja sinne lähti4

muuttajaa.

Lähteet: ^{RKA Rauman} kaupunkiseurakunnan muuttajien luettelot vuosilta

1985-84

ja 1910-14.