Rauma idylliä ja tehokkuutta 1875–2000 3. OSA

Rauma

idylliä ja tehokkuutta 1875–2000

3. OSA

kirjoittanut Ulla Heino

Idyllistä teollisuus- ja

palvelukaupungiksi

Kaupungin ^muuttajat

^-

saha- ja puuteollisuus

Nestor Toivonen pyysi ^Rauman kaupungin val- tuustolle tammikuun 14. päivänä 1912 lähettä- mässäänkirjeessä VuojokiGodsAktiebolagin ni- missä sahatonttia Otanlahden rannalta ^jaMartin- karista. Yhtiö edellytti, että kaupunki täyttäisi Martinkaan rannat jarakentaisi paikalle rauta- tien sekä välttämättömät laiturit. Se ^sitoutui hankkimaan täyteaineen, lupasi maksaa viiden- kymmenen ^{vuoden ajan} vuokrana 50 markkaa hehtaarilta ^jateki samalla^selväksi,että Rauma ei ollut suinkaan parasvaihtoehto, edullisinta olisi rakentaa saha omalle maalle ^Eurajoen suulle, missä tukit ^{suorastaan uisivat sa-} haneteen ja^missä tällainen teollisuuslai- tos, mikä kokoo ympärilleen ^suuren yh- teiskunnan, kohottaisi maapohjammear- voakin melkoisesti, puhumattakaan ^siitä, ettäkoko liikkeenjohtokävisiyksinkertai- semmaksi Vuojoella, ^{missä meillä on jo} järjestettynä konttori, laajat asuinraken-

nukset^ym. ^Mutta koska kaupunginkinlä- heisyydestä epäilemättä seuraisi omat etunsapääasiallisesti sahajätteiden käyt- tämiseen nähden, tulemme tarkoin pun- nitsemaan nämätedut vastakkain^päättä- essämme mihin rakennamme sahan ja kuultuamme, voiko kaupunki^suostuatäs- sä hakemuksessaesitettyihin ehdotuksiin.¹ Ehdotus oli laadittu taiten. Yhtiö sivusi vain ohimennen kaupungin mahdollisuuksia jako-

rosti Eurajoen edullisuutta. Niukat pöytäkirjat javaikenevat sanomalehdeteivätvalaise^rauma- laisten tuntoja. Rautatiehen suuria^summia pa-

nostanut ja sentuottamiin etuihin hivenenpet- tynyt Rauma tarttui mahdollisuuteen, _nimesi viisijäsenisen valiokunnan ^{ja jätti} neuvottelut sen huoleksi. Valiokunta^toimiripeästi ja toi pa- rin viikon kuluttua valtuustolle yksityiskohtai-

sen sopimusehdotuksen. Se hyväksyttiin ^muu- toksitta helmikuussa 1912.²

Miksi Vuojoki Gods Oym saha perustettiin Raumalle? Yhtiönomistajien^eitarvinnut perus- tella päätöksiään ja kirjata keskusteluttaan pöy- täkirjaan. Jälkipolvet voivat tämän vuoksi ^vain arvuutella heidän vaikuttimiaan.Vuojoen joulu- kuussa 1911 ^ostaneetNestor ^Toivonen,Karl Al- fred ^jaHjalmarGabrielPaloheimo olivatmitä il-

meisimmin perillä kartanon 8 370 hehtaarin metsien hyvästä kunnosta.³ He olivat uuden ajan edustajia. Heillä oli yhteyksiä maatalou-

teen jasuomalaisuusliikkeeseen.^Metsä oli heil- le ^ennen kaikkeatulojen ^tuottaja. Heilläeiollut suhteitasen paremmin Eurajoellekuin Raumal- lekaan, jotenhe tarkkailivat paikkakuntia täysi- verisinä liikemiehinä.^{Eurajoen etuna} oli lyhyt matka takamaan metsiin jahaittanakilpailijoi- denläheisyys; Eurajoen suussaoli Antti Ahlströ- min Kaunissaaren saha. ^{Rauman etuna} olirau- tatie jahyvä satama. Eurajoella väylät johtivat vain Kaunissaareen, joten yhtiön olisi pitänyt rakentaa ^{sinne uusisatama.}

H. G. Paloheimo valitsi talvella 1912 Sampaanalanlahden ^rannanRaumalle rakennettavaksi suunnitel- lun sahan paikaksi. Paikka oli hyvä. Se sijaitsi riittävän pitkällä kaupungista, joten sen ympäristössä oli tila. Se oli kuitenkin niin lähellä kaupunkia, ettätyöväki pääsi sinnevaivatta, eikä yhtiön tarvinnutryh- tyä rakentamaan täysin uutta yhdyskuntaa. Selkeänä etuna olivat myös Sampaanalanlahden suomat

mahdollisuudet tukkipuidenvarastointiin.Rakennustöihin ryhdyttiin rivakasti, ja ensimmäisetlaudat ja lankut lähtivät ^{satamasta jo}syyskuussa 1912. ^Rauman satamassa oli ollutaina runsaasti laivausta ^odot-

tavaa puutavaraa, nyt lautatapulit olivat entistä suurempia. Oman leimansa sahan ^jamuutamaa vuotta

myöhemmin rakennetun selluloosatehtaanympäristöön toi käsittelyä odottavapuu. Kuva 1930-luvulta.

UPM-Kymmene Oy:nkokoelmat.

Sampaanalanlahden etunaoli myös työvoi- man saatavuus. Rauma oli asukasluvultaan

1910-luvun

^alussatosinpienempi kuin Eurajo- ki mutta jorakennettu yhteisö. Eurajoella Pa- loheimot ^jaToivonen olisivat joutuneetraken-

tamaan satamaksi suunnitellulle Verkkokarille tiet ^{jaasunnot ja} päätyneet kilpailemaan työ- voimasta, metsistä jauittoväylistävanhojenyh- tiöidenkanssa, sillä satakuntalaiset olivattot- tuneet myymään puunsa jokoRosenlewille tai Ahlströmille. Uuden yhtiön alkutaival olisi ol-

lut vahvojen maakunnallisten vaikuttajien ydinalueella mitä ilmeisimmin perin vaikea.

Raumalla eiollut kiinteitäyhteyksiä porilaisiin liikemiehiin, joten se oli hyvä vaihtoehto,

etenkin kun valtuusto oli valmis tarjoamaan maan edullisin ehdoin.⁴

Rauma oli ollut 1800-luvun lopulle saakka lähinnä ^puutavaran viejä. Kauppias

J.

^{S. We-} sander perusti tosin Martinkariin vuonna

1861 maakunnan ensimmäisen höyrysahan,

mutta sen höyrypannu räjähti muutaman

kuukauden kuluttua. Kauppias korjasi sahan ja päätyi pian konkurssiin.⁵ Raumalla toimi myös ^muutama puutavaraa käsittelevä pie- nehkö tehdas. Täällä valmistettiin puutynny- reitä, huonekaluja,ovia ^jaikkunoita, leikkika-

luja ja ruumisarkkuja, mutta vasta Vuojoki Gods toi kaupunkiin ajanmukaisen metsä- ^ja suurteollisuuden idut.

RaumaWood Ltd rakensi Sampaanalan sahanviereen vuonna 1920 valmistuneen selluloosatehtaan.^Tuot-

teetvietiin pääosin ulkomaille. Yhtiön johto keskusteliviimeistään 1940-luvulta^{lähtien myös paperiteh-}

taanrakentamisesta. ^{Päätösten esteenä}oli raha. Myönteisiinratkaisuihin kypsyttiin 1960-luvulla.^Ensim-

mäinenpaperikone käynnistyi kesällä 1969. Päätös toisen jakolmannen paperikoneen hankkimisesta oli helppo, edellinen käynnistyi ^vuonna 1971 ja jälkimmäinen^vuonna 1980. Rauma oli näin noussut run- saassavuosikymmenessä^maansuurimpiinkuuluvaksi paperinvalmistajaksi. Neljäsvuonna 1998 valmistu-

nut paperikone vakiinnutti Rauman aseman maan paperiteollisuuden ykkösenä. Rauma nousi vuonna vuonna 1991 valmistuneen Oy Metsä-Rauma Ab:n tehtaan ^{myötä myös} maailman suurimmaksi havusul- faatinvalmistajaksi. Rauman museonkokoelmat.

Vuojoki Gods ryhtyi heti luvansaatuaanra- kennustöihin, hankki koneet ^jakäynnisti ^sahan kolme raamia syyskuussa 1912. Saha rakennet- tiin H. G. Paloheimon kokemuksia hyödyntäen.

Tuotanto järjestettiintiukaksiketjuksi. Puu han- kittiin Vuojoen kartanon metsistä, kuljetettiin yhtiön rakentamaa rautatietä pitkin Verkkoka-

riin, lastattiin siellä proomuihin jalaivattiin^Rau- malle. Jätepuu oli ^{monien sahojen} ongelma.

Työntekijät veivät sitä polttopuiksi, sitä ^käytet- tiin täyteaineenalaitureita rakennettaessa ^mut-

taenin^osa poltettiin niinkutsutussa rimahelve- tissä. Ratkaisut olivattuottamattomia. Raumalla

jätepuustatehtiin^sahan,kaupungin ^jaläheisen maaseudunvoimanlähde.⁶

Rauman saha ^toimi aluksi etupäässä Vuojo- en metsien varassa. Kun kartano myytiin, sen metsissä laskettiin olleen suunnilleen 3,4 mil-

joonaa tukkipuuta. Niistä kaadettiin vuosina

1912-1914

^runsas kolmannes. Koska metsistä ei kartanon ^arvon romahtamatta voitu kaataa enempää, Paloheimot jaToivonenryhtyivät val- mistelemaan kartanon ^ja sahan erottamista sekä edellisen myyntiä. Suunnitelman ^ensim- mäinen osa toteutui syksyllä

1916.

^Tuloksena oli uusiyhtiö, Oy Rauma Wood Ltd. Saha siirtyi sen alaisuuteen. ^Vuojoenkartano myytiinparin vuoden kuluttua.⁷

Vuojoki Gods anoi jovuoden 1912 lopulla kaupungiltalisämaata.H. G. Paloheimoperusteli

Rauman

kaupungin

^ja

Vuojoki Gods Ab:

n

vuoden 1912 ^sopimuksen pääkohdat

• kaupunki vuokraayhtiölle ¹⁴ hehtaariaSampaanalanlahden pohjoisrannalta ja seitsemän hehtaaria Martinkarin niemeltä.

• vuokra-aikaon 50^vuotta

Jos

^{yhtiöhaluaasen jatkuvan,}vuokra nousee 50 ^{%,mutta jos}kau- punkieitähänsuostu, sen on lunastettava maalle rakennetut laitokset sovitulla tavalla koo-

tunlautakunnanarvion mukaan.

• yhtiö ^suorittaaMartinkarin alueesta 200, Sampaanalanlahden pohjoisrannanmaista 100 ja muista alueista 50 markan^vuotuisenvuokran hehtaarilta.

• yhtiö eisaakaupunginsuostumuksettamuuttaasahaa muuksi tehdaslaitokseksi.

• kaupunki rakentaa tehtaallerautatien, yhtiöosallistuu kustannuksiin

42500

markalla.

• kaupunki raivaa metsänvuokratulta alueelta.

• kaupunki luovuttaa alueentukkilauttojen säilytystävarten.

• kaupunki ^täyttääMartinkarinpohjoisrannanyhtiönhaluamalla^tavalla,senluovuttamalla^täyte- aineella.

• yhtiömaksaasovitunhinnan kultakin tarvitsemaltaan rautatievaunulta ^jakaupunki sitoutuu järjestämäänsahanja asemanvälilletietyn määrän päivittäisiä vuoroja.

esitystä viittaamalla suunnitelmiin rakentaa alueelle laatikkotehdas. Koska hän vaikenivi- susti muista hankkeista, kaupunki suhtautui pyyntöön ^nurjasti. Se oli mielestään suosinut

yhtiötä joriittävästi ja eväsi pyynnön. Yhtiö ke- hitteli valtuuston asenteesta piittaamatta suunnitelmiaan ja perusti laatikkotehtaan höyläämön alakertaan. Se toimitti lähes yksin-

omaan Venäjän armeijantilaamia kranaattilaati- koita. Kysyntä ^{toi töitä} myös sahalle ja takasi osaltaan ^satojenraumalaisten työpaikan. Kesäl- lä

1916

Sampaanalanlahdentehtaalla oli töissä kuutisen sataaraumalaista.⁸

Paloheimot ja Toivonen valmistelivat ^var- hainmyös selluloosatehtaan perustamista. Pää- töksiin kypsyttiin syksyllä

1916.

Tehdas oli ra- kennettavapikimmiten ^-muttaminne? Yhtiöllä oli kaksi vaihtoehtoa: Eurajoen ^suu jaRauma.

Edellisen etuna oli makean veden riittävyys;

Rauman puolesta puhuivat ^muutkustannuksia laskevattekijät. ^Nepainoivat eniten jakallistivat vaa’an tammikuussa 1917 Rauman eduksi. Ra- kennustyöt aloitettiin heti. Ne sujuivatkanger- rellen. Yhtenä kiusana olivat lakot, _toisenara-

kennuspaikan pehmeys, kolmantena vaikeus

saada rakennusaineita ja koneita. Työt ^saatiin päätökseen syksyllä 1920.⁹

Rauma Wöod Ltd oli rauhan keväällä 1918 koittaessa huonossa kunnossa. Selluloosateh- das olikeskeneräinen, lautatarhassa olirunsaas- tiostajiaodottavaasahatavaraa, laatikkotehtaan tuotteilla ei ollut kysyntää, eikä keisarikunnan raunioille _syntynyt Neuvostoliitto ollut halukas maksamaan vanhan vallan velkoja. Konkurssi näyttiväistämättömältä. Se vältettiin, mutta yh- tiö joutui1922 Suomen Pankin valvontaan. Seu-

raavat vuodet elettiin säästöliekillä. Kustannuk- sia olikarsittava, tuottavuutta lisättävä ^jainves- tointejakartettava.¹⁰

Tiukka valvonta tuotti tuloksia, ja yhtiö pa- lautui vanhojen omistajien haltuun vuonna

1927. Suomen Pankki oliyhäsentärkein lainoit- taja. Toiminnan selkärangaksi tuli selluloosan valmistus. Se tuotti runsaitavoittoja ja^sai maail-

malla oivan ^maineen, “Rauman merkkiä pide- tään tällä kertaa tietääksemmemaan selluloosa-

tuotannonkeskitasoa parempana.” Tehtaan pe- rustajat tähtäsivät 15 000 sellutonnin ^vuotui- seen valmistukseen.He rakensivat tilat kauko- näköisesti ^{niin avariksi,} että tuotanto voitiin

kaksinkertaistaa suuremmitta investoinneitta.

Kun ^tuotanto ylti 20-luvun lopulla suunnilleen 35000 tonniin jatulevaisuudennäkymätvaikut- tivat hyviltä, yhtiö alkoi valmistella tehtaan laa- jentamista. Suunnitelmat toteutuivat vuoden

1930

aikana. Uudistukset nostivat vuotuisen

tuotannon

54

000 tonniin. Tehtaan kokokapasi-

teetti otettiin tosin käyttöön ^vasta

30-luvun

puolivälissä.¹¹

Rauma Wood Ltd siirtyi ^uuteen aikakauteen vuonna 1933, kun Kansallis-Osake-Pankki tuli senrahoittajaksi. Yhtiö sai tarvitsemansa luotot, omaksui tekniset ^uutuudet, uudisti vanhoja lai- toksia, laajensi kuivaamoa ^jakäynnisti vuonna

1936

sellun valkaisulaitoksen rakentamisen. Sen kautta kulki aluksi suunnilleen puolet valmiste-

tusta sellusta, mutta kun markkinat vaikuttivat hyviltä, yhtiö ^päätti jo seuraavanvuodenpuolella laajentaalaitosta javalkaista kaiken sellun.Laaje-

neva toimintaedellytti energiatuotannonkasvua jatoi Rauman tehtaalle^vuonna

1936

kaupunki- kuvaansittemminpitkään kuuluneen sadan^met- rin korkuisen savupiipun.¹²

Toisen maailmansodan vuodet tuottivat vai- keuksia myös Rauma Woodin tehtaille. Miehet olivat enimmäkseen rintamalla, vain Raumalle tuodut inkeriläiset, kaupungin ^janaapuripitäji- en naiset sekä ^jotkuttärkeiksi katsotut rintama-

palvelusta vapautetut ammattimiehet pitivät

tuotannon joltisessakin käynnissä. Työvoiman ja raaka-aineiden niukkuus heijastui tuotan- toon, jasotaesti vähienkin tuotteiden myynnin vanhoilleostajille.¹³

RaumaWood selvisi vaikeuksista lopulta hy-

vin. Sen tuotantolaitokseteivät kärsineet ^sanot- tavia ^{vahinkoja;sen luotottaja}olivakavarainen, se laajensitoimintaansa oikeaan aikaan japääsi näin hyötymään täysillä jatkosodan jälkeisestä kysynnän kasvusta. Uusia mahdollisuuksia^en-

nakoinutKansallis-Osake-Pankki ryhtyikin myö- häissyksyllä

1941

valmistelemaan uutta elinvoi- maista yhtiötä. Tuloksena oli Rauma Woodin ^ja Raahe Oym sulauttaminentalvella

1942

Rauma- Raahe Oym nimeä kantavaksi valtakunnalliseksi konserniksi.¹⁴ Untuvikko olimonialayritys, jolla

oli tehtaita Rauman, Tampereen, Suolahden sekä Oulun ympäristöissä. Sen ^toiminnan pai- nopiste oli Raumalla ^japääkonttori Helsingissä.

Yhtiö oli keskikokoinen, _mutta sillä oli hyvät mahdollisuudetkasvaa, olihan se sinivalkoisen omistajansalippulaiva.

Kansallis-Osake-Pankki pyrki elinkelpoisen puuteollisuuden luomiseen. Rauma-Raahe oli

joustava ja muutti tuotantoaan markkinoiden mukaan. Osa sellustapäätyirehuksi jaspriiksi.

Rauman laatikkotehdastoimi puolustusvoimi-

en tilausten ^{turvin, ja} paikallinen puutavara- osasto valmisti valtiolle parakkeja ^ja taloja.

Kaupungissa valmistettiin myös varastosuojia jalentokonehalleja. Kun jälleenrakennuspääsi sodan jälkeen vauhtiin, tehtaiden jätepuusta alettiin ^vuonna

1945

valmistaa rakennusten lämpöerityksessä käytettyä huokoista Rauma- levyä.¹⁵

Kansallis-Osake-Pankin halu nostaaRauma- Raahe vanhojenyhtiöiden veroiseksi johtivuo-

den 1952 pankkilain jälkeenuusiin järjestelyi- hin. Pankin oli lähimpien kolmen vuoden aika- na keksittäväratkaisu, jokajättäisisillevain vii- denneksen yhtiön osakkeista. Valtiovallan pää- töksiä tarkoin korvin kuulostellut pankki ^toimi viivyttelemättä ja liitti omistamansa yhtiöt hel- mikuussa 1952 valtakunnalliseksi konserniksi.

Rauma-Raahe Oy, Repola-Viipuri Oy sekä Lahti OysulautuivatRauma-Repola Oy:ksi. Rauma oli tähän saakka ollut emoyhtiönkiistaton keskus.

Yhtiöllä oli ollut tehtaitamuuallakin, muttasen keskeiset osat olivat ^sijainneet Raumalla. Nyt yhtiö levittäytyi ^{koko Suomeen. 16}

Rauma-Repola joutui

1950-luvun

^{alussa so-}

peutumaan moniin muutoksiin. Koko^tuotanto- koneisto oli rappeutunut sotavuosien aikana,

jotenyhtiön oli paneuduttava ⁿⁱⁱⁿ sahan kuin sellunkeitonkinuusimiseen. Työt käynnistyivät vuonna

1947.

Ne päättivät Rauma-levyjen ^ja sprii tuotannon keväällä ^1951, veivät vuotta

myöhemmin Paloheimojen ^jaToivosen raken-

nuttaman sahan uuden laitoksen tieltä ^japää- tyivät samana vuonna silkkiselluloosan keiton alkamiseen. ^{Keksijänsä Yrjö} Sivolan mukaan 281

Vuojoki Gods Ab kasvoi vuosikymmenien mittaan monisäikeiseksija nimeään moneen otteeseen muutta-

neeksi yhtiöksi. Vuonna 1994_Oy Metsä-RaumaAb rakensi Raumalle paperitehtaan naapuritontille sellu- tehtaan. Tehdas oli käynnistyessäänvuonna 1996lajissaan maailmansuurinyksilinjainen havusellutehdas

jayhdessäviereisen paperitehtaan kanssa maailman ^suurinyksikkö. Metsä-BotniaOyAb ^Rauman tehtaan kokoelmat.

nimensä saanut uusi menetelmä paransi mer- kittävästi tuottavuutta, kun ennen jätteenäme- reen johdettulipeävoitiin_ottaalähes kokonaan

talteen ^jakäyttää tehtaan energian tuottajana.

Tuotantomenetelmänuusimisenrinnalla kasva- tettiin tuotantoa;

50-luvun

^lopun laajennukset nostivat tehtaan kapasiteetin runsaaseen sa- taantuhanteen sellutonniin.¹⁷

Painopisteen siirtyminen sellunvalmistuk- seen johti ajatukset paperin tuottamiseen. Sitä pidettiin periaatteessa suositeltava^- näin voitai-

siin sopeutua entistä paremmin markkinoiden vaihteluihin. Suuret kustannukset ^siirsivät pää- töksiä, kunnes johtokuntaotti asian esille uudel- leen tammikuussa

1964.

Asenteet olivatmuuttu- neet, jamyönteinen päätös syntyi ^monien lou- naiden ^jakeskustelujen jälkeenhelposti.Raken- nustyöt alkoivat vuoden

1967

lopulla, jayhtiön kouluttamat miehet käynnistivät paperikoneen kesäkuussa

1969.

Hanke oli kallis muttaharkittu.

Tuloksena olimaan nykyaikaisin ja^ainoayli kah- deksanmetrin levyinenpaperikone.¹⁸

Päätös toisen paperikoneen ostamisesta tehtiin ripeästi: sekäynnistyi vuonna 1971. Yhtä vaivattomasti sujui kolmannen paperikoneen hankinta. Se oli kahdesta edeltäjästä poiketen kotimainen ja nosti tehtaan vuosituotannon syksyllä 1980 jo400 000 tonniin. Raumasta tuli näinyksi maan suurimmista paperinvalmistajis-

ta. Ensimmäinen kone ^tuotti pääasiassa sano- malehti- jaseuraavat aikakauslehtipaperia. ^En- sin mainitun valmistus lopetettiinvuonna 1989.

Sen jälkeenRaumalta lähti maailmanmarkki- noille etupäässä kiillotettua tai päällystämätön- tä aikakauslehtipaperia. ¹⁹

Yhtiö ei aikonut suinkaankeskittyä pelkäs- tään paperin valmistajaksi vaan seurasi tarkoin muun metsäteollisuudenkehitystä. Se panosti voimakkaasti selluloosatuotannon kehittämi-

seen, otti viivyttelemättä käyttöön alan uutuu-

det jasuuntasi^varoja tutkimustyöhön. Tulokse- na oli uusien menetelmien kehittäminen, tuo- tannonmonipuolistuminen ^jamarkkina-alueen laajeneminen.Raumalla kärsittiin suhdanteiden vaihteluista ja jouduttiintoteamaan tuotannon

70-luvun lopun ^lasku, mutta tehdas selvisi vai- keista ^vuosista jakasvatti tuotantonsa 80-luvun alkuun mennessä ^uuteen ennätykseen ^- teh- taalla tuotettiin vuonna 1980 ^noin 152 500 ja kolme vuosikymmentäaikaisemmin 61 800 sel- lutonnia. Oman tehtaan sellua^eikäytetty ^vierei- sen paperitehtaan raaka-aineena, vaikka mah- dollisuus otettiin päätöksiä tehtäessä huomi- oon selkeänä etuna, vaan lähes kaikki (98 %)

Raumalla tuotettu selluloosa kulkeutui

1980-lu-

vun puolivälissä _{kaupungin satamasta}

32

^maan markkinoille.²⁰

Rauman ^saha, selluloosa- ja paperitehdas rikkoivat useimpina 80-luvun vuosina vanhat tuotantoennätykset. Yhtiön johtonäki taivaan- rannalla kuitenkinmustiapilviä jaryhtyi valmis-

tautumaan pahimpaan. Yhtiötäryhdyttiin ^uusi-

maan vuonna

1986.

Se myi joitakin vanhoja omistuksiaan ^ja hankki uusia. Se kääntyi yhä enemmän läntisille markkinoille, hankki ulko- mailta tehtaita ja monipuolisti tuotantoaan. Se valmisteli samalla kilpailukykyisen kotimaisen metsäteollisuuden syntyä ^ja julkisti keväällä 1990 tiedon sen jaYhtyneidenPaperitehtaiden fuusiosta. Tuloksena oli Suomen suurinyksittäi-

nen liikeyritys, metsäteollisuuden^jätti, jokakä- sittelipuuta sahoissa sekä selluloosa-^japaperi- tehtaissa.²¹

Uuden konsernin tuotannollinen toiminta ryhmitettiin kolmen nimikkeenalle; metsäteol-

lisuus koottiin Yhtyneet Paperitehtaat Oy:ksi.²² Konsernitoiminnot ^jäivätRepola Oydle. Ratkai-

sut eiväthaudanneet vuoden 1989 päätöstä uu- den sulfaattiselluloosatehtaan rakentamisesta.

Päämääränä oli tehtaan valmistuminen syksyyn 1992 mennessä. Mutta raumalaiset olivat tuskin ennättäneet ^tointua kevään uutisista, kun he saivat uusia pohdinnan aiheita ^- Yhtyneet Pa- peritehtaat harkitsi asiaa uudelleen ja pysäytti valmistelutyöt kesällä 1990. Hämmennysoli ly- hytaikainen, sillä pian saatiinrauhoittava tieto:

Kuulutus

Kaikillkkunnjalisill ihmsillt tiedoks anneta, etttäällp paukatta kans, mut nys saava naapreitten glasi oli^raohas, ko ammattmiähe ova asjall. Näättäk, ko tähä meinatam bykät mailma ^suurin

LWC-masiin, TästäKetungaljost fyärätä miljuunakuutiomeetterikaljotiähes.Fabriikinbidäis alotta syksyll 1997. ^Se lykkäkidastas vuadesyli 400000 tonni mailma fiineind glanssattuaviispaperi.

Juus

^{nii fiini,}kon derehtöör Olknuara fasuuna miini. Parhamillas rakentamisen gimpusvähtä tuhanne ja viissata ihmist.Kyll siins sitt Rauma dalouselämäkin bamppandu.

Pyyrmanni Reino Peiponkuulutus

4.12.1995

Yhtyneettehtaat oy, Rauman uutislehti 19.12.1995.

Yhtyneiden Paperitehtaiden suureksi osaksi omistama Metsä-Botnia toteuttaisi päätöksen ^ja rakentaisi Raumalle uuden sellutehtaan. Se ^sai käyttöönsä tehdyt suunnitelmatjaarveli uuden tehtaankäynnistyvän viimeistään vuoden

1994

lopulla.²³

Raumalla juhlittiinkesällä

1994

paperiteh-

taan 25-vuotispäivää.

Juhlamieltä

^{kasvatti tieto}

edellisen vuoden ennätyksestä. Tuotannon kerrottiin ylittäneenpuolen miljoonantonnin rajan. Tehdas oli valmistanut kuluneen neljän- nesvuosisadan aikanayli kahdeksan miljoonaa paperitonnia.²⁴ Vuoden 1990 fuusio takasi Rauman tehtaiden edellytykset uudistua,

hankkiaajanmukaisiakoneita jalaitteita. Muu-

taman vuoden kuluttua kävi kuitenkin ilmei- seksi, _{että tuotannon} kehittäminen ^vaati yhä suurempia voimavaroja. Tuloksena oli vuonna 1995 hyväksytty Kymmene Oym ^ja Repola Oym sulautuminen toukokuun alussa

1996

^vi- rallisesti toimintansa aloittaneeksi UPM-Kym- mene Oy:ksi.²⁵

Uuden yhtiön synty jäi toisen raumalaisten mieliä askarruttaneenasian varjoon.Kaupunki- laiset eivät pohtineet _niinkään UPM-Kymmene Oym vaikutuksia kuin arvuuttelivat rakennetta- vaksi päätetyn uuden paperikoneen sijainti-

paikkaa. Tulisikose Raumalle, toisiko^se tulles- saan uusia työpaikkoja? Tehokas ^satama, sellu- loosatehtaan läheisyys jarakennuspaikan edul- lisuus painoivat ^vaa’anRauman eduksi. Neljän- nen paperikoneen, _{UPM Rauma} 400-projektin rakennustyöt käynnistyivät joulukuun neljänte-

nä päivänä

1995.

²⁶

Rauma tervehtihuojentuneintuntein joulu- kuussa 1995neljännenpaperikoneen

Juhlallis-

ta alkupamausta’. Raumasta oli tulossa maan paperiteollisuuden ehdotonykkönen.^Kaupun- ki ^sai näin uudentukijalanmutta ennenkaikkea

1990-luvulla

^{niin tärkeäksi}nousseen hyvän ima- gon ^- teollisuuden, muun yritystoiminnan ^ja kaupungin yhteistoiminnan todettiin sujuvan täällä kitkoitta.²⁷

Vanhan perinteen

uudet edustajat

Telakat

Raumalla oli vuosisataiset perinteet laivojen^ra- kentajana. Paikalliset taidot riittivät hyvin pien-

ten puulaivojen rakentamiseen, mutta kun me- rille alkoi ilmaantuahöyrylaivoja ja^suuriapurje- laivoja,varvi hiljeni. Vuojoki Godsin tulotoi sa- tamaanvanhaan viittaavia piirteitä. Yhtiö ^eira- kentanut purjelaivoja ^{mutta osti} puunkuljetuk-

seen soveltuviaproomuja. Pian kävi kuitenkin ilmeiseksi, ettäproomut oli edullisintarakentaa itse.Työt alkoivatvuonna 1912, ^japroomujaval- mistui seuraavien kolmen vuoden aikana pari- kymmentä.²⁸

Vuojoki Gods kaipasi laivoja myös lastien kuljetukseen ja päätyi Nestor Toivosen suosi- tuksesta valmistamaan sisävesillä kulkevien tervahöyryjen kaltaisia laivoja. Sisä-Suomesta tuodut rakentajat valmistivat piirustuksiin ai- kaa haaskaamattaneljä tervahöyryä. Ne olivat tuntuvasti leveämpiä ^japidempiä kuin sisäve- sillä purjehtivat esikuvansa. Niillä oli tarkoitus purjehtia Itämeren ja Pohjanlahden satamiin,

mutta ne kestivät töin tuskin rannikkoliiken-

teen rasitukset.^Kun kesällä 1918 tekeillä ollut viides laiva ^- Alku ^- valmistui, tervahöyryjen aika täyttyi, ^ja yhtiö keskittyi proomujen ^ra- kentamiseen.²⁹

Proomujen ^ja tervahöyryjen rakentaminen oli vaatimatonta näpertelyä. Se ^ei pitänyt yllä vanhaa ammattitaitoa eikä antanut uusia val-

miuksia. Yhtiön kuuden hinaajan, kolmen ter-

vahöyryn ja26 proomun ylläpitäminen ^ja kor- jaaminen vaati runsaasti työtä ^ja tuli kalliiksi.

Yhtä hankalaa oli sahan ja laatikkotehtaan ko- neidenjatyökalujen korjaaminen. ^Rauman teh- taiden johtaja^esitti tämän vuoksi korjaustela- kan ^ja konepajan rakentamista.³⁰ Omistajat suostuivat esitykseen ja saivat ^tontin RuokJuodon nokalta. Hinnaksi sovittiin kym-

menen penniä neliömetriltä ja vuokra-ajaksi

50

vuotta. Konepajavalmistuivuonna 1919, telak- ka kolmevuotta myöhemmin.³¹

Konepaja ^ja telakka eivät olleet pelkästään sahan ja selluloosatehtaan apuosastoja. ^Kum- massakin tehtiin mahdollisuuksien mukaan myös ulkopuolisten tilaamia töitä.Konepaja ^eri- koistuiarinarautojen jasahateollisuuden konei- den valmistukseen. Telakalla tartuttiin

30-luvul-

la mittaviinkinkorjaustöihin. Niidenonnistumi- nen rohkaisi pohtimaan kunnollisen allastela- kan rakentamista.Ajatus voimistui 40-luvunso- tavuosina, kun pohdittiin sodan aiheuttamien vaurioidenkorjaamista.Koska telakka oli edulli- sinta sijoittaa länsirannikolle, Rauma Woodin meriosaston päällikön, kapteeni G. V Lounas-

meren

1920-luvulla

ylistämä Ruok’luodon nok- ka näyttiparhaalta vaihtoehdolta.³²

Rauma-Raahen johto otti ajatuksen omak- seen. Se neuvotteli yhtiön muodostamisesta valtion, kaupungin ja^erinäisten laivanvarustaji- en kanssa ^ja päätyi oman telakan rakentami- seen. Kaupunki tuki hanketta ja myi yhtiölle halvalla 180 hehtaarin^{maa- ja}50 hehtaarin vesi- alueen. Valtio puolestaan lupasi verohelpotuk- sia, takasi laitehankinnat ^ja myönsi viiden mil-

joonan markan avustuksen ^- summa kattoi noin viidenneksen arvioiduista kuluista. ^Vasti- neeksiyhtiön olipidettävä telakkahyvässäkun- nossa ja otettavavaltion jäänmurtajat ja ^muut yli 1

500

^tonnin alukset hetikorjattaviksi.³³

Rauha toi telakoille uusia tehtäviä. Suomen kauppalaivasto oli saatava kuntoon, mutta sa- malla oli rakennettava Neuvostoliitolle luovu- tettaviksi määrätyt laivat. Toiminnassa olleiden telakoiden uskottiinselviytyvän vaadittujen te-

räslaivojenrakentamisesta. Muttakykenisivätkö

ne valmistamaan korvauksiin kuuluvat puiset kuunarit, troolarit ja proomut? Kysymykseen vastattiin enimmäkseen: ^eivät. Puulaivojen ra- kennustaidon pelättiin ^vaipuneen unhoon.

Rannikkoseuduilla tiedettiin^tosin tehdyn proo- muja jalotjia, sisävesillätervahöyryjä jaKannak- sella kuunareita. Mutta kun maasta löytyi ^vain kolme puulaivojenrakentamiseen perehtynyttä miestä^- yksi oli Kannakselta evakuoimisen ai- kana Raumalle hinatun kuunarin ^rakentaja Kaarlo Pulli ^{-, satojen} puulaivojen toimittami-

nenmuutamanvuoden aikana vaikuttitoivotto- malta urakalta.³⁴

Ratkaisuksi tuli uusien telakoiden perusta- minen. Kannakselta siirtyneet koivistolaiset, merikapteenit Filip Hollming ja Hugo Rönty- nen, laivanrakentajaKaarlo Pullijapuuasiantun- tija August ^Mannonen hakeutuivat sotakorva- uksia hoitavan Sotevan johtajienpuheille java- kuuttivat nämä taidoistaan rakentaa vaaditun kaltaisia puulaivoja. ^Filip Hollmingin Kannak- selle ^vuonna

1934

perustama huolinta- ^ja ahta- usliike soveltui yhtiön ytimeksi. Sen uudeksi kotipaikaksi valittiinFilip Hollmingin koulu- ^ja hänen Rauha-vaimonsa kotikaupunki. ^Ajatus koivistolaistenvarvista eimiellyttänyt ^perinteis-

tään ylpeitäraumalaisia, mutta vastustus mure- ninopeasti, jakaupunki vuokrasiyhtiöllepuoli-

toista hehtaaria Korkeakarin ⁿⁱⁱⁿ kutsutusta La- sitehtaan nokasta.³⁵

Uusi yhtiö ^sai Sotevalta maaliskuussa

1945

lupauksen kahden kuunarin tilauksesta. ^Sen turvin lähdettiin eteenpäin. Maaliskuun puoli- välissä alettiinraivata Korkeakarin kallioita, ja hotelli Raumanlinnaan majoittuneet osakkaat alkoivat hankkia raaka-aineita ^jatyöläisiä. Turun tienoilla evakossa olevat^Koiviston laivanraken- tajat kutsuttiin Raumalle. Kutsua kuultiin. Yhti- ön palkkalistoilla oli toukokuussa

1945

^jo

38

henkeä^-kaikki evakoita. Työtä tehtiin vanhoin menetelmin, enimmäkseen käsityönä. Koska Korkeakarin veistämöllä rakentuva kuunari oli ensimmäinen laatuaan, rakentajat työskenteli-

vät ilman yksityiskohtaisia piirustuksia, toisi- naan jopa niin, että piirustukset hyväksyttiin

vasta laivan valmistumisen ^jälkeen. Suunnitte- lun ^jarakentamisen välinen epäsuhde heijastui telakan ^toimiin vielä vuosia myöhemminkin, kerrotaanhan varvin ylimestari ^{Reino Kukon} kummastelleen ^nuoren insinöörin toimittamia piirustuksia: “Kui sie tän jopiirsit, vaikken ^mie oo sitäviel tehtkää?”³⁶

Hollming Oyvakuutti kesään

1945

^mennes-

sä Sotevan päättäjätkyvyistään ja sai jo ennen ensimmäisten ^laivojen valmistumista kolmen kuunarin jatkotilauksen. Kun samalla ^saatiin

vihjeuusista tilauksista, yhtiö ryhtyi rakennus- töihin. ^Laivat oli tähän mennessä rakennettu taivasalla.

Jonkinlainen

^suoja rakennettiin en- siksi veistämön kahdelle hevoselle, ^sen jälkeen olivatvuorossa varasto, konttori ^japajasekä ko-

mea

23-metrin

lipputanko. Keväällä

1945

ryh- dyttiin rullatelakan rakentamiseen. Sen kum- mallakin puolella oli kolme kuunarien raken- nuspetiä. Työskentelyä leimannut käsityö sai

syksyyn mennessä teollisia muotoja. Kuunarit valmistuivat edelleenveistämöllä, muttapaikal- la oli ^josuunnilleen kaksi sataatyöläistä.³⁷

Rauma-Raahen telakka päätyiniinikään lai- vojen rakentajaksi ja sitoutui heinäkuussa

1945

toimittamaan Sotevalle kuusi ^puusta ja teräksestä rakennettua komposiittiproomua.

Telakka oli keskeneräinen, mutta miehetsaat- toivat työskennellä pääosin valmiin hallin^suo- jissa.Tehtävä ei ollut helppo. Aikataulu oli tii- vis, eikäRaumalla ollut proomujentekoon pe- rehtyneitä miehiä. Apu tuli ainakin osin Kan-

nakselta. Ruoklahden telakan avuksi tuli työtä kirjeellä “En oo insinöörienkäteknikko, eioo suosituksii, rnutt kyl mie laivan teen” etsinyt David Tella.³⁸

Komposiittiproomujen japuukuunarien ra- kentaminen asetti telakat vaikean tehtävän

eteen. Selviytymistä helpotti mahdollisuus op- piatehdyistä virheistä. Varveilla oli perinteisesti rakennettu yksilöllisiä laivoja, nyt valmistetta- vaksi tuli kymmeniä pääpiirteissään samankal- taisia aluksia. Telakat selviytyivät tehtävistään hyvin ja saivat Sotevalta 40-luvun lopulla uusia tilauksia. Hollming Oy valmisti Raumalla

34

kuunaria, yhden proomunja viisitoistakalastus- troolaria. Rauma-Raahe rakensi 44 komposiitti- proomua ^jakolme meriproomua. Viimeiset lai-

vat luovutettiinsyksyyn

1952

mennessä.³⁹ Rauman telakat toimivat 40-luvun ^ajansota-

korvaustenvarassa. Tulevaisuus alkoivuosikym-

menen lopulla huolestuttaa telakoiden johtoa jatyöntekijöitä.Loppuisivatko _työt Sotevan tila-

usten ehtyessä? Etenkin pienen pääoman tur- vin toimivan, puulaivojavalmistavan Hollmin- gin tulevaisuus näytti huolestuttavalta. Telakat

ryhtyivätkin sotakorvausten vielä jatkuessatur- vaamaan huomistaan, Puulaivojen valmistajat

liittyivät vuonna

1948

^Suomen Puulaivateolli- suusr.y.m, myöhemmän Telakkayhdistyksen ^jä- seniksi. Se hoiti neuvottelut Sotevan kanssa ^ja avusti 60-luvun alkuvuosiin saakka jäseniään^so- pimusneuvotteluissa ja markkinoinnissa. Rau- malaisten huoli töiden riittämisestä^hellitti,kun kaupungin telakat saivat

1949

varmuuden uu- sistatilauksista.⁴⁰

Raumalta tilattiin aluksi lähinnä teräsproo- muja. Rauma-Raahe rakensi niitä vain _muuta- man vuoden; Hollmingin toiminta perustui 50- luvulla ^nimenomaan niiden myyntiin. Se val- misti 102 proomua jaluovutti viimeisen loka- kuussa

1960.

Siirtyminen proomujen valmista- jaksipani yhtiön kovalle koetukselle. Siirtymä- kautta helpotti puukuunareiden ja teräsproo- mujen limittyminen niin, että telakalla raken- nettiin parin vuoden ajan kumpiakin. Kun en- simmäistenproomujenpohjaosat olivat puisia, yhtiö pystyi alkuvuosinahyödyntämäänvanhaa osaamistaan ja ennätti kouluttaa puuseppänsä hitsareiksi ^jalevysepiksi⁴¹

Uudet tilaukset eivät järisyttäneet Ruokäuodon telakkaa, olihan se toimittanut teräsproomuja jo sotakorvauksina. Se näytti 40-luvun lopulla Hollmingiin verrattuna oike- alta telakalta. Olennaisin ero oli muualla.

Ruok’luoto oli valtakunnallisen konsernin osa;

Korkeakarilla omistajatratkaisivat asiat muita kuulematta. Lähtökohtien poikkeavuus tuli näkyviin

1950-luvun

lopulla. Hollming piti te-

räsproomujen rakentamista haasteellisena tehtävänä. Rauma-Raahe pyrki erikoistumaan jauskoi Ruok luodon telakalle Neuvostoliiton tilaaminentankkilaivojenrakentamisen. Telak- ka ^joutuinielemään Wärtsilän miestenlohkai-

sut ‘plootutöistä’ mutta puhui vastaavalla yli- mielisyydellänaapuristaan ‘Holopaisen laippa- tehtaana’.⁴²

Telakat ryhtyivät 40-luvun lopulla etsi- mään^uusiamarkkinoita. Ruok’luoto oli alun- perin suunniteltu korjaustelakaksi, ^ja vaikka sotakorvaukset käänsivät toiminnan toisaalle,

Suomen oli jatkosodan lopettaneen Pariisin rauhansopimuksen mukaan maksettava Neuvostoliitolle kuuden vuoden aikana huimat 300 miljoo- nan dollarin sotakorvaukset. Ne oli maksettava puu- ja paperituotteina, koneina ^jalaivoina. Neuvostoliitto vaati muun muassa puisia kuunarei-

ta, troolareita ja proomuja, mutta

niiden rakennustaito näytti unohtu-

neen, Koiviston pitäjässä vanha puu- laivanrakennustaito oli säilynyt. ^So- takorvausteollisuuden valtuuskun- nan päättäjät, vakuuttuneina koivis- tolaisten ammattitaidosta, kutsuivat heidät työhön tarjoamalla kahden aluksen tuotantosopimusta. Rauma valittiin laivaveistämön kotipaikaksi jatekijät tulivat sijoituspaikkakunnil-

taansuorittamaanosuuttaansotakor- vausvelvoitteesta. Kun työn jälki oli hyvä jatoimitusaika täsmällinen, sai raumalaisyrittäjäksi vuonna 1945 hahmottunut F. W Hollming Oy uusia tilauksia jakarjalainen väki jäi pysyvästiRaumalle.

Karkeat kirveenlastut ja ^tervan haju hävisivät veistämöltä ^vuonna 1932 valmistuneen ^viimeisen kuu- narin myötä. Veistäjien piilukirvee- niskut, leksijöitten keveämmät ^veis- toäänet ja riveejienelitriivarien nui- jankalke vaihtuivat polttopillien suihkeeseen, hitsausliekkien väik- keeseen ^ja meislauksen repivään ääneen. Yläkuvassa ensimmäisten kuunareiden kylkikaaret ^nousemas- sarakennusalustallaanRauman Kor- keakarissa. Keskellä 300tonnia las- tia kantava, 34 alusta käsittäneen sarjan viimeinen sotakorvauskuuna- ri lähdössä palvelemaan uutta isän- täänsä, Neuvostoliittoa. Hollming

Oy: nkokoelmat.

Hollmingoy: n osaaminenkasvoi ^pii- lukirveestä tietotekniikkaan. Monen- tyyppisten rahtialusten ja hinaajien rinnalla rakennettiin Neuvostoliiton Tiedeakatemialleuseita laivoja erilai- siin merentutkimustehtäviin. "Aka- demik Mstislav Keldysh", oli labora- torioineen ja tietokonepalveluineen huomattavan monipuolinen alus.

Tämä tiedeakatemian laivaston lip- pulaiva kunnostautui 1990-luvulla kauan etsityn "Titanicin" löytämises- sä. "Keldysh" oli ensimmäinen alus,

joka kulki Petäjästen väliin avatun, Rauman satamankehittymisen mah-

dollistavan väylän kautta merikokee- seen. HollmingOy:ⁿkokoelmat.

287

alkuperäinen ajatus säilyi. ^Uusi korjaustelakka rakentui muun toiminnan rinnalla. Se ^otettiin käyttöön tammikuussa 1948, kun Merivienti Oym Tornator tuotiin korjattaviksi. Nopeasti ^ja hyvin ^suoritettu työ vakuutti tilaajat.Raumalai-

set muistelivat laivaa lähinnäpulakauden anke-

utta lievittäneenä kahvin ja pirtun ^tuojana.43 Hollming ryhtyi myös korjaamaan laivoja. Se osti vuonna 1950 kaksitoista kansanhuoltomi- nisteriölle päätynyttä liittoutuneiden ylijäämä- laivaa, kunnosti ne ja myieteenpäin. Näin saa- tiin hyvä^tuntumakorjauksissa esiintuleviinvai- keuksiin japarannettiin uuteen aikaansiirtyvän työväen ammattitaitoa.⁴⁴

Telakat onnistuivat tilausten hankinnassa.

Hollmingrakensirautaveneitä merivartiolaitok- selle; Rauma-Repola myi miinanraivaajia armei-

jallesekärahtilaivojakotimaisille varustamoille.

Muttavaikka telakoilla oliriittämiin töitä, niiden oli

50-luvun

^lopun jännittyneissäoloissapunta- roitava tulevaisuuttaan. Ne ^toimivat pääosin Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmiin ^kirjat- tujen tavoitteiden varassa. Nyt oli aika kysyä, olikoyhden tilaajan^varaan jättäytyminen^viisas-

ta; oliko tyydyttävä täyttämään ^vain saadut tila- ukset vai oliko toimintaa kehitettävä? Rauma- Repola teki 1958 periaatepäätöksen telakoiden

nykyaikaistamisesta ja laivanrakennuksen kes- kittämisestä Raumalle. Ratkaisu merkitsi tela- kan kapasiteetin kasvattamista ja sen varustus- ten parantamista.⁴⁵

Neuvostoliitto oli telakoiden tärkein työllis-

täjiä. Muut tilaukset olivat luppoaikojen täyttä- jiä. Raumalaiset odottivatkin jännittyneinä

60-

luvun alun tietoja ^jatervehtivät neuvotteluiden tuloksia helpottunein mielin. Rauma-Repolan osaksi tullut viidentoista tankkilaivan rakenta- minen turvasi telakan työllisyyden useiksivuo- siksi. Hollmingillaaika oli kulkenut ^sen valmis- tamien proomujen ohi, ^muttatelakka uskaltau- tui tekemään tarjouksen

Jäämeren

oloihin suunnitelluistapuutavaralaivoista. Yhtiö oli val- mistanut pari Neuvostoliiton sisävesille tarkoi-

tettua moottorialusta jaarveli selviytyvänsä uu- sistahaasteista. Se ^sai sopimuksen jatotesi tuo-

tantosuunnanmuuttamisen vaikeuden. Vanhan rullatelakan kupeelle oli valmistettava uusi ra-

kennusalusta, vanhat nosturit jakoneet, perin- teiset työtavat oli heitettävä romukoppaan ^ja urakkahinnoittelu uusittava. Muutokset kiristi- vät tunnelmiamutta eivät lamaannuttaneet^toi- mintaa.⁴⁶

Raumalaiset saivat

1960-luvun

alussa toisen- kin mieliähykerryttävän tiedon:Rauma-Repola

oli voittanut kireän kilpailun jasai rakentaak- seenkaksi Nesteensäiliölaivaa. Tilaus oliriemu- kas. Suomessa ei ollutennen tehty yhtä ^suuria laivoja.^Rauma oli nousemassa Turun ^jaHelsin- gin telakoiden veroiseksi jättiläiseksi! Tehtävä osoittautui hankalaksi.Syynäolivat sekä^tilaajan vaatimuksetettä uusien materiaalientuottamat

yllätykset. Terviksi ^jaPalvaksi kastetut tankkerit korostivat telakan osaamista mutta tuottivat kaivattujenvoittojen sijastatappiota javeivätte-

lakan lähelle taloudellistaumpikujaa.⁴⁷ Uusien laivojenvaatimat investoinnit heikensivätmyös Hollmingin taloutta ja nostivat esille toiminto-

jen myymisenRauma-Repolalle. Hanke hautau-

tui, jaHollming jatkoiitsenäisenä^yhtiönä.48 Raumalaistelakoiden työ vakuutti venäläiset ja toi niille 60-luvun lopulla ^{uusiatilauksia,} Holl- ming ^sai valmistaakseen parikymmentä ^puuta- varankuljetusalusta ^ja Rauma-Repola nelisen- kymmentä tankkilaivaa. Pitkien tilausten sarja oli kuitenkin ohittumassa. Telakoiden olikyet- tävä rakentamaan teknisesti ^vaativia erikoislai- voja. ^Ne päätyivätankarankilpailun jälkeen70- luvun lopulla kehittämään omaa eritysalaansa.

Rauma-Repolasta tuli arktisiin oloihin rakennet- tujen tankkereiden, huoltoalusten ^ja öljynpo- rauslauttojen valmistaja.⁴⁹

Telakoiden 'herrasmiessopimus’ _ei estänyt uusien laivatyyppien kehittelyä. Kaikilla oli oi- keus suunnitella ^{uusia malleja,} mutta mikäli

joku sai tilauksen Neuvostoliitosta, muut eivät kilpailleet samantyyppisellä laivalla. Hollming

voitti 1972 tiukan kilpailun ja sai sopimuksen mukaisesti valmistaakseen Neuvostoliiton tilaa-

matroro-alukset. Rauma-Repola oli valmistanut samantapaisia aikaisemmin, mutta erilaisia ja

vain kotimaisille ^ja englantilaisille yhtiöille.

Hollming valmisti 70-luvun lopulla toistakym-

mentä Siperiaan tilattua jokilaivaa ^ja keskittyi sittemmin valmistamaan erilaisia tutkimusaluk- siaNeuvostoliiton Tiedeakatemialle. Ensimmäi- nen niistä, Akademik Mstislav Keldysh, oli aikansa tekninen ^{saavutus monine} laborato- rioinen ja runsaine tietokonevarustuksineen.

Tämä alus tuli 1990 -luvulla tunnetuksi Titaniciin^{löytäjänä.50}

Laivanrakentajien yhteistyö, pitkät sarjat ^ja edulliset maksujärjestelyt takaisivat Neuvosto- liiton kaupan ^varassa toimivien telakoiden kan- nattavuuden. Rauma-Repolan telakka tuotti Nesteen tankkerien aiheuttamien tappioiden jälkeenvoittoa yhtäjaksoisesti 80-luvun lopulle saakka. Hyvätulos salattiin, ja johtajatkorosti-

vat julkisuudessa Mäntyluodossa rakennettujen jaetupäässä länteenmyytyjen öljynporauslaut-

tojen kannattavuutta, vaikka ne, kuten monet muut länsimarkkinoille myydyt laivat tuottivat lähes säännöllisesti^tappioita.51

Neuvostokaupan rakenne muuttui 80-luvun aikana. Telakat toivoivat vanhankäytännön jat- kumista jamahdollisimman vähän uutta suun- nittelua vaativien laivojen tilauksia. Kannatta- van idänkaupan avulla haluttiin^keskittyä läntis-

ten markkinoiden tutkimiseen janiillemyytävi- en laivojen suunnitteluun. Toiveei toteutunut, sillä Neuvostoliitto halusiyllättäen tilatayksilöl- lisiälaivoja.⁵² Rauma-Repola saikovan kilpailun

jälkeen kesällä

1986

rakentaakseen kolme ra- vun- ja kalanjalostuslaivaa. Tilaus oli telakan suurin muttatarjous tappiollinen; sen toivottiin raivaavan tietä uusille markkinoille. Telakka oli

‘ota tai jätä’-tilanteessa, sillä näköpiirissä ei ol- lut muita tilauksia.Ensimmäinen laiva aiheutti harmeja, muttaseuraavavalmistui suunnitelmi- en mukaan jaotettiin^{vastaankiitoksin,53}

Odotettuja tilauksia ei saatu, jaRauma Re- polan laivanrakennuksen huomen synkkeni.

Konsernin johto pohti telakan lakkauttamista

mutta päätyi päällekkäisten toimintojen karsi- miseen jarationalisoinnin^nimissätoteutettuun työvoiman supistamiseen.Raskaiksi luonnehdi-

tutpäätöksetveivättelakalta 80-luvulla kaksivii- destä työpaikasta.⁵⁴ Työvoiman vähentäminen ei elvyttänyt telakoita. Oli löydettävä muitakei- noja. Rauma-Repolan ratkaisuksi tuli kesällä 1989 Rauman ja Uudenkaupungin telakoiden irrottaminenyhtiönmuustatoiminnasta^Rauma Yards-nimen alle.

Rauman telakat havahtuivat 80-luvun lopul- la huomaamaan yhteistyön voiman. Kumpikin oli menneiden^vuosien aikana valmistanut ra- kentamiinsa laivoihin erilaisia varustuksia. Holl- mingalkoi 60-luvun puolivälissä kehitellä kone- pajaa työllistäviä tuotteita. Tuloksena oli Aquamaster-potkurilaite. Rauma-Repola puo- lestaan suunnitteli javalmisti erilaisia kansiko- neita. Yhtiöt sulauttivat erityistuotteiden val- mistuksen vuonna 1988 Aquamaster-Rauma Oy:ksi. Yhtiömenestyi hyvin. Se perustimyynti- konttoreita maapallon _eri puolille ja^sai hyvän

jalansijan jopa Etelä-Korean telakoilla. Hyvä

tuotekiinnitti ulkomaalaisten huomiota ja johti yhtiön vuonna 1995 ruotsalaisen^Kamewa Abm ja sitäkautta vuottamyöhemminkansainvälisen Vickers- jasyksyllä 1999 Roll Royce-konsernin osaksi. Maailman merillä

90-luvulla

kulkevissa laivoissa^ontuhansia tehokkaita jakestäviäRau- malla kehitettyjä potkureita ja vinssejä; ne on myyty

90-luvun

lopulta lähtien asiakkaille Ka- mewaFinland Ltd:n kautta.⁵⁵

Potkureiden ja vinssien valmistuksen ^er- kaannuttaminen ei vähentänyt telakoidenvai- keuksia, jotenHollming jaRauma Yardspäätyi- vät neuvottelemaan laivanrakennuksenyhdis-

tämisestä. Keskustelut ^johtivat syksyllä 1991 Finnyards Oym perustamiseen, Ruokäuodon jaKorkeakarin telakoiden ^osaamisen yhdistä-

miseen jauskaltautumiseen uusilleurille, lois- toristeilijöiden ja jäänmurtajien rakentajiksi.⁵⁶ Kahden hyviin tuloksiin päässeen telakan yh-

distäminen varmisti laivanrakennuksen ^jatku- misen mutta ei taannut uudelle yhtiölle heti sen edeltäjienkaltaista toimintaa. Niinpä kun Raumalla oli 80-luvulla rakennettu yhteensä

103

^laivaa,

90-luvulla

^jäätiin

36

laivaan. Tilaus-

ten hiipuminen _jatelakoiden kovakilpailu johti

Laivanrakennus joutui 1980-luvulla pahaankriisiin, kun neuvostokauppa ehtyi ja rakentajien olilöydettä- vä uusia ratkaisuja. Raumalaiset turvautuivatyhteistoimintaan, liittivät^ensin joitakin toimintojayhteen ja sulautuivat lopulta ^vuonna 1991 nimen Finnyards _Oy alle. Sen ensimmäiset vuodet olivat vaikeahkot,

mutta se selvisija piti rakenteilla olevat laivat sekä sadat rautakourat raumalaisuuden olennaisena^osana.

Kuvassa on Hollmingin telakka sekä telakalleavautuvaväylä. HollmingOy. nkokoelmat.

syksyllä 1997 ^uusiin järjestelyihin: Finnyards sulautuinorjalaisenAker-konserninosaksi; _sii-

tä tuli AkerFinnyards.

Fuusiopalautti uskon Rauman laivanraken- nuksen tulevaisuuteen. Taivaanrannanselkeyt- täjänä oli osin luottamus monikansallisenyhti- ön mahdollisuuksiin, osin tilausten maantie- teellinen jakaantuminen:Raumalla ei valmis-

tettu enää pelkästään kotimaisten tai itäisten naapurien tilaamialaivojavaan täältä on

90-lu-

vun aikanalähtenyt laivoja myös Saksaan, Yh- dysvaltoihin, Ranskaan, Ruotsiin, Tanskaan, Norjaan ja Hollantiin. Toisena tulevaisuuden- uskoa vahvistavana tekijänä on telakan kyky

sopeutua markkinoiden vaatimuksiin; se pys- tyy valmistamaan hyvää suunnittelua ^vaativia erikoislaivoja.⁵⁷

Ammukset, hanat ja

muu

uusi metalliteollisuus

Telakat eivät olleet suinkaan ainoita tai edesen- simmäisiäRaumalle uusiatuuliatuoneita metal- liteollisuuden harjoittajia. Helsingissä

1920-lu-

vun lopulla toimintansa alkaneen Sytytin Oy:n pääosakas Rafael Lönnström ryhtyi

30-luvun

puolivälissä pohtimaan ammustehtaan _perusta- mista javalitsi sijoituspaikaksiturvalliseksi kat-

sotun Rauman. Kaupunki myi hänelleKaivo- puiston alueen ^jarakensi tehtaalle johtavanpis- toraiteen. Ammustehtaan tuotanto siirrettiin Raumalle joulukuussa

1937

^ja sytyttimien val-

mistus viittä vuotta myöhemmin.⁵⁸

Rafael Lönnström etsi tehtailleen heti

30-

luvunlopulla uusia tuotteita japäätyivalmista- maan partakoneenteriä, venttiilejä ^ja hanoja.

Raumalainen laivanrakennus kulki puolen vuosisadan aikana puukuunareista erikoistuneisiin ja usein vaikeisiin oloihin rakennettuihin laivoihin.Ero menneen janykyisyyden välilläon huimaava, muttarau- malaiset laivanrakentajat ovatsäilyttäneettaitonsaparhaisiin kuuluvien laivojen rakentajinajasuunnitteli- joina.Tällesaatiin virallinen vahvistus, kun Aker Finnyardsin rakentama matkustaja-autolautta "Ulysses"

palkittiin kesällä 2001 vuoden parhaana lauttana^Lontoonkansainvälisessä kilpailussa. Se oli valmistues- saan maailman ^suurin matkustaja-autolautta. Sen neljällä kannella oli tilat noin 1 300 henkilöautolle.

Matkustajia tähän Irlannin ^jaEnglannin välillä kulkevaan lauttaan mahtui ^pari tuhatta. Kuva Pekka Leh- muskallio.

Ensin mainittujen kysyntä kuihtui 40-luvulla, jälkimmäisistä tuli nopeasti Sytytin Oym ^tär- kein tuote. Se valmisti hanoja tuotemerkillä Osy Oy. Sodanjälkeinen rakentaminen takasi

tuotteen menekin.Yhtymän ammuksia valmis-

tanut osa ^-Ammus ^{Oy- joutui}mukauttamaan

tuotantonsa sodanjälkeisen ajan oloihin. Osa sen omistuksesta oli päätynyt sotavuosinasak- salaisten haltuun. Näiden ^omistus siirtyi ^rau- han jälkeen Neuvostoliitolle. Se seurasi muu- tamien vuosienajanvalppaasti tehtaan toimin-

taa ja myi osakkeensa vuonna

1954

Sytytin Oy:lle.

Rauha päätti ammusten tuotannon ja^muut- ti tehtaan tilauskonepajaksi. Se pyrki kehittä- mään itselleen uusia tuotteita. Pelastukseksi^tu- livat aluksi Sotevan tilaamat junavaunut.Tilauk-

set ehtyivätpian, ^jaAmmusOym olipanostetta- va uusien tuotteidenkehittelyyn. Se esitteli^nii-

tä lähes liukuhihnalta. Panostus johti myös tu-

loksiin. ^Ammus Oy valmisti muun muassa ky- syttyjä teollisuudenkuljettimia.

Jatkuva

^uutuuk-

sien kehitteleminen hajottikuitenkin voimava- roja jakoitui lopulta jopa^tuottavanvesikaluste- linjan jarruksi.

Rinnakkain toimivat ^Ammus Oy ja Sytytin Oy sulautettiin yhteen myöhäissyksyllä

1939.

Uusiyhtiöhalusisäilyttääperinteisiin viittaavan nimensä, joten siitä tuli Ammus-Sytytin Oy.

Nimi oli nostalginen mutta ei antanut viitteitä yhtiön tuotteista. Ammuksia ^ja sytyttimiä val- mistettiin enää perin vähän. Yhtiön ^toimitus- johtajanmielestä^nimestä tulisinäkyä ^tuotanto-

suunta. Hän ehdotti nimeä Armet ^Oy mutta