Rauma idylliä ja tehokkuutta 1875–2000 4. OSA

Rauma

idylliä ja tehokkuutta 1875–2000

4. OSA

kirjoittanut Ulla Heino

Kunnallinen energia- ja vesihuolto

Sähkö

^-

valon tuojasta voiman antajaksi

Rauman kaupungin jaVuojokiGodsAbm vuon- na

1913

solmima sopimus täytti aluksi kum- mankin osapuolen toiveet. Yhtiö pystyi myy- mään voimalaitoksensa ^tuottaman ylijäämävir- ran jakattoi nopeasti laitoksen rakentamisesta koituneet menot. Kaupunki puolestaan ^{sai vir-}

taa kutakuinkin säännöllisesti ^jaoman ^tuotan-

non laajentamiseen verrattuna niin halvalla, ettäkykeni alentamaan taksojaan.¹ Kaupungin tyytyväisyysvaihtui 20-luvulla lieväksipettymyk- seksi. Syy oli selvä: ^omassa laitoksessatuotettu

sähkö maksoi suunnilleen 40 penniä kilowatti- tunnilta mutta yhtiöltä ^ostettu lähes markan enemmän.²

Kaupungin vaihtoehdot olivat kuitenkin vä- hissä. Se saattoi ^{parantaa vain} linjojaan ja vä- hentää energian hävikkiä. Sähkölaitos piti kii- reellisimpänä tehtävänä vaihtovirtaansiirtymis- tä. Päätösedellytti ^{varoja ja}aiheutti katkeria^rii- toja. Osa valtuutetuista vaati tietojen tarkenta- mista, osa puolsi vanhaa käytäntöä ^ja valitti päätöksistä, ^osa valitti kustannusten korkeutta ja edellytti kulujen korvaamista kuluttajille.

Vaihtovirtaan siirtymisen edellyttämät työt ^to- teutuivat riitojen vuoksivastalokakuussa

1926.

Kaupungin oman sähkölaitoksentuotto oli vaihtovirtaan siirtymisen jälkeen hyvä, ^mutta Rauma Woodilta ostetun lisävirran hinta ^tuotti huolia. Niinpä kun yhtiö ei laskenut ^hintojaan, kaupunki sanoi sopimuksen irti vuonna

1930.

Ajankohta oli mahdollisimman huono. Satakun-

nan suurimmat energiantuottajat,^Rauma Wood jaRosenlew ^& Co jakoivatnäet maakunnanseu- raavana vuonna etupiireihin ja lopettivat keski- näisenkilpailun. Kun PaneliankoskenVoima Oy liittyikartelliin parivuottamyöhemmin,Rauman olikäännyttävä jälleen^Rauma Woodin puoleen

jasuostuttava uuden sopimuksen ehtoihin.

Sähköistymisen eteneminen johti pohti-

maan voimalan rakentamistaKokemäenjoen^Pi- rilänkoskeen. Rauma Wood ^{innostui ajatukses-}

ta. Päätösten siirtyminen

30-luvulle

sammutti yhtiön kiinnostuksen. Vanhan voimalan uskot- tiin jatoivottiin riittävän vielä vuosiksi. Kaupun- ki puolestaan ei ollut halukas rakentamaan yksi- nään HarjavallastaRaumalle johtavaasähkölin- jaa, joten^se myi ^varaamansa osakkeet vuonna

1935-

^{Päätös perustui Rauma} Woodille makset- tujen korvausten ^jauuden voimalan rakennus- kustannusten vertailuun. Ratkaisu osoittautui pian ^vääräksi, sillä sähkön kulutus kasvoi ^muu-

taman vuoden aikana rajusti. ^Kun pelkästään Raumalle muuttanut Ammus Oy vaati virtaa

yhtä paljonkuin koko muukaupunki yhteensä, katseet oli käännettävä uudelleen Pirilänkoskel- le. Rauma Wood hankki nopeasti riittävän ^mää- rän ^osakkeita, rakensi välttämättömät ^{linjat ja} liitti tehtaat ^ja kaupungin valtakunnan verk- koon toukokuussa

1940.

Hyvät tulevaisuudennäkymät loivat kesällä 1939 edellytykset alentaa kotitalouksille myy- dyn ^{virran hintaa.}Käyttöön ^otettu kotitalousta- riffi kasvatti kulutusta ^{ja toi} ajankohtaiseksi

muun muassa sähköliedenkäyttöönoton. Säh- kölaitos mursi ennakkoluuloja ^jaauttoi lieden

ostamistaharkitsevia järjestämälläkesän aikana muutamiahavaintoesityksiä. Se opasti ^{naisia oi-} keiden keittoastioiden valinnassa, tähdensi le- vyjen puhtauden tärkeyttä ^ja antoi keitto- ja paisto-ohjeita. Sodan _syttyminenpimensi kau- pungin ^{mutta ei} lopettanut perheenemäntien valistamista. Työ tuotti myös tuloksia: sähkö- liesiä oli^vuonna

1941

^{jo41 japari vuotta} myö- hemmin 95raumalaisperheen keittiössä.

Rauhanajan tuotannonkäynnistäminen oli kaikkinaista raaka-ainepulaa potevassa maassa vaikeaa.Käytössä olevaenergia olisuunnattava

mahdollisimmanpaljon tuotantoapalvelevaksi.

Sähkölaitokset korostivatkin sähkön säästämi- sentärkeyttä. Rauman sähkölaitoksen laskuihin painettiin punaisena loistava teksti: “Auta ^tuo- tantoa! Säästä sähköä!” Sähkö oli lokakuusta

1947

lähtien jonkinaikaa tiukasti säänneltytuo-

Sähkötarkastuslaitos määräsi 1939 vanhan Rau- man jakeluverkon uusittavaksi. Syynä oli katujen ahtaus. Sota ja sen jälkeinen materiaalipula lykkä- sivät uusimisen 50-luvun alkuun. Työt alkoivat vuonna 1950 ja jatkuivatmuutamanvuodenajan.

Sähkö- ja puhelinjohdot kaapeloitiin katujen alle jamuutenkin kapeilta kaduilta tilaavievät sähkö- pylväät antoivat tietä uusille ratkaisuille, jokoka- dun päälle ripustetuille lampuille taiKuninkaan- kadun kaltaisilla leveillä’ kaduilla teräsputkipyl- väille.Rauman museon kokoelmat.

te. Säännöstelyä ryhdyttiin purkamaan muuta- man kuukauden ^kuluttua, mutta keväällä

1948

kiellettiin yhä sekä näyteikkunoiden valot että keittäminen, mikäli taloudessa oli muita mah-

dollisuuksiaruoan laittamiseen.

Säännöstely japula väistyivät hiljalleen

50-

luvulle ^{tultaessa, ja}kaupunki sai uusia haastei-

ta. Sähköntarkastuslaitos oli jo

30-luvun

^lopulla

pitänyt^Rauman kapeille kaduillevedettyjä joh- toja vaarallisina ja vaatinut kaapeloinnin alka- mista. Vaatimus voitiin toteuttaa vasta

50-luvun

alussa. Sähkölaitos myllersi kaupungin kaduilla vuosina 1950-54, ^veti kaapelit, poisti tärkeim- miltä kaduilta niille vuosisadan alussa vedetyt sähköjohdot ja pystytti keskeisille paikoille uu- denaikaisetteräsputkipylväät. Kapeiden kujien valaisimet kiinnitettiin talojen ^seiniin. Toisena

50-luvun

alun tehtävänä oli satamanvalaisemi-

nen, Sähkölaitos suoriutui tehtävästä nopeasti.

Se ^uusi valaistuksen japystytti ^satamaan vuon- na 1952 sen ensimmäisetvalonheittäjätornit.

Sähkö oli raumalaiskodeissa 40-luvulla ko- rostetusti valon ^antaja. Monet kaupunkilaiset olivat tosin hankkineet keittiöönsä sähkölaitok- sen mainostaman sähkölieden. Se olivuosikym-

menen lopulla kuitenkin ^vain 322 taloudessa, joten useimmat perheet keittivät ja paistoivat yhäpuuliedellä. Ratkaisu oli metsäisessä maas- sa luonnollinen ^ja halpa. Suomalaisten puun- käyttöä alettiin kuitenkin pitää haaskauksena.

Puu olimaan tärkein vientituote.Hyvienkoivu- ja kuusipuiden käyttö asuntojen ja saunojen lämmitykseen sekä ruoan valmistukseen oli silkkaa tuhlausta! Asenteita muutettiin näyttä- vin, sähkön edullisuuttaylistävinmainoksin. Tu- lokset näkyivät nopeasti. Tuhannet raumalais- perheet hankkivat 50- ja60-luvun aikana sähkö- lieden jaalkoivatviimeistään seuraavallavuosi- kymmenellä lämmittääasuntojaankinsähköllä.

Moniraumalaistalous keitti ruokansa ^jaläm- mitti huoneensa vielä pitkään puulla, mutta

sähköstä tuli nopeasti arjen olennainen osa.

Kun virran loppumisesta _oliselvitty ^{ennen vain} kynttilöitä sytyttämällä, katkokset vaikuttivat

nyt kaikkeen. Sähköttä ei saanutlämmintäruo-

kaa tai virvoittavaa kahvia, jääkaappi lämpeni, pakastin uhkasi sulaa,televisio pimeni ja mieli- sarjan jaksotjäivätnäkemättä. Talouksien kone- istuminen nosti rajusti sähkönkulutusta: kun keskiverto raumalainen tuli

30-luvun

^lopulla toimeenvajaalla neljälläkilowattitunnillavuoro-

kaudessa, hänen lapsensa vaativat 70-luvun lo- pulla kokonaista 2

156

kilowattituntia. Kahta vuosikymmentä myöhemminkunkin raumalai- sen laskettiin ^käyttäneenkeskimäärin 2

566

ki- lowattituntia.Yksityiset olivat edelleen sähkön suurimpia kuluttajia ^mutta käyttivät suunnil- leen 41^% energialaitoksen myymästä sähköstä.

Liike-elämä ja teollisuus kuluttivat kumpikin

runsaat 16 ^% jahallintonoin

15

^{%. On} kuiten- kin huomattava, ^että esimerkiksi paperitehtaat

eivät^ostaneettarvitsemaansaenergiaakaupun- gilta, ne tuottivat sitä itse ja myivät sitä osin myös kaupungille.³

Kaupungin keskeiseksi tehtäväksi tuli ^ener- gianturvaaminen. Kysymys oli tärkeä, sillä kau- punki ei ollut edes voimayhtiön osakas. Rauma oli tosin ^muutaman vuoden ^ajan suunnittele- massa Satakuntaan omaalämpövoimalaa mutta

vetäytyi lopulta hankkeesta. Kaupungin ^jaRau- ma-Repolan vuosikymmenienmittainenyhteis- työ päättyi helmikuussa

1967.

Kaupunki ^osti

tarvitsemansa sähköenergian sen jälkeenImat- ran Voimalta, kunnes päätyi marraskuussa 1995

sopimukseen SatavakkaOy.n jaYhtyneiden Pa- peritehtaiden kanssa.⁴

Sähkölaitos ryhtyi vuonna

1976

myymään kaupunkilaisille myös lämpöä. Kaukolämmön edut olivatkiistattomat, muttaverkoston raken- taminenvaati sekä rahaa ^ettäaikaa. 80-luvun al- kuun mennessä 106 kiinteistöä ja suunnilleen

jokakahdeskymmenes raumalainen oli liitetty verkoston osaksi. Työt edistyivät ^sittemmin niin, että jokatoinenraumalainen asuivuonna 1990 kaukolämmön piiriin kuuluvassa^asunnos- sa. Maalaiskunnanliityttyä kaupunkiin, kauko- lämmön^varassa eläneiden^osuus luonnollisesti aleni^- vuonna

1995

kaksi viidestä raumalaises-

ta nautti mahdollisimman vähän ilmaa^saastut-

tavasta jaedullisesta lämmöstä.⁵

Sähkö toi tasaisenvalon lisäksi koteihinmoniako- neita.Radio yleistyi 1930- luvulla. Televisio ^muutti olohuoneiden sisustuksen yhteen pisteeseen kes- kittyväksi: televisiosta tuli kalustuksen lähtökohta.

Tuolit ja sohvat oli järjestettävä television määritte- lemällä tavalla. Sähkö tuli 1940-luvulla ^{myös ta-} loustöiden helpottajaksi. Vauraimpiin talouksiin tuli ensin sähköliesi, seuraava vuosikymmen toi koteihin pesukoneen sekä kaupunginjohtaja Eelis Oksasen (oikealla) ja Länsi-Suomen päätoimittaja Kauko Vaheen puolisoineen katsastaman sähkö-

vatkaimen. Rauman museon kokoelmat.

Kaupungin sähköistämisestä ja kaukoläm- pöverkoston suunnittelusta ja toteuttamisesta huolehtinut Rauman kunnallinen sähkölaitos muuttui vuoden 1981 alussaenergialaitokseksi.

Nimen katsottiin vastaavan työkentän laajentu-

mista. Kesällä

1995

^{voimaan astunut} uusi säh- kölaki muuttitäysin laitoksen toimintaperustei-

ta. Nytolikilpailun jayksityistämisen ^aika,Rau- manlähes satavuotiasenergialaitos yhtiöitettiin

vuonna 1997. Rauma Energia Oy vakuutti kau- punkilaisille jatkavansa työtä entisellä tavalla,

tuottavansa kuluttajille halpaa sähköä ja pitä- vänsä linjat mallikelpoisessa kunnossa:⁶

Rauma ja ymbrystä jakeluverko halttijan mes seiso sen dakan, ettsähkö kulke ilman gronklamatt kandverkost ihmste huushol-

leitten döpseleihi olkko sähkö myyjä kuka hyväns.Meppidä huale^verkost, sengäytöst jakato, ett asjas mennä ai vaa ettippäi.

Puhdasta juomavettä!

Juomavesi

sekä kanaalin lemu olivat puhutta-

neetraumalaisia 20-luvulle tultaessa ^jopitkään.

Valtuusto oliyrittänyt poistaa pulmia mutta oli todennut ponnistelunsa turhiksi. Niinpä val-

tuuston olipalattava asiaan japatisteltavaraha- toimikamaria vuonna

1923

^{toimiin ‘alustavan} lokaviemärilaitoksen aikaansaamiseksi tähän kaupunkiin’. Kamari myönsi ^asian tärkeyden, tähdensi hyvän juomavedentärkeyttä ja ^suosit- teli vesi- ^javiemärilaitoksen perustamista.'

Rahatoimikamarin esityksen kannalle tai- punut valtuusto myönsi ^varat alustavien tutki-

musten tekoon. Ratkaisujen tarve kävi yhä il- meisemmäksi. Päätöksiä kiirehti sekä monien kaivojen julistaminen saastuneiksi että ano- mukset jätevesienlaskemisesta jokokanaaliin tai pieniin ^avo-ojiin. Terveydenhoitolautakun-

ta koetti osaltaan kiirehtiä päätöksiä. Se pa- heksui nahkatehtaan omistavan ja sen kaikki jätteetkanaaliin laskevan Kansallis-Osake-Pan- kin omavaltaisuutta, patisteli ^meijeriä rakenta- maan likavedet mereen johtavan umpinaisen viemärin japiti kansakoulunuusienvesikloset- tien huuhtomista kanaaliin täysin mahdotto- manaratkaisuna. ⁸

Terveydenhoitolautakunta joutui edelleen

puuttumaan myös nahkatehtaan päästöihin. Se suositti kloorikalkkia käyttävien saostuskaivo-

jenrakentamista jakiirehti päätöksiä julistamal- la: Rauman puhdistusaltaista jokeen päästetty

‘puhdistettu’ vesi oli saastunutta, jopaHelsin- ginviemäreistä ^sairaikkaampaa ^japuhtaampaa

vettä.⁹ Lautakunta tutki vuosittain myös kau- punginkaivot ja totesipaikallisen olut- javirvoi- tusjuomatehtaan kaivon vuonna 1925 saastu-

neeksi. Raumalaiset olivat tuskin ennättäneet toipua ^tiedosta,kun he saivatuudenpelottavan tiedon: kolmen yleisesti käytetynkaivon vesi oli hyvää, yhden epäilyttävää jakuudentäysin ^juo- makelvotonta.¹⁰

Ajatus vesi- ja viemäriverkoston yhtäaikai-

sestarakentamisesta herätti kalleutensa vuoksi

vastustusta ja edistyi hitaasti. Vuoteen 1928

mennessä luotiin kuitenkin ensimmäiset suun- nitelmat.^Vesioli tarkoitusottaaneljän kilomet- rin päässä sijaitsevasta Kaarojärvestä. Viemärit

suunniteltiin rakennettaviksi mahdollisimman halvallaniin,että sade- jalikavedet johdettaisiin samaanverkostoon. Koska esitys ^ei miellyttänyt kaikkia, asiantuntijat laativat uuden ehdotuk-

sen, Sadevesien olisen mukaanannettavavalua omia teitään kanaaliinmutta jätevedetoli pum-

pattava puhdistuslaitokseen ja sieltä edelleen Otanlahteen. ¹¹

Valtuusto hyväksyi suositukset mutta ei

kyennyt hankkeen nostattaman vastarinnan ja epämääräisten suunnitelmien vuoksi tekemään päätöksiä. Raumalaiset eivät olleet lähimain- kaan vakuuttuneita vesi- ^javiemärijohtojentar-

peellisuudesta. Veden kantaminen kaivoiltayk- sikerroksisiin taloihin ei ollutylen vaikeaa eikä matka pihanperälle rakennettuun käymälään turhan pitkä. Entä ^miten pystyttäisiin takaa- maan juoma- ja likavesien virtaus tasaiselle maalle rakennetussa kaupungissa; mistä saatai- siinvettä sekä edullisestiettä riittävästi?

Monet asiantuntijat jauseatraumalaiset suh- tautuivat arvellen juomavedenottamiseen Kaa- rojärvestä. He eivät epäilleet niinkään veden laatua kuin sen riittävyyttä. Rahatoimikamari taipuikin syksyllä 1928 suosittelemaan veden johtamista Lapinjoesta muttaei onnistunut hil-

jentämäänepäileviä tuomaita.Arvostelijat vaati- vat tietoja ennen kaikkea mahdollisuuksista käyttää pohjavesiä. Uudet tutkimukset osoitti- vat ajatuksen mahdottomuuden ja suuntasivat

kaupungin huomionÄyhönjärveen.Se oli^riittä- vän syvä, javaikka sen vesi näyttikin ruskealta, se oli helposti puhdistettavissa. ¹²

Vuonna

1923

hyväksytty periaate vesi- ja vie- märilaitoksen samanaikaisesta rakentamisesta näyttää vuosien mittaan unohtuneen, koskapa valtuusto ^joutuikäsittelemään viemäriverkoston rakentamista uudelleen syksyllä

1932.

^Kaupun-

gilla oli likavedet Puomkallion lahteen johtava viemäri, _mutta se oli tarkoitettu vain pinta- jasa- devesille. Muut likavedet suunniteltiin johdetta- viksi yhteisen verkoston kautta kaupungin

rakennuttamaan puhdistuslaitokseen. Valtuusto hylkäsiajatuksen yhden äänen enemmistöllä.¹³

Kaupunginjohtaja Oskar Nero puolusti kai- kella arvovallallaan vesi- javiemärilaitoksenra- kentamista. Hänkorosti, ettäkyseinen laitos oli

tuotu kaikkialla ensiksi keskustan liikkeiden ^ja varakkaiden ruokakuntien ulottuville. Palveluil-

le oli hankittu näin alusta pitäen joukkomaksu- valmiita käyttäjiä. Raumalla oli tarkoitus edetä samalla hyväksi todetulla tavalla. Kaupungin-

johtajaeitämän vuoksi ^voinut ymmärtää, miksi poliittinen vasemmisto vastusti ajatusta. Hän kumosi epäilyt kaupungin varojen käyttämises- tä rikkaiden eduksi eikä hyväksynyt ^ajatusta, jonka mukaan töiden alkaminen pahan työttö- myyden aikana olisi köyhälistön riistämistä ja halvan työvoiman käyttämistä varakkaiden eduksi.¹⁴

Terveydenhoitolautakunta kiirehti kaupun- ginjohtajan tueksi. Se vetosi elintasonnousun synnyttämäänpuhtauden vaatimukseen jatäh- densi raumalaisten käyttämän kaivoveden li- kaantumista, “näin ollenme jonkunvuoden pe- rästä, ehkä hyvinpiankin voimme ^joutuasellai- seen tilanteeseen, että suurin osa kaivoista ^on määrättävä suljettaviksi”. Viemärilaitoksen ra- kentaminen oli, jos mahdollista, vielä vesijoh-

toakin tärkeämpää:¹⁵

Raumalla käytännössä oleva ns. ruuma- systeemi on myös^aivan epätyydyttävä. Ai- noastaan erittäin kunnollisesti rakennet-

tuna javielä kunnollisemmin hoidettuna se voiolla suunnilleentyydyttävä. ^{Mutta -} kutenjokainentalonomistajalienee koke-

ilut^- on ruumien kunnollinen hoitohyväl- lä tahdollakin hyvin vaikea, eikä niin- kään halpa toimenpide.

Joka-ainoassa

terveyskaitsijan kuukausiraportissa esiin- tyylukuisia muistutuksia likavesien huoli-

mattomastakäsittelystä jauseinon tervey- denhoitolautakunnan täytynyt saattaa tässä suhteessalaiminlyöneitä oikeudelli- seen edesvastuuseen.

Ja

^{kuitenkin on lau-}

takunta, ottaen huomioon Raumalla val- litsevat vaikeatolosuhteet, ollutnäissä asi- oissa tähän saakka mahdollisimman ^vä- hän ankara.

Vesi- ^javiemärilaitoksenpuolustajat korosti-

vat uudistuksentärkeyttäkaupungin kehittymi- selle.Kun epäilijätpitivät vesi- javiemärilaitosta turhana ^Rauman rakennusten mataluuden vuoksi, uudistajat kiirehtivät väittämään, että mataluuden syynä oli nimenomaan vesi- ja vie- märilaitoksen ^puute, “se jarruttaa pahasti kau- pungin kehitystä, pahemmin kuin monet liene- vät taipuvaisia luulemaan”.Lausunnoissa todet- tiinkaihtelematta, että vain hyväonnioli säästä-

nyt raumalaiset saastuneen kaivoveden jaole-

mattoman viemäröinnin synnyttämiltä kulku- tautiepidemioilta. ¹⁶

Perustelut taivuttivat hanketta eri syistä epäilleet vesi- javiemärilaitoksenkannattajiksi.

Niinpä kun päätöksiin viimein päädyttiin ^tam- mikuussa 1933, valtuusto oliyksimielinen. Rat- kaisua luonnehdittiinhistorialliseksi,sen veroi- nen olivain vuoden

1895

päätös rakentaa kau- punkiin oma rautatie.^1' Työt alkoivat keväällä

1933

^{jaedistyivät ripeästi. Työmäärä olivaltava,}

mutta siitä selvittiinsuuremmitta vaikeuksitta.

Äyhönjärven _{maapato ja} pumppuasema, Na- nunkallionvesitorni, jätevesienpuhdistuslaitos

ja välttämättömät putkityöt ^saatiin valmiiksi seuraavan vuodensyksyynmennessä.

Kaupunki kiinnitti huomiota myös Äyhön- järvenpuhtauteen. Pieni likaantuminen^ei ollut sinänsä vielä huolestuttavaa, mutta kaupunki halusi pitää ympäristönpuhtaana, ^jottavesijoh- tovesi ei synnyttäisipuistattavia inhon tunteita.

Järven

rannalle oli istutettava havupuita, sen kautta kulkeva talvitie oli ohjattava toisaalle ja senrannalla oleva eläintenmyyntipaikkasiirret- tävämuualle.¹⁸

Rauman kauppatorilla oli marraskuun 28.

päivänä

1934

poikkeuksellisen paljon uteliaita.

He seurasivat tiiviistiraatihuoneen kellon viisa- reita ja suuntasivat huomionsa ^torin kolmeen vesipostiin. Vesi päästettäisiin ^uusiin vesijoh- toihintasan yhdeltä.Kului muutama jännittävä sekunti^{- ja}vesiposteihin kiinnitetyistäletkuis-

ta alkoi pulputa vettä. Laitoksen todettiin toi- mivan moitteitta. Asukkaiden oli maltettava vielä jonkin aikaa, sillävesimittarit tuotiin vasta

seuraavana päivänä.¹⁹ Niiden asennus sujuikit- koitta, jotennelisenkymmentä taloasai vuoden lopulla vettä ^omasta hanasta.

30-luvun

lopulla

vesituli kolmeensataanyksityistalouteen ^jaseit- semääntoista^kaupungin laitokseen.

Rauma oli valmistellutpitkäänvesi- javiemä- riverkoston rakentamista. Se oli

30-luvun

alussa yksi kuudestatoista verkostottomasta kaupun- gista,^{mutta ei} jäänytkuitenkaanperänpitäjäksi.

Poritaapersi vuodenverran Rauman jäljessä,ei- vätkä maan pienimmät kaupungit ennättäneet vielä seuraavan vuosikymmenen puolellakaan suunnitelmia pidemmälle. Rauma ei aikaillut päätöksensä toteuttamisessa: neljä viidestä ^- 83 ^{% -} raumalaistaloudesta olivuonna

1946

lii-

tetty verkostoon, Porissa samanaikaisesti^vain jokatoinen.²⁰

Rauma-Raahe ja sen edeltäjät ottivat tehtaan tarvitseman veden kaupungin verkoston ulko-

puolelta, ^{ensin eräästä} metsälammesta ^ja20-lu- vun jälkipuoliskoltalähtien Pitkäjärvestä. 40-lu- vun lopun kuivuus ^tuotti ongelmia niinkaupun- gille kuin yhtiöllekin. Kaupunki joutuirakenta- maan putken Äyhönjärveltä Tarvolanjärveen ^ja pumppaamaan vuonna

1947

^{ensin mainittuun} kolmasosan vuotuisestavedentarpeestaan. Lisä- vettäoli parin vuoden kuluttua hankittavaKaaro-

järveltäsaakka. Yhtiö selviytyi kuivuudesta kul- jettamallavettä autoillaLapinjoelta.

Näin ei ^voitu kuitenkaan jatkaa. Selluloosa- tehtaan olisaatavavettä jatkuvasti ^jasuhteellisen halvalla. Yhtiö ratkaisi^ongelmanrakentamalla 17 kilometrin mittaisen Lapinjoelta tehtaalle ^vettä

johtavankanavan. Se valmistuisyksyllä 1951. Ve- simäärän vaihteluiden ^tasaajana käytettiin Pitkä-

järveä; siitätuli tehtaantarvitseman vedenvaras- tointiallas. Kaupunki tuli mukaanvuonna

1956.

Se maksoi kymmenen prosenttia kanavan

Raumalaiset olivataina 1930-luvun alkuun saakka hakeneet talousvetensä joko omista taikaupungin yllä- pitämistä kaivoista. Niiden^{vesi ei}ollut lähimainkaanaina moitteetonta. Pahinta oli kuitenkin viemäröin-

nin puuttuminen. Valtuusto päätyi pitkällistenriitojen jälkeen talvella 1933 historialliseksi luonnehdit-

tuun päätökseen: viemärilaitoksen rakentamisen käynnistymiseen jo samankevään aikana. Työt rikkoivat Raumankadut ja työllistivät kymmeniä miehiä.Kuvassa olevalla lyhyellä matkalla oli parikymmentä mies- tä ^-_muttakatselijoita harvinaisen vähän.Rauman museonkokoelmat.

Vesijohto toi kaupunkiin 1930-luvulla ^{myös Na-} nunkalliollerakennetun ajan tunnetuimpiin arkki- tehteihin kuuluneenLars Sonckin suunnitteleman vesitornin. Kun sen 400 kuutiometrin säiliö oli 1930-luvun lopullaauttamattomanpieni,kaupun- kirakennutti paikalle uudentornin niin,että van- ha vesitorni jäi uudisrakennuksen sisään. Uusi 2400 kuutiometrin ^vesitorni valmistui ^vuonna 1963- Sen viereen onpystytetty Aila Salonveistos 'Vaikeuksien kautta voittoon'. Rauman museon kokoelmat.

kustannuksista ja saivastaavanosuudenLapinjo-

esta johdetustavedestä.

50-luvun

^{lopun vähäsa-}

teiset vuodet jouduttivatuusien suunnitelmien tekoa ^jasuuntaisivat^{yhtiön jakaupungin} huomi- on Eurajoen Pappilankoskelle. Tuloksena oli vuonna

1962

^{käyttöön otettu} Pappilankoskelta Lapinjokeenvettä johtavatunneli.²¹

Sopimukset takasivat kaupungille riittävän vesimäärän. Rauma-Repola ^joutui kuitenkin pettyneenä valittamaan, että työväen pesutiloi- hinei saatukaikin ajoin vettä, ja miestenolitur-

han usein lähdettävä likaisina kotiin ja toivotta- va, että sieltä liikenisi pesuvettä. Toive ei ^aina

toteutunut. Yhtenä hankaluuksienaiheuttajana oli^vesitorni.Seolityylikäs jaerinomaisestikau- punginluonteeseen sopiva mutta sen neljänsa- dan kuution vesisäiliö oli liian pieni. Rauma vas- tasi haasteisiin rakennuttamallavesitorninyhte-

yteen kaksi tuhannen kuutiometrin säiliötä.

Kun korjaukset valmistuivat talvella 1964, enti- sestä muistutti vain vanha paikka. Uudistettu vesitorni oli näköalaravintoloineen 60-luvun tyylitajun mukainen.²²

Vesijohtolaitoksen myymä vesimäärä kaksin- kertaistui 60-luvun aikana.Syynäoli sekä asukas-

luvun kasvu ^että teollisuuden ^ja talouksien li- sääntynyt vedentarve: keskiverto raumalainen kulutti 60-luvun alussa

139

^ja vuosikymmenen lopulla 268 litraa vettä vuorokaudessa. Kaksin- kertaistunut kulutus herättiepäilyksiävedenriit- tämisestä. Kaupungin palkkaamat asiantuntijat korostivat ongelman tärkeyttä ja arvelivat kau- pungin selviävän vanhoin järjestelyin80- ^tai kor- keintaan 90-luvulle, mutta vain mikäli tänne ei tullut vettärunsain mitoinkäyttävää teollisuutta.

Lausunnot patistelivat päättäjiä ^miettimään uusia vaihtoehtoja. Parhaaksi ratkaisuksi miel- lettiin Pyhäjärvi. Sinne oli muitakin tulijoita.

Puhdasta järvivettähalimoiennen kaikkea Tur- ku. Rauma ymmärsi turkulaisten ^tarpeet mutta

piti Pyhäjärveä oman talousalueensavesivaras- tona jaasettui

1962

alueen muiden kuntien^rin- nalla vastustamaan turkulaisten hankkeita.²³ Tie- ^ja vesirakennushallitus kuunteli esitettyjä vastalauseita ^ja tähdensi Lounais-Suomen ^ve- denhankintasuunnitelmankiireellisyyttä ^javält- tämättömyyttä. Se jätti yleissuunnitelman ke-

hittämisenvuonna 1970perustetulle yhteistyö- elimelle. Tämä valmisteli ^asiaakolmen vuoden ajan ja päättyi ehdottamaan Pyhäjärven veden

Vesilaitokselta

myyty

vesi

(m³)

1937 99 932 1940 140 269

1945

303

236 1954

⁷⁸¹085

1960

858 930

Vesijohtoverkoston

pituus

(km)

1959 ^49,3

1969

^78,2

1979 ^131,0

1989 ^153,4

1992 ^169,8

1993 ^266,9

1965

¹ 059 602 1971 ² 312 803

1976

² 835 468 1987 ² 512 ¹²¹ 1993 ² 436 585

Vuoden 1993 luvuissaon mukanamyöskaupunkiin liittynyt maalaiskunta.

Lähteet:Rauman kunnalliskertomuksetw. 1937-1993-

jakamista.Turku ^{saisi 2 000,}Rauma

450

^jamuut

lähikunnat 550 litraa sekunnissa.²⁴

Pyhäjärven käyttöselvitykset pohjautuivat

arvioon kulutuksen kaksinkertaistumisesta 70- luvulla. ^Nekorostivatrunkojohdon perusteelli-

senkorjaamisen tärkeyttä jaedellyttivät miljoo- nien markkojen varaamista vesijohtoverkoston uusimiseen. Koska suunnitelmat olivat 70-lu- vun alussa vasta hahmottumassa, Rauman oli löydettävä nopeasti muita ratkaisuja. Pelastuk- seksi tuli ^vuonna 1972yhteistyön tiivistäminen

Rauma-Repolan kanssa ^jayhtyminen Eurajoelta Lapinjoelle rakennetun tunnelin ylläpitäjäksi.

Kaupunki osallistui Eurajoesta vettä johtavan kanavan suurentamiseen ^ja takasi itselleen kymmenennen ^osan tunnelissa ja sitätäydentä-

vässä kanavassavirtaavastavedestä.²⁵

Kulutuksen nopeaa kasvua ennakoineet las- kelmat eivät toteutuneet. Raumalainen joka- mies tai -nainenkäytti 80-luvun alussatosin vet- tä runsaammin kuin ennen,

293

^{litraa vuoro-} kaudessa eli

25

litraa enemmän kuin ^vuosikym- mentä aikaisemmin, mutta käyttäjien ^{määrä ei} kasvanut lähimainkaan lasketulla tavalla. Vesilai-

tos pumppasi verkostoon vuorokauden keski- määräiseksi kulutukseksi arvioidun 17 000 kuu- tiometrin sijastavuonna 1980 ‘ainoastaan’ 9 079 kuutiota.²⁶

Ajatus Pyhäjärvenveden johtamisestaranni- kon, ennen kaikkea Turunhyväksi, synnyttivoi- makkaita vastalauseita ja uusiutuvia valituksia.

Niiden käsittely vei vuosia. Korkein hallinto-oi- keus langetti kielteisen tuomion vuonna 1987,

mutta lopullisen tuntuisesti hanke kariutui vas- ta viisi vuotta myöhemmin. Rauma selviytyi lä- hes kahden vuosikymmenen mittaisesta odo- tusajasta johtamallavettä Eura- jaLapinjoesta.

Se rakensi Äyhönjärvelle ^noin puolentoista kuukaudenraakavesitarpeen tyydyttävän altaan jaohjasi keväästä 1987 lähtienravinteita sisältä- vät tulvavedet järvenohi.Kaupunki olipanosta- nut voimakkaasti veden laadun parantamiseen jasaattoi 80-luvun lopussa ylpeilläerinomaisek- si tunnustetulla, pohjaveden laatuvaatimukset täyttävällä vesijohtovedellä.²⁷

Vesien suojelu

Rauma joutui monista muista kaupungeista poiketen käyttämään pintavettä ja joutuitämän vuoksi puhdistamaan juomavetensä

30-luvulla

kemiallisesti. Se olipäätöksentehdessään maan kuudes kaupunki jasamankaltainenuranuurta-

ja myös ^jätevesien käsittelyssä. Se ei tyytynyt

pelkkään mekaaniseen puhdistamiseen vaan otti käyttöön hyväksi luonnehditut biologiset menetelmät. Rauman rakennuttaman kaltaisia laitoksia oli maassa tuolloin vain Helsingissä ja Lahdessa.²⁸

Rakennusaikana mainioksi todettu laitos ei taannutvesien säilymistä puhtaina. Terveyden- lautakunta ^joutuikin40-luvun lopullakiinnittä- mään päättäjien huomion jätevesien käsitte- lyyn. Se myönsi nahkatehtaan hajun jääneen muistojen joukkoon muttatotesi läheisten me- renlahtien heikentyneen kunnon. Syvärauman lahteen laskeva ^viemäri oli saastuttanut ennen niin kirkkaan ^ja puhtaan veden ^ja synnyttänyt Fåfängan niemeen ulottuvanrunsaan leväkas-

vuston. Otanlahti oli säilynyt kutakuinkin puh-

taana, ^muttaPetäjäksenlahti oli niin saastunut, että ‘uiminen sielläon muodostunut epämiel- lyttäväksi’. Lahdessa oli keskikesällä moottori- veneidenkin liikkumista haittaavaa levää. ^Kau- pungin oli kiireesti pohdittava Syväraumanlah-

teenlaskevien ^jätevesienpuhdistamista japatis- teltava Rauma-Raahea puhdistuslaitoksen ra- kentajaksi, Ratkaisuksi esitetty jätevesienjohta-

minen avomerelle ei tyydyttänyt lautakunnan jäseniä.Kannanotto ohitettiin huomiotta.²⁹

Vesistöjensaastuminen sekä monien jokien

ja järvienmuuttuminen jätealtaiksi johti^vesien- suojeluun ^ja vesilain säätämiseen. Rauma pe- rusti lain edellyttämän vesilautakunnan talvella

1962.

^{Se toi} kunnallishallintoon uuden näkö- kulman. Enää^ei pohdittu vain juomaveden^riit- tämistä japuhdistamista, vaan huomio kiinnit- tyi yhä enemmän jätevesiin ^jaympäristön puh-

tauteen.Lautakunta tarkasti^avo-ojat, piti huol-

ta järvien ja lampien kunnosta, valitti^vuonna

1967

^{‘kaloissa tuntuvaa} petrolin makua’ ja

Satamanedustan merialueella oli vielä 1960-luvunalussa havaittavissa vuosisadan alusta muistuttaviapiir- teitä, Petäjäksissä oli edelleen kaupunkilaisten huviloita. Niiden etelärannan laitureilta näkyi kuitenkin Hollmingin telakan arkinen^työ, eivätkä lähivedetkään olleetenääyhä puhtaita kuin ^{ennen.Rauman mu-} seonkokoelmat.

pohti seuraavana kesänä kalojen joukkokuole-

miensyitä. Se toi myös ilmi huolensaEurajoki- varren teollisuuden jaasutuksen vaikutuksista

jaherätteli saastuttajiayhteistoimintaan. Tavoit-

teenaoli joen jaläheisen merialueenpelastami-

nen.³⁰

Rauman jätevedet puhdistettiin vuonna

1962

valmistuneessa laajennetussa Avainkim- punkallion puhdistuslaitoksessa. Tulokset ^eivät täyttäneetkaikin osin60-luvunlopun vaatimuk- sia, sillämereenpääsi niin kaupungin laitokses-

ta kuin Rauma-Repolastakin jonkinverran hai- tallisia aineksia.Ylipäätään Rauman edustan^ve- det olivatvuonna

1967

^julkaistuntutkimuksen mukaan suhteellisen hyvässä kunnossa. ^Linjan Mansikkakari, Pajukari jaKaskinen sisäpuolelle

jäävätvedet olivat saastuneita, mutta sen takai-

set vedet kutakuinkin puhtaita. Erityisen huo- nossa kunnossa olivat ^vain Satama- ^ja Sam- paanalanlahti. Ne olivat läheshapettomia; niis- sä oli elämäävain nimeksi.³¹

Kaupungin ^jaRauma-Repolan katsottiin to-

detuistaepäkohdista huolimattatäyttäneen vel- vollisuutensasuorastaan kiitettävästi. ^{Ensin mai-}

nittu ei päästänyt mereen puhdistamattomia ^jä- tevesiä, ja jälkimmäinen käytti tarkoin hyödyksi kaiken jätelipeän. Mutta tottahan parannuksia- kin kaivattiin! Niinpä Länsi-Suomen vesioikeus vaati 70-luvun alussa sekäyksityiskohtaista jäte- vesien käsittelyohjelmaaettä tehokkaan kemial- lisbiologisen jätevedenpuhdistamonrakentamis-

ta vuoteen

1976

mennessä. Valtuusto oli aluksi taipuvainen tyytymään Avainkimpunkallion lai- toksen laajentamiseen,^muttakunajatus^suurten

jätevesimäärienkäsittelystä asutuksentuntumas- saherättivastustusta, semietti^uusiavaihtoehto- ja jatoi esille Ketunkallion. Sinne voitaisiin lou- hia ^jätevesien kemialliseen puhdistukseen kel- paava luola, siellä olisi tilaamyöhemmin raken- nettavalle jätevesien puhdistamolle. Se raken- nettiin lopulta Maanpään ^{niemeen ja otettiin} käyttöönvuonna

1976.

³²

Siisteys ^ja jätehuolto

Kaupungin terveyskaitsija kiersi vuosisadan alussa vakiintuneeseen ^tapaan vähintään kuu- kausittainkaupoissa, ravintoloissa, kahviloissa sekä ^muissa elintarvikkeita käsittelevissä ^ja myyvissä laitoksissa tarkastamassa, että huo-

neet olivat kaikin puolin siistit. Hän joutui luonnollisesti huomauttamaan epäkohdista,

mutta hänen ei tarvinnut puuttua enää sylky- kuppien paikkoihin, häätää tupakoitsijoita

elintarvikkeita myyvistä kaupoista tai heittää liasta jäykkiämattoja pois leipomoiden lattioil-

ta. Ulkonaisensiisteyden kohentuminen eivä- hentänyt kaitsijan työtä. Torikaupan valvonta sekämyydyksi ^{tuotujen lihojen} tarkastaminen veivät suuren osan hänen päivittäisestä työ- ajastaan. Niinpä hän ^ei ennättänyt pitää riittä- västi silmällä ^{katujen ja} asuntojen puhtautta.

Kaupungin olikin ^{jaettava kaitsijan} tehtävät kahtia vuonna

1930

ja perustettava erityinen asunnontarkastajan toimi.³³

Pihamailla oli edelleen runsaasti valittami- senaiheita. Tunkiot olivat siivottomia, niidenli- kavedet valuivat kaduille ^jalopulta kanaaliin, ^ja lantaa kuljetettiin edelleen vuotavissa astioissa kaupungin halki. Toistuvat sakot taivuttivat itse- päisimmänkin talonomistajan viemään takapi- hoille ja talojen välisiin palokujiin heitetytros- katkaupungin osoittamillekaatopaikoille, ^joko Turun ^jaVasaraisten ^tienristeykseen ^tai Sorkan tien varrelle. Kolmas kaatopaikka oli vanhan kunnalliskodin takaisessa metsässä. ^Mutta kos-

ka lähimainkaan kaikki eivät malttaneet kulkea raskineen perille vaan kaatoivat kuormansa heti kunnalliskodin ^taakse, kaupunginhallitus sulki kaatopaikan vuonna

1930.

³⁴

Käytössä olevat kaatopaikat sijaitsivat vain

joidenkin satojen ^metrien päässä asutuksesta.

Niille^ei kannattanut määrätä kauempana ole- vaa paikkaa, silläkukapa olisiryhtynyt kuljetta- maan jätteitään pitkien matkojen taa. Kaupun- kilaistenedellytettiin lajittelevan^{roskansa, erot-}

tavan mätänevät jakuivat jätteet toisistaan.^La- jitteluolisuuripiirteistä, ja jätteet tuotiin usein

samaan paikkaan. Mätänevät jätteet,esimerkik- si kuolleet eläimet, viskattiin kaatopaikan ^toi- seen japoltettavat jätteet sen toiseenpäähän.

Hoitamattomat kaatopaikat alkoivat hiljal- leen häiritä niiden lähelläasuvia. Terveydenhoi- tolautakunta vaatikin ^vuonna

1946

^{niin Paroal-} hon ^javesitornin väliin ^{syntyneen mätänevien} kuinVasaraisten tienvarrella olevan kuivien ^jät- teiden kaatopaikan sulkemista. Se perusteli eh- dotusta terveydellisiin seikkoihin vedoten ja edellytti, että vanhat kaatopaikat oli kunnostet-

tava ‘sekä hygiensiä ^että kauneudellisia vaati- muksia vastaavasti’.³⁵ Se korosti lausunnossaan hygieniaa jaesteettisiä vaatimuksia^{mutta ei ot-}

tanut huomioon kaatopaikan vaikutuksia ym- päristöön. Näkökulman ^{vieraus käy} ilmi suosi-

tuksesta siirtää mätänevien jätteidenkaatopaik- ka KukkiskallioltaPitkäjärven jaVasaraistentien kulmauksessa olevaan metsikköön. Perusteluis- sa ei puututa sanallakaanPitkäjärven todennä- köiseen saastumiseen. Paikka todettiinhyväksi, koska sinne ^voitiin kaivaa helposti suurehko kuoppa, peittää ^jätteet soralla ^ja estää paikan muodostuminen “sellaiseksi löyhkääväksi pai- kaksi kuin neyleensäovat”.³⁶

Terveydenhoitolaki ei vuoden

1967

^alussa voimaan ^astuneessa muodossaan edellyttänyt kunnallisenpuhtaanapitolaitoksen perustamis- ta, joten Rauma sai muiden taajamien ^tavoin ratkaista jäteongelmat parhaaksi katsomallaan tavalla. Tuloksena oli asutuksen lähellä olevien vanhojenkaatopaikkojen ^{sulkeminen ja uusien} syntyminen ^muutaman sadan metrin päähän.

Ongelmat siirtyivät^näinvuodesta toiseen. Kaa-

topaikkojen täyttyminen,^rottien lisääntyminen ja ^toistuvat kaatopaikkapalot johtivat ^viimein miettimään uusiaratkaisuja. Keskustelut johti-

vat kesällä

1969

jätteidenpolttolaitoksen tilaa- miseen.³

’

Jätteiden

^käsittely oli 70-luvunlopullesaak- ka terveydenhuollon ^{osa. Paine} jätelainsää- dännön luomiseen oli kova. Rauma ennakoi tulevia päätöksiä hakeutumalla vuonna

1974

yhteistyöhön maalaiskunnan jaLapin kunnan kanssa. Päämääränä olikuljettaa asumisjätteet

maalaiskunnan Hevossuolle^jakäsitellänesiellä asianmukaisella tavalla.³⁸Huhtikuussa 1979voi- maan tullut jätehuoltolaki edellytti kuitenkin enemmän. Rauma vastasi haasteeseen asetta-

malla toimikunnan valmistelemaan lainedellyt- tämään jätehuoltoon siirtymistäviimeistään ap- rillipäivänä 1981.³⁹ Päivämäärää oli mahdollista

siirtää kahdella, erityisistä syistä korkeintaan kolmella vuodella.Rauma pyrki käyttämään lain

suomat mahdollisuudet hyväkseen. Se vetosi Hevossuonkaatopaikan uudistamisen jaMaan- päänniemen jätevedenpuhdistamon yhteyteen rakennettavan ongelmajätelaitoksen kustan-

nuksiin mutta joutui tyytymään lääninhallituk- sen kielteiseenpäätökseen javarautumaanjäte- huollon toimeenpanoon viimeistään huhti- kuun alussa 1983.⁴⁰

Kiinteistöjen ^ja teollisuuslaitosten oli lain mukaan laadittava oma jätteiden kuljetusohjel-

mansa ja liityttävä pääsääntöisesti kaupungin järjestämän jätekuljetuksen piiriin. Kaupungin huoleksi jäi ohjelmien hyväksyminen. Sen ei tarvinnutryhtyä ^itse jätteiden kuljettajaksivaan se saattoi sopia asiasta yksityisten kanssa.

Jäl-

kimmäiseen vaihtoehtoon turvautuminen oli Raumalla helppoa, olihan kaupungissa 80-lu-

vun alussa jätteiden kuljetukseen erikoistunut yritys; ^se kuljetti suunnilleen 80 ^% jätteistäHe- vossuolle.⁴¹

Kaatopaikkaa ylläpitävät kunnat muuttivat Hevossuon

90-luvun

alkuun ^mennessä lainvaa- timustenmukaiseksi ^jayhtiöittivätvuoden

1994

alussa.

Jätehuollon

^{ongelmien uskottiin näin}

väistyneen. Euroopan Unioniin liittyminen ^toi Suomeen kuitenkin uudet ohjeet. Hevossuo ^ei maan useimpien kaatopaikkojen tavoin täyttä-

nyt määräyksiä, jotenkuntainliiton oli

90-luvun

lopulla varauduttava uusiinratkaisuihin,⁴²

1 Vahe ^1987,33-34.

Mikäliei toisin mainita,lukuperustuuY I.Seppälän Rauman sähkölaitoksen historiikkiin.

3 Rauman kaupungin energialaitos, toimintakerto- mus 1995.

4 Rauman kaupungin energialaitos, toimintakerto- mus 1995,3-

5 Rauman kaupungin energialaitos 1980, 18 ja1990, 15-16; 1995, 17.

6 Rauma EnergiaOy 1997, ^eisivuja.

RKK 1923,98-98 (kaup.valt. 29.11.1923).

8 RKK 1923, terveydenhoitoltkm vk, 10; 1926, Bja 1931,4.

9 RKK 1926, terveydenhoitoltkmvk,7.

10 RKK 1925,terveydenhoitoltkm_vk,7ja 1926s. 6-7.

11 RKK 1928,terveydenhoitoltkm vk,3-4.

12 RKK 1932,terveydenhoitoltkm vk,3-5.

13 RKK 1932,85 (kaup.valt. 6.10.1932)sekä terveyden- hoitoltkmvk,3-4.

14 Länsi-Suomi 4.11.1932"Vesijohtokysymyksen...".

15 RKK 1932, 101-102 (kaup.valt. 3.11.1932).

1(1 RKK 1932, 102-103 (kaup.valt. 3.11.1932); Länsi- Suomi -4.11.1932 "Vesijohtokysymyksen...".

17 Länsi-Suomi 27.1.1933 "Myönteinen ratkaisu...";

RKK 1933,15-26(kaup.valt. 26.1.1933).

18 RKK 1934,terveydenhoitoltkm vk,3-4.

19 Länsi-Suomi 29.11.1934“Vesijohtolaitos toimii...”.

20 Kallenautio 1984, 381-384; Turpeinen 1995, 233-234.

21 Vahe 1987, 145, 189-190, 296;RKK 1948,500-501 ^ja 1950,650-651.

22 RKK 1964,221.

2^* Länsi-Suomi 3-2.1962"Pyhäjärven vesivarat...".

24 RKK 1974,72-78 (kaup.va1t.25.2.1974); 1990,58-59.

25 RKK 1972,820-822 (kaup.valt. 19.12.1972).

26 RKK 1975, 375-376; 1980, 560-561,

27 RKK 1986,55; 1987,55; 1989, 59; 1993,23.

Js Kallenautio 1984, 387;Turpeinen 1995,247.

29 RKK 1948,72-78 (kaup.valt. 22.12.1948)

30 RKK 1964, 464-465 (kaup.valt. 28.9.1964); 1966,

156-157 (kaup.valt. 24.4.1967); 1968, 103-105 (kaup.valt. 25.3.1968

31 Länsi-Suomi 11.4.1967

"Jätevedet saastuttavat...

32 RKK 1970,768-771 (kaup.valt. 18.12.1970)

33 RKK 1930,terveydenhoitokin _vk,4-5.

34 RKK 1927, terveydenhoitoltk:nvk, 7ja 1930,8.

35 RKK 1946,367(kaup.valt. 27.6.1948).

36 RKK 1946,367(kaup.valt. 27.6.1948); 1947, tervey-

denhoitoltkmvk, 550.

37 RKK 1969, 496-497 (kaup.valt. 30.6.1969); Länsi- Suomi2.12.1970 “Jätteidenpolttolaitos...”.

38 RKK 1974,623-625(kaup.valt. 25.11.1974 ^§360).

39 RKK241-242 (kaup.valt. 23.4.1979^§ 139.

40 RKK 1982, 580-583,853-854; Turpeinen 1995,268-270

41 RKK 1982,582

42 Turun Sanomat 11.9.1999 ”EU-vaatimukset sulke- vat...”.

Kaupungin hallinto

Kunnallisvaalit

Kunnallisen äänioikeuden sitominen veromak- sukykyyn alkoi valtiollisten vaalien yleisen ^ja yhtäläisen äänioikeudenkäyttöön oton jälkeen

tuntuayhävaikeamminhyväksyttävissäolevalta periaatteelta. Miksi eduskuntavaaleissa äänes- tämään oikeutetut ^{naiset ja}kunnallisveron ul- kopuolelle ^jääneet miehet eivät saaneet ään- täänkuuluviin myöspaikallisissa vaaleissa? Puo- lueet kannattivat nuorsuomalaisia jaruotsalai- sia lukuun ottamattayleisen jayhtäläisen ääni- oikeuden soveltamistamyöskunnallisiin vaalei- hin. Tuloksena olivat vuonna 1908 hyväksytyt kunnallislait. Ne edellyttivät valtuutettujen va- litsemista suhteellisilla, yleisillä ^ja yhtäläisillä vaaleilla. Äänioikeudetta jäivät vain jatkuvaa köyhäinhoitoapuasaaneet. ¹

Venäläistyttämiseen pyrkivä ^senaatti pitkitti

asiankäsittelyä jasuositteliviimein lain hylkää-

mistä epäoikeudenmukaisena, radikaalina ^ja

vastuuntunnottomana.Senaatin kanta ^ei hiljen- tänytkeskustelua.^Vaatimuskunnallislain uudis- tamisesta eli sitä ^ajaneiden puolueiden vaati- muksissa vaaleista ^toisiin. Pyrkimykset kunnal- lishallinnon uusimiseen johtivatuseimpien toi- vomaan tulokseen, kun eduskunta hyväksyi

heinäkuussa 1917 uudet kunnallislait. Ne tuli-

vat osin uudistettunavoimaan vasta parin vuo- den kuluttua.Laitvahvistivat kaikkien 21^vuotta täyttäneiden, kansalaisluottamusta ^nauttivien ja veronsa tunnollisesti maksaneiden vaikutus- vallan. Äänioikeudetta jäivät veronsa syyttä

suotta kahtena vuonna maksamatta jättäneet sekä vakinaista vaivaishoitoa^nauttivat.2

Laki edellytti ensimmäisten yleiseen jayh- täläiseen äänioikeuteen perustuvien kunnallis- vaalien järjestämistä maaliskuussa 1918. Sota

teki vaalit mahdottomiksi ja muutti voittajien käsityksiä. Vuoden 1917 kunnallislain ^eräitä keskeisiä kohtia muutettiinkesällä 1918. Ääni- oikeusikäraja nostettiin 24 vuoteen eikä kun- nallisveronsa maksamatta jättäneellä ollut enää äänioikeutta. Uuden lain mukaiset vaalit järjestettiin monin paikoin ^jovuoden 1918 lo- pulla. Raumalla ne tulivat ajankohtaisiksi ^tam- mikuussa 1919. Raumalaisten valittavana oli tuolloinneljälistaa. Kahdella ensimmäisellä oli Länsi-Suomen mukaan “henkilöitä, jotka

omaavatkokemuksenyhävaikeammiksikäyvi-

enkunnallistenolojen hoidosta”. Kolmannelle listalle oli koottu työväen “kykeneviinmät ^ja tunnollisimmat”edustajat. Neljäs lista oli ^sosi- alistinen. Sille oli niinikään Länsi-Suomen ^mu- kaan “ehkä muutamia poikkeuksia lukuun ot- tamatta koetettu saadahenkilöitä, jotkaolivat mahdollisimman lähellä punakapinaa”.³

Vaalit miellettiin tärkeiksi. Länsi-Suomi he- rätteli lukijoitaan muistuttamalla punakapinan kauhuista. Suurimpana huolen aiheena oli ^ää- nestäjien jääminenkotiin.

Jokaisen

^{oli täytettä-}

vä velvollisuutensa, “Punaiset hyökkäävät Rau- malle!... Sinun tarvitsee uhrata vain vaalilipun torjuaksesiosaltasi tämänhyökkäyksen! Älä ^jätä pulaan niitä kansalaisia, jotkatahtovatsäilyttää

järjestyksen Raumalla! Mene vaaliin!”⁴ Sosialis- tien ääni kiiri Raumalle jokoporilaisen Uuden Ajan, turkulaisen Sosialistin sekä^omien vaaliti-

laisuuksienkautta.

Kumpikin ^{osapuoli saattoi olla} tyytyväinen tulokseen. Länsi-Suomi luonnehtiporvarillisten

saamaa 20 valtuustopaikkaa loistavaksi voitoksi.

Se oli osoitus laillista järjestysvaltaa kannattavi- en ^suuresta määrästä. Sosialistit pitivät kym-

mentä paikkaa ^ajan oloissa merkkinä aatteen

voimasta, etenkin kun työväenyhdistyksessä muhinut jasen hajoamiseen myöhemmin joh-

tanut kiista haittasi vaalityön tekemistä. Vaali- uurnille vaivautuneiden vähyys ^{- vain} 55 ^% äänivaltaisista pudotti vaalilippunsa uurnaan ^- ei ^sen sijaan herättänyt keskustelua. Raumalai- silla ^{ei tosin} ollut koko maahan verrattuna syy- täkään murehtia, käyttihän koko maassa vain 24^% jakaupungeissa

45

^% äänivaltaisistahyväk-

seen heillesuotuamahdollisuutta.⁵

Valtuuston toimikausi oli vuoden 1919 kun- nallislakien mukaan kolme vuotta, ^mutta kol- manneksen valtuustosta oli vaihduttava vuosit-

Rauman kesään olennaisena ^osana olivat keskus- aukion lippujuhlat. Nekokosivat 1920-luvullapai- kalle kauniilla säälläsatojaihmisiä ja virittivätkaik- kikesäisen leppeisiinmuttasamalla isänmaallisiin tunnelmiin. Rauman museon kokoelmat.

tain. Näin haluttiin^taatakansalaisten mielenkiin- to, antaaheilletuntumavaikutusmahdollisuuksi- en jatkumisesta.Tulokset eivät olleet ^toivotun kaltaiset. Vuosittaiset vaalit vaikuttivat pikem-

minkin päinvastoin, ja äänestysintolaski vaaleis-

tatoiseen.⁶Vuonna

1924

^{enää vain}vajaakolman- nes Rauman äänioikeutetuistavaivautuiuurnille.

Sanomalehdetmuistuttivatraumalaisia ääni- oikeuden velvoituksista. Nekeskittyivät omien päämääriensä mukaiseenkirjoitteluun japyrki- vät herättelemään julistamiensaaatteiden kan- nattajia. Kirjoittelua leimasi 20-luvulla oikeisto- vasemmisto-akselin ohella kiista tämän politii- kan suurenakselin samallapuolella olevienkes- ken. Porvarillisellapuolellavastakkain olivat ko- koomus ^jaedistyspuolue. Edelliseen lukeutui-

vat vanhasuomalaisen puolueen kuningasmieli-

set, jälkimmäisenytimenmuodostivat ^nuorsuo- malaisten tasavaltaa kannattaneet. Raumalla vanha- januorsuomalaisten suhteet olivat ^van-

hastaankitkerät, eivätkävuosien 1917-18 tapah-

tumat niitä muuksimuuttaneet.Riidat häipyivät muutamiksi vuosiksi mutta tulivat esille uudel- leen 20-luvun aikana.

Kokoomus oli

1920-luvulle

^{tultaessa nous-}

sutRaumalla porvarillisten suurimmaksipuolu- eeksi javallannut edistyspuolueen vanhan ^ää- nenkannattajan, Rauman Lehden. ^Kehitys ei ohittunut huomiotta. ^Rauman Lehti elvytettiin

nimenomaan edistyspuolueen äänenkannatta- jana.Se ei saanut edeltäjänsävertaista asemaa, eikä edistyspuolue noussut nuorsuomalaisten kaltaiseksi kunnalliseksi vaikuttajaksi. Se pyrki irtaantumaan kokoomuksen ^johtamastaoikeis- torintamasta ja meni useina 20-luvun vuosina vaaleihin omalla listalla. Puolueen tavoitteena oli muodostaa valtuustoon keskustalainen, so- sialisteihin sovinnollisesti suhtautuva ryhmä.

Länsi-Suomi ^eiymmärtänytalkuunkaanedistys- puolueen puheita poliittisen keskustan tarpeel- lisuudesta. Toinen porvarillinen lista takasi sen mielestä vain sosialistien ^voiton. Länsi-Suomi korosti porvarillisten yksimielisyyden tärkeyttä.

Kunnallisvaaleissa oli ennenmuutakysymysval- koisten voiton turvaamisesta. Vaaleihinkäytiin-