1924-29 Penttilä, Jalmari

Rahatoimikamarin

^ja

kaupunginhallituksen puheenjohtajat 1919-2000

1919-23 ^{Långfors, Aarne} pankinjohtaja

toimitusjohtaja

1924-29

^Penttilä,

Jalmari

1929-76

kulloinenkinkaupunginjohtaja

1977-91 ^{Lehtonen, Mauno} talouspäällikkö

A-klinikan ^johtaja

1992-96

^{Laine, Eero}

1997-2000 ^Heino,Vesa teknisen^työn ohjaaja

Kaupunkien oli joulukuussa 1929 vahvistetun lain mukaisesti järjestettävähallintonsaosin uusille perus-toille, rahatoimikamarin tilalle oli valittava kaupunginhallitus, sille oli laadittava ohjesääntöja kaupungil-le valittava hallinnostavastaava kaupunginjohtaja. Laki soi parin vuoden siirtymäkauden. Rauma ryhtyi

muuttamaanhallintoaanvuonna 1929- OskarNeroolitosinnimitetty jokeväällä 1923 rakennuskonttorin jasähkölaitoksen hoidosta vastaavaksi kaupunginjohtajaksi. ^{Hän sai}vuoden 1929 lain edellyttämässä kau-punginjohtajan vaalissa kymmenen, työmies J.^{Karen yhden} ja insinööri Eino Horelli 17 ääntä. Kun vii-meksi mainittu eiottanut tehtäväävastaan, Nero valittiin kaupunginjohtajaksi. Vuonna 1937 hänen tilal-leen tuli insinööriF. A. B. Tammivaara. Nero ja Tammivaaravalittiin lähinnä heidän teknisen tietämyksen-sä perusteella. Kaupunginjohtaja oli kuitenkin vuosina 1929-1976^myös kaupunginhallituksen puheen-johtaja ja siten merkittäväkunnallispoliittinen vaikuttaja. Niinpä kun virka jäi Tammivaaran jälkeen avoi-meksi, se miellettiin tosiasiat tunnustaen poliittisesti merkittäväksi.Kuvassa ovatRaumaa vuodesta 1956

luotsanneet, sosialidemokraattien ehdokkaina kaupunginjohtajiksi valitut Eelis Oksanen (oik ), Uljas Mä-kelä ja Pentti Koivu (vas.). Rauman Työväenyhdistyksen arkisto ja Kai Jalonen.

Kunnallishallintoa eipyritty40-luvulla muut-tamaanpelkästäänRaumalla. Päämääräoli valta-kunnallinen ja tavoitteenakuntien ^ja

kaupunki-en hallinnonyhtenäistäminen. Kaupungit vas-tustivat ajatusta javoittivat. Vuoden

1948

kun-nallislakisäilytti jaonkuntiin jakaupunkeihin ja piti jälkimmäisten hallinnon pääosin ennal-laan.²⁸ Käytäntö ^toi hallintoon kuitenkin uusia piirteitä. Raumalla kunkin ^toimiston henkilö-kunta kasvoi yhtäjaksoisestimuttaerityisen voi-makkaasti 70-luvun aikana. Olennaisin uutuus

oli tulevaa kehitystä viitoittavan suunnittelutoi-miston perustaminen vuonna

1975-

Suunnitte-lu ^{ei sinänsä} ollut uutta, käsittelihän valtuusto

jo40-luvunlopullakunnallista kolmivuotista

ra-kennusohjelmaa. Pakolliseksi kuntasuunnitel-manteko tulivuonna

1976.

²⁹

Raumalle perustettiin 70-luvun mittaan useita erilaistentoimintojen johtamiseen liitty-viä virkoja. Kaupunginjohtaja ^saivuoden 1971 alussa rinnalleen teknisiin asioihin perehty-neen virkaveljen. Ensimmäiseksi

apulaiskau-Rauman

kaupunginjohtajat

1923-37 ^Nero, Oskar, insinööri

1937-56

Tammivaara, F. A. 8., insinööri

1956-78

^{Oksanen, Eelis,}vall.kand.

1978-87 Mäkelä, Uljas,kansanedustaja 1987- Koivu, Pentti, fil.maist.

punginjohtajaksi valittiin apulaiskaupungininsi-nöörin työt pari vuosikymmentä aikaisemmin aloittanutLauriAakula. Peruskoulu muutti kan-sakoulutarkastajankoulutoimenjohtajaksi. Vuo-den 1975 johtosääntö ^toiRaumalle urheilutoi-men johtajan. Huoltotoimen esimiehestä tuli sosiaalijohtaja jo vuonna

1951.

³⁰

Kaupunkien hallinnon pitkään pääosin en-nallaanpysyneetperiaatteet vaikuttivat viimeis-tään 70-luvulle tultaessa vanhentuneilta. Vuo-den

1976

kunnallislaki ^jakevään 1979päätökset raivasivat tietä uudellekäytännölle. Valtuuston nimittämä toimikunta ^nosti hallinnon keskuk-seksi suunnittelu- ^ja talousosastoon jakaantu-van keskusviraston. Sen johtajaksi kaavailtiin kansliapäällikköä ^- entistäkaupunginsihteeriä.

Muutos ^ei ollut kaikkien toiveiden ^mukainen,

mutta se hyväksyttiin vuoden 1981 alussa voi-maan astuvaksi. Samalla vahvistettiin

keskusvi-raston johtosääntö. Menneiden kolmen

vuosi-kymmenen kehitystä kuvannee parhaiten hen-kilökunnan kasvu: kaupunginkansliassa oli 80-luvun alussa 16, sen henkilöstötoimistossa seit-semän, suunnitteluosastossa ^{neljä ja}

talous-osastossa 14 viran- tai toimenhaltijaa. Kun joh-tosääntö uusittiin edellisen kerran 40-luvun lo-pulla, kansliassatyöskenteli kaupunginsihteeri, hänen apulaisensa jakanslisti.³¹

Rahatoimikamarin ja sittemmin kaupungin-hallituksen rinnalla ^javalvonnassa toimi joukko lauta- ja johtokuntia.^{Ne soivat}kaupunkilaisille oivan mahdollisuuden vaikuttaa asioiden val-misteluun ^japäätöksiin. ^Valtuustoei

noudatta-nut 20-luvulla vielä suhteellistavaalitapaa jäse-niä valitessaan.^{Kun se täytti vuonna}

1925

käy-tössä olleet 204 lautakuntapaikkaa, työväestön

edustajatsaivat

30

^{ja naiset} 20paikkaa. Työväel-lä oli edustaja kaikissa tärkeissä lautakunnissa,

naisiavaltuutetut valitsivatvain sairaalan ^ja kou-lujen johtokuntiinsekäköyhäinhoito- ^ja lasten-suojelulautakuntaan.

Vauraat kauppiaat ^jatehtailijat olivat 20- ^ja

30-luvulla

ⁿⁱⁱⁿ valtuuston kuin lautakuntienkin keskeisiä päättäjiä. Uudet voimat alkoivat vyö-ryä lautakuntiin 40-luvun lopulta ^{lähtien, kun}

niihin pyrittiin nimittämään edustajia

valtuus-ton kaikista ryhmittymistä. Periaate toi lauta-kuntiin työväestön edustajia, 60-luvun alussa heitä oli luottamusmiehistä^jo

36

96. Naisia valit-tiin vanhaan tapaan edelleen lähinnä sosiaali-lautakuntaan jakoulujen johtokuntiin,vuonna

1960

heillä oli suunnilleenkymmenesosa

Rau-man

196

luottamusmiespaikasta.

Lauta- ^ja johtokuntien^määrä kasvoi hallin-non laajentuessa. 80-luvun alussa Raumalla oli 29 lautakuntaa. Hallinnon kehittämiskokeilun käynnistyminen vuoden 1989 alussaon sittem-min karsinut lautakuntia. Museo- ja musiikki-lautakunta yhdistettiin kulttuurilautakunnan alaisuuteen, jakaupunginhallitukselle uskottiin asunto-, loma-, maatalous- ja kaupunkisuunnit-telulautakunnan tehtävät. Se toimi tämän jäl-keen sekäyhtenäkokonaisuutenaettä kahteen

jaostoon jakaantuneena,toisen ^jaoston tehtävä-nä olivat henkilöstöasiat, toinen valvoi ^ja johti kaupungin elinkeinopolitiikan,

talouden

^ja kaa-voituksen suunnittelua. Tavoitteena oli

julkis-ten palveluiden parantaminen, turhan

byrokra-tian hävittäminen ^ja päätöksenteon tuominen mahdollisimman lähellekaupunkilaisia.³²

Raumanvaltuusto nimittikin 90-luvun alussa enää viidentoista lautakunnan jäsenet. Muutos

Vuoden 1929 laki ^muutti kaupunkien hallinnosta vuosikymmenien ajan vastanneen rahatoimikamarin kaupunginhallitukseksi ja määräsikaupunginjohtajanainavuoden 1977alkuun saakka^sen

puheenjohta-jaksi.Tuloksena oli valtuuston jakaupunginhallituksen sekä kaupunginjohtajan tehtävien keskittyminen vuosina 1956-1992sosialidemokraateille. Teollistuva japalveluyhteiskuntaa rakentava Rauma näyttäisi si-tenolleen yhden puolueen johdossa,mutta on huomattava, että sen oli kaiken aikaaotettavahuomioon muiden näkökannat ^jaluotava^toimivat suhteet ^ennenkaikkea valtuuston toiseksi suurimpaanryhmään, kokoomukseen. Kuvassa on vuonna 1981 toimintansa aloittanut kaupunginhallitus. Pöydän ^{päässä on} kaupunginhallituksen pitkäaikainen puheenjohtajaMauno Lehtonen, hänen vasemmalla puolellaan kau-punginjohtaja Uljas _Mäkelä, kansliapäällikköTeuvo Halmevirta jakaupunginhallituksen jäsenetEsko Im-monen, Veli Heikkilä, Eeva-Liisa Nyfors, Vesa Heino javaltuuston toinen puheenjohtajaReijo Parjanen.

Puheenjohtajan oikealla puolella istuvat apulaiskaupunginjohtajaLauri Aakula ja apulaiskaupunginsih-teeri Hannu Kuismin, Eero Uusi-Kilponen,Kirsti Korpiluoma, Armas Laivo jaSulo^Tainio sekä valtuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja Toivo

Jaakkola

^ja valtuuston puheenjohtaja Aatos Virtanen. Rauman museonkokoelmat.

lisäsi kilpailua luottamusmiespaikoista.

Jokai-nen valtuustoryhmä pyrki ^saamaan lautakuntiin

omat ehdokkaansa, jotta ne pystyivät seuraa-maan asioiden valmistelua jaetenemistä. Suun-nilleen neljäsosa lautakuntien jäsenistä oli 90-luvun alussa myös valtuustossa, mutta jäsenyy-det jakautuivat tästä huolimatta tasaisemmin kuin ennen. Runsas kolmannes ^jäsenistä lukeu-tui perinteiseen työväestöön, joka kymmenes oliopettaja jalähes joka^toinenyksityisen^tai jul-kisen alan toimihenkilö.Myös naiset saivat

paik-koja enemmän kuin ^ennen. Heitä oli lainmuu-toksen jälkeenvalittava kaikkiin lautakuntiin,

mutta kun heitä oli vuonna 1990 runsas kol-mannes (34%), pelkkä lain noudattaminen ei selitä naisedustuksenvoimistumista.

Raumalaiset jakoivat luottamustehtävät jo 20-luvulla monien hoidettaviksi mutta

uskoi-vat jokaiselle jäsenellelopulta keskimäärin 2,4 paikkaa ^- jäsenyyksiäoli 204 ja jäseniä83. Kau-pungissa oli havaittavissa myös pienehkö useissa lauta- ja johtokunnissa toimivien

jouk-ko. Eniten jäsenyyksiäolitehtailija Isak Koske-lalla ^jakivenhakkaaja KustaaReunasella, kum-pikin olivuonna

1925

^{seitsemänlauta-tai} joh-tokunnan jäsen. Viiteen jäsenyyteenpääsivät

johtajat Antti Alanko ^ja

Jalmari

Penttilä sekä apteekkariArtturi Sorma. 60-luvun alussa teh-tävät olihajautettu niin, ettäyhdellähenkilöllä oli keskimäärin 1,3 jäsenyyttä. Eniten toimia oli toimitusjohtaja Matti Hirsimäellä, rautatie-virkamies Aarne Andstenilla, opettaja A.

J.

Björkillä sekä dipl.ins.

John

Östmanilla, ensin mainitulla kuusi ^jamuilla neljäpaikkaa. 90-lu-vun alussa vain kolmellatoista henkilöllä oli kaksi lautakuntapaikkaa.³³ Mutta koska lauta-kuntien määrä oli ^tuntuvasti vähentynyt, yhä harvempi kaupunkilainen pääsi enää seuraa-maan läheltä kaikkien elämään vaikuttavien päätösten tekemistä. Kunnallinen päätöksen-teko ^etääntyi kuntalaisten^arjesta.

Yhteiskunnallisten tehtävien ja sen myötä kaupungin palveluksessa olevan henkilöstön raju kasvu asettivat viran- jatoimenhaltijat

uusi-en vaatimustuusi-en eteen. Heiltä vaadittiin paljon,

mutta he alkoivat toisaalta puhua 70-luvun mit-taan työpaikkademokratiasta, koulutuksen ^ja sisäisen tiedotuksen tarpeesta. Kaupunki puo-lestaan valmisteli kesällä

1983

hyväksytyn hen-kilöstöohjelman.Siinä korostettiin välttämättö-myyttä sopeutuayhteiskunnan nopeaan muu-tokseen. Henkilöstön oli omaksuttava tekniset uudistukset, perehdyttävämuun muassaATKm käyttöön ^jamuistettava, että he olivat yhteisön asukkaiden palveluksessa ^- he olivat ^näitä, ei-vät nämä heitävarten. Mutta kaupungin oli toi-saaltatuettava väkeään luomallahyvä työympä-ristö, helpottamalla urakiertoa jaottamalla vir-kaan tai toimeen ^jo kaupungin palveluksessa olevia. Tavoitteisiin katsottiin päästävän koulut-tamalla jaaktivoimallaniin henkilökuntaa kuin luottamusmiehiäkin. Kaikkien oli sitouduttava yhteisen edunajajiksi.³⁴

Ohjelmien ^ja lausumien päätyminen käy-tännön toteutuksiksikangerteli. Työpaikkade-mokratia^{eteni, ja}koulutusta järjestettiin, mut-ta hallinto ei tehostunut toivotulla tavalla.

Uusi, vuonna 1991 hyväksytty ohjelma edellytti aktiivista, joustavaa ja monipuolisuuteen täh-täävää henkilöstöpolitiikkaa. Se puhui

kannus-tavasta palkkapolitiikasta jatulosjohtamisen pe-riaatteiden omaksumisesta.³⁵

Rauma oli ^jovuosikymmenien ^ajan laatinut tulevaisuuden suunnitelmia. Ne koskivat pit-kään lähinnä rakentamista ja määrittelivät, mil-loin mikin hanke oli tarkoitustoteuttaa.

Hallin-toaoli samallakehitetty kulloistenkintarpeiden mukaisesti. Raumalla oli tähän pitkään hyvät mahdollisuudet. Se oli tosin joutunut kiristä-mään verotustaan: sadan markan tulosta oli vuonna

1950

^{maksettava 12 % mutta vuonna} 1980 ^jo16^% jakahta vuosikymmentä

myöhem-min 17 ^% vero.

Lisääntyneet maksut merkitsivätyhä uusien

palveluiden siirtymistäkaupungin maksettavik-si. Viimeistään

1980-luvun

^{alussa oliselvää, että} koulutus jaterveydenhoito olivat suurimmaksi osaksi ilmaisia^{ja että}kaupunkirakensi päiväko-dit ^javesijohtoverkostot.Kukaan ^ei liioin

tohti-nut kiistää kaupungin velvollisuutta huolehtia vanhuksista jamuistasyistä syrjäytyneistä. Yhtä selvää ^oli, että se rakensi urheilukentät, jää- ^ja uimahallit sekä pururadat ja antoi avustuksia mitä moninaisimmille seuroille.

Rauma selvisi velvoitteistaanhyvin. Se ^ei ol-lut lähimainkaan eniten asukkaitaan^verottanut kaupunki eikä maan velkaisin kaupunki.³⁶ Sen talous vaikuttikin vuonna

1986

^{niin vahvalta,}

ettäkaupunki saattoi _toteuttaa seuraavina vuo-sina useita mittavia hankkeita, yhtenä merkittä-vänä uutuutena oli uuden kaupungintalon ra-kentaminen. Työt alkoivat vuonna 1990 ja val-mistuivat pari vuotta myöhemmin. ^Kun lama iski vähäisen viiveen jälkeentäydellä tehollaan myösRaumalle, työttömyys, lomautukset ^ja yri-tyskauppojen luoma epävarmuus alkoivat na-kertaa vanhaa turvallisuutta ja veroäyrin nosto

oli vaikeaa.Kaupunginoli jokohankittavatuloja muualta ^tai vähennettävä ^menojaan. 80-luvun lopullaalettiinkinpuhua kaupungin tuottamien palveluiden janiistäkannettujen maksujen vas-taavuudesta.³⁷

430

Rauman uusikaupungintalo valmistui^vuonna 1992. Pääsuunnittelijoina toimivat arkkitehdit ^{SAFA Eric} Adlercreutz ja Hasse Hägerström. Suunnitteluavarten oli järjestetty 1980-luvun alussa kilpailu, ^johon osallistui 78 työtä. Uuteenkaupungintaloon siirtyivät miltei kaikki kaupungin virastot jakuntaliitoksen

jälkeenmyös maalaiskunnan^virastojen työntekijät.

In document Rauma idylliä ja tehokkuutta 1875–2000 4. OSA (sivua 26-31)