Rauma idylliä ja tehokkuutta 1875–2000 2. OSA

Rauma

idylliä ja tehokkuutta 1875–2000

2. OSA

kirjoittanut Ulla Heino

Kaupungin talous

Talouden hoitajat

Maistraatti hoiti muiden tehtäviensä ohella myös kaupungin taloutta. Sen oli vuoden 1873 asetuksen mukaan tuotava valtuuston käsitte- lyyn vuotuiset talousarviot javalvottava yhtei-

sen omaisuuden hoitoa.Käytännössä talouden hoitajana oli rahatoimikamari. Se käynnistyi Raumalla poikkeuksellisen myöhään, vasta vuonna 1884. Miksi näin, siihen ^ei löydy vasta-

uksia.¹ Kamarista tuli valtuuston päätösten ^toi- meenpanija, yhteisen töiden teettäjä ja omai- suudenvaalija.

Rahatoimikamarin esimiehet

1884 Cannelin, Gustav, rehtori 1885 Lehtinen, Fredrik, kauppias 1886 Lindbom, Carl,

lennättimen päällikkö 1887-88 Grönberg, Erik, kauppias 1889-91 Lehtinen, Fredrik, kauppias 1892-1919 Östman-Kallio, Isak, tehtailija

Rahatoimikamarissa oli puheenjohtaja ja kaksi ^jäsentä.Kokoukset olivat viikoittain “py- hättömänä torstaina”. Useat kokoukset ^jaeten-

kin puheenjohtajan velvollisuus allekirjoittaa kirjeet jamaksumääräykset^vaati poikkeukselli-

sen paljon aikaa javaivaa. Rahatoimikamari oli virasto. Sen jäsenetolivat valtuuston valitsemia

mutta vuotuista palkkaa saavia luottamusmie- hiä. Puheenjohtajan palkka olivarsin suuri, hä- nelle maksettiin valtuuston sihteerin kanssa kaupungin viidenneksi korkeinta palkkaa.

Saatuaan leipurinoikeudet Fredrik Lehti- nen(1830-1930) muutti Raumalle ^vuonna 1873- Hän sai parinvuoden kuluttua oikeu- den harjoittaamyöskauppaa. Liiketoimien- sa ohella hän ennätti osallistua myös kun- nallispolitiikkaan. Hän oli pitkään valtuus-

ton ja kansakoulujen johtokunnan jäsene- nä, vastasi pitkään kirkonisännän tehtävistä

ja oli lukemattomien johtokuntien jäsen.

Hänen työnsä näkyvimpänä muistomerkki- nä on Rauman museo. Hän kutsui ”ne ar- voisat kaupunkilaiset, jotka harrastavat pai- kallisen muinaismuistomuseon perusta-

mistakaupunkiimme”, keskustelemaanasi- asta lokakuussa 1891.Rauman museonko- koelmat.

Kaupungin virat vuonna 1881

Virat Vuosipalkka (mk)

Pormestari 4400

Kaupunginlääkäri 1800

Kamreeri 1600

Kaupungin viskaali ¹²⁰⁰

Kaupunginvaltuustonsihteeri 1000

Konstaapeli 600

Poliisi (3) 500

Raatimies (3) 500

Kaupunginvouti 500

Kaupunginpalvelija 500

Vaakamestari 400

Kätilö 400

Nuohooja 400

Metsänvartija 400

1. sunnuntaikoulunopettaja 400

Tuulakinkirjanpitäjä 300

2. sunnuntaikoulunopettaja 300

Kansakoulun tarkastaja 300

Sunnuntaikoulun tarkastaja 300

1. kansakoulunopettaja 300

2. kansakoulunopettaja (3) 200

Koulun vahtimestari (2) ²⁰⁰

Palovahti(6) 200

Palomestari ²⁰⁰

Ruiskumestari 100

Kellonkorjaaja 100

Piiskuri 80

Majoitusmestari 60

Rummunlyöjä 24

Lähde: RMA Gb;s3 yks.tilit v. 1881.

Rahatoimikamarin alaisuudessa ^toimivat kaupungin tärkeimmät virkamiehet, kamreeri, sihteeri, taloudenhoitaja, vaakamestari,satama- vouti jakassanhoitaja. Kamreerin ^jasihteerinvi- rat olivat pitkään samojen ^miesten hoidossa.

Berndt Panelius vastasi kamreerin tehtävistä

vuosina 1884-1912. Edvard ^Heino tuli kamarin väliaikaiseksi sihteeriksi vuonna 1887 ^ja hoiti virkaavuoteen 1929.

Kaupungin ammattimiehet suoriutuivat pit- kään rahatoimikamarin^antamistatehtävistä. Vie- raita palkattiin korkeintaan vain sähkölaitoksen

rakentajiksi jakatujen kiveäjiksi. Yhtä selvää^oli, että kaupungin etua valvomaan palkatulta ta-

loudenhoitajalta edellytettiin näiden samojen taitojen hallintaa.^Viran ensimmäiseksi haltijak- si valittiinsyksyllä 1885^Kauttuan ruukin palve- luksessa ollut Kaarlo Jernström. ^{Hänen paras} suosituksensa olikyky ^toimia myöseläinlääkäri- nä.^{2 Viran} arvostustakuvastaa maksetunpalkan pienuus: 300 markkaa vuodessa. ^Kun huono- kuntoisen vaivaisen hoidosta maksettiin^saman- aikaisesti 170-180^markkaa, eiole ihme, josper- heellinenmiesvalitti palkan surkeuttajahankki lisätuloja kaupungin jalähiseuduntalonpoikien karjaa hoitavana välskärinä.³

Jernströmintodettiinkin pian lyövän laimin taloudenhoitajan tehtävät. ^Mutta vaikka val-

tuustossa oli jo vuonna 1876 ^todettu, että pie- nellä rahalla ^sai huonoja miehiä,⁴ palkkaa ^ei

nostettu. Viranhoitajalle ^asetetut vaatimukset säilyivät sitä vastoin ennallaan. Niinpä kun ^Rau-

malle haettiinvuonna 1889^uutta taloudenhoi- tajaa, tärkeintä oli valituksi tulleen tuttuus. Hä- nenkehno kirjoitus- jalaskutaitonsa ohitettiin toivomuksella, ettähän paneutui ^taitojensa ke- hittämiseen.⁵ Laskutaidottomaksi tunnetun

miehen valinta käy ymmärrettäväksi, kun ote- taan huomioontaloudenhoitajantehtävät. Hän ei pitänyt tilejäeikä maksanutpalkkoja; hän oli eräänlainenkaupungin isäntärenki. Hänen teh-

tävänäänoli huolehtia rahatoimikamarin teettä- mientöiden sujumisesta javalvoa kaikessa kau- punginetua.

Pienipalkkainen ^{mies ei} voinut paneutua täysin ^voimin taloudenhoitajan tehtäviin. Hän oli kuitenkin moniin muihin verrattuna sikäli onnellisessaasemassa,että hänellä oli jonkinlai- senelannon takaavapalkka, mutta hänen oliet-

sittävä^ansioitamyös muualta.Käytännön haitat kävivät ilmeisiksi 1800-luvunlopulla.Raumatar- vitsi hyvääammattimiestä monienrakennustöi- denvalvojaksi, jotenkun taloudenhoitajan toi- mi vapautui vuonna 1896, rahatoimikamari käytti tilaisuuttahyväkseen jaesitti teollisuus- koulunkäyneen rakennusmestarin palkkaamis-

ta.Esitys hyväksyttiin, muttataloudenhoitajaksi

palkattu ammattimies ei ottanutvirkaavastaan, jaRauma joutuitulemaan vielä muutamanvuo- den^toimeenvanhoillaan.⁶

Muutokset näyttivät ^toteutuvan vuonna 1902,kun valtuustoryhtyi suunnittelemaanra- hatoimikamarin uudistamista. Tavoitteena oli toiminnankehittäminen^niin, että kamarin sih- teeriltäedellytettäisiin insinöörin jatalouden- hoitajaltarakennusmestarin tutkintoa. Raken- nuspiirustukset, tonttien mittaukset, raken- nustöiden katselmukset, sähkölaitos ^ja sata- man uudet laitteet voitaisiin tämän jälkeen jät- tää ammattimiesten hoitoon. Samalla pystyt- täisiin karsimaan joukko erilaisia sivutoimia.

Suunnitelmat olisivat merkinneet rahakamarin jakaantumistakahtia, esimies jakamreeri olisi-

vat huolehtineet edelleen rahaliikenteestä, sihteerille olisikeskitetty teknistätaitoa ja tie- tämystä ^vaativat tehtävät. Ehdotus jätettiin le- päämään.-

Kaupungin hajanaisen taloudenhoidonyh- tenäistäminen oli välttämätöntä, mutta suun- nitelmattoteutuivatvuonna 1912,kun valtuus-

to hyväksyi valmisteluvaliokunnan esityksen raha-asiainvaliokunnan asettamisesta. Sen odotettiin puuttuvan lainojen ottamiseen, miettivänkeinoja menojenkarsimiseksi jalau- suvan mielipiteensä kaupungin talousarviosta.

Sillä ^ei ollut päätösvaltaa; ^se oli pikemminkin asiantuntijaelin, jonka mielipiteiden paino riippui sinne valittujen miesten arvostuksesta.

Kaupungin kamreeri oli valiokunnan itseoi- keutettu ^jäsen, muut edustivat kaupungin lii- ke-elämän parhaita tuntijoita. Tammikuussa

1913 toimintansa alkaneen valiokunnan pu- heenjohtajaksinimettiin senaattori Axel Gran- ström ja jäseniksi pankinjohtaja Hahnsson sekä kauppias Lehtinen.⁸

“Kaupungin

kulunkiarvion ^mukaan...”

Kaupungit olivat 1800-luvulle tultaessavapautu- neetlähes täysinvaltiovallansäätelystä. Niitä si- toivat enää vain joidenkin virkojen palkkaus- säännöt. Muissa kohdinkaupungit olivatvapaat

tekemään mielensä mukaan. Vapaus loi perin vaihtelevia käytäntöjä. Ratkaisut tehtiin aina

hetken tarpeiden mukaan jamahdollisimman vähän kaupunkilaisia rasittavaksi katsotulla ta-

valla. Taloutta tarkasteltiin erillisinä kassoina.

Niitä olirunsaasti, oliarenti-, hamina-, ^silta-,ka-

nava-, vaivais- jakaupunginkassa sekä vaihtele- va määrä muita. Kukin kassa oli itsenäinen. Ne

Varakkaiden raumalaisten kesään kuului olennai- sena osana huvila. Vanhimmat huvilat sijaitsivat kaupungin lähistöllä, aluksi lähinnä Poroholmassa tai ensimmäisessä ja sittemmin toisessa tai kol- mannessa Petäjäksessä. Kaupunki vuokrasi ^tontit

ja kielsi ehdottomasti rakennusten ympärivuoti- sen käytön. Rannoille nousi Isak Östman-Kallion huvilan kaltaisia koristeellisia jakaupungin ahtau- den helposti muististapyyhkiviärakennuksia. Rau- man museon kokoelmat.

saattoivat lainailla rahoja toisilleen kuin myös yksityisille. Etenkin vaivaiskassa oli eräänlainen pankin korvike, josta^saitakuitavastaanpitkäai- kaisiakin lainoja.

Vuoden 1873asetuskaupunkien hallinnosta pyrki yhtenäistämään vanhaa käytäntöä. Se ei vaatinut ^kassojen sulauttamista mutta edisti vanhan hajanaisuuden väistymistä luomalla kaupunkeihin _erityisenraha-asioiden hallinnon jaedellyttämällä, että maistraatin oli laadittava valtuuston hyväksyttäväksi vuosittainentulo- ^ja menoarvio. Rauman ensimmäinen “arviolasku kaupungin ^menoista jatuloista”tuotiinvaltuus-

ton käsittelyyn joulukuussa1876. Se oli muo- doltaan ^ja sisällöltään ylimalkainen mutta ajan tarkoituksiavastaava. Valtuusto käsitteliesitystä lujastivanhoissa^asenteissakiinni ollen.Budjet- tiin ^ei esimerkiksi otettu mukaan satamakas- saan tuloutettuja laivamaksujaeikä satamavou-

dinpalkkaa.⁹

Valtuustonjarahatoimikamarin hoidettavaksi siirtynyt^Raumankaupunki oli suhteellisenvara- kas. Kaupunginkassassa oli muutaman kymme-

nen tuhannen markan säästöt, eikä mukaan las- kettu tällöin vaivaiskassan saamia lahjoituksia,

muun muassa apteekkari Nybergin testament- taamientilojen tuottoja.Vakavaraisuuseihouku- tellut raumalaisia tuhlareiksi.Kaupungintaloutta hoidettiin päinvastoin vuosikymmenestä toiseen turhuuksia karttaen ^ja mahdollisimman vähän rasituksia kaupunkilaisille tuottaen.

Vakavaraisuus pohjautui säästäväisyyden li- säksi porvariston käyttöön 1860-luvullapalautu- neidenniittyjen ^japeltojen tuottoon. Kaupunki

eiviljellyt ^niitävaan antoi ne ‘arennille’ jakeräsi vuosittain tuhansien markkojen tulot. Yhtä tuottoisia olivatympäristön kalavedet ja^saaret.

Jälkimmäiset

mutta kun lähimmät saaret annettiin ^vuonna 1877 vuokralle neljännesvuosisadan ajaksi,käyt- töoikeuden hankkineet alkoivat rakentaa niille kesähuviloita. Kaupunki sai tuloja myös myy- mällä laidunoikeuksia, hakkauttamalla ja myy- mällä metsistään halkoja sekä vuokraamalla kauppiaille kanavarannan aittoja ja puoteja.

Tämänkaltainen omistusten hyödyntäminen

tuotti70-luvulla hieman allepuolet (46 ^%) kau- pungintuloista.

Kaupungin ^maista saadut vuokrat olivatrau- tatieliikenteen alkuun saakka tärkeimpiä tulojen tuottajia. Näin saatiinvielä 1880-luvunlopullalä- hes kaksi viidesosaa, mutta 1910-luvun ^alussa

enää runsas kymmenesosa kaupungin tuloista.

Runsas puolet ^kertyituolloin rautatien jasähkö- laitoksen toiminnasta. Rautatie lisäsi ^sataman merkitystä. Se tuotti monin kerroin ^enemmän kuin 80-luvullamutta jäitäysinrautatien^varjoon.

Mikäli rautatien tulot jätetään huomiotta,^Rauma saisatamastaan jokaviidennen markkansa.

Talousarvionpohjanaolivat vuotuiset menot.

Ne nousivat noudatetusta tarkkuudesta huoli-

mattavuosittain. Syyksi arveltiin virkamiestenva- litsemista valtuustoon^- heidän väitettiin nosta- van menoja kevytmielisesti. ^Mutta vaikka virka- miehet katosivat valtuustosta, niin menotlisään- tyivät. ^Rauman Lehti arveli keväällä 1886, että syynäoli 'ajattelematon säästäväisyys, päätösten siirtäminenvuodestatoiseen ja monienasioiden tulo tämän vuoksi ^yhdaikaapäätettäväksi’.¹⁰

Todelliseen huoleen valtuutetuilla ei 1800- lopun vuosia lukuun ^ottamatta ollut aihetta.

Kun käytössä oli vanha perinne, tehdään niin vähän kuin mahdollista, valtuusto ei ryhtynyt

Taulukko 24: Rauman arvioidut tulotvuosina 1877, 1887^ja 1912.

Tulot 1877 1887 1912

Vuokra- ja myyntitulot 18492 29115" 56902

Tuulaaki-jasatamatulot 3 500 14 100 64 510

Valtionavut 423 1723 32 392

Rahoitus 1430 ¹⁰ 200 4000

Muut 1750 500 15 773

Liikelaitokset ^{.. ..} 304 ⁸⁰⁰

Verot 14 539 19472 65 ⁴⁶⁰

Yhteensä 40 134 75 ¹¹⁰ 543 837

Säästöt 31 ^{60 000 24 686}

lähde: RKAkaup.valt.ptk. 22.12.1876,rahatoimik. ptk. 27.12.1886;

Rauman kaupunginkunnalliskertomus 1912.

Taulukko 25: ^Rauman kaupungin arvioidut^{menotvuosina 1877,} 1887^ja 1912.

1877 1887 1912

Palkat _ia eläkkeet ~~2Ö~284~ 22894

"~~

Korot jakuoletukset 300 1800 71733

Koulutus 2 300 7 825 76 885

Vaivaishoito 3650 ^{7 264} 31759

Terveys ^.. 200 15332

Järjestys ^.. 1700 17 810

Liikenne 1600 5 ¹⁰⁰ 250 903

Yleiset rakennukset ^.. 1500 31324

Hallinto ^.. 2500 30 004

Muut 12 000 16565 ^{42 671}

Yhteensä 40 134 ⁶⁷ 348 568 522

Lähde: Kuten taulukossa 24. Palkat ^jaeläkkeeton vuonna 1912^siirrettykunkin pääluokan lukuihin

varoja vaativiin hankkeisiin. Se eivoinutkuiten- kaan jäädävanhoilleen.Satamaan oli hankittava uusia laitteita ^jarakennettava laitureita, kadut oli valaistava ja palosuojelua oli tehostettava.

Valtion määräykset, lähinnä kansakoulun käyn- nistäminen ja vaivaishoidon muutokset toivat menoihin^suurimmat lisäykset.

Rauman Vähittäismyynti-ja anniskeluyhtiön voittovarojen jako(mk) vuosina 1888-1904

Kansanvalistus 110343

Puistotja rakennukset 150⁰²¹

Terveydenhoito 29194

Hädänalaistenauttaminen 16 680

Seuratoiminta 169⁴⁹⁰

Muuthankkeet ⁸006

Yhteensä 483 734

Kaupungin tulo- jamenoarvion laatiminen siirtyi 1880-luvulla rahatoimikamarin tehtäväk- si. Maistraatin huoleksi jäivain arvion lähettä- minen valtuuston käsittelyyn. Esitys hyväksyt-

tiin usein sellaisenaan, valtuusto siirteli kor- keintaan ^{menoja ja} tuloja kohdasta ^toiseen.11

Talousarvion rakenne säilyi 1900-luvulle saakka pääpiirteissään muuttumattomana. Siitä voi- daanseurata palkkoina maksettujen sekä mui-

hintarkoituksiinvarattujen summien^kehitystä,

muttase ei anna tietoja erisektorienvaatimista menoista. Arvion perusteella ^on mahdoton sa- noa,kuinka suuren osan esimerkiksi koulut^vei- vät kaupungin menoista. Tilintarkastajat javal- misteluvaliokunta olivat jo vuonna 1898 valitel- leet esityksen puutteita, mutta valtuusto piti toistuvistavalituksista huolimattakiinni vanhas-

takäytännöstä jahyväksyi selkeisiinpääluokkiin

jaetuntalousarvionvasta vuodeksi 1910. ¹² Kaupungin ^varoja käytettiin elinkeinoelä- män edistämiseen sekä koulujen ja vaivaisavun kaltaisiinvälttämättömyyksiin. Kaikkia hankkei-

ta eirahoitettu talousarvioon merkityin varoin.

Kaupungilla oli ^näet käytössään ^vuosittain par- haimmillaan muutamaan kymmeneen tuhan-

teen nouseva vararahasto: Vähittäismyynti- ^ja anniskeluyhtiönvoittovarat. Se sai^{jakaane mie-} lensä mukaan kaikkia hyödyttäviinmutta eilain

ja asetusten mukaan kaupungin hoidettaviksi kuuluviin tarpeisiin. Määräyksiätulkittiinväljästi,

Arviolasku ^kaupungin

Tulot Markkaa ^Menot Markkaa

Pelto- jaTniTftyvuokrat" 15 867,70 Lyhennykset 3ÖÖ,-

Torppa- jasaarivuokrat ^1824,35 Palkat 20 284,-

Laidunmaksut ^600,- Kansakoulu 2300,-

Laivamaksut 300,- Vaivaisapu 3^650,-

Puotimaksut ^150,- Katuvalaistus ^1600,-

Vaakamaksut ^{450,- Muut menot 12 000,-}

Tuulaaki ^1750,-

Sakot ^50,-

Satamatulot 1000,-

Siltatulot ^50,-

Kellarivapaus 122,80

Valtionapu koululle 300,-

Sekalaiset tulot ^1700,-

Korot 1430,-

Takseeraus 14539,15

Tuloja 40134,- ^Menoja 40134,-

Kaupungin kassassa kerrottiin olevan 31 ⁷⁷⁸ markan 65 ^{penninsäästöt, joita ei}

merkittytalousarvioon.

javoittovaroin hankittiin satamaan ruoppaaja, räjäyteltiin kallioita ja osoitettiin varoja palo- kunnantalon rakentamiseen. Mutta varoja liike- ni myös kaupungin kaunistamiseen, poliisien

vaateapuun, kruunajaisjuhlien järjestämiseen, kenkien ostoon köyhille koululaisille, ruumis- vaunurahastoon sekäkaupungin ^monienyhdis-

tysten tukemiseen.

Rauma oli 1900-luvun alussakehittymässä yhteisönrakenteiden tietoiseksi ylläpitäjäksi ^ja palveluiden tuottajaksi. Pieni julkinentalousei ollutenää myönteinen^asia.Kaupungin maine jaomanarvontunnevaati rakenteiden kehittä- mistä, julkisivunsiistimistä ^{ja ennen} kaikkea koulujen perustamista. Monipuolisesta talou- desta tuli ylpeyden aihe; se oli paras osoitus yhteisönripeydestä, sen unteluudenpäättymi- sestä.

Hifi- nisu

vuodelta 1895

ylöskannetaan Raha-

toimikamarissa keski- viikkona toukokuun 13 p. kello ^{9—12 e. p. p.}

ja 3—5 j. p. p.

Vilhelm Panelius.

Verot ja veronluonteiset maksut

Kaupungit olivat jovanhastaan koonneet asuk- kailtaan erilaisia verojen kaltaisia maksuja.

Kauppiaiden ^jakäsityöläisten oli maksettava^oi- keudesta harjoittaa elinkeinoaan; suojelusmie- hiksi otettujen puolestaan oli annettava yhtei-

sön vuotuiseen käyttöön vähintään yksi päivä- työ ^tai maksettavakaupungin kassaan määrätyn suuruinen korvaus. Koska suojelusmiesten ^ja heidän perheidensä oli todettu päätyvän usein vaivaiskassan rasituksiksi, maistraatti kantoi kaupunkiin muuttavalta työmieheltä 1870-lu- vun lopulla myös kahdentoista markanylimää- räisen ^veron.13

Jokaisen

Maksu määräytyi 1870-luvulle saakka sijainnista riippumatta samoin perustein. Valtuusto taipui talvella 1877 lopettamaan tonttiäyrien keräämi- sen muttapyörsi päätöksensä parin vuoden ku- luttua. Se ei palannut kuitenkaan vanhaan käy-

täntöön vaan jakoitontit kahteen luokkaan.^En- simmäiseen luettiin Kauppa- jaKalatorin sekä Kuninkaan-, Kauppa- jaVanhankirkkokadunvar- rella sijaitsevat talot. Niiden^omistajat maksoivat kaupungille kolmasosan enemmän neliökyynä- rältä kuin muut. Tonttiäyrienmerkitys kaupun-

gin tulojen kasvattajanaoli tuolloin nimellinen.¹⁴ Kaupunki kantoi myös ^muita veronluontoi- sia ^maksuja.

Jokaisen

sentti. Se ei rasittanut mainittavasti perillisiä ^ja kasvatti kaupungin tuloja vain muutamallasa- dalla markalla. Kaupunki keräsi suunnilleen kolmen prosentin maksunmyös huutokauppa- kamarin myynnistä. Peruste oli selvä:kaupunki piti ylläkamaria jakattoi näin vuokrista jaläm- möstäkoituneet kustannukset.Huutokauppoja oli parhaimmillaan alun kolmatta kymmentä.

Kun myytävänä oli esimerkiksi vuonna 1875 neljänkymmenenraumalaisen tavaroita, myynti nousi muutamiin kymmeniin tuhansiin mark- koihin ja^tuotti kaupungillerunsaan tuhannen markan tulot.¹⁵

Kaupungin raatimiehet hoitivat huuto- kauppakamaria vuorollaan. Meklarina toimi- nutsailukea edukseenmyyjienhänelle maksa-

mat palkkiot, ^ja raatimiehet jakoivatkaupun- gille maksetun ^summan. Käytäntö oli kaikkien mielen mukainen. Riitoja syntyi ^vasta 1800-lu- vun lopulla, kun pormestari halusi päästä osal- liseksi kamarin ^tuotosta, vaikka ei meklariksi suostunutkaan. Valtuusto oli halukas muutta- maan huutokauppakamarin perusteita ^vasta toisen raatimiehen kuoleman jälkeen. Päätök-

set tulivatajankohtaisiksi vuonna 1903. Enem- mistö piti huutokauppakamaria vanhan ajan

jäänteenä^ja lakkautti sen. Tappiolle jäänytvä- hemmistö korosti kamarin etuja, olihanse aut- tanut monen vähävaraisen pahimman yli myy- mällä kelpo hintaan jakeskitetysti mitä erilai- simpia tuotteita. ¹⁶

Jokaisen

Verontuotto oli pieni. Se kattoi parhaimmillaan 1880-luvunlopulla 14 ^% mutta 1910-luvulla ^vain

noin kolme prosenttia vaivaishoidon menoista.

Valmisteluvaliokuntaesitti vuonna 1894^vaivais-

maksujenkorottamistamuttaperääntyikannas-

taan, koska “korottaminen tulisi tuntumaan

etenkin vähävaraisille rasittavaksi”. Vaivaismak- sua kannettiin vuodesta 1913 lähtien^vain kun- nallista tuloveroa maksavilta.^1”

Vuoden 1873 ^asetus toi kaupunkeihin uu- denveron. Enää ei maksettu oikeudesta päästä kaupungin asukkaaksi ja elinkeinonharjoittajak-

si, nyt alettiin kantaa tuloveroa. ^Asetus edellytti selkeänveroperusteen määräämistä ^mutta jätti ratkaisut kaupungin huoleksi. Koska alhainen veroperuste olisirasittanut pahoin kaupunkien köyhimpiä, ^asetustatiukennettiin^vuonna 1883.

Yhden äyrinverontuottavavuositulomäärättiin 200-400 markaksi. Alimpaan luokkaan kuuluvat välttyivätverolta.¹⁸

Verottajanaoli raastuvankokouksen valitse- mataksoituslautakunta, Rauman ensimmäinen uudenmuotoinenverotustoteutettiin keväällä 1875.¹⁹ Lautakunta määräsi veroperusteeksi

alhaisimman mahdollisen eli 200 markkaa ja piti sen ennallaanvuoteen 1908.Kaupungeissa yleistyneetveroperusteiden vuotuiset muutok-

set johtivatvuonna 1883 päätösten siirtämiseen raastuvankokoukselle.²⁰ Raumalaiset keskuste- livatmuutamankerranveroperusteennostami- sesta, mutta maistraatti asettui aina vastahan- kaan; se korosti mahdollisimman monen oike-

utta äänestää kunnallisissa vaaleissa ^ja kaihtoi perusteen ^nostoa. Työväenyhdistys ^asettui

vuonna 1896 “miehekkäin, koruttomin ^ja yti- mekkäin” sanoinsamalle kannalle.²¹

Tunnelmat olivat joulukuussa1908toiset, ja Soihtuhan kokoontuneet vaativat veroperus-

teen nostamista 400 markkaan. Ratkaisu olisi vapauttanut työmiehet veroista mutta vienyt heiltä samalla äänioikeuden.²² Mielialat olivat

muuttuneet rajusti. Verot olivat nousseet tär- keimmiksi. Eikö työväenyhdistys pitänytäänioi- keutta enää arvossa? Vastaus eilöydy yhdistyk-

sen lausunnoista. Taustalla lienee turhautumi- nen uusienkunnallislakien odotteluun.Kun la- kia ei kansanvaltaistettu, niin miksi maksaave- rojakaan, Toisaalta ^on huomattava, että työväki

oli vuoden 1907 eduskuntavaaleissa samanar- voinen kaupungin ^suurimpien veronmaksajien kanssa.

Veroperuste nousi vuonna 1908, mutta ei työväenyhdistyksen ^toivomaan määrään. Äyrin veron määrääväksi tuloksi tuli300markkaa. Toi- ve perusteen nostamisesta valui tyhjiin myös seuraavilla kerroilla, mutta asia ei näytä enää kiinnostaneen kaupunkilaisia samalla tavalla kuin ennen. Työväen toive toteutui vuonna 1916, kun taksoituslautakunta esittiperusteen nostamista400 markkaan.²³

Taksoituslautakunnan oli määrättävä ^vero tulojen mukaan. Mutta ^{miten ne} määriteltiin?

Oliko kyseessä ^{netto- vai} bruttotulot? Yksiselit- teisiin tulkintoihinpäätyminen oli vaikeaa.Rau- malla verolle pantiin bruttotulot. ^Mutta miten selvittää kunkin tulot? Taksoituslautakunta ko- ettipatistella kaupunkilaisia tuloilmoitustente-

kijöiksi, jotta“ei tarvitsisi^marmattaa, jostaksoi-

tus ilman sitä ei satu tulemaan ⁿⁱⁱⁿ tillilleen”.

Taulukko 26: Raumantulovero ja sen osuuskaupungin tuloistavuosina 1888-1914.

Vuosi Tulovero ^%tuloista Vuosi Tulovero ^%tuloista

1000mk 1000mk

1888 18,1 13,2 1904 ^45,3 10,3

1890 ^{18,2 16,1} 1906 ^{41,8 9,9}

1892 ^18,1 16,7 1908 ^43,3 10,1

1894 ^{25,0 21,8} 1910 ^{52,8 11,8}

1896 ^{25,3 23,3} 1912 ^{65,8 11,6}

1898 ^{36,3 25,2} 1914 ^{132,5 15,2}

1900 50,4 13,3 1916 ^{177,9 18,6}

1902 ^{49,3 11,8} 1918 ^{1144,0 53,1}

Huom! Veromäärätonilmoitettutässäkunkin vuoden nimellisarvoin.

Lähde: Ojala 1995,187.

Taulukko 27: Eri ryhmien osuus ^(%) maksettavaksipannuista äyreistä.

Ryhmä 1890 1895 1900 1905 1910 1915

Virkamiehet 14,8

~T3,~5~ ~11~5~ ~T7~4~ ~133~

Kauppiaat 39,3 36,9 32,6 15,5 19,8 13,9

Kapteenit 12,4 12,7 8,6 ^8,0 6,4 3,1

Merimiehet 11,5 9,6 ^6,3 6,4 3,6 1,6

Työläiset 3,2 3,4 4,2 ^{5,6 5,2} 5,1

Muut 9,7 10,4 13,0 20,7 18,9 14,5

Yhtiöt ^9,1 13,5

26,4_

Lähde: Ojala 1995,203.

Ilmoitusten välttämättömyyttä korostettiin myös ^muissayhteyksissä, muttaturhaan.

Jotkut

saattoivatkapteeni Renforsin tavoin lähettääil- moituksen hyvinkin kaukaa ^- aina Kanadasta saakka ^- mutta parhaimmillaan korkeintaan jokaviides verovelvollinentoimitti lautakunnal- le edes jonkinlaisen laskelman tuloistaan. Il- moituksia tuli yleensä ^vain muutama harva.

Lautakunta katsoi tällöin parhaimmaksi ‘arvata’

tulot ^{niin, että} äyrejä tuli vähintään riittävästi.

Tuloksena oli joukko valituksia, eikä olekaan ihme, ^joslautakunnanpuheenjohtaja tunsi teh- tävänsä 1910-luvulla ^{raskaaksi ja} kulki kauan

“vakavissa ajatuksissa, mennäkö hirteenvai os- taako browningin, ^jotta saisi morkkaajat pysy- määnkauempana”. ²⁴

Taksoituslautakunnassa oli vuoden 1883 asetuksen mukaan oltava yhtä monta elinkei-

nonharjoittajaa, kiinteistönomistajaa ^japalkan- nauttijaa.Jäsenet^valittiinvaltuutettujen^tapaan,

mutta perin harvojen äänin. Vuonna 1902^raas- tuvankokoukseen saapui yksi ainoa äänestäjä, kaupunginpalvelija Kustaa Wahlgren. ^Silloin, kuten monesti muulloinkin vaalin ratkaisijana oli maistraatti, eivätkä paikat jakautuneetase- tuksenedellyttämällätavalla.²⁵

Kaupunkilaisilla oli oikeus valittaa taksoi- tuslautakunnan arvioinneista. Raumalaiseteivät olleet erityisen ahkeria valittajia. Poikkeuksena olivat vuodet 1913 ^- 1914. ^{Silloin joka}kymme-

nes verotettu toi tarkastuslautakunnalleasian- mukaisen valituksen. Huomattavasti huolestut- tavampi tyytymättömyyden merkki oli ^verojen

jääminen rästiin. Vero tuli maksaa kokonaisuu- dessaanyhdelläkerralla, joskinkamreeri oliva- rannut kaksi maksupäivää. Rahatoimikamari

Raumalle 1900-luvun^{alussa asettuneet} lasitehtaat^{toivat tänne} veronmaksukykyisiä asukaita ja auttoivat kaupunkia näin selviytymään velvoitteistaan. Koska kaupungissa oli 1900-luvun alussa paha asuntopula, Korkeakarin lasitehdas rakennutti tehtaan vierelle kuvan kolme työväelle tarkoitettua asuinrakennusta.

Rauman museonkokoelmat.

uhkasi velvollisuutensalaiminlyöneitä keväällä 1889 ulosotoilla. Uhkaukset eivät vakuuttaneet.

Rästien määrä kasvoi päinvastoin ^muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta vuoteen 1901.

Rauma ^saituolloinajoissa ^vain suunnilleenjoka neljännenveromarkan.²⁶

Kielivätkö suuret rästit verotuksen raskau- desta ^vai kannon epäkohdista? Aikalaiset oli-

vat aiemmin ja myöhemmin eläneiden tavoin valmiit väittämään veroja raskaiksi, mutta räs- tien kertyminen liitettiin usein vaatimukseen maksaa vero yhdellä kerralla. Koska laimin- lyönneistä ^ei rangaistu, etenkin suurimpien verojenmaksajat lankesivat houkutukseen^vii- vyttää maksuja japitää rahat korkoa kasvamas- sa. Kasvaviin rästeihin kyllääntynyt Rauman valtuusto hyväksyi vuonna 1902 ^insinööri Backbergin aloitteen kahteen kantoon siirty-

misestä. Eniten taksoitetut maksoivat^veronsa tämän jälkeen ajallaan, ja^rästit vähenivät puo- lella. Maksamatta jäivät vain vähäväkisten ve- rot. Talonomistajainyhdistys teki keväällä 1915 aloitteen ^neljään maksupäivään siirtymisestä.

Se perusteli esitystään vaikeilla ajoilla, työttö- myydellä, liike-elämän taantumalla ja elintar- vikkeiden kalleudella. Koska kaupunginkam- reeri myönsi odotelleensa tämänkaltaista eh- dotusta, valtuuston oli helppo hyväksyä aloi-

te.²⁷

“Jos ^{tätä menoa}kuin kahtena viime^vuonna mennään, niin ollaan pian verosuhteissa Suo- men ensimmäinenkaupunki”, valitti nimimer- killä Sissi turkulaiseen lehteenkirjoittanutrau- malainen ^vuonna 1894. Samainen Sissi oli ^när- kästyttänyt raumalaisia kuvaamalla kotikaupun- kiaan ^perin synkin värein. Kukaan ^{ei asettunut}

vastarintaan. Oliko Sissi oikeassa? Raumalainen jokamiessaattoi ^vastata epäröimättä; kyllä. ^Ve-

rorasitus oli vuonna 1894 ^{selvästi korkeampi} kuin paria vuotta aikaisemmin. Kaupunki kan- toituloistaveroina nyt 2,7prosenttia kun se oli vuosikymmenen alussa tullut ^{toimeen 1,7} pro-

sentin verolla. Mutta väite Rauman ^noususta Suomen raskaimmin verotetuksi kaupungiksi oli tuulestatemmattu, sillä vain kuusi kaupun- kia verotti asukkaitaan Sissin kirjoituksen ^ai- kaan keveämmin kuin Rauma.²⁸ Sissin tunte-

muksille ei ollut aihettamyöhemminkään. Rau- maverotti asukkaitaan ^jatkuvastipoikkeukselli-

sen kevyesti ^jaselviytyi joparautatien rakenta- miskuluistaverojanostamatta.Vasta 1910-luvun sotavuodet nostivat verot ennen kokematto- man korkeiksi, olihan raumalaisten maksettava kaupungille tuloistaan vuonna 1917 huikeat 6,75 ^{prosentinverot.}

Verotuksen luonne muuttui ratkaisevasti 1910-luvun ^{aikana. Muutos merkitsi verorasi-} tuksen kasvua ja veroinakoottujen tulojen nou- sua. Entisestä poikkesivat myös veronmaksajat.

Suurimmat verot koottiin 1800-luvun lopulla ^ja vieläseuraavan vuosikymmenen alussakauppi- ailta. Vanhan Rauman huomattavia veronmak- sajiaolivat myös laivurit ^jamerimiehet. Heidän

osuutensalaski 1890-luvun alun neljänneksestä

1910-luvun jälkipuoliskon kuuteen prosenttiin.

Suurimpien verojen maksajiksi^nousivat yhtiöt.

Niiltä saatiin ^vuonna 1915 ^joka toinen ^vero- markka. Enemmänkin olisikertynyt, mikäli ku- vernööri ei olisipitänyt säästöpankkia hyvänte- keväisyyslaitoksena javapauttanut sitävaltuus-

ton vastalauseista huolimatta veroista vuonna 1903.²⁹ Muutokset korostavat merenkulkijoi- denRauman väistämätöntä muuttumista teolli- suuskeskukseksi.

1 RKA kaup.valt. 4.8.1882 § 82, 6.9.1882 ^{§ 89,} 11.4.1883^§5l.

2 RKArahatoimik. 25.1.1886^§2l.

3 RKArahatoimik. 17.5.§886§ 131, 30.1.1887^§ 52.

4 RKAkaup.valt, 13.5.1876^§3.

5 RKArahatoimik. 23.9.1889 ¹ 586.

6 Rauman Lehti 13-9.1902 "Raumankirje"; RKAraha- toimik.22.4.1896^{§ 67,} 18.6.1896^{§ 111,} 19.8.1896^§

124.

RKAkaup.valt. 12.3.1902 ^§25, 23.4.1902^§ 55;Rau- man Lehti 11.1.1902 "Rahatoimikamarin uudes- taan..", 18.1.1902 "Väittelyä".

8 RKAkaup.valt. 3.10.1912 § 194.

9 RKAkaup.valt. 31.1.1877§5.

10 RaumanLehti ^3.4,1886.

11 Ojala 1995,22-23.

12 Ojala 1995, 23;RKAkaup.va1t.15.4.1908 § 46.

13 RKAkaup.valt. 14.2.1877§2.

14 RKA kaup.valt. 31.1.1877 ^§ 5, 17.2.1879 ^§ 1, 19.11.1879^§6.

15 TMA RMA huutokauppakamarin tilitv. 1875.

16 RKA kaup.valt. 19.3.1890 ^§ 30, 18.2.1903 ^§ 27, 20.2.1903§4l.

17 RKA kaup.valt. 12.12.1893 ^{§ 200,} 13.4.1894 ^{§ 65;}

Ojala 1995,28.

18 Kallenautio 1983, 290-293.

19 Ojala 1995, 17.

20 Kallenautio 1983,293.

21 Rauman Lehti 16.12. ja 20.12.1896, 28.11.1901

“Mikäveroäyrin perusteeksi..?”;

22 Kuusanmäki 1983,64-65,Ojala 1995,32-34.

23 Ojala 1995,35-36.

24 Rauman Lehti 18.1.1902 “Kirje Raumalta 17.1.1914; Ojala1995,667-68.

25 Ojala 1995, 48-53, 58.

26 RKArahatoimik. 15.4.1889^§ 228; Ojala 1995, 145-

153, 164-167.

27 RKAkaup.valt. 5.5.1915^§ 112; Ojala 1995, 164-169.

28 Ojala 1995, ^177-178,

29 Ojala 1995,98-99.

Kuri ja järjestys

Järjestyksen ^vaalijat

Maistraatti oli 1870-luvullaniin Rauman kaltai- sen kaupungin ylin järjestyksen valvoja. Tehtä- västä huolehtivat ylikonstaapeli ^ja neljä kons- taapelia. Poliisien esimiehenä jaraastuvanoi- keuden syyttäjänä oli kaupunginviskaali, Carl Gustav Nygren (1874-86), Hannes Gahmberg (1887-1908) jaArvo Linturi (1909-17). Viskaa- lin alaisena oli kaupungin piiskuri Kustaa Gylden; virka lakkautettiinvuonna 1884, “kos- ka semmoista toimitusmiestä ei ole moniin vuosiin tarvittu”.¹

Kaupungin palkkaama poliisi oli maistraa- tin javaltuuston tahdon toteuttaja. Yhteiskun- nallisten jännitteiden lisääntyminen ^jakeisari- kunnan tavoitteet lisäsivät esivallan toiveita noudattavan poliisin tarvetta. Moniin kaupun- keihin perustettiinkin 1800-luvun viimeisen neljänneksen aikana valtion poliisilaitos. Seu- rauksena oli järjestysvallan hajanaisuus. Kau- pungeissa oli sekä valtion että maistraatin konstaapeleita, suurissa kaupungeissa näiden rinnalla vielä venäläisiä santarmeja. Järjestys- valtaaryhdyttiin 1900-luvun ^alussayhtenäistä-

mään siirtämällä poliisit valtion valvontaan.

Pienissä kaupungeissa poliisien esimieheksi määrättiin lähin kruununvouti ja nimismies.² Uudistukset toteutettiin ^hitaasti, Rauman val-

tuusto käsitteli niitä alustavasti keväällä 1906,

mutta järjestelyt käynnistyivät ^vasta neljän vuoden odottelun jälkeen.³

Rauma olisi mieluiten pitänytkaiken ennal- laan. Koska järjestysoli ollut näihin saakka on-

gelmaton, niin miksi heittäytyä ^uusiinkokeilui- hin? Perustelu ei vakuuttanut ^{senaattia, joten} Rauman poliisit siirrettiin joulukuussa1911 Ul- vilan kruununvoudin^jaLapin nimismiehen alai-

suuteen.⁴ Järjestyksen valvonta oli tämän jäl- keen valtion harteilla.Kaupunki vetäytyi sivuun mutta asettui poikkiteloin, kun Lapin nimis- mies ehdottikeväällä 1912 poliisien tuntuvaali-

säämistä. Josvaltuusto eisaanutvalvoa poliisille

osoitettujen varojen käyttöä, miksi sen oli puu-

tuttava järjestyksenvalvontaan? Joskaupungis-

sa oliyhteiskuntarauhaa uhkaavia piirteitä, eikö valtion tullut huolehtia niiden tukahduttami- sesta?Keskustelut johtivattäydellisenpoliisilai- toksenanomiseen jakolmenylimääräisen polii-

sinpalkkaamiseen. Päätöksiä jouduttiinodotte- lemaan vuoteen 1918 saakka.’

Raumalaiset olivatylipäätään tyytyväisiä jär-

jestysvaltaansa. Vähäistätyytymättömyyttä he- rätti 1890-luvulla ^{vainpoliisien}määrä. Kun po- liisin oli valvottava satamaan jarautatiease- malle saapuvia matkustajia, virkavaltaa einäh- ty riittävän useinkaupungin kaduilla jatoreil- la. Raumalle jouduttiintämän vuoksi palkkaa-

maan kuudes poliisi keväällä 1896.^{6 Ongelmat}

väistyivätvain hetkeksi. Maistraatti oli^tyytyväi- nen, mutta valtuusto arvosteli poliisien sivu- toimia. Se oivalsi niidenvälttämättömyyden ^-

ne takasivat poliisien elannon ^- ja^nosti palk- koja. Poliisia oli valtuuston mielestä tuettava

myös muodostamalla viinavoittovaroista kas- sa, josta maksettaisiin uniformujen pesu ^ja korjaaminen.'

145

Poliisin ja kaupunkilaisten suhteisiin tuli vuoden 1905 suurlakon jälkeisissätunnelmissa uusia jännitteitä.Etenkin työväki alkoi yhä sel- vemmin pitää poliisia vallitsevanyhteiskuntara- kenteen turvaajana. ^Ennen yksityisiä ^riitoja sel- vitellyt poliisi muuttui mielenosoitusten ^hajot- tajaksi jalakonmurtajien työrauhan takaajaksi.

Raumalla olipitkään rauhallista, mutta pienikin kipinä saattoi vuoden 1905 suurlakon jälkeisissä

tunnelmissa sytyttääsuuren roihun. Tällaiseksi huhuja synnyttäväksi jaruokkivaksisytykkeeksi tuli kuvernöörin maistraatille kesällä 1906

osoittama sähke. Se vetosi vakaviin aikoihin ^ja patisteli virkavaltaayleisen turvallisuuden^ja jär-

jestyksen tehostettuun valvontaan. Maistraatti noudattikäskyä javärväsi poliisin avuksi23 luo-

tettavaamiestä. Rauma ei pormestarin mielestä tarvinnut kunnallisiasuojelusjoukkoja, olletikin kun seurauksena ^mitä ilmeisimmin olisi ollut punaisen kaartin synty.⁸

Pormestarin ja kuvernöörin kirjeenvaihto synnyttihuhunpoliisilaitoksen kasvattamisesta ja uusien miesten aseistamisesta. Pormestari Väinö Anthoni kumosi huhun ^- uudet poliisit olivat aseettomia, ja vakinaiset oli ^aseistettu muualla ^{jo vuosia} noudatetun käytännön mu- kaan. Hän korosti ^lisätyn virkavallan tarpeelli-

suutta viimeisten syysmarkkinoiden aikana

muttaei puuttunut kysymykseen, miksi rauhal- liseksikiiteltyyn kaupunkiin ^oliyhtäkkiä ^saata-

va moninkertaisetpoliisijoukot.⁹

»Maailman ihmeet".

Suuri Hirtin ^(tantti

Söderströmin talossa Kuninkaankadun varrella

■ Raumalla:

J Näyttelee koko sivistyneessä maailmassa sanomat-

. toman ^suurta huomiota ja suosiota saavuttaneita

o

Karssmysnaytantoja,

Jg joita näytöksiä

-.n -♦• Oberammerganssa <♦•

;q ^{on käynyt} katsomassa ^yli 500,000 henkeä.

.2 Elävästi esitetään

Marian ilmestyminen. Jesuspetetään ja vangitaan.

Ihmeellinen tähti. Jesus Pilatuksen edessä.

!(Q .Tosuksen ^syntymä. Jesns ruoskitaan.

C ^{Pako Egyptiin.} Orjantappuroillakruunaus.

■Ä Jesusoppineidenkeskentemppelissä. Jesus pilkataanihmisiltä.

Pyhä perhe. Matkalla Golgatalle.

Ht HSätKaanaassa. ^Pyhän Veroniikan hikiliina.

[fi Jesus jaSamarialainen nainen. Jesus ristiinnaulitaan.

#*" Ihmeellinen kalastus. Jesus kuolee ristillä.

Ä Jesus ruokkii ^5,000miestä. Jesus^otetaanalas ristiltä.

Näky vuorella. Jesuksen hautaaminen.

■ _Jesusratsastaa Jerusalemiin. Ylösnousemus.

,a Jesus puhdistaa temppelin. Enkeli japyhät naiset.

10 Jesusasettaa pyhän ehtoollisen. Loppunäytös esittää antuaittcn-

C Jesus Getsemanessa. asuntoja.

u

ovMt. arkipäivinä ^kello O, ⁷ ja S.

Sunnuntaisin klo 3,4, 5,6, 7,^{S ja O.}

Pääsylippujen hinnat ovat: ^Smk. I:—, ^—:75, :50ja—:^25p

Lapsilta puolet.

HUOM.! Omat voima- ^ja aäkövalolaitokset.

tmi ohjelma joka^viikko.

Elefanttia

näytetään

sun

k:lo

•foka puolen

hittien

näytös

f

'ilmeinen näytös al-

Va

Hneiti^.

yleisöä pyytää

näytöksiin saa

aa n

A. Philadelphia;

Uutta! Uutta!

iHiitoaftaan 2 fiiMii Uiauntnda.

"Hl

ScSJinniffoittt jo SuarStohm^(eljo 10:8*8 a.p.

(cDa lOmccitillnlln

Saupuntim [aapuncena itäptellääntaloäfa^{9!:o 104,} i-oifliolntu,

38ttilöis«)rti>«

lennä JJaulmaa

jotaonnoin 13Umobcn luoulja, {minaa 137filoa; rinnantyntpäcijS165fcnlim., {iol)fcittcn paffmiS 60 fcnlim. ijntpätiinfä (jofa on tjljtä paljon fnin monen nuorennaifeu imjötäiSmitto) joon maailmanmctfiUifimpiö näljtäiuifl.

gV~ Samaan ^{aitaan naincliaun}

9iuotjin pienintä ^naista,

jataOli 2 8 nuobeilinan !in,mutmci ole juiircmpi fiitn4 luimtiaS\aif\i.

25 p:\ä; nflc 10wuotifet^layict [uorittatoöt 10pmift.

ftUtfttll ti^taiunliiic^i

|enni) jpimilmo*

Politiikkaeiollutainoaraumalaisten elämään 1800-luvun lopulla tunkeutunutuutuus.Vähintäänyhtätärkeää oli erilaisten harrastusten tulo ensin juhlan jalopulta arjen osaksi. Kaupunkilaisten juhlapäiviinkuuluivat 1800-luvun puolivälissä ^{muutamatvuotuiset}konsertitsekä ohjelmallisetiltamat.^Tarjonta laajeni 1800-luvun lopulla. Raumalaiset voivat tuolloin ostaalipun elokuviin, ihmetellä kookkaan JennyPauliinan jakarvaisen naisenkaltaisiakummajaisia jaseuratamarkkinoilla^esitettyjäkuvaelmia.Kaupungissa kävimyös maankult- tuurielämän johtaviataiteilijoita. Selim Palmgren oli ^mieluisavieras; kansanlauluja esittävä PasiJääskeläinen oliainatervetullut, ja tieto AarneOrjatsalon,puhumattakaan IdaAhlberginvierailustaotettiinvastaanriemuiten, etenkin kun Idankerrottiin mieltyneenRaumaan jasen kieleen. Erityisesti lauseen, “tlestkattoman ko valu pala^pesäs”, kerrottiin ilahduttaneensuurta diivaa. ^(RaumanLehti 2.11.1907“KirjeRaumalta”.)

[tilitti Harit ^Orjalsalo

soihtolassa.

Lauantaina

k. 16

klo

Kullervo

8-kuvaelm. murhenäytelmä, kirj. Aieks. Kivi.

Sunnuntaina t.

17

Id|"aiittinnt

eli

luonnon fuurttt ^ifyme,

toppia!saatto

itä ^idille?

5-näytöksinen huvinäytelmä (6 ^kuv.), kirjottanut Villiam Shakespeare.

Suomensi P. Cajander.

“Kun valun-vaara huomataan...”

''Kello^on kymmenen lyönyt.

Ainakaupungin

Jumala

jatulesta,palosta suojelkoon.

Kello ^onkymmenen lyönyt."

Lähteenoja 1939, 317.

Palovartijoiden öisillä kaduilla ^{täyden tun-} nin aikana huutama toivomus ^toteutuiRaumal- la poikkeuksellisen hyvin, olihan kaupunki var- jeltunutvuoden 1682 palon jälkeensen tuhon- neilta punaisen kukon vierailuilta. Palosuojelu oli järjestettytavanomaiseen^tapaan. Maistraatti nimitti vastuullisenpalopäällikön ^jaruiskumes- tarin, hankki paloruiskut ^ja palkkasi palovarti- jat. Kutakin paloruiskua varten nimettyjen miesten tehtävänä oli palon sammuttaminen, muiden työhön kykenevien oli kannettava ^vet- tä.

Jokaisen

Jokaisen

avoinna jahankkivanpihalleen tikapuut ^jatäysi- näisen vesisaavin.¹⁰

Rauma maksoi 1880-luvun alussa palkkaa palo- ^jaruiskumestarille, kuudellepalovahdille ja yhdelle nuohoojalle. Palovahdit partioivat ka-

duilla seitsemän pimeän kuukauden aikana^kym- menen yön jakuuden tunnin vuoroissa jahuo- lehtivatpoliisienrinnalla öisen järjestyksen säily- misestä. Palotoimen ongelmana oli harjaantu-

mattomuus.Palopaikalletuli väkeä,mutta harvat tiesivät,mitä heidän oli tehtävä. Tulipalojensam- muttaminen vaati asiansa osaavia johtajia.Muu- tamatraumalaiset kokoontuivat^vuonna 1877 pe-

rustamaan vapaaehtoista palokuntaa, Friivilliä.

Mukana olleenJ.^VRosendahlin muistelmat ko-

rostavat palokunnan juhlia,rankan juomisen ai- heuttamia tappeluita sekä ensimmäisen vuosi- juhlannoloa päätöstä laivurin heittäessä‘tappel-

pässit’ Martinkarin rannalle.¹¹

Rauman palokunnan syntysanat lasketaan lausutuiksi syyskuussa 1879. ^Pontimena olivat erään uhkaavan tulipalon aikana todetut ^puut-

teet. Rosendahlin mukaan VRK. syntyi, kun

Rauman maineikkaan palokunnan syntysanat katsotaan ^lausutun syyskuussa 1879. Kaupunki tuki^VPK:ta myöntämällävarojavälineiden hankintaan jalah- joittamalla silletontin vuonna 1898,Valtakadun päähän rakennettu palokun- nantalo ^on sittemmin leimannut kanaalinrannan maisemaa. Palokunnantalo vihittiin syyskuun 14. päivänä 1902. Juhlat olivat raumalaisten mieleen. Nii-

den musikaalisesta puolesta puuttui Rauman Lehden pakinoitsijan mielestä vain ”yksi numero, nimittäin Rauman prankkori marssi. Mutta eipäolisisitä enäänkukaantainnut muistaakaan”.Jotta^marssipalautuisi lukijoidenmieliin, pakinoitsija julkaisi syyskuussa 1902^{sen sanat.}Rauman museonkokoelmat.