Suomalaisen kansanmiehen ja -naisen mahdol-lisuudet saada oppia olivatvuosisatojen ajan vä-häiset. Kirkko huolehti omasta osuudestaan edellyttämällä, että seurakuntalaiset kävivät säännöllisesti jumalanpalveluksissa ja tulivat vuosittain kinkereille vastaamaan papiston
ky-symyksiin, lähinnä osoittamaan uskonsa puh-tauden. Seurakunnan lukutaidon säilymisestä
eikannettu huolta,riitti kun oppilapsetosasivat lukeaABC-kirjan, käskyt jauskontunnustuksen.
Maallista esivaltaa rahvaan opettaminen ei
kiin-nostanut.
Kansan sivistäminen nousi 1800-luvun toi-sen neljänneksen aikana esiin aivan uudella
ta-valla. Vaikuttajana oli nouseva suomalaisuuslii-ke. Snellman korosti kirjoituksissaan oman kie-len merkitystä. Suomi oli nostettava tieteen ja taiteen kieleksi, kansankielellä painetut kirjat oli tuotava rahvaan ulottuville. Kirjallisuuden julkaisijaksi ja levittäjäksiperustettiin Suomalai-senKirjallisuudenSeura. Sekeskittyi aluksi suo-menkielisen “alhaisellekin kansalle tarkoitetun”
kirjallisuuden julkaisemiseen mutta pyrki sit-temmin eräänlaiseksi sivistyneistöä ja kansaa yhdistäväksi sillaksi. Se herätti tällaisena vallan-kumouksellisten aatteiden leviämistä kammo-avan esivallan pelot, joutuitiukkaan valvontaan
japalasi 1850-luvulla sille varattuun ruotuun
-oppineiden seuraksi.90
Kirjallisuuden Seura pyrki 1840-luvulla ra-kentamaan maakuntiin ulottuvan asiamiesver-koston jaluomaanväyliäkirjallisuuden jamuun valistuksen levittämiselle. Raumalla ei näytä ol-leen asiamiestä. Snellmanin julistusinnosti yli-oppilaita julkaisemaankansankielisiä kirjasia ja herätteli säätyläisiä kirjastojen ystäviksi. Sano-ma tuotti tuloksia, jamaahan perustettiin 1840-luvun lopullaensimmäiset yleiset kirjastot. Rau-ma ei tullut aivan eturivissä mutta
ensimmäis-ten joukossa.Senkirjasto lasketaan perustetuk-sivuonna 1850.91
Kunnia Rauman kirjaston varhaisesta syn-nystäon annettukaupungin säätyläisperheiden nuorille neidoille. He olivatkin todennäköisesti toiminnan alkuunpanijoita, kirjojen ja varojen kerääjiä, muttatokkopa he olivatniin hyvin sel-villä Helsingin oppineiden keskusteluista, että
olisivatsaanet niistä suoria vaikutteita. Pikem-minkin on oletettavissa, että yliopistossa opis-kellut apteekkariK. F. Hellsteninpoika Fredrik Wilhelm olisi tuonut kipinän Helsingistä ja
in-nostanutperheensä sekä senkanssa seurustel-leetkirjaston perustajiksi.92
Uuden kirjaston valikoimat olivatsuppeat:
lainattavana olikuusikymmentä kirjaa. Kirjasto oli tarkoitettu etupäässä “työtätekevälle luo-kalle”. Ensimmäinenasiakas oli kirjastonhoita-jan tehtävät harteilleen ottaneen kauppias
N. M. Canthin Justiina-piika, jaliekö sattumaa vaimitä,kun seuraavatkinlainaajatolivat Cant-hin jaapteekkari Hellstenin palkollisia.93
Isäntäväen lempeä painostus saattoi olla Justiinan kaltaisten palkollisten lukuhalujen synnyttäjä,muttakirjastontulevaisuuttaei näin taattu. Isännät eivät lie olleet valmiita maksa-maan piikojensa jarenkiensä lainoista vaadittu-ja kopeekoita, eivätkä palkolliset suostuneet
maksamaan niitä vain isäntiä miellyttääkseen.
Kirjaston säilyminenvuosikymmenestä toiseen on osoitus perustajien ajatustenkestävyydestä.
Kansa halusi lukea, eikäsen lukuhalua sammut-tanutvuonna 1850annettu jakymmenen vuot-ta voimassa ollut määräys, jonkamukaan suo-meksi sai julkaistapelkästään uskonnollistatai
jo ennen painettua kirjallisuutta.
Kirjaston kokoelmia kartutettiin lainaus-maksuista saatujen tulojen lisäksi lahjoituksin, konsertein jailtamin. Vaikkalainaajiariitti ja va-likoimat laajenivat, kirjastonvaikutus oli rajalli-nen. Se tarjosi luettavaa mutta ei herättänyt kansaa fennomaanien toivomalla tavalla. Nuori sivistyneistövaati muutoksia kahdestakin syys-tä. Kansakoulua ei saataisi kuunaan juurrute-tuksi, ellei kansa sitä haluaisi, eikä suomalai-suus tulisivalistuksetta kaikkiensydämen asiak-si. Uusi aika näytti vaativan uusia menetelmiä.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran rinnalle oli luotava toinen, selkeästi kansanvalistukseen keskittyvä yhdistys.
Keskustelujen tuloksena oli Kansanvalistus-seuran synty vuonna 1874. Sen tehtävänä oli halpojen, kansantajuisten kirjojen painattami-nen sekä kaikkinaisen valistuksen levittäminen.
Päämäärään pyrittiinmonintavoin. Kansalle jär-jestettiin erilaisia juhlia, luennoitsijat kiersivät puhumassa maan oloista, sen menneisyydestä ja sen kielen kauneudesta. Ihmisiä heräteltiin lukuyhtiöiden, soittokuntien ja laulukuorojen perustajaksi. Heitäravisteltiin uneliaan vastaan-ottajan roolista toimiviksi kansalaisiksi.94
Kansanvalistusseura jasiihenliittynyt sivisty-neistö puhuivat lähinnä maaseudusta. He sa-maistivat kansan jatalonpojat. He näkivät maa-seudun ja nimenomaan sisämaan elämän
tur-meltumattomana. Koska ruotsalaisuuden kat-sottiin häivyttäneen rannikolta oikean suoma-laisuuden, Saarijärven Paavosta tuli suomalai-suuden esikuva.Kaupungeissakatsottiin etään-nytetyn oikeista arvoista; niissä rehottivat mo-net paheet. Ei olekaan ihme, josraumalaiset ei-vät kiirehtineet perustamaan kaupunkiin uu-den seuran osastoa tai innostuneet toimimaan seuran periaatteiden mukaisesti. Seuran jaka-mavalistuseikoskenut heitä.
Raumalaiset eivät jääneetkuitenkaan valis-tuksetta. Kirjasto toimi, jasen valikoimat olivat
1870-luvun puolivälissä maan suurimpiin kuu-luvat.Lainattavanaoli 780 nidettä. Mahdollisuu-det paranivat entisestään,kunkaupunki otti kir-jaston omakseen ja nimitti sille vuonna 1878 johtokunnan. Kaupunginmielenkiinto oli häily-vää,eikä johtokuntaamuistettu uusia välttämät-tä vuosittain. Kirjasto saikuitenkin osuuden vä-hittäis- ja anniskeluyhtiön voittovaroista.
Sum-mat eivätolleet järinsuuria, mutta niillävoitiin ostaavuosittainkymmeniä uusia teoksia.
Kirjas-ton käyttö ei ollutyleistä. Lainaajia oli vuonna 1879 yhteensä 79, heistäneljätoista oli vuoden mittaan lainannut yhden ainokaisen kirjan.
Mutta kaupungissa olimyös innokkaita
lukijoi-ta: 65 raumalaista oli lainannut 1811kirjaa.95
Kirjastoon saatiin viinavoittovaroilla kesällä 1879 lukusali ja sinne joukkosanoma- ja aika-kauslehtiä. Sali oli avoinna keskiviikkoisin ja
sunnuntaisin.Sen suosio oli aluksihuono, mut-takirjastonhoitaja J.F.Lindegrenin uskoei hor-junut, “vaan ajankuluessa kuin kansa herää ta-juamaan lukusalinhyödyn ihmiskunnan sivistä-misessä, on varmaa, ettei lukusalimme tule
po-temaanlukiainpuutetta,vaan ainahanuusia py-rinnöitä, alhaiso kuitenkin, alussa silmäilee epäilyksellä”.96
Alhaiso’ heräsi nopeasti, jalukusali oli syk-syllä täpötäynnä. Into tyrehtyi tosin nopeasti,
jasali olisuljettava seuraavana vuonna. Syy oli selvä: kun kirjasto siirtyi vuosittain paikasta toiseen, lukusalilleeilöytynyt ainasopivia
tilo-ja. Lindegren välitti valtuusmiehille “monen kadonnutta lukusalia kaipaavan kansalaisem-me hartaan pyynnön, jotta herrat Valtuusmie-het vielä edespäinkin jalomielisestiraha-avulla auttaisivat lukusalin pysyttämistä”.97 Kirjaston toiminta näytti vakiintuvanvuonna 1887, kun kaupunki osoitti tilat Kuninkaankadun alku-päähän sijoitetusta rakennuksesta. Vakiintu-mista auttoi kirjastonhoitajan tehtävien siirty-minen 1882 Edvard Heinolle. Ja vaikka huo-neistoa jouduttiin sittemmin usein vaihta-maan, niin yksi säilyi: Heino hoiti tehtävää puolen vuosisadan ajan.98
Raumalle alettiin 1880-luvulla kaivata
kirjas-ton lisäksi muuta. Paikallislehti kummasteli kau-pungin hiljaisuutta.Miksi kansalleei järjestetä lu-entoja, miksi raumalaisetylioppilaat eivätkirjoita kotikaupungin lehteen? OnkoRauma jasen ym-päristö tässäkinasiassatakapajulla?99Kysymykset pyrkivät herättämäänkaupunkilaisia uuteen toi-mintaan muttaolivat aiheettomia.Rauma eiollut suinkaan takapajulla. Täällä oli hyvin toimiva kansanopetus, kirjasto ja sanomalehti ja täällä vietettiin Kansanvalistusseuran suositusten mu-kaisestisuurmiestenmerkkipäiviä. 100
Kansanvalistuksen tukeminenpelkästään vii-navoittovaroin herättiristiriitaisiatunteita. Oliko hyväksyttävä ajatus, että mitä enemmän kansa juo, sitä enemmän on varaa sen valistamiseen?
Frans HjalmarNordlingin(1860-1931) isäolimenestyvä värjäri. Poika lähtisuvun perinteistäpoiketen opintielle javalmistuivuonna 1888lääketieteen lisensiaatiksi. Hän sai jokandidaattinavuonna 1886 Rauman kaupunginlääkärinviran jasen mukanaarvostetunaseman. Hän olivuosina 1890-95
kaupun-ginvaltuuston ja samaanaikaan vaivaishoitohallituksenjakansakoulujen johtokunnanjäsen.
Raumalai-setvalitsivat hänetvuonna 1900myösvaltiopäiväedustajakseen. Nordlingnousivielävuonna 1910 vara-sijaltaTurun ja Porin lääninpohjoisenvaalipiirin kansanedustajaksi mutta pyysiterveydellisiin syihin vedoten heti eroa.
Nordlingoli sekähyvinkin näkyvä että pimentoon jäänytvaikuttaja.Kunnalliselämässä hän jäi van-hojenvaltuutettujenvarjoon, eikä hänen sanansäilänsänäytä pöytäkirjojenmukaan välkehtineen
val-tuuston kokouksissa.Hän eikuitenkaan jättänytmielipiteitään salaisuuksiksivaan kirjoitti 1890-luvun alussa teräviä kommentteja sekä raumalaiseen että monien ärtymykseksi myös yhteen turkulaiseen sanomalehteen.Kunnallismiehenähän vaikeni äkillisesti 1890-luvun lopulla. Hän antoikyllä lausuntoja terveydenhuoltoa koskevissa asioissa muttaoli muuten syrjässä.Poikkeuksena olivat vuoden 1900 valtiopäivämiesvaalit Raumalaiset korostivat silloin hänen kaunopuheisuuttaan japaikallistuntemustaan
javalitsivat hänetvaltiopäiväedustajakseen, Hjalmar Nordlingmuuttivuonna 1900Pudasjärven ja kol-mevuottamyöhemminPorinpiirilääkäriksi. Miksi? Onko vastauksia haettava eräänlaisesta turhautumi-sesta? Raumalaiset olivat lukeneet ilmeisen pettyneinälääkärinsä muutamia kirjoituksia mutta eivät olleet toisaalta valmiita tekemään hänen suosittelemiaanterveydenhoidon parantamiseen tähtääviä päätöksiä.
Nordlingin - Nortamon -kirjallinen toimintakäynnistyi varsinaisesti vasta Porissa. Rauma näytti sieltäkäsin katseltuna haikean hauskaltaidylliltä. Nortamo onnistuiparhaiten kirjoittaessaanrauman kielellä. Hänkäsitteliniissätavallisenarjenkommelluksia;vähäpätöisimmätkin asiatvaikuttivatrauman kielelläkirjoitettuinahauskoilta.Nortamonkirjoissaeläämennytyhteisö hyveineenjapieninepaheilleen.
Hänensankareistaanontullut raumalaisuudenesikuvia, janiihinon jokaisenRaumalle muuttaneenkin ollut helppo samaistua. Rauman museonkokoelmat.
Rauman Lehden toimittajaksivuonna 1885 tul-lut Kaado Kramsu hämmensiajatuksia kysele-mällä, keille viinavoittovarat oli lopulta
ohjat-tava. Hän eiymmärtänyt rahojen osoittamista esimerkiksi ruotsinkieliselle kirjastolle, koska sen käyttäjät olivat varakkaita säätyläisiä.Vielä oudompaa oli purjehdusseuran -Kramsun
sa-noin herrasmiesten sporttiklubin - tukemi-nen.Rahat oli hänen mielestäänkäytettävä nii-denkokoajien auttamiseksijaannettava
tuntu-via avustuksia suomenkielisenkirjaston kehit-tämiseksi.101
Ruotsalaisen kirjaston tukeminen päättyi vuonna 1888. Viinavoittovaroista riitti koulut pois lukien kansanvalistukseen rahaa perin vä-hän, vuonna 1889 viheliäiset kaksi prosenttia.
Uuteenkäytäntöön viittasi kansantajuisten esi-telmien pitoon osoitetturaha, mutta se oli mu-kana vain parin vuoden ajan.
Jakoa
eikuiten-kaan ole nähtävä valistuksen vieroksuntana. Ky-seessä oli lähinnä painopisteen määrittelemi-nen: Rauma mielsi keskeiseksi tehtäväkseen suomen- ja ruotsinkielisen tyttökoulun sekä torvimusiikin tukemisen ja varasi niille useita tuhansiamarkkoja; vuonna 1889 neljänneksen
jaettavasta24 400 markasta.102
Rauman Lehti ei julistautunut
Kansanvalis-tusseuran äänitorveksi mutta korosti valistuk-sen tärkeyttä. Nyt elettiin uutta aikaa, vanhat ennakkoluulot oli heitettävä romukoppaan!
Kaikkien oli oivallettavakansallistunteen merki-tys, nostettava suomalaisuus sille kuuluvaan asemaan! Haikailtu aika näytti koittavan 1890-luvulla, kun viinavoittovaroista liikeni rahaa myös kansanopistoille. Tärkeintä oli kuitenkin omaehtoisen toiminnan viriäminen. Aloitteen tekijänä oli työväenyhdistys. Se järjestiheti pe-rustamisensa jälkeensyksyllä 1892 työväelle
il-maisia kursseja. Ohjaajina olivat yhdistykseen liittyneet opettajat. Kurssit käynnistyivät varo-en. Niille ilmoittautuikuutisenkymmentä osan-ottajaa; kyseessä oli Rauman Lehden mukaan todistus opinhalun riittämisestä, kunhan oppia vaan kaikille tarjotaan. Työväenyhdistys varusti
jäseniensäkäyttöön myös kirjaston.103
Raumalla alettiin lyseon ja seminaarin pe-rustamisen jälkeen pohtia Kansanvalistusseu-ran osaston tarpeellisuutta. Kevään 1899 ko-kous totesi, että kaupungissa oli 47 seuran jä-sentä jaettä seminaarista heitälöytyi vähintään kaksin verroin. Oman osaston tarve oli ilmei-nen. Yhtä selvää oli kaupungin ja maalaiskun-nan yhdistyminensamaanosastoon. Päämääris-tä sovittiinriidoitta: koska kaupunki tuki kiitet-tävästi kirjastoa, yhdistyksen tärkeimmäksi
ta-voitteeksi tuli kansantajuisten opetuskurssien
järjestäminen.104
Uusi yhdistys sai kaupungilta anomansa
tuen jaryhtyi järjestämään toivottuja kursseja.
Niille ei tullut heti riittävästiosallistujia, mutta
tilannekorjaantui, jauseimmilla tunneilla oli lo-pulta kolmisenkymmentä opinhaluista. Kurssi-en ohjelma oli työväenyhdistyksen toivoman kaltainen. Tärkeintä oli luku- jalaskutaito. Kos-ka oli pelättävissä, että yksitoikkoinen ohjelma sammuttaisi opettajien innon, Rauman Lehden pakinoitsijavaloi heihinuuttauskoa: 105
Lukutaidonja lukuhalunkinelähyttäjinä tulevat kurssit varmaankin saamaan
suurta merkitystä;niittenkautta kun tulee levitetyksi kansan keskuuteen
kirjallisuu-temme parhaimpia aarteita, ‘Maamme’
kirjaa ja ‘Vänrikki Stoolin tarinoita’ mel-koiset määrät. Niin outojakuin nämä
kir-jat seudun kehittymättömän väestön kes-kuudessa vielä ovatkin, niin sitä suurem-paa virkistystä luulisi niiden uutuudel-laanja oivallisuudellaanvoivan myös ai-kaan saada, varsinkin kun niitä jo ope-tuskursseilla opitaanvähin käsittämään.
Opettajienusko eilaantunut, mutta toimin-ta keskittyi hiljalleen maalaiskunnan puolelle.
Siellä oli lukutupia, kyläkirjastoja ja kouluja.
Kaupunkilaisille järjestettiinvainesitelmiä. Rau-ma totesi painopisteen siirtymisen ja vähensi apunsa 1900-luvun alussa muutamaan sataan
markkaan. Se ei halunnut tukea maalaisten
opetusta, vaikka nämä olivat vähittäis- ja
annis-keluyhtiön voittoa kasvattaneetkin. Anojat ko-ettivat turhaanviitata maaseudun pieniin vaati-muksiin: koska heille ei tarvinnut valmistella
asioita yhtä hyvin kuinkaupunkilaisille, pienin-kin summa riittäisi! 106
Kansanvalistusseura olivuonna 1899 nimen-sä mukainen valistuksen edistäjä. Näkemykset olivatmuutaman vuoden kuluttua toiset: nuor-suomalaiset luonnehtivat osastoa suomalaisen puolueen myötäilijäksi. 107 Sen johtajatolivatkin kiistatta suomalaisen puolueen miehiä. Missä määrintämä vaikutti heidäntoimintaansa vaik-kapa kyläkoulujen opettajinataiesitelmien pitä-jinä, jäähämärän peittoon. Länsi-Suomi korosti kansan ja sivistyneistön yhteyttä: oppineiston oli hakeuduttava kesällä kansan pariin;
sivisty-neistön ja kansan ero oli turmiollista. Tämän-kaltainen puhe oli suurlakon jälkeisessä
tilan-teessa silkkaapolitiikkaa janäkyi kaupungin va-listukseen osoittamienrahojen vähyytenä.108
Vaikka Kansanvalistusseuran paikallinen
osasto eiottanutkirjaston tukemista ensisijaisek-sitehtäväkseen, senvaikutus näkyi kirjaston toi-minnassa. Kirjaston valikoimat olivat kasvaneet vuosien mittaan ja lainaukset lisääntyneet. Ed-vard Heinon seuran perustavassa kokouksessa
1899kaupunginisille lausuma kiitos oli aiheelli-nen mutta ennenaikainen: määrärahat
hupeni-vat julkistenkiitosten jälkeen,eikäkirjasto
kyen-nyt joinakinvuosina tilamaan kuin muutamia sa-nomalehtiä jakorjauttamaan vanhoja kirjoja.
Va-rat eivät riittäneet uusiin hankintoihin.109
Kansanvalistusseuran äänenpainot näkyivät selvästi Länsi-Suomen kirjoituksissa. Ne
koros-Lähteenoja 1939,357
2 Niemi 1972, 12-15.
3 Halila 1949, 368-369; Niemi 1972,16-17.
4 Länsi-Suomi 15.10.1910 “Rauman kansakoulujen synty...”; Valpio 1948, 10.
5 Niemi 1972, 18-19.
6 Länsi-Suomi 15.10.1910 “Rauman kansakoulujen synty...”; Valpio 1948, 10-11.
Länsi-Suomi 15.10.1910 “Rauman kansakoulujen synty...”.
8 RKAkansakoulujohtokunnan ark.,ylemmän kansa-koulun ptk. 5.11.1873 §2.
9 RKAkansakoulujohtokunnanark., ylemmän kansa-koulun ptk. 3.9.1872.
10 RKAkansakoulujohtokunnanark.,ylemmän kansa-koulun oppilasmatrikkeli;Niemi 1972,24.
tivatkirjaston merkitystäkansakoulussa saadun opintäydentäjänä. Ilmankirjastoaopin idut näi-vettyisivät jakansankouluun uhratut rahat va-luisivat tyhjiin. Kansan tulevaisuudesta oli huo-lehdittava perustamalla kirjastoon osasto lapsil-le januorille. Nuoret voitaisiin johtaanäin kir-jallisuuden maailmaan, mutta toisaalta
kirjas-toonsaataisiin samalla aikaan parempi järjestys.
1910-luvunalussa keskeisellesijallenousi järjes-tys. Lapset päästettiin sen nimissäkirjastoon
ai-noastaantiistai-iltaisin.110
Valtuuston valmiuttaottaakirjasto 1912 ko-konaankaupunginhoitoonvoitaneenpitää
va-listustyön näkyvänä tuloksena. Työväenyhdis-tyksen vuonna 1916 esittämän anomuksen olettaisi tuottaneen kansan valistajille vähin-tään yhtä suuren ilon, totesihan yhdistys Yrjö SakariYrjö-Koskisenperiaatteiden mukaisesti:
“Yleensäkai tuleesivistystyö ulotuttaa kaikkiin kansalaisiin, sitenhän yhteiskunnallinen
kehi-tys parhaiten kulkee eteenpäin”. Kirjelmässä todettiinyhteiskunnallisen kehityksen ja kan-sanvaltaisuuden leviämisenedellyttävän
entis-tä parempia tietoja ja taitoja, vain sivistynyt työväenluokka kykeni täyttämään
velvollisuu-tensa yhteiskuntaa kohtaan. Työväenyhdistys korosti voimattomuuttaan täyttää jäsentensä
sivistystarpeet ja toivoi, että Raumalle perus-tettaisiin joissakinmuissa kaupungeissa toimi-van kaltainen yhteisinvaroin ylläpidetty
työvä-enopisto. 111
RKA kansakoulujohtokunnan ark.,ylemmän kansa-koulun poika- ja tyttökoulun oppilasmatrikkelit
1872-76.
12 Suojamaa 1946, 220.
13 RKAkaup.valt. 27.8.1879 §9 kansakoulun
vuosiker-tomus 1878-79; 27.10 1880§ 6 kansakoulun vuosi-kertomus 1879-80.
14 RKAkaup.valt. 15.1.1879§ 11, 27.10.1880§6.
15 RKA kaup.valt. 14.1.1880 § 6, 18.2.1880 § 2, 29.3.1882 § 46, 19.9.1883 § 148, 10.10.1883§ 160,
14.11.1883 § 189.
16 RKAkaup.valt. 6..9.1882§ 95, 14.9.1887§ 138;
Nie-mi 1972,30. Kansakoulussa olivuonna 1882 117 ja vuonna 1887jo 212oppilasta.
17 RKA kaup.valt.l2.l2.lBBB § 175.
18 RKA kaup.valt. 26.6.1891§ 110;Niemi 1972,37-38.
19 RKAkaup.valt. 8.2,1899§ 19,
20 Halila 1949,302-305.
21 Rauman Lehti 24.7.1895 “Uusi seminaari Raumal-le!”;RKAkaup.valt. 2.12.1893§ 214.
22 RaumanLehti 24.7.1895“Uusi seminaariRaumalle”.
23 RaumanLehti 24.7.1895“Uusi seminaariRaumalle”.
24 RKAkaup.valt.B.lo.lB9s.
25 RKAkaup.valt. 8.10,1895.
26 RKAkaup.valt. 8.10.1895.; Ikola 1964, 331-35; Nur-mi 1996,5.
27 RaumanLehti 4.1.1898.
28 RKA kaup.valt. 13-5-1896 § 100; Rauman Lehti 15.4.1896, 18.4.1896; Nurmi 1996,6.
29 Nurmi 1996,6-11.
30 Nurmi 1996, 16-18.
31 RKAkaup.valt. 25.4.1896§ 81.
32 Tuomi 1993, 81,88.
33 Tuomi 1993, 73-74; Nurmi 1996,20-23.
34 Tuomi 1993,64-66.
35 Rauman seminaarinvuosikertomukset 1896-1911.
36 Nurmi 1996,28-29.
37 Nurmi 1996,28-29.
38 Nurmi 1996, 55 , Rauman seminaarin vuosikerto-mus 1906-07, 10-13.
39 RKAkaup.valt. 8.11.1905 § 134.
40 Härkönen 1982,22-26
41 Härkönen 1982,41-48.
42 Härkönen 1982,40.
43 RKAkaup.valt. 28.1.1877 § 1, 7.3.1877§2; Lybeck 1993,28.
44 RKAkaup.valt. 14.4.1880§6.
45 RKAkaup.valt. 28.4.1880§l.
46 RKAkaup.valt. 28.4.1880§l.
47 RKAkaup.valt. 23.2,1881 §87, 30.3.1881 §l.
48 Lybeck 1993,29.
49 Kiuasmaa 1982, 22-23.
50 Kiuasmaa 1982, Lybeck 1993,30-31.
51 RKAkaup.valt. 9.1.1884§26, 30,1.1884§35.
52 Lybeck 1993,33.
53 Tarmo 1933, 14;Lybeck 1993,33
54 RKAkaup.valt, 29.8.1889§85.
55 Vilkama 1938,62-63.
56 Vilkama 1939,162-164.
57 Lähteenoja 1939,
393-395-58 RKAkaup.valt. 10.9.1879§6.
59 Rauman Lehti 17.6.1882;Lähteenoja 1939,395.
60 Rauman Lehti 25.2.1882.
61 Rauman Lehti 26.8.1882.
62 Rauman Lehti 18.3.1882,24.3.1882.
63 Rauman Lehti 13.5-1882.
64 Rauman Lehti 6.5.1882.
65 RKA kaup.valt. 8.8.1883 § 120, liitteenä senaatin 23.7.1883myöntämälupa;RaumanLehti 5.6.1894 “Suo-malainen tyttökouluRaumalla..”;Lybeck 1993,34-35.
66 Rauman Lehti 5.6.1894 “Suomalainen tyttökoulu Raumalla..”; Lybeck 1993,34-35.
67 Vilkama 1938,320-326.
68 RKAkaup.valt. 2.4.1892§ 86.
69 RKA kaup.valt. 9.5.1893 § 98, 5.12.1894 § 198,
4.4.1895 § 48, 20.11.1894 § 162,Lähteenoja 1939, 392;Lybeck 1993,42-49.
70 Lybeck 1993,79-80.
71 Lybeck 1993,61.
72 RKA RKAkaup.valt. 14.1.1909§6.
73 Rkk 1910. 26-27.
74 Rkk 1911, 8-9, sama vuodelta 1912, 31-33;Lybeck 1993,61-64.
75 Lähteenoja
1939,402-403-76 Lahti 1970,92-93.
77 RKAkaup.valt.ptk. 8.5.1878 §3, 22.5.1878§3.
78 RKAkaup.valt.pt. 17.5.1876§3.
79 RKAkaup.valt.ptk. 17.5.1876§3, 6.6.1876 §3.
80 RKA kaup.valt.ptk. 7.4.1886 § 39- Rauman Lehti 4.9.1897“Käsityöläiskoulun tarkoituksesta..”.
81 RaumanLehti4.9.1897“Käsityöläiskoulun tarkoitukses-ta..”,Raumankaupungin kunnalliskertomus 1913,75.
82 RKAkaup.valt.16.6.1910 § 108.
83 Lähteenoja 1939, 404,Rauman Lehti 14.10.1882.
84 RKAkaup.valt. 22.3. 1910§59, 16.6.1910§ 108.
85 RKAkaup.valt. 8.1,1914 § 10,26.2.1914§40.
86 Aunola, 1989, 11-14.
87 Elleitoisin mainitalähteenäonOnniFribergin Rau-mallavuonna 1931painettututkimus“Rauman me-rikoulu jamerenkulkuopisto 1880-1930.
88 RKAkaup.valt. 15.9. 1877§ 14, 10.10.1877§3, 12.3.
1879§2.
89 TMA Rauman merikoulun ark. DB;1 toimintakerto-mukset 1881-1889.
90 Nurmio, 1947, 108-110,Liikanen 1995,90-94.
91 Liikanen 1995, 92, Halmeenmäki 1975,4-7.
92 Halmeenmäki 1975,15-16.
93 Halmeenmäki 1975, 38, 44.
94 Inkilä1960, 18-39;Liikanen 1995,169-172.
95 RMA maistr.27.4.1874,RKAkaup.valt.18.2.1880 §l.
96 RKAkaup.valt.18.2.1880 §l.
97 RKAkaup.valt. 23.2.1881§ 12.
98 Halmeenmäki 1975, 15-18, 23-25.
99 RaumanLehti 12.1.1884.
100 RaumanLehti 29.4.1882.
101 RaumanLehti 24.4.1886.
102 RMA Raumo Nyautminuterings-och utskänknings-bolagets protokoll 18.3.1889§ 10.
103 Rauman Lehti 1.10.1892, 8.10.1892, 1.4.1893.
104 Rauman Lehti 2.5.1899 “Liitytään yhteen” ja “Ylei-nenkansalaiskokous”.
105 Rauman Lehti 24.3.1900“Puhdepakinoita”.
106 RKA kaup.valt. 20.5.1903 § 83, 22.6.1904 § 78, 15.6.1906§ 84.
107 Rauman Lehti 27.4.1907“KirjeRaumalta”.
108 Länsi-Suomi 21.5.1910“Rauman kirje”.
109 Länsi-Suomi 21.5.1910 “Kirje Raumalta”, Rauman Lehti 3.12.1910 “Raumankirje”, 30.4.1910“Sananen kaupunkimme...”.
110 Länsi-Suomi 3.12.1910 “Rauman kirje”, Rauman Lehti
111 RKAkaup.valt. 8.6.1916§ 134.