stää ko ny lukeva ei vaa raum- raum-laise ja lähipaikkoitie

maan-kyiäiäise, mutt ko koko Siiam.

etupäässä ilmaista ateriaa ja yösijaa kaipaavia köyhiä. Nyt tarvittiin bakulaisen miljonäärin lahjoittamia varoja! Rauma varautui vielä

kym-menien tuhansien pakolaisten tuloon. Se pe-rusti yösijojen hankkimisesta huolehtivan ko-mitean japystyi sijoittamaan yksityiskoteihin ^ja kouluihin samanaikaisesti yli tuhat yöpyjää.⁶ Huhu tuhansien ^jataas tuhansien pakolaisten tulosta pelotti, muttapakolaisten ja viranomais-ten lämpimät kiitokset auttoivat. Kun Rauman kautta kotiin palaavat venäläisetkiittivät, jaloja,

sympaattisia raumalaisia saamastaan avusta ja ystävällisyydestä, kaupunkilaisten vaivat tulivat palkituiksi.'

Pakolaisten tuoma kiire käänsi huomion hetkeksi pois ^toisesta polttavasta kysymyksestä.

Mikä oli Saksan takavarikoiman

kahdenkymme-nenraumalaislaivan kohtalo? Pääsivätkö miehet kotiin? Kohdeltiinko heitähyvin?Miehet

palasi-vat aikanaan, mutta laivoista^saatiin sodan pää-tyttyä takaisin vain puolet.⁸ Kotona odottavien huolta kasvattivat tiedot sukellusveneiden am-pumista ^laivoista, etenkin kun saksalaiset tulivat

Yleiseurooppalaisen sodan uhka pakotti Saksassa oleskel-leet venäläiset syksyllä 1914 kohti kotimaata.Useat pystyivät maksamaan matkan vaatiman hinnan ^{mutta kaikki joutuivat} viimeistään Ruotsissa totea-maan matkalippujen kallistu-misen japalvelun heikkenemi-sen. Raumalaiset ottivat aluksi

vastaan varakkaita prinssejä, ruhtinaita jaruhtinattaria ja jul-kaisivat lehdissä näiden kiitok-sia mutta totesivat pian, ettei komeinkaan titteli taannut ra-han riittämistä ja että yhä use-ampi laivasta laiturille noussut

oli suhteellisen köyhä. Kaupun-ki ja satamassa työskennelleet vapaaehtoiset tarjosivat matka-laisille lämmintä ruokaa ja otti-vatheitä auliisti^myös yövieraik-seen. Täysiin juniin

pakkautu-vat matkaajat kiittelivät lämpi-mästi raumalaisia ja muistivat heitä kiitossähkein vielä koti-maahan päästyäänkin. ^Rauman museon kokoelmat.

aivanRauman edustalle ^jaantoivat näyttöjä

am-mustensa tehosta. Ensimmäinen laiva upotet-tiinRaumanmerellä syksyllä 1914. Vastaavia tie-toja tihkui sittemmin muualtakin, joskin sen-suuri säläsi pahimmat onnettomuudet. Eniten raumalaisia kuohutti kaupunkiin keväällä 1917 kiirinyt ^tieto parkki Vegan, senkapteenin ja yh-den laivamiehen hukkumisesta Irlannin ranni-kolla.⁹

Raumalaiset seurasivat maailmansodan vai-heita sanomalehdistä.Ne varasivat sodalle run-saasti palstatilaa ja kertoivat kantaa ottamatta

osapuolten voitoista jatappioista. Suomi oliosa Venäjää mutta tästä huolimatta eräänlainen si-vustakatselija, kyseessä eivät olleet meikäläiset

jaheikäläiset. Sota oli kaukananiin maantieteel-lisesti kuin ajatuksellisestikin. Ei olekaan^ihme,

josraumalaisten katseet kohdistuivat nopeasti kotimaan ja omankaupungin asioihin.Juuri

toi-mintansa alkanut ^Rauma Woodin saha ^joutui vaikeuksiin, kun sen etupäässä länteen suun-tautunut vienti lamaantui. Se sanoi työväkensä irti ^mutta lupasi työtä Vuojoen ^metsissä. Työ-matka piteni näin tuntuvasti. Miehet ^joutuivat asumaan viikot Eurajoella ja saivat neljä viides-osaa entisestäpalkasta.¹⁰ Syksyn 1914^muut uh-kakuvat eivät toteutuneet, jotenmielet rauhoit-tuivat, etenkin kun ^Venäjän markkinatnäyttivät ehtymättömiltä.

Keisarikunnasta tulleet tilaukset korvasivat

menetetyt läntiset markkinat, japelätty työttö-myys vaihtui joillakin aloilla työvoimapulaksi.

Teollisuuden kytkeytyminen emämaan

sota-ponnisteluiden osaksi näytti hyödyttävän Suo-mea. Keisarikunta tarvitsi metalliteollisuuden tuotteita, saappaita, satuloita ja satulavöitä, tekstiilejä japaperia. Suomi tuotti kaikkia häiri-öittä, olivathan lakot kiellettyjä. Länsi-Suomen pakinoitsija sureksi henkistenarvojen jäämistä unhoon mutta oli kuitenkin hyvillään: Pietari Brahen nahjusmaiseksi luonnehtima kansa oli vihdoinkin laskeutunutuuninpangon

turrutta-vasta lämmöstä. Mitä siitä, jos toiminnassa oli keinottelun vivahde! Tärkeintä oli, että oltiin liikkeellä!¹¹

Vaikeudet alkoivat kasaantua kuin varkain.

Suomen markka irrotettiin kultakannasta vuon-na 1915 jakytkettiin ruplaan. Tuloksena oli ra-hanarvon heikkeneminen, hintojen nousu ja elintason lasku. Kaikki näkivät ^tulokset, mutta

harvat oivalsivat, mistä kaikki ^johtui.Oli vaikea tajuta alkavaa puutetta, kun tavaraa oli toisaalla kasapäin, kun keinottelijat kokosivat lyhyessä ajassa suunnattomiarikkauksia, kun mustapörssi kukoisti, muttakauppojen hyllyt tyhjenivät. Rau-malaisillekehityksen ^suuntatuli selväksi vuoden 1916 alkuun mennessä. Halkojen hinta kaksin-kertaistui muutamassakuukaudessa, muttaniitä eiriittänyt ^siitähuolimattamyytäväksi. Kahvi uh-kasi talven aikana loppua, ja osuuskauppa myi tulitikkuja, saippuaa, vehnä- ^jaruisjauhoja sekä sokeria pelkästään jäsenilleen.¹²

Elinkustannustennousu laskituntuvasti vir-kamiesten jatyöläisten elintasoa. Kummankin oli ostettava kaikki elintarvikkeet, ^ja kumman-kin työvoima hinnoiteltiin alhaiseksi. Koska la-kot olivat kiellettyjä, ainoaksi keinoksi jäi pal-kankorotusten ^anominen. Merenkulun

hiipu-misenvähentämin tuloin sinnittelevän kaupun-gin mahdollisuudet olivat rajalliset. Se myönsi kalliinajanlisiämutta eivoinut estää virkamies-tensä elintason huimaa laskua. Työläiset saivat korotuksia suhdanteiden^mukaan, saha esimer-kiksi nosti palkkojakeväällä 1916, ^{mutta vain}

sotaa edeltäneelle tasolle.¹³

Raumalle tuli ^sota-ajan merkkinä syksyllä 1914 keisarikunnan sotilaita. He saapuivat tur-vaamaan valtakunnanrajoja, mutta eivät olleet toivottuja vieraita. Sanomalehdet joutuivat tiu-kan sensuurin vuoksi vaikenemaan sotilaiden tulosta. Kaupungin viralliset lähteet ovat yhtä

vaitonaisia. Ainoita raumalaisten tunnelmista kertovia lähteitäovat muistelmat.Niihin

vaikut-tavat kuitenkin kertojien asenteet. Menneisyy-destä ei ole koskaan luotavissayhtä^ainoaa oike-aa kuvaa, se on ainakertojan valintojen tulos.

Mutta kun muistelija kertoo kalatorin varrella asuneiden raumalaisten pelästyneen torin kive-ystä vastaan iskeytyvien satojen ratsujen mels-kettä, kuvausta on pidettävä oikeana.¹⁴ Ylitä

Sota toiRaumalle keisarikunnan sotilaita.He olivat ainoitarajojen vartijoita, eihän Suomella ollut omaa sotaväkeä. Satojen sotilaiden läsnäolo ^jahuhut saksalaisten maihinnoususta herättivät pelkoa ^ja

ahdistus-ta. Sotaväki näkyi Raumalla. ^Serakensi erilaisiavarustuksia,valtasi niin Soihtulan kuin^monenkoulunkin tilat ja majoittui osin myös kaupunkilaisten luo. Sotilaat tulivat Raumalle ^suoraanrintamalta. He olivat täällä 'lepäämässä' japalasivat muutaman kuukauden ^kuluttua takaisin. Raumalaisilla ei ollut valinnan varaa. Sotilaisiin oli totuttava jahankaluudet oli kestettävä. Venäläiset sotilaat jaheille järjestetyt jumalan-palvelukset kuuluivat syksystä 1914 ^{lähtienRauman} jokapäiväiseen elämään ^jakokosivat paikallemyös uteliaitakaupunkilaisia. Rauman museonkokoelmat

selvääon,ettätorille ratsastaneiden kasakoiden keihäät, korkeat karvalakit ^javierailta

vaikutta-vat kasvot herättivät uteliaisuutta^japelkoa. Val-takunta oli kuitenkin sodassa, ja^Rauman kala-torille ratsastaneet kasakat olivat sen rajojen turvaajia.

Raumalle saapuneen sotaväen upseerit ma-joittuivatyksityiskoteihin, ^miehistö sijoitettiin kouluihinjaSoihtuhan. Sataman varastomaka-siinit oli tyhjennettävä jaluovutettava^sotaväen käyttöön. Kiikartorniin pääsivät enää^vain var-tiopalvelusta suorittavat sotilaat. Venäläisten määrästä ei ole ^{tietoja, mutta on arveltu, että} heitä oli parhaimmillaan useita satoja. Sotavä-en ei haluttu vakiintuvan Raumalle.

Joukon

koostumus vaihteli tämän vuoksi jatkuvasti.

Eturintaman taisteluissa väsyneet miehet tuo-tiin lepäämään tänne javietiin aikanaan takai-sin rintamalle.¹⁵

Sotilaat näkyivät kaupunkikuvassa, olivat-han heidän tallinsa pappilan vierellä jaheidän kasarminsa keskustan rakennuksissa. Sotaväen tulo vaikeutti koulunkäyntiä,lamaannutti Soih-tulan toiminnan ja toiraumalaisille joukon tiuk-koja määräyksiä. Helmikuussa 1916 sotaväen komendanttipaheksui ennen niin

hyvämaineis-ten suomalaisten neitostenkäytöstä: liian mo-net hakeutuivat seisoskelemaan kasarmien por-teille ^ja jakoivatrakkautta maksusta.¹⁶ Sotaväki valtasi myös ^osan rannikon ^{saaria, toi} Petäjäk-siin tykistöä ^jatykkimiehiä mutta salli omistaji-en viettää kesää huviloissaan.

Jokaisen

¹⁵

vuot-tatäyttäneen edellytettiinkuitenkin hankkivan komendantilta asianmukaisen luvan ^ja pitävän sen aina mukanaan. Passi tarvittiin myös

sata-maan mentäessä. ¹⁷

Hankalinta oli lokakuun 1916 määräys, jon-ka mujon-kaan jokaisellarannikolle matkustavalla

oli oltava kuvernöörin myöntämä passi.¹⁸ Val-vonnan tarkkuutta on Rauman poliisilaitoksen paperien osittaisen häviämisen vuoksi vaikea määritellä, muttapassejatarkastettiin joka

tapa-uksessa keväällä 1917. Sotilaat toivat tuolloin passitta tulleet järjestyslaitoksenkansliaan. Mi-kälipaikalla olijattunsivattulijan, hän pääsi nii-ne hyvineen jatkamaan matkaa, ^mutta mikäli hän oli outo, komendantti tutki asian. Moni passiton tuli lähikunnista, kuka ^{lääkäriin,} kuka muille asioille.¹⁹

Rauman elämä jatkuivirallisten lähteiden ^ja sanomalehtien mukaan arvioiden kuitenkin pääosin vanhaan rauhalliseen _tapaan. Kaupun-kilaiset eivät voineetpohtia julkisuudessamaan kohtaloa. Saksaan jääkäreiksi lähteneistä ei luonnollisestikaan puhuttu, jamikäli maan po-liittinen^asema tuli esille, kirjoituksissa tähden-nettiin suomalaisten solidaarisuutta ^{- mutta} toisteltiin ^{vain maan} korkeimpien viranomais-ten lausuntoja. Tulevaisuuden toiveista

puhut-tiin ainoastaanluotetuimpienystävienseurassa.

Silloin saatettiinpohtia Suomen mahdollisuuk-sia itsenäistyä ^{tai surra} Raumalta Saksaan

läh-teenThure Strömin kuolemaa Lockstedtin lei-rillä kesäkuussa 1916.²⁰

Turvallinen julkisen keskustelun aihe oli kunnallispolitiikka. Siinä loukattiinvain naapu-reita, ei keisarikuntaa. Keskustelun sävy oli

menneisiin vuosiin verrattuna sävyisä. Koska valtiollisia vaaleja ei järjestetty, porvarillisten puolueiden sotakirveet olivattylstyneet. Ne ei-vät hyväksyneet aina toistensa kannanottoja

mutta eivät liioin hyökänneet täydellä voimalla toisiaan vastaan. Vastustajaksi ^nousi yhä sel-keämmin työväenliike. Lukijoille kerrottiin

esi-merkkejä sosialistien puheiden ja toiminnan ristiriidasta. Syitä työväenliikkeen kannatuksen

suuruuteenei pohdittu,riitti kun todettiin, että kansan silmäteivät olleet vielä avautuneet.

Sosialistit olivat vastustajia vain eduskun-nassa. He eivätosallistuneet Rauman kunnal-lispolitiikkaan. Näkymättömyyden _syynä oli vaalilakko. Koska työväenyhdistys tiesi,etteise saanut omia ehdokkaitaan läpi, se jättäytyi

si-vuun.

Joulukuussa

1915 Rauma kuitenkin yl-lättyi: työväenyhdistyksen johtajiin kuuluva kaupanhoitaja Otto Peitsalo valittiin

valtuus-toon. Hän saipaikan ‘uuden ^torin puolueen’

asettaman listan ehdokkaana.Ryhmittymä rik-koi vanhat puoluerajat ja^toimi salassa. Ehdo-kaslista painettiin Tampereella, jaäänestämään mentiin vain puoli tuntia ennen vaalin päätty-mistä. Tapaus herätti huomiota. Sosialistien tallimies Rikhard Elo ^nousivaltuustoonsaman vuodentäytevaalissa.²¹

Vallankumous

Vuosi 1917 alkoi rauhallisesti. Työväenyhdistys^ei osallistunut joulukuisiin valtuustovaaleihin, ei-vätkä nuor- javanhasuomalaisetetsineet kiistan aiheitavaan päätyivät sulaan sopuun.

Raumalais-ten huomio kohdistui muualle. He pohtivat osuuskaupan puolueettomuutta, lasitehtaan

tu-levaisuutta sekä ruokatavaroiden riittämistä.²² Yleinen mieliala oli varovaisen toiveikas, olihan

lehdissä useita hyviä uutisia. Alfred Kordelin oli

ostanut osuuden Rauman suurimmista laivoista jasitoutunut pitämään ^ne raumalaisina. Rauma Woods Oy valmisteli suuren sulfiittitehtaan ja

asuntoalueenrakentamista, jaNummen alueelta vuokrattiin lopultakin ^tontteja. Huhut kertoivat

myös laivaveistämön ^jakonepajan tulosta kau-punkiin. Rauma näytti nousevan Fenix-linnun laillauuteenkukoistukseen.²³

Uutinen Pietarin vallankumouksesta tuli Raumalle maaliskuun 16. päivänä. Tietootettiin vastaanriemuiten. Vapaus oli koittanut!

Suoma-laiset javenäläiset olivat karistaneetyltään sor-tovallan kahleet! Yhteinen ilo säröili illalla, kun sotilaatryhtyivät kaupunkiin saapuneen vallan-kumouksellisen lähetystön yllyttäminä vangit-semaan santarmeja jaupseereita. Sotilaat ja hei-hin liittyneet siviilit vapauttivatmuutvangit, hä-vittivät poliisilaitoksen papereita, tunkeutuivat poliisien asuntoihin ja veivät mukanaan näille kuuluvaa omaisuutta.

Joukko

^{päätyilopulta}

an-niskeluyhtiön myymälään, mursi oven ja juhli

saavutettua vapautta tyhjentämällä pullon toi-260

Tieto maaliskuun 1917 vallankumouksesta ^tuli Raumalle perjantai-iltana 16.3.Kaupunki oli venäläisen komendantti Rodzevitshin toivomuksesta juhlavalaistu. Seuraavana aamunakaupunkilaiset koristelivat talonsa lipuin ja lukivatsanomalehdestätaisähkösanomista komendantin toteamuksen ilon ja toivon ajan koittamisesta koko valtakunnalle. Lauantai-ilta^oli rauhaton, mutta seuraava aamu jälleen seesteinen. Ku-vassa kauppiasJohn^Nurmisen juhlaliputettu Rantakadun talo.Rauman museonkokoelmat.

sensa jälkeen. Meteli ei talttunut koko yönä.

Muutamat sotilaat ^menivät aamulla vielä kirk-koon ^jakeskeyttivät aseilla uhaten jumalanpal-veluksen.²⁴

Kaupunkilaisten nimeämä puoliksi sosialis-teista ^japorvarillisista koostuva

kansalaiskomi-tea ryhtyi sotilaiden uudelleen päällikökseen valitseman ratsumestari Rodzevitshin kanssa palauttamaan järjestystä.Se hävittiloput viinak-set, peitti ojaan valuneen viinan paloöljyllä, palkkasi kaksikymmentä miestä järjestyksen valvojiksi ^ja ryhtyi kumoamaan kasarmeissa kierteleviä huhuja suomalaisten halusta irrota Venäjästä.Raumalaiset olivat solidaarisiavallan-kumoukselle, he eivät olleet aseistautumassa eivätkä kääntymässä sotilaita vastaan! Länsi-Suomi iloitsi erityisesti järjestäytyneen työväen

asenteesta: “Me puolestamme pyydämme lau-sua julki tunnustuksen ^ja kiitollisuuden

Rau-man järjestyneelle työväelle ja sen

johtomiehil-le, jotkakoko ^ajanovat selvästi käsittäneet het-ken vaatimukset ja panostaneet kaiken tarmon-satällaisten provokatiivisten ja terrorististen

te-kojen ehkäisemiseksi.”²⁵

Kansalaiskomitea jakomendanttipalauttivat rauhan, ^ja kaupunki heräsi parin levottoman päivän jälkeen maanantaiaamun rauhaan. Kai-killa oli syy yhtyä valtuuston puheenjohtajan

F. WLaineen toivomukseen: kumpa tämän suu-ren tapauksen kautta saavutetut tulokset jäisi-vät pysyviksi. Vallankumousta juhlittiin myös muistamalla sen uhreja. Marssiin osallistui yli viisituhatta henkeä. Kulkueen ^kärjessä

marssi-vat venäläiset ^sotilaat, heidän jäljessääntulivat kaupunkilaiset.²⁶

Toiveet olivat vallankumouksen jälkeen

kor-kealla, Koska valta oli nyt palautettu eduskun-nalle, epäkohdat olivat poistettavissa.

Porvarilli-settähdensivätlaillisuuden, maltin jaarvokkaan

käytöksen merkitystä. “Kansan oikeudentunto

tulee ^saamaan tyydytyksen, ^mutta sen täytyy ta-pahtua ilman intohimojenkiihotusta.”²⁷ Odot-taminen oli vaikeaa. Työväki tunsiodottaneensa turhaan josuurlakosta alkaen. Nyt oli aika täyt-tää sen toiveet! Maaliskuun yksituumaisuus osoittautui pian harhaksi. ^Kun toisaalla juhlit-tiin tärkeimmän tavoitteen toteutumista

-maan perustuslaillisten oikeuksien

palauttamis-ta -ja toisaalla laulettiin viimeiseen^taistoon ja proletariaatin ^rintamaan yhtymisestä, yhteisten

tavoitteiden löytyminen oli vaikeaa. Tehtävää hankaloitti haluttomuusymmärtäävastapuolen näkemyksiä. Kummankin osapuolen lehdet ja puhujat kävivät värikkäin sanoin toisiaan vas-taan. Näin^eikasvatettuymmärrystä ^vaan puhal-lettiinkytevä hiillostäyteen roihuun.

Rauman sosialistien^japorvarien suhteet

tu-lehtuivat hiljalleen huhtikuun aikana. Suhteita hiersi kunnallisen vallan keskittyminen

vanha-januorsuomalaisille. Muut kiistat sovittiin.Kau-pungissa oli kevään mittaan vähäisiä lakkoja,

muttavaatimustyöajan lyhentämisestätoteutui kivuttomasti enimmäkseen ^jo toukokuun al-kuun ^mennessä. Kaupoissa, satamassa, kau-pungin töissä, nahkatehtaalla ja kirjapainossa

siirryttiin 8-tuntiseen työaikaan vappuna 1917.

Kenkätehtaalla päätös olisaatu aikaanjo tammi-kuussa.²⁸ Ratkaisematta jäi vain kunnallisen päätäntävallan jako. Porvaristo oli sosialistien tulkinnan mukaananastanut sen,käyttänyt sitä häikäilemättäomien etujensa ajamiseen ja

estä-nyt laillisuus-fraaseilla ja saivartelulla

epäkoh-tienkorjaamisen.

Rauman työväenyhdistys oli menneinä vuo-sina vaatinut usein veroperusteen nostamista.

Niinpä kun Länsi-Suomi ehdottisamaa keväällä 1916, se käytti työväen ^esittämiä perusteluita:

näin helpotettiin köyhimpien kaupunkilaisten ahdinkoa. Lehti otti huomioon äänioikeuden menetyksen mutta arveli sen merkityksen vä-häiseksi.²⁹ Ehdotus ^toteutui vastalauseitta. Työ-väen asenteet muuttuivat syksyyn mennessä.

Enää eityydyttyvanhaankäytäntöön, ^nyt suosi-teltiin valtiollisten vaalien mukaisia voimasuh-teita myös valtuustoon. Länsi-Suomi piti

vaati-musta periaatteessa oikeutettuna. Työväen oli

saatava näkyvämpi asema valtuustossa, mutta

oliko valtiollisten vaalien yleinen ^jayhtäläinen äänioikeus sovellettavissa kunnalliselämään?

Lehden kanta oli selkeä: ^ei. Vaikutusvalta oli si-dottava maksetun veron määrään ^mutta kor-kein ^{äänimäärä}olirajattava kymmeneen.³⁰

Syksyinen keskustelu ei herättänyt erityistä huomiota. Sosialistinen kunnallisjärjestö tyytyi vielä seuraavana keväänä esittämään

valtuustol-le ensinsyvänepäluottamuksensa. ^Kun

valtuus-to ohitti kirjeen paheksuttavana, kunnallisjär-jestön^asenne tiukkeni. Se lähetti uudenkirjeen ja vaati kaikkien köyhäinhoitoon osallistunei-den erottamista ^ja työväen edustusta uuteen

lautakuntaan.³¹ Valtuusto erotti vain

vaivaiskar-tanon johtajan. Kunnallisjärjestö luonnehti

asennetta yliolkaiseksi ja esitti tinkimättömiksi mainitun vaatimuksen: työväen oli saatava

val-tuustoon sen valtiollisissa vaaleissa^saaman ää-nimäärän mukainen edustus. Vaatimusta ryy-ditettiinkorostamalla, ettäkyseessä olityöväen sydämen asia, joka“tullaan perilleviemään sillä varmuudella, minkä olette ^näinä päivinä

näh-neet työväestön menettelytavoissaolevan”.³² Kunnallisjärjestö vaati voimasuhteiden ta-saamista. Asiaa pohtineen valmistusvaliokun-nan kokouksessa olikin mukana kolme kunnal-lisjärjestön edustajaa. Valiokunnan ^enemmistö suosittelivaltuutettujen määrän lisäämistä kah-dellatoista^{ja uusien} paikkojen ^varaamista sosia-lidemokraateille. Heille voitaisiin osoittaa heti yhden valtuutetun kuoleman jälkeen vapautu-nut paikka. Koska valtuustossa istui ennestään sinne pari vuotta aiemmin valittu tallimies Elo, kunnallisjärjestöllä olisi ^joulukuun vaalien jäl-keen ollut neljätoista paikkaa. Puuttuvat neljä paikkaa se ^saisimyöhemmissä vaaleissa.³³

Kunnallisjärjestön vaatimus oli työväenliik-keen yleisten tavoitteiden mukainen. Poikkea-vaa oli vaatimuksen varhaisuus jatulos. Rauma oli tosin lähtökohdiltaankin poikkeuksellinen, olihan valtuustossa vuoden 1916 alussa kaksi sosialistia. Muiden kaupunkien valtuustoissa heitä oli samanaikaisestiyhteensä vain

seitse-Raumalaiset tervehtivät maaliskuun vallankumousta iloiten jaolivatsuurin joukoin mukana kauppatorilla maaliskuun lopulla järjestetyssävallankumouksen uhrien muistojuhlassa.^Paikalla olivatriviin järjestynei-nä myös kaupungissa oleskelevat emämaansotilaat. ^Nyt juhlittiinyhteiseksi vastustajaksi katsotun keisa-rin väistymistä jauuden väliaikaisen hallituksennousua valtaan,seuraavatviikot nostivat esiin vanhat jän-nitteet ja kärjistivät kaupungin mielialoja. Rauman museonkokoelmat.

män.³⁴ Raumalaiset viittasivat vaatimuksen en-simmäisenä esittämään ehättäneiden

lahtelais-ten tavoin sotaväen uusiinasenteisiin, “ne^aseet jotka vielä lähiaikoina olivat porvaristoa tuke-massa, ovat tehneet tenän porvariston pyytei-den tukemisessa”. ³⁵

Valtuuston ^istuntoon tuli^asiaa käsiteltäessä

‘suunnaton joukko’työläisiä. ^He piirittivät

val-tuuston muttaesiintyivät rauhallisesti.

Valtuus-to oli kunnallisjärjestönkanssa yhtä mieltä po-liittisenvinoumanvääryydestä. Se hyväksyi aja-tuksenyleisen ^jayhtäläisenäänioikeuden sovel-tamisesta ^mutta tunsi itsensä avuttomiksi. Sillä ei ollut valtaa ^erottaa valtuutettuja, ei lisätä val-tuutettujen määrää eikä ^muuttaa vallitsevia la-keja. Se saattoivain odottaa kunnallislain

hyväk-symistä ^jaehdottaavaltuutettujenmäärän lisää-mistäylimenokauden ^ajaksi.

Päätös ei^vastannut asiaa käsittelemään

kut-sutun kokouksen odotuksia. Paikalla olleet kuusisataa henkeä vaativat tuloksia heti.

Muus-sa tapauksessa kaupunkia uhkaisi kunnallislak-ko. Vastauksia ei^saatu, jalakko alkoi toukokuun 7. päivänä. Lakkolaiset julistivat taistelevansa kukkaro- ja harvainvaltaa vastaan. He sulkivat työpaikat, ^estivät puhelimen käytön, asettivat maanteille sulkuja, lakkauttivatpalovartioinnin ja sanomalehdet eivätkä maksaneet verojaan.

Lakkovahdit olivat asemalla estämässä epä-mieluisien henkilöiden matkat. ^Posti oli lakon alkupäivinä kaupungin ^ainoa henkireikä. Se ^ei saapunut välttämättä säännöllisesti ^ja oikeaan aikaan^muttakuitenkin ^niin,että^sen kautta saa-tiin Sosialidemokraatti. Postin mukanaRaumal-le tuli myös porilaisen Satakunnan Rauman nu-mero. Lakkolaiset pyrkivät estämään ^sen jake-lun murtautumallapostitaloon ja keskeyttämäl-läpostia lajitelleiden virkailijoiden työn.³⁶

Kunnallislakko oli ainutlaatuinentapahtuma

jaherätti sellaisena huomiota. Eetu Salin kävi rohkaisemassa lakkolaisia, kertomassa etteivät vanhat lait sitoneet vallankumouksen ^jälkeen 263

työväen käsiä.³⁷ Lakko päättyi toukokuun 22.

päivänä, kun osapuolet hyväksyivät senaatin laatiman välitysesityksen. Se myötäili touko-kuun alussa esitettyä ratkaisua mutta salli

val-tuuston laajentamisen ^ja lupasi sosialisteille joulukuussa neljälisäpaikka. Näin heillä olisi vii-meistään vuoden lopulla kahdeksantoista

val-tuutettua.Kumpikin osapuoli tulkitsi sopimuk-sen voitokseen.Kaupungin ^{nuor- ja} vanhasuo-malaiset korostivat ratkaisun laillisuutta ja täh-densivät, että samaan olisipäästyilman lakkoa-kin. Sosialistit puolestaan katsoivat voittaneen-sa, koska he saivat valtuustosta heti kaksitoista

uuttapaikkaa. He eivät lakonpäättyessä

oivalta-neet täysin voittonsa^suuruutta: he onnistuivat porilaisten ohella ainoinakaupunkilaisina nos-tamaan valtuutettujensa määrän mies- ja ääni-periaatetta lähentelevälletasolle.³⁸

Kunnallislakko nosti piilevät jännitteet

pin-taan.Järjestäytyneen työväen jakaupungin por-varillisten piirien kieli ^janäkemykset

erkaantui-vat kevään ^{mittaan yhä} kauemmas toisistaan.

Aluksi kaikki sujui tosin hyvin. Maaliskuun val-lankumouspäivinä perustettu työväen hoitoon

jätetty järjestyslaitos oli miliiseineen hoitanut tehtävänsä suuremmitta moitteitta. Lakon aika-na tilanne olitoinen. Miliisitoimi muttatoteutti vain lakkokomitean määräyksiä. Se palkkasi kymmenittäin ^uusiamiehiä, jakoinäille punai-siatunnuksia, pidätytti jakuulusteli vastustajik-si tunnettuja kaupunkilaisia. Järjestyslaitoksen luoma sortovalta löi porvarillisten mielestä lau-dalta jopaBobrikovin ja Seynin saavutukset.³⁹

Seudulle sijoitettu sotaväki oli yksi kesän 1917 jännitteidenkasvattaja. Sotaväen jarauma-laisten suhteet olivat hyvät ^aina sydänkesään saakka.

Juhannusaattona

raumalaiset saivat lu-kea ratsumestari Rodzevitshin ilmoituksen.

Hän siirtyimuualle ^jakatsoi siveelliseksivelvol-lisuudekseen kiittää raumalaisia hänelle

osoite-tusta ystävällisyydestä.⁴⁰ Ratsumestarin lähdön jälkeen lehtiin alkoi ilmaantua valituksia sota-miesten käytöksestä. Sotaväkeä ei pidetty enää keisarikunnan ^rajojen puolustajana. Kukaan ei

Vaikka raumalaisten javenäläisten sotilaiden rinnakkaiselo ei ensimmäisen maailmansodan aikanasujunutkaan vuonna 1913otetunkuvantapaisessa idyl-lissä, kesästä nauttien japurjehtiviaveneitäihaillen, niinylipäätään elo oli olo-suhteet huomioon ottaen suhteellisen kitkatonta. Vaikeudet alkoivat vallanku-mousvuonna jakärjistyivät kesästä 1917 lähtien, kun sotilaansa muutamaa

poikkeusta lukuun _ottamatta hyvin kurissa pitämään onnistunut ja

raumalais-tensuosima komendantti Rodzevitsh siirrettiin muihin tehtäviin.Rauman mu-seon kokoelmat.

näyttänyt liioin muistavan, että miehet

saapui-vat Raumalle ^suoraan rintamalta. Sotilaista tuli

saapui-vat Raumalle ^suoraan rintamalta. Sotilaista tuli

In document Rauma idylliä ja tehokkuutta 1875–2000 2. OSA (sivua 124-135)