Suomalaisen kansan sivistäminenedellytti suo-malaisia opettajia. Seminaareista valmistunei-den opettajien määrä ei kattanut vuotuista tar-vetta. Tuloksena oli opettajapula ja monen kan-sakoulun jääminen epäpätevän opettajan
hoi-toon.Jottakuntien jakaupunkien into perustaa kouluja ei lopahtaisi opettajien puutteeseen, maahan olisaatava uusia seminaareja. Kun asi-astaalettiin 1890-luvunalussa puhua, tavoittee-na oli perustaa kaksi suomenkielistä seminaa-ria, toinen naisille ja toinen miehille, ja sijoittaa
ainakintoineneteläiseenSuomeen.20
Raumalaiset olivat jovarhain perillä suunni-telmista. “Eräskoulumies”, todennäköisesti asi-an valtuustossakin myöhemmin esille ottanut
opettaja Frans Saarinen, käsitteli asiaa vuoden 1893 alkupuoliskolla. Rauma oli hänen mieles-tään paras mahdollinenseminaarin sijaintipaik-ka. Valtiopäivämies
J.
W Söderlundarvelijoulu-kuussa 1893 asiantulevan esillemyös valtiopäi-villä jakyseli kaupungin halukkuuttaryhtyä kil-pailemaan seminaarista. Valtuusto asetti toimi-kunnan valmistelemaan asiaanmutta antoi sen haudata asian hiljaisuudessa- rautatie vangitsi niin valtuutettujen kuin kaupunkilaistenkin huomion.21
Kysymys seminaarin perustamisesta tuli ajankohtaiseksi keväällä 1895. Kouluylihallitus oli taipuvainen sijoittamaan seminaarit Poriin ja Raaheen muttakyseli muidenkin läntisen
Suo-men kaupunkien halukkuutta. Rauma lähti ke-sän alussaopettajaSaarisen aloitteesta tavoitte-lemaan seminaaria. Rauman Lehti koetti
osal-taan vaikuttaa mielipiteisiin. Se lainasi Uuden Suomettaren Raumaa vanhaksi koulukaupun-giksiluonnehtivaakirjoitusta, nostiesiin luosta-riajan muistot jakorosti seudun vanhoillisuutta:
kun aika huusi valoa kansalle, lounaisen Suo-men nihkeys ottaa vastaan kouluja oli häm-mentävää. Jotta “sivistyksen kehto” ei jäisi muun maan jalkoihin,valtion oli perustettava seminaariläntiseen Suomeen!22
Miksi seminaariolisi perustettava juuri Rau-malle? Vastaus oli yksinkertainen: Rauman
sijainti oli hyvä jakaupunki oli sopivan kokoi-nen.Elinkustannukset olivat täälläalhaiset, eikä täällä ollut suurissakaupungeissavaanivia vaa-roja. Jakoska ihmiset tunsivattäällä toisensa ja valvoivat naapurien elämää, vanhemmat voisi-vat lähettää nuorukaisensa ja neitonsa tänne turvallisin mielin - raumalaiset olisivat kesällä 1895ottaneetkaupunkiin mieluusti
yhteissemi-naarin.23
Rauma oli valmis myös uhrauksiin. Se osoitti seminaarille tontin joko Kaivopuiston metsiköstä tai Myllymäeltä, lupasi soraa, kiviä ja sammalia, vuokrasi harjoituskoululle joki-rannan vanhan ala-alkeiskoulunjalupasi
semi-naarille neljän vuosikymmenen ajan viidentu-hannen markanvuotuisen avustuksen.24 Sum-ma vaikutti suurelta, etenkin kun Raumalle puuhattiin samaan aikaan omaa rautatietä,
mutta esitys perustui tarkkoihin laskelmiin.
Seminaari komistaisi kaupunkia, tekisi siitä keskuksen, jonne hakeuduttaisiin hyvinkin kaukaa, ja maan sivistyneistö oppisi tunte-maan Rauman yhtenä suomalaisen kulttuurin kehtona. Näiden rahassa mittaamattomien ar-vojen lisäksikaupunki hyötyisi myös taloudel-lisesti. Seminaarin opettajat jaoppilaat toisivat tuloja niin liikkeille kuin huoneita vuokraavil-lekin, ja kun valtio pitäisi yllä seminaarin har-joituskoulua, kaupunki säästäisi vuotuisissa koulumenoissa vähintään neljä tuhatta mark-kaa. Viiden tuhannen markanavustus oli näin laskienvaatimaton.25
Rauman lupaamat edut olivat hyvät, mutta eivät suinkaan parhaat. Pori tarjosi ylivoimai-sesti eniten. Rauman etuna oli yksimielisyys.
Porissa valtaa pitävät ruotsinkieliset pelkäsivät suomenkielisen seminaarin vaikutuksia: se saattaisi muuttaakaupungin valtasuhteet.Pori oli kaikesta huolimatta senaatin suosikki ja voitti äänestyksen yhdellä äänellä- Porin kan-nalla ollut senaattoriK. F. Ignatius pidättyi ää-nestämästä, koska hänenveljensä, merikoulun
johtaja Ignatiusoli Helsingissä käyneessä Rau-man lähetystössä. Merikoulun johtajanvalinta valtiopäivämies Söderlundin kumppaniksi oli
Rauma saikeväällä 1896riemastuttavan uutisen: seminaari tulee sittenkintänne!Kaupunki lahjoitti semi-naarilletontin. Työtalkoivat runsaanvuodenkuluttua, jaseminaarilaiset alkoivatseuraavanlukuvuotensa uusissa avarissa tiloissa. Seminaarin rakennukset olivat koristeellisia jaympäristö paljon työtä vaativaa.
Karu pihamaa muuttuimuutamassa vuodessa opetustarkoituksiin soveltuvaksi puutarhaksi. Seminaarin juhlasali heijasteleemainiostikoulun hengen jaopetuksen kristilliskansallista luonnetta. Rauman muse-onkokoelmat.
ilmeisen harkittu teko. Näin saatiinyksi
ennal-ta Porin puolesta äänestäväksitiedetty hiljen-netyksi.26
Senaatin kanta kummastutti raumalaisia,
“tuntuu melkein siltä kuin että tässäkin asiassa toteutuisise vanhatotuus: jolla paljon on, sille enempi annetaan.”27 He saattoivat vain odottaa.
Lopputulos oliyllätys: kenraalikuvernööri Feo-dor Heiden valitsi Rauman seminaarin sijainti-paikaksi. Miksi? Hän ei perustellut päätöstään,
muttakoska hänasettui yleensä
suomenmielis-ten hankkeidentaakse, Porissa ilmenneen vas-tarinnan voi olettaa vaikuttaneen ratkaisuun.
Raumalla seminaarista tulisi taatusti suomen-mielinen. Rauma otti tiedonvastaan
juhlalipu-tettuna ja riemukkaasti, "yhtä myönteinen ol-koon aina seminaarin vaikutus täällä, yhtä myönteinen sen kotiutuminen tänne kuin on raumalaisten kiitollisuussen saamisesta harras,
vastaanotto sydämellinen jalämmin”.28
Seminaarin johtajaksinimitettiin Sortavalas-sa vastaavaa virkaa hoitanut Oskar Hynen. Ko-keneen miehen toivottiin käynnistävän semi-naarin elokuun loppuun mennessä. Aikaa
joh-tajan nimittämisestä seminaarin avaukseen oli pari kuukautta. Tänä aikana piti hankkia
opetta-jat jatarvittavat välineet sekä huolehtia pääsy-kokeiden järjestämisestä. Hynen selvisi tehtä-västä mutta joutui jäämäänheti vihkiäisten jäl-keen sairaslomalle. Opetuksen käynnistäminen
jäi sijaiseksi määrätyn, lyseon rehtori Volter Högmaninharteille.29
Rehtori Hynen oli vieläennen lähtöään valit-semassa Myllymäen seminaarin tulevaksi pai-kaksi. Rakennustöiden seuraaminen sekä
tar-vikkeiden hankkiminen jäivätsen sijaanpitkälti Högmanin huoleksi. Hynen palasi Raumalle
vasta kevätlukukauden 1898 alussa. Syyskesällä 1897alkaneet työt etenivätripeästi, jaopettajat jaoppilaat pääsivät jovuoden kuluttua uusiin tiloihin. Rakennuksiin eioltu tyytyväisiä. Ne
oli-vat Hyneninmielestä kaikin puolin kehnot. Voi-mistelusali oli väärässä paikassa, ikkunat olivat turhan suuret, muurit eivät pitäneet luokkia lämpiminä, lattiat olivat rosoiset, katto oli
vuo-tava jaäänieritysolematon. Rakennukset olivat kosteita, vetoisia ja kylmiä. Mikään eivastannut
rehtorin toiveita.30
Ensimmäisessä pääsykokeessa
hyväksytty-jen36 seminaarilaisen nelivuotinen urakka al-koi elokuun lopulla 1896.
Työskentelyolosuh-teet eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta tämä itseään perusluokaksikutsuma kurssi ym-märsi tehtävänsä; he loivat perinteitä, heidän käytöksestään jamenestyksestään riippui
kou-lun maine. Rauman seminaaria ei perustettu UnoCygnaeuksen suosittamaksi sisäoppilaitok-seksi. Ensimmäiset seminaarilaiset löysivät
asunnonvielä helposti,etenkin kun
kaupungis-saoli heitä auttavakomitea. Seuraavina vuosina huoneet olivat jokiven alla. Seminaarilaiset tun-nettiin siivoinavuokralaisina, mutta asunnoista kilpailivat merikoulunoppilaat, lyseolaisetsekä rautatien rakentajat. Seminaarilaiset tiesivät, että parhaat asunnot menivät merikoulun kap-teeniluokan oppilaille ja että he tulivat vasta
näiden jälkeen.31
Seminaarin toivottiin virkistävänkaupungin elämää, tuovan mukanaan rahaa ja sivistyspy-rintöjä. Toiveet näyttivät aluksi täyttyvän vain
osin. Seminaariinkelpasivat pääsykokeen selvit-täneet ylemmän kansakoulun käyneet ja hyvä-maineiset 18-25-vuotiaat nuorukaiset.Heitä oli paljon, syyslukukaudella 1899 neljällä kurssilla yhteensä 13T He olivat enimmäkseen
talollis-ten ja torppareiden poikia, tulivat kotoa eväs-pussien kanssa ja sinnittelivät neljän vuoden ajan mahdollisimman vähän velkaa tehden
muttaeivätkasvattaneet kummemmin puotien myyntiä eivätkä päässeet täysin erilaisista
olois-tamerikaupunkiin tulleinaohjailemaan sen pu-heenaiheita.32
Seminaari jäikin ensimmäisinä vuosinaan suhteellisennäkymättömäksi. Opiskelijat näkyi-vät katukuvassamuttaeivät samalla tavalla kuin ylioppilaat yliopistokaupungeissa. Tuleviltakan-sakoulunopettajilta edellytettiin siivoa ja
nuh-teetontakäytöstä. Heeivät saaneetliikkua talvi-iltoina kaduilla yhdeksän jälkeen, eivätkäydä ravintoloissa, eivät esiintyä juopuneina, eivät
tupakoida, eivät näyttäytyä huonomaineisten
miesten, saati sitten naisten seurassa. Heitä val-vottiin tarkoin sekä lukukausina että lomilla.
Niinpä kun Raumalle kantautui tietoja kuuden oppilaan pääsiäisloman iloisista illanvietoista, tuloksena olivat ankaratrangaistukset.33
Seminaarissa ei annettu vain oppia, vaan nuoret ohjattiin siellä niin kutsuttuihin tervei-siin harrastuksiin. Niitä olisi löytynyt toki
Rau-maltakin, mutta seminaariin perustettiin oma kuoro sekäraittius- jaurheiluseura. Kun semi-naarilaisten kouluviikko oli 1900-luvun alussa neljättä luokkaa lukuun ottamatta 40-tunti-nen,34 vähäinen vapaa aika kului toverikunnan harrastuksissa. Seminaari jäiraumalaisille etäi-seksimyös opinahjona,eihän lähimainkaan kai-killa luokai-killa ollut edesyhtäraumalaista
oppilas-ta. Vuoteen 1911 mennessävalmistuneesta 362
opettajasta vain seitsemän tuli Raumalta ja toi-set seitsemänmaaseurakunnasta.35
Seminaari oli alkuvuosi korostetusti johta-jansa näköinen ja oloinen, sillä vaikka Hynen olikin kaupungin edustajana vuosien 1904-05 valtiopäivillä, hän oli kunnalliselämässä oudon näkymätön.Sairaalloinen Hynen-vuoden 1905
jälkeen Hynninen - erosi virasta 1907 ja jätti seuraajalleenK. A.Franssilallepahimmat kasvu-kipunsa ohittaneen opinahjon. Uusi johtajaoli raumalaisille tuttu, olihan hän ollut opettajana jo joitakin vuosia javaikuttanut mielipiteisiin toimimalla suomalaisessa puolueessa ja kirjoit-telemalla paikallisiin lehtiin.36 Franssilan neli-vuotinen kausi merkitsi seminaarin toiminnan vakiintumista ja sen hengen uudistumista. Jos
Hynninensaattoi lähtiessään todeta routavuosi-en tapahtumien jakannanottojen heijastuneen